Johdanto... 2. Tuulivoimatuotanto ja kaavoitus... 4. Tuulivoimatuotannon maankäytölliseen sijoittumiseen vaikuttavat tekijät... 5

1 KESKI-SUOMEN TUULIVOIMAPUISTOT (luonnos 1) Sisältö Johdanto... 2 Tuulivoimatuotanto ja kaavoitus... 4 Tuulivoimatuotannon maankäytölliseen sijoittumiseen vaikuttavat tekijät... 5 Yhteenvetoa eri vaikutuksista... 24 Kirjallisuutta... 25 Keski-Suomen potentiaaliset tuulivoimapuistot kohdekuvaukset... 26 Häähinmäki, Hankasalmi... 28 Suontee, Joutsa... 30 Haukanmaa, Jyväskylä... 32 Keltinmäki, Jyväskylä... 34 Kärkistensalmi, Jyväskylä... 36 Jämsänniemi, Jämsä... 38 Vekkula, Jämsä... 40 Keulatniemi, Konnevesi... 42 Kärpänkylä, Kuhmoinen... 44 Pihlajakoski, Kuhmoinen... 46 Judinsalo, Luhanka... 48 Vehkoo, Multia... 50 Soidinmäki, Saarijärvi... 52 Listonniemi, Äänekoski... 54 Yhteenveto... 56

2 Johdanto Vuoden 2010 lopussa Suomessa oli 130 tuulivoimalaa, joiden yhteenlaskettu teho oli 197 MW. Valtioneuvoston pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian mukainen tavoite on saavuttaa Suomessa vuoteen 2020 mennessä 2 000 MW tuulivoimatuotannon teho eli tuottaa yli 6 TWh energiaa vuosittain. Vertailun vuoksi suunnittelussa tai vireillä olevia tuulivoimahankkeita on julkaistu Suomessa noin 9 000 MW edestä, joista maalle noin 2500 MW edestä. Kehitystä vauhdittaa hallituksen huhtikuussa hyväksymä uusiutuvan energian velvoitepaketti ja siihen liittyvä tuulivoimalla tuotetun sähkön syöttötariffi, jonka on määrä tulla voimaan vuonna 2011. Keski-Suomessa ei ole vireillä suuren mittaluokan tuulivoimatuotantoa tai hankkeita, mutta kiinnostus on herännyt. Marraskuussa 2009 julkaistun valtakunnallisen Tuuliatlaksen tietojen perusteella Keski-Suomessa on tuuliolosuhteiden perusteella potentiaalia tuulivoimatuotannolle. Tuulisimmat alueet löytyvät Suomenselältä, mutta tuulisia alueita löytyy myös suurten järvien rannoilta ja saarista. Keski-Suomen liitto on mukana Itä- ja Keski-Suomen yhteisessä Sisä-Suomen potentiaaliset tuulivoima-alueet -selvityksessä. Maakuntakaavoitusta palveleva selvitys tarkastelee yhteneväisin kriteerein tuulivoimatuotannon sijoittumisen edellytyksiä Kainuun, Pohjois-Savon, Pohjois- Karjalan, Etelä-Savon, Etelä-Karjalan ja Keski-Suomen maakuntien alueella. Jokainen maakunta tarkastelee oman alueensa edellytyksiä yhteneväisin kriteerein, ja pyrkii löytämään useita mahdollisia alueita jatkotarkasteluun. Konsultti laatii tämän jälkeen teknistaloudellisen ja maisemaselvityksen potentiaalisimmille alueille sekä kokoaa yhteen selvitystyön tulokset. Pääkonsulttina on toiminut HafmexWind ja alikonsulttina Tuulitaito. Keski-Suomen maakuntasuunnitelma keskeisiä lähtökohtia ovat valtioneuvoston selonteko pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiasta sekä siihen liittyvä tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta. Alue- ja yhdyskuntarakenteen osalta lähtökohdan muodostavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Maakuntasuunnitelman tavoitteen mukaisesti maakunnassa tulee panostaa uusiutuvien energialähteiden hyväksikäyttöön, mm. tuulivoimaan. Tuulivoimatuotantoa on käsitelty Suomessa maakuntakaavatasolla toistaiseksi lähinnä rannikko- ja tunturialueilla. Valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet (VAT) vuodelta 2001 tarkistettiin marraskuussa 2008 ja ne astuivat voimaan maaliskuussa 2009. Tuulivoimatuotantoon liittyen uusissa VAT:ssa ohjeistetaan, että maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulituotantoon soveltuvat alueet koko maata koskien, aiemmissa VAT:ssa ohjeistus koski ainoastaan rannikko- ja tunturialueita. Tuulivoimalat on VAT:n mukaan sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Uudistetut VAT:et ovat antaneet merkittävältä osaltaan kimmokkeen myös maakuntakaavatarkastelulle. Tämän selvityksen yleisosa perustuu Pohjois-Karjalan liiton maakuntasuunnittelija Pasi Pitkäsen tekemään opinnäytetyöhän Aaltoyliopiston Teknisen korkeakoulun yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskukselle.

Tuulisuusolosuhteet Keski-Suomessa 100 metrin korkeudella 3

4 Selvityksen tavoite Selvityksen tavoitteena on sellaisten alueitten löytäminen, että ne voitaisiin osoittaa Keski- Suomen 3. vaihemaakuntakaavassa tuulivoimatuotannon aluevarauksina. Maakuntakaavallisena lähtökohtana on tuulivoimapuisto, jossa on 3 MW:n tuulivoimaloita noin 10 tai enemmän. Lähtökohtana on myös pidetty voimalan 100 m napakorkeutta ja 60 m siipeä. Keski-Suomen tuulivoimaselvityksen tavoitteena on kuvata eri tekijöitä, jotka tulisi huomioida tarkasteltaessa laajemman tuulivoimatuotannon (tuulipuistot) maankäytöllisiä edellytyksiä maakuntakaavatasolla sisämaan olosuhteissa. Tuulivoimatuotannon sijoittumiseen vaikuttavat tekijät on koottu yhteen ja kirjattu kullekin niille keskeisimmät olemassa olevat valtakunnalliset/alueelliset selvitykset ja tietolähteet sekä yleiset raja-arvot. Sen ohella jokaista vaikutustekijää tarkastellaan paikkatietoaineistojen avulla Keski-Suomessa. Selvitystyö on edellyttänyt tuulivoiman maankäytöllisiä edellytyksiä käsittelevien selvitysten yleistä läpikäymistä sekä soveltamista Keski-Suomen maakuntakaavaprosessiin. Toisaalta työ edellyttää myös muuta yleistä tuulivoimaan liittyvän perustiedon hankintaa eri näkemysten ymmärtämiseksi. Keskeisessä osassa selvitystyötä ovat eri paikkatietoaineistot, jotka ovat hyvin maakuntaliitossa saatavina. Joitakin uusia paikkatietoaineistoja on hankittu, keskeisimpänä Ilmatieteen laitoksen Tuuliatlas. Keski-Suomen 3. vaihemaakuntakaava käynnistyi lokakuussa 2007 jolloin kaavan aiheet olivat turvetuotanto ja suoluonto. Tuulivoimatuotanto liitettiin mukaan kaavaan joulukuussa 2010. Maakuntakaavoitus on ensimmäinen foorumi, jossa suuremman mittaluokan tuulivoimatuotannon mahdollisuuksista keskustellaan laajemmin Keski-Suomessa. Keski-Suomen maakuntasuunnitelman mukaan vuoteen 2015 mennessä maakunnassa on tavoitteena lisätä vuotuista tuotantoa paikallisista (mm. puu, turve, peltobiomassa, jätteet) energialähteistä 4 TWh vuoteen 2002 verrattuna. Vuoteen 2020 mennessä on tavoitteena, että maakunnassa ei käytetä ulkomailta tuotavia fossiilisia polttoaineita lukuun ottamatta osaa liikenteen käyttämästä energiasta. Tavoitteena on energian säästö, haitallisten päästöjen minimointi ja rationaalinen käyttö sekä panostaminen uusiutuvien energialähteiden hyväksi käyttöön, joita edellä mainittujen lisäksi ovat tuuli sekä suora ja epäsuora aurinkolämpö. Tuulivoimatuotanto ja kaavoitus Valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet Uudistetut valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet hyväksyttiin valtioneuvostossa marraskuussa 2008 ja ne astuivat voimaan maaliskuussa 2009. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet rannikko-, meri- ja tunturialueiden lisäksi myös kaikkialla sisämaassa. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Huomionarvoista on myös se,

5 että tuulivoimarakentamista koskevien tavoitteiden lisäksi tuulivoima-alueiden suunnittelussa on luonnollisesti otettava huomioon myös muut alueidenkäytön tavoitteet. Kaavoitus ja luvat Maakuntakaavoitus ohjaa kuntatason yleiskaavoitusta myös tuulivoimatuotantokysymyksissä. Tuulivoimatuotantoon liittyvä maankäyttö- ja rakennuslain muutosesitys tuli voimaan keväällä 2011. Lain mukaan tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntäminen voi perustua aikaisempaa laajemmin yleiskaavoitukseen. Muutoksen tavoitteena on selkeyttää maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntöön liittyviä säännöksiä tuulivoimarakentamisen osalta. Lain mukaan tuulivoimaloille olisi mahdollista myöntää rakennuslupa suoraan yleiskaavan perusteella, jos yleiskaavan voidaan katsoa ohjaavan riittävällä tavalla suunnitellun tuulivoimalahankkeen sijoittumista, ja jos yleiskaavassa on voitu riittävällä tavalla arvioida tuulivoimahankkeen vaikutuksia alueen käyttöön ja sen ympäristöön sekä näiden ympäristöarvoihin. Muutoksen tavoitteena ei ole muuttaa maakuntakaavoituksen ohjausvaikutusta yleiskaavoitukseen nähden. Asemakaavan laatimistarve on myös jatkossa olemassa silloin, kun suunnitellun tuulivoimarakentamisen voidaan katsoa vaativan alueiden käytön järjestämisen tarkastelua yksityiskohtaisen kaavoituksen tasolla. Toisin sanoen mikäli muut alueen maankäyttöön liittyvät tarpeet taikka ympäristöarvot edellyttävät tuulivoimarakentamisen yhteensovittamista muuhun maankäyttöön yksityiskohtaisen kaavoituksen keinoin, on välineenä asemakaavan laatiminen. Tuulivoimalat tarvitsevat aina rakennusluvan tai toimenpideluvan, jälkimmäisen lähinnä pienissä yksityistalouksia palvelevissa tuulivoimaloissa. Pelkästään luparatkaisuihin perustuen tuulivoimalapuisto voidaan toteuttaa ainoastaan sellaisilla alueilla, joilla yhteensovittamistarve tuulivoimarakentamisen ja muun alueidenkäytön välillä on vähäinen ja joilla ei ole erityisiä ympäristöarvoja. Sen lisäksi tuulivoimala saattaa vaatia myös ympäristöluvan ja vesistöön rakennettaessa vesiluvan. Tuulivoimatuotannon maankäytölliseen sijoittumiseen vaikuttavat tekijät Tuulivoimantuotannon sijoittumiseen vaikuttavat monet ympäristölliset ja teknistaloudelliset sijainti- ja ominaisuustekijät. Jos ajatellaan puhtaasti tuulivoimapuiston investoinnin kannalta asiaa, niin tuulisuusolosuhteet muodostavat luonnollisesti perustan investointihalukkuudelle. Tuulisuus vaikuttaa suoraan tuulienergian hyödyntämismahdollisuuteen ja sitä kautta tuulivoimasta saatavaan tuottoon. Suomessa valmisteltu tuulisähkön syöttötariffi eli takuuhinta on lisännyt investointihalukkuutta. Työ- ja elinkeinoministeriön syöttötariffia koskeva esitys on lähtenyt karkeasti siitä, että syöttötariffilla tuettu tuulisähkö on kannattavaa tuulisuuden ollessa vähintään 6,5 m/s 100 m korkeudella. Maankäytöllisiä edellytyksiä tarkasteltaessa ei kuitenkaan voida suoraan katsoa tämän hetken kannattavaan tuulisuustasoon, koska tekniikka kehittyy voimakkaasti ja esimerkiksi sähkön hinta voi nousta lähitulevaisuudessa merkittävästi. Samoin maakuntakaavan aikatähtäys on hieman pitemmällä, yleisesti 10 20 vuotta eteenpäin. Tuulisuuden ohella infrastruktuuri mukaan lukien tiestön kunto ja saavutettavuus, sähköverkon ja sähköasemien läheisyys ja kytkentämahdollisuudet sekä yleinen alueen rakennettavuus ja maaperä muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joiden perusteella voidaan laskea tarvittavan investoin-

6 nin suuruus. Karkeasti voidaan sanoa, että investoinnista 65-80 prosenttia kohdistuu itse tuulivoimalaan mukaan lukien perustus, torni, konehuone ja lavat. 2-9 prosenttia kokonaiskustannuksesta puolestaan liittyy sähkötöihin ja samoin 2 9 prosenttia kustannuksista sähköverkkoon liittämiseen. Ennen investointien tarkempaa laskelmavaihetta ja investointipäätöstä on kuitenkin selvitetty maankäytölliset edellytykset tuulivoimapuistolle. Tämä tuulivoimatuotannon (useamman ison tuulivoimalan kokonaisuus) maankäytölliseen sijoittumiseen liittyvä tarkastelu käydään läpi kaavoitusprosessissa. Maakuntakaavoitus ohjaa kuntakaavoitusta, joten tuulivoimapuistojen suunnittelussa maakuntakaava on yksi lähtökohdista. Vaikka maakuntakaavassa ei oltaisi erikseen käsitelty lainkaan tuulivoimakysymystä, niin se ei estä tuulivoimapuistojen suunnittelua ja rakentamista. Tuulivoimalapuisto voidaan kaavoittaa myös suoraan yleiskaavan ja tai asemakaavan perusteella kuitenkin siten, että suunniteltu hanke ei ole voimassa olevan maakuntakaavan kanssa ristiriidassa. Maakunnallisuus tai maakunnallisesti merkittävä tuulivoimatuotanto on liukuva käsite. Jos tuulivoimaan soveltuva alue sijaitsee kahden kunnan alueella, niin luonnollisesti silloin sitä aluetta ei voida ratkaista kuntakohtaisella yleiskaavalla tai asemakaavalla ja maakunnallisuuden raja ylittyy. Toisaalta myöskään yksittäiset suuren kokoluokan tuulivoimalat eivät ole lähtökohtaisesti maakunnallisia kysymyksiä. Mutta mikäli tällaiselle alueelle kohdistuu maakuntakaavamerkintöjä, niin silloin luonnollisesti nämä maakunnalliset tekijät on huomioitava. Toisaalta jos tuulivoimapuistoon suunnitellaan esimerkiksi 15 kpl 3 MW tehoisia tuulivoimaloita (=45 MW), niin ylittyykö jo maakunnallisuuden kynnys? Pinta-alaisesti on myös hankala määrittää, milloin puhutaan paikallisesti tai maakunnallisesti merkittävästä tuulivoimapuistosta. Joissakin tuoreissa maakuntakaavaselvityksissä maakunnallisuuden rajana on pidetty vähintään yhden neliökilometrin kokoista aluetta. Kyseessä olevassa selvityksessä on lähdetty karkeasti vähintään kolmen neliökilometrin suuruisesta alueesta ottamatta sen tarkemmin kantaa voimaloiden lukumäärään. Tuulivoimatuotannon maankäytölliseen sijoittumiseen vaikuttavat lukuisat eri osatekijät, joista eri keskusteluissa ja selvityksissä esiin nostettuja merkittävimpiä tarkastellaan lyhyesti seuraavassa. Samalla tulee kuitenkin pitää mielessä se tosiasia, että jokainen tuulivoimalahanke on oma kokonaisuutensa, jossa kullakin hankkeella on toisistaan hieman poikkeavia ja eri tavalla painottuneita vaikutustekijöitä. Seuraavassa esitellyt vaikutustekijät antavat yleiskuvan niistä asioista, joita kannattaa pohtia tuulivoimatuotannon maankäytöllisiä edellytyksiä tarkasteltaessa. Kutakin vaikutustekijää on tarkasteltu aluksi yleisellä tasolla ja sitten sovellettu Keski-Suomen maakunnan tilanteeseen. Tuulisuus ja korkeusolosuhteet Suomen Tuuliatlas eli tuulienergiakartasto valmistui marraskuussa 2009. Ilmatieteen laitoksen toteuttamassa tuuliatlaksessa on pohjana numeerinen säämalli, jolla on simuloitu 50 vuoden ajalta valittuja edustavia todellisia sääoloja kaikkiaan 72 kuukauden ajalta. Säämallilla on tarkasteltu Suomen tuuliolosuhteita 50 metristä 400 metriin kautta koko maan 2,5 kilometriä x 2,5 kilometriä suuruisilta alueilta. Toisin sanoen tuuliatlaksen antamat tuulisuustiedot ja tuotantotiedot 1 ja 3 MW laitoksille kussakin hilaruudussa ovat keskiarvolukuja. Hilaruutujen sisällä tuulisuus ja sen myötä tuulivoiman tuotantoedellytykset vaihtelevat suuresti. Juuri tämän aineiston yleispiirteisyyden vuoksi tuulivoimaloiden kannattavuuksia laskettaessa on syytä katsoa tarkemmin alueen kor-

7 keusolosuhteita sekä lisäksi suorittaa kannattavaksi todetuille paikoille vielä varsinaiset tuulimittaukset. Tuulivoiman riittävää ja kannattavaa tuotantoa varten keskeisiä tuulisuustietoja ovat tuulen nopeus eri korkeudella ja erityisesti vuotuinen keskituulennopeus, joka kuvaa hyvin yleisiä tuuliolosuhteita. Nykyisin rakennettavat ja suunniteltavat tuulivoimalat ovat suuruusluokkaa 3 MW tehoisia tuulivoimaloita, joiden napakorkeus on noin 100 metrin korkeudessa. Tämän kokoiset tuulivoimalat käynnistyvät nykytekniikalla tuulennopeuden ylittäessä 4 m/s ja saavuttavat maksimitehonsa tuulennopeuden ollessa 12 m/s. Myrskynopeuksia lähestyttäessä tuulivoimalat sammuvat automaattisesti tuulennopeuden ollessa 20-25 m/s. Alueidenkäytöllisesti parhaita tuulisia alueita ovat merten ja järvien ranta-alueet sekä tunturit, mäet ja muut ympäröivästä maastostaan selvästi erottuvat alueet. Sisämaan olosuhteissa keskituulennopeudet 100 metrin korkeudella ovat tuuliatlaksen mukaan 5-7,5 m/s välillä, rannikkoalueella ja muutamilla Lapin tunturialueilla parhaimmillaan jopa yli 8 m/s. Merialueilla tuulee vielä tätäkin voimakkaammin ko. korkeudella. Keski-Suomen vuoden keskituulennopeus 100 metrin korkeudessa vaihtelee tuuliatlaksen 5,3-6,9 m/s välillä. Tuulisuusalueita on kuitenkin rajattu niin, että selvitykset kohdistettaisiin parhaimmat edellytykset omaavilla alueille. Keskustelujen jälkeen päädyttiin yhdessä Sisä-Suomen maakuntaliittojen ja konsulttien toimesta käyttämään raja-arvona pääsääntöisesti 6,5 m/s 100 m korkeudella. Alustavissa tarkemmissa analyyseissä kuitenkin paljastui, että tuuliatlaksen antamat hilatiedot poikkesivat jonkin verran tarkemman hilakoon tuloksista, joten korkeusolosuhteiden todettiin selittävän tuulisuuden ohella vahvasti yleisiä tuulivoiman tuotannon edellytyksiä. Keski-Suomen maakunnan alueella yhtyy kolme eri maisemamaakuntaa: Suomenselkä, Itäinen Järvi-Suomi ja Hämeen viljely- ja järvimaisema. Maakunnan korkeusolosuhteet vaihtelevat maakunnan sisällä melko paljon. Suomenselkä on korkeinta aluetta, paikoin 240-260 m merenpinnan yläpuolella. Keski-Suomen alhaisinta aluetta on Päijänne, keskimäärin 78 m merenpinnan yläpuolella. Jylhintä on Päijänteen ympäristössä.

Tuuliatlaksen osoittamat Keski-Suomen tuulisimmat alueet 8

Keski-Suomen korkeussuhteet 9

10 Rakennettu ympäristö (asutus, sähköverkko ja tiestö) Rakennetusta ympäristöstä ihmisten asumisympäristö taajamineen, kylineen ja haja-asutuksineen rajaavat ja ohjaavat tuulivoimatuotannon sijoittumista. Tuulivoimaloiden aiheuttamat melu- ja välkevaikutukset sekä joissakin tapauksissa koetut esteettiset ja muut haittavaikutukset lähiympäristössä ovat sellaisia tekijöitä, jotka eivät mahdollista tuulivoimaloiden rakentamista asutuksen yhteyteen. Eri selvityksissä onkin käytetty erilaisia puskureita tai ns. suojavyöhykkeitä asustukselle. Taajamien ja kylien ympärillä on riittävänä nähty noin yhden kilometrin puskuri ja yksittäisten haja-asutusalueen asuinkiinteistöillä noin puolen kilometrin puskuri. Joissakin maakuntakohtaisissa tuulivoimaselvityksissä on lähdetty vaikutuksista painottaen asukkaiden määrää eri kohteissa, ja tällä perusteella laadittu asutuksen puskureita puolen kilometrin - kahden kilometrin välille. Lapissa puolestaan maakuntakaavan lähtökohtaselvityksissä on yksittäiset muutaman henkilön asuinkiinteistöt jätetty huomioimatta osin silläkin perusteella, että asuntoja jää kovalla vauhdilla tyhjäksi ja asutusverkko siltä osin harvenee. Sähköverkko on erittäin merkittävä tuulivoiman sijoittumiseen vaikuttava tekijä ja samalla keskeisimpiä teknistaloudellisia tekijöitä voimaloiden sijoittumisessa. Nyrkkisääntönä käsillä olevassa selvityksessä (kuten monissa Suomessa toteutetuissa selvityksissä) on ollut, että yli 10 kilometrin etäisyys voimajohtoverkosta alkaa olla tämän hetken kustannustasolla taloudellisesti kannattamaton investointi. Sähköasemien läheisyys on myös merkittävä tekijä, koska parhaimmillaan tuulivoimapuisto voidaan kytkeä verkkoon ilman uusien sähköasemien rakentamista. Sähköasemien rakentaminen on voimajohdon rakentamisen ohella myös merkittävä taloudellinen tekijä tuulivoimapuiston verkkoon kytkemisen ja koko tuulivoimapuiston investoinnin kokonaisuudessa. Tuulivoimaloiden liittämiselle sähköverkkoon on useita vaihtoehtoja. Keskeisiä kysymyksiä on mille jännitetasolle voimala kytketään, onko samassa johdossa yksi vai useampi voimala, onko liittymisjohto oma vai yhteinen muiden asiakkaiden kanssa, tarvitaanko voimalakohtaiset jakelumuuntajat tai tarvitaanko jopa oma sähköasema. Sähköverkkoon liittäminen edellyttää usein merkittäviäkin investointeja. Suomen sähköverkon omistuksesta ja ylläpidosta huolehtii kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj sekä paikalliset sähköverkkoyhtiöt. Suomen kantaverkko koostuu 400, 220 ja tärkeimmistä 110 kv voimansiirtojohdoista sähköasemineen. Kaikkiaan kantaverkkoon kuuluu yli 14 000 km voimajohtoa sekä noin 100 sähköasemaa. Kaikista muista verkoista huolehtivat paikalliset sähkönsiirtoyhtiöt. Suomen sähköverkko on osa pohjoismaista yhteiskäyttöverkkoa ja kantaverkko on yhdistetty Norjan, Ruotsin, Viron ja Venäjän verkkoon. Tieverkosto tai sen rakentamisen mahdollisuus on luonnollisesti tärkeä perusedellytys tuulivoimaloiden rakentumiselle. Tuulivoimalat eivät tarvitse käyttöaikanaan kuin normaalin huoltoajoneuvojen käyttöön soveltuvan tieyhteyden. Sen sijaan esimerkiksi generaattoreiden, maston ja muiden tuulivoimaloiden osien kuljettaminen asennuspaikalle edellyttää tieverkolta rakennusaikana huomattavasti enemmän. Suurten 3 MW tehoisten tuulivoimaloiden nasellit eli konehuoneet painavat yksistään lähes 100 tonnia, myös teräksiset ja betoniset tornit painavat paljon ja edellyttävät erikoiskuljetuskalustoa. Monesti rakennusaikana joudutaan tieyhteyttä parantamaan, vahvistamaan siltoja ja mahdollisesti rakentamaan uusia tielinjoja. Suomen tieverkko on erittäin kattava ja se mahdollistaa osaltaan kattavasti tuulivoiman rakentumista eri puolille Suomea. Toisaalta erityisesti alemman asteisen tieverkon kunnosta on viime vuo-

11 sina keskusteltu paljon. Suomen koko tieverkko on noin 454 000 kilometriä, ja se koostuu valtion omistamista maanteistä, kuntien ylläpitämistä kaduista sekä yksityisten ylläpitämistä yksityisteistä. Yksityisteitä on valtaosa eli noin 350 000 km, ja niistä pelkästään metsäautoteitä on noin 120 000 kilometriä. Yksityisteiden liikennemäärät ovat pieniä, mutta niillä on tärkeä merkitys erilaisen hajaasutusalueiden liikenteen sekä elinkeinotoiminnoista mm. puunkuljetuksen kannalta. Kattava yksityistieverkko mahdollistaa myös tuulivoiman suunnittelua eri puolille maata. Keski-Suomen asuin- ja lomarakennuskanta rajaa ja rajoittaa jonkin verran tuulivoiman tuotannolle potentiaalisia alueita. Suomenselällä vallitsee haja-asutus, pääosa suurten järvien rannoista on kaavoitettu. Vapaa-ajan rakennuksia maakunnasta löytyy noin 35 000 kpl. Vaikka asutus keskittyy entisten kulkuväylien, vesistöjen äärelle, ne eivät ole maakunnan tuulisimpia alueita. Keski-Suomessa toimii Fingrid Oyj kantaverkkoyhtiönä sekä neljä alueellista sähköverkkoyhtiötä. JE-Siirto Oy toimii Jyväskylän alueella, Järvi-Suomen Energia Oy kaakkoisessa Keski-Suomessa, Keuruun Sähkö Oy läntisessä Keski-Suomessa, Kuoreveden Sähkö Oy lounaisessa Keski-Suomessa, Savon Voima Oy itäisessä Keski-Suomessa, Vattenfall eri puolilla Keski-Suomea ja Ääneseudun Energia Oy Ääneseudulla. Keski-Suomessa on kaikkiaan 1 600 km suurjännitelinjoja (vähintään 110 kv) sekä kaikkiaan 8 730 km jakelujännitelinjoja (alle 110 kv, vähintään 20 kv). Muuntoasemia on 61. Tieverkosto on Keski-Suomessa tuulivoimarakentamisen ja huollon kannalta kattava.

Keski-Suomen taajamat ja kylät 12

13 Voimansiirtoverkosto sähköasemineen Keski-Suomessa

14 Voimassa olevat kaavat Voimassa oleva kaavoitus maakuntakaavoista asemakaavoihin ohjaa alueidenkäyttöä, myös suurten tuulivoimaloiden ja tuulivoimapuistojen sijoittumista. Valtakunnallisesti maakuntakaavoissa on käsitelty tuulivoimaa lähinnä vain rannikolla ja Lapin tunturialueilla. Sisämaan maakuntakaavoitus tuulivoiman suhteen on vasta käynnistynyt. Voidaankin perustellusti sanoa, että pinta-alaisesti merkittävä osa Suomen kaavoista on vailla tuulivoimatuotantoa osoittavia merkintöjä. Erityisesti sisämaassa tuulivoimaa käsittelevät kaavat ovat vasta lähteneet liikkeelle, sen sijaan rannikko ja Lapin tunturialueella on kaavamerkintöjä tuulivoimalle. Voimassa olevissa kaavoissa on joka tapauksessa varattu alueita eri maankäyttöluokille, joten tuulivoimapuistoja tarkastellaan tässä viitekehyksessä suhteessa muuhun alueidenkäyttöön. Lähtökohtaisesti maa- ja metsätalouden alueet ja kaavojen valkoiset alueet soveltuvat parhaiten laajalle tuulivoimatuotannolle. Tuulivoimantuotannon ohjaaminen kaavoituksella edellyttää kuitenkin aina eri vaikutusten tarkastelua ja eri maankäytön yhteensovittamista. Keski-Suomessa tuulivoimatuotantoa ei ole kaavoituksellisesti käsitelty aiemmin lainkaan. Selvitys on samalla ensimmäinen kaavoitusta palveleva. Tavoitteena on, että Keski-Suomen 3. vaihemaakuntakaavassa voitaisiin osoittaa tuulivoimatuotannon kannalta potentiaaliset alueet omine merkintöineen. Vaihtoehtoina kaavamerkinnöiksi ovat aluevaraukset, osa-aluemerkinnät, kehittämisperiaatemerkinnät tai kohdemerkinnät. Tarvittaessa merkinnöille voidaan antaa muun muassa rakentamisrajoituksia ja/tai suunnittelumääräyksiä. Yleiskaavoitus on maakunnassa kohdistunut vahvasti taajamiin ja ranta-alueille, lähes kaikki merkittävimmät vesistöt on yleiskaavoitettu. Parasta aikaa ollaan laatimassa pinta-alaisesti merkittää rantayleiskaavaa Jämsän kaupungin Päijänteen rannoille. Yleisesti voidaankin todeta, että nimenomaan ranta-alueiden välittömään läheisyyteen on vaikeaa sijoittaa tuulivoimapuistoja tiheän loma-asutuskannan ja rantojen kaavoituksen (rantarakennuspaikkojen merkitseminen) johdosta. Elinkeinotoiminta Tuulivoimapuistojen alueet kohdentuvat maa- ja metsätalousvaltaisille alueille ja niillä voidaan siten olettaa olevan jonkinlaisia vaikutuksia ko. elinkeinotoimintaan. Tuulivoimaloiden ja niiden huollon tarvitsema maa-ala on kuitenkin verrattain pieni, joten tuulivoimaloiden varaaman maaalan vaikutus elinkeinoihin kuten metsätalouteen tai maanviljelyyn voidaan nähdä vähäisenä. Sen sijaan erityisesti tuulivoimaloiden rakentaminen ja huoltotoimenpiteet edellyttävät rakenteeltaan lujaa tiepohjaa tuulivoimalan juurelle, joten mahdollisesti rakennettavat tiet tulevat varaamaan huomattavasti enemmän maa-alaa. Toisaalta maakunnan tieverkko metsäautotiet mukaan lukien on melko kattava. Keski-Suomen metsien puuaines on tulevaisuudessa maakunnan tärkein monipuolisen jalostuksen kohde ja bioenergian lähde. Keski-Suomi on tällä hetkellä valtakunnan johtava bioenergiamaakunta, joten tuulivoimatuotannolle voidaan nähdä olevan myönteistä ilmapiiriä maakunnassa myös elinkeinoelämän puolella. Tuulienergian tuotannon aloittamiselle antaa hyvät mahdollisuudet paikallinen osaamis- ja yrityspohja.

15 Lentoturvallisuus Ilmailulain (1194/2009) 165 :n mukaan kaikki yli 60 metriä korkeat rakennelmat kaikkialla Suomessa vaativat lentoesteluvan hakemista Liikenteen turvallisuusvirastolta (Trafi), sillä rakennelma ei saa häiritä ilmailua palvelevia laitteita tai lentoliikennettä tai aiheuttaa muutoin vaaraa lentoturvallisuudelle. Lentoesterajoituksista ja lentoesteiden merkitsemisestä siviili-ilmailussa säädetään tarkemmin ilmailulain nojalla annetuilla ilmailumääräyksillä AGA M3-6 (lentoasemat), AGA M1-1 (lentokoneille tarkoitetut maalentopaikat) ja AGA M2-1 (helikoptereille tarkoitetut lentopaikat). Lentokenttien esterajoitusalueiden ulottuvuus riippuu lentokentän luokituksesta (1-4). Eri osissa lentokenttää on erilaisia esterajoituspintoja sen mukaan mistä suunnasta kentälle laskeudutaan ja kentältä noustaan. Lentoesterajoituksista ja lentoesteiden merkitsemisestä Puolustusvoimien lentotoiminnan yhteydessä säädetään tarkemmin ilmailumääräyksellä MIL AGA M3-6. Keski-Suomen lentoesterajoitukset on esitetty alla olevassa kartassa. Kartalla ovat myös potentiaaliset tuulivoimapuistoalueet (ks. s. 26 27).

Keski-Suomen lentoesterajoitusalueet ja potentiaaliset tuulivoimapuistot (ks. s. 26 27) 16

17 Linnusto ja eläimistö Tuulivoimaloilla on vaikutuksia eläimistöön. Tuulivoiman käytön aikaisista vaikutuksista isoimpana pidetään vaikutuksia linnustoon. Käyttö ei vaikuta sen ympärillä olevaan kasvillisuuteen Tuulivoimaloilla voi olla haitallisia linnustovaikutuksia, mikäli sijoituspäätöstä tehtäessä ei riittävästi huomioida lintuvaikutuksia. Ne käsittävät keskeisimmin lintujen päämuuttoreitit, lintujen pesintä- ja ruokailualueet sekä kansallisesti ja kansainvälisesti arvokkaat lintualueet (FINIBA ja IBA - alueet). Tuulivoimaloiden sijaintia valitessa pitää huomioida monia tekijöitä: onko alue lähellä suuria pesimäyhdyskuntia, onko alueella linnustolle tärkeitä ruokailu- tai levähdyspaikkoja, sijaitsevatko tuulivoimalat mahdollisesti lintujen muuttoreitillä ja onko lintujen esiintymisessä alueella vuodenaikaisvaihtelua. Yhtenä tekijänä linnustovaikutuksia selvitettäessä tulee myös selvittää pesiikö lähistöllä meri- tai maakotkia. Ihmisten rakennelmat ovat tunnetusti suureksi vaaraksi linnuille. Tuulivoimalat eivät välttämättä ole linnuston pahimpia uhkia. BirdLifen mukaan valoisaan aikaan rakennusten ikkunoihin törmäämisen kautta kuolee Suomessakin vuosittain jopa 500 000 lintuyksilöä. Pimeässä ylivoimaisesti suurin vaara linnuille on kirkas valo (majakat, valaistut rakennukset yms.), mikä voi aiheuttaa joinakin muuttoöinä massakuolemia yhdessä yksittäisessä pisteessä. Joka tapauksessa huolellisella suunnittelulla voidaan varmistaa, että linnustovaikutukset jäävät pieneksi. Keski-Suomen merkittävin lintujen muuttoreitti on pitkin Päijännettä. Myös Keitele-Konnevesi on tärkeä muuttoreitti. Maakunnassa on lisäksi useita FINIBA eli kansallisesti arvokkaita lintualueita.

Keski-Suomen linnustoarvot 18

19 Suojelualueet ja Natura-alueet Suomen pinta-alasta on suojeltu noin yhdeksän prosenttia luonnonsuojelu- ja erämaalailla. Suojeluohjelmien toteutuksen edetessä luku tulee kasvamaan noin kymmeneen prosenttiin (noin 33 000 km²). Suojelualueet eivät mahdollista merkittävää rakentamista, joten ne ovat automaattisesti tuulivoimantuotannon poissulkevia alueita. Natura 2000 -verkostoon kuuluvia alueita tulee aina tarkastella tapauskohtaisesti varausperusteiden nojalla. Tärkeää onkin huomioida, että Natura 2000 -verkostoon kuuluminen ei suoraan estä tuulivoimarakentamista. Toisaalta useimmiten alueilla on pohjalla jo muitakin suojeluperusteita ja suunnittelu ko. alueelle vaatii erilliset perusteelliset selvitykset. Näiden perusteella Natura -alueet on useimmissa maakuntakaavoitusta palvelevissa tuulivoimaselvityksissä joko jätetty sellaisenaan pois tai sitten merkitty omaan luokkaansa ehkä potentiaalinen alue tuulivoimatuotannolle mahdollisten ristiriitojen välttämiseksi. Keski-Suomen neljän kansallispuiston ja yhden luonnonpuiston lisäksi metsien monimuotoisuutta on kohennettu toteuttamalla lehtojensuojeluohjelmaan (20 kohdetta) ja vanhojen metsien suojeluohjelmaan (74 kohdetta) kuuluvien alueiden suojelua. Myös metsänomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvan Etelä-Suomen metsien monimuotoisohjelman (METSO) tavoitteena on turvata metsäisten luontotyyppien ja metsälajien säilyminen. Natura 2000 verkostoon kuuluu Keski-Suomesta 149 kohdetta, joiden yhteispinta-ala on yli 85 000 ha. Suojelualueet ja Natura -alueet ovat merkittäviltä osiltaan päällekkäisiä. Tuulisuuden perusteella yllättävän pieni osa kaikkein soveltuvimmista tuulisuusalueista ovat tavalla taikka toisella suojeltuja kuten Suontee ja osia Päijänteestä ja Keiteleestä. Maakunnasta löytyy lukuisia tuulipotentiaalisia alueita myös näiden kokonaisuuksien ulkopuolelta, joten suojelukysymyksien ei voida sanoa merkittävästi rajoittavan maakunnassa tuulivoimatuotannon suunnittelua ja rakentumista.

Suojelualueet ja Natura 2000 -verkoston alueet 20

21 Matkailu ja virkistys Matkailualueet ja virkistysalueet ovat usein laajoja aluekokonaisuuksia, jotka sisältävät niin tehokkaita matkailun alueita että vähemmän tehokkaita mutta toiminnoiltaan kiinteästi matkailuun liittyviä liitännäisalueita reitistöineen ja luontomatkailualueineen. Matkailun ja virkistyksen suhde tuulivoimatuotantoon on moninainen. Matkailualueet käyttävät paljon energiaa, joten tuulivoimatuotanto voi mahdollistaa puhtaamman uusiutuvan energian tuottamisen alueella. Toisaalta tuulivoimalat ovat maisemassa monesti hallitseva elementti, jolloin korostuu niiden huolellinen sijoittaminen maisemaan. Kokonaisuutena tuulivoimatuotanto on yhteen sovitettavissa matkailu- ja virkistysalueisiin, eikä niiden välillä ole suoraa ristiriitaa. Päinvastoin monilla matkailualueilla, esimerkiksi laskettelu- ja muilla matkailukeskuksilla, jotka ovat muutenkin jo rakennettuja alueita, tuulivoimalat voivat antaa oman myönteisen leimansa alueelle. Keski-Suomen matkailu on ollut kasvava elinkeinoala. Keski-Suomen matkailustrategian vahva painopistealue on toimivien matkailukeskusten kehittäminen ja verkostojen muodostaminen. Lasketteluun ja muuhun talviliikuntaan, väestön hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen sekä virkistykseen ja viihdeteollisuuteen keskittyneet matkailukeskukset sijaitsevat eri puolilla maakuntaa. Matkailukeskusten tuotteiden tarjonnassa hyödynnetään lähiympäristön luontoa ja vesistöjä. Matkailukeskuksia kehitetään ympärivuotisiksi. Vahva tulevan kehittämisen linja on nähtävissä hyvinvointimatkailussa, johon keskittyvät yhä enemmän sekä isot että pienet yritykset. Keski-Suomen matkailu- ja virkistysalueiden ei voida katsoa rajoittavan lainkaan tuulivoimatuotantoa maakunnassa. Laajemmalla tuulivoiman tuotannolla (tuulipuistot) näyttää olevan maankäytöllisiä edellytyksiä matkailualueiden välittömässä läheisyydessä. Sen sijaan yksittäisillä tuulivoimaloilla voi luonnollisesti olla edellytyksiä myös useiden edellä mainittujen matkailualueiden ja mm. toiminnassa olevien laskettelurinteiden yhteydessä. Kulttuuriympäristöt ja maisema Tuulivoimalat ovat yksi merkittävä maisematekijä. Tuulivoimaloiden sijoituspaikkaa rajattaessa on yleensä syytä tiedostaa yleiset maiseman visuaaliseen herkkyyteen liittyvät ja voimaloiden näkyvyyttä korostavat tekijät. Lähtökohtaisesti voidaan myös todeta, etteivät tuulivoimalat yleensä sovi kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti arvokkaiden kohteiden läheisyyteen. Esimerkiksi historiallisesti arvokkaassa kulttuuriympäristössä tuulivoimalat nähdään sopimattomina elementteinä. Tuulivoiman nykyaikaa edustavan teknisen luonteen nähdään dominoivan ja kadottavan historiallisen maiseman visuaaliset ominaisuudet. Kulttuuriympäristön arvokkaiksi alueiksi voidaan lukea Unescon maailmanperintökohteet, valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ja rakennetut kulttuuriympäristöt. Valtakunnalliset arvot ovat herkkiä kokonaisuuksia, jotka eivät mahdollista tuulivoimapuistojen rakentamista alueille tai niiden välittömään läheisyyteen. Maakunnallisia arvoja tulee tarkastella herkkinä alueina, joiden yhteensovittaminen tuulivoimatuotannon, erityisesti tuulivoimapuistojen, ohjaamisen kanssa voi olla vaikeaa.

22 Keski-Suomessa on 8 valtakunnallisesti ja 49 maakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisema-aluetta. Valtakunnallisesti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä on 65 ja maakunnallisesti arvokkaita 455. Maakunnallisesti arvokkaita perinnemaisemia on 38 kohdetta ja muinaismuistoja useita satoja. Keskisuomalainen erikoisuus on maakuntakaavan 6 kulttuuriympäristön kehittämisen kohdealuetta. Lisäksi Keski-Suomessa ovat Petäjäveden vanha kirkko sekä Struven kolmiomittausketjuun kuuluva Puolakan kolmiomittaustorni Unescon maailmanperintökohteina. Keski-Suomen tuulisilla alueilla ja kulttuuriympäristöillä on yllättävän vähän päällekkäisyyttä.

23 Keski-Suomen maakuntakaavan kulttuuriympäristöt

24 Viestiliikenne ml. puolustusvoimien tutkavaikutus Tuulivoimaloilla on todettu olevan erilaisia vaikutuksia viestiliikenteeseen ja puolustusvoimien tutkajärjestelmään. Lappeenrannan teknillinen yliopisto on selvittänyt äskettäin, mitä häiriöitä tuulivoimalat ja tuulivoimapuistot aiheuttavat tutkajärjestelmiin ja miten häiriöitä voidaan lieventää. Häiriöitä voidaan selvityksen mukaan lieventää kolmella eri tavalla: muokkaamalla tutkaa, muokkaamalla tuulivoimaloita tai niiden sijaintia sekä asentamalla lisätutkia. Tuulivoimalat aiheuttavat varjostamista ja heijastuksia tutkasäteilyyn samalla tavoin kuin korkeat rakennukset ja mäet. Ne voivat teoriassa tarjota tutkavarjoa vihamieliselle lentokoneelle. Selvityksen mukaan häiriöiden määrä riippuu tuulivoimapuiston koosta, etäisyydestä ja ilmastollisista olosuhteista sekä tutkasta. Tutkan kannalta on parempi, jos tuulivoimapuiston voimalat sijoitetaan riittävän kauas toisistaan. Näin maali voidaan havaita tuulivoimaloiden väliin jäävillä alueilla. Ainoa keino, jolla voidaan kokonaan estää tuulivoimaloiden aiheuttama tutkahäirintä, on sijoittaa tuulivoimalat tutkan näkökentän ulkopuolelle. Häiriöiden lieventämisessä tärkeää on tuulivoiman rakentajien ja tutkia operoivien tahojen välinen yhteistyö. Näin molempien osapuolten intressit tulevat huomioiduksi. Keski-Suomessa sijaitsevat puolustusvoimien alueita ovat Keuruun pioneerirykmentti ja varikko sekä Roosinpohjan ja Vuorisjärven alueet, Halli Jämsässä ja Luonetjärvi Jyväskylässä sekä Lievestuoreen ja Toivakan varikot. Nämä on huomioitu selvityksessä. Tutkavaikutukset tarkentuvat maakuntakaavaprosessissa. Yhteenvetoa eri vaikutuksista Tuulivoimapuiston sijoittaminen olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen ei aina ole yksiselitteistä ja helppoa. Tuulivoiman tuotannon erilaiset vaikutukset, ja erityisesti niiden suuruuden ja laajuuden arvioiminen, on haastavaa. Toisaalta vaikutuksista puhuttaessa tulee luonnollisesti aina suhteellistaa kysymys siihen, millä suunnittelutasolla vaikutuksista puhutaan. Maakuntakaavatasolla on löydettävissä suoraan sellaisia tasoja tai maankäytön muotoja, jotka sinällään suoraan poissulkevat tuulivoimatuotannon. Suojelualueet, taajamat, kylät, valtakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt ja maisemat sekä lentokentät ja puolustusvoimien alueet lähiympäristöineen ovat tekijöitä, jotka eivät mahdollista suoraan laajoja tuulipuistoalueita. Sen lisäksi haja-asutus asuin- että lomarakennuksineen aiheuttaa laaja-alaisesti haasteita mahdollisille tuulivoimapuistoille. Näiden lisäksi monet luonnonympäristön tekijät sekä teknistaloudelliset tekijät mukaan lukien alueiden saavutettavuus, muuntoasemien läheisyys, voimajohtoverkon riittävyys ja läheisyys vaikuttavat lopulta alueiden suunnitteluun ja käytännön rakentumiseen. Keski-Suomessa on runsaasti luonnon- ja kulttuuriympäristöltään arvokkaita alueita, jotka eivät mahdollista useamman voimalan tuulivoima-alueita. Sen lisäksi huomattavasti hajanaisempi taajama-alueista, kylistä ja runsaasta haja-asutuksesta muodostuva tilkkutäkki kokonaisuus aiheuttaa erityisiä haasteita myös tuulivoimatuotannon ohjaamiselle.

25 Keski-Suomen kokonaispinta-alasta vajaa viidennes on vesistöjä, jotka eivät käytännössä mahdollista tuulivoimapuistoja. Teoriassa myös vesialueille voitaisiin tapauskohtaisesti rakentaa, mutta maakunnassa, missä ei vielä lainkaan ole suuren kokoluokan tuulivoimatuotantoa, tämä elementti voidaan nähdä tässä vaiheessa poissulkevana tekijänä tässä kalliina toteutusmuotoina. Teknistaloudellisista tekijöistä infrastruktuuritekijät, kuten tarkasteltavien alueiden saavutettavuus tiestön ja sähköverkon suhteen, muodostavat luonnollisesti merkittävän arviointikokonaisuuden. Kokonaisuutena eri vaikutustekijöiden ottaminen huomioon alueidenkäytössä maakuntatasolla osoittaa konkreettisesti uuden alueidenkäytön haasteellisuuden. Kirjallisuutta Baltic Climate hanke 2011: Tuulivoima ja kunnat (tekeillä). Di Napoli, C. 2007: Tuulivoimaloiden melun ja syntytavat ja leviäminen. Suomen ympäristö 4/2007. Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. Tuuliatlas. Motiva oy 2009. Valtioneuvosto 2008: Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Valtioneuvosto 2008: Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Valtioneuvosto 2009: Kohti vähäpäästöistä Suomea. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta. Weckman E. 2006: Tuulivoimalat ja maisema. Suomen ympäristö 5/2006. Ympäristölainsäädännön soveltaminen tuulivoimarakentamisessa. Suomen ympäristö 584. Alueiden käyttö. 2002. Ympäristöministeriö 2005: Tuulivoimarakentaminen. Ympäristöministeriön esite.

26 Keski-Suomen potentiaaliset tuulivoimapuistot kohdekuvaukset Keski-Suomen alueelta kartoitettiin paikkatietotarkastelujen perusteella tuulipuistoille soveltuvia aluekokonaisuuksia. Kaikkiaan tarkastelussa löydettiin 14 aluetta, joista laadittiin kohdekohtaiset kuvaukset. Tuulipuistoalueita kartoitettaessa tarkasteltiin 6,3 m/s tai enemmän omaavia alueita Tuuliatlaksen tietojen perusteella. Tuulisuustiedot poimittiin tuuliatlaksesta 100 m korkeudelta, joka on keskimäärin parhaillaan Suomeen rakenteilla olevien suurten tuulivoimaloiden napakorkeus. Alueita tarkasteltiin myös niin, että pinta-ala mahdollistaisi vähintään 10 tuulivoimalan rakentamisen. Suomen tuuliatlas julkistettiin loppuvuodesta 2009. Sen mukaan Keski-Suomen tuulisimmat alueet sijaitsevat suurten vesistöjen alueilla ja Suomenselällä. Näiltä alueilta on löydettävissä useita tuulivoimapuistoille soveliaita aluekokonaisuuksia sekä lukuisa määrä erinomaisia yksittäisille suurille tuulivoimaloille soveltuvia alueita. Yleisenä lähtökohtana on, että suurten tuulivoimaloiden etäisyys tulee olla noin 500 metriä, jolloin niiden toinen toiseltaan tuulta heikentävä vaikutus kumoutuu. Tällöin kaavamaisesti voidaan laskea, että esimerkiksi 3 km² alue mahdollistaa sisäänsä puolen kilometrin vaikutussäteiden perusteella yhteensä 25 voimalaa. Kohdekuvauksissa on tarkasteltu edellä kappaleessa Tuulivoimatuotannon maankäytölliseen sijoittumiseen vaikuttavat tekijät esitettyjä tekijöitä. Näiden lisäksi alueita tarkasteltaessa tärkeänä osatekijänä ovat olleet olemassa oleva ja suunniteltu (maakuntakaava) sähköverkosto suurjännitelinjoineen ja sähköasemineen sekä tieverkosto. Keski-Suomen 14 potentiaalisella alueella on todettu alustavasti olevan maankäytöllisiä edellytyksiä tuulivoimapuistojen sijoittumiseen, osassa myös tuulivoimapuiston rakentamisen mahdollisia esteitäkin. Alueiden teknistaloudellinen soveltuvuus ja maisemavaikutukset tullaan tarkastelemaan konsultin toimesta erikseen. On tärkeä huomioida, että alueet ovat alustavia eivätkä ne ole täysin kattavia mahdollisille tuulivoimapuistoille. Toiseksi on myös tärkeä tiedostaa, että tässä selvityksessä ei ole lainkaan tarkasteltu yksittäisiä tuulivoimaloita, joille voi olla edellytyksiä eri puolilla maakuntaa sekä pienessä että suuressa kokoluokassa.

Keski-Suomen potentiaaliset tuulipuistoalueet 27

28 Häähinmäki, Hankasalmi Rakennettu ympäristö Alue on lähes asumatonta. Alueella on hyvä metsäautotieverkosto. Alueen länsiosan poikki kulkee jakelujännitelinja. Lähin muuntoasema on Konnevedellä. Voimassa olevat kaavat Maakuntakaavassa alueella ei ole merkintöjä. Elinkeinotoiminta Alueen pääasiallinen elinkeinotoiminta on maa- ja metsätalous. Lentoturvallisuus Lentoesterajoituspinta on alueella 309 m mpy. Linnusto ja eläimistö Alueella tai sen läheisyydessä ei ole merkittäviä linnusto- tai eläimistöarvoja. Suojelualueet ja Natura-alueet Alueen läheisyydessä ei ole suojelualueita tai Natura alueita. Matkailu ja virkistys Alueella ei ole matkailuun tai virkistykseen liittyviä toimintoja. Kulttuuriympäristö Alueen läheisyydessä ei ole kulttuuriympäristöarvoja. Viestiliikenne ml. puolustusvoimien tutkavaikutus Tarkentuu lausuntomenettelyn kautta. Muuta Teknistaloudellisen analyysin perusteella alueelle olisi mahdollista sijoittaa 8 voimalaa. Alueen korkeimmat kohdat ovat noin 210 m mpy.

29

30 Suontee, Joutsa Rakennettu ympäristö Valtaosa alueesta on Suonteen vesistöä saarineen. Kullasniemen alueella on jonkin verran sekä vakituista asutusta että loma-asutusta. Tiestö on kattava. Kullasniemeen tulee jakelujännitelinja. Lähin muuntoasema on Joutsassa. Voimassa olevat kaavat Maakuntakaavassa Suonteen eteläosa on suojelualueena ja Natura 2000-verkostoon kuuluvana. Suontee on merkittävä vesiretkeilyalue. Alueella on rantayleiskaava. Elinkeinotoiminta Alueen pääasiallisena elinkeinona on maa- ja metsätalous. Lentoturvallisuus Lentoesterajoituspinta on alueella 279 m mpy (metriä merenpinnan yläpuolella). Linnusto ja eläimistö Suontee on FINIBA-aluetta. Alueella pesii valtakunnan tiheimpiä kuikkakantoja. Suojelualueet ja Natura-alueet Noin puolet alueesta (Suonteen eteläosa) on suojelualueena ja kuuluu Natura 2000-verkostoon. Matkailu ja virkistys Alueella on vesiretkeilyyn liittyviä virkistysarvoja. Kulttuuriympäristö Alueen eteläosassa on Konnassaaren valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema. Viestiliikenne ml. puolustusvoimien tutkavaikutus Tarkentuu lausuntomenettelyn kautta. Muuta Alueella on paljon vapaata vettä ja korkeita mäkiä. Mäkien laet ja vapaat rannat ovat sopivia tuulivoimapaikkoja. Suonteen on 94 m mpy ja yleinen maanpinnan korkeustaso on noin 110 120 m mpy. Alueen korkeimmat kohdat kohoavat noin 130 m mpy.

31

32 Haukanmaa, Jyväskylä Rakennettu ympäristö Alue on asumatonta ja sillä risteilee metsäautoteitä. Läheisyydessä ei ole suurjännitelinjoja mutta alueen reunoilla on jakelujännitelinjoja. Lähimmät muuntoasemat sijaitsevat Toivakassa ja Päijänteen länsipuolella Säynätsalossa. Voimassa olevat kaavat Alueella on voimassa maakuntakaava. Kaavassa alueella on sekä Natura 2000-verkoston kuuluvia alueita että suojelualueita. Alueen keskellä kulkee ohjeellinen ulkoilureitti. Elinkeinotoiminta Alueen pääasiallinen elinkeinotoiminta on metsätalous. Lentoturvallisuus Lentoesterajoituspinta on alueella 340 m mpy. Linnusto ja eläimistö Keski-Suomen tärkein lintujen muuttoreitti Päijänne sivuaa aluetta. Suojelualueet ja Natura-alueet Alueella on sekä Natura 2000-verkoston kuuluvia alueita että suojelualueita. Matkailu ja virkistys Alueen keskellä kulkee ohjeellinen ulkoilureitti Jyväskylästä Leivonmäen kansallispuistoon. Kulttuuriympäristö Alueella tai sen läheisyydessä ei ole kulttuuriympäristöarvoja. Viestiliikenne ml. puolustusvoimien tutkavaikutus Tarkentuu lausuntomenettelyn kautta. Muuta Tuulisuus on kohtalainen ja tuulivoimalla on alueen maanomistajien kannatus. Alueen korkeimmat kohdat kohoavat noin 240 m mpy.

33

34 Keltinmäki, Jyväskylä Rakennettu ympäristö Mustankorkean alueen Pohjois- ja itäpuolella on Jyväskylän taajamaa (Ylämyllyjävi, Mäyrämäki). Alueella on hyvä tiestö. Mustankorkean jätteenkäsittelykeskus, jota ollaan lopettamassa, sijaitsee alueen keskellä. Suurjännitelinja kulkee alueen poikki ja alueen lähellä on kolme muuntoasemaa. Voimassa olevat kaavat Alueella on voimassa Keski-Suomen maakuntakaava. Siinä alueen pääasiallisena maankäyttömuotona on virkistys ja siihen liittyvät reitistöt sekä virkistysalueen keskellä jätteenkäsittelykeskus. Kaavassa on myös voimalinja ja sen kohdalla moottorikelkkareitti. Alue rajoittuu lounaisosastaan yleiskaavaan. Jyväskylän kaupungin viherosayleiskaavaluonnoksessa alue on varattu virkistykseen pois lukien jätteenkäsittelykeskuksen alue. Alueen kaakkoispuolella on alkanut Kauramäen osayleiskaavan laatiminen, osayleiskaavan ja tuulivoimapuiston alueen rajaukset ovat osittain päällekkäin. Elinkeinotoiminta Alueen pääasiallinen toiminto on jätteenkäsittely. Lentoturvallisuus Lentoesterajoituspinta on alueella 340 m mpy. Linnusto ja eläimistö Ei merkittäviä linnustollisia tai eläimistöllisiä arvoja. Suojelualueet ja Natura-alueet Alueella tai sen läheisyydessä ei ole suojelu- tai Natura 2000-verkostoon kuuluvia alueita. Matkailu ja virkistys Alue on pääosin virkistyskäytössä ja sen poikki kulkee suosittu ulkoilureitti. Kulttuuriympäristö Alueella tai sen läheisyydessä ei ole kulttuuriympäristöarvoja. Viestiliikenne ml. puolustusvoimien tutkavaikutus Alueen kaakkois- ja lounaispuolella sijaitsevat linkki- ja radiomastot. Tarkentuu lausuntomenettelyn kautta. Muuta Alueen eteläpuoliset mäet heikentävät tuulia ja olosuhteet ovat siten arvaamattomat. Vaatii tuulisuuden lisämittauksia. Alueen korkein kohta kohoaa noin 230 m mpy.

35

36 Kärkistensalmi, Jyväskylä Rakennettu ympäristö Alueen eteläosissa on loma-asutusta sekä vähäisessä määrin vakituista asutusta. Alueella on hyvä tiestö sekä kattava metsäautotieverkosto. Alueella on jakelujännitelinjoja. Suurjännitelinja ja muuntoasema ovat 5 km etäisyydellä. Voimassa olevat kaavat Alueella on voimassa Keski-Suomen maakuntakaava. Kaavassa seututie on maisemallisesti arvokas. Kärkisten alue on vesimatkailun kehittämisen kohdealue sekä vesiretkeilyä palveleva vesialue. Eteläpuolella on Päijänteen rantayleiskaava. Elinkeinotoiminta Alueella pääasialliset elinkeinotoiminta ovat maa- ja metsätaloutta. Lentoturvallisuus Lentoesterajoituspinta on alueella 279 m mpy. Linnusto ja eläimistö Päijänteen alue on FINIBA-aluetta. Kärkistensalmi on vesilintujen keväinen ja syksyinen muutto- ja levähdysalue. Suojelualueet ja Natura-alueet Alueella tai sen läheisyydessä ei ole suojelu- tai Natura 2000-verkostoon kuuluvia alueita. Matkailu ja virkistys Alueen eteläpuolinen Kärkinen ympäristöineen on vesimatkailua ja retkeilyä palveleva kokonaisuus. Kulttuuriympäristö Alueen eteläosissa Päijänteen rannoilla on muinaismuistoja. Viestiliikenne ml. puolustusvoimien tutkavaikutus Tarkentuu lausuntomenettelyn kautta. Muuta Alueella on hyvät korkeuserot mutta alueen eteläpuoliset mäet heikentävät tuulia. Vaatii tuulisuuden lisämittauksia. Alueen korkeimmat kohdat ovat noin 185 m mpy.

37

38 Jämsänniemi, Jämsä Rakennettu ympäristö Alueen keskellä on hyvin harvaa asutusta ja sillä risteilee tiheästi metsäautoteitä. Läheisyydessä ei ole suurjännitelinjoja, jakelujännitelinjat ovat jonkin matkan päässä. Lähimmät muuntoasemat sijaitsevat Kaipolassa ja Jämsässä. Voimassa olevat kaavat Maakuntakaavassa alueella ei ole varauksia. Jämsänniemen rannat ovat mukana valmisteilla olevassa yleiskaavassa. Elinkeinotoiminta Alueen pääasiallinen elinkeinotoiminta on metsätalous. Lentoturvallisuus Lentoesterajoituspinta on alueella 279 m mpy. Linnusto ja eläimistö Alueella tai sen läheisyydessä ei ole merkittäviä linnusto- tai eläimistöarvoja. Linnuston keskeinen muuttoreitti sivuaa aluetta. Suojelualueet ja Natura-alueet Alueella ei ole suojelu- tai Natura-alueita. Matkailu ja virkistys Alueella tai sen läheisyydessä ei ole matkailuun tai virkistykseen liittyviä toimintoja lukuun ottamatta Himosta alueen luoteispuolella. Kulttuuriympäristö Alueella tai sen läheisyydessä ei ole kulttuuriympäristöarvoja. Viestiliikenne ml. puolustusvoimien tutkavaikutus Tarkentuu lausuntomenettelyn kautta. Muuta Alue on maasto-olosuhteitaan lupaava. Alueen korkeimmat kohdat ovat noin 210 m mpy.

39

40 Vekkula, Jämsä Rakennettu ympäristö Alue on lähes asumatonta. Alueella risteilee metsäautoteitä. Läheisyydessä ei ole suurjännitelinjoja mutta alueella on jakelujännitelinjoja. Lähimmät muuntoasemat sijaitsevat Jämsänkoskella. Voimassa olevat kaavat Maakuntakaavassa alue on valkoista mutta sen länsipuolitse kulkee ulkoilureitti ja moottorikelkkareitti. Elinkeinotoiminta Alueen pääasiallinen elinkeinotoiminta on metsätalous. Lentoturvallisuus Lentoesterajoituspinta on alueella 279 m mpy. Linnusto ja eläimistö Alueella tai sen läheisyydessä ei ole merkittäviä linnusto- tai eläimistöarvoja. Suojelualueet ja Natura-alueet Alueella ei ole suojelu- tai Natura-alueita. Matkailu ja virkistys Alueella tai sen läheisyydessä ei ole matkailuun tai virkistykseen liittyviä toimintoja lukuun ottamatta maakuntakaavan ulkoilu- ja moottorikelkkareittejä. Kulttuuriympäristö Alueella tai sen läheisyydessä ei ole kulttuuriympäristöarvoja. Viestiliikenne ml. puolustusvoimien tutkavaikutus Tarkentuu lausuntomenettelyn kautta. Muuta Alue on maasto-olosuhteitaan lupaava. Alueen mäet kohoavat yleisesti yli 200 m mpy, korkein kohta on noin 240 m mpy.

41

42 Keulatniemi, Konnevesi Rakennettu ympäristö Alue on asumatonta. Metsäautotieverkosto on kohtalainen. Alueella ei ole voimajohtoja. Lähin muuntoasema on Konnevedellä. Voimassa olevat kaavat Itäosa alueesta on maakuntakaavassa Natura-aluetta ja Konnevesi lisäksi suojelualuetta. Elinkeinotoiminta Alueen pääasiallinen elinkeinotoiminta on maa- ja metsätalous. Lentoturvallisuus Lentoesterajoituspinta on alueella 309 m mpy. Linnusto ja eläimistö Alueella tai sen läheisyydessä ei ole merkittäviä linnusto- tai eläimistöarvoja. Suojelualueet ja Natura-alueet Alueen itäosa on Natura-aluetta ja viereinen Konnevesi suojelualuetta. Matkailu ja virkistys Alueella ei ole matkailuun tai virkistykseen liittyviä toimintoja. Kulttuuriympäristö Alueella ei ole kulttuuriympäristöön liittyviä arvoja. Viestiliikenne ml. puolustusvoimien tutkavaikutus Tarkentuu lausuntomenettelyn kautta. Muuta Teknistaloudellisen analyysin perusteella alueelle on mahdollista sijoittaa 12 tuulivoimalaa. Osa näistä tulisi olemaan Pohjois-Savon maakunnan puolella. Alueen korkein kohta on noin 200 m mpy, yleisesti 160 200 m mpy.