Luento 9: Agenttius Tässä käsiteltäviä kysymyksiä: Mikä on toimija eli agentti? Minkälaiset agentit kykenevät intentionaalisiin tekoihin? Onko muita agentteja kuin ihmiset? Ovatko agentit aina persoonia? Minkälaisia intentionaalisia tiloja agenteilla on oltava? Onko agentilla oltava ruumis? (Huom! Englanninkielen sana agent sallivampi kuin suomen vastaava sana, esimerkiksi puhdistusainetta voidaan kutsua termillä cleaning agent. Myös muita aineita joilla on kausaalista vaikutusta kutstutaan agenteiksi, esim. corrosive agent ) 117 / 146 Agenttiuden kirjo Erotetaan O Brienia seuraten erilaisia agenttityyppejä heikoimmasta vahvimpaan. Ensimmäinen luokka ei ole kovin mielenkiintoinen: Agentti 1: Kausaalinen vaikutus Heikoin agenttityyppi on sellainen, jolla on kausaalista vaikutusta mutta ei intentionaalisia tiloja. Tähän luokkaan lasketaan em. puhdistusaineet, valkaisuaineet jne. 118 / 146
Agenttiuden kirjo (2) Seuraava luokka sisältää agentit joilla on jo jonkinlaisia representationaalisia ja motivationaalisia tiloja. Agentti 2: Käyttäytymistä selittäviä representationaalisiaja motivoivia tiloja Vahvempi agenttityyppi on sellainen, jossa agentin toimintaa voi selittää viittaamalla sen representationaalisiin (uskomustyyppisiin) ja motivoiviin (halutyyppisiin) tiloihin. Esimerkiksi lämpöohjus (heat-seeking missile), joka ohjautuu maaliin infrapunasäteilyn perusteella voidaan ymmärtää tällaiseksi, samoin termostaatti. 119 / 146 Agenttiuden kirjo (3) Kakkostyypin agenttien toimintaa ei vielä voi pitää intentionaalisena. Agentti 3: Intentionaalinen toiminta Kolmostyypin agentit ovat intentionaalisia toimijoita. Tätä varten vaaditaan seuraavia kykyjä ja ominaisuuksia: 1. Kyky asettaa tavoitteita 2. Kyky arvioida tekoja suhteessa haluihin ja tavoitteisiin 3. Kyky mukauttaa käyttäytymistä olosuhteiden muuttuessa 4. Ensimmäisen persoonan näkökulma ja ymmärrys itsestä 120 / 146
Agenttiuden kirjo (4) Kolmostyypin agentteihin voidaan laskea kuuluvaksi ainakin joitain eläimiä ja pikkulapset. Aikuiset ihmiset luokitellaan nelostyypin agentteihin: Agentti 4: Monimutkainen päätöksenteko ja suunnittelu Nelostyypin agentit kykenevät monimutkaiseen deliberaatioon ja päätöksentekoon sekä tekojen pitkäjänteiseen suunnitteluun. Tämä edellyttää seuraaviakykyjä: 1. Kyky priorisoida halujaan 2. Ajallinen hahmotuskyky 3. Kyky pitkäkestoisten toimintojen suunnitteluun (tulevaisuuteen suuntautuvat intentiot) 4. Itsearviointikyky 5. Kyky hahmottaa itsensä ajallisesti, paikallisesti ja sosiaalisesti 121 / 146 Ryhmäagentit Toimimme usein intentionaalisesti yhdessä muiden kanssa.onko tällöin kyse vain siitä että yksilöt koordinoivat toimintansa vai voivatko ryhmät itse olla toimijoita? F. Stoutland (2008) antaa esimerkkejä teoista joita vain ryhmät voivat tehdä tai aikoa tehdä: vain orkesteri voi soittaa sinfonian, vain eduskunta voi hyväksyä lain, vain yliopisto voi valita itselleen rehtorin, vain osakeyhtiö voi käynnistää osakeannin ja vain joukkue voi voittaa jääkiekon maailmancupin. Hän myös erottelee mahdolliset ryhmäagentit kahteen luokkaan: pluraaliagentit (plural agents), joihin tavallisesti viitataan monikon kolmannessa persoonassa (esim. pianon kantajat) ja kollektiiviagentit (collective agents), joihin tavallisesti viitataan yksikön kolmannessa persoonassa (esim. hallitus). (Deborah Tollefsen (2015) käyttää jälkimmäisistä nimitystä corporate agent.) 122 / 146
Vastaväitteitä ryhmäagenttiudelle Joissain tapauksissa ryhmät näyttäisivät toteuttavan agenteilta vaadittavia ominaisuuksia. Ainakin joillekin ryhmille attribuoidaan haluja ja uskomuksia, ryhmät saattavat asettaa itselleen tavoitteita ja ne kykenevät joskus harkintaan ja päätöksentekoon tavoitteiden saavuttamiseksi ) kollektiivinen intentionaalisuus. Toisaalta ryhmäagenttiutta kohtaan voi esittää vastaväitteitä. O Brien (2015) tarkastelee kolmea vastaväitettä: mahdollisten ryhmäagenttien epävakautta (precariousness), ruumiin puuttumista ja perspektiivin puuttumista. 123 / 146 Ongelma 1: Epävakaus Ryhmäagentit näyttäisivät olevan riippuvaisia yksilöagenteista ja heidän jatkuvasta yhteistyöstään. Yksilöt pysyvät kuitenkin itsenäisinä agentteina vaikka toimivatkin välillä ryhmänä eikä ryhmällä ole kontrollia joka voisi estää heitä jättämästä ryhmää. Ryhmien olemassaolo vaikuttaa liian kontingentilta ja epävakaalta, jotta ryhmiä voisi pitää oikeina toimijoina. Toisaalta ihmistenkin olemassaolo on haurasta ja epävakaata ja riippuu ruumiinjäsenten jatkuvasta yhteistoiminnasta, joka saattaa pettää milloin tahansa. Lisäksi jotkin ryhmät (kollektiiviagentit) voivat saavuttaa institutionaalisen aseman, jolloin niiden identiteetti säilyy vaikka yksilöjäsenet vaihtuvat. Tämän seurauksena ryhmät voivat itse asiassa jatkaa olemassaoloaan paljon pitempään kuin ihmisyksilöt, esim. Stockmann (per. 1862). 124 / 146
Ongelma 1: Epävakaus Ryhmäagentit näyttäisivät olevan riippuvaisia yksilöagenteista ja heidän jatkuvasta yhteistyöstään. Yksilöt pysyvät kuitenkin itsenäisinä agentteina vaikka toimivatkin välillä ryhmänä eikä ryhmällä ole kontrollia joka voisi estää heitä jättämästä ryhmää. Ryhmien olemassaolo vaikuttaa liian kontingentilta ja epävakaalta, jotta ryhmiä voisi pitää oikeina toimijoina. Toisaalta ihmistenkin olemassaolo on haurasta ja epävakaata ja riippuu ruumiinjäsenten jatkuvasta yhteistoiminnasta, joka saattaa pettää milloin tahansa. Lisäksi jotkin ryhmät (kollektiiviagentit) voivat saavuttaa institutionaalisen aseman, jolloin niiden identiteetti säilyy vaikka yksilöjäsenet vaihtuvat. Tämän seurauksena ryhmät voivat itse asiassa jatkaa olemassaoloaan paljon pitempään kuin ihmisyksilöt, esim. Stockmann (per. 1862). 124 / 146 Ongelma 2: Ruumiin puuute Ryhmältä puuttuu ruumis, jota se voisi yksin kontrolloida ja jonka avulla se voisi tehdä intentionaalisia tekoja. Paradigmaattisten agenttien suhde ruumiiseensa on hyvin erilainen kuin ryhmien. Toisaalta joillakin ihmisisllä voi olla hyvin rajoitettu kontrolli ruumiseensa, mutta pidämme heitä silti toimijoina. Esim. Jean-Dominique Bauby kirjoitti halvaantuneena kirjan räpyttämällä silmää avustajalleen.pidämme häntä kirjan kirjoittajana koska hän yksin vaikutti sen sisältöön vaikka avustaja suoritti varsinaisen muistiinkirjoittamisen. Jos ryhmän jäsenet yhdessä sopivat kirjan sisällön, miksi emme pitäisi ryhmää kirjoittajana vaikka vain yksi henkilö kirjoittaisi sovitun tekstin talteen? (Tämä ei kuitenkaan päde kaikissa tilanteissa. Vrt. Michael Corleonen käsky tappaa Moe Greene.) 125 / 146
Ongelma 2: Ruumiin puuute Ryhmältä puuttuu ruumis, jota se voisi yksin kontrolloida ja jonka avulla se voisi tehdä intentionaalisia tekoja. Paradigmaattisten agenttien suhde ruumiiseensa on hyvin erilainen kuin ryhmien. Toisaalta joillakin ihmisisllä voi olla hyvin rajoitettu kontrolli ruumiseensa, mutta pidämme heitä silti toimijoina. Esim. Jean-Dominique Bauby kirjoitti halvaantuneena kirjan räpyttämällä silmää avustajalleen.pidämme häntä kirjan kirjoittajana koska hän yksin vaikutti sen sisältöön vaikka avustaja suoritti varsinaisen muistiinkirjoittamisen. Jos ryhmän jäsenet yhdessä sopivat kirjan sisällön, miksi emme pitäisi ryhmää kirjoittajana vaikka vain yksi henkilö kirjoittaisi sovitun tekstin talteen? (Tämä ei kuitenkaan päde kaikissa tilanteissa. Vrt. Michael Corleonen käsky tappaa Moe Greene.) 125 / 146 Ongelma 3: Perspektiivin puute Ryhmän jäsenet säilyttävät ensimmäisen persoonan perspektiivin jonko varassa he voivat edelleen deliberoida ja toimia. Ryhmiltä näyttäisi puuttuvan tällainen ensimmäisen persoonan perspektiivi (jota vaaditaan ainakin tyypin 3 ja 4 agenteilta edellä). Näyttäisi tosiaan siltä, että jonkinlainen ensimmäisen persoonan näkökulmaan liittyvä tietoisuus puuttuisi ryhmiltä. Voi kuitenkin ajatella, että sellaista ei ehkä edellytetä toimijoilta, vaan riittäisi jonkinlainen rationaalinen perspektiivi. Carol Rovanen mukaan deliberaatiossa tavoitellaan kaikki asiat huomioon ottavaa arvostelmaa, siitä mitä agentin rationaalisesta näkökulmasta tulisi tehdä. Tämä edellyttää ristiriitojen ja muiden konfliktien ratkaisemista ja uskomusten, preferenssien jne yhdenmukaistamista siten, että ne ovat koherentteja agentin näkökulmasta tarkasteltuna. 126 / 146
Ongelma 3: Perspektiivin puute Ryhmän jäsenet säilyttävät ensimmäisen persoonan perspektiivin jonko varassa he voivat edelleen deliberoida ja toimia. Ryhmiltä näyttäisi puuttuvan tällainen ensimmäisen persoonan perspektiivi (jota vaaditaan ainakin tyypin 3 ja 4 agenteilta edellä). Näyttäisi tosiaan siltä, että jonkinlainen ensimmäisen persoonan näkökulmaan liittyvä tietoisuus puuttuisi ryhmiltä. Voi kuitenkin ajatella, että sellaista ei ehkä edellytetä toimijoilta, vaan riittäisi jonkinlainen rationaalinen perspektiivi. Carol Rovanen mukaan deliberaatiossa tavoitellaan kaikki asiat huomioon ottavaa arvostelmaa, siitä mitä agentin rationaalisesta näkökulmasta tulisi tehdä. Tämä edellyttää ristiriitojen ja muiden konfliktien ratkaisemista ja uskomusten, preferenssien jne yhdenmukaistamista siten, että ne ovat koherentteja agentin näkökulmasta tarkasteltuna. 126 / 146 Ongelma 3: Perspektiivin puute (2) Rovanen mukaan kahden tai useamman ihmisen on mahdollista jakaa yhteinen rationaalinen perspektiivi harmonisoimalla uskomuksensa, muodostamalla yhteisiä intentioita jotka rajoittavat heidän toimiaan jatkossa, ja toimimalla yhteisesti muodostettujen intentioiden mukaisesti. O Brienin mukaan näyttäisi siltä, että tällaisessa tapauksessa heidän kehojensa erillisyys ei riitä perusteeksi kieltää uuden agentin syntymistä. Rovanen mukaan sulautuminen voi mennä niin pitkälle että he luopuvat auktoriteetista omiin uskomuksiinsa, intentioihinsa, periaatteisiinsa jne., vaan konsultoivat aina toisia kaikessa päätöksenteossaan (esim. vanhat avioparit). 127 / 146
Ongelma 3: Perspektiivin puute (3) List ja Pettit (2011) tarkastelevat rajatumpia tapauksia, joissa ryhmän jäsenet joutuvat yhteensovittamaan näkemyksensä jostakin aiheesta. Esimerkiksi komiteat muodostavat näkemyksiä aggregoimalla jäsentensä uskomuksia jollakin päätöksentekomenetelmällä kuten äänestämällä. Tämä voi kuitenkin tapahtua usealla eri tavalla (alla soveltamalla majoriteettiperiaatetta joko premisseihin tai johtopäätöksiin): Vahinko tapahtunut Velvollisuus huolehtia Syyllinen A Kyllä Ei Ei B Ei Kyllä Ei C Kyllä Kyllä Kyllä Ryhmillä on painetta muodostaa näkemyksiä jotka ovat konsistentteja sen omasta perspektiivistä käsin. Ryhmien asenteet eivät palaudu suoraan yksilöiden asenteisiin. 128 / 146 Ongelma 3: Perspektiivin puute (4) Listin ja Pettitin mukaan tällaiset ryhmät toteuttavat agenttiuden ehdot, jotka heillä ovat seuraavat: 1) representationaaliset tilat, 2) motivoivat tilat, 3) kyky prosessoida näitä tiloja ja valita niiden mukaisia tekoja, 4) minimaalinen rationaalisuus koskien näiden tilojen suhdetta tosiasioihin, toisiinsa ja tekoihin. Rovanen käsitys perspektiivistä on vahvempi kuin Listin ja Pettitin, koska se vaatii yhtesitä deliberointia eikä pelkkää yksilöiden näkemysten mekaanista aggregointia. Kumpikin on kuitenkin valmis hyväksymään ryhmäagenttien olemassaolon ja niiden intentionaalisen toiminnan. Tollefsen (2015) kannattaa interpretationismia, jonka mukaan ryhmien toiminnan tulkitseminen, joka kuuluu normaaleihin käytäntöihimme, edellyttää intentionaalisten tilojen attribuointia. Vaikka ryhmiä voisi näillä perusteilla pitää toimijoina, siitä ei vielä seuraa että ne voisivat olla persoonia tai autonomisia, moraalisia toimijoita, joita voisi pitää vastuullisina teoistaan. 129 / 146