Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, HELSINKI, puh. (09) , faksi (09)

Transkriptio

1 Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, HELSINKI, puh. (09) , faksi (09) Kauppa- ja teollisuusministeriö Energiaosasto PL Helsinki Helsingissä, Asia: Lausuntopyyntö kauppa- ja teollisuusministeriön luonnoksesta Suomen esitykseksi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevaksi kansalliseksi jakosuunnitelmaksi vuosille ja jakosuunnitelman periaatteiksi vuosille Luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä, että Suomi toimii määrätietoisesti ja tehokkaasti EY:n päästökauppadirektiivin toimeenpanemiseksi kansallisella tasolla. Suomen päästöt ovat lisääntyneet viime vuosina voimakkaasti ja kuten jakosuunnitelman liitteestä I käy ilmi vuonna 2001 hyväksytyn ilmastostrategian tähän mennessä toimeenpannut toimet eivät riitä saavuttamaan maamme EU:n taakanjaon mukaista päästöjen vähennysvelvoitetta. Päästökauppadirektiivi, joka mahdollistaa päästövähennysten toteuttamisen mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla, tarjoaa Suomelle tässä tilanteessa yhden tarvittavan lisätoimen velvoitteen saavuttamiseksi. Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että suuri osa sekä ilmastostrategian sisältämistä että eduskunnan ydinvoimapäätöksen yhteydessä vaatimista toimista odottaa edelleen määrätietoista ja tehokasta toimeenpanoa. Tällaisia ovat muun muassa energiaverotuksen kehittäminen (ottaen huomioon EY:n päästökauppadirektiivin vaikutukset) energiansäästöä edistävällä tavalla sekä energiasäästön yleislain laatiminen. Näiden toimeenpanon valmistelun esteenä ei saa olla päästökauppadirektiivin toimeenpano, vaan ilmastopoliittisten keinojen valmistelun on kuljettava käsi kädessä. Lausunnon aiheena olevalla EY:n päästökaupan kansallisella jakosuunnitelmalla on tärkeä merkitys päästökaupan toteutumisen kannalta, sillä siinä määritellään kauppaa käyvän sektorin päästöjen kokonaismäärä. Tällä on vaikutusta päästöoikeuksien hintaan ja sen myötä siihen, millaiset toimenpiteet ovat kannattavia (esim. uuden teknologian käyttöönotossa). Jakosuunnitelmalla vaikutetaan ratkaisevasti siihen, mitä uusiutuvan energian tekniikoita ja energiansäästön toimenpiteitä kehitetään ja otetaan käyttöön sekä päästökaupan piiriin kuuluvissa että sen ulkopuolella olevissa yrityksissä. Jakosuunnitelmassa ratkaistaan, kuinka maan päästövähennystavoite jakaantuu päästökauppaa käyvien yritysten ja kaupan ulkopuolelle jäävien kesken. Jaon tasapuolisuutta ja johdonmukaisuutta koskevat kriteerit esitetään päästökauppadirektiivin liitteessä III. Luonnonsuojeluliiton mielestä kauppa- ja teollisuusministeriön luonnos Suomen esityksestä kansalliseksi jakosuunnitelmaksi ei kaikilta osin vastaa päästökauppadirektiivin liitteen III kriteerejä.

2 2/6 Luonnonsuojeluliitto esittääkin, että jakosuunnitelman jatkovalmisteluissa kauppa- ja teollisuusministeriö huomioisi seuraavat kohdat. Asian valmistelu ja yleisön kuuleminen Direktiivin kansallisen toimeenpanon valmistelu on tapahtunut kauppa- ja teollisuusministeriön asettamissa työryhmissä. Direktiivin liitteen III kriteerin 9 mukaan valmistelun täytyy sisältää yleisön huomautusten huomioonottamisen. Tämän kriteerin näkökulmasta Luonnonsuojeluliitto pitää valmistelusta suurelta osin vastanneiden työryhmien kokoonpanoa jossain määrin rajoittuneena, sillä työryhmät sisältävät pääasiassa päästökauppasektorin toimijoita. Painottuminen tämän sektorin toimijoihin on sinänsä perusteltua, koska eri laitosryhmiä koskevat jakokriteerit koskevat ennen kaikkea päästökauppasektorin toimijoita. Kokonaisuutena päästökauppadirektiivi vaikuttaa kuitenkin myös kaupan ulkopuolelle jääviin tahoihin. Näiden ryhmien laajempi edustus ja kuuleminen varsinkin niin sanotusta päästövähennysvelvoitteen isojaosta olisi Luonnonsuojeluliiton mielestä ollut perusteltua. Näin etenkin siitä syystä, että lausunnonantoaika sekä päästökaupan jakosuunnitelmasta että päästökauppalaista jäi erittäin lyhyeksi. Luonnonsuojeluliitto esittääkin, että lausuntojen antamiseen ennen hallituksen lopullista esitystä jakosuunnitelmasta komissiolle kesällä 2004 varataan riittävästi aikaa. Luonnonsuojeluliitto toteaa että jakosuunnitelman liite IV, jossa oli tarkoitus kuvata ilmapäästöjen kehitystä ja herkkyystarkasteluja, puuttuu esityksestä kokonaan. Luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä, että nämä selvitykset valmistuvat mahdollisimman nopeasti, jotta päästökaupan alkujaon kokonaisvaltaiset ympäristövaikutukset saadaan selville, ja jotta myös nämä seikat voidaan ottaa huomioon lopullisessa kansallisessa jakosuunnitelmassa. Luonnonsuojeluliitto pitää myös tärkeänä, että päästökaupan ja koko ilmastostrategian ympäristövaikutusten arviointi lähetetään lausuntokierrokselle mahdollisimman pian. Jaettavien oikeuksien kokonaismäärä Päästökauppadirektiivin liitteen III mukaan kunakin kautena jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärän on vastattava jäsenvaltion päästövähennysvelvoitetta, joka perustuu päätökseen xx/xxxx/ey ja Kioton pöytäkirjaan, ottaen huomioon kokonaispäästömäärä, jota päästöoikeudet edustavat verrattuna tämän direktiivin alaisuuteen kuulumattomista lähteistä aiheutuviin päästöihin. Tämän periaatteen toteutumiseksi jakosuunnitelman kaudelle jakamien oikeuksien kokonaismäärä (137,6) perustellaan jakosuunnitelman liitteessä I esitetyllä WM-skenaarion (With Measures) mukaisella päästökehityksellä. Koska tämän skenaarion mukaisesti päästöt jäävät edelleen kauden vähennystavoitteen yläpuolelle, tarvitaan uusia lisätoimenpiteitä. Päästöoikeuksia lasketaankin liitteessä I kuvatulla tavalla siitä, millaisia päästövähennyksiä päästökaupan ulkopuolisilla aloilla saadaan aikaan lisätoimenpiteillä eli niin sanotussa WAM-skenaariossa (With Additional Measures).

3 3/6 Luonnonsuojeluliitto pitää näin laskettua päästöoikeuksien määrää (137,6) kaudelle huomattavan suurena verrattuna päästökauppasektorin (PKS) historiallisiin normaalivuoden päästöihin sekä verrattuna ei-päästökauppasektorilta (ei-pks) WAM-skenaariossa vaadittuihin päästövähennyksiin. Luonnonsuojeluliiton mielestä kauden jakosuunnitelma ei myöskään vastaa direktiivin tarkoittamalla tavalla Suomen päästövähennysvelvoitetta, vaan antaa liian löyhäkätisesti päästöoikeuksia päästökauppasektorille sekä ensimmäiselle että toiselle kaudelle. Tästäkin syystä Luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä, että jakosuunnitelmassa ei sallita päästöoikeuksien siirtämistä toiselle kaudelle. Vaikka jakosuunnitelmassa ei vielä ilmoiteta päästöoikeuksien määrää kaudelle , voidaan nämä liitteen I tietojen perusteella laskea aivan vastaavasti kuin määrät on laskettu. Molemmille kausille näin lasketut päästöoikeuksien määrät ovat enemmän kuin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen arviot päästökauppasektorin päästöistä, mikäli päästöjä rajoitettaisiin kaikkia päästöjä tasapuolisesti kohtelevalla hiilidioksidiverolla. Jakosuunnitelman ja liitteen I mukainen päästöjen jakautuminen eri sektoreiden kesken sekä VATT:n laskelmien mukainen yhtäläisiin hiilidioksidiveroon perustuva jakautuminen on kuvattu taulukossa 1 (VATT 2003 ja 2004). VATT:n tuoreessa (2004) tutkimuksessa päästökauppasektorin päästöoikeuksien määrä on 37,7 Mt:a vastaava määrä eli noin 19 % perusuran päästöjä vähemmän. Nyt esitetyn jakosuunnitelman liitteen I mukainen vähennys on ainoastaan 13 % perusuran päästöjä pienempi. Perusura VATT 2003 ja 2004 Jakosuunnitelma PKS 46,5 43,6 45,9 Ei-PKS 41,4 40,5 38,8 Yhteensä 88 84,1 84, PKS 46, ,7 Ei-PKS 38,9 39,5 36,1 Yhteensä 85,5 76,5 76,77 Taulukko 1. Päästöjen jakautuminen eri sektoreille VATT:n ja jakosuunnitelman mukaan. Luvut kausien vuosittaisten päästömäärien keskiarvoja, miljoonaa tonnia CO 2 ekv. Ensimmäisen kauden toista kautta hitaamman päästöjenvähennyksen perusteluna käytetään sitä, että päästöjä vähentävien toimien vaikutus näkyy hitaasti, vaikka uusia lisätoimenpiteitä tulee toteuttaa jo ensimmäisellä päästökauppakaudella vuosina Luonnonsuojeluliiton mielestä tämä ei

4 4/6 kelpaa perusteeksi lykätä huomattavaa osaa päästövähennyksistä vuosilla eteenpäin. Päästövähennysten tarve on ollut tiedossa jo ilmastostrategian hyväksymisestä lähtien. Kauden päästöoikeuksien määrän jättäminen auki ei tarjoaisi päästökauppasektorin toimijoille niiden kaipaamaa selkeää signaalia lähteä toteuttamaan toimia myöskään vuosina Se jättäisi avoimeksi mahdollisuuden keventää päästökauppasektorin taakkaa valtion ostamilla päästöoikeuksilla. Toisen kauden määrän jättäminen auki vielä tässä vaiheessa viittaakin siihen, että vuosien jakopäätöksessä päästökauppasektorin päästöoikeuksien määrää voidaan vielä muuttaa liitteessä I lasketusta (ja taulukossa 1 olevasta) määrästä (40,7 Mt) siten, että valtio hankkii päästöoikeuksia esimerkiksi Kioton mekanismeilla joko kansainvälisellä päästökaupalla tai hankemekanismeja hyväksikäyttäen. Luonnonsuojeluliiton mielestä valtion ei pidä perustaa alkujakoa valtion budjettivaroista kustannettavaan kansainväliseen päästökauppaan tai mekanismeihin. Päästövähennysten tulee perustua kotimaisiin toimenpiteisiin, jotka jakautuvat oikeudenmukaisesti (yhtäläisten päästövähennyskustannusten mukaan) eri sektoreiden kesken. Jakosuunnitelmaa päästökauppasektorille ensimmäisen kauden osalta tulisikin tältä osin korjata ennen kuin se lopullisesti toimitetaan Euroopan unionin komissiolle. Hallituksen tulee myös tänä vuonna uusittavassa ilmastostrategiassa asettaa valtion toteuttamalle päästökaupalle sekä joustomekanismihankkeille selkeät rajat, joilla hankkeet rajoitetaan Kioton sopimuksen mukaisesti kotimaisia toimenpiteitä täydentäviksi, ja joilla hankkeet täyttävät kestävän kehityksen ekologiset ja sosiaaliset kriteerit. Rajojen asettaminen lopettaisi päästökauppasektorin toimijoiden epävarmuuden toisella päästökauppakaudella koituvien päästövähennysvelvoitteiden määrästä ja antaisi selvän signaalin siitä, millaisiin toimenpiteisiin niiden on omassa toiminnassaan ryhdyttävä jo ensimmäisellä kaudella, jotta päästövähennykset olisivat hyödynnettävissä toisella kaudella. Päästökauppasektorin jakoperusteet ja päästöoikeuksien määrät Jakosuunnitelmassa noudatetaan niin sanottua perintömenetelmää. Sen mukaisesti päästöoikeuksia jaetaan ilmaiseksi perustuen toteutuneisiin päästöihin. Jaon perustana käytetään laitosten vuosien vuosien päästöjä paitsi ryhmän D eli lauhdelaitosten osalta, joiden jakoperusteena käytetään vuosia Luonnonsuojeluliiton mielestä jakosuunnitelmassa olisi kannattanut hyödyntää direktiivin suomaa mahdollisuutta huutokaupata osa päästöoikeuksista (5% ensimmäisellä ja 10% toisella kaudella). Huutokaupan avulla olisi voitu huomattavasti paremmin toteuttaa saastuttaja maksaa -periaatetta. Yhdistämällä huutokauppa esim. nykyistä esitystä huomattavasti pienempiin päästöoikeuksien määrään lauhdetuotannolle (ryhmä D), olisi voitu varautua eri vuoden 2003 kaltaiseen tilanteeseen tavalla, joka kohtelisi eri toimijoita tasapuolisemmin. Korkeasta sähkön pörssihinnasta muutoinkin hyötyviä lauhdesähköntuottajia voisi kannustaa mahdollisimman vähäpäästöiseen tuotantoon, kun niiden olisi ostettava ylimääräiset oikeudet joko päästömarkkinoilta tai huutokaupasta. Kuten taulukosta 2 käy ilmi, ei tehtyä jakosuunnitelmaa voi pitää perintömenettelyn mukaisena, sillä se sallii kaikissa alaryhmissä päästöjen lisääntyä suhteessa laskentajakson keskimääräisiin päästöihin. Luonnonsuojeluliiton mielestä ainoat perusteet, joilla tällaista jakoa eri alaryhmissä voitaisiin perustella, on joko

5 5/6 varhaisten toimien tai puhtaan teknologian huomioonottaminen (direktiivin liitteen III kriteerit 7 ja 8). Vuosittaiset päästöt keskimäärin Vuosittaiset päästöt keskimäärin teollisuusprosessit A 10,3 12,3 teollisuuden lämpöja 7,5 8,2 CHP-laitokset B kaukolämpö- ja CHPlaitokset 12,4 14,5 C lauhdelaitokset D (6,3) 9,3 9,5 kaasuturpiinit E 0,05 0,05 uudet toimijat F 3,7 Yhteensä 36,6 40,8 45,9 Päästöoikeuksien vuosittainen määrä keskimäärin Taulukko 2. Alaryhmien vuosittaiset keskimääräiset päästöt laskentajaksoilla ja ensimmäisellä päästökauppajaksolla. Varhaisten toimien osalta Luonnonsuojeluliitto pitää hyvänä jakosuunnitelman lähtökohtaa, jossa varhaisia toimia ei erikseen huomioida niiden perustuessa toimenpiteiden taloudellisuuteen muista syistä, mm. valtiolta saatuun tukeen. Mikäli alkujako olisi toteutuneiden päästöjen sijaan perustunut vahvemmin esimerkiksi tuotannon tehokkuuteen (päästöt/tuotettu yksikkö) tai teknologisiin vähentämispotentiaaleihin, olisi toimijoiden tekemät varhaiset toimet kuitenkin kyetty huomioimaan jo ensimmäisellä kaudella. Nyt ainoa ensimmäiselle kaudelle esitetty teknologinen tavoitteellisuus koskee uusien toimijoiden päästöoikeuksien laskennassa käytettäviä ominaispäästökertoimia. Näissäkin kiinteän polttoaineen ominaispäästökerroin vastaa seospolttoainetta, jossa on 60% turvetta ja 40% puuta. Luonnonsuojeluliitto ei pidä tätä tavoitteellisena vaan jo olemassa käytäntöä vastaavana. Luonnonsuojeluliiton mukaan lähtökohdaksi tulisi ottaa vähintään seospolttoaine, jossa on puuta ja turvetta samassa suhteessa. Luonnonsuojeluliitto pitää myös tärkeänä, että toisen kauden jakosuunnitelmaesityksen niin sanotuissa sovituskertoimissa painottuvat nimenomaan energiatehokkuuden ja puhtaan teknologian tavoitteellinen huomioiminen. Sovelletusta perintömenettelytavasta johtuen päästöjen lisääntyminen voisi olla perusteltua lähinnä ryhmissä B ja C, joissa sähkön ja lämmön yhteistuotannon energiatehokkuuden huomioiminen suhteessa erillistuotantoon on direktiivin mukaista puhtaan teknologian huomioimista. Luonnonsuojeluliitto pitää erityisen huolestuttavana lauhdetuotannolle (ryhmä D) alkujaon suomaa mahdollisuutta lisätä päästöjään suhteessa laskentajaksoonsa , johon sisältyy jo erittäin poikkeuksellinen vuosi Alkujaon olisi tullut selkeästi suunnata päästövähennystoimia jo ensimmäisellä kaudella

6 6/6 saastuttavimpaan lauhdetuotantoon (jakamalla huomattavasti vähemmän oikeuksia ja yhdistämällä tämä esim. huutokauppaan) ja näin edistää lauhdetuotannon korvautumista energiatehokkaammalla yhteistuotannolla sekä lauhdelaitosten suuntautumista kohti päästöttömien polttoaineiden käyttöä. Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Heikki Simola puheenjohtaja Eero Yrjö-Koskinen toiminnanjohtaja