Tampereen kaupungin henkilöstölehti 6 2010 Kari tutkii työkseen luontoa s.3 Museoiden keskusvarastossa satsattiin työskentelytiloihin s.10 Osallistu kehittäjäpalkintokisaan s.20
PÄÄKIRJOITUS LOKAKUU 2010 Luonnosta vastapainoa työlle ARI JÄRVELÄ Tyypillinen työaamu ympäristönsuojeluyksikössä Frenckellin 5. kerroksessa: asiakas tuo näytettä Kaukajärven uimarannalta löytämästään ruskeasta vaahdosta. Sähköpostissa käsittelyä odottaa valitus louhintatyömaan melusta. Postilaatikkoon kolahtaa anomus saada jättää käytöstä poistettu öljysäiliö maahan. Pöydällä käsittelyä odottaa hallinto-oikeuden vastinepyyntö ympäristölupavalitukseen. Ja kännykässä välittömiä toimenpiteitä vaatii tuohtunut naishenkilö, jonka pihalle tunkee supikoira. Työpäivät ovat yllätyksiä täynnä. Huolimatta siitä, mikä oli päivän työsuunnitelma, tupsahtelee asioita hoidettavaksi kaikkialta taivaan ja maan väliltä. Joskus maan altakin, kun pohjavesiasiat huolestuttavat kuntalaisia. Suunnitelmallinen toiminta jää usein toiveajatteluksi. Yllätykset ovat tiettyyn rajaan saakka myös työn suola. Joskus päivien ennakoimattomuus voi kuitenkin kääntyä rasitukseksi, kun työelämä on muutenkin jatkuvassa muutoksessa. Suuressa organisaatiossa ei ole aina helppoa pysyä kärryillä muutoksen vaiheista. Muutosta jäsentääkseen ihmisen on hyvä löytää työlleen sopivaa vastapainoa. Jotain kouriintuntuvaa ja pysyvää. Sitä tarjoaa kaupunkiluonto. Toki myös luonnossa ainoa pysyvä olotila on muutos, mutta luonnon muuttuminen on vähittäistä ja ennakoitavissa olevaa; tänä vuonna löydetty suppilovahverometsikkö tarjoaa suurella todennäköisyydellä saalista myös ensi vuonna. Luonnon ennakoitavuus on omiaan rauhoittamaan mieltä. Se antaa elämälle sopivia kiinnekohtia, jotakin johon voi luottaa ja jota on hauska odottaa. Merkittävimpien luontokohteiden säilyminen on Tampereella varmistettu ja suojeltu luonnonsuojelulailla. Uusien alueiden suunnittelun ja täydennysrakentamisen pohjaksi puolestaan tehdään aina luontokartoitus, jolla varmistetaan, ettei merkittäviä luontoarvoja tuhota epähuomiossa. Kaupunkilaisille rakas luontokohde voi kuitenkin olla myös tuiki tavallinen lähimetsä, ryytimaa tai rantapuistikko, jossa ei pesi yhtäkään liito-oravaa tai muuta uhanalaista öttiäistä. Silti pienikin lähimetsä tuo omalta osaltaan tärkeätä monimuotoisuutta elinympäristöömme. Kaupunkiluonnon vaaliminen on viisautta. Paitsi itse luonnon, myös oman terveytemme takia. Tutkimukset osoittavat, että jo lyhyt oleskelu luonnonympäristössä muun muassa laskee verenpainetta. Luonnossa samoillessa asiat alkavat kummasti jäsentyä. Mennään siis porukalla metsään! Harri Willberg ympäristönsuojelupäällikkö SISÄLTÖ 2 Pääkirjoitus 3 Kari Korte tekee luontoselvityksiä 5 Vipu-projekti kehitti videoneuvottelupalveluja 6 Esimiestyötä arvioidaan 8 Logistiikka sai laatusertifikaatin 9 Päivähoidon koillisella alueella kehitetään yhdessä työhyvinvointia 10 Museoiden varastot keskitetään Ruskoon 12 Tampere-talosta julkaistiin kirja 12 Mitä tehdään leirivälinevarastossa? 14 Infratuotanto liikelaitoksen tulevaisuus pohdinnassa 15 Opettajille vertaismentorointiryhmiä 15 Tupakasta vieroituskurssi 16 Hoitotyön ammattilainen: Terhi Rantanen 17 Brysseliin harjoittelemaan 17 Tukityöllistettäville tarvitaan työpaikkoja 17 Liikuntavirasto Ratinan stadionilla 18 Arkiston aarteita 18 Ekovinkki 18 Sarjakuva 19 Ilmoituksia, kiitoksia 20 Kehittäjäpalkinnot jälleen haussa 20 Kaupunginkirjastossa käyttökatko VILKKU Tampereen kaupungin henkilöstölehti 46. vuosikerta JULKAISIJA Tampereen kaupungin viestintäyksikkö TOIMITUKSEN OSOITE Vilkku, Tampereen kaupunki, PL 487, 33101 Tampere PÄÄTOIMITTAJA Raija Lindell, juttuideat ja -vinkit p. 040 5025707 tai raija.lindell@tampere.fi VILKKU INTER NETISSÄ www. tampere.fi/tampereinfo/ viestinta/julkaisut/vilkku TAITTO Marja Muhonen PAINOPAIKKA Painoyhtymä Oy, Porvoo ISSN 0357-1777 SEURAAVA VILKKU ilmestyy joulukuussa. Etukäteen sovittu aineisto on toimitettava 12.11.2010 mennessä päätoimittajalle. Toimi tuksella on oikeus aineiston käsittelyyn ja lyhentämiseen. KANNEN KUVA Susanna Lyly. Luontokartoittaja Kari Korte työssään Villilän kaava-alueella. OSOITTEENMUUTOKSET omalle palkanlaski jalle. PAINOSMÄÄRÄ 15 000 kpl.
TEKSTI TARJA NIKUPAAVO-OKSANEN KUVAT SUSANNA LYLY Tämä metsä on lehtomaista ja voisi olla periaatteessa liito-oravankin asuinaluetta, sillä täällä kasvaa sopivan ikäistä kuusta, haapaa ja muita lehtipuita, toteaa kaupungin luontokartoittaja Kari Korte silmäillessään kartoitettavaa metsää. Kari Korte aloitteli syyskuun puolessa välissä kesäkauden viimeistä luontokartoitusta Villilän kaava-alueella. Luulisin, että tämä alue on kartoitettu muutamassa päivässä. Luontoarvoiltaan se vaikuttaa aika tavanomaiselta. Rauhallisuus on valttia tässä työssä, ei kannata hätiköidä, jotta mitään tärkeää ei jäisi huomaamatta, Kari Korte arvioi urakkaansa. Hän tarkastelee alueen silmämääräisesti ja merkitsee karttaan muiden muassa kasvupaikkatyypit ja harvinaiset kasvilajit. Joskus lehtoisuuden varmistamiseksi maaperää on potkaistava, tutkittava maannoksen mururakennetta ja nuuhkaistava tarkemman arvion saamiseksi. Myös luuppia tarvitaan välillä kasvien ja sammalten tunnistuksessa. Esimerkiksi joidenkin kasvilajien ero ja määritys selviää lehtien yläpinnan karvaisuuden perusteella. Lepakot uusi aluevaltaus Kari Korte työskentelee Tampereen infratuotanto liikelaitoksen suunnittelupalveluissa. Hän on kaupungilla ainoa työntekijä, joka tekee luontokartoituksia kaavoituksen ja myös muun maankäytön suunnittelun pohjaksi. Hänellä on filosofian maisterin tutkinto biologiasta ja on koulutuksessaan suuntautunut nimenomaan kasveihin. Karin asiantuntemus on kysyttyä myös muualla, hän on tehnyt luontokartoituksia esimerkiksi naapurikunnille. Maastokausi alkaa huhtikuussa liito-oravakartoituksilla. Kasvistokartoitusten ohella Kari tekee myös linnustokartoituksia, ja uutena aluevaltauksena ovat lepakot. Maastokausi päättyy syyskuussa, jolloin Kari siirtyy toimistoon Frenckelliin purkamaan aineistoa ja tekemään raportteja. Maastotyö sopii minun vartalolleni, ja vapaus on työn parhaita puolia. Tosin luonnossakin voi leipääntyä, ja syksyllä taas kaipaan toimistoon. Luonnossa yksin ollessa tulee joskus murehdittua töiden lomassa omiakin asioita. Keväällä ällä alan taas kaivata luontoon, hän pohdiskelee. ee. Luontotiedot talteen kaavoittajaa varten Luontokartoittaja viihtyy metsässä ja toimistossa Liito-oravan papanoita löytyy yleensä suurten kuusten tyveltä. Villilässä liito-oravia ei kuitenkaan tällä kartoituksella havaittu. VILKKU 6 / 2010
Uteliaat hevoset saivat porkkanoita Työ saattaa tuoda eteen yllättäviäkin asioita. Kari voi joutua vaikkapa todistajaksi liitooravametsikön hakkuuta koskevaan oikeusjuttuun. Ikävin tapaus oli muutama vuosi sitten tapahtunut ampumavälikohtaus, jolloin yksi mies yritti haulikon laukauksilla karkottaa tonttinsa lähellä liikkuvan luontokartoittajan. Luontokartoittaja tekee työtään pääasiassa yksin, mutta joskus asukkaat tulevat kyselemään ja esittämään mielipiteitään. Karista oli mukavaa vaihtelua, kun Pispalan luontokartoituksilla sai olla paljon asukkaiden kanssa tekemisissä. Pispalassa kun kartoitettavina olivat myös pihamaat, joilta löytyikin joskus mielenkiintoisia lajeja. Erään portaan alta löytyi vanha kulttuurikasvi, koiruoho, jota on käytetty koiden torjuntaan. Pispalassa tapasin myös tuttavallisia kissoja. Eräs kissa kiipesi oitis niskaani kiehnäämään. Nurmi-Sorilassa harkitsin pitkään, uskallanko mennä yhdelle hevoslaitumelle katsomaan kasveja. Uskalsin, ja hevoset tulivatkin heti kylkeeni kiinni. Kun kumarruin tutkiskelemaan kasveja, uteliaat hevoset olivat turpineen tutkimassa kanssani, Kari muistelee kohtaamisiaan. Seuraavalla kerralla veinkin niille palkinnoksi porkkanoita siitä innostuksesta, jolla olivat mukanani työssä. Karhu ei ole tullut toistaiseksi Karia vastaan, vaikka on ehkä aika lähellä ollutkin. Hyttysistä, punkeista ja hirvikärpäsistä saattaa työssä olla joskus harmia. Tarastenjärvellä pakenin kerran metsästä paniikissa, kun hirvikärpäsiä suhahteli kymmenittäin kerralla joka suunnasta. Ja johtuneeko ilmaston lämpenemisestä se, että punkit ovat lisääntyneet, Kari aprikoi. Syksyisessä metsässä laulaa vielä tiltaltti. Kari kertoo, että syksyllä on lintuja poikasineen kevääseen verrattuna moninkertainen määrä, vaikka laulua kuuluu vähemmän. Villilästä löytyi kulttuurikasvikeskittymä Luontokartoittajan ilon aiheena on tietysti harvinaisen lajin löytyminen. Näitä ovat vuosia sitten Myllypuron partaalta löytynyt lakkakääpä, Nurmi-Sorilan aho- ja ketonoidanlukot sekä kosteikkovahveroesiintymä, jossa kasvoi myös kosteikkovahveron poikkeuksellista kirkkaan oranssia muotoa. Syyskuussa kartoitettu Villilän kaava-aluekaan ei ollut lopulta luontoarvoiltaan aivan tavanomainen. Met- säalueelta löytyi rauhoitettu valkolehdokki ja Villilän kartanon lähistöltä katoavaa kulttuurikasvilajistoa. Siellä on selvästi laidunnettu ennen. Alueelta löytyi muiden muassa pölkkyruohoa, kanadankallioista, kelta-apilaa, keltasauramoa, törrösaraa ja ukontulikukkaa. Ensimmäistä kertaa tapasin noin spontaanisti tummatulikukan, jota kasvoi risteysalueella, Kari luettelee kartoituksen satoa. Luontoselvityksessä asioiden oltava faktoja Nyt ryhdyn työstämään aineistoa kirjalliseksi raportiksi. Tämä on aika hektistä touhua. Seinäsammal. Kari kirjaa havainnot kartalle. 4 VILKKU 6 / 2010
Monesti aineisto viedään jo käsistä kaavoitusta varten, ennen kuin se ehtii raportiksi asti. Luontoselvitykset ovat julkisia asiakirjoja, mutta uhanalaisten lajien tarkkoja esiintymispaikkoja ei saa esittää julkisesti kartalla, Kari toteaa. Kari Kortteen mukaan luontoselvitykset otetaan hyvin huomioon kaavoituksessa, tosin tapauskohtaisesti on suuriakin eroja. Esimerkiksi Hervantajärven osayleiskaavassa arvokkaat luontoalueet säilyivät hyvin. Muun muassa luontoarvot vaikuttivat siihen, ettei alueelle tullut rantarakentamista. Maisansalon golfradan suunnittelussa liito-oravaalueet jätettiin väylästön ulkopuolelle. Selvityksissä täytyy olla tarkkana, ettei menetä luottamusta. Asioiden on oltava faktoja. Joskus varmistan toiselta asiantuntijalta havainnon. Luottamuksen täytyy säilyä talon sisällä sekä kuntalaisten ja muiden viranomaisten kanssa, Kari tähdentää. Sisämese OC-pikaviestinnässä voi ottaa myös kuvayhteyden. Vipu-projekti päättyi Videoneuvottelu arjen työkaluna säästää aikaa ja rahaa Luuppi on luontokartoittajan tärkeimpiä työkaluja. Videoneuvottelukäytäntöjen kehittämishanke Vipu on tehnyt tutuksi etäneuvottelumahdollisuuksia Tampereen kaupungin eri työpaikoilla. Noin kolmen vuoden projektissa on testattu, suunniteltu ja rakennettu uusia yhtenäisiä käyttötapoja etäneuvottelutekniikalle. Videoneuvotteluun tarkoitettuja kokoushuoneita on tänä aikana rakennettu viisi eri puolille kaupungin toimitiloihin. Myös sankaluurit ovat ilmestyneet monen tietokoneen ääressä istuvan työvälineeksi, joillakin on myös nettikamera, ja pikaviestinnän OC-lyhennekin on jo sadoille tuttu. Etäneuvottelutapa on vähitellen otettu käyttöön niin hallinnossa kuin asiakastyössäkin. Toivon että videoneuvotteluja innostutaan käyttämään yhä enenevässä määrin. Samalla säästämme paitsi itseämme niin myös luontoa ja rahaa, sanoo projektipäällikkö Milja Syrjänen. Vipu-projektin tavoitteena oli nimenomaan tehostaa työajan käyttöä, tuoda kustannushyötyjä ja lisätä julkisten hyvinvointipalvelujen tasa-arvoista saatavuutta ja asiakaslähtöistä palvelutarjontaa. Syyskuussa pidettiin Vipu-projektin päätösseminaari Metsossa, jossa puhui videoneuvottelutekniikan välityksellä Helsingistä muiden muassa Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen. Hän painotti kuntien sähköisten palvelujen kehittämistä niin, että kuntalaiset saavuttaisivat palvelut helposti, tasapuolisesti ja kustannustehokkaasti. Timo Kietäväisen näkemyksen mukaan etäpalveluista ja videoneuvotteluyhteyksistä on vähitellen tulossa normaali tapa toimia ja tuottaa asiakaspalveluja. Pelkkä videoneuvotteluyhteys mahdollistaa myös henkilöstön kokousmatkojen rajun vähentämisen ja viranomaisten keskinäiset yhteydet. Nämä järjestelmät on vain otettava käyttöön. Sähköisillä palveluilla voidaan laajentaa virastojen aukioloaikoja. Kietäväisen mielestä kaikki sähköistettävissä olevat julkiset palvelut tulee sähköistää. Video- VILKKU 6 / 2010 5
neuvotteluyhteys, skanneri ja dokumenttikamera sekä sähköinen allekirjoitus mahdollistavat asiakaspalvelun lähes mistä tahansa ja minne tahansa. Samalla on kuitenkin huomioitava se, ettei palveluja voi tarjota pelkästään verkossa, vaan tarvitaan myös fyysisten asiointipalvelujen ja puhelinpalvelujen kehittämistä. Aina kuitenkin tulee olemaan joukko asiakkaita, joka ei pysty tai halua käyttää etäpalveluja. Videoneuvottelujen markkinoinnissa yhä paljon töitä Vipu-projektin tavoitteena oli kehittää ja luoda sähköisiä palveluja. Yhteistyötä tehtiin laajasti kaupungin eri yksiköiden kanssa. Videoneuvottelulaitteita on hyödynnetty muun muassa opetuksessa, ikäihmisten palveluissa ja sosiaalityössä. Varsinkin sosiaalityöstä on löytynyt aktiivisia videoneuvottelujen hyödyntäjiä. Myös lukioiden oppitunneille on järjestetty asiantuntijavierailuja videoneuvottelulaitteiden välityksellä. Etäopetusta on kokeiltu muun muassa arabian, kurdin, persian, somalin venäjän ja viittomakielen opetuksessa. Videoneuvottelun mahdollisuudet voidaan nähdä rajattomina. Toimiva tekniikka mahdollistaa videoneuvottelun käytön erilaisissa kunnan palveluissa ja toiminnoissa. Ympäri Suomea ja ulkomaita leviävä videoneuvottelukäytäntö mahdollistaa parhaimmillaan laajan kaupunkien välisen ja eri organisaatioiden välisen yhteydenpidon. Hyvien käytäntöjen jalkauttamisessa ja videoneuvottelujen markkinoinnissa on kuitenkin edelleen paljon töitä, Milja Syrjänen sanoo. Hän on huolissaan projektin päättyessä, että jääkö saavutettu tulos ilmaan. Organisaatiomuutoksissa, tiukassa taloustilanteessa ja tekniikan kehittyessä videoneuvottelumallia tulisi koko ajan uudistaa ja muokata. Päävastuu Tampereen kaupungin videoneuvottelujärjestelmästä on Tietohallintoyksiköllä, joka vastaa muun muassa sopimuksista, hankinnasta ja kilpailuttamisesta. Tällä hetkellä palveluntuottaja on Videra Oy. Videoneuvottelukoulutus on osa kaupungin henkilöstökoulutusohjelmaa. Koulutuksessa annetaan perusopastus videoneuvotteluhuoneen käyttöön ja opastetaan sisäisen pikaviestintäratkaisun OC:n peruskäyttöön. Videoneuvottelujen tekninen käyttäjätuki jakautuu useammalle taholle. Sisämese eli OC kuuluu osaksi perustietotekniikkapakettia ja sen käyttäjätuki tulee Tietotekniikkakeskuksesta. Myös muiden tietokonepohjaisten videoneuvottelujen ensisijainen tukipaikka on Tietotekniikkakeskus. Esimerkiksi keskusvirastotalon videoneuvotteluhuoneen käyttäjätukea antavat virastomestarit ja Hatanpään sairaalassa teknisen huollon työntekijät. Tukinumerot löytyvät neuvotteluhuoneesta ja Loorasta. Lisätietoja: Loora > Etusivu > Tietotekniikka > Pikaviestintä oc tai Videoneuvottelut Esimiestyötä Tampereen kaupungin esimiestyön nykytilan kartoitus on alkanut tänä syksynä esimiesarvioinnilla. Palautteista esimiehet saavat luotettavaa ja monipuolista tietoa omasta esimiestoiminnastaan. Jokainen esimies saa tuloksien perusteella henkilökohtaisen kehittymissuunnitelman ja yksilöllistä palautetta pienryhmissä. Tänä syksynä arviointiin osallistuu 100 esimiestä laitoshoidosta ja Tampereen vedestä. Tarkoitus on, että vuoteen 2013 mennessä suurin osa kaupungin noin 800 esimiehestä olisi käynyt läpi esimiesarvioinnin. Tampere virtaa -kaupunkistrategian painopistealueena on hyvä johtaminen ja että kaupunkia johdetaan konsernin kokonaisedun näkökulmasta. Strategiaa toteutetaan muun muassa henkilöstöohjelmalla, jossa yhdeksi tavoitteeksi vuoteen 2012 mennessä on asetettu esimiestyön laadun paraneminen. Jotta esimiestyön laatua voidaan parantaa, on ensin selvitettävä esimiestyön nykytila. Selvitystyön tekoon on valittu 360 -arviointimenetelmä. Arvioinnit tekee Psycon Oy. Pitkän kokemuksen arvioinneista omaava Psycon valittiin kilpailutuksen kautta arviointimenetelmän toteuttajaksi. Henkilöstöyksikkö on esimiesarviointiprojektin koordinoija. Henkilöstön kehittämispäällikkö Jaana Villilä-Vakkilainen vas taa projektin toteutuksesta yhdessä henkilöstösuunnittelijoiden Sari Rautapään ja Sanna Flinkin kanssa. Esimiesarvioinnin edistymistä seurataan myös tuottavuusohjelmassa. Vipu-projektia luotsannut Milja Syrjänen toivoo, että videoneuvottelumahdollisuuksien käyttö lisääntyisi. Palautetta usealta taholta 360 -arviointi on yleisnimi menetelmille, joiden avulla henkilö tai ryhmä saa palautetta oman työnsä ja toimintansa kannalta tärkeiltä yhteistyökumppaneilta tai sidosryhmiltä. 360 -palautteen antajia valittaessa katsotaan kaikkiin suuntiin eli katse kiertää ympyrän kehää täydet 360 astetta. 360 -arvioinnin yleisin sovellus on johtamispalaute, jollainen Tampereen kaupungillakin on nyt käytössään. Arviointi tehdään niin, että esimiehen välittömät alaiset arvioivat kysymyslomakkeen avulla esimiehensä. Lisäksi esimies tekee samalla kysymyssarjalla oman arvionsa itsestään esimiehenä. Käytäntöön 6 VILKKU 6 / 2010
kehitetään laajan arvioinnin avulla kuuluu myös, että esimies pyytää palautteen omalta esimieheltään ja kollegoiltaan. Arvioitavan esimiehen näkökulmasta esimiesarviointi tarjoaa luotettavan keinon saada keskeisiltä henkilöiltä monipuolista tietoa oman toiminnan koetuista vaikutuksista. Myös yksiköiden johtajat ja johtoryhmät saavat samalla arvokasta tietoa oman yksikkönsä esimiestyöstä kehittämisen pohjaksi. Esimiesarviointi muodostuu kuudesta osa-alueesta, joita ovat strateginen johtaminen, muutosjohtaminen, toiminnan johtaminen, ihmisten johtaminen, esimiehen tehokkuus ja vuorovaikutustavat. Kaavakkeessa on kaikkiaan 36 väittämää sekä avoimet kysymykset. Esimiesarviointi antaa arvioitavalle esimiehelle realistisen lähtökohdan oman toiminnan tavoitteelliselle kehittämiselle ja hyödyllisen pohjan esimerkiksi kehityskeskusteluille. Palautteen antajille mittaus tarjoaa mahdollisuuden kertoa luottamuksellisesti esimiestyöskentelyn hyvistä ja huonoista puolista. Organisaatiolle mittaus antaa tietoa muun muassa organisaatiossa koetusta johtamisilmapiiristä ja johtamisen kehittämistarpeiden painopisteistä. Marko Siirtola ja Tapio Kaapu Tilakeskuksesta ovat osallistuneet esimiesarviointiin. Miehet pitävät arviointia hyvänä keinona kehittää omaa esimiestyötään. Jokaisen esimiehen kestettävä kritiikki -esimiestarviointi on jo tehty pilottina Tilakeskuksen esi- 360 miehille viime syksyn ja talven aikana. Arviointiin osallistuivat muiden muassa tuotantopäällikkö Marko Siirtola ja korjaamopäällikkö Tapio Kaapu. Arviointi oli asiallinen. Se herätti ajatuksia siitä, mihin esimiestyössä on panostetta va. Löysin oman itseni arvioinneista, kertoo Kaapu. Hän sai alaisiltaan toiveen olla jämäkämpi. Yksikön asioiden hoidossa ja kehittämisessä pitäisi olla tiukempi. Kaapu on osallistunut aikaisemminkin esimiesarviointeihin, mutta 360 -arviointi oli aikaisempaa tarkempi, ja tärkeät asiat tulivat monelta kantilta esiin. Suosittelen osallistumaan tähän arviointiin. Kyllä palautetta on hyvä saada, ja palautteen antamiseen pitäisi olla mahdollisuuksia. Jokaisen esimiehen on kestettävä kritiikki. Esimiehen on oltava sanomisissaan ja käyttäytymisessään tarkka, Kaapu sanoo. Myös Marko Siirtolan mielestä esimiesarvioinnista oli hyötyä, ja oma kehittymisohjelma on nyt tehty. Kehitettäviä osa-alueita on kaikilla esimiehillä. Tuskin kenellekään kuitenkaan tuli arvioinneissa esiin mitään kovin yllätyksellistä. Siirtola pitää hyvinä ja hyödyllisinä arvioinnin pohjalta käymiään ryhmäkeskusteluja. Hänen mielestään pilottivaiheessa esimiesarviointikaavakkeen vastausvaihtoehdoissa ja vapaamuotoisissa osioissa oli vielä kehittämistä. Etenkin vapaamuotoinen palautteenanto-osio koettiin hankalaksi käsitellä. Monessa vastaavassa kyselyssä onkin luovuttu sellaisista kokonaan, Siirtola kertoo. Kyselykaavaketta on pilotin jälkeen räätälöity Tampereen kaupungin toivomuksia vastaavaksi kuitenkin niin, että Tilakeskuksen arvioinnit säilyvät edelleen vertailukelpoisina muiden yksiköiden tuloksiin. Lisätietoja: Loora > Esimiehet-välilehti tai henkilöstöyksikkö, Sari Rautapää p. 040 800 4414. VILKKU 6 / 2010 7
Tampereen logistiikka liikelaitoksessa tehdään töitä ISO 9001 -laatujärjestelmän mukaan mukaan todellista punnerrusta ja ponnistelua. Ei ole pikku juttu, kun rupeaa kirjaamaan ylös kaikkia toimintoja yksityiskohtineen. Dokumentoinnin yhteydessä tuli samalla pohdittua, onko se järkevää, mitä tehdään ja toimimmeko tehokkaimmalla tavalla. Laatujärjestelmästä on sekin hyöty, että kirjattu tieto eli talon tapa siirtyy tuleville uusille tekijöille, ja se tukee myös hiljaisen tiedon siirtymistä. Asiakasprosessit palveluineen dokumentoidaan niin, että esimerkiksi tilauskäsittelijän työtehtävät kuvataan vaihe vaiheelta. Väitän että laatujärjestelmä jäntevöittää toimintaa, kun sitä tehdään sovitun toimintaohjeen mukaisesti. Tampereen logistiikassa on töissä 64 henkilöä, ja se aloitti liikelaitoksena vuonna 2007. Reko Martin mukaan laatujärjestelmätyö on selkeyttänyt liikelaitoksen toimintaa, sillä henkilökunta tietää, mitä heiltä odotetaan ja mihin toiminnalla pyritään. Lisäähän se myös työviihtyvyyttä, kun tietää mitä tekee ja miksi. Työssäni on paljon asiakaspalvelutilanteita. Laatujärjestelmä ei tuonut suuria muutoksia työhöni, lähinnä arkistointitapoihin ja dokumenttien säilytykseen tuli joitakin tarkennuksia, kertoo tuoteryhmävastaava Leila Tuurala Tampereen logistiikka liikelaitoksen erillishankinnoista. TEKSTI RAIJA LINDELL KUVAT SUSANNA LYLY Tampereen logistiikka liikelaitos sai kesällä ISO 9001:2008 laatujärjestelmälleen sertifikaatin. ISO 9001 -laatujärjestelmä kertoo asiakkaillemme, että olemme sitoutuneet laatuun ja sen jatkuvaan parantamiseen. Asiakkaat voivat luottaa toimintamme laatuun ilman, että heidän tarvitsee käydä sitä itse arvioimassa, toimitusjohtaja Reko Martti kertoo. Laatujärjestelmä koskee kaikkea logistiikan toimintaa ydinprosesseista tukitoimintoihin. Jokainen Tampereen logistiikan työntekijä toimii omassa työssään laatujärjestelmän vaatimusten mukaisesti, joten vastuu laadusta on jokaisella työntekijällä. Sertifikaatin myönsi LRQA. Sertifikaatti on osoitus riippumattomasta laatujärjestelmän arvioinnista ja todennuksesta. Logistiikassa laatujärjestelmän eteen tehtiin töitä kolme vuotta, Kaikki palvelut käytiin läpi: hankinta-, materiaalihuolto-, henkilöliikenne- ja konevuokraamopalvelut. Viimeinen puoli vuotta oli Reko Martin Sertifioitu laatujärjestelmämme näkyy asiakkaillemme vakiintuneempana laatuna, kertoo toimitusjohtaja Reko Martti. Mikä on laatua? Laatu on sitä, että ostamasi tuote vastaa sitä odotusta, mitä siinä kaupataan. Toimimme sen mukaan, mitä olemme luvanneet. Asiakkaan pitää pystyä luottamaan siihen, että teemme kuten lupaamme, Reko Martti selittää laatujärjestelmän perusperiaatetta. Laatujärjestelmä on hänen mukaansa hyvä työkalu toimintojen laadun jatkuvaan kehittämiseen. Saavutettu laatusertifikaatti onkin Tampereen logistiikalle välitavoite pitkäjänteisessä laadun kehittämisessä. Laatujärjestelmä ei ole kerralla valmis tai täydellinen, vaan sitä päivitetään koko ajan ja ohjeita muutetaan kulloisenkin toimintatavan mukaiseksi. Laatujärjestelmän kehittämiseen kuuluu oleellisesti se, että laatua ja suorituskykyä mitataan. Selkeällä mittausjärjestelmällä toimintojen arviointia eli auditointia tehdään kuukauden välein. Sertifikaattia varten tehdään vuoden välein väliarviointi. Kaikkiaan laatusertifikaatti on voimassa kerrallaan kolme vuotta, jonka jälkeen jokainen toiminto tarkastetaan taas uudelleen. Koko ajan on oltava joku juttu, jolla parannat laatua, niin mennään eteenpäin. Aina on pyrittävä parempaan laatuun ja tehtävä töitä paremman laadun eteen, Reko Martti sanoo. 8 VILKKU 6 / 2010
Janne Saari ja Ria Jokijärvi ovat huomanneet, että työhyvinvointiryhmä voi vaikuttaa asioihin muutenkin kuin paperilla. Ryhmää vetää Sorila- Metsästäjän päiväkotiyksikön johtaja Tuula Leppänen. Koillisen alueen päiväkodeissa kehitetään työhyvinvointia yhteistyössä TEKSTI JAANA KALLIOMÄKI Koillisen alueen 17 päiväkotia huomasivat, että hyvät ideat ja osaamisen voi jakaa ja lähtivät kehittämään työhyvinvointia yhdessä. Päivähoidon koillisen alueen moniammatillinen työhyvinvointiryhmä kokoontui ensimmäisen kerran viime maaliskuussa. Yhteistyö on tuonut monet toisten hyväksi jo havaitsemat käytännöt kaikkien hyödynnettäviksi. Päiväkotien lomajärjestelyjä on tarkoitus yhtenäistää alueella. Luvas sa on myös yhteistä virkistystoimintaa ja liikuntaa. Ryhmässä on mukana jokaisesta päiväkodista yksi työntekijä. Ryhmä aloitti työhyvinvointia ja sen edistämisen keinoja pohtimalla. Jokainen sai esittää niistä oman näkemyksensä. Seuraavalla kerralla osallistujat miettivät, mikä omassa talossa toimii hyvin. Tänä syksynä ryhmä alkoi laatia alueen päiväkotien yhteistä työhyvinvointisuunnitelmaa, joka pohjaa paljolti tapaamisissa esiinnousseisiin asioihin. Työhyvinvointia korostetaan päivähoidon strategiassa. Nyt perustettu alueellinen työhyvinvointiryhmä on jatkoa viime vuonna työhyvinvointiohjelman laatineelle ja laatupalkinnon saaneelle moniammatilliselle työryhmälle, Sorila-Metsästäjän päiväkotiyksikön johtaja Tuula Leppänen kertoo. Hän oli mukana aiemmassa työryhmässä ja vetää nyt alueellista ryhmää. Se kokoontuu ainakin vuoden loppuun asti, mutta monet ovat toivoneet sen jatkavan pitempäänkin. Lähtökohtana on ollut osallistava järjestelmä, henkilökunnan näkökulma ja mielipiteet. Asioita pohditaan pienryhmissä, ja tietoa toivotaan kaikkien työpaikoilta, Leppänen tähdentää. Hän kiittää, että toiminta on ollut avointa, keskustelevaa ja innostunutta. Asioiden purkamista, tietojen jakamista Lastenhoitaja Ria Jokijärvi Orimuksen päiväkodista ja Irjalan päiväkodin lastentarhanopettaja Janne Saari ovat tyytyväisiä uuteen vaikutuskanavaan. On ollut hieno huomata, että asiat vievät eteenpäin. Tietoja ja neuvoja, myös pedagogisia, voi jakaa. Asia on kaikille tärkeää, ja sitä riittää. Näkemykset eivät jää vain paperille, vaan ryhmän kautta pystyy oikeasti vaikuttamaan. Ryhmä on myös tuonut enemmän rohkeutta puhua, Jokijärvi arvelee. Asioita on voinut purkaa ja pohtia. Alueilla on erilaisia haasteita. Jos kaikkea mietittäisiin vain omassa talossa, mentäisiin helposti henkilökohtaisuuksiin, Saari sanoo. Leppänen toteaa, että osaaminen vahvistuu, kun ihmiset pääsevät tutustumaan muiden päiväkotien hyviin käytäntöihin. Esteet uuden omaksumiselle madaltuvat, kun nähdään, miten juttu on saatu muualla toimimaan. Jaettavaa on löytynyt esimerkiksi tiedottamiskäytännöistä, yhteistyöstä vanhempien kanssa sekä tiimi- ja viikkopalaverien pitämisestä. Jälkimmäisille on löytynyt helpommin aikaa lastenhoidossa vuorottelemalla. Yhdeksi työhyvinvoinnin haasteeksi nousevat kiireiset työpäivät. Pienet asiat merkitsevät. Porrastamiset, rutiinien rikkominen ja päiväkodin tilojen jakaminen niin, että osa ulkoilee, kun toiset ovat sisällä, Saari listaa ratkaisuja. Sovitaan pelisäännöt, ja jaetaan vastuuta. Työ päiväkodissa on ihmissuhdetyötä. Lapset ja vanhemmat ovat erilaisia. Se asettaa työntekijät vaativaan rooliin. Tiimien pitää toimia ja joustavuutta löytyä, jotta hoidon laatu ei kärsi. Ja toisinpäin: jos työyhteisö voi hyvin, myös lapset voivat hyvin, Leppänen muistuttaa. Tiimien eli lastentarhanopettajan ja kahden lastenhoitajan työskentelymahdollisuuksiin onkin uhrattu paljon huomiota. Johtajan tulee Leppäsen mukaan taata, että tiimit voivat kokoontua ja jokainen voi osallistua niihin. Pitää muistaa, että työpaikalla eri ammatissa työskentelevät ovat yhtä tärkeitä. Tasavertaisuus esimerkiksi lomakäytännöissä on myös tärkeää. Tärkeintä on, että puututtaisiin myönteisiin asioihin, ei aina kielteisiin, Saari ja Jokijärvi listaavat lisää työssä viihtymisen eväitä. Työilmapiiriin vaikuttaa, miten puhumme toisillemme ja arvostamme toisiamme. Täytyisi pystyä tekemään töitä kaikkien kanssa, vaikka kaikkien kaveri ei olisikaan. Taloudellinen tilanne asettaa työlle raamit. Siksi pitää tarkasti miettiä, miten hiljaisina aikoina kuten kesällä ja joulun aikaan mahdollisimman tehokkaasti ja taloudellisesti voimme käyttää henkilöresursseja. Kasvattajat ovat myös huomanneet, että päivystysaikana on mahdollisuus tutustua toisten talojen henkilökuntaan ja keskustella erilaisten käytäntöjen toimivuudesta, Leppänen linjaa. VILKKU 6 / 2010 9
Konservaattori Hanna Tuokila katsoo, miten ampellan piirustukset ovat kestäneet muuton Ruskoon. Ruskon vanha sukkatehdas muuttuu museoiden yhteisvarastoksi Uusi kokoelmakeskus saa kiitosta museoväeltä Suomen Trikoon entinen sukkatehdas seisoo aika yksinäisenä Ruskon pellolla. Vielä vähän huomaamaton kyltti ja pihassa seisova, kaupungin vaakunalla varustettu auto vihjaavat, että sisuksissa on käynnissä mullistus. Maineikkaan trikootehtaan uumenista ei enää lähde maailmalle sukkia, vaan se on vähitellen muuttunut Tampereen museoiden keskusvarastoksi. Muutaman vuoden sisään Ruskon hyllyillä on järjestyksessä lähes 400 000 esinettä vanhoista papereista ja tekstiileistä polkupyöriin ja lahjoituksena saatuun kirkkoveneeseen. Sen päälle tulee vielä osa Tampereen Taidemuseon noin 10 000 teoksen kokoelmasta. Konservointityöntekijä Ulla Oksalan edessä on Tampellan konttorin vanhoja arkistokaappeja, joissa säilytetään tehtaan tuotteista tehtyjä piirustuksia. Oksala käy huolellisesti läpi piirustukset ja muut paperit. Kohta arkistokaapit löytävät vakituisen paikkansa. Esineiden inventointi on mielenkiintoista. Tässä pääsee näkemään niin monenlaista. Uusi tila tuo paljon uusia mahdollisuuksia. Museoamanuenssi Tiina Paavola kertoo, että Tampereen museoilla oli enimmillään toistakymmentä varastoa eri puolilla kaupunkia. Nyt niistä on voitu vähitellen luopua. Varastojen hajasijoitus on tarkoittanut melkoista sukkulointia ja turhaa kulkemista. Tämä on myös hankaloittanut kokoelman hallintaa ja kirjanpitoa siitä, missä esineet kulkevat, kertoo Paavola, joka vastaa kokoelmien muuttamisesta Ruskoon. Yhteisvaraston perustaminen mahdollistaa senkin, että Vapriikkiin saadaan noin 1 000 neliötä lisää näyttelytilaa. Ne vapautuvat varastolta. Myös tutkimus- ja konservointitilat siirtyvät kokoelmakeskukseen. Maisema heikkenee, työtilat kohenevat Yhteisvaraston asteittainen käynnistyminen vaikuttaa myös henkilöstön elämään. Kun varasto on lopullisessa kuosissaan, siellä työskentelee jopa 30 työntekijää. Tutkijat, konservaattorit, konservointityöntekijät, museomestarit, varastomiehet, museoavustajat ja monet harjoittelijat vaihtavat Tampereen keskustan koskimaiseman vähemmän idylliseen sivukaupungin näkymään. TEKSTI MATTI WACKLIN KUVAT ARI JÄRVELÄ Se ei kuitenkaan ole aiheuttanut liiemmälti valituksia. Bussiyhteydet toimivat jo nyt, mutta kun naapuritontille rakennettava Cargotecin uusi tehdas valmistuu, ne vain kehittyvät. Työtilat ovat Ruskossa selvästi paremmat kuin Vapriikin ahtaudessa. Siksi muutto ei ole mikään ongelma. Se tuntuu olevan yhteinen henki. Täällä pääsemme kehittämään työtämme, sanoo konservaattori Hanna Tuokila. Osa kokoelmista odottaa vielä kuljetusta Tampereen kaupunki hankki sukkatehtaan omistukseensa vuonna 2007. Suunnittelun yhteydessä käytiin yksityiskohtaisesti läpi, mitä hyvältä varastolta vaaditaan. Tampereen museoiden esinekokoelma ei ole mikään yksi, yhteinen möykky, vaan monenlaiset esineet vaativat toisistaan poikkeavia oloja. Siksi eri tilojen lämpötilat ja kosteusprosentit poikkeavat toisistaan. Vanhat tekstiilit vaativat erilaista varastointia kuin polkupyörät tai luonnontieteellinen kokoelma. Osa tiloista saatiin museotoimen käyttöön jo vuonna 2008. Tilakeskus aloitti remontoinnin 10 VILKKU 6 / 2010
Museoamanuenssi Tiina Paavola ja varastomies Matti Lehtonen osaavat arvostaa kokoelmakeskuksen avaruutta. vuonna 2009. Ensiksi kunnostettiin tehtaan vanha puoli, joka saatiin käyttöön keväällä 2010. Uuden puolen remontti saadaan valmiiksi keväällä 2012. Muutto jatkuu vielä. Nyt esineistä on täällä noin puolet, kertoo varastomies Matti Lehtonen. Hän vastaa varaston kuljetuksista ja muusta logistiikasta. Hänelle on ollut päävastuu myös esineiden siirrosta Ruskoon. Yhteisvarastoon on jo siirretty kaikki Hämeen museon kokoelmat. Ruskossa on myös pääosa Teknillisen museon kokoelmasta. Muutto on kaikkien etujen mukaista. Tämän jälkeen ei tarvitse kuljeskella ympäri kaupunkia, kun näyttelyyn haetaan tavaroita. Ne löytyvät yhdestä paikasta, sanoo Lehtonen. Yksi museoiden vanhoista varastoista oli Pispalan valtatien varrella Rollikkahallissa. Se tyhjennettiin keväällä 2008 oppilastyönä. Mukana oli 44 opiskelijaa Tampereen ammattioppilaitoksesta. Työ oli tehty, kun perävaunullinen rekka oli kuljettanut Ruskoon 36 kuormaa. Se kertoo jotakin Ruskon varaston mitoista. Suurempi kuin Jyväskylän malli Näin laajaa museoiden yhteisvarastoa ei ole Suomessa aiemmin toteutettu. Jyväskylässä on tehty vähän Tamperetta pienempi hanke, jossa kolmen museon keskustassa sijainneet varastot siirrettiin yhteiseen tilaan kaupungin laidalla. Meillä on kuitenkin panostettu työskentelytiloihin enemmän kuin Jyväskylässä. Se on meidän innovaatiomme, kertoo Tiina Paavola. Huonekalukonservaattori Hanna Tuokila on mielissään siitä, että työntekijät pääsivät mukaan tilojen suunnitteluun. Hän on hyvin tyytyväinen parantuneisiin työskentelyoloihin. Sekin tuo lisäarvoa, että nyt konservaat- torit työskentelevät saman katon alla ja he pystyvät keskustelemaan kasvotusten työhön liittyvistä kysymyksistä, sanoo Tuokila. Hän muistuttaa, että yhteisvarasto on myös sijoitus kokoelman hallintaan, sillä työtilat antavat mahdollisuuden ongelmien ennaltaehkäisyyn, kun tähän asti konservaattorinkin työ on ollut enemmän vaurioiden korjaamista. Nyt keskitytään entistä enemmän esineiden hoitoon, mikä on yksi museotyön tarkoituskin. Pakastehuoneella koin kimppuun Esineiden siirtäminen uuteen varastoon ei ole pelkkä kuljetuskysymys. Mukana on materiaaleja, jotka on pakko puhdistaa tarkasti, jotteivät ne levitä epäpuhtauksia koko varastoon. Ruskossa on kaikille yhteinen vastaanottotila, josta esineet ohjataan Huurteelta mittojen mukaan tilattuun pakastehuoneeseen, puhdistushuoneeseen tai karanteenihuoneeseen. Pakastaminen tappaa esimerkiksi vanhoissa kankaissa mahdollisesti elävät hyönteiset, kuten vaatekoit ja tupajumit. Kottaraisesta räkättirastaaseen. Luonnontieteellisen museon kokoelmat odottavat vielä purkajaansa. Konservointityöntekijä Ulla Oksala katsoo Tampellan arkistokaapeille sopivaa sijoituspaikkaa. Vanha tehdas on ollut yllättävän taipuisa muutoksille. Korkea, avara teollisuustila luo viihtyisyyttä. Menneisyyttä on käytetty muutenkin hyväksi. Yhteisvarasto käyttää sukkatehtaan vanhoja hyllyjä, vaikka uusiakin on hankittu. Hyllytilaa tarvitaan, sillä kokoelmat täydentyvät koko ajan. Tampereen museot tunnetaan. Siitä kertoo sekin, että tavalliset tamperelaiset tarjoavat sinne innokkaasti arvotavaroitaan. Suurin osa kokoelmista karttuukin lahjoituksin. Kokoelmia täydennetään jatkuvasti. Esimerkiksi Tampereen historiasta kertovat huonekalut kelpaavat meille yhä. Myös taidemuseot kartuttavat omia kokoelmiaan säännöllisesti, kertoo Tiina Paavola. VILKKU 6 / 2010 11
Tampere-talon 20 vuotta ja vähän enemmän Sorsapuiston laitaan 20 vuotta sitten sijoitettu konsertti- ja kongressitalo on solahtanut luontevasti paitsi kauniiseen ympäristöönsä, myös tamperelaisten käyttäjiensä mielenmaisemaan. Ankaran kritiikin saattelemana noussut Pohjoismaiden suurin kulttuuritalo on toiminnallaan miltei huomaamattomasti muuttunut kaupunkilaisten yhteiseksi ilon ja ylpeyden aiheeksi, elämysten taloksi. Selkeästi muotoiltu ajatus ja toive tamperelaisen konserttitalon saamiseksi kaupunkiin tehtiin jo 72 vuotta sitten vuonna 1938. Toiveen esittivät tamperelaiset muusikkopiirit, ja he pitivät yllä ja kehittivät ajatusta kaupungin kulttuuripiirien tukemana eri vuosikymmenien aikana. Tavoitteena oli korkeatasoinen konserttitalo kaupunginorkesterin kodiksi ja sen kehittymisen ja kasvamisen tueksi. Vasta 1980-luvun alussa, kun talohanketta lähdettiin toteuttamaan, se oli kasvanut kokoa ja saanut toisenkin tärkeän tehtävän: Tampereesta tulisi uuden talon myötä Pohjoismaiden suurimman kulttuuritalon lisäksi myös kansallisten ja kansainvälisten kokousten ja kongressien keskus. Tampere-taloksi ristitty rakennus vihittiin käyttöön syyskuussa 1990. Tampere-talo, 20 vuotta talon tapaan -kirja kertoo siitä, miten ajatukset ja yritykset konserttitalon saamiseksi Tampereelle muuttuivat ja kehittyivät vuosikymmeninen kuluessa siihen asti kunnes sen suunnittelusta tuli totta. Kirja valottaa myös talon suunnittelun ja rakentamisen vaiheita, ja esittelee talon arkkitehtuuria ja taideteoksia. Kirjan alaotsikko talon tapaan ker too Tampere-talon henkilökunnan asenteesta ja ammattitaidosta, jolla se aloitti uudenlaisen työn kaupungissa. Se kertoo myös siitä, miksi esiintyvät taiteilijat tulevat Tampere-taloon niin mielellään, ja siitä, miksi talo on niin monta kertaa valittu parhaaksi kongressitaloksi Suomessa. Kirja pyrkii välittämään myös talossa eri tilaisuuksissa vierailevien ihmisten tuntoja, jotka jokainen kokee omalla tavallaan. Kuten siitä, miten antoisaa on kuulla ympärillään kansainvälisten kokousvieraiden innostunutta ja monikielisenä pulppuavaa puhetta ja nähdä kulttuurien ja rotujen intensiivistä seurustelua yhteisistä maailman hyvinvointia, rauhaa terveyttä tai muita ihmiskuntaa eheyttävien teemojen parissa. Tai siitä, miten sisintä hyväilevän musiikkiesityksen jälkeen näkee tähtitaivaan syttyvän Ison salin koivulehvästöön, kokee tuon hurmion itsessään ja yhteisesti kaikkien kanssa. Ja miten vielä bussipysäkillä illan pimeydessä toisilleen vieraat kuulijat kertaavat yhdessä haltioituneena syvältä koskettaneen musiikkielämyksen tuomia väreileviä tuntoja. Ne ovat Tampere-talon vaikutuksia meissä parhaimmillaan. Tampere-talosta kertovan kirjan on kirjoittanut Ari Järvelä. Kirjan voi ostaa Tampere-seuran kaupasta. MITÄ TEILLÄ TEHDÄÄN? Retkeilemässä ollut teekkariporukka sai idean: otetaan keihäänheittokisa rautakangella! Se kanki, kuten muutkin varusteet, oli lainassa Leirivälinevarastosta. Kisapaikaksi valikoitui lähellä ollut järvi. Ensimmäisellä heittokierroksella kanki räsähti porukan harmiksi jään läpi vetisiin syvyyksiin. Oli siinä sitten selittämistä tavaroiden palautuksessa, mitä rautakangelle olikaan sattunut. Kaupungin Leirivälinevaraston työntekijä, Paavo Majanen, on kymmenen työvuotensa aikana saanut kuulla monenlaisista asiak- Leirivälinevarastosta tarvikkeet seikkailuun TEKSTI MARI TIENSUU KUVAT ARI JÄRVELÄ 12 VILKKU 6 / 2010
Puolijoukkueteltta on Leirivälinevaraston hittituote vuodesta toiseen. Soppatykeille on kysyntää erityisesti syksyllä, ja niitä käytetään juhlissakin isomman porukan ruokkimiseksi. Lainaajille annan kaupan päälle hyvän soppareseptin, Paavo Majanen kertoo. kaille sattuneista kommelluksista. Välineiden lainauk sia kertyy vuodessa noin 450, joten tarinoita seikkailuineen Majanen kuulee monta. Hän pyrkii kuitenkin pitämään tarkasti huolta, että asiakkaat saisivat mukavan kokemuksen: opastaa välineiden käytössä, kertoo vinkkejä retkiä varten ja palautuksen yhteydessä kyselee tunnelmat. Leirivälinevarastosta löytyy kaikkea tarvittavaa retkeilyelämää varten: telttoja, kamiinoja, kattiloita, ahkioita ja rinkkoja. Kulttuuri- ja nuorisopalveluiden työntekijät saavat lainata tavaraa ilmaiseksi, ja muutkin nuorisotyötä tekevät järjestöt saavat tavaroista alennusta, Majanen kertoo. Yksityishenkilöillekään vuokraus ei ole kallista päinvastoin! Esimerkiksi 400 euron arvoisen rinkan saa vuorokaudeksi käyttöönsä viidellä eurolla. Yhden miehen putiikki Kalevassa, Sarvijaakonkatu 28:ssa, sijaitseva varasto kuuluu kaupungin Kulttuuri- ja nuorisopalveluihin. Alun perin Leirivälinevarasto perustettiin helpottamaan lapsiperheiden leirikustannuksia. Lapset ja nuoret ovatkin olleet toiminnan keskiössä siitä saakka, Majanen korostaa. Vuodesta 1956 toimineella varastolla on ollut monta osoitetta: Varman-talossa Hämeenkadulla, Pyynikin uimahallilla, Frenckellin tiloissa ja linja-autoasemalla. Nykyisellä paikallaan, kaupungin entisessä autohallissa, se on ollut vuo desta 2007. Majanen kiittelee tilavaa ja ilmavaa rakennusta varastolle loistavaksi paikaksi. Leirivälinevarasto on kuin yhden miehen firma: varastonhoitaja Paavo Majanen ottaa vastaan varauksia, hoitaa asiakaspalvelun sekä paperityöt tilityksineen ja tilastointeineen. Lisäksi hän huoltaa ja korjaa palautettavia välineitä. Siksi ompelukoneenkaan surina ei ole vieras ääni hallissa. Aivan yksin Majasen ei kuitenkaan yleensä tarvitse toimintaa pyörittää, sillä välinevarastolla on eri alojen opiskelijoita harjoittelussa sekä työllistettyjä. Tänä syksynä apuna on Repa. Kenttäkeitin on syksyn vetonaula Puolijoukkueteltta kamiinoineen on Leirivälinevaraston kestosuosikki. Retkeilykäytön lisäksi sitä on hyödynnetty myös luovasti: esimerkiksi päiväkodeissa siitä on rakennettu jos jonkinlaisia mörrimöykyn metsiä, Majanen nauraa. Myös Renny Harlinin Mannerheim-elokuvaa varten oltiin kiinnostuneita vanhimmista puolijoukkueteltoista. Sopimusta ei kuitenkaan syntynyt, sillä teltat oltaisiin haluttu räjäyttää ilmaan! Kesällä lainataan puolijoukkuetelttoja ja katoksia myös juhliin. Syksyn vetonaula taas on kenttäkeitin. Ja jos hyvä talvi on jälleen edessä, niin lumikengillä on varmasti menekkiä viime talvena ne nimittäin loppuivat koko Euroopassa suuren suosion vuoksi. Eri vuodenaikoina kysytään siis eri tuotteita. Kiireisintä aikaa varastolla on kesänseutu, jolloin välineitä lainataan kymmenkertaisesti hiljaisimpaan kuukauteen nähden. Vuosikymmenten aikana ei ole suurtakaan muutosta tapahtunut lainattavissa tuotteissa. Sen on kuitenkin tässä työssä huomannut, että aktiivisten retkeilijöiden lainaukset ovat vähentyneet. Nykyisin heillä on omat tavarat ja välineet. Toinen muutos on se, että retkeilyvälineitä varataan enenevissä määrin myös muihin tarkoituksiin: esimerkiksi telttoja majoitustiloiksi sukujuhliin tai beachfutis-turnauksiin, Majanen pohtii. Asiakaskunta on kuitenkin säilynyt yllättävän samanlaisena Majasen uran ajan: suunnistajat, partiolaiset ja urheiluseurat ovat tärkeimmät asiakasryhmät vuodesta toiseen. Juuri monipuolinen asiakaspalvelu on sosiaaliselle Paavo Majaselle työn parasta antia. Ihmisten tyytyväisyys on hänelle tärkeää. Lisäksi monet työllistetyt ja harjoittelijat ovat löytäneet Leirivälinevarastolla työn ilon, mikä kuuluu myös Majasen uran onnenhetkiin. VILKKU 6 / 2010 13
Kaupunki trimmaa toimintaansa Infra näyttää mallia TEKSTI JYRKI RISTILÄ Tampereen infratuotanto liikelaitos eli Tampereen infra täyttää kaksi vuotta vuoden vaihteessa. Tampereen infraan kuuluvat Auto - ja konekeskus, Katu- ja vihertuotanto sekä Suun - nittelupalvelut. Infra tuo leivän pöytään 700 työntekijälleen lähes 80 miljoonan euron liikevaihdollaan (79,2 miljoonaa euroa vuonna 2009). Liikeylijäämää liikelaitos teki viime vuonna 4 miljoonaa euroa. Suurimmat asiakkaat ovat kaupungin konsernihallinto, Tampereen kaupunkiliikenne (TKL) ja Tampereen vesi. Pormestari perusti lokakuussa 2009 ohjausryhmän tekemään selvitystyötä Infran tulevaisuuden toimintamallin jatkamisvaihtoehdoista. Infran johto on aiemmin omassa selvityksessään arvioinut, että liikelaitoksen toiminnassa on tehostamisen varaa. Rakenteellisilla uudistuksilla säästöjä voitaisiin saada vuodessa 10 20 miljoonaa euroa, mikäli toiminta organisoitaisiin muotoon, joka mahdollistaisi osallistumisen avoimeen kilpailuun. Suomessa on perustettu joitakin seudullisia inhouse-osakeyhtiöitä, mutta avoimille markkinoille ei yhtiöitä ole perustettu. Infran palveluihin verrattavia toimintoja on joissakin suuremmissa kaupungeissa osittain ulkoistettu. Henkilöstöä sijoitetaan uusiin tehtäviin Infran henkilöstölle järjestettiin syyskuussa tiedotustilaisuuksia tulevista suunnitelmista. Liiketoiminnan kehitysjohtaja Kristiina Michelsson kertoi ohjausryhmän esittävän kaupunginhallitukselle, että Infran toimintaa tehostettaisiin ja jatkettaisiin liikelaitosmuodossa. Tavoitteena on, että viimeistään vuonna 2015 Tampereen infratuotanto liikelaitos voisi menestyä markkinoilla toimiviin yrityksiin verrattuna kilpailukykyisillä hinnoilla ja laadulla. Ensi vuoden alusta oman tuotannon palvelut hinnoitellaan tilaajalle lähes markkinahintaan (+10 prosenttia). Suunnitelman mukaan Infran organisaatiota tehostetaan seuraavan viiden vuoden aikana hyödyntämällä henkilöstön luonnollista poistumaa sekä uudelleensijoitusta. Liikevaihto tulee supistumaan lähes puoleen nykyisestä. Uudelleensijoitettavia työntekijöitä arvioidaan sopeuttamisjakson aikana olevan lähes sata henkilöä. Vuoteen 2015 mennessä kaupungilta jää eläkkeelle lähes 1900 henkilöä. Vapautuneita olemassa olevia vakansseja ei laiteta ulkoiseen Tampereen infratuotanto liikelaitoksen henkilöstölle järjestettiin syyskuussa tiedotustilaisuuksia liikelaitoksen tulevaisuuden suunnitelmista Planetaarion auditoriossa. hakuun, mikäli tehtäviin löytyy työntekijä uudelleensijoitettavista. Työntekijöiden oma motivaatio uusiin tehtäviin hakeutumisessa on ehdottoman tärkeää, Kristiina Michelsson painottaa. Hänen mukaansa ohjausryhmässä ja Infran johdossa on vahva usko toiminnan tehostumisesta. Taustalle on kuitenkin jätetty liikkeenluovutuksen mahdollisuus, jos asetettuja tavoitteita sopeuttamisjakson aikana ei saavuteta. Keskeisten alan toimijoiden tapaamisissa elokuussa tuli selväksi, että tarvittaessa löytyy kiinnostusta sekä kaupungin tarjoamiin 14 VILKKU 6 / 2010
pieniin ja suuriin urakoihin että liikkeenluovutuksiin. Tilaajan kannalta ei siis ole tärkeintä kuka tekee, vaan että saadaan riittävää laatua kilpailukykyisillä hinnoilla. Jos tehostaminen onnistuu, olettaisin tilaajan kilpailutushalukkuuden vähenevän tulevaisuudessa, kun oma tuotanto pystyy tarjoamaan tarvittavat palvelut kustannustehokkaasti. Käsittääkseni laatu on ollut kohdallaan tähänkin saakka, sanoo Kristiina Michelsson. Haasteisiin pystytään vastaamaan Ehdotetussa toiminnan jatkovaihtoehdossa säilyy merkittävästi omaa tuotantoa, reilusti yli puolet nykyisestä volyymista, arvioi Infran toimitusjohtaja Sakari Suominen. Hänen mielestään Infran vahvuuksia ovat toiminta-alueen vankka tuntemus, hyvät asiakassuhteet ja ammattitaito. Nyt meillä on mahdollisuus näyttää, miten liikelaitosmallissa pystytään toimimaan järkevällä kannattavuustasolla. Sakari Suominen muistutti henkilöstötilaisuuksissa, että toiminnan kehittämisessä kaikkien panos on tärkeä. Esimiesten on kuunneltava kentän mielipiteitä ja palkitsemiskeinoja on kehitettävä yksityissektorin kaltaisiksi. Kehityksen esteitä ryhdytään purkamaan, kun on saatu poliitikkojen päätös asialle. Odotetaan rauhassa päätöksiä, sitten kääritään hihat. Olemme laatimassa ohjelmaa, jonka tavoitteena on saavuttaa omistajan määrittelemä lähes yritysmäinen kannattavuustaso viiden vuoden päästä, painottaa Suominen. Katu- ja vihertuotannon yksikönjohtajan Wille Siukon mukaan esimerkiksi kausivaihteluiden tasaaminen ja pelisäännöistä sopiminen tilaajan ja kaupunkiympäristössä toimivien sidosryhmien kanssa on välttämätöntä, jos aiotaan menestyä. Kahden tehdyn kilpailuanalyysin perusteella hintatasomme näyttäisi olevan kilpailijoita korkeampi. Ensi vuoden sopimukset kunnossapidossa on tarkoitus tehdä samalla formaatilla kuin ulkoisetkin sopimukset: alan yleisiä sopimusehtoja noudattaen. Näin myös hintavertailu helpottuu, kertoo Siuko. Kristiina Michelssonin mukaan nyt on tärkeätä saada päätös jatkotoimista, sillä onnistuminen Infran toiminnan kehittämisessä ja tavoitteiden saavuttamisessa vaatii niin päätöksentekijöiden, henkilöstön, liikelaitoksen johdon kuin ammattiyhdistysliikkeenkin sitoutumista asiaan. Opettaja, tule mukaan vermeryhmään Tänä syksynä aloittavat uudet opettajien verme- eli vertaismentorointiryhmät. Ryhmät on tarkoitettu ensisijaisesti uusille ja tauon jälkeen työhön palaaville opettajille, mutta myös muille kiinnostuneille. Ryhmäläiset tukevat toistensa työssä jaksamista ja ammatillista kasvua. Toiminta on luottamuksellista. Ryhmät kokoontuvat yhden lukuvuoden ajan iltapäivisin noin kaksi tuntia kerral laan kerran kuussa, ja ryhmän maksimi koko on 6 8 henkilöä. Ryhmiä vetävät mentorikoulutuk sen saaneet opettajat. Viime lukuvuonna 15 opettajaa kouluttautui vermementoriksi Tampereella. Vermementoriksi kouluttautunut opettaja Anitta Haverinen Tesomajärven koulusta veti koulutuksen ajan vermeryhmää, jonka jäsenet olivat hänen omasta koulusta. Mentorit ovat itsekin opettajia ja siten muiden ryhmäläisten vertaisia. Vermeryhmiä voi olla erilaisia. Koulutuksen aikana ryhmiä oli esimerkiksi s2-opettajille, kielten opettajille, käsityöopettajille, ja lisäksi oli sekaryhmiä. Ryhmä sopii itse alussa pelisäännöistään sekä kokoontumisajoista ja -paikasta, Haverinen kertoo. Tumppaa tupakka! Haluatko irti tupakoinnista? Tullinkulman työterveys järjestää ryhmiä tupakoinnin lopettamisen tueksi. Tavoitteena on osallistujien tupakoimattomuus. Seuraava ryhmä aloittaa 9. päivä marraskuuta. Tärkeintä on, että ryhmään tulevalla on halu lopettaa tupakointi. Tavoitteena on, tupakoimattomuus. Vertaistuki ja kokemusten jakaminen ovat ryhmämuotoisen ohjauksen vahvuuksia. Toki sekin on hyvä, jos he saavat tuen avulla vähennettyä tupakointiaan, kertoo ryhmänvetäjä työterveyshoitaja Kirsti Pennanen. Hänen lisäkseen ryhmää vetävät vuorollaan tupakanvieroitukseen perehtyneet työfysioterapeutti ja työterveyspsykologi. Tupakkaryhmä kokoontuu seitsemän kertaa 1 2 viikon välein noin 1,5 tuntia kerrallaan. Neljä ensimmäistä kertaa ovat viikoin Ryhmässä voidaan jakaa omia hyviä käytäntöjä tai purkaa ikäviä kokemuksia. Aiheina voivat olla esimerkiksi työhyvinvointi ja jaksaminen tai opetustyöhön ja opetussuunnitelmiin liittyvät asiat. On ryhmästä kiinni, jutellaanko ryhmässä vapaamuotoisemmin vai ohjatummin. Anitta Haverinen esimerkiksi otti joskus artikkelin jutun juureksi. Anitta Haverisen ryhmäläiset antoivat positiivista palautetta vermeryhmästä. Heistä ryhmä mahdollisti pysähtymisen kiireen keskellä ja siellä sai vertaistukea. Joku oli valmis osallistumaan ryhmään vaikka koko työuran ajan, ja sitä ehdotettiin pakolliseksi uusille opettajille. Vermetoimintaa kehitetään valtakunnallisesti, ja sitä koordinoi Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos. Tampereen vermeryhmiin voi ilmoittautua Loorassa Perusopetuksen sivuilla. Lisätietoja: suunnittelija Marjut Heikkinen etunimi.sukunimi@tampere.fi välein, viides tapaaminen 2 viikon kuluttua ja viimeiset kaksi tapaamista on tammikuussa 2011. Kokoontumisissa keskustellaan, pohditaan aihepiiriä ja motivoidaan osanottajia täydelliseen tupakoimattomuuteen. Ryhmässä tarkastellaan muun muassa sitä, millaiset tilanteet aiheuttavat tupakointia. Vinkkejä saa myös siihen, miten tupakan vieroitusoireita voi pyrkiä hallitsemaan. Tietoa saa tupakanvieroituksen eri hoitomuodoista: nikotiinikorvaushoidosta ja lääkehoidosta. Osanottajat saavat myös kotitehtäviä. Ryhmään voi ilmoittautua oman työterveyshoitajan kautta. Osallistumismaksu on 115 euroa. Varmista ensin esimieheltäsi mahdollisuutesi osallistua ryhmään ja voitko käyttää siihen työaikaa, painottaa Kirsti Pennanen. Ryhmään ilmoittautuminen on sitova. Peruuttamattomasta osallistumisesta joudutaan laskuttamaan osallistumismaksu. Lisätietoja: työterveyshoitaja Kirsti Pennanen puh. 050 325 7428 tai Loora > Etusivu > Tullinkulman työterveys VILKKU 6 / 2010 15
HOITOTYÖN AMMATTILAINEN Terveydenhoitaja Terhi Rantaselle hoitaminen on aina tuntunut omalta jutulta. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut eriytyivät siirryin vanhustenhuoltoon lapsiperheiden parista. Äitiyshuolto kyllä kiinnosti, mutta työtilanne siellä oli valmistuttuani huonompi, kertoo Rantanen. Kotihoidossa tehdään työtä tilaaja tuottajamallin mukaan. Jokaiselle asiakkaalle tilaaja tekee oman palvelu- ja hoitosuunnitelman. Usein ensimmäisellä käynnillä asiakkaan luona on myös kotihoidon terveydenhoitaja. Kotihoidossa Terhin asiakkaat ovat pääasiassa yli 80-vuotiaita, joiden toimintakyky on heikentynyt tai he tarvitsevat sairautensa vuoksi hoitoa kotiin. TEKSTI KATRI KIVISTÖ-HAVERINEN Terveydenhoitajan tiimi tukee kotona asumista Terhi Rantanen toimii tiimissään hoitotyön asiantuntijana. Hänelle kuuluvat erilaiset suunnittelu-, ohjaus- ja arviointityöt, esimerkiksi hoitosuunnitelmien laatiminen yhdessä omahoitajien kanssa, hoitajien ohjaus ja tukeminen työssään sekä hoitotyön kirjaus. Terveydenhoitaja tekee yhteistyötä lääkärien ja omaisten kanssa, tilaa verikokeita, katsoo niiden vastauksia ja tilaa hoitotarvikkeita. Terveydenhoitaja on organisaattori ja asioiden selvittelijä. Paljon on puhelimitse tehtävää työtä. Lisäksi terveydenhoitaja vastaa asiakkaiden lääkehoidon toteutumisesta, terveydentilan seurannasta ja arvioinnista yhdessä omahoitaji- en kanssa. Hän tekee vaativat hoitotyöt, kuten lihaspistot ja isot haavahoidot. Tiimityötä asiakkaan hyväksi Terveydenhoitajan lisäksi tiimissä on kahdeksan vakituista työntekijää, kotihoidon esimies, perushoitaja, lähihoitajia sekä kotiavustaja. Kotikäynneillä hoitoalan ammattilaiset huolehtivat asiakkaan henkilökohtaisesta hygieniasta, ruokailusta ja yleisestä siisteydestä sekä hoidollisista toimenpiteistä. Näiden lisäksi asiakkailla voi olla tukipalveluita, kuten ateria-, siivous- tai saunapalvelua. Asiakkaiden ulkoiluttamisessa auttavat esimerkiksi Mummon kammarin vapaaehtoiset. Asiakkaat ovat huonommassa kunnossa kotihoitoon tullessaan kuin aiemmin. Kotihoidon piiriin ei tahdo päästä niillä kriteereillä, joilla aiemmin pääsi vanhainkotiin. Tavoitteena on, että ihmiset pystyisivät asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään, Terhi Rantanen kertoo. Käyntimäärät asiakkaan luona vaihtelevat, joidenkin luona käydään kerran viikossa, osan luona jopa kolme kertaa vuorokaudessa. Etenkin muistamattomien ihmisten kanssa työskentely vaatii hoitotyöntekijältä paljon. Asiakasmäärä on suuri eikä yhden asiakkaan luona ennätä olla kauaa. Ajan antamien olisi tärkeää, sillä ikäihmiset ovat usein yksinäisiä. Terhi Rantanen tekee myös tilapäiskäyntejä ja käy pyynnöstä tarkistamassa asiakkaan kunnon. Työturvallisuus mietityttää etenkin ilta- ja viikonloppuaikaan, kun olen yksin liikenteessä. Onneksi tarvittaessa saamme poliisilta virkaapua. Kotihoidon kenttä on muuttunut tilaaja tuottaja-malliin siirtymisen myötä. Aikaisemmin tiiminvetäjäterveydenhoitajat kartoittivat asiakkaiden avuntarpeen ja käynnistivät tarvittavat palvelut. Rantasen mukaan terveydenhoitaja tiesi tuolloin tiiminsä resurssit paremmin. Nyt asioiden hoito on hajautettu useammalle taholle eikä aina tiedä mihin ongelmatilanteissa ottaa yhteyttä. Rantanen toivoo, että tilanne tasoittuu vähitellen, kun kaikki tottuvat uuteen järjestelmään. Tärkeätä olisi kehittää tilaajatason sekä työntekijä- ja asiakastason vuorovaikutusta, Rantanen sanoo. Työ kotihoidon terveydenhoitajana on haastavaa ja vaihtelevaa, yksin työskennellessä vastuu on suuri. Mikäli joskus kyllästyn hoitotyöhön perustan kukkakaupan, Rantanen naurahtaa. Terveydenhoitaja Terhi Rantanen tekee töitä vanhusten parissa Kotihoidossa. 16 VILKKU 6 / 2010
Projekti-idean kanssa Brysseliin harjoittelemaan Tampereen kaupungin henkilöstöllä on mahdollisuus hakea harjoitteluun Brysseliin. Brysselin harjoittelumahdollisuudella pyritään lisäämään henkilöstön valmiuksia ja kykyä hyödyntää ulkopuolisia rahoitusmahdollisuuksia. Moniin tärkeisiin kehittämishankkeisiin on mahdollista hakea ulkopuolista rahoitusta, muun muassa EU-rahoitusta. Harjoittelun edellytyksenä on projektiidean tai -suunnitelman olemassaolo, johon on mahdollisuus hakea EU-rahoitusta. Harjoittelijalla on mahdollisuus valmistella, työstää ja selvittää omaa projektiaan Brysselin jakson aikana ja tutustua oman työnsä kannalta merkittäviin toimijoihin. Tarkoitus on, että projekti-idea muokkautuu varsinaiseksi EU-rahoitushakemukseksi jossakin vaiheessa. Harjoittelujakson sisältö sovitaan kunkin kanssa erikseen. Harjoittelumahdollisuus on tarkoitettu ensisijaisesti kaupungin vakinaiselle henkilöstölle. Harjoittelijalta edellytetään englannin tai ranskan kielen taitoa, aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta. Projektinhallintataidot katsotaan eduksi. Harjoitteluun on mahdollista hakea ympäri vuoden, kuitenkin mielellään vähintään 2-3 kuukautta ennen suunniteltua harjoittelujaksoa. Harjoittelupaikkaa haetaan vapaamuotoisella hakemuksella, joka lähetetään kansainvälisten asioiden päällikölle Satu Vuoriselle. Hakemukseen on liitettävä lyhyt esitys suunnitellusta projektista sekä alustava ehdotus harjoittelun sisällöstä. Hakemuksessa tulee mainita aikaisempi työkokemus ja kielitaito. Lisäksi hakemukseen tulee liittää esimiehen suositus. Harjoittelun pituus on 2 viikkoa. Pitempikin harjoitteluaika on mahdollinen, mutta tällöin harjoittelijan oman toimialan on vastattava yli kahden viikon menevistä kustannuksista. Harjoittelun työ- ja tukipisteenä toimii Tampereen ja Pirkanmaan EU-toimisto, jossa on mahdollisuus tietokoneen ja puhelimen käyttöön. Harjoittelujaksoa varten on saatava palkallinen virkavapaa, josta vastaa oma toimiala. Harjoittelun ajalta maksetaan puolipäivärahaa. Matkat, majoituksen ja puolipäivärahan maksavat konsernihallinnon kansainväliset asiat ja henkilöstön kehittämispäällikkö. Harjoittelun päätyttyä harjoittelija kirjoittaa loppuraportin. Lisätietoja: kansainvälisten asioiden päällikkö Satu Vuorinen, puh 040-5388402, satu.vuorinen@tampere.fi Tampereen liikuntapalvelut palasi stadionille Tampereen kaupungin liikuntapalvelut on muuttanut syyskuun alussa Tampereen stadionille osoitteeseen Ratinan rantatie 1. Muutto stadionille johtuu siitä, että Suvantokadun kiinteistö siirtyy Kiinteistösijoitusyhtiö Spondan omistukseen. Myös viime vuosina toteutetut hallinnolliset ratkaisut ovat vähentäneet liikuntapalvelujen henkilökuntaa ja tilatarve on pienentynyt. Tampereen stadionille muutti kaikkiaan 31 henkilöä. Siellä on tilat niin liikuntapalvelujen päälliköille, hallintohenkilökunnalle, yhdelle työnjohtajalle kuin johtavalle liikunnanohjaajalle ja 12 liikunnanohjaajalle. Liikuntapalvelut silloinen vapaa-aikalautakunta toimi aikaisemmin Tampereen stadionilla vuodesta 1966 vuoteen 1985. Suvantokatu 4:ään muutettiin, kun Tampereen stadionin tilat kävivät organisaatiouudistuksen myötä ahtaiksi. Tukityöllistettäville etsitään työpaikkoja Työllisyydenhoidon palveluyksikössä (TYPA) on 40 palkkatukeen oikeutettua asiakasta, joille etsitään tukityöpaikkaa puoleksi vuodeksi. TEtoimiston palkkatuen avulla haetaan koulutetuille nuorille ja pitkään työttöminä olleille aikuisille tukityöjaksoja. Jaksot ovat kuuden kuukauden pituisia. Tukityöjaksoa etsivien asiakkaiden tavoitteena on löytää reitti avoimille työmarkkinoille. Jos jossakin kaupungin toimintayksikössä on mahdollisuus tarjota tällainen tukityöpaikka, korvataan kaikki palkkatukityöjaksosta aiheutuvat palkkauskustannukset. Lisäksi TYPAsta tarjotaan työllistetyn tueksi yksilöllinen työhönvalmentaja sekä mahdollisuus suorittaa työajalla lyhytkestoisia, työelämävalmiuksia parantavia koulutuksia. Työpaikan tarjoavan yksikön on ainoastaan sitouduttava perehdyttämään, ohjaamaan ja arvioimaan työllistettävän henkilön työssä suoriutumista. Arvioinnin apuvälineeksi on laadittu seurantalomake. TYPAn asiakkaiden tukityöllistäminen ei vaikuta kaupungin yksiköiden henkilöstösäästötavoitteiden toteutumiseen. Työnhakija-asiakkaat haastattelee ja valitsee työllisyydenhoidon palveluyksikkö. Välke-projektin yrityskoordinaattorit Marja Salminen ja Minna Joutsen etsivät asiakkaille tukityöpaikkoja, ja ovat asiakkaiden tarpeiden mukaan yhteydessä eri yksiköihin ja liikelaitoksiin. Mikäli yhteydenottoa TYPAsta ei kuulu, tukityömahdollisuuksista voi ilmoittaa lomakkeella, joka löytyy Loorasta Työllisyydenhoidon palveluyksikön sivuilta. Lomake lähetetään osoitteeseen tukityollistetyt@tampere.fi Lisätietoja: yrityskoordinaattorit Marja Salminen puh. 040 861 8996, Minna Joutsen puh. 040 801 2679 etunimi.sukunimi@tampere.fi VILKKU 6 / 2010 17
VAPRIIKIN KUVA-ARKISTO ARKISTON AARTEITA Arkistossa töissä TEKSTI ILONA KOIVISTO Tampereelle perustettiin vuonna 1936 Suomen ensimmäinen kaupunginarkisto. Tampereen kaupunginarkiston ensimmäinen työntekijä, kaupunginaktuaari Unto Kanerva kirjoitti 1962 arkiston tehtävistä seuraavasti: Arkiston tehtävänä on arkistoaineiston järjestäminen ja luettelointi, arkistoluetteloiden kirjoittaminen, valokuva-, negatiivija kuvalaattakokoelmien järjestäminen ja luettelointi sekä hoito ja lainaukset, arkiston kirjaston luettelointi ja kortitus, eri virastoille ja yksityisille henkilöille suoritettavat tutkimukset, diariokirjojen pito, asiakirjojen hoito ja lainaus, arkiston kirjeenvaihto, Tamperetta koskevien sanomalehtikirjoitusten järjestäminen, kirjavaraston hoito ja luettelonpito myynneistä ja lahjoituksista, korrehtuurin lukeminen kaupungin tilastollisesta vuosikirjasta ja kunnalliskalenterista Kaupunginarkiston arkistoapulainen Taimi Suomi ja arkiston ainoa kirjoituskone vuonna 1957 Frenckellissä. yhdessä tilasto-osaston kanssa. Tehtäväluettelo oli laaja ja työntekijämäärä oli pieni. Kanervan lisäksi 1960-luvulle asti kaupunginarkistossa oli aktuaarin lisäksi kaksi arkistoapulaista. Arkistoaines oli sijoitettu eri puolille kaupunkia, pääosa aineistosta oli Frenckellissä. Vuonna 1975 kaupunginarkisto muutti yhtenäisiin tiloihin uuteen kaupungin virastotaloon. Moni asia on muuttunut vuodesta 1962. 1990-luvulla suurimpana haasteena kaupunginarkistolla lienee ollut automaattisen tietojenkäsittelyn tuomat haasteet. Muiden muassa asioiden valmistelu muuttui sähköiseksi. Kaikesta muutoksesta huolimatta vanhat asiakirjat ja piirustukset ovat arkiston perusaineistoa, jota vaalitaan yhtä lailla kuin nykypäivänkin tietojen tallentamista. Ruokaa ilmastovastuullisesti Ruokailu on asumisen ja liikkumisen ohella yksi eniten ilmastoa kuormittavista toiminnoistamme. Ilmastonkaan kannalta ei siis ole yhdentekevää, mitä suuhumme laitamme. Ilmastoystävällisistä valinnoista kiittävät usein myös lompakko ja terveys. Älä haaskaa ruokaa! Keskimääräisellä suomalaisella menee ruokaa roskiin noin 60 kiloa vuodessa, sama jos heittäisit joka kymmenennen ruokakassin suoraan roskiin. Suosi kasviksia! Suomalainen syö lihaa keskimäärin 74 kiloa vuodessa, se vastaa päästöiltään 3000 ajokilometriä henkilöautolla. Kasvisruoilla on keskimäärin huomattavasti pienempi ilmastovaikutus kuin liharuoilla. Yksi kasvisruokapäivä viikossa on hyvä startti. Seuraa sesonkeja. Syö kesällä kotimaisia salaatteja ja hedelmiä, syksyllä marjoja ja sieniä ja talvella hyvin säilyviä juureksia. Ota kunkin sesongin ajankohtaiset tuotteet ruokavaliosi rungoksi. Etsi vaihtoehtoja pakasteille ja kasvihuonetuotteille. Suosi tuoretuotteita ja avomaalla kasvanutta pakasteiden ja kasvihuonetuotteiden sijaan. Pakastealtaat vievät paljon energiaa, samoin kasvihuoneiden lämmitys ja valaistus. Kulje kauppamatkat lihasvoimin! Automatka markettiin voi lisätä tuotteen hiilijalanjälkeä enemmän kuin tuotteen tuonti laivarahtina ulkomailta. Jos kuitenkin käyt autoillen kaupassa, tee koko viikon ostokset kerralla. Ekovinkit tarjosi ILMANKOS-projektin Leena Karppi. Lisää vinkkejä www.ilmankos.fi TARMO TOUHUNEN 18 VILKKU 6 / 2010
Testamenttilahjoitus kotihoidon virkistykseen Kaupungin kotihoito on saanut yksityiseltä kuntalaiselta 6 000 euron testamenttilahjoituksen käytettäväksi henkilökunnan virkistykseen. Kotihoidon päällikkö Erja Pennanen, miten rahalahja aiotaan käyttää? Raha jaetaan alueille henkilöstön määrän suhteessa. Alueet voivat itse päättää rahan käytöstä. Onko kotihoito aiemmin saanut vastaavanlaisia lahjoituksia? Tämä on ensimmäinen kerta. Miksi arvioit lahjoittajan muistaneen juuri kotihoitoa? Testamentin tekijä halusi tällä tavalla muistaa kotihoidon henkilökuntaa saamastaan hyvästä hoidosta. Laitoshoito palkitsee Parhaita parantajia Hatanpään puistosairaalan osaston K03 henkilöstölle maksetaan 100 euron henkilökohtainen kannustuslisä tunnustuksena hyvin tehdystä työstä. Palkinto liittyy Laitoshoidon sairaalahoidon Paras parantaja 2010-tuottavuuskilpailuun, jossa osastot arvioidaan vuosikolmanneksittain. Kisassa palkitaan asetettuihin tavoitteisiin ajanjaksolla parhaiten päässyt sairaalaosasto. Vuoden ensimmäisen kolmanneksen voitti keväällä Kaupin sairaalan osasto KIITOKSIA Kiitos Intran ja Kavin väelle mukavasta keskikesän juhlahetkestä ja saamistani huomionosoituksista viimeisenä työpäivänä ennen 1.10.2010 alkaneita eläkepäiviä. Heikki Elomaa Suurkiitos kaikille Tullinkulman työterveyden työtovereille hyvästä työtoveruudesta, lahjoista, lauluista ja kauniista sanoista sekä yllättävistä elämyksistä viimeisenä työpäivänäni. Leena Nousiainen 4B, ja nyt oli vuorossa Puistosairaalan osasto K03. Vuonna 2010 palkintokriteereinä ovat asiakastyytyväisyys, tehtyjen RAI-arviointien kattavuus sekä asetettuja tavoitteita ja potilasmääriä vastanneet henkilöstömitoitukset. Työhyvinvoinnin mittareina on kehityskeskustelujen kattavuus ja lyhyiden poissaolojen määrä. Lisäksi toiminnan tuottavuutta arvioidaan toteutuneiden käyttöasteiden ja kotiutuneiden potilaiden määrän perusteella. Lämmin kiitokseni kaikille työtovereilleni ja monille yhteistyötahoilleni antoisista työvuosista sekä suurenmoisista muistamisista jäädessäni eläkkeelle 1.9.2010. Reijo Kilpinen Lämmin kiitos Metsolan perhetukikeskuksen ja Tuomikujan päiväkodin nykyisille ja entisille työntekijöille muistamisesta jäädessäni eläkkeelle. Airi Mansikkamäki Kevät 2011 ammatilliset erikoistumisopinnot Hakuaika 1. 30.11.2010 Avoimen ammattikorkakoulun tarjonnan löydät osoitteesta www.tamk.fi/avoinamk VILKKU 6 / 2010 19
Hae Kehittäjäpalkintoa Pian on taas se aika vuodesta, että kannattaa laittaa työyhteisöissä hyväksi koetut ideat kiertoon ja osallistua kehittäjäpalkinnon hakuun! Kehittäjäpalkinnon avulla kannustetaan henkilöstöä miettimään, millaisilla työkäytännöillä, menetelmillä ja työtapojen kehittämisellä voidaan löytää uusia keinoja parantaa työn tuloksellisuutta, turvallisuutta, vaikuttavuutta sekä työssä jaksamista. Kehittäjäpalkinnolla halutaan palkita näiden teemojen mukaisia kehittämishankkeita sekä -ideoita. Palkinnon avulla halutaan myös tuoda tätä tietoutta esille ja paremmin muidenkin hyödynnettäväksi. Työn, työympäristön ja työhyvinvoinnin kehittämisessä jokaisella on tärkeä rooli. Jos et itse ole kehittäjä, niin palkintoa voi esittää vaikka työtoverille tai esimies henkilöstölle. Kehittäjäpalkinto on yhteensä 20 000 euroa. Yhteissumma jaetaan hakemusten perusteella palkintosummiin niin, että pienin jaettava palkinto on 500 euroa. Kehittäjäpalkinto 2011 hakuaika on 1.11.2010 21.1.2011. Lisätietoja: Loora > Etusivu > Työterveys ja hyvinvointi > Yhteistoiminta > Aloitteet ja kehittäjäpalkinto > Kehittäjäpalkinto tai henkilöstösuunnittelija Satu Koski, satu.koski@tampere.fi tai 040 801 6236, 31236. Kaupunginkirjastossa toimintakatkos marraskuussa Tampereen kirjastojen henkilökunta tarroit taa marraskuussa uudet luokkanumerot kirjoihin. Tarroitettavaa aineistoa on yhteensä yli puoli miljoonaa nidettä. Kirjastojärjestelmän perusteellinen päivitys tuo katkon Tampereen kaupunginkirjaston ja Pirkanmaan muiden PIKIkirjastojen palveluihin marraskuussa. Toimintakatkoksen aikana kirjastojen kahden ja puolen miljoonan tietueen aineistotietokanta ja muu järjestelmän sisältämä tieto päivitetään useassa vaiheessa uuteen kirjastojärjestelmään. Päivitysaikana lainaus, palautus, uusinta ja varausten käsittely sekä tiedonhaku eivät toimi kirjastoissa eikä 21.11. alkaen myöskään PIKI-verkkokirjastossa. Tampereen kaupunginkirjastossa toimintakatkos on ajalla 15. 30.11., koska Tampereella tehdään myös kaunokirjallisuusaineiston luokitusmuutos. Katkon aikana kirjastot ovat kiinni ja kirjastoautot poissa reiteiltään. Ainoastaan lehtilukusalit keskustassa Kirjastonpuistossa, Sampolassa, Messukylässä ja Hervannassa sekä Sampolan ja Hervannan tietotorit ovat avoinna poikkeavien aukioloaikojen mukaisesti. Pääkirjasto Metsossa Työväenopiston kurssit järjestetään sovitusti. Säännöllisiä satutunteja ei tauon aikana pidetä. Kirjastojen kiinniolon ajaksi asiakkaat saavat jaksolla 11.10. 14.11. normaalia pidemmät laina-ajat. Lainojen eräpäivät ja varausten noutopäivät siirtyvät joulukuun puolelle. Aineistoa voi palauttaa kirjastojen palautusluukkuihin. Kirjastot käyttävät kiinnioloajan tarkasti hyödyksi. Sen aikana henkilökunta, yhteensä 400 kirjastoammattilaista ympäri Pirkanmaata, koulutetaan uuden järjestelmän käyttöön. Tampereen kirjastojen tietotorit ovat osittain sisäisessä koulutuskäytössä, ja internetbussi Netti-Nysse kiertää Pirkanmaalla kouluttamassa PIKIkirjastojen henkilökuntaa. Kirjastot järjestävät tauon aikana muutakin sisäistä koulutusta ja kehittämistoimintaa. Lisätietoja: kirjasto.tampere.fi