SUSINIEMEN KIINTEISTÖT OY

SUSINIEMEN KIINTEISTÖT OY RAUMAN SUSINIEMEN LUONTOSELVITYS 2011 AHLMAN Konsultointi & suunnittelu

sisällysluettelo Selvitysalueen yleiskuvaus... 4 Luontoselvityksen sisällöstä... 4 Liito-oravaselvitys... 4 Tutkimusmenetelmät... 4 Liito-oravan elinpiiristä... 4 Liito-orava lainsäädännössä... 5 Tulokset ja päätelmät... 5 Linnustoselvitys... 5 Tutkimusmenetelmät... 5 Susiniemen linnustosta... 5 Lajikohtaista tarkastelua... 6 Päätelmät... 9 Kasvillisuusselvitys... 11 Tutkimusmenetelmät... 11 Soinilantien kasvilajistosta... 12 Kuviokohtaiset kuvaukset... 12 Päätelmät... 14 Kirjallisuus... 17 Maastotöihin liittyvä kirjallisuus... 18 Liite... 19 Valokuvia kohdealueelta... 19 2

3 1 6 1 8 2 1 5 2 7 6 Susiniemen alue sijaitsee Rauman keskustasta vajaa kymmenen kilometriä lounaaseen. Alue on pitkän, mereen työntyvän niemen Hanhisten kärjessä aivan meren rannalla. Susiniemeen kuljetaan Voiluodon kautta. Selvitysalue käsittää rajauksen, jossa on lähinnä kalliomänniköitä ja merenrantakallioita. Tämä raportti esittelee Susiniemen Kiinteistöt Oy:n tilaaman Susiniemen luontoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan suunnitella alueen maankäyttöä ranta-asemakaavan muutoksessa. Maastotöistä ja raportoinnista vastaa lintuihin, putkilokasveihin ja elinympäristöihin syventynyt luontokartoittaja Santtu Ahlman (Ahlman Konsultointi & suunnittelu). Kuva 1. Susiniemen luontoselvitysalueen rajaus (12,5 ha). -0.4 Susiniemi 9.4 7.9 9 10.0 88 9 4 2.2 0.2 3 7 7.4-0.2 7 3.2 2 4 10.1 5:29 8 1 2.6 0.9 3.9 4 9 8.3 645 0.1 1 1.3 1.3 59 Vääränmaannokka 3 1.1 4:35 0.7-0.2 8.5 8.5 10 1.1 0.2-0.4 1.3 0.2 p45 5:28 10.8 12.7 69 13.5 13 10.1 2 2 2.3 1 0.4 20 8 12 13.8 13.0 41 1.2 20 0.5 0.0 21 12.5 0.8 27 5:21 9.2 11.9 9.6 58 1.0 000-2007-K23243 2 11 5:20 5.4 12 15 8.7 10 10 12.4 12.3 12 21 8.4 5 1.1 1 15.1 14 5:1 4 13 11 10.3 11.6 10.6 5:38 11 9.6 10.8 10 48 3.3 2.9-0.5 5 5 4 2 646 6.7 14 2:9 7.2 3 5:30 5 22 Tieoikeus 3.5m 8.5 77 10.2 7 6.6 5:40 4.7 4.4 3

SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue (kuva 1) on 12,5 hehtaarin kokonaisuus, joka kattaa mäntyvaltaisia kankaita, kalliomänniköitä, merenrantakalliota ja vähäisesti myös ruokoluhtaa ja tervaleppäyhdyskuntia. Osaa metsämaista on harvennettu hiljattain. Alue rajautuu pohjoislaidaltaan mereen, eikä rajauksella ole lainkaan rakennuksia. LuONTOSELVITYKSEN SISÄLLÖSTÄ Susiniemen luontoselvityksen tavoitteena oli selvittää liito-oravien esiintyminen alueella, linnusto, putkilokasvit sekä elinympäristöt. Samalla kartoitettiin mahdolliset uhanalaiset ja EU:n luontodirektiivin mukaan suojeltavat lajit sekä selvitettiin lakien mukaisesti suojeltavat luontotyypit ja arvokkaat elinympäristöt ranta-asemakaavan muutosta ja muuta maankäyttöä varten. Käytännössä luontoselvitys koostui kolmesta erillisestä osiosta: liito-oravaselvitys tehtiin 1.5., linnusto inventoitiin 16.5., 19.5. ja 16.6. ja putkilokasvit sekä luontotyypit selvitettiin 30.6. Kunkin osa-alueen tutkimusmenetelmät esitellään erikseen. Elinympäristöjä koskevassa osiossa esitetään jokaisen kuvion luontoarvot ja maankäyttösuositukset. LIITO-ORAVASELVITYS Tutkimusmenetelmät Susiniemen aluerajaus kierrettiin huolella läpi 1.5., jolloin etsittiin liito-oravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat jo sulaneet. Näin ollen mahdollisien jätöksien löytämiseen oli erinomaiset edellytykset. Alueelta tutkittiin kaikkien lehtipuiden ja kuusten tyvet. Myös useiden mäntyjen tyvet tutkittiin, vaikka liito-orava ei tyypillisesti suosi mäntyjä. Liito-oravan elinpiiristä Liito-orava asettuu mieluiten kuusivaltaiseen metsään, jossa on riittävästi lehtipuita seassa. Kesällä se syö pääosin lehtipuiden lehtiä, suosituimpia ovat koivut, lepät ja haapa. Syksyllä ravinto koostuu lähinnä havupuiden silmuista sekä koivun ja lepän norkoista. Vastaavaan ravintoon se turvautuu myös talvella. Monipuoliset ravintovaatimukset määräävät lajin elinympäristön sijoittumista. Lisäksi sopivia pesäpaikkoja kuten vanhoja tikankoloja tai risupesiä täytyy olla riittävästi tarjolla. Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimääräinen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Naarailla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Molemmat sukupuolet käyttävät useita eri koloja, ja niiden reviireillä on tärkeitä ydinalueita. Aikuiset yksilöt ovat varsin paikkauskollisia ja liikkuvat vain pakon edessä uusille alueille. Nuoret yksilöt sen sijaan levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti (dispersaali). Levittäytymisen vuoksi elinvoimaisen reviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin niin 4

sanottujen ekologisten käytävien kautta. Mikäli metsät ovat eristäytyneitä saarekkeita, ei liitooravilla ole edellytyksiä elinvoimaisiin pesimäkantoihin. Lisääntymismetsien välillä tulisi olla vähintään kymmenen metriä korkeaa puustoa, mieluummin vielä korkeampaa. Hakkuuaukot ja taimikot eivät ole liito-oravalle kelvollisia liikkumisreittejä. Liito-orava lainsäädännössä Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. Tulokset ja päätelmät Susiniemen tutkimusalueelta ei löydettu lainkaan liito-oravan jätöksiä, eikä lajille soveltuvaa elinympäristöä käytännössä ole. Alueen maankäytölle ei näin ollen ole esteitä liito-oravien kannalta. LINNUStoselvitys Tutkimusmenetelmät Pesimälinnusto selvitettiin kartoituslaskennoin 16.5., 19.5. ja 16.6. Lisäksi liito-oravaselvitysten yhteydessä 1.5. kirjattiin varhain soidintavien lintujen reviirejä. Mahdollisia lisäreviirejä kirjattiin lisäksi kasvillisuusselvitysten aikana 30.6. Kartoituslaskennat tehtiin hyvin varhain aamuyöstä alkaen, kunnes linnut lopettivat aktiivisen laulamisen, käytännössä kello 4.00 10.00 välisenä aikana. Selvitysalue on kuitenkin niin pieni, että yhteen inventointikertaan kului vain noin 1,5 2 tuntia aikaa. Yölaulajiin keskittyviä inventointeja ei tehty. Menetelmä soveltuu hyvin pienten ja rikkonaisten alueiden kartoituksiin, ja se perustuu siihen, että kaikki pareiksi tulkittavat havainnot merkitään karttapohjalle, jotta päällekkäisyyksiltä vältytään. Pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari. Kartoituslaskenta on tarkin mahdollinen linnustonselvitysmenetelmä, ja viiden inventointikerran selvitystä voidaan pitää tarkkana. Susiniemen linnustosta Selvitysalueen pinta-ala on niin pieni, ettei rajaukselle mahdu kovin montaa lintureviiriä. Inventointien perusteella alueella pesi 15 eri lajia ja yhteensä 31 paria (taulukko 1). Lintutiheys oli 248 paria sataa hehtaaria kohden, mikä on varsin tavanomainen lukema. Huomionarvoisista lajeista alueella pesii rantasipi ja sirittäjä. Seuraavilla sivuilla olevassa lajiluettelossa esitellään kunkin lajin tiedot. 5

Lajikohtaista tarkastelua Rantasipi (Actitis hypoleucos) Kolme paria pesi rantakallioiden tuntumassa (reviirikartta 1). Tyypillisimmin sipi on kirkkailla ja kivikkorantaisilla vesistöillä. Edellisessä uhanalaisuusluokituksessa rantasipi oli elinvoimainen, mutta nyt se luokitellaan silmälläpidettäväksi (NT). Se on myös Suomen erityisvastuulaji. Västäräkki (Motacilla alba) Rajauksella pesi kaksi paria (reviirikartta 1). Västäräkki on pesimäpaikkansa suhteen hyvin sopeutuvainen, sillä sille kelpaavat niin pihapiirien rakennukset, rantakivikot kuin hakkuuaukotkin. Punarinta (Erithacus rubecula) Yksi pesivä pari löydettiin alueen itälaidalta (reviirikartta 1). Punarinta kelpuuttaa pesimäpaikoikseen monipuolisesti kaikenlaisia elinympäristöjä, mieluiten kuitenkin kuusikoita. Mustarastas (Turdus merula) Alueen ainoa koiras lauloi eteläosassa (reviirikartta 1). Mustarastas on monenlaisten seka- ja havumetsien sekä pihapiirien pesimälaji. Laulurastas (Turdus philomelos) Rajauksen itä- ja eteläosasta merkittiin yksi reviiri (reviirikartta 1). Laulurastas on hyvin yleinen laji, joka on erityisesti mieltynyt kuusikoihin. Hernekerttu (Sylvia curruca) Koiras piti reviiriään niin länsi- kuin eteläosassa (reviirikartta 2). Hernekerttu on varsin selkeä pensaikkolaji, jonka tapaa myös nuorista kuusikoista ja muista puoliavoimista paikoista. Lehtokerttu (Sylvia borin) Ainoa reviirihavainto tehtiin pienestä tervaleppäyhdyskunnasta pohjoisosassa aluetta (reviirikartta 2). Lehtokerttu on nimensä mukaisesti rehevien metsien laji, joka viihtyy etenkin lehtimetsissä ja metsänlaiteilla. Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) Koiras lauloi rajauksen itäreunalla (reviirikartta 2). Sirittäjä on peruslaji lehtimetsävaltaisissa lehdoissa ja toisaalta myös sekametsissä. Se kuului aiemmassa uhanalaisuusluokituksessa elinvoimaisiin, mutta vuoden 2010 päivityksessä laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT). Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Neljän parin reviirit jakautuivat alueen etelä- ja pohjoisosiin (reviirikartta 2). Pajulintu on tutkimusalueen toiseksi runsaslukuisin pesimälaji, joka suosii käytännössä kaikkia metsäisiä alueita. Harmaasieppo (Muscicapa striata) Kaksi paria pesi luoteisosassa (reviirikartta 2). Harmaasieppo on monenlaisten ympäristöjen laji, joka on usein kulttuuriläheinen. 6

Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) Kaksi paria pesi aivan eteläosassa (reviirikartta 3). Kirjosieppo asuu mielellään myös hyvin karuissa paikoissa, kunhan tarjolla on riittävästi pesäkoloja. Talitiainen (Parus major) Pesintä todettiin pohjois- ja koillisosasta melko läheltä rantaa (reviirikartta 3). Talitiainen on hyvin monenlaistan metsien ja pihapiirien lintu. Peippo (Fringilla coelebs) Rajaukselta löydettiin yhteensä viisi peipporeviiriä (reviirikartta 3). Peippo on selvitysalueen runsain pesimälaji. Sen tapaa kaikenlaisista metsistä. Viherpeippo (Carduelis chloris) Soidinhavainto saatiin aivan kaakkoiskulmasta (reviirikartta 3). Viherpeippo on kulttuuriläheinen laji, joka suosii muun muassa pihapensaita pesimäpaikkoinaan. Vihervarpunen (Carduelis spinus) Kaksi paria pesi tutkimusalueella (reviirikartta 3). Vihervarpunen on varsin puhdasverinen kuusikkolaji, jonka pesimäkannat vaihtelevat voimakkaasti kuusen siemensadon mukaan. Päätelmät Susiniemen selvitysalueen linnusto on hyvin tavanomaista. Ainoastaan rantakallioiden rantasipit ja itäreunan sirittäjäpari ovat uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäviä (NT). Rantakalliot ovat metsälakikohteita (katso kasvillisuusselvitys), joten ne on säilytettävä ennallaan. Lisäksi sirittäjän reviiri oli aivan alueen reunavyöhykkeellä, eikä sen esiintyminen vaikuta alueen maankäyttöön siltä osin. Alueelta löydettiin myös teeren tuoreita jätöksiä, mutta lajista ei saatu pesintään viittaavia havaintoja. Taulukko 1. Susiniemen pesimälinnusto parimäärineen. Laji Parimäärä Laji Parimäärä Rantasipi 3 Pajulintu 4 Västäräkki 2 Harmaasieppo 2 Punarinta 1 Kirjosieppo 2 Mustarastas 1 Talitiainen 2 Laulurastas 2 Peippo 5 Hernekerttu 2 Viherpeippo 1 Lehtokerttu 1 Vihervarpunen 2 Sirittäjä 1 Yhteensä 31 7

Reviirikartta 1. Rantasipin (3 paria), västäräkin (2 pr), punarinnan (1 pr), mustarastaan (1 pr) ja laulurastaan (2 pr) reviirit. Rantasipi Västäräkki Mustarastas Laulurastas Punarinta 8

Reviirikartta 2. Hernekertun (2 paria), lehtokertun (1 pr), sirittäjän (1 pr), pajulinnun (4 pr) ja harmaasiepon (2 pr) reviirit. Hernekerttu Lehtokerttu Pajulintu Harmaasieppo Sirittäjä 9

Reviirikartta 3. Kirjosiepon (2 paria), talitiaisen (2 pr), peipon (5 pr), viherpeipon (1 pr) ja vihervarpusen (2 pr) reviirit. Kirjosieppo Talitiainen Viherpeippo Vihervarpunen Peippo 10

Kasvillisuusselvitys Susiniemen kasvillisuus ja luontotyypit selvitettiin 30.6., mutta lajistoa havainnoitiin myös linnustoselvitysten yhteydessä 19.5. ja 16.6. Tutkimusmenetelmät Aluerajaus kierrettiin järjestelmällisesti läpi, jolloin kirjattiin kaikki löydetyt putkilokasvilajit, myös puutarhoista ja pihoista villiintyneet lajit. Jokainen kuvio tyypiteltiin maastossa ja niiden rajat piirrettiin ortoilmakuvalle (kuva 2). Kustakin kuviosta kirjoitettiin yleisluonnehdinta ja mahdolliset lisätiedot. Susiniemen kasvilajistosta Tutkimusalueella esiintyy hyvin vähän erilaisia luontotyyppejä, mutta pinta-alaan nähden lajimäärä on varsin korkea. Lajistoa lisäävät muun muassa tienpientareet ja merenrannan suolaisissa paikoissa viihtyvät lajit. Selvityksessä käytetty nimistö on Suuren Pohjolan Kasvion (Mossberg & Stenberg 2005) mukainen. Kuviokohtaiset kuvaukset Tässä osiossa kuvataan jokaisen kuvion yleisluonnehdinta ja maankäyttösuositukset. Lisäksi tietoihin on lisätty luontotyyppien uhanalaisuusluokitus (Raunio ym. 2008). Nämä luokitukset on merkitty punaisella luontotyyppinimikkeen oikeaan reunaan. Mikäli kyseessä on joutomaaalue tai jokin muu luontotyyppi, joka uupuu uhanalaisuusluokituksesta, käytetään pelkkää viivaa. 1. Tervaleppäyhdyskunta [LC] Pienialainen tervaleppäyhdyskunta, jossa kasvaa myös vähäisesti lehtolajistoa kuten tesmaa ja taikinamarjaa. Metsätähti on runsaskasvuinen ja puustossa on myös jokunen raita. Rinteeseen noustessa luontotyyppi muuttuu mustikkatyypin tuoreeksi kankaaksi, jossa valtapuuna on kuusi. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole lakien mukaan suojeltavia elinympäristöjä, mutta yhdyskunta on vasta kehitysvaiheessa. Siitä saattaa muodostua lehto, minkä vuoksi alue suositetaan säilytettävän ennallaan. 11

2. Puolukkatyypin (VT) kuivahko kangas [NT] Hyvin laaja-alainen metsäkuvio, joka on tässä tyypitelty kokonaisuudessaan puolukkatyypin kuivahkoksi kankaaksi. Rajauksella on kuitenkin vaihtelevasti myös kanervatyypin (CT) kuivaa kangasta, etenkin useiden kalliokohteiden ympärillä. Ne ovat kuitenkin niin mosaiikkimaisesti muodostuneet, ettei niiden erillinen rajaaminen on mieleistä. Itä- ja etelälaidalla on myös vähäisesti mustikkatyypi (MT) tuoretta kangasta. Mänty on kuvion valtapuu, joskin seassa on siellä täällä myös kuusia ja jonkin verran koivuja. Puolukka, mustikka ja kanerva on tyypillisiä varpuja, joskin pienissä kosteissa painanteissa kasvaa myös juolukkaa. Ruohoista esiintyy harvalukuisena lähinnä metsätähti. Metsälauha ja kevätpiippo ovat yleisimpiä heiniä, tosin kallioalueilla lampaannata on myös hyvin tavallinen laji. Rajauksella on melko paljon metsälakikohteiksi tulkittavia kalliokuvioita (kuva 3), joiden tyypillisiä piirteitä ovat kilpikaarnaiset, kitukasvuiset ja lakkapäiset männyt. Kasvillisuus on hyvin niukkaa ja jäkälät hallitsevat suuria alueita. Kuva 2. Susiniemen kuviokohtaiset rajaukset (kuviokartta). 1 3 2 5 6 4 12

Maankäyttösuositus: osa kalliokosta (kuva 3) voidaan tulkita metsälain (10 ) nojalla suojeltavaksi erityisen arvokkaaksi elinympäristöksi, joka tulee säilyttää koskemattomana. Se on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen ja myös kilpikaarna- ja lakkapäämäntyjä esiintyy. 3. Tervaleppäyhdyskunta [LC] Pieni tervaleppäyhdyskunta, jossa on leppien ohella myös koivuja ja raitoja sekä pihlajan taimia. Vaateliaasta lajistosta esiintyy lähinnä vain käenkaali. Mesiangervoa kasvaa harvalukuisena joukossa. Kuviolla on todella pienialaisesti lehdon piirteitä. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 4. Sararäme (SR) [VU] Hyvin pienialainen soistuma, joka voidaan tulkita sararämeeksi. Kuvio on avoin, mutta reunavyöhykkeiden mättäillä kasvaa hieskoivuja. Yhtenäinen rahkasammalpatja hallitsee rajausta. Raate ja karpalo ovat hyvin runsaita, samoin jouhvihvilä ja paikoin esiintyvä pullosara. Luhtavilla, jokapaikansara ja harmaasara ovat varsin niukkoja, eikä suopursua kasva kuin reunaalueilla. Erittäin runsaana kasvava raate on käytännössä ainoa kasvi, joka ilmentää suotyypin ruohoisuutta. Maankäyttösuositus: sararäme on uudessa uhanalaisuusluokituksessa luokiteltu vaarantuneeksi Etelä-Suomessa, joten kuvio suositetaan säilytettävän ennallaan. 5. Mustikkatyypin (MT) tuore kangas [NT] Tuore kangas, jota kuuset hallitsevat. Joukossa on myös koivuja, raitoja ja mäntyjä. Kuviota on käsitelty harventamalla, minkä vuoksi monin paikoin aluskasvillisuus on heinittynyt ja kasvaa sekavaa lajistoa. Mustikka ja puolukka ovat luonnontilaisen kaltaisilla osioilla perusvarpuja. Kuvio on varsin mosaiikkimainen ja vaihtelee puolukkatyypin (VT) kuivahkon kankaan kanssa. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 6. Ruokoluhta [NT] Umpeenkasvanut merenrannan pohjukka, joka on ruokoluhdan peitossa. Seassa kasvavat lajit vaihtelevat vähäisesti, eikä kuviota voida luokitella mosaiikkiluhdaksi. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 13

Päätelmät Susiniemen luontotyypit ovat verraten arvokkaita pieneen pinta-alaan nähden, sillä alueella on runsaasti metsälakikohteiksi tulkittavia kallioalueita (kuva 3). Ne painottuvat tutkimusalueen länsi- ja pohjoisosaan, mutta itäosassa ei ole käytännössä mitään luontoarvoiltaan merkittäviä kohteita. Metsälakikohteiden lisäksi eteläosan pienialainen sararäme (kuvio 4 kuvassa 2) on uhanalaisuusluokituksessa vaarantunut, minkä vuoksi se suositetaan säästettävän ennallaan. Lisäksi se on samaa kokonaisuutta läheisen kallioalueen kanssa. Myös luoteisosan pieni tervaleppäyhdyskunta (kuvio 1 kuvassa 2) suositetaan säästettävän, sillä siitä saattaa kehittyä edustava lehto. Tutkimusalueelta löydettiin yhteensä 121 putkilokasvilajia (taulukko 2), joiden joukossa ei ole lainkaan huomionarvoisia lajeja. Kuva 3. Metsälakikohteiksi tulkittavat kallioalueet. 14

Taulukko 2. Susiniemen selvitysalueella esiintyvät putkilokasvilajit aakkosjärjestyksessä. Tähdellä merkityt ovat puutarhakarkulaisia tai villiintyneitä viljelykasveja. Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Ahokeltano Hieracium (sektio) vulgata Kotipihlaja Sorbus aucuparia Ahomansikka Fragaria vesca Kyläkellukka Geum urbanum Ahosuolaheinä Rumex acetosella Käenkaali Oxalis acetosella Aitovirna Vicia sepium Lampaannata Festuca ovina Amerikanhorsma Epilobium adenocaulon Lehtotesma Milium effusum Eteläntuoksusimake Anthoxanthum odoratum Lehtovirmajuuri Valeriana sambucifolia Haapa Populus tremula Lillukka Rubus saxatilis Hanhenpaju Salix repens Luhtakuusio Pedicularis palustris Harakankello Campanula patula Luhtavilla Eriophorum angustifolium Harmaaleppä Alnus incana Luhtavuohennokka Scutellaria galericulata Harmaasara Carex canescens Lutukka Capsella bursa-pastoris Heinätähtimö Stellaria graminea Lännensuolasänkiö Odontites litoralis ssp. Litoralis Hevonhierakka Rumex longifolius Maitohorsma Epilobium angustifolium Hieskoivu Betula pubescens Meriasteri Tripolium vulgare Hiirenvirna Vicia cracca Meriluikka Eleocharis uniglumis Idänukonputki Heracleum sphondylium ssp. sibericum Meripeltovalvatti Sonchus arvensis var. Maritimus Isokarpalo Vaccinium oxycoccos Merirannikki Glaux maritima Isomaksaruoho Hylotelephium telephium Meriratamo Plantago maritima Isonokkonen Urtica dioica Mesiangervo Filipendula ulmaria Jokapaikansara Carex nigra Metsäimarre Gymnocarpium dryopteris Jouhivihvilä Juncus filiformis Metsäkuusi Picea abies Juolukka Vaccinium uliginosum Metsälauha Deschampsia flexuosa Järviruoko Phragmites australis Metsämaitikka Melampyrum sylvaticum Kaitapihatatar Polygonum aviculare ssp. neglectum Metsämänty Pinus sylvestris Kalliovillakko Senecio sylvaticus Metsäorvokki Viola riviniana Kangasmaitikka Melampyrum pratense Metsätähti Trientalis europaea Kanerva Calluna vulgaris Mustikka Vaccinium myrtillus Karhunputki Angelica sylvestris Niittynurmikka Poa pratensis Kataja Juniperus communis Niittysuolaheinä Rumex acetosa Keltakurjenmiekka Iris pseudocorus Nuokkuhelmikkä Melica nutans Keltamaksaruoho Sedum acre Nurmihärkki Cerastium fontana Ketohanhikki Argentina anserina Nurmilauha Deschampsia cespitosa Ketohopeahanhikki Potentilla argentea ssp. argentea Nurminata Festuca pratensis Ketosilmäruoho Euphrasia stricta Nurmipiippo Luzula multiflora Kevätpiippo Luzula pilosa Nurmipuntarpää Alopecurus pratensis Kiiltopaju Salix phylicifolia Nurmirölli Agrostis capillaris Kirjopillike Galeopsis speciosa Nurmitädyke Veronica chamaedrys Koiranputki Anthriscus sylvestris Nurmitähkiö, timotei Phleum pratense Komealupiini * Lupinus polyphyllus Oravanmarja Maianthemum bifolium 15

Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Peltohatikka Spergula arvensis Rentohaarikko Sagina procumbens Peltolemmikki Myosotis arvensis Rohtotädyke Veronica officinalis Peltosaunio Tripleurospermum perforatum Ruoholaukka Allium schoenoprasum Pietaryrtti Tanacetum vulgare Ruokohelpi Phalaris arundinacea Piharatamo Plantago major Rätvänä Potentilla erecta Pihasaunio Matricaria suaveolens Rönsyleinikki Ranunculus repens Pohjanjauhosavikka Chenopodium suecicum Siankärsämö Achillea millefolium Pohjankallioimarre Polypodium vulgare Suolavihvilä Juncus gerardii Poimuhierakka Rumex crispus Suopursu Rhododendron tomentosum Pullosara Carex rostrata Taikinamarja Ribus alpinum Puna-ailakki Silene dioica Tervaleppä Alnus glutinosa Punanata Festuca rubra Tuomi Prunus padus Punasolmukki Spergularia rubra Tyrni Hippophaë rhamnoides Puolukka Vaccinium vitis-idaea Vaalea-amerikanhorsma Epilobium ciliatum Raate Menyanthes trifoliata Vadelma Rubus idaeus Raita Salix caprea Valkoapila Trifolium repens Ranta-alpi Lysimachia vulgaris Valkovuokko Anemone nemorosa Rantakukka Lythrum salicaria Vanamo Linnaea borealis Rantamatara Galium palustre Variksenmarja Empetrum nigrum Rantatädyke Veronica longifolia Virpapaju Salix aurita Rantavehnä Leymus arenarius Voikukka Taraxacum sp. Rauduskoivu Betula pendula Yhteensä 121 lajia 16

KIRJALLISUUS Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Jokinen, A., Nygren, N., Haila, Y. & Schrader, M. 2007: Yhteiseloa liito-oravan kanssa. Liito-oravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20/2007. Pirkanmaan ympäristökeskus. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut, Kuopio. Pöntinen, B. 2001: Liito-orava, Flygekorren. Omakustanne. Kirjapaino Stencca. Vaasa. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 17

Ympäristöministeriö 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Oy Edita Ab. Helsinki. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Moniste 16 s. Ympäristöministeriö a) lintudirektiivin I-liitteen mukaiset lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9046&lan=fi Ympäristöministeriö b) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9045&lan=fi#a7 Ympäristöministeriö c) alueellisesti uhanalaiset lintulajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=133970&lan=fi Ympäristöministeriö d) alueellisesti uhanalaiset putkilokasvilajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=133959&lan=fi Maastotöihin liittyvä kirjallisuus Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Hotanen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A., Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Laine, J. & Vasander, H. 2008: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. 2. painos. Metsäkustannus. Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 2. painos. Metsälehti kustannus. Helsinki. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan Kasvio. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. 18

Liite. Valokuvia kohdealueelta. Pieni sararäme (kuvio 4), joka suositetaan säilytettävän ennallaan. Alueella on runsaasti metsälakikohteeksi tulkittavia kalliomuodostumia. 19

Rantavyöhykkeellä on lähes yhtenäinen ja laaja avokallioalue. Rantakallioilla kasvaa muun muassa näyttävää keltamaksaruohoa. 20

Kallioalueilla kasvava ruoholaukka on vaatelias paahdelaji. Rantatädyke kasvaa varsin yleisenä rantakallioiden tuntumassa. 21