2.1. Linnustoselvitys Kasvillisuusselvitys Linnusto ja muu eläimistö Kasvillisuus ja luontotyypit...

Transkriptio

1

2 1 JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT Linnustoselvitys Kasvillisuusselvitys TUTKIMUSALUE TULOKSET Linnusto ja muu eläimistö Kasvillisuus ja luontotyypit TULOSTEN TARKASTELU Luontotyypit... 9 Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit... 9 Vesilain mukaiset luontotyypit... 9 Metsälain mukaiset luontotyypit... 9 Uhanalaiset luontotyypit Lajisto Maisema ja alueen virkistyskäyttö YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Linnusto Kasvillisuus KIRJALLISUUS Liite 1. Katajanevan sijainti ja tutkimusalueen ympäristössä sijaitsevat suojelualueet Liite 2. Linnustoselvityksen koeala sekä kahlaajalajien reviirit Liite 3. Katajanevan koealalaskennassa havaitut linnut, parimäärät ja suojelupistearvot Liite 4. Katajanevan kasvillisuuskartta Liite 5. Valokuvien ottopaikat Liite 6. Kasvillisuusluettelo 2

3 1 JOHDANTO Haapajärven Katajanevalle suunnitellaan turvetuotantoaluetta. Luonto-osuuskunta Aapa suoritti Kanteleen Voima Oy:n toimeksiannosta linnusto- ja kasvillisuusselvityksen Katajanevan tutkimusalueella. Työstä vastasivat FM Juha Repo (linnustoselvityksen maastotyöt ja raportointi) ja FM biologi Antje Neumann (kasvillisuusselvityksen maastotyöt ja raportointi). 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1. LINNUSTOSELVITYS Katajanevan 116 hehtaarin tutkimusalueen linnustoselvitys tehtiin koealamenetelmällä (Koskimies 1994, Turveteollisuusliitto 2002). Koealalla kävellään havaintoja tehden siten, että mikään kohta koealalla ei jää yli 100 metrin etäisyydelle havainnoijasta. Laskenta aloitettiin klo 3.35 ja lopetettiin klo Sää oli lintujen havainnointiin sopivan tyyni ja poutainen. Ilman lämpötila oli selvästi yli 0 C. 60 hehtaarin laajuinen koeala kattoi tutkimusalueen avosuo-osan kauttaaltaan. Myös avosuon reunarämeiden ja kivennäismaiden lintulajisto havainnoitiin riittävällä tehokkuudella koealan rajoilla. Tutkimusalueen linnustoa havainnoitiin myös koealalaskennan jälkeen noin puolen tunnin ajan KASVILLISUUSSELVITYS Katajanevan kasvillisuustyypit selvitettiin karkeasti ilmakuvan ja maastokartan avulla sekä tarkennettiin maastokäynnillä Kartoituksen aikana käveltiin Katajanevan tutkimusaluetta (pinta-ala noin 116 ha) systemaattisesti läpi. Kasvilajiston osalta keskitettiin havainnointi erityisesti indikaattorilajeihin sekä erityishuomiota vaativiin lajeihin. Suotyypit määritettiin Eurolan et al. (1995) mukaan. Kasvillisuusselvityksessä noudatettiin Turveteollisuusliiton (Turveteollisuusliitto ry. 2002) sekä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ohjeistusta (Kalliokoski et al. 2009). 3 TUTKIMUSALUE Katajaneva sijaitsee Haapaveden kunnassa noin 12 km Kärsämäen kylän keskuksesta luoteeseen. Tutkimusalue koostuu 40 ha kokoisesta ojittamattomasta avosuoalueesta sekä tämän osa-alueen länsi-, etelä- ja itäpuolella sijaitsevasta 76 ha kokoisesta puustoisesta ojitusalueesta. Vähän alle 1/3 koko Katajanevan tutkimusalueen pinta-alasta on luonnontilaista suota. Luonnontilainen osa-alue sijaitsee ojittamattoman suoalueen keskellä sekä sen pohjoisosassa. Muilta osin ojittamattoman alueen nevat ovat reunaojien kuivattavasta vaikutuksesta johtuen jonkin asteen kuivahtaneet ja rahkoittuneet, mutta yleensä kasvillisuudeltaan kuitenkin vielä luonnontilaisen kaltaiset. Ojitusalue on kasvillisuudeltaan eriasteisesti muuttunut. Katajanevaa ympäröivät ojitetut puustoiset suot ja talousmetsät. Suoyhdistymätyypiltään Katajaneva on rimpistä ja välipintaista keskiboreaalista aapasuota. Tutkimusalueen ravinteisuustaso on lähinnä oligotrofia. Ojittamattoman alueen itäosassa reuna-ojan läheisyydessä sekä jossain ojissa tavattiin lisäksi mesotrofian indikaattorikasveja. Avosuon länsiosaa läpi kulkee ajoura ja siellä on pieni keinotekoinen lampi. Katajanevan tutkimusalueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse ympäristöhallinnon Oiva- ympäristöja paikkatietopalvelun mukaan Natura-2000 alueita tai muita suojelualueita. Lähin Natura-2000 alue on Katajanevasta noin 8 km etäisyydellä etelään sijaitseva Hirsineva (FI ). Muut Natura 2000 alueet ovat yli 10 km päässä tutkimusalueesta. 3

4 4 TULOKSET 4.1. LINNUSTO JA MUU ELÄIMISTÖ Haapaveden Katajanevan lintulajiston havaittu kokonaisparimäärä oli 60 hehtaarin laajuisella koealalla 46 paria (taulukko 1.). Parimäärästä metsälajeja, jotka eivät vaadi elinympäristökseen avosuota, oli 36. Suolintulaskennoissa etenkin metsän ja rämeen reunoille rajoittuvissa avosoiden koealalaskennoissa metsälajiston osuus on aina suuri. Loput 10 paria jakautuvat kahlaajalajien yhteensä 5 pariin, niittykirvisen 3 pariin, sekä kurjen ja kalalokin yhteen pariin. Kahlaajalajeja olivat valkoviklo, liro ja kapustarinta. Suolajeja olivat myös kurki ja niittykirvinen. Kuovi havaittiin kiertelevänä, eikä sillä ollut reviiriä Katajanevalla. Kuovista tehtiin enimmäkseen äänihavaintoja, jotka kuuluivat läheiseltä Rahkanevalta. Suon pohjoisreunalla oli vetistä rimmikkoa ja jänteitä. Kalalokkipari havaittiin jänteellä kasvaneen männyn latvassa. Täällä myös valkoviklo varoitteli reviirillään. Kalalokkien käyttäytyminen sen sijaan ei viitannut pesintään, koska ne eivät varoitelleet lintulaskijan läheisyydessä. Kumpikaan yksilö ei myöskään ollut siirtynyt puun latvasta maahan mahdolliselle munapesälle hautomaan, kun niitä oli havainnoitu kauempaa koealan itäreunan suunnasta. Kalalokkeja kierteli tutkimusalueella edellä mainitut linnut mukaan lukien yhteensä 4 yksilöä. Niiden pesintä on voinut olla mahdollista Katajanevalla tai tutkimusalueen lähiympäristössä. Katajanevan reunametsien runsain laji oli peippo, jonka parimäärä oli 15. Muut metsälajit olivat peippoa selvästi harvalukuisempia. Pajulintuja oli 4, punarintoja 3, metsäkirvisiä 5 ja leppälintuja 2 paria. Tutkimusalueen pohjoisreunalla havaittiin koealalaskennan jälkeen metsäisessä ympäristössä lehtokurppa, ja nuolihaukka suon reunan puun latvasta lentoon lähteneenä. Kasvillisuusselvityksen aikana Katajanevan alueella havaittuihin lintulajeihin kuuluu kurki, harmaalokki, kalalokki, valkoviklo, kapustarinta, niittykirvinen ja liro. Lisäksi tavattiin päiväperhoslajeista suokeltaperhonen (Colias palaeno), rämehopeatäplä (Boloria eunomia) ja juolukkasinisiipi (Plebeius optilete). 4

5 Taulukko 1. Katajanevan koealalaskennan lajiston havaitut parimäärät, suhteelliset tiheydet (paria / km 2 ), EU= Euroopan Unionin direktiivilajit (Suomen ympäristökeskus 2007), EVA=Eurooppalaisen suojelun vastuulajit Suomessa (Suomen ympäristökeskus 2005), AL=Alueellisesti uhanalaiset lajit (Rassi ym. 2001), sekä Asannin ym. (2003) menetelmällä lasketut elinympäristön suojelupistearvot. Laji Parimäärä Tiheys Paria/km 2 EU EVA AL Pisteet Kurki Grus grus 1 1,7 x 4,63 Kapustarinta Pluvialis apricaria 1 1,7 x 0,92 Kalalokki Larus canus 1 1,7 0,52 Kuovi Numenius arquata 1 1,7 x 1,74 Valkoviklo Tringa nebularia 1 1,7 x 1,38 Liro Tringa glareola 2 3,4 x x x 0,88 Sepelkyyhky Columba palumbus 1 1,7 0,27 Metsäkirvinen Anthus trivialis 5 8,4 0,22 Niittykirvinen Anthus pratensis 3 5,0 0,28 Rautiainen Prunella modularis 1 1,7 0,13 Punarinta Erithacus rubecula 3 5,0 0,26 Leppälintu Phoenicurus phoenicurus 2 3,4 x 0,19 Laulurastas Turdus philomelos 1 1,7 0,18 Pajulintu Phylloscopus trochilus 4 6,7 0,13 Hömötiainen Parus montanus 1 1,7 0,10 Peippo Fringilla coelebs 15 25,1 0,47 Vihervarpunen Carduelis spinus 1 1,7 0,06 Loxia Iso-/Pikkukäpylintu pytyopsittacus/curvirostra 1 1,7 0,59 Pohjansirkku Emberiza rustica 1 1,7 0,13 YHTEENSÄ 46 77, , KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Nevat Katajanevan ojittamaton alue on suurimmaksi osaksi välipintaista nevaa. Yleisin on yhdistelmiä oligotrofisesta lyhytkorsinevasta (OlLkN) ja oligotrofistesta kalvakkanevasta (OlKaN) (kuva 2). Nevan pohjakerrosta leimaavat jokasuonrahkasammal (Sphagnum angustifolium) ja kalvakkarahkasammal (Sphagnum papillosum). Kenttäkerroksen yleisimmät lajit ovat tupasvilla (Eriophorum vaginatum), tupasluikka (Trichophorum cespitosum) ja suokukka (Andromeda polifolia). Paikoin dominoi lyhytkorsinevan lajisto, paikoin kalvakkanevan lajisto. Ojittamattoman alueen itäreunalla, reuna-ojan läheisyydessä esiintyy nevalla noin 4 x 4 m kokoinen laikku mesotrofian ilmentäjästä vaaleasara (Carex livida). Ojassa havaittiin kaksi mätästä mesotrofista tähtisaraa (Carex echinata). 5

6 Ojittamatoman alueen länsi- ja etelä- sekä itäreunalla neva on reunaojitusten kuivattavasta vaikutuksesta kuivahtanut. Kuivahtaminen ilmentyy mäntytaimien (Pinus sylvestris) kasvamisella nevassa sekä mätäspintalajiston yleistymisellä (rahkoittuminen). Kuivahtuneessa nevassa tavataan sammalistossa nevalajiston ohella punarahkasammalta (Sphagnum magellanicum), ruskorahkasammalta (Sphagnum fuscum). Kuivahtuneiden nevaosien kenttäkerroksessa kasvaa nevakasvillisuuden lisäksi mm. vaivaiskoivua (Betula nana), variksenmarjaa (Empetrum nigrum) ja kanervaa (Calluna vulgaris). Paikka paikoin esiintyy Katajanevalla oligotrofista suursaranevaa (OlSN) (kuva 3). Suursaranevan kenttäkerrosta leimaa yleensä kalvakkarahkasammal (Sphagnum papillosum) (alatyyppi: oligotrofinen kalvakka suursaraneva, OlKaSN). Kenttäkerroksen yleisin lajt on pullosara (Carex rostrata). Kuva 1. Lyhytkorsineva ja kalvakkaneva -yhdistelmä Kuva 2. Pullosaravaltainen suursaraneva Katajanevan ojittamattoman alueen koillisosassa on hyvin märkä rimpinen alue (kuva 4), joka on kasvillisuustyypiltään lähinnä oligotrofista ruopparimpinevaa (OlRuRiN). Rimpinevan pohjakerroksessa on pääosin kasvitonta ruoppaa. Paikoin esiintyy ruopparimpinevassa kalvakkarahkasammal- tai paakkurahkasammalvaltaisia (Sphagnum compactum) laikkuja. Rimpineva-alueen putkilokasvistoon kuuluu pitkälehtikihokki (Drosera anglica), mutasara (Carex limosa), valkopiirtoheinä (Rynchosphora alba), raate (Menyanthes trifoliata) sekä alueen pohjoisreunalla myös luhtaisuuden ilmentäjinä järvikorte (Equisetum fluviatile) ja luhtavilla (Eriophorum angustifolium). Oligotrofista Sphagnum-rimpinevaa (OlSphRiN) esiintyy ruopparimpineva-alueen reunamilla sekä itään tultaessa välipintaisen nevan lomassa (kuva 5). Sphagnum-rimpinevan pohjakerroksen lajeja ovat lähinnä silmäkerahkasammal (Sphagnum balticum) ja aaparahkasammal (Sphagnum lindbergii). Kenttäkerroksessa kasvaa leväkköä (Scheuchzeria palustris) ja mutasaraa. 6

7 Kuva 3. Ruopparimpineva Kuva 4. Sphagnum-rimpineva ja lyhytkorsineva Rämeet Katajanevan ojittamattoman alueen luoteisosassa esiintyy nevan lomassa paikoin rämettä, joka on osittain rahkarämettä (RaR) ja osittain isovarpurämettä (IR). Puustona on mäntyä. Kenttäkerroksen kasvillisuuteen kuuluu vaivaiskoivu, juolukka, hilla, variksenmarja ja harvemmin tupasvilla. Sammalistoa leimaa ruskorahkasammal, rusorahkasammal ja jokasuonrahkasammal. Kuva 5. Isovarpu- ja rahkarämettä Kuva 6. Rämesaareke nevan lomassa Katajanevan ojitusalueen kasvillisuus on lähinnä rämemuuttumaa (Rmu) (kuva 6), joka on paikoin lähestymässä turvekangasta. Rämemuuttuman puustona on mäntyä. Kenttäkasvillisuudessa tavataan usein melko runsaasti vaivaiskoivua (Betula nana). Joillakin paikoilla kanerva on valtalaji. Muitakin rämemuuttumassa esiintyviä kasveja ovat juolukka, vaivero (Chamaedaphne calyculata), variksenmarja, hilla, ja suopursu (Ledum palustre). Sammalisto koostuu osittain rämeelle tyypillisestä lajistosta, johon kuuluu jokapaikanrahkasammal, varvikkorahkasammal (Sphagnum russowii), ruskorahkasammal, rusorahkasammal ja punarahkasammal. Useilla paikoilla metsäsammalet kuten seinäsammal (Pleurozium schreberi) ja karhunsammalet (Polytrichum spp.) ovat kuitenkin valaneet alaa rahkasammaleilta. 7

8 Turvekangas (Tkg) (kuva 7) on ojitusten seurauksena voimakkaammin muuttunut kuin rämemuuttuma. Turpeen kuivumisesta johtuen puiden kasvu on yleensä parantunut. Lisäksi suokasvillisuuden osuus on yleensä vähentynyt ja kasvillisuustyyppi muuttunut metsämäiseksi. Katajanevan turvekankailla havaittiin edellä mainittujen rämelajiston lisäksi hieskoivua (Betula pubescens), kiilto- ja virpapajua (Salix phylicifolia, S. aurita), korpikastikkaa (Calamagrostis purpurea), nurmilauhaa (Deschampsia cespitosa), metsälauhaa (Deschampsia flexuosa), metsäimarretta (Dryopteris carthusiana), metsämaitikkaa (Melampyrum sylvaticum), riidenliekoa (Lycopodium annotinum) ja metsätähtiä (Trientalis europaea). Kuva 7. Rämemuuttuma Kuva 8. Varputurvekangas Kuva 9. Ura ja tekolampi Kuva 10. Vaaleasaraesiintymä 8

9 5 TULOSTEN TARKASTELU 5.1 LUONTOTYYPIT Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit Luonnonsuojelulaki (N:o 1096, 29) kieltää tiettyjen luonnontilaisten tai luonnontilaiseen verrattavien alueiden muuttamisen siten, että luontotyyppien ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Kyseisistä luontotyypeistä voidaan tavata suolla, metsäsaarekkeissa tai suota ympyröivissä metsissä seuraavia: - luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt - tervaleppäkorvet - avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät Katajanevalla ei havaittu luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä. Vesilain mukaiset luontotyypit (1 luku 15 ja 17 ) mukaisia suojeltavia luontotyyppejä ovat lähteet, pienet lammet ja järvet (enintään 1 ha) sekä luonnontilaiset norot. Katajanevalla ei havaittu vesilain mukaisia luontotyyppejä. Metsälain mukaiset luontotyypit Metsälain (N:o 1093, 10) mukaan metsiä tulee hoitaa ja käyttää siten, että yleiset edellytykset metsien biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säilymiselle turvataan. Lain kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä, joita voidaan tavata suolla, ovat lähteet, purot, norot, metsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla, vähäpuustoiset suot sekä pienien lampien välittömät lähiympäristöt. Katajanevalla ei havaittu metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Uhanalaiset luontotyypit Taulukko 2. Kasvillisuustyyppien uhanalaisuus Katajanevalla Raunion ym. (2008) mukaan (EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, LC = säilyvä) Aluejako Suoyhdistymä Etelä-Suomi Pohjois-Suomi Koko maa Välipintaiset keskiboreaaliset aapasuot EN - EN Rimpiset keskiboreaaliset aapasuot VU - VU Suotyypit Minerotrofiset lyhytkorsinevat VU LC LC Kalvakkanevat VU LC NT Saranevat VU LC LC Rimpinevat NT LC LC Rahkarämeet LC LC LC Isovarpurämeet NT LC LC Katajaneva kuuluu aluejaossa Etelä-Suomeen. 9

10 5.2 LAJISTO Taulukko 3. Katajanevalla vuoden 2010 maastokäynneillä havaitut erityishuomiota vaativat lajit (LC = elinvoimainen, NT = silmälläpidettävä, RT = alueellisesti uhanalainen, + = ei uhanalainen), järjestys: (valtakunnallinen uhanalaisluokka/alueellinen uhanalaisluokka). Suojelustatus Linnusto Kasvillisuus Luontodirektiivin liitteen IV tiukkaa - - suojelua vaativat lajit Erityisesti suojeltavat lajit - - Rauhoitetut lajit - - Uhanalaiset lajit - - Silmälläpidettävät ja alueellisesti liro - uhanalaiset lajit Suomen vastuulajit kuovi, valkoviklo, liro, leppälintu vaaleasara (Carex livida) EU:n lintudirektiivin liitteen 1 lajit kurki, kapustarinta, liro Maastohavaintojen lisäksi selvitettiin mahdollisten uhanalaisten ja erityistä suojelua vaativien lajien esiintyminen ympäristöhallinnon uhanalaisten lajien rekisteristä. Haussa ei löytynyt tietoja uhanalaisista kasvi- tai eläinlajeista tai petolintujen esiintymisestä Katajanevan tutkimusalueelta (Katja Juntunen, Pohjois-Pohjanmaan ELY Keskus, tiedonanto ). 5.3 MAISEMA JA ALUEEN VIRKISTYSKÄYTTÖ Katajaneva koostuu ojittamattomasta avosuoalueesta ja sitä ympäröivästä ojitetusta alueesta. Ojittamattoman alueen suomaisema on erämainen ja vaihteleva. Ojitusalue on vaikeakulkuinen ja peitteinen. Tutkimusalue rajoittuu talousmetsiin. Suunniteltu turvetuotantoalue ei näy maanteille tai asutukselle. Marjastuksen kannalta Katajanevan merkitys vaikuttaa olevan vähäinen, koska hillaa ja karpaloa esiintyy alueella vain niukasti. Tutkimusalueella ei havaittu merkkejä virkistyskäytöstä. 6 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Katajanevan tutkimusalue on pinta-alaltaan 116 ha, josta noin 40 ha on ojittamatonta. Ojittamaton suoalue on pääosin luonnontilaista avointa suomaisemaa. Katajanevan tutkimusalueen länsi-, eteläja itäosat ovat ojitettuja ja puustoisia. 6.1 LINNUSTO Katajanevan linnustoselvitys tehtiin koealamenetelmällä. Lajimäärä oli 19. Kahlaajalajeja oli neljä. Alueella esiintyi neljä Väisäsen ym. (1998) jaottelun suolajia. Näiden lisäksi kuovi ja kapustarinta ovat suolajeja. Myös kalalokki voi pesiä allikkoisilla ja lampareisilla nevoilla (Väisänen ym. 1998). Kuovi ja valkoviklo ovat Eurooppalaisen suojelun vastuulajeja Suomessa (EVA). Myös liro on vastuulaji (EVA), joka on lisäksi myös EU:n direktiivilaji (EU) ja alueellisesti uhanalainen laji (AL). Kapustarinta on EU:n direktiivilaji (EU), kuten myös kurki. Metsälajeista leppälintu on vastuulaji (VA). Koealalaskennan kokonaisparimäärä oli 46, josta metsälajeja oli 36 paria. Katajanevan noin 40 hehtaarin laajuisen avosuo-osan suolajisto oli monipuolinen, mutta 10

11 lajiston parimäärät eivät alueen pienen pinta-alan vuoksi olleet korkeat. Siksi Asannin ym. (2003) menetelmällä laskettu elinympäristön suojeluarvo ei ole korkeampi kuin 13,1, ja alueen maakunnallinen merkitys on jokseenkin tavanomainen. Alueelta ei ole tietoja luonnonsuojelulain (47 ja 48 ) uhanalaisista eikä erityisesti suojeltavista lajeista. 6.2 KASVILLISUUS Katajaneva sijoittuu Pohjanmaan aapasuoalueeseen (Eurola 1999) ja on suoyhdistymätyypiltään lähinnä välipintaista (erittäin uhanalainen, EN) ja rimpistä (vaarantunut, VU) keskiboreaalista aapasuota. Luonnontilaisella alueella tavattiin kolme vaarantunutta (VU) kasvillisuustyyppiä: minerotrofiset lyhytkorsinevat, saranevat ja kalvakkanevat. Alueen luonnontilaiset rimpinevat ja isovarpurämeet luokitellaan silmälläpidettäviksi (NT). Tutkimusalueella tai sen reunamilla olevilta alueilta ei ole löydetty uhanalaisia, rauhoitettuja tai silmälläpidettäviä kasvilajeja. Katajanevan ojittamattoman alueen itäosassa tavattiin pieni esiintymä Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin kuuluvasta vaaleasarasta (Carex livida). Vesilailla tai luonnonsuojelulailla suojeltuja luontotyyppejä ei ole havaittu Katajanevalla. Lähin Natura-2000 alue on noin 8 km etäisyydellä etelään sijaitseva Hirsineva. 11

12 KIRJALLISUUS Eurola, S., Bendiksen, K. & Rönkä, A Suokasviopas. Oulanka reports 11. Oulanka Biological Station. University of Oulu Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. (1995). Suokasvillisuusopas. Oulanka reports 14. Oulanka biological station. University of Oulu. Forsman, D. ja Vesikko, O. (2007) Päiväperhoset Suomen luonnossa. Otavan Kirjanpaino Oy Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) (1998). Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Järvinen, O. 1978: Estimating relative densities of land birds by point counts. Annales Zoologi Fennici 15: Järvinen, O. & Väisänen, R.A. 1983: Correction coefficients for line transect censuses of birds. Ornis Fennica 60: Kalliokoski, K. et al. 2009: Turvetuotantoalueen lupahakemuksen luontoselvitykset. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus Lappalainen I. (toim.) 1999: Suomen luonnon monimuotoisuus. Suomen ympäristökeskus. Oy Edita Ab. Mossberg, B., Stenberg, L. & Ericsson, S. (1992). Den Nordiska Floran. Wahlström & Widstrand Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2009: Turvetuotannon lupahakemuksen luontoselvitykset. Työryhmän muistio Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (toim.), 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki s Suomen ELY Keskus. Internetsivut osoitteella ja Oiva tietokanta Turveteollisuusliitto Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi-ohjeita turvetuotannon luonto- ja naapuruussuhdevaikutusten arvioimiseksi. Pdf-verkkoversio. 12

13 LIITE 1 Katajanevan tutkimusalueen sijainti. Katajanevan (merkitty violetinvärisellä ympyrällä ) janatura-2000 alueen Hirsinevan sijainti (kartta: Oiva tietokanta, ). 13

14 LIITE 2 Katajanevan linnustoselvityksen koeala (karttaaineisto: Maanmittauslaitos, mittakaava 1:16 000, kopiointilupa: 700/MML/09). Katajanevan kahlaajalajien reviirit on merkitty erivärisin ympyröin (karttaaineisto: Maanmittauslaitos, mittakaava 1: kopiointilupa: 700/MML/09). 14

15 LIITE 3 Katajanevan koealalaskennassa havaitut linnut ja parimäärät. Lajikohtaiset suojeluarvot (Asanti ym. 2003) sekä näiden perusteella lasketut suojelupisteet. Varsinaiset suolajit (Väisäsen ym.1998 mukaan) alleviivattu. Muunnettu parimäärä suojelupisteet Laji Parimäärä Suojeluarvo Kurki Grus grus 1 4,63 1 4,63 Kapustarinta Pluvialis apricaria 1 0,92 1 0,92 Kalalokki Larus canus 1 0,52 1 0,52 Kuovi Numenius arquata 1 1,74 1 1,74 Valkoviklo Tringa nebularia 1 1,38 1 1,38 Liro Tringa glareola 2 0,54 2 0,88 Sepelkyyhky Columba palumbus 1 0,27 1 0,27 Metsäkirvinen Anthus trivialis 5 0,07 3 0,22 Niittykirvinen Anthus pratensis 3 0,13 2 0,28 Rautiainen Prunella modularis 1 0,13 1 0,13 Punarinta Erithacus rubecula 3 0,12 2 0,26 Leppälintu Phoenicurus phoenicurus 2 0,12 2 0,19 Laulurastas Turdus philomelos 1 0,18 1 0,18 Pajulintu Phylloscopus trochilus 4 0,05 3 0,13 Hömötiainen Parus montanus 1 0,10 1 0,10 Peippo Fringilla coelebs 15 0,07 7 0,47 Vihervarpunen Carduelis spinus 1 0,06 1 0,06 Iso- /Pikkukäpylintu Loxia pytyopsittacus/curvirostra 1 0,59 1 0,59 Pohjansirkku Emberiza rustica 1 0,13 1 0,13 YHTEENSÄ 46 13,08 15

16 Kasvillisuuskartta LIITE 4 IR Kg Nku OlKaN OlLkN OlRuRiN OlSphRiN RaR Rmu Tkg isovarpuräme kangas kuivahtanut neva oligotrofinen kalvakkaneva oligotrofinen oligotrofinen ruopparimpineva oligotrofinen Sphagnum-rimpineva rahkaräme rämemuuttuma turvekangas vaaleasaran esiintymispaikka Haapaveden Katajanevan kasvillisuuskartta (vääräväri-ilmakuva vuodelta 2004, mittakaava 1:8000; Maanmittauslaitos, kopiointilupa: 700/MML/09; muokannut: Luonto-osuuskunta Aapa, 2010)

17 LIITE 5 Valokuvien ottamispaikat Katajanevalla ( tausta: vääräväri-ilmakuva, Maanmittauslaitos mittakaava 1: 8000, kopiointilupa: 700/MML/09 16

18 Kasviluettelo, putkilokasvit LIITE 6 Tieteellinen nimi suomalainen nimi uhanalaisuus Andromeda polifolia suokukka - Betula nana vaivaiskoivu - Betula pubescens hieskoivu - Calamagrostis purpurea korpikastikka - Calluna vulgaris kanerva - Carex canescens harmaasara - Carex echinata tähtisara - Carex globularis pallosara - Carex lasiocarpa jouhisara - Carex limosa mutasara - Carex livida vaaleasara vastuulaji Carex pauciflora rahkasara - Carex rostrata pullosara - Chamaedaphne calyculata vaivero - Comarum palustre kurjenjalka - Deschampsia cespitosa nurmilauha - Deschampsia flexuosa metsälauha - Drosera anglica pitkälehtikihokki - Drosera rotundifolia pyöreälehtikihokki - Dryopteris carthusiana metsäimarre - Empetrum nigrum variksenmarja - Epilobium angustifolium maitohorsma - Equisetum fluviatile järvikorte - Eriophorum vaginatum tupasvilla - Juncus communis kataja - Ledum palustre suopursu - Lycopodium annotinum riidenlieko - Melampyrum sylvaticum metsämaitikka - Menyanthes trifoliata raate - Orthilia secunda nuokkutalvikki - Rubus arcticus mesimarja - Rhynchospora alba valkopiirtoheinä - Picea abies kuusi - Pinus sylvestris mänty - Rubus chamaemorus hilla - Salix aurita virpapaju - Salix phylicifolia kiiltopaju - Scheuchzeria palustris leväkkö - Sparganium sp. palpakko - Trichophorum cespitosum tupasluikka - Trientalis europaea metsätähti - Utricularia intermedia rimpivesiherne - Vaccinium microparpum pikkukarpalo - Vaccinium myrtillus mustikka - Vaccinium oxycoccos karpalo - Vaccinium uliginosum juolukka - Vaccinium vitis-idaea puolukka - 17

19 Sammalet Tieteellinen nimi suomalainen nimi uhanalaisuus Aulacomnium palustre suonihuopasammal - Dicranum polysetum kangaskynsisammal - Dicranum scoparium kivikynsisammal - Hylocomnium splendens kerrossammal - Pleurozium schreberi seinäsammal - Polytrichum commune isokarhunsammal - Polytrichum strictum rämekarhunsammal - Sphagnum angustifolium jokasuonrahkasammal - Sphagnum balticum silmäkerahkasammal - Sphagnum capillifolium kangasrahkasammal - Sphagnum compactum paakkurahkasammal - Sphagnum fuscum ruskorahkasammal - Sphagnum lindbergii aaparahkasammal - Sphagnum magellanicum punarahkasammal - Sphagnum papillosum kalvakkarahkasammal - Sphagnum riparium haprarahkasammal - Sphagnum rubellum rusorahkasammal - Sphagnum russowii varvikkorahkasammal - 18