Alkuperäistutkimus TARJA MARTIKAINEN, JAANA TORPSTRÖM, MATTI PÄÄKKÖNEN, JUKKA HARJU, ESKO ALHAVA JA HELENA GYLLING Mahalaukun ohitus laihdutusleikkauksena Alkuvaiheen kokemuksia Kuopiosta Kuopion yliopistollisessa sairaalassa on tehty laihdutusleikkauksia kymmenen vuoden ajan. Vuoteen 1999 saakka leikkaukset tehtiin mahapantatekniikalla ja vuodesta 2000 mahalaukunohitustekniikalla. Seurasimme 21 ensimmäisen ohitusleikkauksen tuloksellisuutta kahden ensimmäisen seurantavuoden aikana ja vertasimme tuloksia pantaleikkauksella hoidettujen verrokkien tuloksiin. Vuoden kuluttua painon keskimääräinen (± keskihajonta) lasku oli ohitusryhmässä 37,2 ± 16,5 kg (57 % liikapainosta) ja pantaryh mässä 22,5 ± 15,5 kg (35 % liikapainosta). Kahden vuoden kuluttua vastaavat luvut olivat 35,7 ± 19,9 kg (55 %) ja 21,1 ± 14,8 kg (33 %). Välittömiä komplikaatioita esiintyi selvästi enemmän ohitusryhmässä (kuudella potilaalla), mutta leikkausteknisen harjaantumisen myötä ne ovat vähentyneet. Ohitusleikkausten avulla saavutettu hyvä hoitotulos kannustaa jatkamaan ja kehittämään leikkaustoimintaa edelleen. Tämä vaatisi kuitenkin suurempia potilasmääriä ja taloudellista panostusta. Lihavuus on huomattava terveysriski ja vaikeana se lyhentää elinikää (Suomen lihavuustutkijat ry. 2002). Lihavuuteen liittyviä sairauksia voidaan tehokkaasti ehkäistä ja hoitaa laihduttamalla. Vaikka monet vaikeasti lihavat pystyvät laihduttamaan konservatiivisten hoitomuotojen avulla (ruokavalio, erittäin niukkaener giainen ruokavalio, liikunta, käyttäytymisterapia, lääkehoito), ovat pitkäaikaistulokset useimmissa tapauksissa varsin vaatimattomia. Tämän vuoksi leikkaus on näille potilaille useimmiten ainoa keino laihtua pysyvästi. Leikkaushoidon pitkäaikaistulokset ovat konservatiivisiin hoitomuotoihin verrattuna merkitsevästi parempia (Sjöström 2000). Mahalaukun ohitusleikkauksessa (kuva 1) mahalaukku ositetaan siten, että yläosasta muo- Duodecim 2004;120:2333 9 dostetaan noin 20 ml:n kokoinen pussi, johon ohutsuoli yhdistetään Roux-en-Y-tekniikalla. Vievä mutka on pituudeltaan 70 100 cm. Leikkauksen seurauksena potilas tuntee itsensä kylläiseksi jo hyvin pienen ruokamäärän jälkeen. Leikkaus saattaa vaikuttaa jonkin verran myös ravintoaineiden imeytymiseen (Burge ym. 1995). Leikkauksenjälkeisiä komplikaatioita ovat mm. oksentelu, suolen tukkeuma ja haavaumat (Clegg ym. 2002). Kirurgiseen toimenpiteeseen liittyviä komplikaatioita ovat saumojen pettäminen ja postoperatiiviset verenvuodot. Leikkauksen jälkeen useimmat potilaat laihtuvat yli puolet liikapainostaan, ja tulos on pitkällä aikavälillä varsin pysyvä (Clegg ym. 2002). Pantaleikkauksessa (kuva 2) mahalaukun yläosan ympärille asetetaan säädettävä silikoninen 2333
KUVA 1. Mahalaukun ohitusleikkaus. KUVA 2. Mahalaukun pantaleikkaus. panta. Nykyisin panta asetetaan useimmiten tähystysleikkauksessa. Pantaa säädellään lisäämällä tai vähentämällä pannansisäisessä säiliössä olevaa keittosuolaliuosta erillisen vatsanpeitteisiin kiinnitettävän portin kautta. Näin voidaan vaikuttaa ruoankulkuaukon läpimittaan ja sitä kautta hidastaa tai nopeuttaa ruoan etenemistä. Pantaleikkaus on laihdutusleikkauksista vähiten invasiivinen ja täysin purettavissa, joten siitä on viime vuosina tullut hyvin suosittu etenkin muualla Euroopassa. Pitkän aikavälin (yli viisi vuotta) tuloksia pantaleikkaukseen liittyvistä komplikaatioista ja vaikutuksesta painon kehitykseen on kuitenkin tehty varsin vähän, ja tulokset ovat olleet osin ristiriitaisia (Schneider 2000). Sen vuoksi tämän leikkaustyypin asema ei ole täysin selvä. Tutkimme ensimmäisten KYS:ssa tehtyjen mahalaukun ohitusleikkausten vaikutusta potilaiden painoon, välittömien ja pidemmän aikavälin komplikaatioiden esiintymistä sekä tämän hoidon tuloksellisuutta verrattuna aiemmin samassa sairaalassa tehtyjen mahapantaleikkausten tuloksiin. Aineisto ja menetelmät Mahalaukun ohitusleikkaukset aloitettiin KYS:ssa toukokuussa 2000. Huhtikuuhun 2004 mennessä leikkaus on tehty 31 potilaalle. Tämän tutkimuksen aineistoon otettiin ne 21 potilasta, joiden seuranta on kestänyt vähintään puoli vuotta. Vertailuaineistoksi valittiin sukupuolen, iän, terveydentilan ja painoindeksin suhteen mahdollisimman samankaltaiset verrokit sairaalassamme vuosina 1993 99 pantaleikkauksella hoidettujen potilaiden joukosta. Ohitusleikkauspotilaista kahdelle oli aiemmin asennettu mahapanta. Heille ohitus tehtiin pannan poiston yhteydessä. Leikkauspotilaat valittiin yleisesti hyväksyttyjen kriteerien mukaisesti (taulukko 1). Ahmintahäiriöiset pyrittiin karsimaan Bite- tai BES-kyselyn (Gormally ym. 1982, Henderson ym. 1987) ja haastattelun avulla. Molempien hoitoryhmien preoperatiivisen seulonnan tekivät sisätautilääkäri ja ravitsemusterapeutti KYS:n kliinisen ravitsemuksen yksikössä. Potilaat saivat perusteellisen suullisen ja kirjallisen ohjauksen leikkauksen kulusta, mahdollisista komplikaatioista sekä ruokailusta leikkauksen jälkeen. Leikkauksen jälkeen potilaat kävivät kliinisen ravitsemusyksikön seurannassa 1, 6, 12 ja 24 kuukauden ku- 2334 T. Martikainen ym.
luttua, ja tämän jälkeen seurantakäyntejä jatkettiin 6 12 kuukauden välein. Tutkimuksessa mukana olevien ohitusleikkauspotilaiden seuranta-aika vaihteli puolesta vuodesta kahteen vuoteen leikkausajankohdan mukaan. Verrokkeina olevilla pantapotilailla leikkauksesta oli kulunut jo 4 10 vuotta, joten heidän seurantatietojaan otettiin mukaan tähän vertailuun kahden vuoden seurantakäyntiin saakka. Potilaiden taustatiedot on esitetty taulukossa 2. Ikä, lähtöpaino ja painoindeksi olivat molemmissa ryhmissä samankaltaiset. Ylipainoa potilailla oli molemmissa hoitoryhmissä keskimäärin 65 kiloa. Ylipainon määrä laskettiin vähentämällä potilaan painosta laskennallinen ihannepaino (painoindeksiä 25,0 kg/m² vastaava paino). Useimmilla potilailla oli jokin lihavuuden liitännäissairaus (taulukko 3). Ryhmien välinen tilastollinen analyysi suoritettiin Studentin t-testiä käyttäen. Tulokset Kaikkiaan 21:stä mahalaukun ohitusleikkauksesta 14 tehtiin laparoskooppisesti; loput seitsemän olivat avoleikkauksia. Neljän potilaan tapauksessa avoleikkauksesta päätettiin jo etukäteen, koska epäiltiin aiempien kirurgisten toimenpiteiden aiheuttaneen runsasta kiinnikkeisyyttä vatsan alueelle. Kolme laparoskooppisesti aloitettua leikkausta jouduttiin muuttamaan avoimiksi runsaan verenvuodon vuoksi. Kuudelle potilaalle (29 %) kehittyi välitön leikkaukseen liittyvä komplikaatio (taulukko 4). Verenvuodon ja saumavuotojen vuoksi kolme potilasta jouduttiin leikkaamaan uudelleen. Yksi potilas tarvitsi tehohoitoa. Kaikki potilaat toipuivat komplikaatioista hyvin. Leikkauksen jälkeen potilaat olivat sairaalahoidossa keskimäärin yhdeksän (4 30) vuorokautta. Vertailussa mukana olevista pantaleikkauksista 12 tehtiin laparoskooppisesti ja yhdeksän avoleikkauksena. Leikkaukseen liittyviä lyhyen aikavälin komplikaatioita esiintyi ainoastaan kahdella potilaalla (taulukko 4). Sairaalassaoloaika oli keskimäärin yhdeksän (6 15) vuorokautta. Ohitusleikkauksella hoidetuille myöhemmin kehittyneistä komplikaatioista vakavin oli kaksi vuotta leikkauksen jälkeen syntynyt gastrojejunostooman krooninen ulkus, jonka syy on jäänyt epäselväksi (taulukko 4). Kahdelle potilaalle kehittyi gastrojejunostoomaan ahtauma, jota jouduttiin toistuvasti laajentamaan. Taulukossa esitettyjen komplikaatioiden lisäksi potilaat ra- Mahalaukun ohitus laihdutusleikkauksena TAULUKKO 1. Lihavuuden leikkaushoidon aiheet (Suomen lihavuustutkijat ry. 2002). Painoindeksi yli 40 kg/m² (tai yli 35 kg/m², jos potilaalla on lisäksi laihduttamista edellyttävä sairaus) Ikä 20 60 vuotta Asiallinen perushoito (ruokavalio, liikunta, käyttäytymisterapia), erittäin niukkaenergiainen ruokavalio ja lääkehoito eivät ole tuottaneet tulosta Potilaan arvioidaan kykenevän muuttamaan syömistottumuksiaan leikkauksen edellyttämällä tavalla Potilaalla ei ole kliinistä ahmimisoireyhtymää Potilaalla ei ole hoidon onnistumiseen vaikuttavaa psyykkistä sairautta eikä hän käytä väärin alkoholia tai lääkkeitä TAULUKKO 2. Potilaiden taustatiedot (keskiarvo ± keskivirhe). Ohitusleikkaus Pantaleikkaus (n = 21) (n = 21) Ikä (v) 45 ± 9,1 44 ± 9,9 Lähtöpaino (kg) 140,1 ± 26,5 137,1 ± 20,6 Painoindeksi (kg/m 2 ) 46,7 ± 6,6 47,3 ± 6,8 TAULUKKO 3. Lihavuuden liitännäissairaudet ennen laihdutusleikkausta. Sairaus Ohitusleikkaus Pantaleikkaus n % n % Tyypin 2 diabetes 7 33 8 38 Verenpainetauti 10 48 11 52 Dyslipidemia 7 29 10 48 Uniapnea 4 33 7 33 TAULUKKO 4. Välittömät (alle 30 vrk) ja myöhemmät komplikaatiot leikkauksen jälkeen. Ohitusleikkaus Pantaleikkaus Välittömät: Aivoinfarkti 1 Keuhkokuume 1 1 Akuutti hengitysvajaus 1 Saumavuoto 1 Verenvuoto 2 Haavainfektio 2 Leikkaushaavan 1 aukeaminen Myöhemmät: Esofagiitti 1 2 Haavatyrä 1 Gastrojejunostooman 1 krooninen ulkus Raudanpuutosanemia 2 Pannan luiskahdus 3 Pussin laajentuma 1 2335
portoivat niin sanotuista dumping-oireista, joita ovat hypoglykemiatuntemukset, heikotus, ilmavaivat, ummetus, närästys, pulauttelu ja suonenveto. Lisäksi laboratorioseurannoissa havaittiin yhdellä potilaalla seerumin pieni magnesium- ja folaattipitoisuus. Pantaleikkausryhmässä ilmeni kahden vuoden aikana kolme pannan luiskahdusta, joista kaksi korjattiin kirurgisesti. Kolmannessa tapauksessa panta jouduttiin poistamaan. Yhdelle potilaalle kehittyi liian suurista aterioista johtuva pannan yläpuolisen mahanosan laajentuma ja veto-ongelmia, joiden vuoksi panta poistettiin. Muutamat potilaat kertoivat heillä esiintyneen myös ummetusta ja pulauttelua. Painon muutokset seurantajakson aikana on esitetty taulukossa 5. Vuosi leikkauksen jälkeen kymmenen ohitusleikkauspotilasta seitsemästätoista (59 %) oli saanut liikapainostaan pois 50 % tai enemmän. Kahden vuoden kuluttua vastaavaan tulokseen oli päässyt 13 potilaasta kahdeksan (62 %). Pantaleikkausryhmässä 50 %:n laihtumistulokseen oli päässyt sekä vuoden että kahden vuoden kuluttua kuusi 21 potilaasta (29 %). Molemmissa ryhmissä paino väheni yleensä eniten ensimmäisen puolen vuoden aikana. Useimmilla painon lasku jatkui vuoteen saakka mutta vakiintui sen jälkeen saavutetulle tasolle. Seitsemällä ohitusleikkauspotilaalla oli todettu dyslipidemia ennen toimenpidettä. Laihtumisen seurauksena heistä kolmen rasva-arvot olivat vuoden kuluttua jo normaalit. Aikuistyypin diabetes tai heikentynyt glukoosinsieto oli lähtötilanteessa seitsemällä potilaalla. Kolmen potilaan diabeteslääkitys lopetettiin leikkauksen yhteydessä, ja vuoden kuluttua ainoastaan yhden potilaan verenglukoosin paastoarvo oli suurentunut (yli 6,1 mmol/l). Potilaiden rasva- tai diabeteslääkityksen muutoksista ei ole tarkkaa tietoa, koska lääkityksiä muutetaan useimmiten potilaiden omassa terveyskeskuksessa. Osalla potilaista myös laboratorioseurantatiedot olivat puutteellisia. Kahden pantaleikkauspotilaan diabeteslääkitys lopetettiin seurannan aikana, ja rasvalääkitys lopetettiin samoin kahdelta. Pohdinta Mahalaukun ohitusleikkauksia on tehty 1970- luvulta alkaen, ja Yhdysvalloissa ohitus on lihavuuskirurgiassa yleisimmin käytetty leikkaustyyppi. Leikkausten tuloksellisuutta on seurattu useita vuosikymmeniä, ja erilaisia leikkaustekniikoita verrattaessa ohitusleikkauksen on todettu olevan tehokkain nykyisin käytössä olevista kirurgisista hoitomuodoista (Clegg ym. 2002). Laparoskooppisen leikkaustekniikan kehittymisen myötä myös komplikaatioiden määrä on vähentynyt oleellisesti. Tästä huolimatta monet pitävät laparoskooppista mahapantaleikkausta ensimmäisenä leikkausvaihtoehtona helpomman tekniikan ja vähäisemmän varhaiskomplikaatioriskin vuoksi. Kaikki potilaat eivät kuitenkaan hyödy pantaleikkauksesta, ja heitä varten tarvitaan invasiivisempia leikkausvaihtoehtoja. Pan- TAULUKKO 5. Paino ennen leikkausta sekä vuoden ja kahden vuoden kuluttua leikkauksen jälkeen ja painon vähenemä prosentteina liikapainosta (suluissa vaihteluväli). n Ohitusleikkaus n Pantaleikkaus Ennen leikkausta Paino (kg) 21 140,1 (91,6 210,0) 21 137,1 (101,2 172,0) 1 vuosi Paino (kg) 17 102,9 (75,5 149,5) 21 114,6 (78,5 161,3) Painon vähenemä (% liikapainosta) 57,0 (6,3 85,4) 1 34,8 (2,4 86,6) 2 vuotta Paino (kg) 13 104,4 (71,5 150,0) 20 116,0 (77,9 151,0) Painon vähenemä (% liikapainosta) 54,8 (5,7 83,6) 1 32,6 (4,8 84,1) 1 Ryhmien välisen eron p-arvo < 0,05 2336 T. Martikainen ym.
Mahalaukun ohitus laihdutusleikkauksena taleikkaus voidaan myöhemmin muuttaa ohitukseksi, mutta kokemuksemme mukaan reoperaatio voi olla hyvinkin hankala kiinnikkeisyyden ja voimakkaan arpimuodostuksen takia. Tässä tutkimuksessa mukana olevat 21 potilasta olivat ensimmäiset mahalaukun ohitusleikkauksen läpikäyneet potilaat sairaalassamme, joten leikkaustekniikka ei ollut rutinoitunutta. Osalle potilaista oli tehty aiemmin jokin vatsan alueen toimenpide (mm. sappileikkaus). Nämä seikat tulee ottaa huomioon tuloksia tarkasteltaessa. Sekä panta- että ohitusleikkauksiin kuolleisuus on nykyisin hyvin vähäistä, 0 2 % (Schneider 2000, Clegg ym. 2002). Leikkauskuolleisuutta ei esiintynyt myöskään tässä aineistossa. Pantaleikkausryhmässä vakavia komplikaatioita ilmaantui kahden vuoden seurantajakson aikana erittäin vähän, kuten aiempien tutkimusten perusteella osattiin odottaa. Ohitusleikkausryhmässä kuudelle potilaalle (29 %) kehittyi välitön leikkaukseen liittyvä komplikaatio. Heistä kolme täytyi leikata uudelleen. Westlingin ja Gustavssonin (2001) aineistossa vakavia komplikaatioita esiintyi noin 9 %:lla avoleikkauspotilaista ja noin 7 %:lla laparoskopiaryhmässä. Määrä näyttäisi olevan huomattavasti pienempi kuin tässä aineistossa. Oman aineistomme pienuuden takia päätelmiä komplikaatioiden yleisyydestä ei vielä voida tehdä. Harjaantumisen myötä olemme saaneet vähennettyä komplikaatioiden määrää selvästi. Kymmenen viimeisimmän leikkauksen yhteydessä ei ole tullut ilmi yhtään vakavaa komplikaatiota. Kolme leikkausta jouduttiin muuttamaan avoimeksi kesken toimenpidettä aikaisempien leikkausten aiheuttaman kiinnikkeisyyden vuoksi. Kokemuksen myötä potilaan soveltuvuus laparoskooppiseen toimenpiteeseen pyritään arvioimaan paremmin. Westlingin ym. (2001) aineistossa 23 % laparoskooppisesti aloitetuista leikkauksista jouduttiin muuttamaan avoimiksi. Mahalaukun kokoa rajoittavat laihdutusleikkaukset, johon molemmat tässä vertaillut leikkaustyypit kuuluvat, vähentävät huomattavasti syödyn ruoan määrää (Kenler ym. 1990). Heti leikkauksen jälkeen energiansaanti vähenee alle 1 000 kcal:iin päivässä. Tämä energia tulee useista pienistä aterioista ja välipaloista. Ensimmäisen kuukauden aikana ruoka nautitaan lähinnä nestemäisenä tai pehmeänä. Potilasta kehotetaan nauttimaan nesteet ja kiinteät ruoat eri aikaan. Tämä vähentää mahan liiallista täyttymistä, mahdollistaa ravintoaineiden saannin kannalta riittävän energiamäärän ja ehkäisee»dumping»-oireilua. Myöhemmin kokonaisenergiamäärä kasvaa vähitellen suhteessa mahantyngän ja ruuan kulkuaukon kokoon, mahan tyhjenemisnopeuteen ja kiinteän ruoan määrään. Pantaleikkaus ei vaikuta ravintoaineiden imeytymiseen. Ohitusleikkaus sen sijaan aiheuttaa potilaille lievän imeytymishäiriön, joka osaltaan vähentää ravintoaineiden saantia (Burge ym. 1995). Ohitusleikkauspotilaiden paino oli vuoden kuluttua leikkauksesta keskimäärin 37,2 kiloa pienempi. Potilailla on havaittu B 12 -vitamiinin ja kalsiumin puutetta sekä raudanpuutosane miaa (Clegg ym. 2002), jotka ovat kuitenkin ehkäistävissä supplementaatiolla. Tämän vuoksi kaikki potilaat ohjataan käyttämään päivittäin monivitamiini-, hivenaine- ja kalsiumvalmistetta. Vaikka ravintoaineiden puutokset ovat lisien käytöllä pääosin vältettävissä, tulee saantia seurata säännöllisesti koko eliniän. Raudanpuutteen on todettu kehittyvän noin 33 50 %: lle potilaista, hedelmällisessä iässä oleville naisille tätäkin useammin (Deitel ja Shokora 2002). Tässä aineistossa raudanpuutosanemia todettiin kahdella potilaalla (10 %). B 12 -vitamiinin puutetta on todettu esiintyvän yli 30 %:lla potilaista. Mahdollisesti seuranta-ajan lyhyyden vuoksi sitä ei tässä aineistossa esiintynyt. Vatsan alueen leikkaus aiheuttaa usein laktaasientsyymin sekundaarisen puutteen, joten kaikki potilaat eivät siedä maitotuotteita heti leikkauksen jälkeen. Tämä voi osalla potilaista vähentää oleellisesti kalsiumin saantia. Pieniä kalsiumpitoisuuksia ei tässä aineistossa kuitenkaan esiintynyt. Ohitusleikkauspotilaiden paino oli vuoden kuluttua leikkauksesta keskimäärin 37,2 kiloa pienempi, eli runsas puolet (57 %) ennen leikkausta olleesta liikapainosta oli kadonnut. Tulos oli selkeästi parempi kuin pantaleikkauksella saavutettu. Tutkimusten mukaan ohitusleikkauksen jälkeinen painon vähenemä vaihtelee 2337
Laihdutusleikkauksen tarkoituksena on myös vähentää sairastuvuutta vakaviin ylipainon aiheuttamiin sairauksiin. 12 kuukauden seurannassa 42 55 kilon välillä tai 44:sta 78 %:iin liikapainosta (Clegg ym. 2002). Kilomääräinen muutos oli pienempi kuin vertailuaineistoissa, mikä johtui potilaidemme pienemmästä lähtöpainosta. Painon suhteellinen vähenemä (% liikapainosta) oli muihin tutkimuksiin verrattuna hyvää keskitasoa. Kahden vuoden seurannassa paino on kirjallisuuden mukaan pienentynyt noin 43 kiloa (noin 50 % ylipainosta) (Clegg ym. 2002), ja tässä 13 potilaan aineistossa muutos oli noin 36 kiloa (55 % liikapainosta). Sekä ohitus- että pantaleikkausryhmässä laihtuminen tapahtui käytännössä ensimmäisen leikkausta seuranneen vuoden aikana. Toisen vuoden aikana paino väheni selkeästi vain muutamalla potilaalla. Laihdutusleikkauksen tarkoituksena on myös vähentää sairastuvuutta vakaviin ylipainon aiheuttamiin sairauksiin. Terveydentilaa ja lääkityksen muutoksia kuvaavan tarkan seurantatiedon puuttumisen vuoksi leikkausten vaikutusta potilaiden terveydentilaan oli tässä tutkimuksessa hankala arvioida luotettavasti. Poriesin ym. (1982) ja Näslundin ym. (1987) tutkimuksissa ohitusleikkauksella hoidettujen diabeetikkojen verenglukoosiarvot normaalistuivat 92 %: lla potilaista ensimmäisen seurantavuoden aikana. Kohonnut verenpaine normaalistui noin 90 %: lla. Hallin ym. (1990) aineistossa 75 % diabeetikoista ja 56 % verenpainepotilaista pääsi eroon lääkityksestä kolmen vuoden kuluttua leikkauksesta. Lopuksi Mahalaukun ohitusleikkaus on monimutkaisena toimenpiteenä hankala tehdä laparosko piassa etenkin sellaisille potilaille, joille on aiemmin tehty jokin vatsan alueen toimenpide. Näille potilaille voisi pantaleikkaus helpommin toteutettavana olla heikommasta laihtumistuloksesta huolimatta ensisijainen vaihtoehto. Tätä puoltaisi myös lyhyen aikavälin komplikaatioiden pienempi riski. Tulokset pantaleikkausten pitkän aikavälin vaikutuksista ovat kuitenkin edelleen ristiriitaisia ja vaativat lisäselvittelyjä. Useimmissa ulkomaisissa ja Vaasan keskussairaalan aineistossa pitkän aikavälin tulokset ovat olleet varsin hyviä. Toisaalta esimerkiksi omassa sairaalassamme tehdyissä selvityksissä pantaleikkauspotilailla todettiin erittäin runsaasti pitkän aikavälin komplikaatioita (Pirinen ym. 2000, Martikainen ym. 2004). Mahalaukun ohitusleikkauksella on kahden ensimmäisen seurantavuoden aikana saavutettu sairaalassamme varsin hyviä tuloksia verrattuna pantaleikkaukseen. Teknisen harjaantumisen myötä myös komplikaatioiden määrää on saatu vähennettyä. Tämä kannustaa jatkamaan ja kehittämään edelleen ohitusleikkauksia yhtenä vaikean lihavuuden hoitomuotona. Toiminnan kehittäminen vaatisi kuitenkin nykyistä suurempia potilasmääriä ja taloudellista panostusta. Olemme kehittäneet laihdutusleikkauspotilaiden seurantaa, ja meneillään on selvitys, jonka tavoitteena on saada tietoa myös leikkausten vaikutuksista potilaiden terveydentilaan ja elämänlaatuun. Kirjallisuutta Suomen lihavuustutkijat ry. Aikuisten lihavuus. Käypä hoito -suositus. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Duodecim 2002;118:1075 88. Burge JC, Zorman Schaumburg J, Choban PS, ym. Changes in patients taste acuity after Roux-en-Y gastric bypass for clinically severe obesity. J Am Diet Assoc 1995;95:666 70. Clegg JA, Colquitt J, Sidhy MK, Royle P, Loveman E, Walker A. The clinical effectiveness and cost-effectiveness of surgery for people with morbid obesity: a systematic review and econimic evaluation. Health Technol Assess 2002;6:1 127. Deitel M, Shikora SA. The development of the surgical treatment of morbid obesity. J Am Coll Nutr 2002:21:365 71. Gormally J, Black S. Daston S, Rardin D. The assesment of binge eating severity among obese persons. Addict Behav 1982;7:47 55. Hall JC, Watts JM, O Brien PE, ym. Gastric surgery for morbid obesity. The Adelaide study. Ann Surg 1990;211:419 27. Henderson M, Freeman G. A self-rating scale for bulimia. Bulimic investigatory test, Bite. Br J Psychol 1987;150:18 24. Kenler HA, Brolin RE, Cody RP. Changes in eating behavior after horizontal gastroplasty and Roux-en-Y gastric bypass. Am J Clin Nutr 1990;52:87 92. Martikainen T, Pirinen E, Alhava E, ym. Late complications, co-morbidity and quality of life after gastric banding. Obes Surg 2004;14:648 54. Näslund I. Gastric bypass versus gastroplasty. A prospective study of differencies in two surgical procedures for morbid obesity. Acta Chir Scand Suppl 1987;536:1 60. Pirinen E, Alakärppä A, Poikolainen E, ym. Mahapantaleikkaus lihavuu- 2338 T. Martikainen ym.
den kirurgisena hoitona. Lääkelaitos, Terveydenhuollon laitteet ja tarvikkeet - yksikkö, raportti 3/2000. Pories WJ, Flickinger EG, Meelheim D, ym. The effectiveness of gastric bypass over gastric partition in morbid obesity: consequence of distal gastric and duodenal exclusion. Ann Surg 1982;196:389 99. Schneider WL. Laparoscopic adjustable gastric banding for clinically severe (morbid) obesity: a systematic rewiew. Alberta Heritage Foundation for Medical Research. Health technology brief : Series B 2000. Sjöström L. Surgical interventionas a strategy for treatment of obesity. Endocrine 2000;13:213 30. Westling A, Gustavsson S. Laparoscopic vs. open Roux-en-Y gastric bypass: a prospective, randomized trial. Obes Surg 2001;11:284 92. TARJA MARTIKAINEN, TtM, ravitsemusterapeutti, tutkijakoulutettava tarja.martikainen@kuh.fi JAANA TORPSTRÖM, TtL, ravitsemusterapeutti KYS, kliinisen ravitsemuksen yksikkö PL 1777, 70211 Kuopio HELENA GYLLING, LKT, professori, ylilääkäri Kuopion yliopisto, kliinisen ravitsemustieteen laitos PL 1674, 70211 Kuopio MATTI PÄÄKKÖNEN, dosentti, ylilääkäri, tulosalueen johtaja ESKO ALHAVA, professori JUKKA HARJU, erikoistuva lääkäri KYS:n kirurgian klinikka PL 1777, 70211 Kuopio 2339