Naisyrittäjien työhyvinvointi

Naisyrittäjien työhyvinvointi Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 5/2010

Helena palmgren simo kaleva päivi jalonen kaija tuomi Naisyrittäjien työhyvinvointi Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 5/2010

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 5/2010 Arbets- och näringsministeriets publikationer Arbete och företagsamhet 5/2010 MEE Publications Employment and entreprenaurship 5/2010 Tekijät Författare Authors Helena Palmgren, Simo Kaleva, Päivi Jalonen ja Kaija Tuomi Työterveyslaitos Julkaisuaika Publiceringstid Date Helmikuu 2010 Toimeksiantaja(t) Uppdragsgivare Commissioned by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä Organets tillsättningsdatum Date of appointment Julkaisun nimi Titel Title Naisyrittäjien työhyvinvointi Tiivistelmä Referat Abstract Tutkimus selvitti naisyrittäjien työhyvinvointia ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Aineisto koostui lomakekyselystä ja haastatteluista. Naisyrittäjät olivat pääosin tyytyväisiä työhönsä. Tyytyväisimpiä oltiin terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä henkilökohtaisissa palveluissa. Työlleen omistautuneimpia ja tarmokkaimpia olivat vanhemmat naisyrittäjät sekä yksinyrittäjät. Naisyrittäjien kokema terveys ja työkyky olivat melko hyvät, mutta kuitenkin jonkin verran heikommat kuin työssäkäyvillä naisilla. Terveys- ja sosiaalipalvelujen naisyrittäjien työkyky oli parempi kuin muiden alojen naisyrittäjillä. Vähintään 55-vuotiaat naisyrittäjät kokivat työkykynsä huonommaksi kuin nuorimmat, alle 35-vuotiaat yrittäjät. Naisyrittäjät kokivat stressiä useammin kuin muut työssäkäyvät naiset. Sitä aiheuttivat muun muassa taloudellinen vastuu, kiire ja tekemättömien töiden paine sekä epävarmuus työn riittävyydestä. Eniten stressiä koettiin majoitus- ja ravitsemisalalla sekä työnantajayrittäjien keskuudessa. Monet naisyrittäjien työn psykososiaalisista kuormitustekijöistä, kuten työn keskeytyminen ja kiire, työhön liittyvä epävarmuus, tehtäväkentän muutokset ja työntekijöiden poissaolot kasautuivat samoille toimialoille, eniten majoitus- ja ravitsemisalalle sekä teollisuuteen. Fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa vähintään joskus työssään oli kokenut joka seitsemäs naisyrittäjä. Seksuaalista häirintää oli kokenut joka kuudes. Sen kohteeksi joutuivat useimmin nuoret, alle 30-vuotiaat yrittäjänaiset. Epätasa-arvoinen kohtelu sukupuoleen liittyen oli yhtä yleistä naisyrittäjillä kuin muilla työssäkäyvillä naisilla. Tämä kohdistui useimmin nuoriin naisyrittäjiin. Työnantajayrittäjät olivat kokeneet sitä yksinyrittäjiä useammin. Lähes kolmannes naisyrittäjistä teki ruumiillisesti raskasta työtä; heitä kuormittivat samanlaisina toistuvat työliikkeet, käsin kantaminen, nostaminen ja kannattelu sekä hankalat työasennot, joita esiintyi noin puolella vastanneista. Eniten niitä esiintyi henkilökohtaisissa palveluissa, maa- ja metsätaloudessa sekä teollisuudessa. Työ haittasi naisyrittäjän muuta elämää useammin kuin muu elämä työtä naisyrittäjänä. Joka kolmas koki ristiriitaa kotitöiden ja työn kesken sekä halusi viettää enemmän aikaa läheistensä kanssa. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen onnistui parhaiten terveys- ja sosiaalipalvelujen naisyrittäjiltä sekä vähintään 55-vuotiailta. Eniten ongelmia oli majoitus- ja ravitsemisalan naisyrittäjillä sekä työnantajayrittäjillä. Kaksi kolmesta naisyrittäjästä tunsi tarvetta kehittää ammatillista osaamistaan ja runsas puolet liiketoiminnassa tarvittavaa osaamista. Osaamistarpeita oli erityisesti nuorilla ja työnantajayrittäjillä. Naisyrityksissä tarvittiin lisää osaamista muun muassa tietotekniikan käytössä, markkinoinnissa ja liiketoiminnan suunnittelussa. Tärkeimmät naisyrittäjän tukipilarit olivat perhe ja muut yrittäjät. Mahdollisuus työstä irtautumiseen ja lepoon koettiin parhaimpana keinona tukea työssä jaksamista. Yksi kolmesta naisyrittäjistä oli järjestänyt itselleen työterveyshuollon palvelut: useimmin maa- ja metsätalouden, liike-elämän palveluiden ja kaupan alan naisyrittäjät sekä työnantajayrittäjät. Työ- ja elinkeinoministeriön yhdyshenkilö: neuvotteleva virkamies Anna-Liisa Levonen, puh. 010 606 3685 Asiasanat Nyckelord Key words Naisyrittäjät, työhyvinvointi, työkyky, terveys, työssäjaksaminen, osaaminen ISSN 1797-3562 Kokonaissivumäärä Sidoantal Pages 111 ISBN 978-952-227-340-6 Kieli Språk Language Suomi, finska, finnish Hinta Pris Price 20 Julkaisija Utgivare Published by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Kustantaja Förläggare Sold by Edita Publishing Oy / Ab / Ltd

Esipuhe Työ- ja elinkeinoministeriö on nostanut esille huolen hyvinvoinnin rahoituspohjan kestämisestä työikäisen väestön pienentyessä. Ministeriön tavoitteena on ehkäistä työpanoksen pienentymistä työikäisen väestön lukumäärän vähenemisestä huolimatta. Tuottavuuden merkitys korostuu samalla talouskasvun ja hyvinvoinnin perustana. Yksi merkittävä voimavara kansallisen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kannalta on naisyrittäjyys. Tällä hetkellä noin kolmannes yrittäjäkunnasta on naisia. He toimivat useimmin palvelualoilla, joilla palveluiden kysynnän on ennakoitu lisääntyvät niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen muuttuessa epätasapainoiseksi naisyrittäjät tuottavat palveluita, jotka ovat elintärkeitä yhteiskunnan toimivuuden näkökulmasta. Naisille ominainen palveluyrittäjyys - esimerkiksi hoiva-ala - voi olla merkittävien innovaatioiden lähde tulevaisuudessa. Suurin osa naisyrittäjyyden kasvua on tullut yksinyrittäjyydestä. Kasvuyrityksiä naisyrityksissä on vähän, vaikka monilla naisyrittäjien toimialoilla on paljon kasvun mahdollisuuksia. Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 2008 2009 naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän selvittämään naisyrittäjyyden tilaa maassamme sekä kartoittamaan naisten yrittäjyyttä estäviä ja sitä edistäviä tekijöitä. Tehtävänä oli löytää keinoja naisyrittäjyyden vahvistamiseksi. Naisten kasvuhakuista yrittäjyyttä tukevan toimintaympäristön ja palvelujen kehittäminen edellyttää naisyrittäjyyden erityistarpeiden sekä yrittäjäkentän monimuotoisuuden tunnistamista. Eräs naisyrittäjyyden kehittämisen tukimuoto on naisyrittäjien työkykyä, työssä jaksamista ja jatkamista edistävät toimet. Kuten muidenkin naisyrittäjyyden tukitoimien, myös naisyrittäjien työhyvinvoinnin tukemisen tulee pohjautua luotettavaan ja mahdollisimman kattavaan tietoon naisyrittäjien työhyvinvoinnista, sitä tukevista tekijöistä sekä tekijöistä, jotka kuormittavat naisyrittäjiä ja voivat siten uhata naisyrittäjien terveyttä ja työkykyä sekä heidän yritystensä toimintaa. Työterveyslaitoksen toteuttama tutkimus tuottaa uutta tietoa yksinyrittäjinä ja työnantajina toimivien naisyrittäjien työhyvinvoinnista, sitä tukevista ja estävistä tekijöistä sekä naisyrittäjien kokemista työhyvinvointitarpeista. Lisäksi siinä tunnistetaan erityisen tuen tarpeessa olevat naisyrittäjäryhmät ja toimialat kehittämistoimien oikeaksi kohdentamiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriö kiittää tutkimuksen tekijöitä, tutkimuksen ohjausryhmän jäseniä sekä tutkimuksen suunnittelussa mukana olleita ja siihen vastanneita naisyrittäjiä heidän arvokkaasta panoksestaan tutkimushankkeen toteuttamisessa. Helsingissä 31.12.2009 ANNA-LIISA LEVONEN Neuvotteleva virkamies Työ- ja elinkeinoministeriö

Sisällys Esipuhe... 5 Sisällys... 7 Tiivistelmä... 11 1 Tutkimuksen lähtökohdat, tehtävät ja tutkimuksellinen lähestymistapa... 15 2 Tutkimusmenetelmät ja -aineistot... 17 2.1 Tutkimuksen vaiheet ja tutkimusmenetelmät... 17 2.2 Otanta, otoksen muodostaminen ja analyysimenetelmät... 18 2.3 Tutkimukseen osallistuneiden naisyrittäjien taustatiedot... 20 3 Tutkimuksen näkökulmat naisyrittäjien työhyvinvointiin... 25 3.1 Työtyytyväisyys ja työn imu... 25 3.1.1 Työlle omistautuminen... 25 3.1.2 Tarmokkuus työssä... 28 3.1.3 Työhön uppoutuminen... 30 3.2 Työssä kuormittuminen... 32 3.2.1 Psykososiaalinen kuormittuminen työssä... 33 3.2.2 Väkivallan uhka ja epäasiallinen kohtelu työssä... 47 3.2.3 Työn fyysinen kuormittavuus ja työympäristön haittatekijät... 50 3.3 Työn ja muun elämän yhteensovittaminen... 51 3.3.1 Työ haittaa muuta elämää... 52 3.3.2 Kotiasiat haittaavat työtä... 54 3.4 Terveys, työkyky ja elämäntavat... 56 3.4.1 Terveydentila... 56 3.4.2 Työkyky... 58 3.4.3 Elintavat, loman pitäminen ja harrastukset... 61 3.5 Osaaminen... 64 3.5.1 Naisyrittäjien kokemat osaamistarpeet... 64 3.5.2 Osaaminen ja naisyrittäjien työssä jaksaminen... 68 3.5.3 Osaamisen merkitys ja kehittämistarpeet naisyrityksissä 69 3.6 Työssä jatkaminen ja jaksamista edistävät asiat... 70 3.6.1 Yrittäjänä jatkaminen... 71 3.6.2 Eläkeajatukset... 71 3.6.3 Työssä jaksamista edistävät asiat... 71 3.6.4 Jaksamista tukevien palveluiden käyttö ja naisyrittäjän tukitahot... 76 4 Tulosten yhteenveto ja pohdinta... 78 4.1 Keskeiset tulokset... 78

4.2 Tutkimuksen luotettavuus... 82 4.3 Tutkimuksen merkitys naisyrittäjien työhyvinvoinnin kehittämiselle... 84 Kirjallisuus... 86 Liitteet 1 10 Liite 1. Työhyvinvointikyselylomake... 88 Liite 2. Haastattelukysymykset... 99 Liite 3. Vastaamattomuuden syyt työhyvinvointikyselyssä yhtiömuodoittain... 102 Liite 4. Työhyvinvointikyselyn otos; palautuneet ja vastanneet naisyrittäjät yhtiömuodoittain... 103 Liite 5. Työhyvinvointikyselyn summamuuttujat ja niiden realibiliteetti... 104 Liite 6. Työn kokeminen innostavaksi toimialoittain... 105 Liite 7. Työn kokeminen merkitykselliseksi ja tarkoitukselliseksi toimialoittain... 106 Liite 8. Toisarvoisten töiden kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana viimeisen kuukauden aikana toimialoittain... 107 Liite 9. Jatkuva kiire ja tekemättömien töiden paine viimeisen kuuden kuukauden aikana toimialoittain... 108 Liite 10. Tuntee olevansa ylikuormitettu tai ylityöllistetty yrityksensä vuoksi toimialoittain... 109 Taulukot 1 70 Taulukko 1. Työhyvinvointikyselyyn vastanneet toimialoittain Taulukko 2..Yksinyrittäjien ja työnantajayrittäjien osuudet toimialoittain Taulukko 3. Naisyrittäjien osuudet eri ikäluokissa Taulukko 4. Yrittäjäkoulutuksiin osallistuminen toimialoittain Taulukko 5. Naisyrittäjien yrittäjäkokemus toimialoittain Taulukko 6..Naisyrittäjien viikoittainen työaika tunteina eri toimialoilla Taulukko 7. Työlle omistautuminen toimialoittain Taulukko 8. Työlle omistautuminen ikäryhmittäin Taulukko 9. Työlle omistautuminen yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 10. Tarmokkuus työssä toimialoittain Taulukko 11. Tarmokkuus työssä ikäryhmittäin Taulukko 12. Tarmokkuus työssä yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 13. Työhön uppoutuminen toimialoittain Taulukko 14. Työhön uppoutuminen ikäryhmittäin Taulukko 15. Työhön uppoutuminen yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 16. Stressin kokeminen toimialoittain Taulukko 17. Stressin kokeminen ikäryhmittäin Taulukko 18. Stressin kokeminen yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 19. Työn keskeytysten ja kiireen kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana toimialoittain Taulukko 20. Työn keskeytysten ja kiireen kokeminen häiritsevänä,

huolestuttavana tai rasittavana ikäryhmittäin Taulukko 21. Työn keskeytysten ja kiireen kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 22. Työhön liittyvän epävarmuuden kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana toimialoittain Taulukko 23. Työhön liittyvän epävarmuuden kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana ikäryhmittäin Taulukko 24. Työhön liittyvän epävarmuuden kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana.yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 25. Tehtäväkentän muutosten kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana toimialoittain Taulukko 26. Tehtäväkentän muutosten kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana ikäryhmittäin Taulukko 27. Tehtäväkentän muutosten kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 28. Henkilöstön riittämättömyyden kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana toimialoittain Taulukko 29. Henkilöstön riittämättömyyden kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana ikäryhmittäin Taulukko 30. Henkilöstön riittämättömyyden kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 31. Työyhteisö ja ihmissuhdeongelmien kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana toimialoittain Taulukko 32. Työyhteisö ja ihmissuhdeongelmien kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana ikäryhmittäin Taulukko 33. Työyhteisö ja ihmissuhdeongelmien kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana.yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 34. Työntekijöiden poissaolojen kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana toimialoittain Taulukko 35. Työntekijöiden poissaolojen kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana ikäryhmittäin Taulukko 36. Työntekijöiden poissaolojen kokeminen häiritsevänä, huolestuttavana tai rasittavana.yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 37. Fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa, seksuaalista häirintää ja epätasa-arvoista kohtelua työssään vähintään joskus kokeneet Taulukko 38. Haitallisessa määrin työympäristössä tai työssä esiintyviä asioita toimialoittain Taulukko 39. Työ haittaa muuta elämää toimialoittain Taulukko 40. Työ haittaa muuta elämää ikäryhmittäin Taulukko 41. Työ haittaa muuta elämää yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 42. Kotiasiat haittaavat työtä toimialoittain Taulukko 43. Kotiasiat haittaavat työtä ikäryhmittäin Taulukko 44. Kotiasiat haittaavat työtä yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 45. Koettu terveydentila verrattuna muihin saman ikäisiin toimialoittain Taulukko 46. Koettu terveydentila verrattuna muihin saman ikäisiin ikäryhmittäin Taulukko 47. Koettu terveydentila verrattuna muihin saman ikäisiin yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 48. Koettu työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta toimialoittain Taulukko 49. Koettu työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta ikäryhmittäin

Taulukko 50. Koettu työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 51. Koettu työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta toimialoittain Taulukko 52. Koettu työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta ikäryhmittäin Taulukko 53. Koettu työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 54. Naisyrittäjien elämäntavat toimialoittain Taulukko 55. Loman pitäminen viimeisen 12 kuukauden aikana toimialoittain Taulukko 56. Loman pitäminen viimeisen 12 kuukauden aikana ikäryhmittäin Taulukko 57. Loman pitäminen viimeisen 12 kuukauden aikana yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 58. Ammatillisen osaamisen kehittämistarve toimialoittain Taulukko 59. Ammatillisen osaamisen kehittämistarve ikäryhmittäin Taulukko 60. Ammatillisen osaamisen kehittämistarve yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 61. Yritys- ja liiketoimintaosaamisen kehittämistarve toimialoittain Taulukko 62. Yritys- ja liiketoimintaosaamisen kehittämistarve ikäryhmittäin Taulukko 63. Ammatillisen osaamisen kehittämistarve yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 64. Tarvitaanko yrityksessä lisää osaamista seuraavissa asioissa Taulukko 65. Työolojen parantaminen toimialoittain Taulukko 66. Työolojen parantaminen ikäryhmittäin Taulukko 67. Työolojen parantaminen yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä Taulukko 68. Työssä jaksamisen tukeminen toimialoittain Taulukko 69. Jaksamisen tukeminen ikäryhmittäin Taulukko 70. Jaksaminen tukeminen yksinyrittäjillä ja työnantajayrittäjillä

Tiivistelmä Yrittäjänaisten Keskusliitto ja Työterveyslaitos yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa käynnistivät 1.6.2008 Naisyrittäjien työhyvinvointi ja naisyritysten liiketoiminnan kehittäminen -hankkeen naisyrittäjyyden edistämiseksi. Hanke tukee naisyrittäjien työhyvinvointia, työssä jaksamista ja jatkamista sekä yrittäjäksi ryhtymistä. Lisäksi siinä kehitetään naisyritysten liiketoimintakäytäntöjä niin, että ne tukevat yritysten kannattavuutta, kasvua ja tuottavuutta. Hankkeen ensimmäinen vaihe muodostui lomakekyselyistä ja haastatteluista, joilla selvitettiin naisyrittäjien työhyvinvointia ja liiketoimintakäytäntöjä naisyrityksissä. Tutkimus toteutettiin 1.6.2008 ja 31.6.2009 välisenä aikana. Tässä tutkimusraportissa esitetään naisyrittäjien työhyvinvointitutkimuksen tulokset, joita tarkastellaan toimialoittain, ikäryhmittäin ja yrittäjäaseman mukaan. Tutkimuksen otos naisyrittäjistä ja naisyrityksistä poimittiin Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteristä. Mukaan otettiin maatalousyrittäjiä, henkilöyrittäjiä ja yhtiömuotoisia yrityksiä. Naisyritysten valintakriteereinä käytettiin tietoja yrityksen perustajasta/perustajista, hallituksen kokoonpanosta ja yhtiön johdosta. Naisyrittäjien työhyvinvointi -kyselylomake lähetettiin 3 254 naisyrittäjälle tai naisyritykselle. Sen palautti 1 784 naisyrittäjää (palautusprosentti 54,8). Heistä osa ilmoitti, etteivät he kuulu tutkimuksen kohderyhmään (esimerkiksi eläkkeellä tai yritystoiminta oli päättynyt). Tietoja työhyvinvoinnista saatiin 1239 naisyrittäjältä (vastausprosentti 44,7). Yksinyrittäjiä vastanneista oli 71,5 prosenttia. Iältään kyselyyn vastanneet olivat 18 82 -vuotiaita keski-iän ollessa 47,5 vuotta. Kyselyä täydennettiin haastatteluilla, joihin osallistui viisikymmentä naisyrittäjää. Heidän lisäkseen seitsemän henkilöä vastasi haastattelukysymyksiin kirjallisesti. Naisyrittäjien työhyvinvointitutkimuksen tulosten mukaan naisyrittäjät kokevat työn imua ja iloa, jotka auttavat jaksamaan työssä. Tulokset paljastavat myös monia naisyrittäjien kuormitustekijöitä. Eri toimialoilla työskentelevien ja eri-ikäisten samoin kuin yksinyrittäjien ja työnantajayrittäjien tuloksissa oli useita tilastollisesti merkitseviä eroja. Naisyrittäjät olivat pääosin tyytyväisiä työhönsä. Terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä henkilökohtaisissa palveluissa toimivat naisyrittäjät olivat työhönsä tyytyväisempiä ja motivoituneempia kuin naisyrittäjät muilla toimialoilla. Vähiten tyytyväisiä oltiin majoitus- ja ravitsemistoiminnassa sekä maa- ja metsätaloudessa. Työtyytyväisyyteen liittyvissä tekijöissä oli ikäryhmittäisiä eroja, työlleen omistautuneimpia ja tarmokkaimpia olivat vanhemmat naisyrittäjät. Yksinyrittäjät omistautuivat työlleen voimakkaammin kuin työnantajayrittäjät. Naisyrittäjien kokema terveys ja työkyky olivat melko hyvät, mutta jonkin verran heikommat kuin työssäkäyvillä naisilla. Erityisesti työkyky työn ruumiillisten 11

vaatimusten kannalta oli huonompi. Majoitus- ja ravitsemisalan naisyrittäjien arvio työkyvystään oli muiden alojen naisyrittäjien arvioita huonompi ja terveys- ja sosiaalipalvelujen naisyrittäjillä muita toimialoja parempi. Vähintään 55-vuotiaat naisyrittäjät kokivat työkykynsä huonommaksi kuin nuorimmat, alle 35-vuotiaat yrittäjät. Stressi oli naisyrittäjillä yleisempää kuin muilla työssäkäyvillä naisilla. Stressiä aiheuttivat muun muassa taloudellinen vastuu, kiire ja tekemättömien töiden paine sekä epävarmuus työn riittävyydestä. Myös oman sairastumisen mahdollisuus huolestutti naisyrittäjiä. Eniten stressiä kokivat majoitus- ja ravitsemisalan ja vähiten terveys- ja sosiaalipalvelujen naisyrittäjät. Työnantajayrittäjillä oli enemmän stressiä kuin yksinyrittäjillä. Monet naisyrittäjien työn psykososiaalisista kuormitustekijöistä, kuten työn keskeytyminen ja kiire, työhön liittyvä epävarmuus, tehtäväkentän muutokset ja työntekijöiden poissaolot kasautuivat samoille toimialoille, eniten majoitus- ja ravitsemisalalle, teollisuuteen sekä maa- ja metsätalouteen. Toisaalta oli aloja, joilla kuormittuminen oli selvästi vähäisempää. Näitä toimialoja olivat muun muassa terveys- ja sosiaalipalvelut sekä henkilökohtaiset palvelut. Monet edellä mainituista tekijöistä rasittivat enemmän työnantajayrittäjiä kuin yksinyrittäjiä. Fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa työssään vähintään joskus oli kokenut keskimäärin joka seitsemäs naisyrittäjä, seksuaalista häirintää joka kuudes. Useimmin fyysistä väkivaltaa oli koettu majoitus- ja ravitsemistoiminnassa sekä terveys- ja sosiaalipalveluissa. Seksuaalisen häirinnän kokemukset olivat yleisimpiä rakennusalalla, koulutuksessa, kuljetusalalla, majoitus- ja ravitsemistoiminnassa, henkilökohtaisissa palveluissa sekä terveys- ja sosiaalipalveluissa. Seksuaalinen häirintä kohdistui etenkin nuoriin, alle 30-vuotiaisiin naisyrittäjiin. Sukupuoleen liittyvää epätasa-arvoista kohtelua työssä oli saman verran kuin muilla työssäkäyvillä naisilla; myös sitä olivat kokeneet useimmin nuoret naisyrittäjät. Työnantajayrittäjillä oli yksinyrittäjiä enemmän kokemuksia epätasa-arvoisesta kohtelusta työssä. Lähes joka kolmannen naisyrittäjän työ oli ruumiillisesti raskasta. Naisyrittäjiä kuormittivat samanlaisina toistuvat työliikkeet, käsin kantaminen, nostaminen ja kannattelu sekä hankalat työasennot, joita esiintyi noin puolella vastanneista. Useimmin niiden koettiin haittaavan henkilökohtaisissa palveluissa, maa- ja metsätaloudessa sekä teollisuudessa. Työ haittasi naisyrittäjän muuta elämää useammin kuin muu elämä työtä naisyrittäjänä. Joka kolmas koki ristiriitaa kotitöiden ja työn kesken sekä halusi viettää enemmän aikaa läheistensä kanssa. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen onnistui parhaiten terveys- ja sosiaalipalvelujen naisyrittäjiltä sekä vähintään 55-vuotiailta naisyrittäjiltä. Eniten ongelmia oli majoitus- ja ravitsemistoiminnan naisyrittäjillä sekä työnantajayrittäjillä. Osaamisen kehittämistarpeet olivat yleisiä: kaksi kolmesta naisyrittäjästä halusi kehittää ammatillista osaamistaan ja runsas puolet liiketoiminnassa tarvittavaa osaamistaan. Osaamisen kehittämistä kaipasivat erityisesti nuoret yrittäjänaiset ja työnantajina toimivat yrittäjät. Naisyrityksissä tarvittiin lisää osaamista eniten 12

tietotekniikan käytössä, markkinoinnissa ja liiketoiminnan suunnittelussa. Ammatillinen ja liiketoimintaosaaminen nähtiin sekä oman jaksamisen että yrityksen menestymisen edellytykseksi. Tärkeimmät naisyrittäjän tukipilarit olivat perhe ja muut yrittäjät. Yrittäjyyteen liittyvissä kysymyksissä apua oli saatu myös TE-keskuksista. Naisyrittäjien mielestä työhyvinvointia ja työssä jaksamista tukisi parhaiten mahdollisuus työstä irtautumiseen ja lepoon. Myös parempi eläketurva, avun saaminen työhön ja pääsy kuntoutukseen, rahoituksen helpompi saaminen sekä työterveyshuoltopalvelut auttaisivat naisyrittäjiä jaksamaan työssään. Vain joka kolmas naisyrittäjä oli järjestänyt itselleen työterveyshuollon palvelut. Maa- ja metsätalouden, liike-elämän palveluiden ja kaupan alan naisyrittäjät olivat työterveyshuollon piirissä muita useammin. Työnantajayrittäjillä oli työterveyshuollon palvelut käytössään selvästi useammin kuin yksinyrittäjillä. Työterveyshuoltopalvelujen piiriin kuulumattomat eivät usein tienneet työterveyshuollon sisällöstä ja tarkoituksesta. Vain harva naisyrittäjä oli ollut työkykyä ylläpitävässä ja edistävässä kuntoutuksessa. Naisyrittäjien työhön ja työolosuhteisiin liittyvät kuormittavat tekijät kasautuivat tietyille ryhmille ja toimialoille kuten majoitus- ja ravitsemistoimintaan, maa- ja metsätalouteen sekä teollisuuteen; osin myös työnantajayrittäjille sekä nuorille ja ikääntyneille naisyrittäjille. Myös työtyytyväisyyttä ja työssä jatkamista tukevat tekijät olivat ominaisia tiettyjen toimialojen kuten sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä henkilökohtaisten palvelujen naisyrittäjille. Monia tutkimuksessa esiin nousseita naisyrittäjien työn kuormitustekijöitä voidaan ehkäistä ja vähentää, samoin on mahdollista vahvistaa edelleen naisyrittäjien työssä jaksamista ja työkykyä edistäviä tekijöitä. Esimerkiksi työterveyshuolto voisi vastata moniin tässä tutkimuksessa havaittuihin naisyrittäjien työhyvinvointitarpeisiin. Työterveyshuollon hyödyntäminen edellyttää, että naisyrittäjillä on tietoa työterveyshuoltopalvelujen tarkoituksesta ja hyödyistä sekä palvelujen saatavuudesta ja kustannusten korvattavuudesta. Myös työterveyshuollon on kehitettävä omia toimintatapojaan vastaamaan paremmin naisyrittäjien tarpeita. Työterveyshuoltopalvelujen saatavuuden parantaminen ja korvattavuuden kehittäminen parantaisivat naisyrittäjien mahdollisuuksia hyödyntää työterveyshuoltoa. Riittävä ja ajantasainen ammatillinen ja liiketoimintaosaaminen ovat voimavaroja, joilla on merkitystä naisyrittäjien työssä jaksamiselle ja jatkamiselle sekä yritysten menestymiselle. Naisyrittäjille on tarjolla runsaasti koulutusta, samoin naisyrittäjien osaamisen kehittämiseen tähtääviä hankkeita on paljon. Kuitenkin naisyrittäjistä valtaosa kokee tarvetta kehittää osaamistaan ja viidennes on kuormittunut puutteellisen osaamisen vuoksi. Naisyritysten kehittämisen haasteet kuten vähäinen kasvuhalukkuus sekä puutteet toiminnan suunnittelussa ja tulosten seurannassa asettavat vaatimuksia naisyrittäjien osaamiselle. Valtakunnalliseksi tavoitteeksi asetetun nuorten naisten yrittäjyyden samoin kuin työnantajayrittäjyyden lisäämisessä tutkimuksessa esiin tulleet nuorten 13 12

naisyrittäjien samoin kuin työnantajayrittäjien osaamistarpeet tulisi huomioida naisyrittäjyyden kehittämistoiminnan suunnittelussa. Naisyrittäjien osaamisen vahvistaminen samoin kuin muut naisyrittäjyyttä edistävät toimenpiteet tukevat myös naisyrittäjien työhyvinvointia ja edistävät naisyrittäjien työssä jaksamista ja jatkamista (vrt. Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmä 2005, 2010). Niiden lisäksi tarvitaan erityisiä naisyrittäjien työkyvyn ja työssä jaksamisen tukitoimia. 14

1 Tutkimuksen lähtökohdat, tehtävät ja tutkimuksellinen lähestymistapa Naisyrittäjyys on merkittävä voimavara kansallisen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kannalta. Yhteiskunnallisena tavoitteena on tukea naisten menestyvää yritystoimintaa sekä lisätä naisyrittäjien määrää ja naisten työnantajayrittäjyyttä. (MoniNainen ja Uudistuva Naisyrittäjyys. Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän loppuraportti. 2010). Naisyrittäjyyden edellytysten parantamiseen sisältyy naisyrittäjien työssä jaksamisen ja jatkamisen tukeminen naisyrittäjien työuran kaikissa vaiheissa. Työhyvinvoinnin on osoitettu olevan yhteydessä työn tuottavuuteen ja yritysten menestymiseen (von Bondsdorff ym. 2009, Mäki-Fränti 2009, Tuomi ym. 2006, Tuomi ym. 2004, Tuomi ym. 2002, myös Ahonen ym. 2001, Riikonen ym. 2003, Tuomi 2000, Tuomi ym. 2005). Kuitenkin tutkimustietoa naisyrittäjien työhyvinvoinnista on vain niukasti saatavilla. Aikaisemmat tutkimukset ovat tuottaneet tietoa tiettyjen toimialojen naisyrittäjien työhyvinvoinnista osana toimialan naisyrittäjyyden laajempaa tarkastelua (esimerkiksi Rissanen & Helisten 2007, Tiirikainen ym. 2007) sekä osana yrittäjien (esimerkiksi Kaarlela ym. 2001, Peltoniemi 2005, Saarni ym. 2007) tai työssäkäyvän väestön työn, työkyvyn, terveyden ja työelämän tasa-arvon tutkimusta (esimerkiksi Nieminen 2008, Perkiö-Mäkelä ym. 2006). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kattaa naisyrittäjien työhyvinvointia koskevan tiedon katvealueita ja tuottaa kokonaiskuva yksinyrittäjinä ja työnantajina eri toimialoilla toimivien naisyrittäjien työhyvinvoinnista, sitä tukevista ja haittaavista tekijöistä sekä naisyrittäjien kokemista työhyvinvointitarpeista. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin naisyritysten osaamistarpeita ja liiketoimintakäytäntöjä, jotka ovat yhteydessä yritysten kannattavuuteen, kasvuun ja tuottavuuteen, ja joilla on merkitystä naisyrittäjien ja yritysten henkilöstön työhyvinvoinnille. Tutkimus oli osa Yrittäjänaisten Keskusliiton ja Työterveyslaitoksen Naisyrittäjien työhyvinvointi ja naisyritysten liiketoiminnan kehittäminen -yhteishanketta. Hankkeessa selvitetään naisyrittäjien työelämän menestystekijöitä, tunnistetaan kehittämistarpeita sekä rakennetaan ja viedään käytäntöön palvelukokonaisuus, jolla vastataan naisyrittäjien työhyvinvoinnin ja naisyritysten liiketoiminnan kehittämistarpeisiin. Hanketta rahoittaa työ- ja elinkeinoministeriö. Tutkimuksen lähtökohtana oli laaja-alainen näkemys työhyvinvoinnista, jolla tarkoitettiin terveyttä, turvallisuutta, työssä koettua hallinnan tunnetta ja osaamista sekä työmotivaatiota ja työn iloa, joiden on aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu tukevan työkykyä. Naisyrittäjien työhyvinvointitutkimuksen teoreettisena taustana käytettiin työn vaatimukset - työn hallinta -mallia (Karasek, 1979), joka aikaisem- 15 14

missa tutkimuksissa on ennustanut työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia (mm. Elovainio ym., 2005). Työmotivaation ja -tyytyväisyyden tarkasteluun sovellettiin motivaatiopsykologian teoriaa henkilökohtaisten tavoitteiden merkityksestä (Emmons, 1996, Salmela- Aro & Nurmi, 2002). Toisena kokonaisuutena sovellettiin työn imun käsitettä, joka on määritelty myönteiseksi ja suhteellisen pysyväksi tunne- ja motivaatiotilaksi, jota luonnehtivat tarmokkuus, omistautuminen ja työhön uppoutuminen (Schaufeli & Bakker, 2004, Hakanen, 2004). Myös työhön suunnatun ponnistelun ja työn palkitsevuuden teoria (Siegrist, 1998) ohjasi työhyvinvointitutkimuksen rakentumista. Työn palkitsevuus ymmärretään tässä yhteydessä laajemmin kuin rahapalkkana; myönteisenä palautteena omasta työstä koetaan myös työn antamat kehittymismahdollisuudet, ammattitaidon syventyminen ja mahdollisuus tehdä työtä, jonka kokee mielekkäänä. Työn hallinnan, työmotivaation ja työtyytyväisyyden sekä työn palkitsevuuden on havaittu ylläpitävän terveyttä ja hyvinvointia työssä. Näin haitallisen stressin ehkäisemisen ohella työhyvinvoinnin tukeminen ja ylläpitäminen edellyttävät työn sisältävän myös myönteisiä asioita. Terveyden ja työkyvyn tutkimuksen taustalla oli Työterveyslaitoksella kehitetty työkykyä ylläpitävän toiminnan teoria, jonka mukaan työkyky rakentuu henkilön voimavaroista, työhön ja työntekoon liittyvistä tekijöistä sekä työn ulkopuolisesta ympäristöstä (Ilmarinen & Tuomi 2004, Ilmarinen ym. 2006). Yksilön voimavarat muodostavat työkyvyn ydinrakenteen kolme alinta kerrosta, jotka ovat terveys ja toimintakyky, osaaminen sekä arvot ja asenteet. Neljäs kerros on työn kerros, joka käsittää työolot, työn sisällön ja vaatimukset, työyhteisön ja työn organisaation. Myös johtaminen ja esimiestyö liittyvät neljänteen kerrokseen. Työkyvyn ulkopuoliseen lähiympäristöön kuuluvat työpaikan tukiorganisaatiot kuten työterveyshuolto ja työsuojelu sekä perhe ja lähiyhteisö (sukulaiset, ystävät, tuttavat). Uloimpana on yhteiskunta, jonka infrastruktuuri, sosiaali-, terveys- ja työpolitiikka sekä palvelut muodostavat työkyvyn makroympäristön. Tämä teoria sai tukea Terveys 2000 -tutkimuksessa eri ikäryhmille tehdyissä monimuuttuja-analyyseissa. Hyvää työkykyä selittivät parhaiten terveyden ja toimintakyvyn sekä työn piirteet. Osaamisella, arvoilla sekä perheellä ja lähiympäristöllä oli myös tilastollisesti merkitsevä vaikutus (Tuomi ym. 2006). 16

2 Tutkimusmenetelmät ja -aineistot 2.1 Tutkimuksen vaiheet ja tutkimusmenetelmät Naisyrittäjien työhyvinvointitutkimus toteutettiin 1.6.2008 ja 31.6.2009 välisenä aikana. Tutkimuksen ensimmäinen vaihe oli naisyrittäjien työhyvinvointia kartoittava kyselytutkimus. Kyselylomakkeessa hyödynnettiin stressiteorioiden ja työtyytyväisyyden osatekijöitä koskevien teorioiden (Karasek 1979, Siegrist 1996, Schaufeli & Bakker 2004) pohjalta laadittuja, koeteltuja kysymyssarjoja (Hackman & Oldham 1975, Hakanen 2004, Sparks ym. 2001, Vahtera ym. 1996, Vahtera ym. 2004). Lisäksi kyselyssä sovellettiin aikaisempia työhyvinvointia sekä työtä ja terveyttä kartoittavia tutkimuksia (mm. Työ ja terveys Suomessa vuonna 2006 ja 2009). Lomakkeen osiot noudattavat Työterveyslaitoksella kehitettyjä mittareita työssä haittaaviksi ja/tai häiritseviksi koetuista asioista, väkivallan ja häirinnän kokemuksista tai niiden uhasta työssä sekä ammattitaidon ylläpitämiseen ja osaamiseen liittyvistä tarpeista (esimerkiksi Kivimäki ym. 2000). Naisyrittäjien mahdollisuuksia jakaa aikansa tyydyttävällä tavalla työn ja muun elämänpiirin kesken selvitettiin Työ/Elämä-tasapaino-tutkimusohjelman kysymyksillä (Kauppinen 2005). Työhön sitoutumista ja eläkeajatuksia tutkittiin Työterveyslaitoksella kehitetyn eläkeaikomuksia ennustavan kysymyssarjan avulla. Eläkeajatusten on osoitettu ennustavan hyvin todellista eläkkeelle hakeutumista ja siirtymistä (muun muassa Huuhtanen & Tuomi 2006). Terveydentilaa ja työkykyä kysyttiin vastaajien omana arviona. Lisäksi kyselyssä kartoitettiin naisyrittäjien elintapoja ja osaamistarpeita, yrittäjyyden tukitahoja sekä työssä jaksamista tukevia asioita ja työhyvinvointia tukevien palveluiden kuten työterveyshuollon käyttöä. (Naisyrittäjien työhyvinvointi -kyselylomake liite 1.) Tutkimuksen toisen vaiheen muodosti lomakekysely naisyritysten liiketoimintakäytännöistä ja niiden kehittämistarpeista. Kyselyssä sovellettiin Business Practices and Performance -mallia, jota on käytetty yritysten kilpailukyvyn ja sen kehittymisen tarkasteluissa sekä kasvuyritysten tunnistamisessa (Knuckey ym. 1999, 2002.) Liiketoimintakyselyssä selvitettiin myös naisyritysten osaamistarpeita, jotka raportoidaan tässä tutkimusraportissa naisyrittäjien osaamistarpeiden yhteydessä. Liiketoimintakyselyn tulokset julkaistaan erillisessä julkaisussa vuoden 2010 keväällä. Tutkimuksen kolmas vaihe muodostui naisyrittäjien haastatteluista, joilla syvennettiin kyselylomakkeilla saatua tietoa. Haastattelukutsu lähetettiin liiketoimintakyselyn mukana. Haastatteluihin ilmoittautui 60 naisyrittäjää. Heistä valittiin 50 naisyrittäjää ja yritystä, jotka edustivat eri toimialoja, yritysmuotoja ja naisyrittäjyyttä alueellisesti. Haastattelujen ulkopuolelle jääneille tarjottiin mahdollisuus vastata haastattelukysymyksiin sähköisesti tai täyttämällä postin välityksellä lähetetyn 16 17

haastattelulomakkeen. Haastattelut toteutettiin strukturoituina haastatteluina touko- ja kesäkuussa 2009. Haastatteluaineisto muodostui 50 naisyrittäjän nauhoitetuista haastatteluista ja seitsemän kirjallisesti haastattelukysymyksiin vastanneen naisyrittäjän vastauksista. (Haastattelukysymykset liite 2). 2.2 Otanta, otoksen muodostaminen ja analyysimenetelmät Otanta tehtiin Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteristä ositettuna otantana siten, että se oli edustava otos eri toimialoilla sekä maantieteellisillä alueilla toimivista naisyrityksistä. Otos koostui ammatin- tai liikkeenharjoittajina toimivista naisyrittäjistä (=henkilöyrittäjät) (n = 1690), maatalousyrittäjinä toimivista naisista (n = 250) sekä yhtiömuotoisissa yrityksissä toimivista naisyrittäjistä. Henkilö- ja maatalousyrittäjien poiminta otokseen tehtiin naisyrittäjien henkilötunnusten avulla. Yhtiömuotoisten yritysten (tässä osakeyhtiöt) tunnistaminen tapahtui yrityksen nimen ja Y-tunnuksen avulla. Osakeyhtiöiden omistajien henkilötunnukset eivät kuulu yritys- ja toimipaikkarekisteriin kerättäviin tietoihin, joten naisyrittäjien tunnistaminen ei ollut mahdollista henkilötunnuksen avulla. Tässä tutkimuksessa yhtiömuotoisten yritysten poiminnassa käytettiin apuna tietoa henkilöyrittäjien toimialajakaumasta, jota hyödynnettiin arvioitaessa naisten omistamien ja/tai johtamien yhtiömuotoisten yritysten jakautumista eri toimialoille. Yritysten henkilömäärän ylärajaksi asetettiin 250 ja mukaan otettiin vain sellaiset toimialat, joilla naisten osuus henkilöyrittäjistä oli suurempi kuin 10 prosenttia. Maatalousyritykset rajattiin pois yhtiömuotoisista yrityksistä. Tavoitteena oli muodostaa noin 1 800 yhtiömuotoisen yrityksen otos. Tilastokeskuksen asiantuntijoiden mukaan edellä mainituilla kriteereillä ja käyttäen apuna tietoa henkilöyrittäjien toimialajakaumasta, poimittava yhtiömuotoisten yritysten määrä olisi noin kaksinkertainen eli noin 3 600 yritystä. Jotta mainittu 1 800 yhtiömuotoisen naisyrityksen otos olisi suurella varmuudella saavutettavissa, yritysrekisteristä poimittiin tutkimusta varten yhteensä 4 020 yritystä taustatietoineen. Yhtiömuotoisten yritysten kaupparekisteriin antamien tietojen perusteella etsimme yrityksiä, joiden toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja, varsinainen jäsen, yhtiömies tai perustajahenkilö oli nainen. Lisäksi mukaan otettiin äänettömät yhtiömiehet sekä hallituksen varajäsenet, mikäli heillä oli yrityksen nimenkirjoitusoikeus. Näitä yrityksiä löytyi 1 314 kappaletta. Naisyrittäjien työhyvinvointikysely lähetettiin yhteensä 3 254 naisyrittäjälle heinäkuun lopun ja syyskuun 2008 välisenä aikana. Kirjekuoressa oli kyselyn saatekirje, tiedote tutkimuksesta, kyselylomake sekä valmiiksi maksettu palautuskuori. Kyselylomakkeen palautti 784 henkilöä. Kyselystä lähetettiin muistutus vastaamatta jättäneille 2 470 henkilölle syyskuun ja lokakuun aikana. 531 naisyrittäjää 18

palautti kyselylomakkeen. Toinen muistutuskirje lähetettiin marras-joulukuussa 1 939 henkilölle. Heistä lomakkeen palautti 469 henkilöä. Paperisen kyselylomakkeen palauttaneita naisyrittäjiä oli yhteensä 1 776. Heidän lisäkseen kahdeksan henkilöä vastasi sähköisellä kyselylomakkeella, johon tarjottiin mahdollisuus kyselyn saatekirjeessä. Työhyvinvointilomakkeen palautti yhteensä 1 784 naisyrittäjää eli 54,8 prosenttia kyselyn saaneista. 545 kyselylomaketta palautettiin tyhjinä. Tyhjän lomakkeen palauttaneista suurin osa oli kirjoittanut lomakkeeseen syyn olla vastaamatta kyselyyn. Näistä 484 henkilöä ei toiminut enää naisyrittäjänä tai ei täyttänyt sisäänottokriteerejä. Yleisin syy vastaamatta jättämiselle oli eläkkeellä oleminen tai lähiaikoina tapahtuva eläkkeelle jääminen (n = 109), jolloin asianomaisella ei ollut enää yritystoimintaa. Seuraavaksi yleisimpiä syitä olivat: vastaaja ei kuulu kohderyhmään, ei ole yrittäjä (n = 108), yritystoiminta oli päättynyt (n = 78), vastaaja on palkansaaja (n = 48). (Liite 3.) Tämän perusteella otoksesta poistettiin ne yritykset ja henkilöt, jotka eivät oman ilmoituksensa perusteella kuuluneet tutkimuksen kohderyhmään, olivat eläkkeellä tai palkansaajia sekä yritykset, jotka eivät olleet toiminnassa. Näin otoksen lopulliseksi kooksi muodostui 2 770 naisyrittäjää tai naisyritystä. (Liite 4.) Työhyvinvointikyselyn tutkimusaineistoon sisältyi 77 maatalousyrittäjän vastaukset, 734 henkilöyrittäjän vastaukset sekä 428 vastausta osakeyhtiöissä työskenteleviltä naisyrittäjiltä eli yhteensä 1 239 naisyrittäjän vastaukset. Koko aineistossa vastausprosentti oli 44,7; maatalousyrittäjistä työhyvinvointikyselyyn vastasi 42,3 prosenttia, henkilöyrityksistä 48,0 ja yhtiömuotoisista yrityksistä 40,4 prosenttia. Vastanneiden yleisimmät toimialat olivat kiinteistö- ja liike-elämän palvelut, muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut, terveys- ja sosiaalipalvelut sekä tukku- ja vähittäiskauppa (taulukko 1). 18 19

Taulukko 1. Työhyvinvointikyselyyn vastanneet naisyrittäjät toimialoittain, lukumäärät ja prosenttiosuudet (%) vastanneista TOIMIALA TOL 2002 pääluokka Yhteensä (n=1239) % Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut, liike-elämän palvelut, rahoitustoiminta K,J 239 19,3 Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut O 225 18,2 Terveys- ja sosiaalipalvelut N 213 17,2 Tukku- ja vähittäiskauppa, ajoneuvojen ja henkilökohtaisten esineiden ja kotitalouskoneiden korjaus G 208 16,8 Teollisuus D 92 7,4 Majoitus- ja ravitsemistoiminta H 55 4,4 Rakentaminen F 45 3,6 Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne I 36 2,9 Koulutus M 18 1,5 Maa-, riista-, metsä- ja kalatalous, kaivostoiminta ja louhinta A,B,C 108 8,7 Työhyvinvointikyselyn vastaukset analysoitiin SAS-tilasto-ohjelmiston (versio 9.1) avulla. Tulosten analysoinnissa käytettiin suoria jakaumia, ristiintaulukointeja ja varianssianalyysia. Summamuuttujien muodostamisessa käytettiin faktorianalyysia (summamuuttujat liite 5.) Kyselylomakkeen avovastaukset luokiteltiin sisällön mukaan. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä. 2.3 Tutkimukseen osallistuneiden naisyrittäjien taustatiedot Kolme neljästä (72 %) työhyvinvointikyselyyn vastanneesta naisyrittäjästä oli yksinyrittäjiä. Työnantajayrittäjiä oli eniten osakeyhtiöissä, joista työnantajina toimi noin 60 prosenttia. Henkilöyrityksistä työnantajia oli vain runsas kymmenesosa ja maataloudessa vajaa viidennes. Työnantajayrittäjät toimivat useimmin kuljetuksessa, varastoinnissa ja tietoliikenteessä sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnassa. Yksinyrittäjiä oli eniten henkilökohtaisissa palveluissa ja koulutuspalveluissa. (Taulukko 2.) 20

Taulukko 2. Yksinyrittäjät ja työnantajayrittäjät toimialoittain, prosenttia (%) vastanneista TOIMIALAT Yksinyrittäjät Työnantajayrittäjät Kaikki toimialat 71,5 28,5 1 177 -Maa- ja metsätalous 81,4 18,6 97 -Teollisuus 85,1 14,9 87 -Rakentaminen 81,4 14,6 43 -Tukku- ja vähittäiskauppa 59,4 40,6 202 -Majoitus- ja ravitsemistoiminta 39,6 60,4 53 -Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 35,5 64,5 31 -Liike-elämän palvelut ja rahoitus 64,7 35,3 224 -Koulutus 86,7 13,3 15 -Terveys- ja sosiaalipalvelut 75,1 24,9 205 -Henkilökohtaiset palvelut 86,4 13,6 220 Tieto puuttuu 62 Naisyrittäjien keski-ikä oli 47,5 vuotta. Henkilöyrittäjien keski-ikä oli 46,5 vuotta, mikä vastaa kaikkien työikäisten naisten keski-ikää (46,3 vuotta). Osakeyhtiöissä ja maataloudessa työskentelevät naisyrittäjät olivat keskimäärin hieman vanhempia (49,0 vuotta ja 48,3 vuotta). Suhteellisesti eniten nuoria, alle 35-vuotiaita työskenteli henkilökohtaisissa palveluissa, rakennusalalla sekä koulutuksessa (taulukko 3). Taulukko 3. Naisyrittäjien osuudet eri ikäluokissa, prosenttia (%) vastanneista toimialoittain Prosenttia vastanneista (%) TOIMIALAT <35 v. 35 44 v. 45 54 v. 55+ v. Keskiarvo Hajonta Yhteensä Kaikki toimialat 15,6 22,5 34,5 27,4 47,5 10,8 1 216 -Maa- ja metsätalous 11,1 28,7 26,8 33,3 48,9 11,6 106 -Teollisuus 10,9 20,7 38,0 30,4 49,5 9,2 90 -Rakentaminen 24,5 24,5 33,3 17,7 44,5 11,8 44 -Tukku- ja vähittäiskauppa 12,0 22,6 33,7 31,7 48,6 10,8 206 -Majoitus- ja ravitsemistoiminta 16,4 9,1 32,7 41,8 50,5 11,3 55 -Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 11,1 25,0 44,5 19,4 46,7 9,0 35 -Liike-elämän palvelut ja rahoitus 17,2 22,6 34,3 25,9 47,6 10,5 232 -Koulutus 22,2 11,1 66,7 0,0 45,2 7,9 16 -Terveys- ja sosiaalipalvelut 8,0 23,0 39,4 29,6 49,4 9,2 211 -Henkilökohtaiset palvelut 26,7 23,1 29,3 20,9 43,4 11,7 221 Työhyvinvointikyselyyn vastanneissa naisyrittäjissä oli enemmän korkeakoulutai yliopistotutkinnon suorittaneita kuin työikäisissä ja työssäkäyvissä naisissa 20 21

keskimäärin. Työikäisistä naisista vastaavan tasoinen koulutus on 15 prosentilla ja työssäkäyvistä naisista noin 17 prosentilla (Perkiö-Mäkelä ym. 2006). Naisyrittäjistä korkea-asteen tutkinnon oli suorittanut 20 prosenttia. Yrittäjäkoulutukseen oli osallistunut vähän yli puolet vastanneista. Hieman muita useammin yrittäjäkoulutusta olivat hankkineet koulutuspalveluiden ja rakennusalan yrittäjät. Yrittäjän ammattitutkinnon oli suorittanut vajaa kymmenesosa kaikista vastanneista; yleisimmin naisyrittäjien yrittäjäkoulutus muodostui erilaisista kursseista (taulukko 4). Taulukko 4. Yrittäjäkoulutukseen osallistuminen toimialoittain, prosenttia (%) vastanneista TOIMIALAT Prosenttia vastanneista (%) Ei yrittäjyyteen liittyvää koulutusta Yrittäjän ammattitutkinto Yrityskoulutusta osana ammattiopintoja Yrittäjäkursseja Kaikki toimialat 46,2 5,9 18,9 28,6 1 161 -Maa- ja metsätalous 44,4 7,4 23,1 20,4 98 -Teollisuus 32,6 3,2 26,1 41,3 88 -Rakentaminen 28,9 15,6 20,0 40,0 43 -Tukku- ja vähittäiskauppa 48,6 6,3 13,9 28,9 195 -Majoitus- ja ravitsemistoiminta 45,5 5,5 14,5 30,9 50 -Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 55,6 5,6 13,9 30,6 33 -Liike-elämän palvelut ja rahoitus 47,3 5,4 16,7 27,6 223 -Koulutus 27,7 0,0 11,1 55,5 16 -Terveys- ja sosiaalipalvelut 49,3 6,1 15,0 31,9 205 -Henkilökohtaiset palvelut 49,8 4,9 26,7 19,6 210 Useimmilla kyselyyn vastanneilla naisyrittäjillä oli pitkä yrittäjäkokemus; keskimäärin he olivat toimineet yrittäjinä 12,4 vuotta. Toimialoittain pisin keskimääräinen yrittäjäkokemus oli maa- ja metsätalouden sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnan naisyrittäjillä. Vähäisin yrittäjäkokemus oli koulutusalalla ja rakentamisessa. (Taulukko 5.) 22

Taulukko 5. Naisyrittäjien yrittäjäkokemus toimialoittain, prosenttia (%) vastanneista TOIMIALAT <3 v. 3 5 v. 6 10 v. 11 15 v. 16 20 v. 21 25 v. 26 v. + Keski arvo Hajonta Kaikki toimialat 15,8 12,6 19,2 15,2 12,4 12,1 12,8 12,4 9,9 1202 -Maa- ja metsätalous 14,7 6,9 12,7 12,7 11,8 20,6 20,6 15,7 10,7 102 -Teollisuus 11,2 6,7 19,1 22,5 10,1 18,0 12,4 13,5 9,2 89 -Rakentaminen 30,3 18,6 23,3 9,3 7,0 7,0 4,7 8,3 9,4 43 -Tukku- ja vähittäiskauppa 15,4 13,7 19,8 11,9 12,4 9,4 17,2 13,3 11,2 202 -Majoitus- ja ravitsemistoiminta 11,3 15,1 11,3 20,8 7,6 15,1 18,9 14,6 10,7 53 -Kuljetus ja tietoliikenne 6,1 6,1 36,3 33,3 3,0 9,1 6,1 11,5 8,1 33 -Liikeelämän palvelut ja rahoitus 17,9 18,3 21,4 9,6 13,1 13,5 6,1 10,2 8,3 229 -Koulutus 31,5 25,0 18,8 6,2 6,2 12,5 0,0 7,2 7,0 16 -Terveys- ja sosiaalipalvelut 12,7 11,3 25,0 20,8 13,2 9,0 8,0 11,3 8,5 212 -Henkilökohtaiset palvelut 17,6 10,8 12,2 14,9 16,2 10,4 18,0 13,8 10,8 222 Lkm Naisyrittäjien viikoittainen työaika oli keskimäärin 40,8 tuntia. Eri toimialoilla työskentelevien naisyrittäjien viikkotyöaika vaihteli. Keskimäärin pisintä työviikkoa tehtiin majoitus- ja ravitsemistoiminnassa ja lyhintä koulutuksessa, terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä rakentamisessa. (Taulukko 6.) 23 22

Taulukko 6. Naisyrittäjien viikoittainen työaika (h) eri toimialoilla, prosenttia (%) vastanneista TOIMIALAT <20 h 20-29 h 30-39 h 40-49 h 50-59 h 60 h+ Keskiarvo Hajonta Lkm Kaikki toimialat 10,8 7,9 16,2 35,4 17,0 12,9 40,8 18,3 1167 -Maa- ja metsätalous 25,0 8,3 5,6 18,5 23,2 19,4 42,9 23,4 98 -Teollisuus 16,3 4,4 14,1 39,1 17,4 8,7 41,0 14,5 84 -Rakentaminen 37,8 4,4 13,3 22,2 15,6 6,7 35,7 16,7 35 -Tukku- ja vähittäiskauppa 10,8 6,4 11,3 39,2 17,7 14,7 42,9 14,8 199 -Majoitus- ja ravitsemistoiminta 9,1 3,6 7,3 21,8 23,6 34,6 52,3 21,7 54 -Kuljetus ja tietoliikenne 25,0 0,0 13,9 27,8 8,3 25,0 42,9 22,2 33 -Liike-elämän palvelut ja rahoitus 10,9 11,3 19,7 33,9 14,2 10,0 39,5 15,6 230 -Koulutus 41,2 11,8 11,8 17,7 11,8 5,9 36,0 18,1 14 -Terveys- ja sosiaalipalvelut 25,5 11,3 17,0 27,8 10,9 7,6 35,9 24,5 204 -Henkilökohtaiset palvelut 7,7 3,6 20,7 44,6 17,1 6,3 41,7 11,5 216 24

3 Tutkimuksen näkökulmat naisyrittäjien työhyvinvointiin Naisyrittäjien työhyvinvointia tutkittiin kuudesta näkökulmasta käsin. Niitä olivat: 1) työtyytyväisyys ja työn imu, 2) työn psykososiaalinen ja fyysinen kuormittavuus sekä työympäristön haittatekijät, 3) työn ja muun elämän yhteensovittaminen; 4) naisyrittäjien kokema terveys ja työkyky sekä elämäntavat, 5) osaaminen, 6) työssä jatkaminen, työssä jaksamista edistävät asiat sekä työhyvinvointia tukevien palvelujen käyttö. Kutakin näkökulmaa koskevat tulokset esitetään koko aineistossa, toimialoittain ja ikäryhmittäin sekä yksinyrittäjien ja työnantajayrittäjien välisten erojen suhteen. Toimialakohtaiset tulokset esitetään seitsemällä suurimmalla toimialalla sekä niin kutsutuilla muilla toimialoilla, johon sisältyvät rakentaminen, koulutus sekä kuljetus ja tietoliikenne. Yhdistäminen tehtiin, koska vastanneiden lukumäärät näillä toimialoilla olivat selvästi muita pienempiä (ks. taulukko 1). 3.1 Työtyytyväisyys ja työn imu Naisyrittäjien työtyytyväisyyttä ja heidän kokemaansa työn imua (Hakanen 2004) tutkittiin kysymyksillä, jotka ryhmittyivät työlle omistautumista, tarmokkuutta ja uppoutumista kuvaaviksi summamuuttujiksi (ks. liite 5). Naisyrittäjät olivat pääosin tyytyväisiä työhönsä. Voimakkaimmin tyytyväisyyttä ja työn imua ilmensivät työlle omistautuminen ja tarmokkuus. Neljä viidestä naisyrittäjästä koki useita kertoja viikossa omistautuneensa työlleen ja olevansa tarmokas. Lähes kaikilla työtyytyväisyyden ja työn imun osa-alueilla terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä henkilökohtaisissa palveluissa toimivat naisyrittäjät olivat työhönsä tyytyväisempiä ja motivoituneempia kuin muiden toimialojen naisyrittäjät. Alhaisinta tyytyväisyys oli majoitus- ja ravitsemistoiminnassa sekä maa- ja metsätaloudessa. Ikäryhmistä nuorimmat, alle 35-vuotiaat naisyrittäjät kokivat heitä vanhempia naisyrittäjiä harvemmin työssään tyytyväisyyttä ja työn imua. 3.1.1 Työlle omistautuminen Kyllä tää työ on, sisältökin on semmoinen tyydytystä. Tapa tietenkin, että siinä on mukana koko ajan tämmöinen, että löytämisen ja etsimisen ilo, että miten asiat jonkun kohdalla on ja miten ne sitten lähtee selviämään. (63-vuotias terveyspalveluyrittäjä) 25 24

Työlleen omistautuneet naisyrittäjät kokivat työnsä merkitykselliseksi; sillä oli selvä tarkoitus. Työ oli inspiroivaa ja haastavaa, ja siitä oltiin innostuneita ja ylpeitä. Terveys- ja sosiaalipalveluiden naisyrittäjät olivat työhönsä omistautuneita useammin kuin muiden alojen naisyrittäjät. Ero maa- ja metsätalouden, majoitus- ja ravitsemistoiminnan, tukku- ja vähittäiskaupan, teollisuuden, liike-elämän palveluiden ja rahoituksen sekä muiden toimialojen (rakentaminen, kuljetus, varastointi ja tietoliikenne, koulutus) naisyrittäjiin oli tilastollisesti merkitsevä. Myös henkilökohtaisissa palveluissa toimivat olivat työlleen lähes yhtä omistautuneita kuin terveys- ja sosiaalipalveluiden naisyrittäjät. Matalinta omistautuminen oli maa- ja metsätaloudessa sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnassa. (Taulukko 7). Taulukko 7. Työlle omistautuminen toimialoittain, prosenttia (%) vastanneista (0 = ei koskaan, 1 = muutaman kerran kuukaudessa, 2 = kerran kuukaudessa, 3 = muutaman kerran kuukaudessa, 4 = kerran viikossa, 5 = muutaman kerran viikossa, 6 = päivittäin) Prosenttia vastanneista (%) TOIMIALAT Ei koskaan kerran kuukaudessa Muutaman kerran kuukaudessa kerran viikossa Muutaman kerran viikossa päivittäin Keskiarvo Hajonta Kaikki toimialat 2,6 13,1 84,2 5,08 1,09 1 211 -Maa- ja metsätalous 2,9 24,3 72,8 4,78 1,23 103 -Teollisuus 4,5 12,4 83,1 4,98 1,07 89 -Tukku- ja vähittäiskauppa 3,9 13,7 82,4 4,97 1,22 204 -Majoitus- ja ravitsemistoiminta 1,8 23,6 74,6 4,79 1,21 55 -Liike-elämän palvelut ja rahoitus 3,9 11,7 84,4 4,99 1,11 231 -Terveys- ja sosiaalipalvelut 1,0 6,6 92,4 5,41 0,84 211 -Henkilökohtaiset palvelut 1,4 10,4 88,2 5,24 0,95 222 -Muut (rakentaminen, koulutus, kuljetus) 2,1 17,9 80,0 5,03 1,10 95 Omistautumista mittaaviin yksittäisiin kysymyksiin sisältyi työstä innostuminen. Yli puolet naisyrittäjistä koki päivittäin olevansa innostunut työstään (ks. liite 6). Myös työn kokeminen merkitykselliseksi ja tarkoitukselliseksi sisältyi omistautumiseen. Yleisintä tämä oli terveys- ja sosiaalipalveluissa, joissa toimivista naisyrittäjistä 85 prosenttia koki päivittäin työnsä merkitykselliseksi ja tarkoitukselliseksi. Muiden toimialojen naisyrittäjistä näin koki enintään 64 prosenttia. Tässä terveys- ja sosiaalipalvelujen naisyrittäjien ero muiden toimialojen naisyrittäjiin oli tilastollisesti merkitsevä. (ks. liite 7). Terveys- ja sosiaalipalvelujen naisyrittäjien muita toimialoja voimakkaampaa työhön omistautumista osoitti työn kokeminen muita useammin innostavaksi, 26