Vastaanottaja Tampereen kaupunki Asiakirjatyyppi Vaikutusten arviointi Päivämäärä 2.2.2017 Viite 1731965 TAMPEREEN KAUPUNKI ASEMAKAAVAN NRO 8577 MÄKIHIILIKOIHIN KOHDISTU- VIEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI
TAMPEREEN KAUPUNKI MÄKIHIILIKOIHIN KOHDISTUVIEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Päivämäärä 2.2.2017 Laatijat Tarkastaja Kuvaus Rambollin projektinumero 1510031934 Tampereen kaupungin Donnajärjestelmän id Kansikuva Jussi Mäkinen Tarja Ojala Tampereen asemakaavan nro 8577 mäkihiilikoihin (Anacampsis fuscella) kohdistuvien vaikutusten arviointi ja selvitys kompensaatiomahdollisuuksista 1 731 965 Mäkihiilikoi. Kuva: Marko Mutanen. Raportti sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 01/2017 aineistoa. Ramboll Niemenkatu 73 15140 LAHTI P +358 20 755 611 F +358 20 755 6201 www.ramboll.fi
SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Lähtöaineisto 2 3. Mäkihiilikoi 2 3.1 Lajin kuvaus 2 3.2 Esiintymisalue 2 3.3 Elintavat 3 3.4 Uhanalaisuus 4 3.5 Havainnot suunnittelualueelta ja sen lähiympäristöstä 4 4. Arvioitava kaava 6 5. Kaavan vaikutukset mäkihiilikoihin 8 6. Kompensaatiomahdollisuudet 9 6.1 Yleistä 9 6.2 Kaava-alueella 9 6.3 Kaava-alueen ulkopuolella 11 7. Yhteenveto 12 8. Lähteet 13
1. JOHDANTO Tampereen Nekalan normaalikoulun ja uuden päiväkodin asemakaava nro 8577 on ehdotusvaiheessa ja siitä on saatu muistutukset. Kaavamuutos koskee XXV (Vihioja) kaupunginosan korttelin nro 593 tontteja nro 5 ja 6, katu- ja puisto-aluetta ja kaupunginosan rajaa. Tontilla 593-5 toimii Tampereen yliopiston normaalikoulu. Tontin keskiosassa on Mustametsäksi nimetty luonnonmukainen metsäalue. Tontin länsiosassa on hiekkapintainen aukio, joka toimii pelikenttänä. Asemakaavan tavoitteena on mahdollistaa normaalikoulun laajentaminen ja uuden päiväkodin rakentaminen. Tontti 593-5 esitetään jaettavaksi kolmeen osaan: normaalikoulun tontiksi, päiväkodin tontiksi ja virkistysalueeksi (Mustametsä). Kaava-alueen länsiosan hiekkakenttä ja sen ympäristö on erittäin uhanalaisen mäkihiilikoin (Anacampsis fuscella) elinympäristöä. Asemakaavaehdotuksessa hiekkakenttä on osoitettu päiväkodin tontiksi 564-1. Mäkihiilikoin elinolosuhteiden säilyminen on huomioitu päiväkodin tontin eteläosaan merkityllä suojelumääräyksellä (sl-16). Tässä raportissa arvioidaan asemakaavamuutoksen vaikutuksia mäkihiilikoin elinympäristöön kaava-alueella ja laajemmin alueen ympäristössä. Vaikutusten arvioinnin perusteella annetaan suosituksia mäkihiilikoin huomioon ottamiseksi asemakaavassa. Lisäksi työssä arvioidaan mäkihiilikoin levinneisyyttä alueen ympäristössä, lajille potentiaalisia elinympäristöjä sekä ekologisen kompensaation edellytyksiä. Arvioinnin laatimisesta on vastannut FM ympäristöekologi Jussi Mäkinen. Selvitys on laadittu Tampereen kaupungin toimeksiannosta. Kuva 1-1 Suunnittelualueen sijainti.
2. LÄHTÖAINEISTO Arviointi perustuu Tampereen kaupungin toimittamaan kaava-aineistoon, Suomen ympäristökeskuksen uhanalaistietokannan aineistoon, mäkihiilikoista julkaistuun kirjallisuuteen sekä Maanmittauslaitoksen paikkatietoaineistoihin. Arvioinnin kannalta keskeisimmät lähteet ovat: Asemakaavan nro 8577 kaavaehdotuskartta, versio 17.1.2017 (Tampereen kaupunki) Mustametsän päiväkoti ja neuvolatilat tontinkäyttöluonnos 9.11.2016 (Arkkitehdit MY) Nekalan Mustametsä. Viheralueen yleissuunnitelma, selostusosa. Luonnos 15.11.2016. (Villi vyöhyke ry.) Muistutus asemakaavaehdotuksesta nro 8577 (Tampereen hyönteistutkijain seura ry 2.1.2017) Mäkihiilikoin havaintotiedot Suomessa, rekisteripoiminta 26.1.2017 (Suomen ympäristökeskus) 3. MÄKIHIILIKOI 3.1 Lajin kuvaus Mäkihiilikoi (Anacampsis fuscella) on jäytäjäkoiden (Gelechiidae) heimoon kuuluva pienikokoinen, siipiväliltään 10 14 mm oleva koiperhonen. Etusiipien yläpuoli on tummanruskea, ja siiven ulkokolmannes on tyveä tummempi. Siiven keskellä on kaksi pientä tummaa pistettä, jotka toisinaan puuttuvat. Takasiivet ovat vaaleanruskeat, ja niiden kärki on pidentynyt, mikä on jäytäjäkoille tyypillinen piirre. Kuva 3-1 Mäkihiilikoi Anacampsis fuscella 3.2 Esiintymisalue Mäkihiilikoi tunnetaan ainoastaan suppealta alueelta Ruotsista Upplannista (Tukholman pohjoispuolella), Suomessa Varsinais-Suomen, Etelä-Hämeen ja Uudenmaan alueella sekä Venäjältä. Yleislevinneisyytensä perusteella lajin esiintymät Suomessa ja Ruotsissa ovat reliktejä ja lajin nykyinen esiintymisalue painottuu Venäjällä kuivan mannerilmaston alueelle Etelä-Uralin alueelle (Naturvårdsverket 2005). Suomesta laji on löydetty ensimmäisen kerran vuonna 1984 Lahdesta (Ahola & Saarela 2008). Samana vuonna lajia löytyi Kangasalan Kuhmalahdelta ja vuodesta 1985 useilta muilta paikkakunnilta Etelä-Suomesta, kun lajia opittiin etsimään.
Nykyisin lajista tunnetaan reilu 30 havaintopaikkaa Suomesta. Suurin osa esiintymistä sijaitsee Tampereella ja sen lähikunnissa eteläisen Pirkanmaan ja pohjoisen Kanta-Hämeen alueella. Havaintoja on lisäksi tehty Varsinais-Suomesta ja Uudeltamaalta (kuva 3-2). Kuva 3-2 Mäkihiilikoin havaintopaikat Suomessa. Osa kartan pisteistä on epätarkkoja, lisäksi kartasta puuttuu muutamia uhanalaistietokannasta puuttuvia havaintoja. Lähde: Suomen ympäristökeskus, uhanalaistietokanta 26.1.2017. 3.3 Elintavat Mäkihiilikoi on lämpimien elinympäristöjen laji, jota tavataan kedoilla ja harjujen rinteillä. Nykyisin lajin esiintymät sijaitsevat usein ihmisen luomissa paahdeympäristöissä, kuten teiden pientareilla, käytöstä poistuneilla sorakuopilla, ampumaradoilla tms. Lajin toukat elävät pääasiassa metsäapilalla (Trifolium medium). Lajin toukkia on löydetty Ruotsissa myös keltamaitteelta (Lotus corniculatus) (Naturvårdsverket 2005) ja Suomessa punaapilalta (Ahola & Saarela 2008). Näissä tapauksissa kyseisen esiintymispaikan pääasiallinen ravintokasvi on kuitenkin ollut metsäapila, eikä lajin esiintymiä ole ilmeisesti löydetty yksinomaan muilta kasveilta. Mäkihiilikoin toukkia on löydetty Suomessa kesäkuun alkupuolen ja heinäkuun alkupuolen välisenä aikana. Toukat elävät yhteenkehrättyjen apilan lehtien muodostaman käärön sisällä kudosputkessa. Pienet toukat syövät aluksi lehden pintasolukkoa kalttaamalla, myöhemmin ne syövät niihin reikiä (Ahola & Saarela 2008). Toukka koteloituu lehtikäärön sisään. Aikuinen perhonen lentää heinäkuun lopulla. Lajin kartoitus on helpointa tehdä toukkien muodostamia lehtikääröjä etsimällä. Esiintymispaikoillaan toukat on löydetty useimmiten kaikkein kuivimmista ja aurinkoisimmista kohdista, ja näillä paikoilla metsäapilakasvustot vaikuttavat jopa kärsivän kuivuudesta (Naturvårdsverket 2005).
3.4 Uhanalaisuus Mäkihiilikoi on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN) (Rassi ym. 2010). Uhanalaisuuden syiksi ilmoitetaan avoimien alueiden sulkeutuminen ja kuloalueiden ja muiden luontaisen sukkession alkuvaiheiden väheneminen. Samat tekijät ovat monien harju- ja paahdeympäristön lajien tyypillisiä uhanalaisuuden syitä. Lajin yhdeksi uhkatekijäksi ilmoitetaan myös rakentaminen. Mäkihiilikoi oli vuoden 2000 uhanalaisuusluokituksessa luokiteltu vain silmälläpidettäväksi (NT). Luokkamuutoksen syynä on ilmoitettu aito muutos, eli lajin taantuminen. Laji on säädetty myös erityisesti suojeltavaksi luonnonsuojeluasetuksessa. Luonnonsuojelulain 47 :n nojalla erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kielto on voimassa sen jälkeen kun, Elinkeino- liikenne ja ympäristökeskus on tehnyt ja antanut tiedoksi päätöksen alueen rajoista. 3.5 Havainnot suunnittelualueelta ja sen lähiympäristöstä Asemakaavaehdotuksen alueelta Tampereen Nekalasta mäkihiilikoi löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1985. Tämän jälkeen lajin esiintymää alueella on seurattu aktiivisesti lähes vuosittain, ja tuoreimmat havainnot lajista ovat vuodelta 2016. Asemakaavaehdotuksen alueella mäkihiilikoi esiintyy kaava-alueen länsiosan aurinkoisella hiekkapintaisella joutomaa-alueella ja sen ympärillä teiden pientareilla (kuva 3-3). Ilmakuvasta arvioituna esiintymän laajuus on noin 4 700 m 2, kun mukaan luetaan alueen ketomaiset, metsäapilaa kasvavat alueet. Tästä esiintymästä käytetään jatkossa nimeä Nekala a Kuva 3-3 Mäkihiilikoin esiintymä Nekala a arvioitavan asemakaavan alueella.
Kaava-alueen mäkihiilikoin esiintymä on ollut todennäköisesti olemassa ainakin kymmenien vuosien ajan, sillä alue on ollut rakentamatonta, avointa kenttää tai viljelysten reuna-aluetta ainakin 1940-luvulta saakka. 1940- ja 50-luvuilla nykyinen kenttäalue on ollut ainakin osittain viljelykäytössä, mutta mäntyvaltaisen Mustametsän metsikön reunassa on todennäköisesti ollut lajille soveltuvia metsäapilakasvustoja jo tuolloin. Vuoden 1963 ilmakuvan perusteella nykyisen joutomaakentän pohjoisosa on ollut viljelykäytössä ja mäkihiilikoille soveltumatonta, mutta tontin eteläosa suunnilleen kaavassa esitettävän sl-16 alueen kohdalla on ollut matalaa kasvillisuutta kasvavaa joutomaata (kuva 3-4). 1970-luvulla Mäntyhaantien eteläpuolelta kaadettiin puustoa lähes kokonaan pois rakennettavilta teollisuustonteilta (Villi vyöhyke ry 2016). Tässä yhteydessä alueelle on todennäköisesti syntynyt lisää paahteisia tien pientareita ja tontin reunoja, joille metsäapila on päässyt levittäytymään. Metsäapilakasvustot esiintymän alueella ovat luultavasti nykyään laajempia kuin vuosikymmeniin aikaisemmin, sillä kaava-alueen hiekkakentän käyttö on ollut vähäistä, mikä on sallinut ketokasvillisuuden leviämisen koko sen alueelle. Kuva 3-4 Mäkihiilikoin esiintymän alue vuonna 1963. Nykyinen esiintymisalue on merkitty kuvaan sinisellä rajauksella. Ote kuvasta: Scan-Foto ent. Studio B. Möller, Vapriikin kuva-arkisto (Lähde: viheralueen yleissuunnitelma, Villi vyöhyke ry 2016). Nekalassa on myös toinen lajin esiintymispaikka samankaltaisella ketomaisella joutomaa-alueella muutaman sadan metrin etäisyydellä. Tällä havaintopaikalla (Nekala b) lajia on havaittu useana vuonna ainakin 2000-luvun puolella, viimeksi vuonna 2016. Kahden kilometrin säteellä Nekalan esiintymistä tunnetaan ainakin viisi muuta lajin havaintopaikkaa Rautaharkon, Viinikan ja Iidesjärven alueilta (kuva 3-5). Kuva 3-5 Mäkihiilikoin havaintopaikat Nekalan esiintymän lähialueilla
4. ARVIOITAVA KAAVA Kaava-alue sijaitsee noin kolme kilometriä Tampereen keskustan eteläpuolella, Kuokkamaantien, Mäntyhaantien, Ahlmanintien ja Jokipohjantien rajaamalla alueella. Kaava-alueen pinta-ala on noin 6,1 ha. Kaava-alueella sijaitsee tällä hetkellä Tampereen normaalikoulu, pysäköinti- ja muuntamoalue sekä puisto- ja virkistysaluetta. Vireillä olevan kaavan tavoitteina on mahdollistaa Tampereen yliopiston normaalikoulun laajentaminen ja uuden päiväkodin rakentaminen. Kaavaalueella oleva metsä, ns. Mustametsä jäisi virkistysalueeksi. Mäkihiilikoin esiintymisalue osoitetaan julkisten lähipalvelurakennusten korttelialueeksi (YL) ja luonnonmukaiseksi lähimetsäksi (VM-6) (kuva 4-1). Nykyisin joutomaana olevan kenttäalueen eteläosaan osoitetaan mäkihiilikoin suojelemiseksi sl-16 alue, jonka kaavamääräys on: Alue, jolla esiintyy erityisesti suojeltava laji. Alueen luonnonsuojelullista arvoa ei saa hävittää eikä heikentää. Lajin elinolosuhteita ylläpitävät ja parantavat erikseen laadittavan hoitosuunnitelman mukaiset hoitotoimenpiteet ovat sallittuja. Kuva 4-1 Arvioitava asemakaava (ehdotus, versio 17.1.2017) Mäkihiilikoin esiintymisalueelle kaava-alueen länsiosaan sl-16 alueen pohjoispuolelle rakennetaan päiväkoti- ja neuvolatilat, päiväkodin leikkipiha ja pysäköintialue (kuva 4-2). Kaava-alueen länsireunaan Ahlmanintien varrelle ja eteläreunaan Mäntyhaantien varrelle osoitetaan merkinnällä i- 18 kaistaleet, joille on istutettava ketoa. Kaavan yleismääräyksen mukaisesti tontin istutettaville alueen osille (i-18) tulee istuttaa metsäapilaa ja muita ketokasveja. Pysäköintialueita koskevana yleismääräyksenä kaavassa on: Pysäköintialueita ei asfaltoida, vaan ne toteutetaan kokonaan läpäisevillä materiaaleilla. Pysäköintialueille tulee istuttaa metsäapilaa.
Kuva 4-2 Mustametsän päiväkoti ja neuvolatilat. Tontinkäyttöluonnos 9.11.2016 Osana alueen asemakaavoitusta laaditaan Mustametsän viheralueen yleissuunnitelma. Viheralueen yleissuunnitelman luonnosversiossa kuvataan alueen puuston ja muun kasvillisuuden hoidon periaatteet (Villi vyöhyke ry 2016) (kuva 4-3). Asemakaavoituksessa osa noin 1,7 hehtaarin kokoisesta Mustametsästä kaavoitetaan Tampereen yliopiston normaalikoulun laajennuksen varalle. Laajennuksen toteuttamisesta ei ole varmuutta, joten viheralueen yleissuunnitelmassa rakentamiseen osoitetun metsän käytön edellytyksiä kehitetään tilapäisesti yhteistyössä kiinteistön toimijan kanssa. Vihersuunnitelmassa luonnonmukaisena lähimetsänä säilyvälle alueelle on osoitettu metsäpuutarha, johon istutetaan koristekasveja ja pensaita. Tilapäisesti kehitettävän metsän alueelle raivataan metsäaukio kokoontumispaikaksi, johon kootaan kaadetuista rungoista istumapenkkejä. Mustametsän eteläreuna Mäntyhaantien varrella jätetään viheralueen yleissuunnitelman perusteella muuta metsää tiheämmäksi suojavyöhykkeeksi. Suunnitelman mukaan tien reunametsän annetaan kasvaa tiheäksi ja monikerrokselliseksi ilman hoitoa. Nuorten lehtipuiden raivausta vältetään tällä alueella. Mäkihiilikoin suojelualuetta hoidetaan siten, että alueen ketomaiset ominaisuudet säilyvät ja alue säilyy avoimena ja paahteisena. Alueelta poistetaan vuosittain puiden ja pensaiden taimet. Metsäapilakasvustoja seurataan, että ne pysyvät mäkihiilikoin elinympäristövaatimusten mukaisesti riittävän väljinä. Suunnitelmassa ehdotetaan myös, että päiväkodin katolle perustetaan viherkatto, johon voidaan siirtää metsäapilaa kentältä, jolloin syntyisi lajille soveltuvaa korvaavaa biotooppia. Mustametsän länsireunaa mäkihiilikoin suojelualueen vierestä avarretaan poistamalla nuorta puustoa ja pensaita. Reunavyöhykkeeseen perustetaan 5-7 metriä leveä avoin ja paahteinen ketokaistale, johon tuodaan maa-aineksia rakennettavan päiväkodin alueelta. Maa-ainesten avulla on tarkoitus ehkäistä nykyisen rehevän kasvillisuuden kasvamista alueelle, mahdollistaa metsäapilan leviäminen alueelle ja luoda mäkihiilikoille uutta elinympäristöä.
Kuva 4-3 Mustametsän viheralueen yleissuunnitelma, luonnos 15.11.2016. 5. KAAVAN VAIKUTUKSET MÄKIHIILIKOIHIN Ilmakuvatulkinnan ja havaintojen perusteella mäkihiilikoin esiintymän Nekala a laajuus on nykyisin noin 4 700 m 2 ja se sijoittuu kokonaan asemakaavan nro 8577 alueelle. Kaavassa osoitettava maankäyttö, etenkin päiväkoti- ja neuvolatilojen rakentaminen, tuhoaa todennäköisesti suurimman osan esiintymästä mäkihiilikoin suojelualueen ulkopuolella. Kuokkamaantien varteen kaava-alueen pohjoisreunalle jää mahdollisesti jäljelle joitain metsäapilakasvustoja, joissa laji elää nykyisin. Rakennusten, pysäköintipaikkojen, päiväkodin leikkipihan ja teiden alle jäävän esiintymisalueen lisäksi on otettava huomioon nykyistä voimakkaampi maaston kuluminen pihaalueen reunoilla. Myös päiväkodin pysäköintipaikan alueelle saattaa jäädä jäljelle osa nykyisistä metsäapilakasvustoista. Kaavan yleismääräyksen mukaisesti pysäköintipaikalle tulee istuttaa metsäapilaa. Jos mäkihiilikoin suojelualue kunnostetaan kokonaisuudessaan lajille soveltuvaksi, eli sen alueelta raivataan olemassa olevat puut ja pensaat sekä köyhdytetään nykyisin liian rehevien kohtien maaperää tuomalla alueelle hiekkaa tai soraa ja istutetaan paljaille alueille metsäapilaa, Nekala a -esiintymän koko supistuu noin kolmasosaan nykyisestä. Metsäapilakasvustojen laajuus kaava-alueella on vaihdellut huomattavasti menneinä vuosikymmeninä, ja esiintymän koko on luultavasti aiemminkin (esimerkiksi 1960-luvulla) ollut vain kolmasosa nykyisestä. Lajiin kohdistuvia vaikutuksia arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon lajin uhanalaistuminen, mikä on ollut seurausta keto- ja paahdeympäristöjen yleisestä vähenemisestä Suomessa. Lisäksi Tampereen kaupunkialueella erilaiset hoitamattomat joutomaa-alueet, viljelypalstojen reuna-alueet ja valoisat metsänreunat ovat vähentyneet ja hoidettujen nurmikoiden osuus viheralueista on kasvanut. Vallinneen kehityksen johdosta nykyisten elinvoimaisten esiintymien säilyttäminen on lajin kannalta entistä tärkeämpää. Mäkihiilikoin Nekala a -esiintymän pinta-alan muutos noin kolmasosaan aikaisemmasta tarkoittaa todennäköisesti myös esiintymän yksilömäärän supistumista vastaavassa suhteessa. Tämä heikentää esiintymän kykyä toimia elinvoimaisena lähdepopulaationa, jonka turvin lähiympäristöön voisi syntyä tulevaisuudessa uusia populaatioita ja mikä mahdollistaisi yksilöiden levittäytymisen esiintymistä toisiin. Nykyisten Tampereen alueen muiden esiintymien pitkäaikaisen säilymisen kannalta on tärkeää, että yksilöt pystyvät liikkumaan niiden välillä, mikä turvaa geneettisen monimuotoisuuden ja tasaa sattumasta johtuvaa yksittäisen esiintymän häviämisriskiä.
Asemakaavassa nro 8577 osoitettava rakentaminen ja sen mahdollistama alueen nykyistä voimakkaampi kulutus voidaan arvioida mäkihiilikoin esiintymän kannalta merkittävän haitalliseksi. Mäkihiilikoi säilyy todennäköisesti alueella ainakin lyhytaikaisesti pelkän lajille varattavan suojelualueen turvin, mutta lajin pitempiaikainen esiintyminen alueella vaarantuu. Tämän vuoksi lajiin kohdistuvia haittoja on tarpeen lieventää kaava-alueella kaavamääräysten keinoin sekä alueen yksityiskohtaisemman hoidon suunnittelun keinoin. Lajiin kohdistuvia haittoja voidaan kompensoida myös kaava-alueen ulkopuolella. Kaavoituksen lievennyskeinoja ja ekologisen kompensaation mahdollisuuksia arvioidaan tarkemmin seuraavassa luvussa. 6. KOMPENSAATIOMAHDOLLISUUDET 6.1 Yleistä Mäkihiilikoin ravintokasvi metsäapila on yleinen kasvi, jolla ei ole tiukkoja kasvupaikkavaatimuksia. Mäkihiilikoin esiintymispaikkoja rajoittanee ensisijaisesti paahteisten elinympäristöjen vähyys, sillä lajin esiintymispaikat keskittyvät harjunrinteisiin tai niitä korvaaviin ihmisen luomiin elinympäristöihin, kuten soranottoalueisiin, ampumaratoihin tai tien pientareisiin. Ravintokasvin yleisyys luo hyvät edellytykset luoda lajille uusia elinympäristöjä joko olemassa olevia esiintymiä laajentamalla (esimerkiksi puustoa raivaamalla) tai kokonaan uusien elinympäristöjen luomiseen sopiville paahteisille alueille. Mäkihiilikoin levittäytymiskyvystä ei ole käytettävissä tutkimustietoa. Lajia kuitenkin esiintyy Tampereen kaupungin alueella useilla ihmisen synnyttämillä esiintymillä (rakentamattomia joutomaita, teiden pientareita yms.), mikä viittaa siihen, että laji kykenee levittäytymään ainakin muutamien satojen metrien tai kilometrien matkan sopiville uusille elinympäristöille. 6.2 Kaava-alueella Nykyisen esiintymän jäljelle jäävän osan parantaminen Mäkihiilikoin suojelualueelta tulee poistaa puut ja pensaat säännöllisesti, jotta alue ei metsity. Suojelualueen lounaisosassa Ahlmanintien ja Mäntyhaantien kulmauksessa on tällä hetkellä tuoretta niittyä, mikä on mäkihiilikoin kannalta liian rehevä elinympäristö. Tältä alueelta kannattaa poistaa multaa ja lisätä soraa ja hiekkaa tilalle, jotta alueesta kehittyisi kuivempi keto. Työ edellyttää tarkempaa suunnittelua maastossa ja kunnostettavat alueet tulee merkitä maastoon hyvin perhosasiantuntijan kanssa. Mustametsän länsiosan puiden poisto tai harventaminen vähentää aamun ja aamupäivän varjostusta suojelualueen itäreunassa. Suojelualueen nyt paljaille hiekka-alueille tulee istuttaa metsäapilan taimia. Mikäli maaperä on liian tiivistynyttä metsäapilan kasvulle, tulee hiekkaa lisätä ohut kerros. Alueen hoitoa voidaan tehdä viheralueiden yleissuunnitelmassa kuvatuin tavoin. Suojelualue tulee merkitä selvästi ja estää mahdollinen ajoneuvoilla ajaminen alueelle. Päiväkodin rakentamisen jälkeen henkilökuntaa tulee ohjeistaa siten, että aluetta ei käytetä lasten leikkipaikkana ainakaan lumettomana kautena. Mäkihiilikoin suojelualueen koko pinta-ala (noin 1 430 m 2 ) tulee pyrkiä saamaan lajille sopivaksi lisääntymisalueeksi Mäkihiilikoin suojelualueen reunaosien raivaus tulee tehdä mahdollisimman pian. Se on edullinen hoitotyö, joka voidaan tehdä ennen muiden rakentamistöiden alkua tai edes ennen kaavan lainvoimaiseksi tuloa. Uusien elinympäristöjen luominen Kaava-alueen reunoille osoitetaan ketokaistaleet (kaavamerkintä i-18). Näille ketokaistoille istutetaan kaavan yleismääräyksen mukaisesti metsäapilaa ja muita ketokasveja. Kaavassa osoitettujen ketokaistojen laajuus on noin 1 700 m 2. Mäntyhaantien varressa on harkittava pensaiden raivaamista myös kapealta vyöhykkeeltä (leveys 2-3 m) koko Mustametsän matkalta, sillä alueella kasvaa jo metsäapilaa valmiiksi ja se on paahtei-
suuden puolesta suotuisa alue mäkihiilikoille. Viheraluesuunnitelmassa metsän eteläreunan hoito-ohjeistusta on päivitettävä. Viheraluesuunnitelman mukainen kedon raivaaminen Mustametsän länsireunaan. Alueen laajuus noin 350 m 2. Voidaan toteuttaa välittömästi, ja se lisää myös nykyisen esiintymisalueen paahteisuutta. Viheraluesuunnitelmassa esitetyn kokoontumisaukion reunoille voi istuttaa metsäapilaa, mikäli sitä ei luontaisesti esiinny paikalla. Kokoontumisaukion raivaaminen tuo lisää valoa metsään, mikä voi mahdollistaa mäkihiilikoin esiintymisen alueella. Mitä suuremmaksi aukion raivaa, sitä todennäköisemmin sen valoisuus ja paahteisuus kehittyy mäkihiilikoille soveltuvaksi. Viheralueiden yleissuunnitelmassa esitetty aukio on noin 500 m 2. Tilapäisesti kehitettävän metsän alueelle kaavoitettavan pysäköintipaikan (noin 1 250 m 2 ) voisi raivata etupainotteisesti ennen alueen muun rakentamisen aloittamista. Yleismääräyksen mukaisesti pysäköintialueelle tulee istuttaa metsäapilaa. Myös päiväkodin pysäköintialue (n. 650 m 2 ) toteutetaan yleismääräyksen mukaisesti ilman asfaltointia ja sen alueelle istutetaan metsäapilaa. Kun pysäköintialueet otetaan käyttöön, metsäapilakasvustot tuhoutuvat ainakin osittain käytetyiltä kohdilta. Pysäköintialueiden reunoilla kuitenkin säilyy mäkihiilikoille soveltuvia apilakasvustoja, jotka ovat hyvänä lisänä muille apilakasvustoille. Päiväkodin piharakennus ja katokset toteutetaan viherkattona. Viherkatolle voidaan istuttaa metsäapilaa. Uusista elinympäristöistä kiireellisimmin toteutettavia ovat maanteiden reunojen raivaamiset ja niille tehtävät metsäapilaistutukset sekä Mustametsän länsireunan ketokaistaleen raivaus. Nämä toimet parantavat mäkihiilikoin levittäytymistä nykyiseltä esiintymältä uusille elinympäristölaikuille. Alueelle tehtävissä kasvi-istutuksissa ja kylvöissä kannattaa hyödyntää myös muita uhanalaisten perhoslajien suosimia matalakasvuisia paahdeympäristön kasveja, kuten kangasajuruohoa (Thymus serpyllum), keltamaitetta tai mäkitervakkoa (Silene viscaria). Edellä esitettyjen lievennystoimien jälkeen mäkihiilikoille soveltuvaa elinympäristöä on kaavaalueella noin 3 950 m 2. Tämän lisäksi on otettava huomioon pysäköintialueet (laajuus yhteensä noin 1900 m 2 ), jotka ainakin osittain soveltuvat mäkihiilikoin lisääntymiseen ja jotka lisäävät avointa ja paahteista hiekka-aluetta kaava-alueelle. Lajille aiheutuva elinympäristön menetys jää melko vähäiseksi, sillä lajin nykyinen esiintymän laajuus on arviolta 4 700 m 2. Vaikka mäkihiilikoi ei välttämättä kelpuuta kaikkia uusia luotavia elinympäristöjä lisääntymisalueiksi, alueiden ottaminen hoidon piiriin turvaa lajin esiintymisen alueella tulevaisuudessa nykytilannetta paremmin. Mäkihiilikoihin kohdistuva heikennys on mahdollista lieventää kaavassa osoitettavilla merkinnöillä ja määräyksillä niin hyvin, että lajin elinolot alueella eivät heikkene merkittävästi. Kuva 6-1 Mäkihiilikoin esiintymisalue ja perustettava suojelualue kaava-alueella sekä alustava tarkastelu luotavista uusista elinympäristöistä.
6.3 Kaava-alueen ulkopuolella Seuraavaksi lähin mäkihiilikoin esiintymä, Nekala b sijaitsee Mäntyhaantien eteläpuoleisella metsittyvällä joutomaatontilla noin 400 metrin päässä lännessä. Tämän esiintymän avoimen alueen laajuus on noin 1 500 m 2. Alueen elinympäristö olisi nopeasti laajennettavissa ainakin kaksinkertaiseksi raivaamalla puustoa alueelta. Aluetta kannattaisi raivata myös siitä huolimatta, että sille olisikin suunniteltu jatkossa uutta maankäyttöä, sillä nykyisten esiintymien laajentaminen on helpoin tapa lisätä mäkihiilikoin elinoloja alueella. Noin kolmen kilometrin etäisyydellä lounaassa sijaitseva Rautaharkon mäkihiilikoin esiintymä sijaitsee radan ja Veturikadun väliin jäävällä kapealla harjanteella. Harjanne on kokonaisuutena noin 1,3 km pitkä etelä-pohjoisuunnassa. Ilmakuvan perusteella rinteillä kasvaa runsaasti nuorta puustoa, jota raivaamalla alueen paahteisuutta voisi lisätä ja laajentaa näin mäkihiilikoin esiintymän pinta-alaa. Harjanne sijaitsee Liikenneviraston hallinnoimalla rautatiealueella. Myös muut mäkihiilikoin nykyiset elinympäristöt, etenkin Iidesjärven alueella, tulee ottaa aktiivisen hoidon piiriin ja niiden alueella pitää pyrkiä laajentamaan jo nykyistä elinympäristön pinta-alaa. Kokonaan uusien mäkihiilikoin elinympäristöjen luomiselle löytyy myös hyviä potentiaalisia alueita nykyisten esiintymien läheisyydestä. Esimerkiksi Rautaharkon ja Taatalan välillä Valtatie 3:n reunaluiskat ja radan läheisyydessä olevat hiekkapohjaiset rinteet voisivat hyvin soveltua uusiksi paahdeympäristöiksi, samoin Kalevankankaan etelärinne hautausmaan kohdalla tai Idmaninpuiston hiekkapintaisen kentän reuna-alueet (kuva 6-2). Uusien kunnostettavien alueiden kasvillisuus ja merkitys muille uhanalaisille lajeille tulee kartoittaa tarkemmin ennen hoitotöitä, jotta toimet saadaan sovitettua yhteen alueilla mahdollisesti elävien muiden uhanalaisten lajien vaatimusten kanssa. Myös alueiden maanomistus ja kaavoitustilanne pitää ottaa huomioon tarkemman suunnittelun yhteydessä. Kuva 6-2 Potentiaalisia uusia elinympäristöjä mäkihiilikoille. Rajaukset ovat suuntaa antavia ja niiden toteutus edellyttää tarkempaa suunnittelua.
7. YHTEENVETO Arvioinnin perusteella asemakaavan nro 8577 alueelle suunniteltu maankäyttö heikentää mäkihiilikoin esiintymää merkittävästi, supistaen sen pinta-alaa noin kolmannekseen nykyisestä. Lajiin kohdistuva heikennys on kuitenkin mahdollista lieventää riittävästi kaavan merkinnöillä ja määräyksillä, joiden avulla kaava-alueelle luodaan lajille uutta lisääntymiseen soveltuvaa elinympäristöä ja joiden avulla turvataan elinympäristöjen hoito lajin vaatimusten mukaisesti. Kaava-alueen ulkopuolella Tampereen keskusta-alueella on mahdollista laajentaa selvästi mäkihiilikoin nykyisiä esiintymiä hoitamalla keto- ja paahdeympäristöjä. Myös uusien korvaavien elinympäristöjen luomiseen löytyy runsaasti mahdollisia paikkoja. Kaava-alueen ulkopuolella tehtävien hoitotöiden ja korvaavien elinympäristöjen luomisen avulla voidaan parantaa mäkihiilikoin suojelutilannetta Tampereen alueella nykytilanteeseen verrattuna. Lahdessa 2. päivänä helmikuuta 2017 RAMBOLL FINLAND OY Jussi Mäkinen FM ympäristöekologi, projektipäällikkö Tarja Ojala FM biologi, ryhmäpäällikkö
8. LÄHTEET Ahola, M. & Saarela, E. 1998: Anacampsis fuscella Eversmann, 1844 (mäkihiilikoi) toukan morfologia ja elintavat. Baptria 1998/4:139-141. Naturvårdsverket 2005: Åtgärdsprogram för bevarande av klöversobermal (Anacampsis fuscella). Rapport 5517. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. 685 s.