Suomen luonnonsuojeluliitto r.y. Ympäristöministeriö PL 35 00023 Valtioneuvosto 15.10.2003 s-posti: kirjaamo.ym@ymparisto.fi Lausunto, Dnro YM1/44/2002 Euroopan yhteisöjen komission ehdotuksesta Parlamentin ja neuvoston direktiiviksi päästökauppadirektiivin muuttamisesta Kioton pöytäkirjan hankemekanismien osalta (KOM(2003)403) Linkkidirektiiviehdotus uhkaa päästökauppajärjestelmän uskottavuutta Suomen luonnonsuojeluliitto on tukenut EU:n laajuisen päästökauppajärjestelmän käyttöönottoa, koska järjestelmän avulla hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää kustannustehokkaasti. Komission ehdotus päästökauppadirektiivin muuttamisesta eli ns. linkkidirektiiviehdotus voi kuitenkin vesittää päästökauppajärjestelmää siirtämällä merkittävän osan päästövähennyksistä EU:n ulkopuolelle, laskemalla päästöyksiköiden hintaa ja mahdollistamalla muilta ympäristövaikutuksiltaan huonojen hankkeiden toteuttamisen. Direktiiviehdotuksessa korostetaan EU:n johtavaa asemaa ilmastonmuutoksen torjunnassa ja muistutetaan Venäjän olevan tärkeä yhteistoteutushankkeiden kohdemaana. On sinänsä ymmärrettävää, että EU pyrkii tekemään voitavansa saadakseen Kioton sopimuksen voimaan. Tässä Venäjä on avainasemassa, sillä maa ei ole vieläkään ratifioinut sopimusta. Naapurimaallamme Venäjällä energiantuotannon uudistaminen on tärkeää, ja hankkeiden yhteistoteutus voi olla siinä apuna. Ilmastostrategian valmistumisen jälkeen Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet huomattavasti strategiassa oletettua voimakkaammin.
Siksi Suomen ilmastopolitiikassa on nyt keskityttävä kasvavien päästöjen rajoittamiseen kotimaassa energiansäästöä ja uusiutuvia energiamuotoja edistämällä. Tässä esimerkiksi norppamerkityn sähkön käytön edistämisellä on vielä paljon tehtävissä, kun vapaaehtoistoimet kaikenkaikkiaan on asetettu energiapolitiikan välineistön kärkipäähän myös hallinnon toimesta. Päästövähennykset tehtävä ensisijassa kotimaisin toimin Kioton sopimuksessa todetaan, että joustomekanismien tarkoitus on täydentää kansallisia toimenpiteitä. Tämä tarkoittaa, että yli puolet EU:n päästövähennystavoitteesta on toteutettava kotimaisin toimin. EU on koko Kioto-prosessin ajan kannattanut tätä ns. täydentävyysperiaatetta, jotta päästövähennysten todentaminen olisi aukotonta, ja jotta eniten päästöjä vähennettäisiin ensisijassa niitä eniten tuottavissa teollisuusmaissa. Perusteet kotimaisten toimien ensisijaisuudelle eivät ole muuttuneet, eikä EU:n tule heikentää täydentävyysperiaatetta nyt ehdotetulla linkkidirektiivillä. Yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin kautta syntyneet päästövähennykset eivät siis saa olla esteenä kotimaisten toimien mahdollisimman aikaiselle toteuttamiselle. Täydentävyysperiaatteen toteuttamiseksi direktiiviehdotuksessa esitetään, että komissio harkitsee ylärajan asettamista päästökaupan piiriin tuotavien mekanismien kautta hankittujen päästöyksiköiden määrälle. Harkinta suoritetaan, kun mekanismeilla hankittujen päästöyksiköiden määrä nousee kuuteen prosenttiin kaikista myönnetyistä päästöoikeuksista (eli on arviolta kaksi prosenttia perusvuoden 1990 päästöistä EU:ssa ja vastaa yli neljännestä kahdeksan prosentin kokonaisvähennyksistä, jotka EU:n on toteutettava päästäkseen Kioton pöytäkirjan mukaiseen tavoitteeseen). Direktiiviehdotuksessa pohditaan, että tällöin mahdollinen ehdotettava yläraja olisi kahdeksan prosenttia (noin kolmannes EU:n vähennystavoitteesta). Rajoja perustellaan ehdotuksessa seuraavasti: Koska jäsenvaltiot voivat hyödyntää Kioton pöytäkirjan joustomekanismeja sen lisäksi, että ne muuntavat JI- [yhteistoteutus] ja CDM-hyvityksiä [puhtaan kehityksen mekanismi] päästöoikeuksiksi tämän ehdotuksen mukaisesti, näitä ylärajoja pidetään tarpeellisina sen varmistamiseksi, että joustomekanismit todellakin täydentävät EU:n sisällä toteutettavia kotimaisia päästövähennystoimia.
Luonnonsuojeluliiton mielestä: 1. Ylärajan asettaminen on välttämätöntä, jotta kotimaisten toimien ensisijaisuus varmistetaan. Rajan asettamista ei tulisi direktiiviehdotuksen tavoin jättää komission myöhemmin pohdittavaksi, vaan direktiivissä tulisi yksiselitteisesti määrätä, että muunnetuille päästövähennysyksiköille ja sertifioiduille päästövähennyksille asetetaan enimmäismäärä, joka takaa täydentävyysperiaatteen toteutumisen EU:n osalta kaikissa tilanteissa. 2. Ehdotuksessa esille tuotu yläraja, kahdeksan prosenttia, mikä on kolmannes koko EU:n päästövähennystavoitteesta, on kuitenkin todennäköisesti aivan liian korkea, kun otetaan huomioon perusteluissa esille tuodut jäsenmaiden päästökaupan ulkopuolella tekemät JI- ja CDM-mekainismeihin liittyvät hankkeet, joiden pysymisestä alle 50 prosenttia jäsenmaan päästövähennystavoitteesta kukin maa itse vastaa. Tällä hetkellä ei ole varmuutta, että komission direktiiviehdotus kasvihuonekaasujen seurantajärjestelmästä pystyy takamaan täydentävyysperiaatteen toteutumisen EU:n osalta, kun käytössä on sekä nyt ehdotetun linkkidirektiivin kautta EU:n päästökaupassa hyödynnettävät mekanismihankkeet että jäsenmaiden omat hankkeet. ja että päästöoikeuksien hinta voi laskea niin alhaiselle tasolle, ettei intoa kotimaisiin toimiin löydy. Direktiiviehdotuksen perusteluosassa todetaankin: Lisäksi tämä [päästövähennysten ulkoistaminen EU:n ulkopuolelle] vähentää aloitteita päästöjen vähentämiseksi EU:ssa. Mikäli markkinahintaa pyritään alentamaan, se voi myös viivästyttää kaikkein lupaavimpien päästönvähentämisteknologioiden kehitystä EU:ssa. Nämä teknologiat ovat kuitenkin tarpeen, jotta voidaan torjua ilmastonmuutosta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä (Direktiiviehdotuksen perusteluosuus, luku 3.1 s. 7) Ehdotuksen esittämien arvioiden mukaan mekanismin kytkeminen päästökauppajärjestelmään puolittaa päästöosuuksien hinnan 26 eurosta (ei kytkentää) 13 euroon. Kansainvälinen hiilimarkkinoita ennustavan Point Carbon -toimiston raportti arvioi hinnan laskevan enimmillään jopa 85 prosenttia, kun mekanismeilla hankittujen päästövähennysyksiköiden määrä on kuusi prosenttia kokonaismäärästä. Mikäli määrä jää noin kolmeen prosenttiin, jää päästöoikeuksien hinta korkeammaksi kuin CDMhankkeiden sertifioitujen päästövähennysten nykyhinta (http://www.pointcarbon.com/wimages/cdm_monitor_2_october_2003. pdf). Tämä osoittaa, että ylärajalla on suuri vaikutus päästöoikeuksien hintaan ja sitä kautta kotimaisten toimien määrään, eikä liian suurella
ylärajalla tule viivästyttää kaikkein lupaavimpien päästönvähentämisteknologioiden kehitystä EU:ssa. Luonnonsuojeluliitto katsookin, että täydentävyysperiaatteen toteutumiseksi ylärajan asettamisen (ei vain tarkistuksen, kuten nykyisessä direktiiviehdotuksessa) automaattisesti laukaisevaksi rajaksi asetettaisiin kolme prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Itse raja tulisi edellä esiin tuotujen syiden vuoksi asettaa korkeintaaan 5-6 prosentin tasolle. Direktiiviehdotuksen perusteluosa huomauttaa myös aiheellisesti, että kotimaassa toteutetuilla toimenpiteillä on myös muita ympäristön kannalta myönteisiä vaikutuksia, jotka menetetään, kun päästövähennykset ulkoistetaan EU:n ulkopuolelle. Päästöosuuuksien hinnanlasku kovin alas voi olla myös yhteistoteutuksen kohdemaan kuten Venäjän kannalta kyseenalainen ratkaisu. Mekanismihankkeiksi ei saa hyväksyä mitä tahansa hankkeita Kioton sopimuksen mekanismisäännöt eivät kaikilta osiltaan varmista sitä, että toteutettavat hankkeet saavat aikaan pysyviä, todellisia päästövähennyksiä. Lisäksi sopimuksen piiriin on mahdollista ottaa sellaisia hankkeita, joiden muut ympäristövaikutukset ovat ongelmallisia. Ilmastoneuvotteluissa EU ajoikin ns. positiivista listaa Kioton mekanismeissa hyväksyttävistä hankkeista. Vaikka muut osapuolet eivät neuvotteluissa tällaista listaa hyväksyneet, on EU:n johdonmukaisesti huomioitava tuo lista ja sen perusteet päästökauppaan liittyvien mekanismihankkeiden hyväksymisessä. Näin voidaan varmistaa, että hankkeista syntyy todellisia päästövähennyksiä, joita ei olisi syntynyt muutoinkin, ja ettei hankkeilla ole muita negatiivisia ympäristövaikutuksia. Päästökauppakeskustelussa on tahtonut välillä unohtua se todellinen syy, miksi kauppaa käydään, eli se, että sillä pyritään päästöjen vähentämiseen. Arveluttavien hankkeiden kuten hiilinieluhankkeiden käyttö hämärtää itse pääasiaa sekä suuren yleisön että kaupankäyjien keskuudessa. Hankkeilla tulee olla selkeästi yleisesti (kansalaisyhteiskunnan) tajuttavissa olevia päästövähennysvaikutuksia sekä muutenkin perusteltuja ympäristövaikutuksia, jotta luodaan yhteisen hyvän päämäärän tunne. Tämä on erityisen tärkeää jo senkin kannalta, että saadaan tähän saakka vastahakoiset kehittyvät maat mukaan ilmastotalkoisiin jatkossa.
Hanketyypit, joita ei pidä hyväksyä EU:n päästökauppaan liittyvissä mekanismeissa: Hiilinielut: Ilmastonmuutoksen torjumisessa tärkeintä on päästöjen vähentäminen. Nieluhankkeista syntyneiden hiilinielujen pysyvyyttä on vaikea varmistaa: nieluhankkeet eivät poista hiiltä pysyvästi kierrosta ilmakehän ja biosfäärin välillä. Hankkeissa täytyy siis keskittyä uusiutuvan energian käytön lisäämiseen ja energiansäästöön, ei hiilinieluihin. Lisäksi nieluhankkeilla saattaa olla epäedullisia vaikutuksia biodiversiteettiin, mikäli metsäpinta-alan lisääminen toteutetaan yhtä lajia suosivilla plantaaseilla. Johtuen näistä syistä EU:n kanta ilmastoneuvotteluissa oli, ettei nieluja tule hyväksyä osaksi hankemekanismeja kehitysmaissa. Tämä näkemys tulee säilyttää myös linkkidirektiivissä, eikä nieluja tule hyväksyä osaksi hankemekanismeja. Suuret vesivoimahankkeet: Uuden vesivoiman rakentamiseen liittyy muita negatiivisia ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia. Maailmanpankin ja IUCN:n (The World Conservation Union) rahoittaman Maailman patokomission (World Commission of Dams, www.dams.org) mukaan suurilla vesivoimahankkeilla on vakavia haitallisia ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia. Ilmastoneuvotteluissa EU ajoi listaa Kioton mekanismeissa hyväksyttävistä hankkeista. EU:n ajama lista ei sisältänyt suurta vesivoimaa. Tämä linja on johdonmukaisesti pidettävä ja suuri vesivoima (>10-15 MW) on suljettava linkkidirektiivin kautta hyväksyttävien hankkeiden ulkopuolelle. Lisäksi on vaadittava, että kaikki vesivoimahankkeet täyttävät Maailman patokomission asettamat kestävän vesivoiman kriteerit (WCD Criteria and Guidelines: http://www.dams.org/docs/report/wcdch9.pdf). EU:n on myös toimittava jatkossa sen puolesta, että suurvesivoima saadaan pois Kioton hankemekanismien listalta. Ydinvoima: Suuria ympäristöriskejä ja jäteongelmia sisältävän ydinvoiman käyttäminen päästövähennyskeinona vähän kehittyneissä maissa on erittäin kyseenalaista. Tästä syystä Marrakeshin sopimuksessa ydinvoimahankkeet on suljettu hankemekanismien ulkopuolelle. Direktiiviehdotuksessa tämän tulkitaan merkitsevän, että liitteen I osapuolten sitoumus olla käyttämättä ydinvoimahankkeista peräisin olevia päästövähennysyksiköitä [JI] tai sertifoituja [CDM] päästövähennyksiä on voimassa vuoteen 2012 ja se toiminee osviittana myös tuleville kausille. EU:n tulee tässä direktiivissä lähteä selkeästi Marrakeshin sopimuksesta ja sulkea ydinvoima pois myös 2012 jälkeisillä kausilla.
Ns. puhtaan hiilen hankkeet: Kivihiiltä ei voi laskea puhtaaksi polttoaineeksi, vaikka sitä käyttävä uusi teknologia takaisikin entistä puhtaamman polton. Näin on etenkin, mikäli poltosta aiheutuvat muut päästöt, kuten rikin ja typen oksidit sekä pienhiukkaset, otetaan huomioon. Kotimaista keskustelua hyötyenergian tuotannosta (sähkön ja lämmön yhteistuotanto fossiilisilla polttoaineilla uudempaa tekniikkaa käyttäen) ei ole syytä viedä kehittyviin maihin ilmastopolitiikan kylkiäisenä. Se hämärtää pyrkimystä uusiutuvien energianlähteiden edistämiseen ensisijaisena vaihtoehtona. EU:n ilmastoneuvotteluissa ajama ns. positiivinen lista painottikin uusiutuvan energian hankkeita mekanismeissa. Tätä linjausta jatkaa myös EU:n Johannesburgin kestävän kehityksen kokouksessa tekemä julistus uusiutuvien energiamuotojen lisäämisestä. On ristiriitaista, jos EU kuitenkin hyväksyy tämän direktiivin puitteissa myös hiilivoima- ja muiden fossiilisten polttoaineiden hankkeet osaksi hankemekanismeja ja luo näin kannusteita näiden toteuttamiseen uusiutuvien energiamuotojen lisäämisen sijaan. Hiilivoima- ja muiden fossiilisten polttoaineiden hankkeet on selkeästi suljettava hankemekanismien ulkopuolelle. Mekanismitkin ovat lähialue- ja kehitysyhteistyötä Mekanismeilla voi olla merkittävä vaikutus ympäristön kannalta paremman teknologian viennille kehitysmaihin. Teknologian siirron pitääkin olla projektitoiminnan keskeisimpänä tavoitteena. Lähtökohtana ei saa olla halpojen päästöoikeuksien pumppaaminen EU:n päästökauppaan. Helsingissä 15.10.2003 Suomen luonnonsuojeluliitto r.y. Heikki Simola puheenjohtaja Eero Yrjö-Koskinen toiminnanjohtaja