KUPARIMALMITUTKIMUKSET KALVOLAN PIRTTIKOSKELLA VUOSINA

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Etelä-Suomen aluetoimisto M19/2113/-96/l/10 Koskee 2113 12 KALVOLA, Pirttikoski URJALA, Perho Boris Lindmark 14.06.1996 RAPORTTITIEDOSTO N:O 3797 KUPARIMALMITUTKIMUKSET KALVOLAN PIRTTIKOSKELLA VUOSINA 1989-1992.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä Tekijät Lindmark Boris Raportin laji M 19-raportti Toimeksiantaja Kauppa ja teollisuusministeriö Raportin nimi Kuparitutkimukset Kalvolan Pirttikoskella vuosina 1989-1992. Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskus on suorittanut malmitutkimuksia Kalvolan Pirttikoskella vuosina 1989-1992. Tutkimusten aiheena on ollut kupari ja kulta. Alueella tehtiin geologista kartoitusta, lohkaretutkimuksia, geofysikaalisia mittauksia, moreenigeokemiaa ja raskasmineraalitutkimuksia. Em. töiden tuloksena saatiin kiinnostavia monimetallianomalioita, jotka liittyivät kallioperässä oleviin geofysikaalisiin anomalioihin ja ruhjerakenteisiin. Anomaaliset alueet tutkittiin timanttikairauksella (11 reikää). Kairauksissa löytyi kuparikiisua ja muitakin malmimineraaleja odotetuissa kohdissa, mutta metallipitoisuudet olivat varsin alhaiset ja mineralisaatiot pieniä. Alueelta ei kairaustulosten perusteella ole mahdollista löytää taloudellisesti merkityksellistä malmiesiintymää. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Kalvola, Pirttikoski, Sauhula, moreenigeokemia, lohkaretutkimuksia, kallioperäkartoitus, geofysiikka, kuparikiisu, rikkikiisu, sinkkivälke, lyijyhohde, koboltti, arseenikiisu, kulta. Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Hämeen lääni, Kalvola, Pirttikoski, Sauhula, Urjala, Perho Karttalehdet Muut tiedot 2113 12 Arkistosarjan nimi malmiraportit Arkistotunnus M19/2113/-96/10/1 Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Julkisuus 18 suomi

SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 TUTKIMUSTEN TAUSTA 1 SUORITETUT TUTKIMUKSET 2 - Alustavat tutkimukset 2 - Moreenigeokemia 2 - Geofysikaaliset mittaukset 3 - Kallioperäkartoitus 4 - Kairaus 4-5 - Yhteenveto 5 TULKINTA 6 LÄHDEKIRJALLISUUS 7 LIITTEET 7 LIITTYY 7-10

1 JOHDANTO Tutkimusalue sijaitsee Kalvolan kunnassa karttalehdellä 2113 12, liite 1. Alue on n. 50 km² laaja ja kuuluu Kalvolan Pirttikosken, Niemen, Vuorenkylän ja Mäyrän kyliin sekä Urjalan Perhon kylään. Alueella on laajoja metsämaita, pieniä järviä ja suopainanteita. Laaksoissa on viljelyksiä. Keskellä tutkimusaluetta on karttalehden poikki kulkeva, useita satoja metrejä leveä NW-SE-suuntainen ruhjevyöhyke, jonka reunat nousevat huomattavasti ruhjelaakson pohjasta. Alueen eri osiin johtaa sekä teitä, että metsänkorjuutarkoituksia varten rakennettuja ja lähinnä maastoautolla ajettavia tienpohjia ja metsän läpi meneviä entisiä puutavaran ajoväyliä. Alueella ei ole asutusta, joka merkittävästi haittaisi malminetsintätoimia. Kalliopaljastumia on paikoitellen runsaasti ja toisin paikoin vaikeasti löydettävissä. Maapeite vaihtelee sekä koostumukseltaan että vahvuudeltaan, koska alueen topografia on vaihteleva ja moreeni on rinteissä hyvin huuhtoutunut. Ruhjelaakson reunalla sekä muualla alueella on joitakin harjuja. Vuonna 1954 on alueelta ilmestynyt geologinen kallioperäkartta mittakaavassa 1:100 000 (Neuvonen, 1956) ja vuonna 1976 maaperäkartta (Punakivi, 1976). Vuonna 1987 valmistuivat karttalehden 21 harvapistenäytteenoton geokemialliset kartat (GTK, geokemian osasto, 1987). Aerogeofysikaalisia korkealentomittauskarttoja on vuodelta 1961 ja matalalentogeofysiikkaa vuodelta 1985. Toivo Grön on tehnyt pro gradututkielman Urjalan Perhonkylän vulkaniiteista ja niissä esiintyvistä malmimineraaleista (Grön, 1968). Suomen Malmi OY on 1936 prof. Pentti Eskolan johdolla tutkinut ns. Nappikalliota, joka sisältää almandiitti-granaatteja ja hiukan kuparikiisua sekä 1965 Anssi Longan johdolla kuparihohdepitoisia lohkareita Urjalan Perhonkylässä. Rautaruukki Oy on etsinyt scheeliittiä koko karttalehden alueella raskasmineraalitutkimuksilla ja Outokumpu OY on 80-luvulla yrittänyt jäljittää kuparikiisua, kuparihohdetta, malakiittia ja kobolttihohdetta sisältävää vulkaniittibreksialohkareita Karhunperseen ja Sauhulan välissä. Tutkimusten yleisjohdosta on vastannut vastuualuepäällikkö FK Paunu Oivanen vuoteen 1991 ja sen jälkeen toimialapäällikkö FK, Esko Räisänen. Allekirjoittaneen lisäksi työmaan kenttätöistä ovat vastanneet osaltaan geofysikaalisista mittauksista maanmittausteknikko Juhani Kankaanpää ja näytteenoton osalta työnjohtaja Viljo Bäck. Karttatuotannosta on allekirjoittaneen lisäksi vastannut geofysiikan osalta DI Tuire Valli. Tutkimusten tulokset on esitetty karttoina mittakaavassa 1:10 000, 1:20 000, 1:30 000, 1:4000 sekä kairausprofiilit 1:500 ja 1:250. TUTKIMUSTEN TAUSTA Heinäkuussa 1988 löysi vantaalainen Martti Kolehmainen runsaasti kuparikiisua sisältävän malmilohkareen Kalvolan Pirttikoskelta. Hänen lähettämästään näytteestä (K/8693, liitteet 1 ja 2) saatiin analyysitulokseksi 4,7% Cu, 2,6% As, 530 ppb Au, 98 ppm Ag sekä

2 0,11 % Co. Allekirjoittanut suoritti näytteen johdosta maastotarkastuksen elokuussa, jolloin voitiin todeta, että lohkare, josta näyte oli otettu, oli osa suopellon viemäriojan perkauksen yhteydessä ammutusta isommasta lohkareesta. Viemäriojan reunoilta löytyi useita pienempiä kiisupitoisia siruja samasta kivilajista sen sijaan ojanpohjaa ei voitu tutkia, koska oja oli täynnä vettä. Kivilaji vaikutti ensi silmäykseltä tummalta emäksiseltä vulkaniitilta, joka oli ruhjoutunut ja kvartsiutunut. Myöhempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että koko kivi oli melko hapan ja koostui hyvin hienorakeisesta ruhjeliuskeisesta kvartsista ja muuttuneesta maasälvästä sekä juonikvartsista. Kiisumineraaleina oli kupari- ja rikkikiisua juonina ja piroteläiskinä. Ensiksi löydetty lohkareen osa oli kooltaan 40 x 30 x 15 cm ja alkuperäisten pintojen perusteella sen pyöristyneisyysaste oli 3. Syksyllä 1988 allekirjoittanut määrättiin ryhtymään tutkimuksiin, joiden tarkoituksena oli selvittää em. malmilohkareen emäkallion sijainti. SUORITETUT TUTKIMUKSET Alustavat tutkimukset Tutkimukset aloitettiin tammikuussa 1989 pedogeokemiallisella näytteenotolla pitkin mannerjään kulkusuuntaan nähden poikki menevillä ajoväylillä 200 m:n pistetiheydellä. Näin haluttiin testata missä määrin kupari näkyisi anomaalisena pitoisuutena moreenissa ja mikä olisi malmilohkareen tulosuunta. Tulokseksi saatiin melko heikosti anomaalinen Cu-pitoisuusarvo (56 ppm), joka kuitenkin sijoittui oletettuun jaan tulosuuntaan. Samansuuruiset tai jopa korkeammat Cu-pitoisuudet saatiin kuitenkin ensimmäisten näytteenottolinjojen muista pisteistä, mikä myöhemmin vaikutti tutkimusten jatkosuunnitelmiin. Kesällä 1989 tehtiin alustava kallioperä- ja lohkaretutkimus mannerjään tulosektorin suunnassa malmilohkareesta alkaen. Tämän kartoituksen tuloksena löytyi malmilohkareen tyyppistä hapanta, muuttunutta ja kvartsijuonia sisältävää karkearakeista maasälpäporfyyria. Paikoin tästä kivestä löytyi merkkejä sekä pyriitistä että kuparikiisusta. Tällaista kiveä löytyi muutamista paljastumista 1800 m otaksutussa jään tulosuunnassa. Maastotutkimusten yhteydessä selvitettiin mahdollisia reittejä, joita voitaisiin moreeninäytteenotossa käyttää, koska maaston korkeusvaihtelut, taimikkometsät ja mahdolliset valmiit väylät oli pakko huomioida näytteenottosuunnitelman teossa. Moreenigeokemia Moreeninäytteenottoa jatkettiin vaiheittain kesäkuussa 1989. Vuoden aikana otettiin yhteensä 514 pistettä pitkin 24 linjaa, jotka leikkasivat alueen tärkeimmät ruhjevyöhykkeet ja kivilajien kontaktit. Näytteenottotiheys vaihteli siten, että se oli suurin siellä, missä linja leikkasi aerogeofysikaalisissa mittauksissa saatuja magneettisia ja sähköisiä vyöhykkeitä (5-20 m) ja muualla harvempi (40-100 m). Näytteitä otettiin pohjasta ja pintaosasta. Pohjanäytteen saaminen notkopaikkojen kohdalla vaikutti epävarmal-

3 ta, koska painanteisiin oli kasautunut runsaasti isoja lohkareita. Edellä mainitulla laajalla hakuohjelmalla pyrittiin myös selvittämään karttalehden pohjoisosassa olevien sähköisten ja magneettisten vyöhykkeiden malmipotentiaalia. Näytteenoton tuloksena saatiin paikoitellen eri puolelta karttalehteä anomaalisia, kohonneita metallipitoisuuksia. Yllämainitun malmilohkaretta muistuttavan kivilajin NW-puolelle tehtiin 9 näytteenottolinjaa 80 m:n välein. Em. paljastumien takana on suopeitteinen laakso ja sen takana ovat paljastumien kivilajit emäksistä ja intermediääristä vulkaniittia, mistä seuraa, että kivilajien kontakti sijoittuu laaksoon. Kontaktin sijainti pyrittiin määräämään muutamilla tihennyslinjoilla em. laakson poikki. Parhaimmat Cu-anomaliat saatiin granodioriitin ja vulkaniitin rajaalueilta sekä osittain granodioriitin puolelta ja lisäksi aiemmin mainitusta ruhjelaaksosta. Samoilta alueilta, vaikkakin osittain eri kohdista saatiin viitteitä arseenista, kullasta, koboltista, sinkistä, lyijystä ja molybdeenista. Moreeninäytteiden hienofraktiosta analysoitiin Kuopiossa Au ja As (AAS, 519 U, 516 U) sekä muut metallit Otaniemessä EKV:lla (130K). Osa näytteistä tutkittiin scheeliitin suhteen siten, että keskifraktiosta (0,06-0,5 mm) separoitiin raskaat mineraalit tärypöydällä ja tästä raskasfraktiosta laskettiin scheeliittirakeiden lukumäärä UV-valossa. Vain joitakin heikosti volframi-anomaalisia näytteitä tavattiin tällä menetelmällä. Pedogeokemialliset tutkimukset jatkuivat vuosina 1990-1992 eri kohdissa vaiheittain sen mukaan, miten analyysit edellisistä näytteenotoista valmistuivat, ja tihennyksiä tehtiin kohtiin, joista oli saatu anomaalisia tuloksia. Vuosina 1989 ja 1990 tehtyjen geofysikaalisten mittausten tuloskartat valmistuivat joulukuussa 1990, jolloin voitiin todeta erilaiset geofysikaaliset anomaliatyypit. Niiden aiheuttajat pyrittiin myös selvittämään moreeninäytteenotolla. Koko alueen moreeninäytteenottopisteet ja -linjat, sekä niistä saadut anomaliat on esitetty liittyy-kuvissa 1-14, joista 1-6 mittakaavassa 1:30 000 yleiskuvan saamiseksi ja 7-14 mittakaavassa 1:10 000 tihennysalueitten havainnollistamiseksi. Näytteenottopisteiden sijaintikartat ovat liittyy-kuvissa 15 ja 16. Näytteenottolinjojen sijainnit on esitetty liiteessä 2. Geofysikaaliset mittaukset Malmilohkareen tulosuunnan kannalta kriittisellä alueella on aeromagneettinen anomaliavyöhyke, ja tämän edustaman rakenteen selvittämiseksi päätettiin suorittaa geofysikaalisia maanpintamittauksia. V. 1989 tehtiin alueella slingram- ja magneettisia mittauksia 1,5 km 2 :n alueella sekä IP-mittauksia 0,7 km²:n alueella. V. 1990 niitä jatkettiin 0,5 km²:n alueella. Mittaustulokset valmistuivat karttoina joulukuussa 1990 ja niistä näkyi sekä pitkiä johdevyöhykejaksoja että erillisiä pienempialaisia anomalioita. Paikoitellen yhtyivät sähköiset slingram- että IPanomaliat sekä magneettiset anomaliat, mutta toisin paikoin ne osuivat aivan eri kohtiin. Kallioperäkartoituksella ja

4 moreenigeokemialla pyrittiin selvittämään eri anomalioitten luonnetta. Mittausalueet on esitetty liitteessä 3. Kallioperäkartoitus Kallioperäkartoitus aloitettiin elokuussa 1989, ja sitä jatkettiin lokakuun loppuun. Töitä jatkettiin toukokuussa 1990 ja ne saatiin valmiiksi kesäkuussa. Kartoitustyö keskitettiin alueisiin ja kohtiin, jotka tuntuivat kiinnostavilta malmilohkareen mahdollisen tulosuunnan kannalta. Jossakin määrin pyrittiin kartoittamaan myös alueita, jotka vaikuttivat kriittisiltä aikaisemmin karttalehden alueelta löydettyjen, mutta selvittämättä jääneiden malmilohkareiden kannalta. Myöhemmin, kun geofysikaaliset kartat valmistuivat, revidoitiin kartoitusta niitä hyväksi käyttäen. Kartoitushavaintojen, geofysiikan, kallionappinäytteenoton ja kairausnäytteiden perusteella on piirretty alueelta geologinen kartta, liite 4. Tutkimusalueen kivilajit ovat etupäässä vulkaniitteja, jotka koostumukseltaan ovat lähinnä emäksisiä ja intermediäärisiä vulkaniitteja ja uraliitti- ja plagioklaasiporfyriitteja. Joitakin pienialaisia happamia porfyyreja esiintyy myös alueella. Kiilleliuskeita esiintyy karttalehden yläosassa rinnan vulkaniittien kanssa ja ne saattavat koostua näiden rapautumistuotteista. Syväkiviin luettavia, mutta läheisessä yhteydessä yllämainittuihin vulkaniitteihin ovat melko laajoilla alueilla esiintyvät gabrot ja dioriitit. Edellisten kivien sekaan on tunkeutunut porfyyrinen granodioriitti ja se muodostaa milloin terävän milloin breksiamaisen kontaktin edellä mainittujen kivien kanssa. Alueen läpi kulkee useita siirros- ja ruhjevyöhykkeitä, joista merkittävimmät on esitetty kallioperäkartassa. Siirrosten yhteydessä ovat kivilajit myloniittiutuneet ja ne esiintyvät ruhjeliuskeina. Kun katsotaan geokemian tuloskarttoja huomataan, että merkittävimmät anomalia-alueet sijaitsevat tutkimukset käynnistäneen malmilohkareen NW-puolella (n. 2,5 km) olevalla granodioriittin kontaktialueella. Tällä alueella on granodioriitin reunaosa voimakkaasti muuttunut ja muistuttaa rakenteeltaan kvartsiporfyyria. Tämä kivi sisältää rikkikiisua heikkona pirotteena. Lähellä kontaktia on myös löydetty kalkkirikkaita kerroksia sekä kalkkibreksioita, joissa esiintyy sekä happamia että intermediäärisiä vulkaniittibreksiakappaleita. Kairaus Kairaus toteutui elokuussa 1991, jolloin kairattiin 10 reikää (R301-R310). Reikien pituudet ovat 24,9-51,3 m (yhteispituus 374 m). Vuonna 1992 kairattiin R311 paikkaan, jossa moreenin tihennysnäytteenotossa oli saatu huomionarvoinen Cu-anomalia.

5 Metsävahinkojen välttämiseksi ja maasto-olosuhteiden takia kairaus toteutettiin siten, että vanhaa puutavaran kuljetusreittiä voitiin käyttää sekä kaluston siirto- että huoltoreittinä, joten kolme reikää kairattiin sen vierestä. Muut kolme reikää kairattiin tästä reitistä sivulle, jolloin jouduttiin kuljettamaan kone ensin pitkin ojanpengertä, missä kasvaa lehtipuuvaltaista vesakkoa ja harvakseltaan männyntaimia, ja jatkoksi vanhan harvakasvuisen metsän lävitse (kairausreikien sijaintikartta, kuva 5). Koko tutkimusjakson aikana noudatetusta varovaisuudesta huolimatta nousivat metsävahingoista aiheutuneet kulut melko korkeiksi. Jokaisen kairausreiän perusteena oli geokemiallinen anomalia. Yleensä kairausreikä suunnattiin kohti anomaalista näytteenottopistettä. Useimmiten lävistettiin vulkaniitin ja granodioriitin kontaktia. Kairasydämissä oli havaittavissa rikkikiisua, paikoitellen kuparikiisua, arseenikiisua sekä sinkkivälkettä ja lyijyhohdetta, joskus molybdeenihohdetta. Mineralisaatiot esiintyivät kairarei'issä korkeintaan joitakin metrejä vahvoina kerroksina. Analysoiduissa näytteissä sinkki, lyijy, koboltti ja arseeni esiintyvät korkeintaan muutaman 100 ppm:n pitoisuuksina, molybdeeni muutaman ppm:n pitoisuutena. Kuparia esiintyy edellisiä jonkin verran runsaammin ja reiässä R311 kuparia esiintyy 7 m:n leveydeltä 0,5 %. Kun kairaus kohdistettiin anomalian maksimikohtaan, ei katsottu olevan aihetta jatkotutkimuksiin näillä tuloksilla. Tuloksiin voi tarkemmin perehtyä tutustumalla kairareikäraportteihin ja reikäprofiileihin, jotka kuuluvat tämän raportin liittyyaineistoon. Alueelle kairattiin 11 pokareikää: M52/2113/-91/R301-310 sekä M52/2113/-92/R311. Reikä X Y Suunta Kulma Pituus R301 6763.560 2495.410 40 60 43,60 m R302 6763.605 2495.333 30 70 37,40 m R303 6763.689 2495.267 90 60 41,50 m R304 6764.080 2495.350 80 60 31,20 m R305 6764.205 2495.430 90 60 30,10 m R306 6764.205 2495.406 90 60 31,45 m R307 6764.350 2495.440 45 60 28,35 m R308 6764.375 2495.460 45 60 27,00 m R309 6764.340 2495.490 90 60 24,90 m R310 6764.595 2494.745 60 60 46,70 m R311 6763.940 2495.313 90 40 51.30 m Yhteenveto Moreeninäytteitä Näytteenottolinjaa Kairaus Kair.reikien pituudet Paljastumahavaintoja Lohkaretutkimuksia Mikroskooppitutkimuksia 2373 kpl 41 km 393.50 m, 11 R 24,9-51.3 m 124 kpl 19 kpl 20 kpl

6 Analyysit - Moreenianalyysit 2373 kpl - Kairasydänanalyysit 73 kpl 46,60 m Tärypöytäajoja ja scheeliittiraelaskuja 781 kpl Geofysikaalisia mittauksia - IP 1.6 km 2 - magneettinen 1.6 km 2 - slingram 1.6 km 2 TULKINTA Tutkimukset osoittivat, että granodioriitti, joka sijaitsee tutkimukset aiheuttaneen malmilohkareen luoteispuolella on mobiloittanut ympäriinsä monenlaisia metalleja ja varsinkin alemman metamorfoosiasteen mineraaleja ja metalliparageneeseja. Malmilohkareen pyöristyneisyyden takia huomio suuntautui alueelle, joka sijaitsee n. 2,4 km sen löytöpaikasta. Tällä alueella selvitettiin useimpia näytteenotossa parhaiten esiinnousseita kuparin anomaliapisteiden aiheuttajia. Tulokset jäivät vaatimattomiksi, koska pitoisuudet ja dimensiot eivät saavuttaneet odotettuja tasoja. Parhaiten kuparia oli viimeiseksi kairatussa reiässä, joka sijaitsi ruhjeisessa granodioriitissa. Yhtäläisyyksiä löytyy, kun verrataan malmilohkareen koostumusta kairareiän parhaimpaan analyysitulokseen sekä sen yläpuolella olevien moreenipisteiden pitoisuuksiin. Cu,% Co,ppm Ag,ppm As,% Au,ppm Lo K8693 4,7 110 98 2,61 0,53 R311 3,4 320 8 0,71 0,03 M9130979 1,6 36 0,1 0,248 M9230171 1,4 317 0,85 0,012 Yhtäläisyyksistä huolimatta ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että alueella esiintyy useita samantyyppisiä mineralisoituneita ruhjerakenteita, joita tässä selostetussa tutkimuksessa ei tullut esille. Mahdollisuudet löytää iso louhintakelpoinen kuparimalmi ei näytä suoritettujen tutkimusten perusteella olevan todennäköistä tällä alueella. Tutkimusten aikana saatiin useasta paikasta moreeninäytteenotossa viitteitä myös muista metalleista kuten kullasta ja sinkistä. Jatkotutkimuksiin nämä viitteet eivät tämän tutkimusvaiheen aikana johtaneet, vaan ne odottavat vielä vuoroaan. Boris Lindmark geologi

7 Lähdekirjallisuus Geofysiikan osasto, 1960 ja 1961. Aerogeofysikaalinen korkealentomittauskartta, lehti 2113 12, 1:20 000, Geologian tutkimuskeskus. Geofysiikan osasto, 1985. Aerogeofysikaalinen matalalentomittauskartta, lehti 2113 12, 1:20 000, Geologian tutkimuskeskus. Geokemian osasto, 1987. Geokemiallinen moreenikartta, lehti 21, 1:400 000, Geologian tutkimuskeskus. Punakivi,K., 1976. Maaperäkartta, lehti 2113, Forssa. Suomen geologinen kartta 1:100 000, Geologian tutkimuskeskus. Neuvonen,K.J., 1986. Kallioperäkartta, lehti 2113, Forssa. Suomen geologinen kartta 1:100 000, Geologian tutkimuskeskus. Grön,T.,1968 Urjalan Perhonkylän vulkaniiteista ja niissä esiintyvistä malmimineraaleista. Pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto, geologian ja mineralogian laitos. Liitteet Kuvat: Liite 1. Liite 2. Liite 3. Liite 4. Liite 5. Tutkimusalueen sijainti Näytteenottokartta Geofysikaalinen mittausalue Kivilajikartta Kairausreikien sijaintikartta Liittyy Raportit: Grön Toivo, 1968. Urjalan Perhonkylän vulkaniiteista ja niissä esiintyvistä malmimineraaleista. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, geologian ja mineralogian laitos. Päiväkirjat: R. Karttunen 1989-1992 Syväkairausraportit: M52.5/2113/-91/R301-R310 M52.5/2113/-92/R311

8 Syväkairausprofiilit: M52.7/2113/-91/R301-R310 M52.7/2113/-92/R311 Elementtikartat: 1:10 000 Karttalehti M35.2/2113/-93/l/Au 2113 12 M35.2/2113/-93/2/As - " - M35.2/2113/-93/3/Ag - " - M35.2/2113/-93/4/Co - " - M35.2/2113/-93/5/Cu - " - M35.2/2113/-93/6/Mo - " - M35.2/2113/-93/7/Bi - " - M35.2/2113/-93/13/Zn - " - M52.4/2113/-93/1 - " - 1:20 000 M11.1/2113 12/-93/1 2113 12 M11.2/2113 12/-93/1 - " - M11.3/2113 12/-93/1 - " - M11.12/2113 12/-93/1 - " - 1:30 000 Mll.7/2113/-96/1 2113 12 M35.1/2113/-93/1 - " - M35.2/2113/-93/8/Au - " - M35.2/2113/-93/9/As - " - M35.2/2113/-93/10/Cu - " - M35.2/2113/-93/11/Co - " - M35.2/2113/-93/12/Zn - " - M35.3/2113 12/-93/1/Sche - " - Geofysikaaliset mittaukset: 1:4 000 Karttalehti Q22.23/2113 12C/-89/1 2113 12 Q24.11/2113 12C/-89/1 1.6 km 2 - " - Q24.11/2113 12C/-89/1 0.25 km 2 - " - Q28.4/2113 12C/-89/1 - " - 1:5 000 Q28.41/2113 12C/-90/3 2113 12 Q28.42/2113 12C/-'90/3 - " - 1:10 000 Q22.21/2113 12C/-90/1 2113 12 Q24.111/2113 12C/-90/3 - " - Q24.112/2113 12C/-89/1 - " - Q28.41/2113 12C/-90/1 - " -

9 1:20 000 Q06/2113 12 linjoituskaavio 2113 12 Kallioperäkartoitus: HEP-89-1-83, 85-86, 88-110, 112-119, 122, 124-126 RIK-89-225-226 RIK-90-4, 6-9, 12-25, 28-35, 59, 62 RIK-92-118 Lohkaretutkimukset: HEP-89-L84, L87, L111, L120-121, L123 RIK-89-L194-199 RIK-90-L5, L10-11, L26-27, L36-37 Hieet: Nrot 32512, 32650-32657, 32693-32699, 32739-32740, 32911, 33228, 33231 Moreeninäytteenotto: M8930125-338, M8930831-31717, M8931906-32122, M9030513-890, M9030947-31387, M9130244-319, M9130951-995, M9230158-236 Analyysitilaukset: - Moreeni: Til.nro Näytteet Menetelmät/Alkuaineet 30914 M9130244-319 511A Co,Cu,Pb,Zn,Mo,Ag 810L S 31620 M8930235-338 511A As 31716 M9230158-236 511A Cu,Co,Ni,Zn 41102 M8930125-234 130K "kaikki" 511A As 41107 M8930235-338 130K "kaikki" 41110 M8930831-958 130K "kaikki" 41112 M8930959-1274 130K "kaikki" 511A As 41113 M8931275-717 130K "kaikki" 41115 M8931906-2122 130K "kaikki" 41127 M9030513-626 511A Zn,Cu,Co,Pb,Mo,Sb,Ag,Bi 810L S

10 41128 M9030627-779 511A Cu,Co,Zn,Pb,Mo,Sb,Ag,Bi 810L S 41129 M9030780-890 511A Cu,Co,Zn,Pb,Mo,Sb,Ag,Bi 810L S 45501 M9030947-1078 130K "kaikki" 45503 M9031079-387 130K "kaikki" 45623 M9130951-995 511A Co,Cu,Ni,Pb,Zn,Mo 810L S Huom: Menetelmä 130K ("kaikki") sisältää alkuaineet Si,A1,Fe,Mg, Ca,Na,K,Ti,V,Cr,Mn,Co,Ni,Cu,Zn,Pb,Sn,Sr,Ba ja Ag - Kairasydän: Til.nro Reikä Menetelmä/Alkuaineet 30977 R310 511P As,Cu,Co 522U Au 810L S 33079 R301-R303 511P As,Cu,Co 522U Au 810L S 33080 R304-R306 511P As,Cu,Co,Zn,Pb,Mo 522U Au 810L S 33081 R307-R309 511A Ag,As,Cu,Co,Zn 522U Au 810L S 42893 R311 511A Ag,As,Cu,Co 522U Au 810L