Luento 8: Houkutukset, itsekontrolli ja autonomia

Transkriptio

1 Luento 8: Houkutukset, itsekontrolli ja autonomia Walter Mischelin kokeissa v tutkittiin lasten itsekontrollia ja seurantatutkimuksissa todettiin, että lapset jotka pystyivät kontrolloimaan halujansa, menestyivät paremmin monilla elämänaloilla myöhemmin. Kontrolli on tärkeää intentionaaliselle toiminnalle yleensäkin. Agentin kontrollilla ei tarkoiteta vain agentin kykyä hallita ruumiinliikkeitään halujen ja intentioden voimalla vaan myös jonkinlaista halujen ja intentioiden muodostamisen hallintaa. Frankfurt: tahdon vapaus (freedom of will) vs. tekojen vapaus (freedom of action). 101 / 123 Itsekontrolli ja autonomia Itsekontrollilla (self-control) tarkoitetaan tekojen hallintaa siten että tekee niin kuin mitä parhaan harkintakykynsä mukaan arvioi että pitäisi tehdä. Esimerkki: Lapsi odottaa koska arvioi, että olisi parasta odottaa siihen asti että saa kaksi vaahtokarkkia. Tai aikuinen lähtee baarista koska arvioi että olisi paras lähteä kirjoittamaan esseetä eikä ottaa toista olutta. Tahdon heikkoudella (weakness of will, akrasia) tarkoitetaankin usein toimintaa, jossa agentti intentionaalisesti toimii vastoin parasta harkintaansa siitä kuinka pitäisi toimia. 102 / 123

2 Itsekontrolli ja autonomia (2) Autonomia taas tarkoittaa ei vain tekojen vaan myös intentioiden, halujen, uskomusten ja muiden asenteiden hallintaa. Autonominen agentti on sellainen jonka halut ja muut asenteet ovat hänen omiaan siinä mielessä että hän samastuu niihin, ei pidä niitä vieraina (alien) vaan ominaan eikä halua päästä niistä aroon. Eroa voi havainnollistaa Melen esimerkillä väärästä itsekontrollista: Addikti harjoittaa itsekontrollia saadakseen huumeet parhaaseen mahdolliseen hintaan (huumeet, jotka vähentävät hänen autonomiaansa). Autonomian suhde vapauteen on monimutkaisempi asia. Voiko autonomiaa koskevaan kysymykseen vastata riippumatta vapautta koskevasta metafyysisestä kysymyksestä? Tähän palataan myöhemmin. 103 / 123 Itsekontrollin menettäminen Miksi itsekontrolli on arvokasta? Onko kyse siitä, että se auttaa meitä saavuttamaan sen mitä haluamme eniten? Mutta sen, mitä haluamme eniten, voi ymmärtää monella tavalla. Kyse ei voi olla vain niistä haluistamme jotka ovat voimakkaimpia, koska (ainakin yhden ymmärryksen mukaan) luulisi että juuri niiden mukaan toimimme. (Esim. vielä yhden oluen tilaaminen esseen kirjoittamisen sijaan.) Olisiko kyse pitkäaikaisista haluista ohimenevien sijaan? Tämäkään ei vaikuta lupaavalta, sillä meillä voi olla kaikenlaisia pysyviä mielihaluja, jotka eivät kuitenkaan ole meille tärkeitä. Ehkä kyse onkin jossain mielessä arvokkaimmista haluistamme, joista pidämme tietoisesti kiinni, jotka ilmaisevat arvomaailmaamme tai jotka määrittävät sitä mitä olemme. 104 / 123

3 Itsekontrollin menettäminen (2) Millaisia ovat tilanteet, joissa itsekontrollin voi menettää? I Kompulsiiviset tilanteet: maniat, fobiat, vakavat addiktiot, jotka ovat ylivoimaisia agentin tahdolle. Lisäksi tilanteet joissa kontrolli katoaa raivon tai surun takia. I Tahdon heikkoutta ilmentävät tilanteet: kyvyttömyys vastustaa kiusausta tai tehdä mitä pitää oikeana tai parhaana tekona. Onko näillä jokin periaatteellinen vai pelkkä aste-ero? Gary Watson väittää että näillä on periaatteellinen ero: ihmisen normaalin kasvatuksen ja sosialisaation aikana kehittyy kyky vastustaa erilaisia kiusauksia. Heikot agentit eivät yllä normaaliin ja järkevään itsekontrolliin. Kompulsiivisilla agenteilla sen sijaan on haluja joita ei voi vastustaa vaikka he yltäisivätkin normaaliin ja järkevään itsekontrolliin. Joka tapauksessa sekä tahdon heikkoudesta että kompulsioista johtuva toiminta on ainakin joskus intentionanaalista. 105 / 123 Autonomia Autonomian käsite liittyy läheisesti sellaisiin käsitteisiin kuin identifikaatio, sitoutuminen ja autenttisuus. Autonomista toimintaa voi osin metaforisesti luonnehtia sellaiseksi toiminnaksi, johon agentti identifoituu, johon hän on sitoutunut ja joka on autenttista siinä mielessä että se ilmaisee häntä itseään tai nousee hänestä itsestään. Kuinka tällainen itsen tai minän käsite tulisi ymmärtää? Harry Frankfurtia seuraten itse tai minä liittyy agentin toisen kertaluvun haluihin: Agentti toimii autonomisesti kun hän toimii sellaisesta halusta jonka hän haluaakin olevan vaikuttava. Autonomia voidaan nyt määritellä seuraavasti: Halu S on autonominen tehdessään teon A, joss S toimii halusta D ja haluaa, että D konstituoi hänen tahtonsa. 106 / 123

4 Autonomia (2) Autonomisen agentin voi siis ymmärtää sellaiseksi agentiksi, joka toimii haluista, jotka on itse legitimoinut toisen kertaluvun haluillaan. Gary Watson ihmettelee, miksi toisen kertaluvun haluilla on erityisasema legitimoinnissa. Ne ovat samanlaisia haluja kuin muutkin ja voivat olla samalla tavalla ongelmallisia (ohikiitäviä, sairaalloisia, pakottavia). Miksi juuri niille pitäisi antaa erikoisasema agentin oman tahdon ilmaisijana? Watson ehdottaa, että toisen kertaluvun halujen sijaan pitäisi keskittyä agentin arvoihin (values). Watsonin kysymyksen voi tosin kääntää häntä itseään vastaan: Mikä antaa juuri arvoille erityisaseman? Eivätkö ne voi olla samalla tavoin ongelmallisia ja irrationaalisia kuin halutkin? Eivätkö ne itse asiassa ole juuri metatason haluja kun halut ymmärretään laajasti pro-asenteiksi? 107 / 123 Autonomia (3) Yleisemmin näyttäisi siltä, että autonomian, legitoiminnin tai autenttisuuden määrittely metatason asenteiden perusteella johtaa regressio-ongelmaan: Metatason asenteiden pitäisi myös olla legitimoituja tai autenttisia. Esimerkki (aivopesu): Annie on heroinisti, jonka huumeidenvastainen fundamentalistijoukko kidnappaa ja aivopesee. Aivopesun seurauksena hänen ensimmäisen kertaluvun halunsa manipuloidaan sellaisiksi että hän ei enää halua heroiinia, siis yhtenäisiksi hänen toisen kertaluvun halujensa kanssa. Tämän seurauksena Annie näyttäisi toimivan autonomisesti, mutta hänen pro-asenteensa ovat manipuloituja eivätkä nouse hänestä itsestään. 108 / 123

5 Metafyysinen vapaus Voimmeko olla vapaita tai autonomisia, mikäli maailma on deterministinen ja kaikki tekomme ovat ennalta määräytyneitä? Kysymys on laaja ja keskitymme rajoitettuun kysymykseen siitä, minkälaista kontrollia vapaus edellyttää. Oletetaan nyt, että maailmankaikkeus on deterministinen ja kaikki mikä tapahtuu riippuu ainoastaan luonnonlaeista ja maailmankaikkeuden alkutilasta. Voimmeko olla vapaita sellaisessa maailmankaikkeudessa? Minkälainen kontrolli meiltä puuttuisi? Kyse näyttäisi olevan kontrollista, joka mahdollistaisi sen, että voisimme toimia toisin kuin toimimme: Regulatiivinen kontrolli (John Fischer) Agentti S käyttää regulatiivista kontrollia, jos tilanteessa jossa hän teki teon A hän olisi voinut tehdä jotakin muuta kuin A:n. 109 / 123 Metafyysinen vapaus (2) Regulatiivisen kontrollin tärkeyttä on kuitenkin epäilty. Esim. Harry Frankfurt: Esimerkki (murhaaja): Jones aikoo murhata Greenin. Black haluaa Jonesin tekevän murhan ja aikoo varmistaa että niin myös tapahtuu. Oletetaan, että Black pystyy jollain tavalla tarkastelemaan ja kauko-ohjaamaan Jonesin aivotoimintaa. Mikäli Jones peruuttaisikin päätöksensä murhata Greenin, Black pystyisi estämään Jonesin mielenmuutoksen. Jones päättää kuitenkin murhata Greenin eikä Blackin tarvitse puuttua asiaan. Tekikö Jones tekonsa vapaasti? Onko hän moraalisesti vastuullinen Greenin murhasta? 110 / 123

6 Metafyysinen vapaus (3) Monilla on intuitio, jonka mukaan Jones toimi vapaasti ja on teosta vastuullinen. Hän ei kuitenkaan olisi voinut toimia toisin, joten ilmeisesti regulatiivinen kontrolli tai sen puute ei olekaan oleellista. Fischer ja Ravizza erottelevat toisistaan regulatiivisen kontrollin ja ohjauskontrollin (guidance control), jolla tarkoitetaan tietynlaista responsiivisuutta perusteille. He argumentoivat, että ohjauskontrolli on riittävä ja välttämätön ehto vapaudelle. Esimerkki (autokoulu): Sally on autokoulussa. Autokoulun opettaja on tyytyväinen Sallyn tapaan ohjata auto oikealle, mutta mikäli Sally olisi yrittänyt ohjata johonkin muuhun suuntaan, autokoulun opettaja olisi tullut väliin ja ohjannut auton oikealle. Sally kontrolloi autoa ohjauskontrollin mielessä, mutta ei regulatiivisen kontrollin mielessä. 111 / 123 Metafyysinen vapaus (4) Vastaavasti Jonesilla on ohjauskontrolli Greenin murhaamisessa: Hän tekee päätöksensä pohtimalla perusteita puolesta ja vastaan, muodostaa intention murhata Green ja toteuttaa sen. Voimme olettaa, että hänen päätöksentekomekanisminsa ovat responsiivisia perusteille ja että mikäli olisi ilmennyt perusteita olla murhaamatta Greeniä, hän olisi peruuttanut päätöksensä (jolloin tosin Black olisi puuttunut asiaan). Ohjauskontrolli (Fischer ja Ravizza) Agentti käyttää ohjauskontrollia, jos (i) kontrolli jota hän käyttää tekoa tehdessään on hänen omaansa ja (ii) siihen liittyvät mekanismit ovat responsiivisia perusteille. 112 / 123

7 Metafyysinen vapaus (5) Responsiivisuudesta voidaan vielä erotella heikko, keskivahva ja vahva versio. I Heikko tarkoittaa pelkkää perusteiden tunnistamista, I keskivahva niiden tunnistamista ja niiden mukaista valintaa, I vahva lisäksi niiden mukaan toimimista. Vapauden ja vastuullisuuden kannalta oleellinen on nimenomaan keskivahva responsiivisuus. 113 / 123 Metafyysinen vapaus (6) Vastaväitteenä voi kuitenkin kysyä, kuinka voimme olla vapaita jos maailma on deterministinen. Silloinhan toimintamme ja päätöksenteko- ja toimintamekanismiemme responsiivisuus perusteille on kaikki etukäteen määräytynyttä. Tämä vastaväite näyttäisi siis edellyttävän vahvempaa kontrollia kuin ohjauskontrolli. Lopullinen kontrolli (ultimate control) Agentti S kontrolloi tekoa A vapaudelle välttämättömässä mielessä, jos hän on teon lopullinen tai perimmäinen lähde. 114 / 123

8 Metafyysinen vapaus (7) Lopullinen kontrolli näyttäisi olevan yhteensopimaton maailmankaikkeuden deterministisyyttä koskevan oletuksemme kanssa. Maailmankaikkeuden tulisikin siis olla epädeterministinen jolloin mahdollisia tulevaisuuksia on useita. Tämän voi ymmärtää esimerkiksi siten että luonnonlait ovat probabilistisia jolloin tapahtumilla on useita mahdollisia seurauksia joilla on jotkin todennäköisyydet. Lopullista kontrollia voi kuitenkin epäillä, sillä se näyttäisi vaativan että agentit kontrolloivat tekojaan kausaalisesti, mutta ovat jossain mielessä kausaation ulkopuolella siten että mikään ulkopuolinen ei saa heitä tekemään tekojaan. Agentit olisivat liikkumattomia liikuttajia. Lisäksi lopullisen kontrollin vaatimus vaikuttaisi olevan vaikea yhteensovittaa probabilistisenkaan maailmankaikkeuden kanssa. Jos tekomme ovat seurausta aivoissamme tapahtuvista kvanttitason epädeterministisistä ilmiöistä, eikö se mitä teemme ole lopulta seurausta sattumasta pikemmin kuin itsestämme? 115 / 123 Metafyysinen vapaus (8) Tavanomainen luokittelu kannoista koskien vapautta ja vastuuta: Kova determinismi: Vapaus ja vastuu eivät ole yhteensopivia determinismin kanssa ja maailma on deterministinen. Emme siis ole vapaita emmekä vastuullisia teoistamme. Libertarismi: Vapaus ja vastuu eivät ole yhteensopivia determinismin kanssa, mutta maailma on epädeterministinen ja voimme siis olla vapaita ja vastuullisia teoistamme. Kompatibilismi: Vapaus ja vastuu ovat yhteensopivia determinismin kanssa ja voimme siis olla vapaita ja vastuullisia teoistamme (riippumatta siitä onko maailma deterministinen vai ei). 116 / 123