VATSAN ALUEEN ELINTEN SAIRAUKSIEN LABORATORIODIAGNOSTIIKKA Päivi Lakkisto, LT, EL Kliininen opettaja Kliinisen kemian yksikkö Helsingin yliopisto ja HUSLAB Syksy 2013
LUENNON AIHE Yleisimmät kliinisen kemian alaan kuuluvat maksan, haiman, mahalaukun ja suoliston sairauksien diagnostiikassa käytettävät tutkimukset Ei käsitellä: endokrinologisia tutkimuksia (esim. haiman endokriininen toiminta) eikä infektioihin (esim. hepatiitit) liittyviä tutkimuksia
MAKSAN TOIMINTA PROTEIINIEN SYNTEESI ELIMINAATIO SAPPINESTEEN TUOTANTO DETOKSIFIKAATIO VARASTOINTI VEREN SOKERIN YLLÄPITO (glykogenolyysi, glukoneogeneesi) AINEENVAIHDUNTA- TUOTTEIDEN ERITYS
MAKSASAIRAUKSIEN SYITÄ Virushepatiitit Runsas alkoholinkäyttö Vuonna 2007 Suomessa alkoholista johtuvaan maksakirroosiin kuolleita 1147 V. 2007 muista kuin alkoholista johtuvia maksakirroosikuolemia 80 Diabetes Obesiteetti
MAKSATUTKIMUKSET Laboratoriotutkimuksilla tärkeä rooli maksasairauksien seulonnassa, diagnostiikassa ja seurannassa Maksatutkimusten jako kolmeen ryhmään Tutkimukset, jotka ilmaisevat maksasoluvauriota sapen virtauksen estymistä maksan synteettisen toiminnan heikkenemistä
MAKSAPARENKYYMIVAURIO Akuutin maksasoluvaurion syitä: myrkylliset yhdisteet, infektiot, verenkierron hidastuminen, sappitietukos Entsyymien aktiivisuuden määrityksiä plasmasta Merkkiaineena entsyymejä, joiden pitoisuus hepatosyyteissä on moninkertainen verrattuna muihin kudoksiin ( spesifisyys) Maksasoluvaurio entsyymit vapautuvat seerumiin Maksaentsyymimäärityksillä voidaan arvioida maksavaurion suuruutta, vaikeusastetta, ennustetta ja paranemista Ei voida päätellä lopullista diagnoosia ( muut kemialliset tutkimukset, serologia, kuvantaminen, histologia)
MAKSAPARENKYYMIVAURIO P-ALAT P-ASAT ASAT/ALAT-suhde <1 P-GT
1024 P-ALAT, Alaniiniaminotransferaasi, plasmasta Viitearvot: Naiset 10-45 U/l Miehet 10-70 U/l Maksasolujen sytoplasman entsyymi, kuvastaa käytännössä melko spesifisesti maksasoluvauriota (pieniä määriä muissakin kudoksissa) Spesifisempi maksasoluille kuin ASAT Herkkä akuutin maksavaurion mittari Nousee virusten ja lääkeaineiden aiheuttamissa maksavaurioissa usein n. 10x (tai enemmänkin) Akuutissa virushepatiitissa huippuarvo 7-12 vuorokaudessa, normaalistuu 3-5 viikossa, lääkeaineiden aiheuttamassa hepatiitissa normaalistuu nopeammin Kohonneita arvoja tavataan jo ennen ikteruksen ilmaantumista ja myös subkliinisessä hepatiitissa Kroonisessa hepatiitissa ja kirroosissa kuvastaa taudin aktiivisuutta
1024 P-ALAT, Alaniiniaminotransferaasi, plasmasta Usein selvästi koholla intrahepaattisessa sappistaasissa Lievästi kohonnut tai normaali ekstrahepaattisessa staasissa Biliaarisessa kirroosissa korkea Kohtalaista ALAT-nousua voi esiintyä ilman maksavauriota sepsiksessä, keuhkoinfarktissa, lihasdystrofioissa, sydäninsuffisienssissa ja munuaisinsuffisienssissa. Lievästi koholla rasvamaksaan liittyen (alkoholi, NASH, NAFLD, obesiteetti, metabolinen oireyhtymä) Hemolyyttinen näyte aiheuttaa virheellisen korkeita ALAT- aktiivisuuksia!
4591 P-ASAT, Aspartaattiaminotransferaasi, plasmasta Viitearvot: Naiset 15-35 U/l Miehet 15-45 U/l Maksan lisäksi myös mm. sydän- ja luurankolihaksessa (ALAT maksalle spesifisempi) Maksasoluissa sekä sytoplasmassa että mitokondrioissa Nousee toksisissa ja iskeemisissä hepatiiteissa sekä virushepatiitissa 10x (tai enemmän) Normaalistuu nopeammin kuin ALAT Merkitystä lähinnä ASAT/ALAT-suhteen arvioinnnissa
ASAT/ALAT-suhde Maksasolussa enemmän ALAT:ia kuin ASAT:ia normaalisti suhde 1 Lievissä vaurioissa sytoplasman ASAT ja ALAT vapautuu mutta ei mitokondrioiden ASAT suhde 1 Vaikeissa vaurioissa myös mitokondraalinen ASAT vapautuu suhde 1 Runsas alkoholin käyttö pienentää ALAT-aktiivisuutta suhde usein 2 Alkoholihepatiitin lisäksi ASAT/ALAT-suhde koholla mm. lihasdystrofioissa, lihasrasituksen jälkeen, sydäninfarktin jälkeen, keuhkoembolioissa, pankreatiiteissa ja hemolyyttisissä tiloissa (ASAT näissä tiloissa korkeampi kuin ALAT)
ALKOHOLIN KÄYTTÖ Hengitysilman / veren alkoholi (etoh) Glutamyylitransferaasi (GT) Niukkahiilihydraattinen transferriini (CDT) Punasolujen keskitilavuus (MCV) ASAT/ALAT suhde Lisäksi HDL-kolesteroli, triglyseridit, trombosyytit, maksavaurion yleiset mittarit
4101 S-CDT, Desialotransferriini, seerumista Niukkahiilihydraattinen transferriini (carbohydrate deficient transferrin eli desialotransferriini, CDT tai disialotransferriini, DST) Viitearvot: alle 2.5% Alkoholi häiritsee maksassa hiilihydraattiyksiköiden muodostumista transferriiniin verenkiertoon transferriinia, jossa normaalia vähemmän sialihappoa Spesifisyys lähes 100% Kuvastaa alkoholinkulutusta ja on GT:tä spesifisempi erottamaan alkoholiperäisen maksavaurion muusta maksavauriosta Puoliaika n. 15 vrk (normaalistuu 2-3 viikossa alkoholin käytön lopettamisen jälkeen), sopii juomisen muutosten seuraamiseen Toteaa herkästi alkoholismin, mutta varhaisen suurkulutuksen toteamisessa epäherkkä Joillakin alkoholin suurkuluttajilla tulos voi olla viitealueella
4101 S-CDT, Desialotransferriini, seerumista Pitkäaikainen kohtuukäyttö tai suuri kertakäyttö ei nosta CDT-arvo nousee kun etanolia nautitaan vähintään 50-80 g/vrk (5-6 ravintola-annosta tai keskiolutta) ainakin kahden viikon ajan Spesifisyys erittäin hyvä, mutta herkkyys riippuu käytetyn alkoholin määrästä: Sensitiivisyys > 120 g/vrk 80-90% > 90 g/vrk55% 60 g/vrk 20% (= yli viisi annosta päivässä) Ei kohoa alkoholin käytöstä riippumattomissa maksasairauksissa Ei kohoa alkoholimaksasairauksissa, jos potilas on raitis Voi olla koholla primaarissa biliaarisessa kirroosissa, muissa kirrooseissa transferriinin synnynnäisessä poikkeavuudessa
MUUT MUUTOKSET LABORATORIOKOKEISSA ALKOHOLIN SUURKULUTUKSEEN LIITTYEN HDL-kolesteroli Triglyseridit Hemoglobiini (Hb) Trombosyytit Maksakirroosissa hypergammaglobulinemia, immunoglobuliinipitoisuuksilla viitteellistä arvoa: IgE autoimmunihepatiitti IgA alkoholimaksavaurio IgM primaari biliaarinen kirroosi Maksavaurion yleiset mittarit Hyytymistekijät, TT
MAKSAPARENKYYMIN TOIMINTA Maksalla tärkeä rooli proteiini-, lipidi- ja hiilihydraattimetaboliassa Paljon toiminnallista varakapasiteettia Tutkimukset, jotka ilmaisevat maksan synteettisen toiminnan heikkenemistä Proteiini Albumiini, prealbumiini Tromboplastiiniaika Ammonium-ioni
4586 P-Alb, Albumiini, plasmasta Viitearvot: Aikuiset 18-39 v, 36-48 g/l Aikuiset 40-69 v, 36-45 g/l Aikuiset, alkaen 70 v, 34-45 g/l P -Alb käytetään nestetasapainon, maksan ja munuaisten tilan, ravitsemustilan, akuutin faasin reaktioiden ja eräiden yleissairauksien seurantaan Albumiini on plasman kvantitatiivisesti tärkein proteiini, säätelee plasman kolloidiosmoottista painetta Kun P -Alb-pitoisuus alle puolet normaalista ödeema Albumiini sitoo ja kuljettaa plasmassa monia yhdisteitä kuten bilirubiinia, rasvahappoja, kalsiumia ja eräitä lääkeaineita.
4586 P-Alb, Albumiini, plasmasta Maksa syntetisoi suuren osan plasman proteiineista ja kaiken albumiinin vaikeassa maksan vajaatoiminnassa plasman kokonaisproteiinipitoisuus laskee P-Alb pienenee maksavaurioissa ja kirroosissa Askitesnesteeseen menetetään albumiinia Pitkä puoliintumisaika (n. 20vrk) ei luotettava akuuteissa muutoksissa Muita tilanteita, joissa P-Alb : plasmaproteiinien menetys virtsaan, suolistoon tai ekstravaskulaaritilaan, akuutit infektiot ja muut tilat, joissa esiintyy akuutin faasin reaktio, krooniset infektiot, maligniteetit, aliravitsemus, malabsorptio P Alb : kuivuminen (akuutti nesteen menetys tai riittämätön nesteen saanti) Pienellä albumiinipitoisuudella negatiivinen ennusteellinen arvo
4618 P-Prealb, Prealbumiini, plasmasta Viitearvot: naiset 170-350 mg/l, miehet 200-390 mg/l Prealbumiini = Transtyretiini Pääosin maksan syntetisoima Toimii plasmassa tyroksiinin kuljettajana TBG:n ohella Muodostaa kompleksin retinolia sitovan proteiinin kanssa toimii myös retinolin (A-vitamiini) kuljettajana Käytetään aliravitsemustilan toteamiseen ja seurantaan sekä maksan toiminnan arviointiin Pitoisuus laskee maksan vaikeassa vajaatoiminnassa Lyhyt puoliintumisaika (1-2vrk) käyttöä akuuteissa maksan toiminnan muutoksissa
4618 P-Prealb, Prealbumiini, plasmasta Aliravitsemustilassa prealbumiini Aikuisella pitoisuus alle 150 mg/l viittaa lievään ja alle 100 mg/l selvään aliravitsemustilaan Alentunut myös maksan proteiinisynteesin häiriöissä (maksakirroosi, alkoholin aiheuttama maksavaurio, primaarinen biliaarinen kirroosi, hepatiitti, maksan tuumorit, muu maksavaurio), akuutin faasin reaktion johdosta sekä sinkin puutteessa Kun alkoholismiin ei liity maksavauriota, mutta on mahdollinen rasvamaksatila, prealbumiinin pitoisuus on viitealueella tai jopa koholla Kohonnut plasman prealbumiinipitoisuus voi esiintyä myös kroonisessa munuaistaudissa, Hodgkinin taudissa ja joskus prealbumiinia erittävän tuumorin johdosta
1731 P-TT, Tromboplastiiniaika, plasmasta Viitearvot: 70-130% Käytetään muiden indikaatioiden ohella myös maksan toiminnan arviointiin Mittaa hyytymistekijöiden FII, FVII ja FX yhteisvaikutusta (riippuvaisia maksan toiminnasta ja K-vitamiinista): tulos on lähes sama kuin matalimman em. hyytymistekijän aktiivisuus Maksan vajaatoiminnassa P-TT seuraa kohtalaisen tarkasti FVII:n pitoisuutta FVII:n lyhyen puoliintumisajan (T1/2 verenkierrossa 5 h) vuoksi P- TT reagoi nopeasti maksan synteesikyvyn muutoksille Maksan vajaatoiminnassa ja K-vitamiinivajauksessa P-TT on matala Huom! Älä käytä tähän tarkoitukseen INR-arvoa! Älä käytä varfariinilääkityillä potilailla tai K-vitamiinin vajauksessa (FV on K-vitamiinista riippumaton vaihtoehto TT-määritykselle)
MUITA LABORATORIOLÖYDÖKSIÄ MAKSAN VAJAATOIMINNASSA Plasman ammonium-ioni nousee (fp-nh4-ion) fp-nh4-ion käyttö mm: maksainsuffisienssi (erityisesti mahdollinen maksaperäinen enkefalopatia, maksakooma), Korkeita NH4-ionin pitoisuuksia mm. vaikeissa maksataudeissa, kohonneessa portaverenkierron paineessa (verenkierron ohjautuminen kollateraalisuonten kautta maksan ohi), suolistoverenvuodoissa, ureasyklin ja aminohappoaineenvaihdunnan entsyymipuutoksissa, valproaattihoidossa (lääke lisää NH4-ionin muodostusta estämällä ureasykliä) ja munuaisten vajaatoiminnassa (ureapitoisuuden nousu johtaa ammoniumionipitoisuuden nousuun) Immunoglobuliinipitoisuus nousee IgE autoimmunihepatiitti IgA alkoholimaksavaurio IgM primaari biliaarinen kirroosi Kolesteroli laskee Sappihappopitoisuus nousee (myös raskaushepatoosissa) Detoksikaatiotoiminta heikkenee (bilirubiini; galaktoosikoe)
SAPPITEIDEN SAIRAUDET KOLESTAASI Intrahepaattinen Maksametastaasit, hepatooma, sappiteiden tulehdus, lääkeaineet ym. Ekstrahepaattinen Esim. sappikivet, haimakasvain Kolestaasi ikterus (ihon ja sklerojen keltaisuus, jaundice) Erotusdiagnostisina vaihtoehtoina hemolyysi ja bilirubiinia konjugoivian entsyymien puute (Gilbertin ja Crigler-Najjarin syndromat)
KOLESTAASI Alkalinen fosfataasi (AFOS) Glutamyylitransferaasi (GT) Bilirubiini
4587 P-AFOS, Alkalinen fosfataasi, plasmasta Viitearvot 35-105 U/l Muodostuu maksassa, sappiteissä, luustossa, suolistossa, istukassa ja eräissä kasvaimissa Aikuisilla pääosa normaalisti maksaperäistä (n. 60%) ja luustoperäistä n. 30-40% Pieni määrä suolistoisoformia ja makromuotoa myös normaali löydös Kasvuikäisillä lapsilla luustoentsyymi vallitseva P-AFOS:n käyttö: Kolestaasin seulontatutkimus (maksaperäinen) AFOS nousee moninkertaiseksi viitealueen ylärajaan verrattuna Ekstrahepaattisessa staasissa 10 12 kertainen nousu Intrahepaattisessa staasissa yleensä lievempi (2 3-kertainen) nousu Nousee myös akuutissa hepatiitissa Epäselvissä tapauksissa GT ja tarvittaessa AFOS:in isoentsyymimääritys Selvästi alentunut (alle 10 U/l) P -AFOS voi johtua perinnöllisestä entsyymipuutoksesta (hypofosfatasia). Lievemmin alentunut arvo voi liittyä hypertyreoosiin.
1048 S-AFOS-Is, Alkalinen fosfataasi, isoentsyymit, seerumista Alkalisen fosfataasin isoentsyymejä määritetään maksa- ja luustosairauksien diagnostiikassa sekä koholla olevan alkalisen fosfataasin kudosalkuperän selvittämisessä Maksaperäinen AFOS nousee sappistaasissa ja muissa maksasairauksissa Luustoperäinen entsyymi nousee tiloissa, joissa esiintyy lisääntynyttä osteoblastien aktiivisuutta Pagetin taudissa ja osteogeenisessa luusarkoomassa 10-15 kertainen nousu Riisitaudissa, luustometastaaseissa, osteomalasiassa ja hyperparatyreoosissa 2-4 kertainen nousu Suolistoperäisen entsyymin nousu: suolistosairaudet, vaikeat maksa- tai munuaistaudit, autoimmuunitaudit P -AFOS voi olla myös peräisin keuhkoista, munuaisista, haimasta tai tuumoreista. Joskus kohonneen P AFOS:n syynä entsyymin ja immunoglobuliinin kompleksi, joka eliminoituu hitaasti Istukkatyyppinen isoentsyymi nousee raskauden aikana.
4597 P-GT, Glutamyylitransferaasi, plasmasta Viitearvot: Miehet 18-39 v 10-80 U/l Naiset 18-39 v 10-45 U/l Miehet, alkaen 40 v 15-115 U/l Naiset, alkaen 40 v 10-75 U/l Plasman GT yeensä valtaosin maksaperäistä Nousee herkästi kolestaasissa Nousee myös alkoholin ja eräiden lääkeaineiden vaikutuksesta (synteesin induktio) voidaan käyttää alkoholin suurkulutuksen seurantaan Alkoholin käytön lopettamisen jälkeen normaalistuu 2-3 viikossa. Alkoholin aiheuttaman maksavaurion yhteydessä (krooninen hepatiitti, rasvamaksa tai kirroosi) kohtalaisesti tai selvästi koholla. Mielekästä käyttää GT:tä ja AFOS:ia yhdessä kolestaasin selvittämisessä
4597 P-GT, Glutamyylitransferaasi, plasmasta AFOS:ia spesifisempi: ei nouse luustosairauksien vaikutuksesta eikä kasvuikäisillä GT voi olla koholla myös mm. akuutissa pankreatiitissa, sydän- tai keuhkoinfarktissa, pneumoniassa, sydäninsuffisienssissa, colitis ulcerosassa, bronkuskarsinoomassa ja lihavuuden johdosta
BILIRUBIINI Muodostuu hemoglobiinin ja muiden hemiryhmän sisältävien proteiinien hemin hajotuksen lopputuotteena Hemi biliverdiini bilirubiini Bilirubiini on huonosti vesiliukoinen kuljetetaan albumiiniin sitoutuneena maksaan, jossa se konjugoidaan glukuronihappoon konjugoitu bilirubiini vesiliukoinen eritetään sapen kautta suolistoon Tutkimukset: 4592 P-Bil, Bilirubiini, plasmasta Konjugoitumattoman ja konjugoituneen bilirubiinin yhteenlaskettu pitoisuus Viitearvot 4-20 µmol/l 4593 P-Bil-Kj, Bilirubiinikonjugaatit, plasmasta Konjugoituneen bilirubiinin pitoisuus Viitearvot 0-5 µmol/l Määrityksiä käytetään maksan ja sappiteiden sairauksien sekä hemolyyttisten tilojen diagnostiikassa
BILIRUBIINI Kokonaisbilirubiini nousee maksan bilirubiinidetoksikaatiokapasiteetin ylittyessä (hemolyysi, entsyymidefekti, maksasoluvaurio tai kolestaasi) Hyperbilirubinemia Ikterus, kun bilirubiinipitoisuus on yli 50 µmol/l Konjugoitumaton bilirubiini Hemolyysissä Bilirubiinin konjugaatiohäiriöissä (Crigler-Najjarin tauti, neonataali-ikterus) Bilirubiinin absorption maksasoluihin ollessa häiriintynyt (Gilbertin tauti) Konjugoitu bilirubiini Kolestaasissa (ekstra- ja intrahepaattisessa) Konjugoituneen bilirubiinin kuljetushäiriö maksasoluissa (Rotorin tauti) Konjugoituneen bilirubiinin häiriintynyt eritys (Dubin-Johnsonin tauti) Maksasoluvaurioissa (hepatiitti, kirroosi, lääkkeiden toksinen maksavaikutus) molempien bilirubiinimuotojen plasmapitoisuus (konjugoitu muoto tavallisesti runsaammin koholla)
HAIMA ENDOKRIININEN insuliini, glukagoni ym. EKSOKRIININEN bikarbonaatti, amylaasi, lipaasi, trypsiini, elastaasi ym. entsyymejä - Eksokriinista eritystä säätelevät sekretiini ja kolekystokiniini - Sekretiini lisää veden ja bikarbonaatin eritystä - Kolekystokiniini lisää ruoansulatusentsyymien eritystä
HAIMAN SAIRAUKSIEN LABORATORIODIAGNOSTIIKKAA AKUUTTI PANKREATIITTI Diabeteksen jälkeen kliinisesti tärkein haiman sairaus Tavallisimmat syyt: alkoholi, sappikivet Harvinaisempia syitä: infektio, hypertriglyseridemia, hyperkalsemia Diagnostiikassa ja seurannassa lab. tutkimukset täydentävät kliinisen kuvan ja kuvantamismenetelmien tuomaa tietoa
AKUUTTI PANKREATIITTI Amylaasi Trypsinogeeni-2 Lipaasi
4589 P-Amyl, Amylaasi, plasmasta 1080 U-Amyl, Amylaasi, virtsasta Viitearvot: P-Amyl 25-120 U/l U-Amyl 17-580 U/l P-Amyl indikaatiot: epäselvä akuutti vatsakipu, akuutti haimatulehdus, sylkirauhassairaudet. Nousee akuutissa pankreatiitissa 4-5-kertaiseksi viitealueen ylärajaan verrattuna 12h:ssa, normaalistuu 2-4 vrk:ssa Voi olla jo normalisoitunut potilaan tullessa hoitoon Epäspesifinen: nousee jkv myös monissa muissa akuuteissa abdominaalisissa prosesseissa (sappitietaudit, perforaatiot, peritoniitti, duodenaaliulkus) Haimaperäinen ja sylkirauhasperäinen muoto (4590 P-AmylP ja 3924 U- AmylP -määritykset mittaavat haimaperäistä amylaasia) Nousee myös sylkirauhasen taudeissa Munuaisen vajaatoiminta hidastaa eliminaatiota Makroamylasemia
AKUUTTI PANKREATIITTI CRP Kuvaa pankreatiitin vaikeusastetta ja ennustetta LIPAASI (fp-lipaas) Indikaatiot: Epäselvän amylaasituloksen varmistaminen (esim. makroamylasemiaepäilyssä). Akuutin haimatulehduksen diagnostiikka. Ei tehdä HUSLABissa, mutta voidaan lähettään OYS:iin. Nousee amylaasia hitaammin ja pysyy koholla pidempään (7-10 vrk) Suomessa käytetään erityistilanteissa Sylkirauhasen sairauksien yhteydessä lipaasiaktiivisuus ei suurene. Samoin makroamylasemiassa lipaasin määritys voi selvittää tilannetta TRYPSINOGEENI-2 (4173 S-Trypg2) Haiman tärkeimmän proteolyyttisen entsyymin, trypsiinin, esiaste Nousee akuutissa pankreatiitissa nopeasti (12 h oireiden alusta) ja pysyy koholla useita viikkoja Myös virtsasta tehtäviä vieritestejä olemassa
KROONINEN PANKREATIITTI Alkoholi 70%:ssa taustalla Pitkään kestäessään johtaa haiman vajaatoimintaan Maldigestio kun haimaentsyymien eritys laskenut 5-10%:iin normaalista Ensimmäisenä rasvojen ja rasvaliukoisten vitamiinien malabsorptio Muiden ravintoaineiden malabsorptio myöhemmin Kliininen kuva: rasvaripuli, laihtuminen, toistuvat vatsakivut, osalle kehittyy diabetes
KROONINEN PANKREATIITTI Haiman toiminnan tutkimukset ja rakenteelliset tutkimukset Yleensä toiminnan häiriöt edeltävät rakenteellisia muutoksia (herkempiä diagnostiikassa) Ulosteen entsyymimääritykset 1718 F-Elast1, Elastaasi 1, ulosteesta Indikaatio: Haiman vajaatoiminnan toteaminen synnynnaisessä tai hankitussa vajaatoiminnassa Viitearvot: yli 200 µg/g (100-200 lievä haiman vajaatoiminta, alle 100 vaikea haiman vajaatoiminta) Tällä hetkellä paras ei-invasiivinen haiman vajaatoiminnan tutkimus Hormoni-stimulaatiokokeet sekretiinitesti kolekystokiniinitesti Ulosteen rasva Imeytymistestit Veren sokeri
MAHALAUKKU Gastriini-34 Pepsinogeeni II HCl Pepsinogeeni I Pepsinogeeni II Gastriini-17 Pepsinogeeni II
MAHALAUKUN SAIRAUKSIEN LABORATORIOTUTKIMUKSIA S/P-Gastriini fp-gastriini-17 S/P-Pepsinogeeni Helicobacter pylorin osoittaminen P-Biomerkkiainetutkimus S-B12-vitamiini S-Holotranskobalamiini P-Homokysteiini S/P-Metyylimalonaatti
Gastriini Tärkeimmät: Gastriini-17 ja gastriini-34 Syntetisoidaan G-soluissa antrumissa ja duodenumissa Koholla kroonisessa korpusalueen atrofisessa gastriitissa, pernisioosissa anemiassa, antrumsoluhyperplasiassa ja mahasyövässä (kehittynyt artofisen gastriitin pohjalta) Erittäin korkea gastrinoomassa (Zollinger-Ellisonin sdr) Gastriini-17 Lisää korpusosan parietaalisolujen suolahapon eritystä Kuvaa antrumin limakalvon rakennetta ja toimintaa G17 matala antrumin limakalvon atrofiassa tai mahan happamuuden lisääntyessä G17 korkea jos on hapoton mahalaukku (Matala G17: jatkotutkimuksena proteiinistimulaatiokoe)
Pepsinogeeni I ja II Pääsolujen (chief cells) erittämä Mahahapon vaikutuksesta muuttuu pepsiiniksi Pepsinogeeni I erittyy pääasiassa korpus-alueelta Kuvaa korpusalueen limakalvon rakennetta ja toimintaa Pitoisuus matala korpusalueen limakalvon atrofiassa Pepsinogeeni II erittyy koko mahalaukun alueelta ja duodenumin Brunnerin rauhasista Kuvaa koko mahalaukun limakalvon rakennetta ja toimintaa Pitoisuus nousee mahalaukun limakalvon tulehduksessa (heliko-bakteeri tai muu limakalvoärsytys) Pepsinogeeni I/II suhde laskee selvästi korpusosan limakalvon atrofiassa
Helikobakteeri-infektion toteaminen Tutkimukset: Helikobakteeri vasta-aineet (IgA ja IgG) Ulosteen antigeenitesti (F-Hepy) Ureaasihengitystesti (Pt-Hepy-R) Kohonneet vasta-ainetasot viittaavat infektioon Tarttuu yleensä lapsuudessa ja aiheuttaa infektion Akuutin vaiheen jälkeen tulehdus muuttuu krooniseksi gastriitiksi Osalla mahan limakalvo atrofioituu vuosikymmenien kuluessa Atrofia lisää mahahaavan, syövän ja puutostilojen riskiä Häätöhoidon jälkeen vasta-ainetaso laskee hitaasti (n. 50% puolessa vuodessa)
Mahalaukun biomerkkiainetutkimus 20609 fp-mabi-la fp-pepsin1 (pepsinogeeni I) fp-pepsin2 (pepsinogeeni II) fp-gastr17 (gastriini-17) S -HepyAbA S -HepyAbG 20610 fp-mabi-su Muut yllä mainitut tutk. paitsi gastriini 20617 fp-gast17s (gastriini-17 proteiinistimulaation jälkeen) Biomerkkiainepaketit suunnattu perusterveydenhuoltoon Paketit kalliita, hyöty?
Mahalaukun biomerkkiainetutkimus Diagnoosit Terve mahalaukku Toiminnallisen ja orgaanisen dyspepsian erotus Atrofinen gastriitti ja sen sijainti mahalaukussa (antrum, korpus, tai kumpikin) Helikobakteeri-infektio Mahalaukun happamuus
Seerumin B12-vitamiini Mahalaukun limakalvon artofia IF (intrinsic factor) puuttuu B12 imeytymishäiriö 1137 S-B12-Vit B12 alle viitealueen (140-540 pmol/l) B12-vitamiinin puutos yleensä selvä B12 140-250 pmol/l suos. määrittää aktiivisen B12-vitamiinin pitoisuus 1142 S-B12-TC2, Transkobalamiini II:een sitoutunut B12-vit Aktiivinen B12-vitamiini, 10-30% aktiivista muotoa 1867 P-Hcyst, Homokysteiini Nousee B12 puutoksessa (Schillingin koe)
OHUTSUOLI IMEYTYMISTUTKIMUKSET Hiilihydraattien imeytymiskokeet (esim. laktoosi) Rasvojen imeytymiskokeet Proteiinien imeytymiskokeet Vitamiinien imeytymiskokeet (esim. Schillingin koe) Keliakia; kudostransglutaminaasi- ja endomysium vastaaineet
LAKTOOSI-INTOLERANSSIN DIAGNOSTIIKKA GEENITESTI, 4614 B-LAKT-D Määritetään minisekvensoinnilla potilaan laktaasigeenin säätelyalueella oleva sekvenssi (geenimuutos nukleotidissa -13910) CC-genotyyppi 70% aikuisista saa oireita laktoosista, lapsilla laktaasientsyymin aktiivisuus vähenee 5-12 v iässä CT- tai TT-genotyyppi poissulkee primäärin laktoosimalabsorption kaiken ikäisillä (normaali laktoosin sieto) LAKTOOSIN IMEYTYMISEN TUTKIMINEN 2197 Pt-Lakt-R-koe Edeltävästi yön yli paasto 0-hetken veren sokeri (P-Gluk) Annetaan p.o. 1g/kg, max 50g laktoosia P-Gluk 20min ja 40 min kuluttua Jos laktoosin imeytyminen on normaalia, glukoositason nousu on yli 1.6 mmol/l
ULOSTEEN TUTKIMUKSET Ulosteen veri Kasvaimet, haavaumat, verisuonien rakenneviat Paksusuolen syövän seulonta, raudanpuuteanemian syyn selvittäminen Kvalitatiivinen liuskakoe (F-Hb-O): normaalisti neg. Kolme eri päivinä otettua näytettä Ulosteen mikroskopia Madonmunat, taudinaiheuttajat (bakteerit, amebat ym) Ulosteviljely F-BaktVi1; ns. Turistiripuli; salmonellat, shigellat, kampylobakteerit ja yersiniat Kalprotektiini (tulehdukselliset suolistosairaudet)
Tulehdukselliset suolistosairaudet 4871 F-Calpro, Kalprotektiini, ulosteesta Pääosin neutrofiileistä peräisin oleva proteiini Stabiili ja hyvin säilyvä proteiini Pitoisuus kohoaa suoliston inflammaation seurauksena Myös pikatestejä Indikaatiot: tulehduksellisten suolistosairauksien (haavainen koliitti, Crohnin tauti) diagnostiikka, IBD:n ja IBS:n erotusdiagnostiikka Seulonta (= muista tk:ssa!) Taudin aktiivisuuden arviointi Hoidon tehon seuranta