Tietokonetyön ergonomia Espoossa

Tietokonetyön ergonomia Espoossa Loppuraportti Työsuojelurahastolle (hanke 8321) Ritva Ketola, erikoistutkija Risto Toivonen, tutkimusinsinööri Työterveyslaitos Topeliuksenkatu 41 a A 00250 Helsinki p. 030 4741

TIIVISTELMÄ Tausta ja tavoite: Espoon kaupunki ja Työterveyslaitos toteuttivat yhteistyössä kevään ja kesän 09 aikana kyselytutkimuksen tietokonetyön ergonomiasta. Tutkimus on seuranta 1990-luvun lopulla tehdylle tutkimukselle, jossa selvitettiin mitä muutoksia oli mahdollista saada aikaan työpisteiden ergonomiassa erilaisilla toimintatavoilla (interventioilla) ja miten nämä muutokset vaikuttivat liikuntaelinten rasittuneisuuteen. Tämän kyselytutkimuksen suunnittelua ja toteutusta ohjasi 1990-luvun interventio- ja kyselytutkimus. Suunnittelussa hyödynnettiin lisäksi tutkijaryhmän kokemuksia muiden tutkimus- ja kehittämishankkeiden toteuttamisesta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tietokoneen ja syöttölaitteiden käyttömääriä erilaisissa työtehtävissä, käytössä olevien työpisteiden ergonomiaa sekä työntekijöiden kokemaa liikuntaelinten rasittuneisuutta ja oireita. Aineisto ja menetelmät: Kysely toteutettiin internetpohjaisella Digium Enterprise tutkimusja tiedonkeruu ohjelmalla. Vastauslinkki, jonka kautta pääsi vastaamaan kyselyyn, lähetettiin sähköpostitse 833 työntekijälle Espoon kolmessa hallinnollisessa keskuksessa. Kyselyyn vastasi 303 työntekijää, joista naisia oli 171 ja miehiä 132. Vastausprosentti oli 36,4 %. Vuoden 1998 tutkimukseen osallistuneista tähän kyselyyn vastasi 65 %. Tutkimuksen analyyseissä vertailtiin kolmea poikkileikkausaineistoa (vuodet 1998, 1999 ja 09). Tilastollinen analyysi on kokonaisuudessaan tehty R-ohjelmistolla. Tulokset: Kymmenessä vuodessa päätetyöskentelyyn käytetty työaika on lisääntynyt noin 15 prosenttia 41 prosentista 55 prosenttiin. Hiirenkäyttö päätetyössä on yleistynyt. Nyt hiirtä käytetään n. 46 % päätetyöajasta, vuonna 1998 käyttö oli n. 29 %. Näppäimistön käyttö on vähentynyt 68 prosentista 45 prosenttiin. Työssä kiirehtimisen tarve on merkitsevästi vähentynyt verrattuna vuoteen 1998. Samoin työntekijöiden mahdollisuus itse vaikuttaa työmääräänsä on lisääntynyt vuoden 1998 tilanteeseen verrattaessa. Työntekijöiden tyytyväisyys työvälineisiin on lisääntynyt. Työpisteen ergonomiaa määrittelevistä tekijöistä mm. työtasoon sekä hiiren ja näppäimistön paikkaan, näytön kokoon, sijaintiin ja merkkien näkyvyyteen näyttöruudulta ollaan tyytyväisempiä kuin vuonna 1998. Työympäristöön ollaan merkitsevästi tyytymättömämpiä kuin vuonna 1998. Kohdevalaistus, työtilan lämpötila ja äänitaso sekä sisäilman laatu arvioidaan huonommiksi kuin vuonna 1998. Työympäristötekijöistä työhuoneen kokoon ollaan tyytyväisempiä. Seuranta-aikana yli 45- vuotiaiden naisten ja miesten koettu työkyky on merkitsevästi heikentynyt. Vähemmän päätetyötä tekevät kokevat työnsä vaihtelevammaksi kuin paljon päätetyötä tekevät. Samoin he arvioivat mahdollisuutensa käyttää tietoja ja taitoja työssään sekä mahdollisuutensa henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen. Vuodesta 1998 vuoteen 09 liikuntaelinten oireet ovat lisääntyneet. Erityisesti oikean yläraajan ja niskahartia -alueen oireet ovat lisääntyneet. Oikean yläraajan oireiden lisääntyminen nähdään raportoitujen 12 kuukauden ja 30 päivän oireiden määrässä sekä ilmoitetuissa rasittuneisuuden tuntemuksissa. Johtopäätökset: Liikuntaelinten oireiden ja rasittuneisuuden vähentämiseksi on tärkeää pienentää liikuntaelinkuormitusta työssä lisäämällä työn tauotusta ja tuomalla työhön vaihtelevia pitkäkestoisen näyttöpäätetyön katkaisevia työtehtäviä. Ergonomisilla työvälineillä, ohjelmistojen hyvällä käytettävyydellä ja työympäristöllä, johon työntekijät ovat tyytyväisiä, on tärkeä sija oireiden vähentämisessä.

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle i Sisällys 1. Johdanto... 1 2. Tutkimuksen tausta ja tavoite... 1 3. Tutkimusmenetelmät ja tutkimuksen eteneminen... 1 3.1. Tutkimuksen eteneminen... 2 Ergonomia-arvio...2 4. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt... 3 5. Aineiston käsittely... 4 6. Tulokset... 4 6.1. Tärkeimmät tulokset... 4 6.2. Liikuntaelinten oireet ja rasittuneisuus... 5 Liikuntaelinten rasittuneisuus...5 Liikuntaelinten oireet...7 Käden tuntemukset...9 6.3. Taustamuuttujat... 11 Työtehtävien sisältö...11 Osoitin- ja syöttölaitteiden käyttö...12 Käytössä olevat tietokoneohjelmat...12 Terveys...13 Työympäristö ja työn kuormitustekijät...15 Työntekijöiden psyykkinen kuormittuneisuus... Silmiin liittyvät oireet ja silmälasit...28 6.4. Liikuntaelinten oireita ja rasittuneisuutta selittävät tekijät... 29 Yhteisvaikutukset...30 7. Pohdintaa... 37 Päätöspuut...38 Yhteenveto...39 8. Lähteet... 40 9. Liitteet... 41

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 1 1. Johdanto Toimistotyö sisältää nykyään lähes aina tietokoneen käyttöä ja sen käyttö lisääntyy koko ajan. Toimistotyötä tekevistä henkilöistä noin 70 prosenttia käyttää tietokonetta yli neljä tuntia päivässä. Tietokonetyöstä käytetään eri yhteyksissä muun muassa termejä päätetyö, näyttöpäätetyö, tietokonetyö ja tietotekniikan käyttö. Tässä raportissa käytetään näitä kaikkia termejä yhteydestä riippuen ja niillä viitataan tietokoneen käyttöön toimistotyöympäristössä. Vuosina 1998-1999 Espoon kaupunki ja Työterveyslaitos toteuttivat kolmessa Espoon kaupungin keskuksessa interventiotutkimuksen, jossa tutkittiin mitä muutoksia saadaan aikaan työpisteiden ergonomiassa ja työntekijöiden kokemassa liikuntaelinten rasittuneisuudessa sekä kivuissa kolmella erilaisella toimintatavalla. Lisäksi kyselytutkimuksella selvitettiin sitä, mitkä tekijät toimistotyön ja työpisteiden ominaisuuksissa sekä työn psykososiaalisissa tekijöissä ovat yhteydessä niska-hartiaseudun ja yläraajojen rasittuneisuuteen sekä oireisiin. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että aktiivisella työntekijän ja työfysioterapeutin yhteistyöllä saadaan aikaan ergonomisempia työpisteitä. Koulutuksella tai kirjallisella ohjeistuksella muutokset jäivät vähäisiksi. Työpisteiden muutoksilla havaittiin olevan yhteyttä liikuntaelinten rasittuneisuusoireiden vähenemiseen. Myös puutteet työjärjestelyissä lisäsivät liikuntaelinten oireita. Vaikuttamalla sekä fyysiseen ympäristöön että työpaikan psykososiaalisiin kuormitustekijöihin saatiin paras mahdollinen tulos liikuntaelinten kannalta. 2. Tutkimuksen tausta ja tavoite Espoon kaupunki ja Työterveyslaitos toteuttivat yhteistyössä kevään ja kesän 09 aikana kyselytutkimuksen tietokonetyön ergonomiasta. Tutkimus on seuranta 1990-luvun lopulla tehdylle tutkimukselle. Tämän kyselytutkimuksen suunnittelua ja toteutusta ohjasi 1990-luvun interventio- ja kyselytutkimus (1-5). Suunnittelussa hyödynnettiin lisäksi tutkijaryhmän kokemuksia muiden tutkimus- ja kehittämishankkeiden toteuttamisesta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tietokoneen ja syöttölaitteiden käyttömääriä erilaisissa työtehtävissä, käytössä olevien työpisteiden ergonomiaa sekä työntekijöiden kokemaa liikuntaelinten rasittuneisuutta ja oireita. Tutkimuksen toteuttamista on tukenut Työsuojelurahasto (hanke 8321). 3. Tutkimusmenetelmät ja tutkimuksen eteneminen Kyselytutkimus toteutettiin internetpohjaisella Digium Enterprise tutkimus- ja tiedonkeruu ohjelmalla. Tutkimukseen mukaan valitut työntekijät saivat sähköpostiinsa linkin, jonka kautta he pääsivät vastaamaan kyselyyn.

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 2 3.1. Tutkimuksen eteneminen Kysely lähetettiin niille Espoon kaupungin työntekijöille, jotka olivat alkuperäisen tutkimuksen yhden vuoden seurannan jälkeen, vuonna 1999, vielä mukana työelämässä. Lisäksi mukaan otettiin kaikki ne työntekijät, jotka käyttivät tietokonetta toimistotyöpisteessä. Luettelo näistä henkilöistä saatiin hallintokeskusten sihteereiltä. Kysely avattiin toukokuun 09 puolessa välissä, jolloin työntekijät (n=833) saivat sähköpostiinsa linkin, jonka kautta pääsivät vastaamaan kyselyyn. Kysymykset ovat liitteessä 2. Digium- ohjelman kautta lähetettiin kaksi muistutusta henkilöille, jotka eivät olleet toistaiseksi vastanneet. Myös kaupungin työterveyspalveluiden yhteyshenkilö lähetti sähköpostia työntekijöille korostaen kyselyyn vastaamisen tärkeyttä. Lisäksi niille, jotka olivat mukana vuoden 1999 tutkimuksessa, lähetettiin henkilökohtainen sähköposti, jossa innostettiin vastaamaan. Vastattuaan kyselyyn työntekijä sai automaattisesti sähköpostiinsa kiitoskirjeen, jossa kerrottiin tulosten tulevasta hyödyntämisestä ja myöhemmin järjestettävistä koulutus-/palautetilaisuuksista. Syksyn 09 aikana valokuvattiin niiden työntekijöiden työpisteitä, jotka olivat olleet mukana interventiotutkimuksessa 1990-luvun lopussa ja vastasivat vuoden 09 kyselyyn. Kuvaukset noudattivat interventiotutkimuksen käytäntöä: huoneen yleiskuvan lisäksi kuvattiin työntekijän työskentelyasentoa hiirtä ja näppäimistöä käytettäessä. Työpistekuvauksia tehtiin kaikkiaan 34 työntekijän työpisteessä. Kuvia tullaan edelleen käyttämään työterveyshuoltohenkilöstön ja työsuojeluhenkilöstön koulutuksessa ja tiedotuksessa kuvattavilta saatujen käyttösuostumusten rajoissa. Tammikuussa järjestettiin kaikissa kolmessa hallintokeskuksessa koulutus- /palautetilaisuus tutkimuksen tuloksista ja toimistotyön ergonomiasta yleensä. Kolmeen tilaisuuteen osallistui yhteensä 49 henkilöä. Tilaisuuksissa oli mukana henkilöstöä myös Espoon kaupungin työterveyshuollosta. Tuloksia kuvattiin kaupungin toivomuksesta osittain keskuksittain. Kirjallinen raportti liitettiin Espoon kaupungin intranet sivuille. Ergonomia-arvio Kaksi asiantuntijaa arvioi työpisteistä otetuista valokuvista työpisteiden nykyisen ergonomiatason. Arvio noudatti samaa menettelytapaa kuin interventiotutkimuksessa 1998-1999. Arviointia edelsi harjoittelujakso, jossa asiantuntijat katsoivat satunnaisten, tutkimukseen kuulumattomien työpisteiden kuvia. Näistä he aluksi muodostivat keskustelemalla yhteisen ergonomia-arvion asteikolla 4-. Tämän jälkeen testattiin arvioiden yhtenevyyttä muutamalla koearviolla edelleen tutkimukseen kuulumattomista työpisteistä. Kun todettiin, että koearviot menevät riittävän lähelle toisiaan (1/2-1 arvosana) siirryttiin varsinaiseen työpisteiden arviointiin. Arvioitavat työpisteet oli asetettu satunnaiseen järjestykseen. Arvioijat katsoivat tietokoneen ruudulta työpisteen valokuvat ja antoivat tämän jälkeen arvionsa asteikolla 4-. Mikäli annetut arviot poikkesivat toisistaan, pyrittiin keskustelulla hakemaan arvioon konsensus.

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 3 4. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt Kaikista vuonna 1999 kyselyyn vastanneista (n=361) tavoitettiin 38 prosenttia (n=137) (Taulukko 1). Tavoitetuista työntekijöistä vuoden 09 kyselyyn vastasi noin 65 prosenttia (n=89). Vastanneiden joukosta runsas kolmannes (n=34) oli johonkin kolmeen interventioryhmään kuuluneita (vastausprosentti 77,2). Ainoastaan vuoden 09 kyselyyn vastanneita oli 214 (vastausprosentti 30,7). Taulukko 1. Kyselyyn vuonna 1999 vastanneet henkilöt, henkilöt jotka tavoitettiin uudelleen 09 ja vuoden 09 kyselyn vastausprosentit tutkimusryhmien mukaan. Vastaajaryhmät 1999 osallistuneet n 09 tavoitetut n 09 vastanneet % (n) Ergonomiaryhmä 37 17 94,1 (16) Koulutusryhmä 33 15 73,3 (11) Verrokkiryhmä 32 12 58,3 ( 7) Kaikki tutkimukseen 1999 osallistuneet 361 137 65,0 (89) Ainoastaan kyselyyn 09 vastanneet 696 30,7 (214) Kaikki tutkimukseen 09 osallistuneet 833 36,4 (303) Vuonna 09 tutkimuksen kyselyyn vastanneista (n=303) naisia oli 171 ja miehiä 132. Tutkimukseen osallistuneiden iän keskiarvo oli sekä vuonna 1999 että 09 48 vuotta. Palvelusajan keskiarvo vuonna 1999 oli 19 vuotta ja 09 17 vuotta (Taulukko 2). Taulukko 2. Tutkimukseen osallistuneiden naisten ja miesten määrä, osallistujien ikä ja palvelusaika, keskiarvot naisia miehiä ikä palvelusaika n % n % keskiarvo vaihteluväli keskiarvo vaihteluväli 1998 221 53,1 195 46,9 48 (21-63) 18 (0-37) 1999 (k 1 ) 192 53,2 169 46,8 48 (26-63) 19 (0-38) 09 (k 2 ) 171 56,4 132 43,6 48 (25-64) 17 (0-45) 1999 (i 1 ) 64 58,7 45 41,3 48 (21-63) 18 (1-37) 09 (i 2 ) 58,8 14 41,2 56 (41-64) 29 (18-45) (k 1 )= kaikki 1999 (k 2 )= kaikki 09 (i 1 )= interventioryhmä 1999 (i 2 )= vuoden 1999 interventioryhmäläiset, jotka vastasivat 09 kyselyyn Sekä vuonna 1999 että vuonna 09 tutkimukseen osallistuneet toimivat pääosin vakinaisissa työsuhteissa ja kokopäivätyössä. Vuonna 09 ylitöitä ilmoitti tekevänsä 13,3 prosenttia työntekijöistä, keskimäärin noin 4 tuntia viikossa. Työntekijöistä 8 (2,6 %) teki parhaillaan tai ilmoitti tekevänsä tulevan vuoden aikana etätöitä. Muuta työtä kuin työ kaupungin palveluksessa teki 4,7 prosenttia kyselyyn vastanneista. Ylitöiden, etätyön ja muun työn määrissä ei ollut juurikaan tapahtunut muutosta kymmenen vuoden aikana.

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 4 5. Aineiston käsittely Tutkimuksen analyyseissä vertailtiin kolmea poikkileikkausaineistoa (vuodet 1998, 1999 ja 09). Aineiston tilastollinen analyysi on kokonaisuudessa tehty R-ohjelmistolla (6). Kyselyaineiston luokittelu analyysiä varten on esitetty liitteessä 11. Tilastollisissa analyyseissä on käytetty ei-parametrisia menetelmiä. Järjestysasteikollisten muuttujien ei-parittaiset vertailut on tehty Mann-Whitneyn testillä. Parittaisissa vertailuissa on käytetty Wilcoxon järjestyslukutestiä. Taustamuuttujien yhteyttä liikuntaelinten oireisiin ja rasittuneisuuksiin (kts. 6.4) on selvitetty Kruska-Wallisin yksisuuntaisella varianssianalyysillä. Taustamuuttujien yhteisvaikutuksia oireisiin ja rasittuneisuuksiin kuvattiin ns. päätöspuilla hyödyntäen rekursiiviseen ositukseen suunniteltua R-ohjelmointikielistä party-funktiokirjastoa (7). Frekvenssiaineiston tilastollinen käsittely riippumattomille otoksille on tehty Pearsonin khiin neliö -testillä (eksakti 2-testi) ja toisistaan riippuville otoksille analyysit on tehty McNemarin testillä. 6. Tulokset 6.1. Tärkeimmät tulokset Tutkimuksessa havaittiin, että Kymmenessä vuodessa päätetyöskentelyyn käytetty työaika on lisääntynyt noin 15 prosenttia 41 prosentista 55 prosenttiin. o Hiirenkäyttö päätetyössä on yleistynyt. Nyt hiirtä käytetään n. 46 % päätetyöajasta, vuonna 1998 käyttö oli n. 29 %. Näppäimistön käyttö on vähentynyt 68 prosentista 45 prosenttiin. Työntekijöiden tyytyväisyys työvälineisiin on lisääntynyt. o Työpisteen ergonomiaa määrittelevistä tekijöistä mm. työtasoon sekä hiiren ja näppäimistön paikkaan, näytön kokoon, sijaintiin ja merkkien näkyvyyteen näyttöruudulta ollaan tyytyväisempiä kuin vuonna 1998. Työympäristöön ollaan merkitsevästi tyytymättömämpiä kuin vuonna 1998. o Kohdevalaistus, työtilan lämpötila ja äänitaso sekä sisäilman laatu arvioidaan huonommiksi kuin vuonna 1998. Työympäristötekijöistä työhuoneen kokoon ollaan tyytyväisempiä. Työssä kiirehtimisen tarve on merkitsevästi vähentynyt verrattuna vuoteen 1998. Samoin työntekijöiden mahdollisuus itse vaikuttaa työmääräänsä on lisääntynyt vuoden 1998 tilanteeseen verrattaessa. Vähemmän päätetyötä tekevät kokevat työnsä vaihtelevammaksi kuin paljon päätetyötä tekevät. Samoin he arvioivat mahdollisuutensa käyttää tietoja ja taitoja työssään sekä mahdollisuutensa henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen.

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 5 Vuodesta 1998 vuoteen 09 naisten kokema työn ruumiillinen rasittavuus on merkitsevästi vähentynyt ja vastaavasti miesten kokema työn ruumiillinen rasittavuus oli lisääntynyt. Samalla miesten työkyky ruumiillisten vaatimusten kannalta oli seurantaaikana merkitsevästi heikentynyt. o Seuranta-aikana yli 45-vuotiaiden naisten ja miesten koettu työkyky on heikentynyt. Vuodesta 1998 vuoteen 09 liikuntaelinten oireet ovat lisääntyneet o Erityisesti oikean yläraajan ja niskahartia -alueen oireet ovat lisääntyneet o Oikean yläraajan oireiden lisääntyminen nähdään raportoitujen 12 kuukauden ja 30 päivän oireiden määrässä sekä ilmoitetuissa rasittuneisuuden tuntemuksissa Liikuntaelinten oireiden ja rasittuneisuuden vähentämiseksi on tärkeää pienentää liikuntaelinkuormitusta työssä lisäämällä työn tauotusta ja tuomalla vaihtelevia pitkäkestoisen näyttöpäätetyön katkaisevia työtehtäviä. Ergonomisilla työvälineillä ja työympäristöllä, johon työntekijät ovat tyytyväisiä, on tärkeä sija oireiden vähentämisessä. 6.2. Liikuntaelinten oireet ja rasittuneisuus Liikuntaelinten rasittuneisuus Kyselyyn vastanneita pyydettiin arvioimaan rasittuneisuuttaan kehon eri osissa viimeisen kuukauden ajalta käyttäen asteikkoa 1-5 (1 = ei lainkaan rasittunut, 5 = erittäin rasittunut) (liite 2, kysymys 55). Rasittuneisuutta viimeisen kuukauden aikana tunnettiin eniten oikean hartian, niskan, silmien, oikean ranteen sekä ylä- ja alaselän alueella. Näissä kehon osissa yli 30 prosenttia vastanneista antoi rasittuneisuudesta arvon 4 tai 5. (liite 8, taulukko 25) Kuvissa 1 ja 2 on esitetty naisten ja miesten rasittuneisuustuntemusten muuttuminen vuoden 1998 kyselystä vuoteen 09. Naisilla oikean ranteen ja oikean käden sormien rasittuneisuus on lisääntynyt merkitsevästi. Miehillä koetun rasittuneisuuden merkitsevää lisääntymistä on tapahtunut oikeassa olkavarressa, kyynärvarressa ja ranteessa sekä oikean käden sormissa ja alaselässä.

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 6 Kuva 1. Naisten ilmoittamien koettujen liikuntaelinten ja silmien rasittuneisuuksien keskiarvot vuosina 1998 ja 09. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot (Mann-Whitney) on ilmaistu merkinnöillä * (p < 0,05) ja ** (p < 0,01) Kuva 2. Miesten ilmoittamien koettujen liikuntaelinten ja silmien rasittuneisuuksien keskiarvot vuosina 1998 ja 09. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot (Mann-Whitney) on ilmaistu merkinnöillä * (p < 0,05) ja ** (p < 0,01)

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 7 Liikuntaelinten oireet Kysymyslomakkeella selvitettiin liikuntaelinten oireiden määrää sekä edeltävän 12 kk aikana että edeltävän 30 päivän ajalta. Analyysissä ilmoitettuja oireita käsiteltiin kaksiluokkaisina, "ei kipua" ja "kipua". Interventioon vuonna 1998 osallistuneiden ja kyselyssä 09 mukana olleiden henkilöiden liikuntaelinten 30 päivän oireiden vallitsevuuksia vuosina 1998 ja 09 on verrattu kuvassa 3. Seuranta-aikana oikean kyynärvarren oireiden vallitsevuus tarkasteluryhmässä on kaksinkertaistunut n. %:sta 40 prosenttiin. Suhteellisesti vielä suurempi lisääntyminen on ollut oikean käden sormien oireissa, jossa vuoden 1998 vallitsevuus oli 13.5 %. Vuonna 09 oiretta oikean käden sormissa ilmoitti n. 32 % seurantaryhmästä. Kuvassa 4 on esitetty 30 päivän oireiden vallitsevuudet koko tutkimusjoukossa vuosina 1998 ja 09. Kuvasta nähdään, että seurantaryhmällä havaittujen oikean kyynärvarren ja oikean käden sormien oireiden lisäksi merkitsevää liikuntaelinten oireiden lisääntymistä on tapahtunut säteilevässä niskakivussa sekä oikean olkapään ja ranteen ilmoitetuissa kivuissa. Lisäksi vasemman kyynärvarren ja ranteen oireiden vallitsevuudet ovat merkitsevästi lisääntyneet vuodesta 1998 vuoteen 09. Kuva 3. Interventiotutkimukseen vuonna 1998 ja kyselytutkimukseen vuonna 09 osallistuneiden henkilöiden (n=89) ilmoittamien liikuntaelinten 30 pv oireiden vallitsevuus vuosina 1998 ja 09. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot (McNemar) on ilmaistu merkinnöillä * (p < 0,05) ja ** (p < 0,01) Liikuntaelinten edeltävän 30 päivän ja 12 kuukauden oireiden vallitsevuutta sukupuolittain sekä ikäryhmittäin (alle ja yli 45 vuotta) on selvitetty taulukoissa 3 ja 4. Taulukoissa on vertailtu oireiden vallitsevuutta sekä ikäryhmän sisällä vuodesta 1998 vuoteen 09 että saman sukupuolen ikäryhmien välillä sekä vuosina 1998 että vuonna 09. 30 päivän oireissa alle 45-vuotiailla naisilla merkitsevä lisääntyminen on tapahtunut oikean käden sormien oireissa. Sama oire on lisääntynyt merkitsevästi myös yli 45-vuotiailla naisilla ja miehillä. Yli 45-vuotiaiden ryhmissä oireiden merkitsevää lisääntymistä on tapahtunut myös oikean ranteen ja kyynärvarren oireissa. Oikean ranteen oireet ovat lisääntyneet merkitsevästi myös alle 45- vuotiailla miehillä, yli 30 prosenttiyksikköä. Yli 45-vuotiailla miehillä on lisäksi niska-hartian säteilevän kivun sekä vasemman kyynärvarren ja vasemman ranteen kipujen prevalenssi merkitsevästi kasvanut. Mainittujen oireiden merkitsevästä lisääntymisestä huolimatta on seuranta-aikana tapahtunut jonkin verran myös oireiden vallitsevuuksien vähenemistä. Yli 45-vuotiaiden naisten ilmoitetut alaselän kivut ovat vähentyneet yli prosenttia. Alle 45-

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 8 vuotiaiden naisten ryhmässä vähenemistä on tapahtunut niska-hartian -alueen oireissa sekä vasemman yläraajan oireissa sormia lukuun ottamatta. Näitä ei kuitenkaan voi pitää tilastollisesti merkitsevinä muutoksina. Kuva 4. Liikuntaelinten 30 pv oireiden vallitsevuus tutkimusjoukossa vuosina 1998 (n=398-408) ja 09 (n=297-302). Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot on ilmaistu merkinnöillä * (p < 0,05) ja ** (p < 0,01) Taulukko 3. Edeltävien 30 päivän oireiden vallitsevuus prosentteina tutkimusjoukossa vuosina 1998 ja 09 sukupuolen ja ikäryhmän (alle 45 vuotta ja 45 vuotta tai vanhempi) mukaan. Vallitsevuuksien eroja on testattu eksaktilla 2-testillä. Taulukossa tilastollisesti merkitsevät erot on esitetty merkinnöillä * (p < 0,05), ** (p < 0,01) *** (p < 0,001) Naiset Miehet < 45 v. >= 45 v. < 45 v. >= 45 v. 1998 09 p1 1998 09 p1 p2 p3 1998 09 p1 1998 09 Niska-hartia - säteilevä 43,2 35,7 49,6 52,5 * 16,7 31,0 28,3 49,0 ** Niska-hartia - paikallinen 54,5 51,4 61,3 53,5 32,6 37,9 40,7 52,0 Oikea olkapää 31,8 31,4 40,5 53,0 ** 15,2 31,0 30,3 42,9 Vasen olkapää,5 18,6 30,3 30,3,6,7 19,3 28,0 Oikea kyynärvarsi,5 27,1 32,0 46,5 * * 14,9 21,4 17,5 34,7 ** Vasen kyynärvarsi,2 8,6 19,2 25,0 ** 4,3,7 4,2 17,8 *** Oikea ranne 30,7 40,6 29,5 44,9 *,6 42,9 ** 21,8 40,6 ** Vasen ranne 14,8 11,4 18,0 22,8 4,3 14,3 3,5 15,0 ** Oikean käden sormet 11,4 31,9 ** 32,8 47,5 * *** 6,4 13,8 16,0 29,4 * Vasemman käden sormet 7,0 13,0 24,6 21,0 *** 4,3 7,4 6,3 12,7 Alaselkä 46,6 45,7 61,1 47,0 * * 37,0 58,6 47,6 60,0 p1 - Ikäryhmän oireiden vallitsevuuksien tilastollisesti merkitsevä ero vuosien 1998 ja 09 välillä p2 - Oireiden vallitsevuuksien tilastollisesti merkitsevä ero ikäryhmien alle 45 vuotta ja 45 vuotta tai vanhemmat välillä vuonna 1998 p3 - Oireiden vallitsevuuksien tilastollisesti merkitsevä ero ikäryhmien alle 45 vuotta ja 45 vuotta tai vanhemmat välillä vuonna 09 p1 p2 p3

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 9 Edeltävien 12 kuukauden oireita tarkasteltaessa (Taulukko 4) näkyy miesten kummassakin ikäryhmässä ilmoitettujen oireiden voimakas lisääntyminen. Niska-hartian -alueen säteilevä kipu on lisääntynyt kummassakin ikäryhmässä, samoin oikean olkapään ja oikean ranteen oireet. Yli 45-vuotiailla miehillä on ilmoitettujen oireiden lisääntymistä tapahtunut oikean yläraajan kaikilla tarkastelluilla anatomisilla alueilla. Vasemmassa yläraajassa ainoastaan sormien oireet eivät ole lisääntyneet vuodesta 1998 merkitsevästi, vaikka prosentuaalista kasvua on tämänkin alueen oireissa ollut. Naisilla 12 kuukauden oireissa ei ole niin paljoa kasvua kuin miehillä. Kummankin ikäryhmän oikean käden sormien oireet ovat lisääntyneet. Yli 45-vuotiailla naisilla on lisäksi merkitsevää kasvua oikean olkapään ja ranteen ilmoitetuissa oireissa. Alaselän 30 päivän oireissa nähtyä vähentymistä ei havaita 12 kuukauden oireissa, vaikka pieni lasku onkin näkyvissä yli 45- vuotiaiden naisten alaselän oireprevalensseissa. Taulukko 4. Edeltävien 12 kk oireiden vallitsevuus prosentteina tutkimusjoukossa vuosina 1998 ja 09 sukupuolen ja ikäryhmän (alle 45 vuotta ja 45 vuotta tai vanhempi) mukaan. Vallitsevuuksien eroja on testattu eksaktilla 2-testillä. Taulukossa tilastollisesti merkitsevät erot on esitetty merkinnöillä * (p < 0,05), ** (p < 0,01) *** (p < 0,001) Naiset Miehet < 45 v. >= 45 v. < 45 v. >= 45 v. 1998 09 p1 1998 09 p1 p2 p3 1998 09 p1 1998 09 Niska-hartia - säteilevä 48,9 48,6 55,6 66,7 * 22,9 51,7 * 34,2 60,2 *** Niska-hartia - paikallinen 63,6 68,6 66,1 67,3 53,2 55,2 48,6 61,4 Oikea olkapää 44,3 40,0 45,2 64,4 ** ** 19,6 44,8 * 35,2 56,0 ** Vasen olkapää 30,7 27,1 34,4 42,0 14,9 24,1,0 34,0 * Oikea kyynärvarsi 35,2 31,4 39,3 51,5 * 19,1 34,5 23,6 45,1 *** Vasen kyynärvarsi 13,6 18,6 23,0 28,0 ** 4,3 14,3 6,9 25,2 *** Oikea ranne 48,9 60,0 42,3 57,4 * 23,4 51,7 * 29,0 46,1 ** Vasen ranne 19,3,0 26,2 29,7 8,5 17,9 6,2 22,5 *** Oikean käden sormet 19,3 38,6 * 38,2 55,4 * **,6 17,2 16,7 32,4 ** Vasemman käden sormet 11,6 15,9 31,5 28,0 *** 8,7 7,4 9,8 16,7 Alaselkä 67,0 68,6 77,6 69,3 73,9 82,8 64,6 75,5 p1 - Ikäryhmän oireiden vallitsevuuksien tilastollisesti merkitsevä ero vuosien 1998 ja 09 välillä p2 - Oireiden vallitsevuuksien tilastollisesti merkitsevä ero ikäryhmien alle 45 vuotta ja 45 vuotta tai vanhemmat välillä vuonna 1998 p3 - Oireiden vallitsevuuksien tilastollisesti merkitsevä ero ikäryhmien alle 45 vuotta ja 45 vuotta tai vanhemmat välillä vuonna 09 p1 p2 p3 Käden tuntemukset 09 kyselyyn vastanneita pyydettiin arvioimaan tuntemuksia käden eri osissa oikeassa ja vasemmassa kädessä viimeisen kuukauden ajalta (liite 2, kysymykset 56 ja 57). Enemmistö (89 %) vastanneista oli oikeakätisiä. Vasenkätisiä oli noin 6 prosenttia ja molempikätisiä noin 5 prosenttia työntekijöistä. Käden tuntemukset on esitetty erikseen naisille ja miehille kuvissa 5 ja 6. Oikeassa kädessä tuntemuksia (puutuminen, pistely tai kipu) oli eniten ranteessa kämmenselän puolella, etu-

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle sormessa sekä ranteessa kämmenen puolella. Vasemmassa kädessä eniten tuntemuksia oli nimettömässä, ranteessa kämmenselän puolella sekä etusormessa ja ranteessa kämmenen puolella. Vasemmassa kädessä tuntemuksia oli vähemmän kuin oikeassa kädessä. (liite 8, taulukko 29) Taulukkoon on merkitty värityksellä molemmista käsistä 3 aluetta, joissa vastanneilla oli eniten tuntemuksia. Kuva 5. Käden alueen tuntemukset naisilla vuonna 09. Ympyrän halkaisija kuvaa tuntemuksen yleisyyttä. Oikean käden etusormen puutuminen/turta tuntemuksen vallitsevuus 25 %. Kuva 6. Käden alueen tuntemukset miehillä vuonna 09. Ympyrän halkaisija kuvaa tuntemuksen yleisyyttä. Oikean käden etusormen puutuminen/turta tuntemuksen vallitsevuus n. 14 %

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 11 6.3. Taustamuuttujat Työtehtävien sisältö Kymmenessä vuodessa päätetyöskentelyyn käytetty työaika on lisääntynyt noin 15 prosenttia 41 prosentista 55 prosenttiin (Kuva 7, Taulukko 5). Vastaavasti paperille kirjoittaminen tai suunnittelu väheni tarkasteluaikana saman verran. Vuonna 09 paperille kirjoittamista tai suunnittelua tehtiin keskimäärin noin 8 prosenttia työajasta. Puhelimessa työskentely väheni seuranta-aikana noin puolitoista prosenttia vajaaseen kahdeksaan prosenttiin kokonaistyöajasta. Neuvotteluihin ja kokouksiin käytettiin vuonna 09 noin prosentti vähemmän työaikaa (9,8 %) kuin vuonna 1999 (,7 %). Naisten osallistuminen kokouksiin on lisääntynyt samalla kun miesten osuus on vähentynyt. Tarkasteluajanjaksona työhön liittyvään matkustamiseen käytetty työaika lisääntyi noin kolme prosenttia (1999 3,9 % ja 09 6,8 %). Kuva 7. Työtehtäviin viimeisen kuukauden aikana käytetty aika vuosina 1998, 1999 ja 09. Taulukko 5. Työtehtäviin käytetty prosentuaalinen työaika (keskiarvo ja keskihajonta) vuosina 1998 ja 09 sukupuolen mukaan. Taulukossa on lisäksi esitetty työtehtäviin käytetyn ajan erojen merkitsevyys naisten ja miesten välillä (p1) ja ajankäytön muutoksen merkitsevyydet vuosien 1998 ja 09 välillä (p2 ja p3). 1998 09 1998-09 Työtehtävä Naiset Miehet p1* Naiset Miehet p1* naiset p2* miehet p3* Päätetyö 45,5% (24,5) 32,7% (22,6) <0,0001 62,7% (23,1) 43,9% (25,6) <0,0001 <0,0001 <0,0001 Kirjoittaminen 25,7% (21,4) 23,8% (16,5) ns 7,7% (8,5) 9,2% (8,3) ns <0,0001 <0,0001 Neuvottelu/kokous 6,6% (9,4) 14,6% (11,4) <0,0001 9,1% (9,4),8% (9,8) ns <0,0001 0,003 Puhelimessa 11,2% (14) 9,0% (6,9) ns 7,2% (9,5) 8,6% (9,4) 0,025 0,001 ns työskentely Kopiointi, materiaalin 9,0% (11,9) 5,2% (5,6) <0,0001 5,7% (6,0) 5,0% (6,5) ns 0,001 ns käsittely Matkustaminen 1,2% (2,7) 7,1% (8,6) <0,0001 3,7% (7,7),8% (14,1) <0,0001 <0,0001 ns Muut tehtävät 1,5% (5,7) 5,5% (14,5) 0,003 2,2% (9,5) 6,5% (17,5) 0,0 ns ns *) Mann-Whitneyn testi

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 12 Osoitin- ja syöttölaitteiden käyttö Vuonna 1998 päätetyöajasta käytettiin noin 69 prosenttia näppäimistöä ja 29 prosenttia hiirtä. Vuoteen 09 näppäimistön käyttö väheni noin prosenttia ja hiiren käyttö lisääntyi saman verran. (Kuva 8) Vuonna 09 hiiren rinnalle ohjainlaitteena oli tullut hiiriohjain, jota käytettiin noin 5 prosenttia päätetyöajasta. Vuonna 1999 vajaa prosentti päätetyöajasta käytettiin digitointikynää ja - alustaa, vuonna 09 niitä ei käytetty lainkaan. Kuva 8. Näppäimistön ja hiiren käyttö päätetyöajasta vuosina 1998, 1999 ja 09. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot (Mann-Whitney) verrattuna vuoden 1998 arvioihin on ilmaistu merkinnöillä *** (p < 0,001). Vuonna 1998 suurin osa (89,6 %) tutkimukseen osallistuneista käytti hiirtä oikealla kädellä. Vuonna 09 oikealla kädellä hiirtä käyttäviä oli noin 85 prosenttia. Vuodesta 1998 vuoteen 09 kymmensormijärjestelmää kirjoittaessaan käyttävien määrä on lisääntynyt n. 5 prosenttia. Samalla myös osittain kymmensormijärjestelmää käyttävien määrä on jonkin verran (n. 3 %) lisääntynyt. Vuonna 09 naisista vajaa neljännes (24 %) ilmoitti, ettei käytä kymmensormijärjestelmää kun miehistä kymmensormijärjestelmää ei hyödynnä ilmoituksensa mukaan 60 %. Säännöllisesti naisista käytti kymmensormijärjestelmää 25 % kun miehistä systemaattista kirjoitusta hyödynsi n. 13 % vastaajista. Alle 50 % päätetyöaikaa ilmoittaneista työntekijöistä kymmensormijärjestelmää säännöllisesti hyödynsi n. 12 % (n=12) kun 50 % tai enemmän päätetyöaikaa ilmoittaneista kymmensormijärjestelmää hyödynsi 24 % (n=48). Käytössä olevat tietokoneohjelmat Tekstinkäsittelyohjelmien käyttö väheni lähes prosenttiyksikköä vuodesta 1998 vuoteen 09 (Kuva 9). Samana aikana CAD-ohjelmien käyttö väheni 2,5 prosenttiyksikköä ja taulukkolaskentaohjelmien käyttö 2 prosenttia. Sähköpostin käyttö lisääntyi vuodesta 1998 vuoteen 09 n. 9,5 prosenttiyksikköä. Vuonna 09 kuvankäsittely-, esitysgrafiikka- ja vektorigrafiikkaohjelmia käytettiin yhteensä vajaa 5 prosenttia päätetyöajasta. Internet-selainta käytettiin noin 13 prosenttia päätetyöajasta. Tilasto-ohjelmien käyttö väheni vuoden 1998 noin 4 prosentista vajaaseen prosenttiin vuonna 09.

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 13 Kuva 9. Tietokoneohjelmien käyttö päätetyöajasta vuosina 1998 ja 09. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot (Mann-Whitney) verrattuna vuoden 1998 arvioihin on ilmaistu merkinnöillä * (p < 0,05) ja ** (p < 0,01) Terveys Terveydentilaa mitattiin kysymällä tutkimukseen osallistuneilta heidän terveydentilaansa saman ikäisiin verrattuna (liite 2, kysymys 58). Työkykyä mitattiin pyytämällä kyselyyn vastanneita arvioimaan työkykyään asteikolla 0- sekä arvioimaan työkykyään työn vaatimusten kannalta (liite 2, kysymykset 59-61). Terveydentila Terveydentilansa erittäin tai melko hyväksi muihin saman ikäisiin verrattuna koki vuosina 1998 ja 1999 noin 62 prosenttia tutkimukseen osallistuneista. Vastaava prosenttiluku samalta tutkimusjoukolta 09 oli 56 %. Melko tai erittäin huonoksi terveydentilansa muihin saman ikäisiin verrattuna koki 1998 ja 1999 vajaa 4 prosenttia vastanneista ja vuonna 09 vajaa 8 %. (Kuva ). Koetussa terveydentilassa vuodesta 1998 vuoteen 09 tapahtunutta muutosta voi jakaumatasolla pitää tilastollisesti merkitsevänä (eksakti 2-testi, p = 0.0056). Kuva. Terveydentila muihin saman ikäisiin verrattuna vuosina 1998, 1999 ja 09. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot (eksakti 2-testi) verrattuna vuoden 1998 arvioihin on ilmaistu merkinnöillä * (p < 0,05) ja ** (p < 0,01)

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 14 Työkyky Tutkimukseen osallistuneita pyydettiin arvioimaan työkykyään asteikolla 1 - (0 = täysin työkyvytön, = paras mahdollinen työkyky). Kaikkien vastaajien työkyvyn keskiarvot vuosina 1998, 1999 ja 09 olivat 8,11 (sd = 1,28), 8,03 (sd = 1,31) ja 7,75 (1,66). Vuoden 09 arviot poikkesivat merkitsevästi vuoden 1998 työkyvyn arvioista (Mann-Whitneyn testi, p=0.0066). Taulukossa (Taulukko 6) on esitetty koetun työkyvyn muutos tutkimusjoukossa vuodesta 1998 vuoteen 09. Ikäryhmittäin ja sukupuolittain tarkasteltuna naisten koettu työkyky on alentunut seuranta-aikana. Ikäryhmissä merkitsevä ero nähdään yli 45-vuotiaissa, sekä naisissa, että miehissä. Taulukko 6. Työkyvyn arviot vuosina 1998, 1999 ja 09. Taulukossa arvioiden (0-) keskiarvo ja keskihajonta. Vuoden 1999 ja 09 arvioiden eroavuutta vuoden 1998 arvioista on testattu Mann- Whitney testillä (p1 ja p2) 1998 1999 09 - -09 1999 keskiarvo n keskiarvo n keskiarvo n p1* p2* (sd) (sd) (sd) Kaikki 8,11 (1,28) 406 8,03 (1,31) 355 7,75 (1,66) 299 ns p<0,01 Interventiossa mukana olleet 8,37 (1,06) 87 8,21 (0,96) 78 7,59 (1,47) 88 ns** p<0,001* * Naiset 8,23 (1,25) 213 8,06 (1,42) 187 7,83 (1,65) 169 ns p<0,05 Miehet 7,97 (1,31) 193 7,98 (1,18) 168 7,63 (1,68) 130 ns ns Alle tai 45 v. 8,48 (1,09) 149 8,38 (1,) 1 8,23 (1,50) 113 ns ns Yli 45 v. 7,89 (1,34) 256 7,85 (1,33) 234 7,45 (1,69) 186 ns p<0,01 Naiset, 45 v. 8,48 (1,14) 97 8,38 (1,28) 76 8,19 (1,60) 73 ns ns Naiset, > 45 v. 8,01 (1,30) 116 7,85 (1,48) 111 7,56 (1,63) 96 ns p<0,05 Miehet, 45 v. 8,46 (1,00) 52 8,36 (1,06) 44 8,30 (1,30) 40 ns ns Miehet, > 45 v. 7,79 (1,37) 140 7,85 (1,19) 123 7,33 (1,75) 90 ns p<0,05 *) Mann-Whitneyn testi **) Wilcoxonin järjestyslukutesti Työn henkisten vaatimusten kannalta työkykyään erittäin tai melko hyvänä piti yli 73 prosenttia vastanneista kaikkina kyselyvuosina. Melko tai erittäin huonona työkykyään työn henkisten vaatimusten kannalta piti keskimäärin 5 prosenttia tutkimukseen osallistuneista. (Kuva 11)

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 15 Kuva 11. Työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta vuosina 1998,1999 ja. Työn ruumiillisten vaatimusten kannalta työkykyään erittäin tai melko hyvänä piti yli 70 prosenttia vastanneista kaikkina kyselyvuosina. Melko tai erittäin huonona työkykyään työn ruumiillisten vaatimusten kannalta piti keskimäärin 5 prosenttia tutkimukseen osallistuneista. (Kuva 12). Vastausten perusteella miesten työkyky ruumiillisten vaatimusten kannalta oli heikentynyt merkitsevästi seuranta-aikana (p = 0,0254, Mann-Whitneyn testi). Kuva 12. Työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta vuosina 1998, 1999 ja 09. Työympäristö ja työn kuormitustekijät Kyselyyn vastanneita pyydettiin arvioimaan työympäristöään asteikolla 1-5 (1 = erittäin hyvä, 5 = erittäin huono). Arvioitavana oli yleis- ja kohdevalaistus, sisäilman laatu, työtilan lämpötila ja ääniolot sekä työhuoneen koko (liite 2, kysymys 52). Arvioiduista tekijöistä yleisvalaistuksen taso ei ollut muuttunut verrattuna vuoteen 1998 (Kuva 13). Työhuoneen koko arvioitiin vuonna 09 merkittävästi paremmaksi kuin vuonna 1998 (Mann-Whitneyn testi). Muiden tekijöiden arvioinnit olivat merkitsevästi huonompia vuonna 09 kuin vuonna 1998. Eniten huonoja arvoja (4 ja 5) vastanneet antoivat sisäilman laadusta, lämpötilasta ja työtilan äänioloista.

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 16 Kuva 13. Arviot työympäristötekijöistä vuosina 1998,1999 ja 09. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot (Mann-Whitney) verrattuna vuoden 1998 arvioihin on ilmaistu merkinnöillä * (p < 0,05) ja ** (p < 0,01) Työpisteen ergonomia Kyselyyn vastanneita pyydettiin arvioimaan työtuolinsa ja työpöytänsä toimivuutta sekä näytön, näppäimistön ja hiiren sijaintia työpisteessä asteikolla 1-5 (1 = erittäin hyvä, 5 = erittäin huono) (kuvat 14 ja 15). Yleisesti tyytyväisyys työpisteen kalusteisiin ja työvälineisiin oli lisääntynyt vuodesta 1998 vuoteen 09. Jokaisen vastanneen kohdalla laskettiin viiden osa-alueen keskiarvo, joka edusti työntekijän arviota työpisteensä ergonomiasta ja työvälineidensä toimivuudesta. Saadut keskiarvot luokiteltiin kahteen luokkaan; arvot 1 ja 2 hyvä, arvot 3-5 huono. Näin arvioiden työpisteen ergonomia ja työvälineiden toimivuus oli hyvä 54 prosentilla ja huono 46 prosentilla vastanneista. Kuva 14. Arviot kalusteista ja työvälineistä vuosina 1998, 1999 ja 09. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot (Mann-Whitney) verrattuna vuoden 1998 arvioihin on ilmaistu merkinnöillä * (p < 0,05) ja ** (p < 0,01)

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 17 Kuva 15. Arviot näytöstä, aineistotelineestä ja eniten käytetyn ohjelman käyttömukavuudesta vuosina 1998, 1999 ja 09. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot (Mann-Whitney) verrattuna vuoden 1998 arvioihin on ilmaistu merkinnöillä * (p < 0,05) ja ** (p < 0,01) Asiantuntijoiden ergonomia-arviot Asiantuntijoiden tekemien työpistekohtaisten ergonomia-arvioiden keskiarvot vuodelta 1998 vuoteen 09 on esitetty kuvassa 16. Vuonna 09 arvioitiin yhteensä 32 työpistettä. Työpisteiden keskimääräinen ergonomia-arvio parani seuranta-aikana arvosta 6,7 arvoon 8,3. Vuoden 09 arviot ovat merkitsevästi parempia kuin vuoden 1998 arviot ja vuoden 1999 ensimmäiset arvioinnit. Kuva 16. Asiantuntijoiden tekemät työpisteiden ergonomia-arviot vuosina 1998, 1999 ja 09. Kuvassa ryhmien keskiarvot ja arvioiden keskihajonnat.

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 18 Työn ruumiillinen ja henkinen rasittavuus Enemmistö tutkimukseen osallistuneista koki, että työ ei rasita ruumiillisesti lainkaan tai se on melko kevyttä (Kuva 17). Vuonna 09 työnsä ruumiillisesti melko rasittavaksi kokevia oli 6 prosenttia vastanneista. Hyvin rasittavaksi työnsä koki n. 2 prosenttia työntekijöistä. Työn ruumiillisen rasittavuuden arviot olivat koko tutkimusjoukossa muuttuneet vuodesta 1998 merkitsevästi. Vuoteen 1998 verrattuna ei lainkaan ja jonkin verran rasittavaa - arviot ovat vähentyneet ja vastaavasti melko kevyttä, melko rasittavaa ja hyvin rasittavaa arviot ovat lisääntyneet. Kuva 17. Työn koettu ruumiillinen rasittavuus vuosina 1998, 1999 ja 09. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot (eksakti 2-testi) verrattuna vuoden 1998 arvioihin on ilmaistu merkinnöillä * (p < 0,05) ja ** (p < 0,01) Vuodesta 1998 vuoteen 09 naisten kokema työn ruumiillinen rasittavuus on merkitsevästi vähentynyt (p = 0,0004, Mann-Whitney) ja vastaavasti miesten kokema työn ruumiillinen rasittavuus on lisääntynyt (p = 0,06, Mann-Whitney). Vuonna 1998 naisten keskimääräinen arvio työn ruumiillisesta rasittavuudesta (asteikolla 1-5) oli 2,03 ja miesten arvio oli keskimäärin 1,79. Vuonna naisten keskimääräinen arvio oli alentunut arvoon 1,84 ja vastaavasti miesten arvio oli noussut arvoon 2,12. Työnsä henkisesti hyvin rasittavaksi koki noin 7 prosenttia ja melko rasittavaksi noin 29 prosenttia tutkimukseen osallistuneista (Kuva 18). Työnsä henkisesti jonkin verran rasittavaksi kokevia oli noin 42 prosenttia työntekijöistä. Melko kevyeksi työnsä henkisen rasittavuuden kannalta kokevia oli prosenttia vastanneista. Niitä, jotka kokivat, että työ ei ole henkisesti lainkaan rasittavaa oli n. 3 prosenttia vastanneista. Vuoteen 1998 verrattuna melko kevyttä -arvioiden osuus oli kasvanut vajaat 5 prosenttia ja vastaavasti ei lainkaan rasittavaa ja jonkin verran rasittavaa -arvioiden osuus oli vähentynyt. Muutokset arvioissa eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä.

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 19 Kuva 18. Työn koettu henkinen rasittavuus vuosina 1998, 1999 ja 09. Sukupuoli ja näyttöpäätetyöaika Analyysissä henkinen ja ruumiillinen rasittavuus luokiteltiin edelleen kolmeen ryhmään: 1) ei lainkaan rasittavaa tai melko kevyttä, 2) jonkin verran rasittavaa ja 3) melko rasittavaa tai hyvin rasittavaa. Tällä tavoin luokiteltuja rasittavuuden arvioita tarkasteltiin vastaajajoukossa käyttäen päätetyömäärää ja sukupuolta riippumattomina muuttujina. Sukupuolen ja päätetyöajan vertailusta jätettiin pois henkilöt, jotka olivat ilmoittaneet edellisen kuukauden keskimääräisen päätetyöajan olleen alle %. Päätetyöaika jaettiin kahteen luokkaan. Vähän käyttävät ryhmään luokiteltiin henkilöt, joiden päätetyöaika oli - 50 %. Paljon tietokonetta käyttävään ryhmään luokiteltiin henkilöt, joiden päätetyöaika oli ilmoituksensa mukaisesti 65 % tai enemmän edellisen kuukauden kokonaistyöajasta. Työn henkinen rasittavuus eroaa merkitsevästi sekä sukupuolen että päätekäyttöajan mukaan luokitelluissa ryhmissä (Kuva 19). Vuonna 09 miehistä n. 46 % arvioi työnsä henkisesti melko tai erittäin rasittavaksi. Naisista vastaavan arvion teki 30 % vastaajista. Paljon tietokonetta käyttävistä 25 % arvioi työnsä henkisesti melko tai erittäin rasittavaksi. Sen sijaan vähemmän pääteaikaa ilmoittaneista yli 52 prosenttia arvioi työnsä melko tai erittäin rasittavaksi. Kuva 19. Työn koettu henkinen rasittavuus vuonna 09 tutkimuksen kahdessa eri alijoukossa. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot (eksakti 2-testi) alijoukoissa on ilmaistu merkinnöillä * (p < 0,05) ja ** (p < 0,01)

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle Työntekijöiden psyykkinen kuormittuneisuus Työn vaihtelevuus ja vaativuus Osiossa oli viisi kysymystä ("Miten vaihtelevaa tai yksitoikkoista työsi on", "Voitko käyttää tietojasi ja taitojasi työssäsi", "Kuinka paljon työsi tarjoaa mahdollisuuksia henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen", "Kuuluuko työhösi tehtäviä, joihin olet saanut liian vähän koulutusta tai opastusta", "Kuinka paljon voit vaikuttaa siihen missä järjestyksessä teet työsi"). Vastaajat arvioivat tilannettaan viisiportaisella asteikolla, jossa 1 oli negatiivisin vaihtoehto (esim. erittäin vähän tai ei lainkaan) ja 5 positiivisin vaihtoehto (esim. erittäin paljon tai erittäin runsaasti). Vuoden 1998 kyselyyn verrattuna vastaajat kokivat voivansa vaikuttaa enemmän järjestykseen, jossa työnsä tekevät. Samalla tehtävät, joihin työntekijät eivät ole saaneet riittävästi opastusta olivat vähentyneet. Arvio työn vaihtelevuudesta oli jonkin verran muuttunut. Vuonna 09 työ koettiin jonkin verran yksitoikkoisemmaksi kuin vuonna 1998. Kysymysten 'Voitko käyttää tietojasi ja taitojasi työssäsi' ja 'Kuinka paljon työsi tarjoaa mahdollisuuksia henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen' vastaukset eivät eronneet vuoden 1998 vastauksista. Sukupuolen ja näyttöpäätetyöajan vaikutus Kyselyosion vastauksissa nähtiin eroja naisten ja miesten sekä päätetyöaikaa vähän ja paljon ilmoittaneiden välillä. Tarkastelusta jätettiin pois henkilöt, jotka olivat ilmoittaneet päätetyöaikaa vähemmän kuin % kokonaistyöajasta. Kysymysten 5 vastausvaihtoehtoa luokiteltiin kolmeen ryhmään ja eroja tarkasteltiin vastausten jakaumissa eksaktilla 2-testillä. Miesten ja naisten vastaukset erosivat toisistaan kysymyksissä mahdollisuuksissa henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen työssä, voiko käyttää tietoja ja taitoja omassa työssään sekä miten vaihtelevana työnsä kokee (Kuva ). Miesten vastaukset heijastelivat heidän tuntemustaan työn suuremmasta vaihtelevuudesta, paremmasta mahdollisuudesta hyödyntää tietojaan ja taitojaan sekä työn tarjoamasta mahdollisuudesta henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen. Kuva. Mahdollisuudet henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen, mahdollisuus tietojen ja taitojen käyttämiseen työssä sekä työn vaihtelevuus tarkasteltuna sukupuolen mukaan vuonna 09. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot (eksakti 2-testi) on ilmaistu merkinnöillä * (p < 0,05) ja ** (p < 0,01)

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 21 Ilmoitetun päätetyöajan mukaan vastauksia tarkasteltaessa nähtiin samantyyppinen vastausten jakauma (Kuva 21). Vähemmän päätetyötä tekevät ( - 50 % kokonaistyöajasta) kokivat työnsä tarjoavan runsaammin kehittymisen mahdollisuuksia ja mahdollistavan tietojensa ja taitojensa hyödyntämisen useammin työssä kuin enemmän päätetyötä tekevät. Lisäksi vähemmän päätetyötä kokonaistyöajasta tekevät kokivat työnsä vaihtelevampana kuin enemmän päätetyötä tekevät. Kuva 21. Mahdollisuudet henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen, mahdollisuus tietojen ja taitojen käyttämiseen työssä sekä työn vaihtelevuus tarkasteltuna päätekäyttöajan mukaan vuonna 09. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot (eksakti 2-testi) on ilmaistu merkinnällä ** (p < 0,01) Työn vaihtelevuus ja vaativuus -kysymysosion vastauksia tarkasteltiin edelleen erikseen naisten ja miesten ryhmissä jakaen vastaukset enemmän ja vähemmän päätetyötä tekevien ryhmiin. Miesten vastaukset päätetyöajan suhteen kahteen ryhmään jaettuina erosivat merkitsevästi toisistaan ainoastaan kysymyksen "Kuuluuko työhösi tehtäviä, joihin olet saanut liian vähän koulutusta tai opastusta?" kohdalla (eksakti 2-testi, p = 0,032). Vähän päätetyötä tekevistä miehistä (n=70) 14 % ilmoitti työhönsä kuuluvan runsaasti tehtäviä, joihin he eivät ole saaneet riittävästi opastusta ja n. 49 % ilmoitti työhönsä kuuluvan vähän tällaisia tehtäviä. Paljon päätetyötä tekevistä (n=28) miehistä kukaan ei ilmoittanut työhön kuuluvan runsaasti tehtäviä, joihin ei ole saanut riittävästi opastusta ja 71 % heistä ilmoitti, että työhön kuuluu vähän tällaisia tehtäviä. Naisten vastaukset päätetyöajan mukaan jaetuissa ryhmissä erosivat toisistaan samantyyppisesti kuin tarkasteltaessa sekä naisten että miesten välisiä eroja että koko vastausjoukon vastaukset päätetyöajan mukaan kahteen ryhmään jaettuina (Kuva 22). Vähemmän päätetyötä tekevät naiset kokivat, että voivat käyttää tietojaan ja taitojaan useammin työssään, työ on vaihtelevampaa ja työ tarjoaa runsaammin mahdollisuuksia henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen.

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 22 Kuva 22. Naisten mahdollisuus henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen, mahdollisuus tietojen ja taitojen käyttämiseen työssä sekä työn vaihtelevuus tarkasteltuna päätekäyttöajan mukaan vuonna 09. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot (eksakti 2-testi) on ilmaistu merkinnöillä * (p < 0,05) ja ** (p < 0,01) Työmäärä ja työnjako Kolmannes vastaajista joutui melko tai hyvin usein kiirehtimään suoriutuakseen työtehtävistään (Kuva 23). Lähes puolet työntekijöistä joutui kiirehtimään silloin tällöin suoriutuakseen työtehtävistään. Verrattuna vuoden 1998 kyselyyn, kiirehtimisen tarve oli kuitenkin merkitsevästi vähentynyt. Samoin työntekijöiden mahdollisuus itse vaikuttaa työmääräänsä oli merkitsevästi lisääntynyt vuoden 1998 tilanteeseen verrattaessa. Kiireen syistä merkittävimpinä pidettiin työmäärää ja työssä tapahtuvia jatkuvia muutoksia. Työmäärä oli tutkimukseen osallistuneista 34 prosentin mielestä syynä siihen, että joutui kiirehtimään työssä suoriutuakseen siitä. Jatkuvat muutokset olivat kiirehtimisen syynä noin 15 prosentin mielestä. Työntekijöistä noin prosentin mielestä kiireen syynä oli joku muu tekijä. Muita syitä olivat mm. aikatauluihin ja määräaikoihin liittyvät paineet, asiakkaiden vaatimukset sekä työhön kuuluvat kausivaihtelut. (Taulukko 7) Kuva 23. Kiirehtiminen työssä ja vaikutusmahdollisuudet työmäärään. Tilanne kyselyissä vuosilta 1998, 1999 ja 09. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot verrattuna vuoden 1998 tilanteeseen on ilmaistu merkinnöillä (eksakti 2-testi) * (p < 0,05) ja ** (p < 0,01) sekä (Mann-Whitneyn testi) + (p < 0,05) ja ++ (p < 0,01).

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 23 Taulukko 7. Tärkeimmät kiirehtimistä aiheuttavat tekijät vuosina 1998, 1999 ja 09. Taulukko on järjestetty vuoden 09 vastausten mukaisesti laskevaan järjestykseen. Taulukossa vastausten lukumäärä kuhunkin tekijään. 1998 1999 09 % n % n % n Työmäärä 66.9 % 238 71.4 % 230 62.1 % 151 Jatkuvat muutokset 22.8 % 81 18.0 % 58 26.7 % 65 Muu 14.9 % 53 17.1 % 55 18.9 % 46 Omaan tehtävään kuulumattomat asiat.1 % 36.2 % 33 17.3 % 42 Työnjako 21.1 % 75 17.7 % 57 12.8 % 31 Tiedon puute 5.1 % 18 6.8 % 22 9.5 % 23 Työn ulkopuoliset asiat 15.4 % 55 14.9 % 48 9.5 % 23 Yhteistyön pulmat 6.5 % 23 9.9 % 32 8.2 % Työskentelytavat 11.0 % 39 9.9 % 32 7.8 % 19 Lähin työnjohto 8.1 % 29 6.2 % 7.0 % 17 Puutteelliset työvälineet 2.0 % 7 2.5 % 8 3.7 % 9 Epätasaisesti jakautuvat työt aiheuttivat melko tai hyvin usein töiden ruuhkautumista neljänneksellä vastaajista. Yli puolella työntekijöistä työt jakautuivat silloin tällöin epätasaisesti aiheuttaen töiden ruuhkautumista. (Kuva 24). Vuoden 1998 tilanteeseen verrattuna kuitenkin töiden epätasainen jakautuminen oli merkitsevästi vähentynyt (Mann-Whitneyn testi, p=0,016). Samanaikaisesti vastaajien arvion mukaan heillä oli vuonna 09 merkitsevästi harvemmin liian vähän aikaa töiden tekemiseen kunnolla kuin vuonna 1998 (eksakti 2-testi, p=0,039). Kuva 24. Liian vähän aikaa työn tekemiseen kunnolla ja kuinka usein työt jakautuvat epätasaisesti aiheuttaen ruuhkaa. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot verrattuna vuoden 1998 tilanteeseen on ilmaistu merkinnöillä (eksakti 2-testi) * (p < 0,05) sekä (Mann-Whitneyn testi) + (p < 0,05) ja ++ (p < 0,01).

TTL - Tietokonetyön ergonomia Espoossa - Loppuraportti Työsuojelurahastolle 24 Sukupuolen ja näyttöpäätetyöajan vaikutus Tarkasteltaessa kysymysosion muuttujia vastaajien sukupuolen ja näyttöpäätetyöhön käytetyn ajan mukaan, nähtiin eroja kiireen kokemisessa, töiden hyvin tekemiseen käytettävissä olevan ajassa sekä työtahtiin vaikuttamisen mahdollisuuksissa. Osion muuttujien vastaukset luokiteltiin kolmeen luokkaan, siten, että uusi luokka 1 (Vähän/harvoin) käsitti alkuperäiset vastaukset luokista 1 ja 2, uusi luokka 2 (Jonkin verran/silloin tällöin) käsitti vastaukset luokasta 3 ja uusi luokka 3 (Paljon/usein) käsitti vastaukset luokista 4 ja 5. Analyysistä jätettiin pois henkilöt, joiden näyttöpäätetyöaika oli vähemmän kuin % kokonaistyöajasta. Vähän tietokonetyötä tekevien ryhmään kuuluivat henkilöt, joiden tietokoneen käyttöaika oli - 50 % kokonaistyöajasta. Paljon käyttävien ryhmään sijoitettiin yli 65 % kokonaistyöajasta tietokoetta käyttävät. Kuva 25. Kiirehtimisen tarve, vähäinen aika töiden hyvin tekemiseen ja vaikutusmahdollisuudet työtahtiin päätetyöajan ja sukupuolen mukaan tarkasteltuina vuoden 09 kyselyssä. Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot (eksakti 2-testi) on ilmaistu merkinnöillä * (p < 0,05) ja ** (p < 0,01) Paljon päätetyöaikaa ilmoittaneiden ryhmässä ei koettu kiirehtimisen tarvetta niin usein kuin vähemmän päätetyöaikaa ilmoittaneiden ryhmässä (Kuva 25, p= 0,028, eksakti 2-testi). Lisäksi enemmän päätetyöaikaa ilmoittaneiden joukossa merkitsevästi harvemmin oli liian vähän aikaa tehdä työ kunnolla kuin vähemmän päätetyötä tekevillä henkilöillä (p=0,00013). Miesten vastausten mukaan heillä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa työtahtiinsa kuin naisilla (p=0,0019). Arvostus ja palaute Arvostus ja palaute osion kysymyksissä "Miten esimiehesi kohtelee työntekijöitä?" ja "Saatko tarvittaessa tukea ja apua työtovereiltasi?" keskimääräiset vastaukset olivat merkitsevästi positiivisempia vuonna 09 kuin vuonna 1998 (Kuva 26). Lisäksi kysymyksen "Saatko tarvittaessa tukea esimieheltä" vastausvaihtoehdon 'Aina' valitsi vuonna 09 24 prosenttia vastaajista kun vuonna 1998 valinnan teki 14 prosenttia vastaajista. Eksaktilla 2-testillä arvioiden kysymyksen vastausten jakauma oli merkitsevästi muuttunut vuodesta 1998 (p=0,0052, 2-testi).