Johdatus maantieteeseen tieteenalana Juha Ridanpää 2017
Aluemaantiede Taustalla 1800-luvulle (ja kauemmaksi) asti ulottuva tarve paloitella maailma toisistaan irrallisiksi osiksi. Alexander von Humboldt (1760-1859): Luonnontieteellisen datan keräämisen myötä voidaan tehdä yleistyksiä. Carl Ritter (1779-1859): alueiden identifioiminen historiallisen lähestymistavan kautta: to find a unity in diversity. A.J. Herbertson (1865-1915): natural region Ilmastollisten erojen kautta maailma voidaan jakaa laajamittaisiksi alueiksi.
Richard Hartshornen näkemys maantieteen ja systemaattisten tieteiden suhteesta
Aluemaantiede Paul Vidal de la Blache (1845-1918) väitti aluemaantiedettä maantieteen ytimeksi. Ranskalaisessa maantieteessä alueet ymmärrettiin ihmisen elintapojen (genres de vie) ja maisemallisten erityispiirteiden yhdistelmänä. Alue ja maisema landscape landskap
Aluemaantieteen poliittisuus Alueiden kartoittaminen ei palvellut ainoastaan tutkijoiden ja opettajien, vaan myös valtioiden ja poliittisten johtajien intressejä. Kun maantiede tuli osaksi yliopistomaailmaa 1800-luvun lopulla, tutkimuksen ideologinen tausta oli nationalismissa, kolonialismissa ja imperialismissa. Yliopistomaantiede ei ainoastaan kartoittanut maantieteellisiä faktoja, vaan pyrki (tietoisesti) rakentamaan alueellisia ja kansallisia stereotypioita sekä viholliskuvia. Kartografisia esityksiä käytetään me-muut asetelmien rakentamisessa.
Alue 1) Esitieteellinen näkökulma, missä aluetermiä ei problematisoida, vaan otetaan annettuna. 2) Tiede-keskeinen näkökulma, missä tutkijat pyrkivät löytämään määrittelyperusteet alueiden luokitteluille. 3) Kriittiset tulkinnat, joissa alueet ymmärretään ristiriitaisina yhteiskunnallisten, poliittisten ja kulttuuristen käytäntöjen ilmentyminä.
Aluemaantiede taiteena Maisemien maalaus : E.W. Gilbertin mukaan aluemaantiedettä voitiin verrata mihin tahansa muuhun taiteenmuotoon. Richard Hartshorne: maantieteelliseen esittämiseen ei kuulu taide, ei subjektiiviset vaikutelmat, vaan tietoon pohjautuvat objektiivinen tarkkaavaisuus.
Uusi aluemaantiede: kysymyksiä Ovatko alueet todella olemassa, ovatko ne todellisia, näkyviä ja havaintojen kautta esitettävissä olevia kokonaisuuksia? Vai ovatko alueet ainoastaan ideoita ja ajatuksia? Vai ovatko alueet subjektiivisia työkaluja, joiden avulla maantieteilijät luokittelevat maailmaa?
Uusi aluemaantiede Kysymyksenasettelua ei rajata alueiden määrittely- ja luokitteluperusteisiin. Kolme lähestymistapaa (Anne Gilbert 1988) 1) materialistinen: kuinka pääoman kierto ja siihen liittyvät poliittiset tekijät ovat yhteydessä alueiden muotoutumiseen. 2) alue sosiaalisen vuorovaikutuksen näyttämönä: tila on yhteydessä eri sosiaalisiin, kulttuurisiin ja luonnon prosesseihin. 3) alue ihmisten ja paikan välinen suhde lähellä sitä, miten paikan käsite ymmärretään humanistisessa maantieteessä. Kattotermi tutkimukselle, missä alueet (+ paikat) nähdään muotoutuvan sosiaalisen elämän, yhteiskunnallisten suhteiden ja identiteetin kautta.
Relationaaliset aluekäsitykset Rajojen avautuminen, mobiliteetin kasvu ja globaalit verkostot ovat nostaneet esiin keskustelun rajattomasta maailmasta. Alueelliset rajat ovat olemassa niitä muovaavissa kulttuurissosiaalisissa käytännöissä, ei rajoissa itsessään.
Regionalismi Alueellisiin intresseihin pohjautuvaa kulttuurista ja poliittista toimintaa Toimii pohjana: tieteelle taiteelle poliittisille liikkeille
Regionalismi Lähtökohta: alueet ovat, kuten ihmiset, erilaisia ja jatkuvasti muuttuvia luonteeltaan. Alueella ajatellaan olevan erityistä merkitystä, joka muotoutuu sosioekonomisen, kulttuurisen ja poliittisen toiminnan kautta. Regionalistisen näkökulman kautta ajateltuna maantiede on alueiden persoonallisuuksien etsimisen, kuvaamisen ja tulkitsemisen taidetta.
Regionalismi Hallitus (ym. poliittiset toimijat) pyrkii jakamaan valtion erillisiin hallinnollisiin alueisiin. Regionalismin perustana/edellytyksenä on alueellinen identiteetti. Kulttuuristen ja poliittisten instituutioiden, sosiaalisten liikkeiden hallinnollisten prosessien rakentama ja muovaama konstruktio.
Regionalismi: kirjailijat Regionalistinen kirjailija pystyy tuottamaan synteesin paikasta ja sen asukkaista ja siten tavoittamaan alueen persoonallisuuden, maiseman yksilöllisyyden. Regionalisti on kirjailija, joka on kirjallisessa mielessä tehnyt jonkin alueen omakseen: pyrkimys rakentaa side tekstin ja tietyn alueellisen yksikön välille.
Regionalismi: kirjailijat Suomalaisessa kontekstissa regionalistisella kirjallisuudella viitataan erityisesti kirjallisuuteen, jossa tietyn alueen, yleensä maaseudun asukkaat kuvaavat omaa elämäntapaansa. Regionalistisessa kirjallisuudessa annetaan alueiden asukkaille ideaalisia identiteettikriteerejä siitä, millaisia me olemme toisiin verrattuna.
Regionalismin kritiikki Postmodernin yhteiskunnan topologinen luonne jää huomioimatta. Ajatus: informaatio- ja liikenneteknologian innovaatiot poistavat alueet. Vastapuheenvuoro: regionalismi tarjoaa keinon olla kotona osana modernia maailmaa.
Raja
Kovat ja pehmeät rajat
Rajojen merkitysten monimuotoisuus Paikallinen taso Alueellinen taso Kansallinen taso Globaali taso
Kuvitteellinen raja
Rajat ja kansalliset mielikuvat: Suomi-neito