Julkispalvelut murroksessa, säilyykö kolmas sektori hengissä? Työllistämisen kumppanuusfoorumi Helsinki 23.11. 2009 Leena Eräsaari, Jyväskylän yliopisto
Mitä kolmas sektori on? kansalaisyhteiskuntaa aatteellisia järjestöjä poliittisista puolueista ortodoksiseen kirkkoon Suomi tuhansien järjestöjen maa järjestöt luoneet itsenäisen Suomen kolmannella sektorilla loistava menneisyys se on nykyisin suuresti ylistetty sitä luonnehtii: vapaaehtoisuus, ei- ammatillisuus, filantropia, semijulkisuus, hyväntekeväisyys, vertaisuus suurin osa järjestöistä on riippuvaista julkisesta sektorista, saa rahoitusta ja tarjoaa palveluja
virallisen sosiaalipolitiikan ja kolmannen sektorin vuorovaikutus kolmas sektori ongelmien ja muodollisen/valtiollisen sosiaaliturvan ja ongelman välissä puute keksitään: kansalaiset artikuloivat ongelman, tutkimus, mediat ja politiikka nostavat esille vastataan työväen vakuutusosuuskunnalla tai kirkon meals on wheels kehitetään Kansaneläkkeeksi tai kunnalliseksi vanhusten kotiateriapalveluksi nykyisin luovutaan vanhoista palveluista, jolloin siirtyvät kolmannelle sektorille uusia ongelmia nousee, joihin etsitään ratkaisuja kolmas sektori yrittää toisenlaista ratkaisua kuin julkiset järjestelmät (työpajat ja muut yhteisölliset työmuodot)
suuri kertomus muodollisesta sosiaalipolitiikasta kolmas sektori edustaa vaihetta kaksi 1. puutteen havaitseminen 2. organisoituminen puutteen korjaamiseksi 3. korjaamiseen julkinen instituutio Monet ovat sitä mieltä, että 2. vaihe vaatii kekseliäisyyttä, nykytermein innovatiivisuutta.
nykyinen kolmas sektori vanhoja instituutioita ja niistä kehittyneitä erilaisia palvelujärjestelmiä, esimerkiksi vanhusten palveluita tarjoavat organisaatiot kirkot, ev.lut., venäjänkieliset ortodoksit, poliittisten puolueiden vanhusjärjestöt, paikallisjärjestöjen yhteenliittymät kuten Kirkkonummella AA-liike, kiltoineen, klinikoineen jne. vertaisryhmät ja niiden kaltaiset järjestöt kuten huumeidenkäyttäjien vanhemmat tai kääpiösnautsereiden kennel tai herttaiset hauvelimme kolmas sektori on sekä raskaita että keveitä
mikä on nykyisin tärkeää? siirrytään pysyvistä järjestöistä väliaikaisiin pysyvät sitoumukset perustuvat yhteiskuntaluokkaan tai uskontoon, kuten kirkko tai työväenliike, jotka koko eliniän kestävä sitoumus vastakohtana esimerkiksi lasten palveleva puhelin: lasten eikä puhelimeen vastaajien ei ole tarkoitus jäädä puhelimeen koko loppuiäksi vain seuraavaksi vuosineljännekseksi! markkinoiden logiikka on astunut myös vapaaehtoisuuteen: lyhyt, kevyt, paljon ennen tehtiin muille, nykyisin tehdään itselle filantrooppisesta intressistä siirrytään oman itsen rakentamiseen
kolmannen sektorin rooli hyvinvointivaltiosta käsin hyvinvointivaltio muuttuu hyvinvointiyhteiskunnaksi siten, että siitä tulee kolmen sektorin yhteistyötä hyvinvointiyhteiskunta on sekatalousmalli, jossa julkinen ja kolmas sekä yksityiset yritykset yhdessä hoitavat tarvittavat palvelut sekatalousmalli (wellfare mix) tuotiin englanninkieliseen keskusteluun 1980-luvulla kumppanuus on käännös partnership termistä, joka viittaa sekamalliin Suomessa lähdettiin kehittelemään hyvinvointivaltiosta hyvinvointiyhteiskuntaa 1990-luvun laman kriisitunnelmissa kolmatta sektoria/vapaaehtoisia haettiin korvaamaan julkisia palveluita (Möttönen ja Niemelä) Suomessa järjestökenttä tai kolmas sektori oli historiallisesti vahva 1990-luvun kriisissä se muuttui nopeasti julkisen halvaksi palveluja tuottavaksi apuriksi
1990-luvulla tapahtui siirryttiin uusliberalismiin tai tarkemmin New Public Managementtiin, NPM = uusi hallintamuoto demokraattinen järjestelmä, jossa tutkimus, komitealaitos, kuuleminen ja argumentointi jne. siirtyi historiaan uusliberalismi käyttää poikkeusoloja shokkia - uuteen järjestelmään siirtymiseen (Klein 2008) siirryttiin laillisesta valtiosta eilegitiimiin tilaan: lakeja ei noudateta jos ei ole rahaa esimerkiksi vanhusten omaishoito uusiin järjestelmiin siirryttäessä lait eivät ole voimassa kansalaisilta puuttuu markkinaoikeutta vastaava perusturva instanssi vedottiin talvisodan henkeen laman aikana, mutta laman jälkeen ei siirrytty 50-luvulle vaan kasvavaan eriarvoisuuteen (Taimio 2007)
suuri kuvio julkisella sektorilla nopeat ennakoimattomat muutokset, joista ei keskustella kansalaisten tai toimeenpanijoiden kanssa nakertavat luottamusta vastakkaiset intressit organisaatioiden sisällä, johdon ja katu-tason arvot eriytyvät johto kannattaa markkinoita, katutaso hyvää palvelua kun kolmannesta sektorista tuli julkisen apuri, levisivätkö julkisen toimintatavat myös sinne?
nykytrendejä yhä harvemmat asiat pyritään hoitamaan julkisella sektorilla julkista sektoria pienennetään: pysyvällä muutoksella a) yhtäältä julkisen sektorin tehtäviä siirretään yksityisille yrityksille b) julkisen sektorin organisaatiot toimivat ikään kuin yksityisinä yrityksinä esimerkkinä ns. näennäismarkkinat näennäismarkkinoista esimerkkinä tilaajatuottajamalli, palvelusetelit, kilpailuttaminen jne.
nykytrendejä organisaatioiden kokoa kasvatetaan palveluita ja prosesseja pilkotaan, yksinkertaistetaan: tuotteistetaan kokoa kasvattamalla haetaan ns. skaalaetuja palvelujen taylorisointi: paljon, pientä, nopeasti so. liukuhihna sisältyy myös tiukka työn valvonta valvonnassa ja tuotteistamisessa käytetään apuna tietokoneohjelmia
nykytrendejä tehokkuus = laskettavuutta, arvioitavuutta, paljon määrää (accountability) measurement takes over kaikki aika menee järjestelmän ylläpitoon ja suuren lukumäärän aikaansaamiseen universalismi muuttuu tarveharkinnaksi ennaltaehkäisystä siirrytään varhaiseen puuttumisen, riskiryhmien tunnistamiseen ja diagnostisoimiseen
paradokseja NPM:n piti vähentää byrokratiaa, nykyisin lisääntyy kolmas sektori/ järjestöt luopuvat ideologiastaan/aatteistaan kilpaileminen projekteista tarkoittaa, että on pakko voittaa aika menee tuotekehittelyyn (laatumittaristoon, tarjousten tekemiseen) ja tuloksen mittaamiseen samaan aikaan hoivaköyhyys: hoivaajista, opettajista, tekevistä käsistä on huutava pula
kyyninen asenne työntekijöissä vääriä asioita ja ikävällä asenteella: kevyttä ja paljon eikä syvällistä ja vähän jos ihminen haluaa tulla lähimmäiseksi toisella ja joutuukin laatimaan ja täyttämään kuponkeja, niin Sennett: toimintaan eniten omistautuneet lähtevät pois exit erilaisin variaatioin: riittämättömyyttä, masennusta, toivottomuutta, burn-out tai eläke julkisella työntekijät jatkuvan symbolisen työpaikkakiusauksen kohteena: eivät osaa kilpailuttaa koskeeko ammatillinen identiteettikriisi kolmannen sektorin järjestöjä?
kolmannen sektorin eettinen kriisi? kolmas sektori säilyy (tai ei) moraalin tai etiikan varassa myös yhteisöissä on keskeistä eettinen tai moraalinen pohja jos tekijät kyynistyvät kykenevätkö he välittämään luottamusta tulevaisuuteen? yhteisöissä tärkeää keskinäinen luottamus, kunnioitus ja kaikkien osallisuus luottamuksen ja kunnioituksen rakentaminen vaatii aikaa, koska se rakentuu ihmissuhteille luottamus voidaan hetkessä hävittää millaista yhteisöllisyyttä järjestöt kykenevät välittämään? esimerkiksi hankkeet liian lyhyitä luottamuksen rakentamiseen ennaltaehkäisy toisin kuin varhainen puuttuminen rakentaisi yhteisöjä
tarve kolmannen sektorin toiminnalle suuri Suomessa tarvitaan välittämistä retorinen, poliittinen puhe korostaa vapaaehtoisuuden, kansalaisyhteiskunnan jne. tarvetta esimerkiksi työllistämisessä, sillä Suomesta puuttuu lähes kokonaan välityömarkkinat yhteistyö käy tuotteistamisen, pilkkomisen, julkisen ja yksityisen välisen kuilun myötä vaikeaksi, joten tarvitaan yhä enemmän ketteriä toimijoita sektorirajojen ylittämiseen
miten yhteiskunnallinen tarve muuttuu käytännöiksi? mistä saada poliittinen valta ja voima kolmannen sektorin, erityisesti välityöpaikkojen, taakse? argumentoimalla: osoittamalla puute tutkimuksen ja median avulla hakemalla apua muiden maiden käytännöistä: miksi monissa muissa EU-maissa vapaaehtoistyö voi hyvin? miksi se voi meillä huonosti, vaikka kaikilla on samanlainen lainsäädäntö?
eloonjäämisoppi? välttämätöntä on huolehtia omasta sielusta! viekö paholainen koko käden jos sille antaa pikkusormen? jääkö aatteesta mitään jos moraali joustaa? minkä verran moraali voi joustaa ilman, että koko järjestö menee? säilyykö järjestön sielu jos tehdään työnjakoa? yksi hoitaa ideologian ja toinen hankehakemukset?
Kirjallisuus: Eräsaari, Leena (2009)Jos ratkaisu on yhteisö, niin mikä on ongelma? Teoksessa Yhteisöllisyys liikkeessä. Aikuiskasvatuksen 48. vuosikirja. Toim. Karin Filander ja Marjatta Vanhalakka-Ruoho. Jyväskylä, Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, 67-90. Klein, Naomi. (2008) Tuhokapitalismin nousu. Helsinki, WSOY Möttönen, Sakari ja Niemelä, Jorma. Kunnat ja kolmas sektori. Yhteistyön uudet muodot. Jyväskylä, PS-kustannus, 2005. Sennett, Richard (2007) Uuden kapitalismin kulttuuri. Tampere: Vastapaino. Taimio, Heikki (toim.) (2007)Talouskasvun hedelmät kuka sai ja kuka jäi ilman? Helsinki, Työväen Sivistysliitto.