Luetaan yhdessä -opettajan opas Aluksi Luetaan yhdessä -verkoston vapaaehtoiset ovat tehneet arvokasta työtä kielenopettajina jo yli kymmenen vuotta. Suurella osalla vapaaehtoisista ei ole aiempaa kokemusta opettajina, mikä ei ole mikään este, jos motivaatiota opettamiseen ja uuden oppimiseen löytyy. Jotta vapaaehtoistyö olisi mielekästä, omia opettajan taitoja kannattaa kehittää. Tämä opettajan opas on suunnattu aloituspaketiksi niin vasta aloittaville vapaaehtoisille kuin syventäväksi oppaaksi kielen opettamisen konkareille. Opas tarjoaa pedagogista pohdintaa oppimisesta sekä käytännön vinkkejä opetustunneille. Vaikka opettajan pedagogisia taitoja voi kehittää loputtomiin, haluamme korostaa, että siitä ei tule ottaa paineita. Jokainen vapaaehtoinen opettaa itselleen sopivalla tyylillä ja omista vahvuuksistaan lähtien. Toivomme että tämä opas voi tarjota uusia ajatuksia, jotta vapaaehtoisena toimiminen tuntuisi mahdollisimman kiinnostavalta, hauskalta ja motivoivalta. Kaikki lähtee ilmapiiristä Luetaan yhdessä -tunneilla on ensisijaisen tärkeää mukava ja turvallinen tunnelma. Jos opiskelijalla on tunnilla kivaa, hän on todennäköisesti motivoitunut käymään tunneilla jatkossakin. Luetaan yhdessä -toiminnan keskeisiä tavoitteita on saada eri kulttuureista tulevia ihmisiä kohtaamaan 1
toisiaan, ja monelle oppitunnit ovat ainoita tilaisuuksia tämänkaltaiseen vuorovaikutukseen. Kohtaaminen tapahtuu parhaiten positiivisessa ilmapiirissä. Toisin sanottuna: tunneilla kannattaa pitää hauskaa. Tunnelma on olennainen myös oppimisen kannalta. Tunneilla on hyvä panostaa ilmapiirin luomiseen, joka kannustaa aktiivisuuteen. Yksi tärkeimmistä osista uuden kielen oppimisessa on olla pelkäämättä virheitä, siksi on ensisijaista luoda turvallinen ympäristö, jossa oppilaan tekemiin virheisiin ei koko ajan puututa. Tärkeintä on saada opiskelijat käyttämään rohkeasti uutta kieltä ja saada sen kanssa onnistumisen kokemuksia. Tämä on asia josta kannattaa puhua avoimesti opiskelijoiden kanssa. Heitä siis kannattaa kannustaa puhumaan paljon virheistä välittämättä. Oppilaat kannattaa pistää vuorovaikutukseen toistensa kanssa. Uutta kieltä on paljon paineettomampaa harjoitella toisen aloittelijan kanssa kuin kantasuomalaisen kanssa. Siksi esimerkiksi kannattaa välttää tilannetta, jossa monta vapaaehtoista opettaa yhtä opiskelijaa. Saman kieliryhmän opiskelijat päätyvät usein istumaan tunneilla toistensa viereen. Tämä luo opiskelijalle turvaa, mutta saattaa haitata oppimista, jos ryhmät eivät sekoitu koskaan. Tämän vuoksi vapaaehtoisten kannattaa sekoittaa mahdollisia klikkejä aika ajoin. Myös istumapaikkojen ajoittainen sekoittaminen avaa ihmismieltä uusiin tilanteisiin, mikä edesauttaa uuden oppimista. Oppimisen kannalta on olennaista, että opiskelija on mahdollisimman paljon äänessä. Innokas opettaja saattaa huomaamattaan hallita tilannetta liiallisella puheella, mikä on pois opiskelijan harjoittelusta. Vapaaehtoisten tulee sietää hiljaisuuksia ja olla täyttämättä opiskelijoiden takeltelevia lauseita. On hyvä rohkaista opiskelijoita kysymään opettajilta neuvoa, silloin kun he sitä tarvitsevat. Tässä toimivat hyvin kysymykset miten sanotaan? ja mitä tarkoittaa?. Kuten sanonta kuuluu, kysyvä ei tieltä eksy. Monien muistikuvat koulunkäynnistä ovat peräisin lapsuuden tai nuoruuden ajoilta. Erona peruskouluun on, että Luetaan yhdessä -ryhmien opiskelijat eivät ole lapsia tai nuoria, siksi heitä tulee kohdella tasavertaisina aikuisina, joiden aktiivista toimijuutta tulee kunnioittaa ja kannustaa. Näin ollen opiskelijoilta kannattaa kysyä mitä he haluavat oppia ja miten. Kun opiskelijoita vastuuttaa omasta oppimisestaan ja tukee heitä siinä, on oppiminen tehokkainta. 2
Selkokieli Suomen kieli ei ole helpoimpia kieliä oppia. Tämä johtuu muun muassa siitä, että kielioppimme on monimutkainen ja puhuttu kieli poikkeaa usein kirjoitetusta kielestä. Suomen kielen aloittelijan ei ole mahdollista heti sisäistää kaikkia kieliopin nyansseja tai hahmottaa toisistaan poikkeavia puhuttua ja kirjoitettua kieltä. Siksi opiskelijoille on syytä puhua ja opettaa pääsääntöisesti selkokielen avulla. Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Tässä vinkkejä selkokielen käyttöön: - Käytä yksinkertaisia selkeitä verbejä ja selvitä oppilaille vieraat käsitteet esim.: määritä, merkitse, esitä, jäsennä, listaa, tulkitse, laadi, upota, pohdi, luettele, päättele jne. Käytä tilalla kirjoita, keksi, mieti, selitä, kerro, tee. - Artikuloi selkeästi ja huolellisesti sekä puhu tarpeeksi hitaasti tauottaen. Varo puhumasta liian pitkiä jaksoja yhtäjaksoisesti. - Painota puheessasi pääasioita ja toista tärkeät asiat. - Palauta sanat perusmuotoon. - Käytä yleiskieltä, kun opetat (vältä murteellista kieltä). Käytä yksinkertaista, konkreettista kieltä. - Suosi lyhyitä lauseita, etsi synonyymeja, tee selviä kysymyksiä ja selitä sanat! - Näytä, näyttele, elehdi, piirrä! Ole ystävällinen! - Anna oppilaalle aikaa esittää asiansa ja kuuntele häntä. Anna aikaa valmistautua vastaamaan esittämääsi kysymykseen kohdistamalla kysymys määrätylle oppilaalle nimeltä mainiten ennen kysymyksen esittämistä. Selkokielen puhuminen saattaa tuntua vapaaehtoisesta epäluonnolliselta. Sen käyttämiseen kuitenkin tottuu, ja opiskelijoita selkokielisyys auttaa huomattavasti. Välillä opettajien kannattaa myös ottaa esimerkkejä puhekielestä, ja selittää näiden eroja yleiskieleen. Jotta suomen kieli ei tuntuisi mahdottomalta ja loputtoman kaoottiselta, opetettavia asioita ja käytettävää kieltä kannattaa hyvin tietoisesti rajata varsinkin vasta-alkajien kanssa hyvin suppeaksi. On tärkeää, että kieli tuntuu mahdolliselta oppia ja että siitä oppii heti käytännöllisiä ja 3
onnistumisen kokemuksia luovia ilmaisuja. Tähän näkökulmaan on olemassa käytönnöllinen menetelmä nimeltä Toisto, josta saa lisää tietoa osoitteesta http://suomenkielisanootervetuloa.fi/. Erilaiset oppijat Jokaisella meistä on oma oppimistyyli. Tarkemmin sanottuna tämä tarkoittaa opiskelijan luontaista taipumusta käyttää tiettyjä oppimisstrategioita hankkiessaan tietoja ja käsitellessään niitä. Oppimistyylejä ovat auditiivinen, kinesteettinen ja visuaalinen tapa oppia. Auditiivinen oppija käyttää kuuloaistia hyväkseen oppiessaan. Auditiiviset oppijat kiinnittävät huomionsa ääniin ja äänenpainoihin. Luokan taustamelu voi häiritä heidän keskittymistään, koska he eivät pysty kuulemaan kyllin selkeästi opettajan ääntä tai omaa sisäistä puhettaan. Auditiiviset oppijat ovat matkijoita. He tapailevat äänteitä ja sanoja kirjoitusharjoituksia tehdessään. Heille on myös ominaista mieltymys ääneen lukemiseen. Kinesteettinen oppija oppii liikkeen ja tuntoaistin kautta. Kinesteettisen oppijan on usein vaikea istua paikallaan hiljaa, koska kehon liikkeet ja tuntemukset auttavat häntä keskittymään opittavaan asiaan. Myös käsien ja sormien käyttö, kirjoittaminen, piirtäminen, paperille raapustelu tai esineiden hypistely käsissä on tunnusomaista kinesteettisille oppijoille samoin kuin oppiminen kokemuksen, kokeilujen ja kädestä pitäen näyttämisen kautta. Visuaalinen oppija hyödyntää näköaistia. Hänelle on luonteenomaista oppia näkemällä, koska visuaalisesti havainnoiva näkee kuvasta tai kuviosta yhdellä silmäyksellä monia asioita ja kokonaisuuksia. Visuaalisten oppijoiden oppimista ja asioiden mieleenpalauttamista auttaa kuvien ja eri värien käyttö opetuksen tukena. Monien ihmisten oppimista hyödyttää kaikkien kolmen strategian käyttö opetuksessa. Jotkut strategiat myös soveltuvat toisia paremmin tiettyjen asioiden oppimiseen. Jotkut ihmiset taas ovat selkeästi tietyntyyppisiä oppijoita, ja heillä toimii parhaiten vain joku strategioista. Siksi oppilaita kannattaa kannustaa tutkimaan omaa oppimistyyliään. Kun oppilaat tunnistavat oman oppimistyylinsä ja siihen sopivat toimintatavat, tulee heidän opiskelemisestaan ja opettamisesta mielekkäämpää. 4
On myös syytä tiedostaa, että erilaisilla ihmisillä on erilaisia oppimisvalmiuksia. Tämä käy ilmi Luetaan yhdessä -ryhmien monesti hyvin heterogeenisissä ryhmissä. Toiset oppivat kieliä nopeasti, kun toisilla se vie pitkään. Opiskelijoiden kokemukset opiskelusta vaihtelevat, ja jotkut jopa eivät ole käyneet ollenkaan kouluja. Luetaan yhdessä- tunneilla käy opiskelijoita, jotka osaavat monia kieliä ja tietävät, miten näitä opitaan sekä opiskelijoita, joille suomi on ensimmäinen vieras kieli. Oppimisvalmiuteen vaikuttavat myös muut henkiset voimavarat, stressitekijät ja elämäntilanne. Kaiken kaikkiaan vapaaehtoisten on hyvä tiedostaa opiskelijoiden vaihtelevat oppimisvalmiudet. Jotta eri tavoin oppivat ja eritasoiset opiskelijat saisivat itselleen sopivaa opetusta, tuntien sisältöä tulee eriyttää eri tavoin. Eriyttäminen Kielen oppiminen laaja-alainen prosessi, ja jokainen opiskelija oppii hiukan eri tavoin. Siksi kielen opettamiseen kannattaa käyttää monia ja erilaisia menetelmiä. Opetuksen eriyttäminen on keino ottaa huomioon opetusryhmän tarpeet ja oppilaiden erilaisuus. Tämä tapahtuu esimerkiksi eriyttämällä tunnin kulkua erilaisiin pienryhmiin ja vaiheisiin. Eriyttämistä voi tehdä esimerkiksi tasoryhmittäin tai oppimistapojen mukaan. Kukaan ei jaksa yhtä ja samaa opiskelumetodia loputtomiin, siksi tunneilla on hyvä olla rakenne, jossa on erilaisia vaiheita. Näitä voivat olla esimerkiksi yhteinen aloitus, jakaantuminen tasoryhmiin, yksilötyöskentely ja yhteinen lopetus. Tunnin rakenne on hyvä kertoa opiskelijoille etukäteen, jotta he osaavat orientoitua tunnin kulkuun. Nettisivuillamme on listattuna perinteisten kirjallisten oppimateriaalien lisäksi paljon erilaisia kielen oppimisen menetelmiä kuten toiminnallisia menetelmiä ja verkko-oppimisen alustoja, jotka sopivat hyvin eriytettyyn opettamiseen. Eriyttämisen keinoja monia. Tässä on lueteltuna niistä muutamia. Tehtävillä eriyttäminen on tavallisimmin käytetty tapa. Samasta tehtävästä voi olla monia eritasoisia versioita, ja tehtävien vaikeustaso voi vaihdella helposta vaikeaan. Oppilaiden nopeus suoriutua tehtävistä vaihtelee ja myös sen mukaan voi eriyttää. Eritasoisia tehtäviä löytyy 5
oppikirjoista ja monistemateriaaleista. Jos saman aihealueen tehtävistä ei löydy eri tasoisia versioita, niitä voi luoda itse. Reitittämisessä oppilaat käyvät läpi eritasoisen tehtäväsarjan, joissa tehtävät johtavat seuraavaan tehtävään. Opettaja voi jakaa tehtävät opiskelijoille oman harkintansa tai alkutestin perusteella tai oppilaiden annetaan valita itse. Esimerkiksi vasta-alkajille voi antaa perustason tehtävien sarjan kun edistyneemmille voi antaa vaativampien tehtävien sarjan. Toinen tapa on esimerkiksi antaa visuaalisille oppijoille visuaalisten harjoitusten sarjan ja auditiivisille oppilaille auditiivisten tehtävien sarjan. Pysäkkityöskentely on tapa, jossa luokkaan järjestetään eritasoisia tehtäväpisteitä ja oppilaat kiertävät näitä. Yhdellä pysäkillä voidaan esimerkiksi opetella ääntämistä, toisella uusia arjen sanoja ja kolmannella keskitytään johonkin kielioppisääntöön. Tehtäväanalyysissa oppimistavoite jaetaan tavallistakin pienempiin osiin heikommin suoriutuvan oppilaan tapauksessa. Oppilaalla voi olla yksilölliset oppimistavoitteet, jotka tehdään yhteistyössä opettajan kanssa. Esimerkiksi jos oppilaalla on vaikeuksia sisäistää paljon uusia asioita, hänelle kannattaa räätälöidä tehtäviä, joissa keskitytään vain yhden asian opetteluun tai suositella että hän keskittyy tehtävässä vain yhden asian opetteluun. Oppilaan harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita voi hyödyntää eriyttämisessä. Ryhmätehtäviä voi jakaa teemoittain, esimerkiksi urheilusta, ruoanlaitosta tai luonnosta kiinnostuneille. Yhteistoiminnallinen oppiminen on yksi eriyttämiseen sopiva työmuoto, jota voidaan toteuttaa usealla tavalla: esimerkiksi pienryhmiä tai parityötä, jolloin 2-4 henkilön ryhmillä voi olla joko samat tai eri tehtävät. Yksi malli on niinsanottu palapeli, jossa ryhmät vaihtuvat kotiryhmistä asiantuntijaryhmiin. Asiantuntijaryhmissä opetellaan uusi asia, ja sen jälkeen palataan kotiryhmiin, joille asiantuntijan tehtävänä on opettaa oppimansa asia. Oppilaat opettamaan toisiaan. Suurissakin luokissa oppilaat voivat työskennellä yhdessä jaetuissa heterogeenisissä pienryhmissä. Tehtävä, jossa edistyneemmät oppilaat opettavat aloittelijoita on hyvä tapa saada ryhmä vuorovaikutukseen keskenään. Opettajan roolissa opiskelijat joutuvat miettimään ja sanallistamaan jo osaamiaan asioita, mikä kehittää myös heidän kielen oppimista. 6
Tunnin päättäminen. Tunnin lopussa lyhyt yhteenveto ja asioiden kertaus tukevat muistamista. On tärkeää, että tunti päättyy rauhallisesti ja siten, että kaikille jää hyvä mieli tunnista. Muistikeinot kertaus on opintojen äiti Kielen oppiminen on isolta osalta uusien asioiden muistamista. Siksi opiskelijoiden ja opettajien kannattaa kehittää erilaisia menetelmiä muistamista varten. On hyvä tiedostaa, että ihmisen kyky vastaanottaa ja painaa muistiinsa on hyvin rajallinen. Tämän vuoksi vapaaehtoisten tulee rajata tunneilla läpi käytävän uuden tiedon määrä sopivan suppeaksi. Lukemattomien uusien sanoja ja kielioppisääntöjen esittelyn sijaan kannattaa keskittyä rajattuun asiasisältömäärään ja näitä sisältöjä opiskelijoiden tulee voida toistaa useita kertoja tunnin aikana, jotta ne jäisivät muistiin. Asioiden toistaminen vain yhden tunnin aikana ei riitä, vaan tunneilla on hyvä kerrata myös edellisellä tunnilla opittuja asioita. Uusien asioiden opettelua voi auttaa erilaisilla muistiharjoituksilla. Tässä siihen muutama vaihtoehto: - Uusien sanojen kanssa kannattaa kehittää sanoihin liittyviä assosiaatioita. Jos uusi sana esimerkiksi muistuttaa jotain oman äidinkielen sanaa, voi näiden välille muodostaa jonkinlaisen assosiaatioyhteyden. - Sanalistat ovat erinomaisia tapoja oppia uusia sanoja. Jos opiskelija on esimerkiksi visuaalinen oppija sanoja tai sanaryhmiä voi yhdistää väreihin. Sanalistoja voi kirjoittaa muistiin vaikka puhelimeen, aina kun uusia sanoja tulee vastaan. - Kaksi sanaa päivässä -haaste. Jos opiskelija haastaa itsensä etsimään ja opettelemaan aina kaksi uutta sanaa päivässä, he voivat esimerkiksi aina esitellä viikon aikana oppimansa sanat tunneilla. Muistia auttavia menetelmiä on valtavasti ja oppilaita kannattaa rohkaista luomaan ja käyttämään siihen itselleen sopivia työkaluja. 7
Opettajan muistilistaa 1. Puhu selkeästi, mutta ei liioitellun hitaasti. 2. Jäsentele puhettasi painottaen ja tauottaen. 3. Käytä ilmeitä ja eleitä sekä hyödynnä tilaa ja paikkaa. 4. Havainnollista käsitteitä esimerkeillä. 5. Anna oppilaiden olla paljon äänessä ja puhua rauhassa virheitä korjaamatta. 6. Käytä toiminnan avulla oppimista. 7. Huolehdi siitä, että oppilaiden välille syntyy vuorovaikutusta. 8. Varmista eri tavoin, että oppilas on ymmärtänyt ohjeet ja opittavan asian. 9. Laita oppilaat käyttämään opittavaa asiaa monessa eri kontekstissa. 10. Anna oppijoille aikaa ja positiivista palautetta. Lisäksi: Opeta opiskelutekniikkaa ja ohjaa opinnoissa. Keskustele oppilaan kanssa, miettikää yhdessä oppilaan ominta tapaa oppia. Tiedosta, että toisille oppilaille ääneen lukemaan luokassa yksin tuottaa ahdistusta, salli tällöin pari tai yhteisluku. Tekstin iso fonttikoko, lyhyet rivit, kapeat palstat auttavat lukemista Jos kirjoitat taululle, älä puhu samaan aikaan, kun kirjoitat, jotta oppilas näkee suusi liikkeet. Varo puhumasta samaan aikaan, kun oppilaat kirjoittavat tai lukevat muuta tekstiä. Vältä liian pitkiä suullisia ohjeita. Anna ohjeet monisteena tai taululle kirjoitettuna. Yhteenveto käsitellystä asiasta auttaa muistamista, selitä sama asia monin eri tavoin. Toisille oppilaille liikkuminen ja tekeminen oppitunneilla on välttämätöntä oppimisessa. Mieti, miten voit opetuksessasi hyödyntää värejä, muotoja, liikkumista, musiikkia, rytmiä, kuvia, ja hauskoja muistisääntöjä uuden asian opetuksessa. Käytä monipuolisesti erilaisia apuvälineitä, verkkoympäristöjä ja muita oppimisympäristöjä. Muista kannustaa myös ja erityisesti niitä oppilaita, joiden lähtötaso ei ole yhtä korkea kuin muiden oppilaiden ja jotka kehittyvät kykyjensä mukaan ja yrittävät parhaansa. 8
Lähteet: http://www.enorssi.fi/opetus/erilaisen-oppijan-tuki/materiaalit-1/eriyttaminen.pdf Eväitä Esimerkkejä ja kokemuksia. Luku- ja kirjoitustaidon opetus aikuisille maahanmuuttajille. Toim. Rauno Laine, Leena Nissilä ja Kaarina Sergejeff. Opetushallitus, 2007. 9