Kauhavan kaupunki Kauhavan Alahärmän osayleiskaava-alueen kanalintuselvitys 2016 AHLMAN GROUP OY RAPORTTEJA 8/2016
SISÄLLYSLUETTELO Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 3 Tutkimusmenetelmät... 5 Epävarmuustekijät... 7 Metsojen elintavoista... 7 Tulokset ja päätelmät... 7 Kirjallisuus... 10 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2016: Kauhavan Alahärmän osayleiskaava-alueen kanalintuselvitys 2016. Ahlman Group Oy. 2
JOHDANTO Tämä raportti esittelee Kauhavan kaupungin Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Alahärmän osayleiskaava-alueen kanalintuselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida kaavoituksen mahdollisia vaikutuksia kyseiseen lajiryhmään. Sweco Ympäristö Oy laatii osayleiskaavaa Alahärmään Kauhavan kaupungin toimeksiantona. Alueelta on aiemmin laadittu muita luontoselvityksiä, mutta keväällä 2016 inventoitiin myös kanalinnut. Osana kaavoitusta toteutettiin kanalintuselvitys, jossa keskityttiin erityisesti metsojen soidinpaikkojen kartoitukseen. RAPORTISTA Tässä raportissa esitetään maaliskuun lopun ja huhtikuun lopun välisenä aikana 2016 toteutetun kanalintuselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Kaksiosainen tutkimusalue sijaitsee Alahärmässä noin 19 kilometriä Kauhavan kaupungin keskustan luoteispuolella. Suurempi tutkimusrajaus käsittää 664 hehtaaria Alahärmän keskustan länsipuolella (kuva 1). Alueella on monenlaisia kangasmetsiä, joiden ikärakenne vaihtelee. Myös ojitettuja soita sekä viljelysalueita on kohtalaisesti rajauksella. Peltojen lisäksi kulttuuriympäristöjä edustavat lähinnä asuin- ja teollisuusrakennukset sekä ravirata. Pienempi tutkimusrajaus käsittää puolestaan 53 hehtaaria keskustan ja Lapuanjoen itäpuolella Asemanseudun alueella (kuva 2). Kangasmetsien kirjomalla alueella on niukasti viljelyksiä ja rakennettuja ympäristöjä. TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Kauhavan Alahärmän osayleiskaavan kanalintuselvityksestä vastasi ympäristönhoitaja Toni Ahlman, jolla on runsaasti kokemusta linnustoinventoinneista. Raportoinnista vastasi luontokartoittaja Santtu Ahlman. 3
Kuva 1. Kanalintuselvityksen suurempi tutkimusalue (664 ha). 4
Kuva 2. Kanalintuselvityksen pienempi tutkimusalue (53 ha). TUTKIMUSMENETELMÄT Kanalintuselvityksestä keskityttiin erityisesti metsoihin, joiden soidinpaikkoja inventoitiin Metsoparlamentin (www.metsoparlamentti.fi) virallisen ohjeistuksen mukaan. Maastotyöskentelyssä inventoitiin kävellen tutkimusalueen kaikki soidinpaikoiksi soveliaat kohteet. Maastotyöt tehtiin osittain lumiseen aikaan jälkien löytämiseksi 30.3., 31.3., 1.4., 2.4. ja 30.4. noin klo 4.00 17.00 välisenä aikana (taulukko 1), jolloin aikaa käytettiin yhteensä 40 tuntia. Inventoinnit tehtiin hyvällä säällä, jolloin tuuli on ollut riittävän tyyni yksilöiden havaitsemiseksi soitimen huippuaikana (taulukko 2). Myöskään räntä- ja lumisateiden aikana ei tehty kartoituksia, sillä jäljet olisivat olleet peitossa. 5
Päivämäärä Inventointiaika 30.3.2016 9.00 17.00 31.3.2016 8.00 16.00 1.4.2016 8.00 16.00 2.4.2016 8.00 16.00 30.4.2016 4.00 12.00 Taulukko 1. Kartoitusten päivämäärät ja kellonajat. Maastoinventoinneissa tarkastettiin kohteita seuraavasti: Yhtenäiset, yli kymmenen hehtaarin metsäalueet Vanhat ja luonnontilaiset havumetsät, joissa puustorakenne harva ja maastoeroja Rämeitä reunustavat metsät Myös yli 30-vuotiaat ensiharventamattomat männiköt Karttapohjille merkittiin seuraavat havainnot: Kävely- ja muut jäljet Siipien vetämisjäljet Hakomismännyt ja ruokailupuut Jätökset Havaitut yksilöt Päiväreviirit Varsinaiset soidinpaikat Käytännössä inventointien aikana pyrittiin tarkastamaan kaikkien soveliaiden kohteiden lumijäljet, jotta mahdolliset soidinalueet voidaan haarukoida tarkemmin tai poissulkea. Erityistä huomiota kiinnitettiin siipien vetojälkiin, sillä ne liittyvät oleellisesti soitimeen. Yksittäistä jälkeä ei kuitenkin voida tulkita soidinalueeksi. Lisäksi siipijälkiä voi löytää myös koiraan päiväreviiriltä, joka on soidinpaikan läheisyydessä. Soidin huipentuu huhtikuun jälkipuoliskolla, jolloin alueella tehtiin kaksi viimeistä inventointia. Metsojen soidinpaikkojen lisäksi samalla havainnoitiin teerien, pyiden ja riekkojen soidinalueita ja reviirejä. Taulukko 2. Sääolosuhteet inventointipäivittäin. Päivämäärä Lämpötila alussa Lämpötila lopussa Pilvisyys alussa Pilvisyys lopussa Tuuli alussa Tuuli lopussa 30.3. 3 C 5 C 3/8 7/8 0 m/s 5 m/s NW 31.3. 2 C 6 C 8/8 2/8 2 m/s W 4 m/s SW 1.4. 2 C 4 C 8/8 6/8 3 m/s NW 4 m/s NW 2.4. 3 C 10 C 6/8 1/8 3 m/s S 1 m/s S 30.4. 2 C 12 C 6/8 8/8 0 m/s 2 m/s N 6
EPÄVARMUUSTEKIJÄT Metsojen soidinpaikkakartoituksien epävarmuustekijät liittyvät myöhäisen toimeksiannon sekä varhaisen kevään vuoksi osittain lumettomaan aikaan tehtyihin inventointeihin, jolloin esimerkiksi siipienvetojälkiä ei voi löytää sulaneilta paikoilta. Tällöin uloste- ja hakomispuulöydöillä saadaan kuitenkin arvioitua lajin esiintymistä ja tehtyä lopullinen tarkastus soidinaikaan. Lisäksi yksittäisiä jätöshavaintoja voi jäädä löytymättä laajoilla inventointialueilla. Metsojen osalta tulee myös huomioida, että soidinalueet voivat muuttua muun muassa läheisten hakkuiden vuoksi, jolloin esimerkiksi päätehakatun soidinpaikan tilalle haetaan uusi sovelias soidinkeskus. Alahärmän selvitystä voidaan pitää epävarmuustekijöiden osalta varsin luotettavana. METSOJEN ELINTAVOISTA Metso on suurin metsäkanalintumme, joka suosii elinpiirinään tyypillisesti luonnontilaisia ja vanhoja havumetsiä. Se on varsin paikkauskollinen laji, jonka on todettu rengastusaineistojen perusteella siirtyneen yleensä korkeintaan alle kymmenen kilometrin matkan (Saurola ym. 2013). Suurimmat tunnetut siirtymät ovat kuitenkin peräti 52, 45 ja 26 kilometriä, mutta tällaiset ovat hyvin poikkeuksellisia. Metso pariutuu ryhmäsoitimella, jossa on muutama koiraslintu parittelemassa useiden naaraiden kanssa. Soidinpaikka on lajin kannalta tärkeä osa sen elinympäristöä, ja se on elinehtona vakaalle metsokannalle. Soidinalan laajuus riippuu sitä käyttävän yksilöiden lukumäärästä, minkä vuoksi se voi vaihdella muutamasta hehtaarista jopa kymmeniin hehtaareihin. Suomen tuorein kannanarvio on 250 000 paria (Saurola ym. 2013), mutta laji on taantunut merkittävästi eteläisestä Suomesta. TULOKSET JA PÄÄTELMÄT Maastoinventointien aikana tutkimusalueilta ei löydetty viitteitä metsojen soidinpaikoista. Suuremmalta alueelta löydettiin muutama jätös ja kuntoradan länsipuolelta lähti lentoon koirasmetso 30.4. (havaintokartta 1). Muita havaintoja ei saatu. Molemmilta alueilta varmistettiin yhteensä neljä pyyreviiriä (havaintokartta 1 ja 2), mutta kyseessä on hyvin yleinen ja runsaslukuinen laji, jolla ei ole vaikutusta osayleiskaavoituksen toteuttamiseen. Teerien reviirejä ei voida varmistaa vielä huhtikuussa, mutta läntisellä alueella tehtiin viisi havaintoa, jotka käsittivät yhteensä 15 koirasta ja yhden naaraan. Itäisellä alueella tehtin kolme havaintoa yhteensä kahdeksasta koiraasta ja kahdesta naaraasta (havaintokartta 1 ja 2). Osa havainnoista koski soivia lintuja. Suurin parvi oli seitsemän koirasta raviradan länsipuolella. Tutkimusalueiden kanalintukannat ovat varsin tavanomaisia, eikä metsojen soidinpaikkoja löydetty. Teerien soidinparvet olivat hyvin pieniä, eikä merkittäviä useiden kymmenien yksilöiden parvia havaittu. Lisäksi tehdyt havainnot tehtiin hakkuu- ja peltoalueilta, ei luonnontilaisilta avosoilta. Myös pyyreviirien määrä on pinta-alaan nähden hyvin tavanomainen, eikä riekkoja havaittu lainkaan, eikä alueella ole lajille tyypillistä elinympäristöä. Maastotutkimusten perusteella tutkimusalueelle ei voida esittää erityisiä maankäyttösuosituksia. 7
Havaintokartta 1. Pyyn (2 paria) reviirit ja teerien (4 paikkaa) metsojen (1 paikka) havainnot. Sukupuolet on merkitty kauttaviivoin (koiras/naaras). Pyy Teeri Metso 1/0 2/0 7/0 1/0 2/0 3/1 8
Havaintokartta 2. Pyyn (2 paria) reviirit ja teerien havainnot (3 paikkaa). Sukupuolet on merkitty kauttaviivoin (koiras/naaras). Pyy Teeri 3/2 3/0 2/0 9
KIRJALLISUUS Helle, P., Lindén, H., Aarnio, M. & Timonen, K. 1999: Metso ja metsien käsittely. Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja 20. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Metsoparlamentti: Kuinka löydän metsojen soidinpaikan? 9.4.2013 <http://www.metsoparlamentti.fi/soidinpaikkaesite.pdf>. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 2013: Suomen Rengastusatlas. Osa 1. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 10
11