Psykodynaamisen terapian keskeiset periaatteet ja riippuvuudesta toipumista edistävät tekijät Vaikuttavuus tutkimusten valossa Psykodynaamisessa tai psykoanalyyttisessa terapiassa vaikuttavat tekijät: Viittaan tässä yhdysvaltalaisen Jonathan Shedlerin teksteihin That Was Then, This is Now: An Introduction to Contemporary Psychodynamic Therapy ja The Efficacy of Psychodynamic Psychotherapy. Molemmat löytyvät netistä googlettamalla. Keskeiset ideat useimpien psykoanalyyttisten toimijoiden (psykodynaamiset ja psykoanalyyttiset psykoterapeutit ja psykoanalyytikot) ajattelussa ( That Was Then ): 1) Tiedostamaton (tai piilotajuinen) psyykkinen elämä Emme täysin tunne sydämiämme ja mieliämme, ja monet tärkeät asiat ovat tietoisuutemme ulkopuolella. Tärkeitä muisti-, havainto-, arviointi-, tunne- ja motivaatioprosesseja on tietoisuuden tavoittamattomissa. 2) Mielen sisäinen ristiriita Ihminen voi olla samaan aikaan kahta tai useampaa mieltä jostakin asiasta. Voimme sekä rakastaa että vihata samaa ihmistä. Voimme samanaikaisesti haluta ja pelätä samaa asiaa sekä voimme haluta asioita, jotka ovat keskenään vastakkaisia. George Bernard Shaw kirjoitti, että viisaus on kykyä pitää mielessä samaan aikaan kahta vastakkaista ideaa ja silti jatkaa toimintaa. Psykoanalyyttinen psykoterapia pyrkii kasvattamaan tällaista viisautta. 3) Menneisyys jatkaa elämäänsä nykyisyydessä Varhaisimpien kokemustemme myötä opimme malleja siitä kuinka maailma toimii (kognitiivinen terapeutti voisi kutsua näitä skeemoiksi). Opimme esimerkiksi, mitä muilta voi odottaa, kuinka käyttäytyä suhteissa, kuinka saada hoivaa ja huomiota, kuinka toimia jonkun ollessa meille vihainen, miltä tuntuu onnistua tai epäonnistua, mitä rakastaminen tarkoittaa jne. Jatkamme näiden mallien soveltamista uusissa tilanteissa elämän edetessä, usein silloinkin, kun ne eivät enää päde. Toisin sanoen katsomme nykyisyyttä menneisyyden linssien läpi ja siten toistamme menneisyyttä. 4) Transferenssi Aloittaessaan terapian ihminen saapuu vieraaseen tilanteeseen ja uuteen suhteeseen, jossa hänen on käytettävä aiemmin muodostuneita mallejaan jäsentääkseen havaintojaan tästä uudesta ihmisestä, terapeutista, ja muodostaakseen käsityksen uudesta tilanteesta. Psykoanalyyttisessa psykoterapiassa potilaidemme havainnot meistä eivät ole sivuseikkoja tai häiriötekijöitä työlle. Ne ovat terapian sydän. Näin on erityisesti siksi, että vanhat kuviot, odotukset, halut ja skeemat aktivoituvat ja heräävät eloon
terapiatapaamisissa niin, että voimme auttaa potilaitamme tutkimaan, ymmärtämään ja työstämään niitä. Psykoanalyyttisessa terapiassa järjestämme asiat varta vasten niin, että potilaidemme odotukset, mallit ja skeemat tulevat hoidossa selvästi näkyviin. Psykoanalyyttisen terapian keskeinen piirre on hyödyntää transferenssia ja vastatransferenssia (omat tunnereaktiomme potilaitamme kohtaan) keinoina ymmärtää potilasta ja saada aikaan muutosta. Empiiriset tutkimukset osoittavat, että tehokkaimpia terapeutteja ovat ne, jotka tunnistavat transferenssin ja hyödyntävät sitä terapeuttisesti, riippumatta terapialajista, jota he ajattelevat harjoittavansa. 5) Defenssi Psykoanalyyttinen psykoterapia auttaa meitä tunnistamaan tapoja, joilla kiellämme kokemuksemme puolia, tavoitteena auttaa meitä löytämään tai uudelleen löytämään sitä, mikä on meidän. Tämä laajentaa vapauttamme ja valinnanmahdollisuuksiamme. Asiat, jotka ovat aiemmin näyttäneet automattisilta tai pakollisilta, tulevat tahdonalaisiksi ja elämänmahdollisuudet laajenevat. 6) Psykologinen syy-seuraus suhde Lähdemme siitä, että oireilla on tarkoitus. Ne palvelevat psykologisia funktioita ja tapahtuvat psykologisessa viitekehyksessä. Kun henkilön tietoisuuden piiri laajenee ja hän pystyy paremmin tunnistamaan ja erittelemään kokemuksiaan, oireen mieli ja tarkoitus voivat selkiytyä. Yleensä tämän myötä potilas pystyy löytämään uusia ratkaisuja vanhoihin ongelmiin ja oireet häipyvät. Vapaan assosiaation tarkoitus on auttaa tiedostamattomien assosiatiivisten yhteyksien tulemista tietoiseksi. Psykodynaamisen tekniikan erityiset piirteet (The Efficacy ): 1) Keskittyminen tunteisiin ja niiden ilmaisuun. 2) Häiritsevien ajatusten ja tunteiden välttämisyritysten tutkiminen. 3) Toistuvien teemojen ja kuvioiden tunnistaminen. 4) Keskustelu menneisyyden kokemuksista (kehityksellinen näkökulma). 5) Keskittyminen ihmissuhteisiin. 6) Keskittyminen terapiasuhteeseen. 7) Fantasiamaailman tutkiminen. Shedler (2010) käy laajasti läpi terapian vaikuttavuustutkimuksia ja toteaa lopuksi: Saatavilla oleva evidenssi osoittaa, että psykodynaamisten terapioiden vaikutuskoot (effect size) ovat yhtä suuria kuin muidenkin hoitojen, joita on aktiivisesti esitelty empirian tukemiksi tai evidenssiin perustuviksi.
Se osoittaa, että muiden terapioiden aktiiviset ainesosat sisältävät tekniikoita ja prosesseja, jotka ovat kauan olleet keskeisiä määritteleviä piirteitä psykodynaamisessa hoidossa. Evidenssi osoittaa, että psykodynaamisen hoidon hyödyt ovat pysyviä ja ulottuvat laajemmalle kuin pelkkä oireiden helpottaminen. Monien kohdalla psykodynaaminen terapia lisää sisäisiä resursseja ja kykyjä, jotka mahdollistavat rikkaamman, vapaamman ja tyydyttävämmän elämän. Riippuvuudet 1900-luvun loppupuolella alun perin neuroosien hoitoon keskittyneiden psykoanalyysin ja analyyttisen psykoterapian piirissä alettiin miettiä vakavampien rakenteellisten häiriöiden (pykoosit ja rajatilat) hoidossa huomioitavia erityispiirteitä. Nämä erityispiirteet on hyvä pitää mielessä vaikeasti riippuvuusongelmaisten hoidossa, koska riippuvuuden taustalla on usein psyykkistä rakentumattomuutta. Esimerkiksi Veikko ja Jorma Tähkä ovat Suomessa kehittäneet rajatilatasoisista häiriöistä (itse- ja objektikonstanssi eivät ole riittävällä tavalla rakentuneet, esim. toinen ei pysy mielessä omana subjektinaan ) kärsivien päiväsairaalahoitoa. Kannattaa tutustua mm Jorma Tähkän kirjoitukseen rajatilojen päiväsairaalahoidosta, joka löytyy netistä. Mm Achte et al (Psykiatria 2, 1982) totesivat, että vaikeasti häiriintyneitä potilaita hoidettaessa yhdistetään analyyttiseen psykoterapiaan usein supportiivista asennetta, esimerkiksi rohkaisun, neuvojen tai myös rajoittavien toimenpiteiden muodossa.