EETVARTTI 1 / 2017 Espoon toimintaympäristökatsaus

EETVARTTI 1 / 2017 Espoon toimintaympäristökatsaus Kuva: Olli Häkämies Ajankohtaista Espoon kaupunki Konserniesikunta Strategia ja kehittäminen 2.3.2017 Eetvartin sähköinen versio: www.espoo.fi/tieto, Eetvartti-neljännesvuosijulkaisu Kotihoidon Ropsu-robotti palkittiin kansainvälisessä innovaatiokilpailussa Espoolaiset terveempiä kuin suomalaiset keskimäärin Kaupungin palveluille aiempaa parempia arvosanoja Mun Espoo on -kyselyllä selvitettiin kuntalaisten ajatuksia Espoosta Kaupunkitutkimus- ja metropolipolitiikka -tutkimusohjelman hankkeet vuosille 2017 ja 2018 valittu Uusiutuvan energian tuotanto nousussa Espoossa Espoolaiset tunnistivat 869 hiljaista aluetta 800 liito-oravaa ja 415 liito-oravametsikköä Työssäkäyntitilasto Varttitiedot IV neljännes Espoon väestö vuoden 2017 alussa oli 274 500 asukasta Työttömyys loivassa laskussa, myös pitkäaikaistyöttömyyden kasvu taittui Yritysten työpaikkakehitys Espoossa Vuoden aloituksissa neljännes enemmän asuntoja kuin edeltävänä vuonna

Espoon kehityksen merkkipaaluja 100 vuoden ajalta Tämä pääkirjoitus keskittyy Suomi 100 -juhlavuoteen ja Espoon kehitykseen osana itsenäistä Suomea. Sata vuotta itsenäisenä on pitkä aika. Itsenäisyyden aikaan liittyy paljon suuria, kansaa kuohuttaneita tapahtumia ja tragedioita, mutta myös optimismia ja vahvaa kehitystä nykyisenkaltaiseksi hyvinvointivaltioksi. Aihetta juhlimiseen on siis paljon. Myös Espoo osallistuu monin tavoin maamme itsenäisyyden juhlintaan. Oheen on koottu joitakin Espoon kehityksen merkkipaaluja 100 vuoden ajalta osana koko maan kehitystä. Tapahtumat ovat kirjoittajan itsensä täysin subjektiivisesti valitsemia. Itsenäisyyden alkuvaihe Sisällissota kosketti myös Espoota. Vuodelta 1918 on tieto Leppävaarassa käydystä taistelusta: Torstaina 11. huhtikuuta Kauklahdesta marssineet valkoisten avuksi tulleet saksalaiset avasivat tykistötulen Leppävaarassa ja Ruukinrannassa punaisten asemia kohti. Punaisten pienellä joukolla ei ollut sotilaskoulutusta, ja he hävisivät taistelun. Seuraavana päivänä punaisten hallussa ollut Helsinki antautui valkoisille. Kansallisesti vuonna 1918 hyväksyttiin maanlunastuslaki, jolloin torpparilaitos lakkautettiin. Samana vuonna perustettiin sähköntuotantoa varten Esbo Elektriska Ab ja avattiin lastenkoti Björkbackaan, Tuomarilaan. Vuonna 1919 perustettiin Lindholmin saha Espoon keskukseen. Vuonna 1920 valmistui Espoon ensimmäinen sairaala, Muuralan sairaala. Samana vuonna perustettiin myös asutuslautakunta ratkomaan vaikeaa asuntotilannetta. Vuonna 1919 astui voimaan kieltolaki, jonka seurauksena Espoossa harrastettiin paljon salakuljetusta. Merkittäviä tapahtumia 1920-luvulla olivat lisäksi Leppävaaran nimeäminen taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Sosiaalihuollon kannalta merkittävää oli Träskandan kartanossa vuonna 1924 käynnistynyt kunnalliskodin toiminta sekä vuonna 1929 toimintansa käynnistänyt terveydenhoitolautakunta. 1930-luku oli sivistyksen aikaa Espoossa 1930-luvulla perustettiin Leppävaaran kansakoululle suomenkielinen kantakirjasto. Kauklahteen perustettiin vuonna 1939 Espoon ensimmäinen elokuvateatteri, Kino Edison, ja samana vuonna käynnistyi Viherlaakson yhteiskoulu, joka oli Espoon ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu. Vuonna 1929 tapahtui Wall Streetin pörssiromahdus, joka johti maailmanlaajuiseen pitkään lamaan. Kieltolaki purettiin 4.5.1932. Sodan jälkeen käynnistyi Espoon kasvu Sota-aika katkaisi myönteisen kehityksen useiksi vuosiksi. Vuonna 1946 Espoossa oli 18 000 asukasta ja sodan jälkeen käynnistyikin Espoon nopea rakentaminen ja väestönkasvu. 1950-luvun alussa Espoon seurakunta jaettiin suomen- ja ruotsinkielisiksi seurakunniksi. Samoihin aikoihin suomenkieliset tulivat Espoossa enemmistöksi. Asuntorakentamisen näkökulmasta merkittävä tapahtuma oli Asuntosäätiön perustaminen vuonna 1951 ja seuraavana vuonna Heikki von Hertzenin aloitteesta alkaneet Tapiolan rakennustyöt. Vuoden 1952 olympialaisia varten valmistui olympiakylä Otaniemeen. Myös opetukseen ja kulttuuriin panostettiin; vuonna 1952 tehtiin päätös teknillisen korkeakoulun Otaniemen kampuksen perustamisesta ja josta myöhemmin tuli yksi Espoon kehityksen kivijaloista. Glimsin kotiseutumuseo perustettiin vuonna 1958 ja samana vuonna Espoo vietti 500-vuotisjuhliaan. Aluerakentamisen aika: 1960- ja 1970-luvut Karakallion aluerakentamissopimus tehtiin vuonna 1964 ja vuosina 1966 1970 koottiin suuri paketti aluerakentamissopimuksia: Karakallio II-III, Matinkylä, Lounaisrannikko. Kunnanvaltuusto päätti sijoittaa Espoon hallinnollisen keskuksen Muuralaan ja aluekeskuksiksi päätettiin nimetä Tapiola, Leppävaara, Muurala ja Kivenlahti vuonna 1968, jolloin sinetöitiin monikeskuksisen kaupunkirakenteen syntyminen. Olari sai valtionpalkinnon viihtyisän elinympäristönsä ja ominaisilmeensä ansiosta vuonna 1975. Seuraavana vuonna valmistui Nesteen pääkonttori Keilaniemeen. 1980- ja 1990- luvuilla kaupungin kasvu ja kehitys oli rauhallisempaa. Silti vuonna 1990 Espoosta tuli Suomen toiseksi suurin kaupunki ja vuonna 1997 ylittyi 200 000 asukkaan raja. 2000-luvun merkittäviä päätöksiä oli kaupunginmuseon avaaminen WeeGee-talossa vuonna 2002 ja Espoon 550-vuotisjuhla vuonna 2008. Valtuusto teki metron rakentamispäätöksen vuonna 2006 ja sen rakentaminen käynnistyi erilaisten viivästysten jälkeen vuonna 2010. Metro Matinkylään valmistuu juuri sopivasti juhlavuonna 2017. Eetvartti haluaa onnitella 100-vuotiasta Suomea ja korostaa Espoon merkitystä kansakunnan rakentajana. 2.3.2017 Teuvo Savikko tutkimusjohtaja 2 Eetvartti 1 / 2017

Milstolpar i Esbos historia under de senaste 100 åren Denna ledare koncentrerar sig på jubileumsåret Finland 100 och Esbos utveckling som en del av det självständiga Finland. Hundra år av självständighet är en lång tid. Självständighetstiden har inrymt många stora och omvälvande händelser och tragedier, men också framtidstro och en stark utveckling mot det välfärdsstat vi har idag. Det finns alltså många skäl att fira. Även Esbo deltar på flera sätt i firandet av vårt lands självständighet. Vi bifogar här några milstolpar i Esbos utveckling under de senaste hundra åren, händelser som utgör delar av hela vårt lands utveckling. Händelserna har subjektivt utvalts av skribenten själv. Självständighetstidens första skede Inbördeskriget drabbade också Esbo. Från 1918 finns det uppgifter om en strid i Alberga: Tyskarna som kommit till de vitas undsättning och som marscherat från Köklax öppnade torsdagen den 11 april artillerield mot de rödas ställningar i Alberga och Bruksstranden. Den lilla röda truppen hade ingen militärutbildning, så de förlorade slaget. Det röda Helsingfors gav sig följande dag. År 1918 antogs torparlagen på nationell nivå och då avskaffades torparväsendet. Samma år grundades Esbo Elektriska Ab och ett barnhem på Björkbacka i Domsby öppnades. År 1919 grundades Lindholms såg i Esbo centrum. År 1920 färdigställdes Morby sjukhus, det första sjukhuset i Esbo. Samma år grundades också kolonisationsnämnden för att lösa den besvärliga bostadssituationen. År 1919 trädde förbudslagen i kraft, vilket gav upphov till mycken smuggling i Esbo. En annan betydande händelse under 1920-talet var att Alberga fick statusen samhälle med sammanträngd befolkning. Betydande händelser inom socialvården var att ett kommunalhem inrättades i Träskända gård 1924 och att hälsovårdsnämnden inledde sin verksamhet 1929. 1930-talet var bildningens tidevarv i Esbo På_1930-talet_grundades_ett_finskspråkigt stambibliotek i Alberga folkskola. I Köklax grundades 1939 Kino Edison, Esbos första biograf, och samma år inledde Viherlaakson yhteiskoulu, Esbos första finskspråkiga läroverk, sin verksamhet. År 1929 skedde kraschen på Wall Street i USA, vilket ledde till en lång, världsomfattande lågkonjunktur. Förbudslagen av-skaffades 4.5.1932. Efter kriget började Esbo växa Kriget avbröt den positiva utvecklingen för flera år. År 1946 hade Esbo 18 000 invånare och efter kriget tog befolkningstillväxten fart i Esbo och ett aktivt byggande inleddes. I början av 1950-talet delades Esbo församling upp i en finsk och en svensk församling. Från ungefär samma tid var de finskspråkiga i majoritet i Esbo. Viktiga tilldragelser med tanke på bostadsbyggandet var grundandet av Asuntosäätiö 1951 och byggarbetena i Hagalund, som inleddes följande år på initiativ av Heikki von Hertzen. Inför de olympiska spelen 1952 färdigställdes olympiabyn i Otnäs. Det satsades också på undervisning och kultur. År 1952 beslöt man att grunda Tekniska högskolans campus i Otnäs. Detta campus blev senare en av stöttepelarna i Esbos utveckling. Glims gårdsmuseum grundades 1958 och samma år firade Esbo sin 500-årsfest. Områdesbyggandet inleds: 1960- och 1970-talen Ett avtal om områdesbyggande i Karabacka ingicks 1964 och 1966 1970 ingicks flera andra liknande avtal: Karabacka II III, Mattby, Sydvästkusten. Esbos förvaltningscentrum placerades på kommunfullmäktiges beslut i Morby och till områdescentrum utnämndes 1968 Hagalund, Alberga, Morby och Stensvik. Från och med då har Esbo varit en stad med flera mindre centrumområden. Olars fick 1975 ett statspris för sin trivsamma miljö och särart. År 1976 stod Nestes huvudkontor i Kägeludden klart. Under 1980- och 1990-talen var stadens tillväxt och utveckling långsammare. Trots detta var Esbo 1990 Finlands näst största stad och 1997 hade staden redan över 200 000 invånare. Bland de viktiga besluten under 2000-talet var öppnandet av stadsmuseet i WeeGee-huset 2002 och Esbos 550-årsfest 2008. Fullmäktige fattade 2006 beslut om byggandet av en metro till Esbo och byggandet inleddes 2010 efter diverse fördröjningar. Metron till Mattby kommer att bli klar lagom till jubileumsåret 2017. Eetvartti vill gratulera Finland till 100 år av självständighet och betona Esbos betydelse som nationsbyggare. 2.3.2017 Teuvo Savikko utredningsdirektör Eetvartti 1 / 2017 3

AJANKOHTAISTA Kotihoidon Ropsu-robotti palkittiin kansainvälisessä innovaatiokilpailussa Espoon kotihoidon Ropsu-robotti on voittanut julkisen sektorin palveluinnovaatioiden sarjan Laatukeskuksen Quality Innovation Award -kilpailussa. Innovaatioiden kehittäjät palkittiin Prahassa 2.2.2017. Ropsu on Espoon kotihoidon ensimmäinen digitaalinen työntekijä Käytännössä Ropsu on ohjelmistorobotti, joka automatisoi vuokratyövoiman tilausprosessin ja auttaa työvuorojärjestelyissä. Se yhdistää neljän eri järjestelmän tiedot ja tunnistaa sellaiset kotihoidon työvuorot, joista puuttuu työntekijä. Se tilaa tarvittavat vuokratyöntekijät ja osoittaa heille asiakasreitit. Se raportoi tekemistään toimenpiteistä kotihoidon esimiehelle ja kertoo myös niistä vuoroista, joihin se ei yrityksestään huolimatta ole saanut työntekijää; silloin esimies voi puuttua peliin. Ropsu on ollut käytössä joulukuusta alkaen. Sen tuloksellisuutta ja tehokkuutta arvioidaan tarkemmin kolmen kuukauden koekäytön jälkeen, mutta tuloksia näkyy jo nyt. Ropsu pystyy hoitamaan työjärjestelijöiden rutiinitöitä siten, että sen ihmiskollegoille vapautuu enemmän aikaa asiakaspalveluun. Ropsu ei tee inhimillisiä erehdyksiä, ja se pystyy työskentelemään ympäri vuorokauden. Ropsu käyttää sovelluksia samoin periaattein kuin ihminen, joten tietojärjestelmiin ei ole tehty muutoksia. Näyttää siltä, että ohjelmistorobotiikasta saadaan hyvää apua sosiaalija terveyspalvelujen toimistotyöhön. Quality Innovation Award -kilpailun raati arvioi, että Ropsu-innovaatiossa on ymmärretty ohjelmistorobotiikan mahdollisuudet ja hyödynnetty teknologiaa ennakkoluulottomasti. Ropsu on palkittu potentiaalisena innovaationa myös Laatukeskuksen kansallisessa Quality Innovation Award -kilpailussa sekä Espoon kaupunginjohtajan innovaatiokilpailussa. Lisätietoa Ropsusta: Kehityspäällikkö Pirjo Huttunen, Espoon kaupunki, Kehittämisen tulosalue Ketterä, puh. 043 825 4391, pirjo.huttunen@espoo.fi (kokonaistoteutus) Projektipäällikkö Raija Välimäki, Espoon kaupunki, Sosiaali- ja terveystoimi, Vanhusten palvelut, puh. 043 825 1947 (käytännön kokemukset kotihoidossa) Kuva: Ropsun puolesta palkinnon vastaanottivat projektipäällikkö Raija Välimäki, kotihoidon ohjaaja Tiina Suikki-Vainikka, kehityspäällikkö Pirjo Huttunen, palvelupäällikkö Mirja Vauramo ja perusturvajohtaja Juha Metso. 4 Eetvartti 1 / 2017

Espoolaiset terveempiä kuin suomalaiset keskimäärin, suuralueista Pohjois-Espoossa paras terveystilanne Sairastavuusindeksi 2015 osa-alueittain Tuula Miettinen Pääkaupunkiseudun kuntien väestö on terveempää kuin väestö koko maassa keskimäärin, terveintä Kauniaisissa ja toiseksi terveintä Espoossa. Kuudessa suurimmassa kaupungissa Oulua lukuun ottamatta ollaan terveempiä kuin koko maassa. Taulukko 1. Vakioitu sairastavuusindeksi pääkaupunkiseudulla ja isoissa kaupungeissa 2015. Koko maa = 100 Espoo 75,9 Helsinki 89,2 Vantaa 88,4 Kauniainen 66,6 Oulu 107,9 Tampere 96,7 Turku 98,1 Kansaneläkelaitoksen tuottama sairastavuusindeksi perustuu kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuuteen työikäisistä sekä erityiskorvattaviin lääkkeisiin, rajoitetusti peruskorvattaviin lääkkeisiin tai ruokavaliokorvauksiin oikeutettujen osuuteen väestöstä. Kukin muuttujista on suhteutettu erikseen maan väestön keskiarvoon, jota merkitään luvulla 100. Sairastavuusindeksi on kolmen osaindeksin keskiarvo. Kansantauti-indeksi kuvaa kansantautien esiintymistä alueen väestössä suhteessa koko maan väestön keskiarvoon (koko maa = 100). Indeksi on seitsemälle suurimmalle erityiskorvattavaan lääkehoitoon oikeuttavalle sairaudelle (astma, diabetes, nivelreuma, psykoosit, sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta, verenpainetauti) laskettujen indeksien keskiarvo. Kaikilla Espoon suuralueilla väestö on terveempää kuin koko maassa keskimäärin sairastavuusindeksillä mitattuna. Sairastavuusindeksin osa-indeksien arvot ovat kaikilla alueilla pienemmät kuin koko maassa keskimäärin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Suur- Kauklahdessa kuolleisuus on suurempaa kuin koko maassa keskimäärin.,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 120,0 140,0 Pohjois-Espoo 0 Suur-Tapiola Suur-Matinkylä Suur-Leppävaara Suur-Kauklahti Vanha-Espoo Espoo Espoo Vanha-Espoo Suur-Kauklahti Suur-Leppävaara Suur-Matinkylä Suur-Tapiola Pohjois-Espoo Sairastavuus-indeksi 76,6 75,3 73,2 71,6 68,6 59,7 50,8 Kuolleisuus-indeksi 88,2 95,0 121,2 83,2 68,9 69,1 65,5 Työkyvyttömyysindeksi 56,9 55,5 46,4 52,1 54,6 35,9 37,0 Lääkekorvausoikeusindeksi 84,7 75,4 52,0 79,6 82,2 74,2 49,9 Kansantauti-indeksi 75,5 74,7 48,4 74,5 72,8 59,3 46,5 Kuvio 1. Vakioidut sairastavuusindeksi, kuolleisuusindeksi, työkyvyttömyysindeksi, lääkekorvausindeksi ja kansantauti-indeksi 2015 suuralueittain, koko maa = 100 Eetvartti 1 / 2017 5

Espoon suuralueista väestö on terveintä Pohjois-Espoossa, jonka sairastavuusindeksi on selvästi koko Espoota pienempi. Myös sairastavuusindeksin osaindeksit kuolleisuus- ja lääkekorvausoikeusindeksi ovat pienimmät. Työkyvyttömyysindeksi on lähes yhtä pieni kuin Suur-Tapiolan indeksi, joka on suuralueiden pienin. Myös kansantauteja esiintyy Pohjois-Espoossa vähemmän kuin muilla suuralueilla. Eniten kansantauteja esiintyy Vanha-Espoossa, missä sairastavuusindeksi ja sen osaindeksi työkyvyttömyysindeksin arvot ovat korkeammat kuin muilla Kuvio 2. Sairastavuusindeksi 2015 tilastoalueittain, koko maa= 100 6 Eetvartti 1 / 2017

suuralueilla. Kuitenkin Vanha-Espoossakin väestö on terveempää kuin koko maassa keskimäärin. Koko Espoon sairastavuusindeksi on vuosina 2009, 2013 ja 2015 vaihdellut vain vähän, vuoden 2009 76,2:sta se on noussut 76,6:een vuonna 2015. Tilastoalueilla vaihtelut ovat sen sijaan olleet huomattavia ja joillakin alueilla sairastavuus on suhteessa koko maahan pienentynyt huomattavasti edellisistä mittauksista. Esimerkiksi pienin sairastavuusindeksi Kuvio 3. Sairastavuusindeksi 2013 tilastoalueittain, koko maa= 100 Eetvartti 1 / 2017 7

on noin 1 400 asukkaan Sepänkylässä, 26,2 vuonna 2015. Kaksi vuotta aikaisemmin Sepänkylän indeksin arvo oli 73,7. Käytettävissä olevan aineiston perusteella ei ole mahdollista nähdä, mikä tai mitkä tekijät ovat vaikuttaneet joidenkin tilastoalueiden indeksin arvon huomattavaan pienenemiseen suhteessa koko maahan, luultavasti useat tekijät yhtäaikaisesti. Toisaalta on myös kuntia, joissa sairastavuusindeksin arvot ovat hyvin matalia. Pienimmät arvot löytyvät Ahvenanmaalta. Sottungan sairastavuusindeksi oli 41,2 vuonna 2015 ja 37,9 vuonna 2013. Espoon tilastoalueista korkein sairastavuus on Kanta-Kauklahdessa, jossa sairastavuus lähentelee koko maan tasoa indeksin arvon ollessa 97,0. Sairastavuusindeksin ajallinen vertailu ei kuitenkaan kerro väestön terveydentilan muutoksista, vaan terveydentilan muutoksista suhteessa koko maahan. Siten esimerkiksi Sepänkylän pienentynyt indeksin arvo tarkoittaa, että väestön terveydentila on parantunut verrattuna koko maahan. Kuitenkin kaikkien tilastoalueiden väestöt ovat terveempiä kuin koko maan väestö keskimäärin ja vain neljällä tilastoalueella, Kanta-Kauklahdessa, Viherlaakso-Lippajärvellä, Kanta-Espoonlahdessa ja Kilo- Karakalliossa indeksin arvo on korkeampi kuin koko Espoossa. Sosioekonomisilla tekijöillä kuten koulutuksella, työmarkkina-asemalla ja tuloilla on yhteys kuolleisuuteen ja sairastavuuteen. Sosioekonomisten tekijöiden yhteyttä sairastavuuteen on tarkasteltu pienalueittain vuoden 2013 osalta Tietoiskussa 11/2015. Alue (väestö 31.12.) Kanta-Kauklahti (5 471) Viherlaakso-Lippajärvi (9240) Kanta-Espoonlahti (24339) Kilo-Karakallio (15 452) Espoo (269 802) 76,6 2015 2013 2009 Kanta-Espoo (25 285) Nöykkiö-Latokaski (15 452) Bemböle (8 111) Kanta-Leppävaara (29885) Muurala-Gumböle (4 323) Matinkylä (20 355) Otaniemi (3 908) Kalajärvi-Lakisto (3 976) Olari (15 742) Kanta-Tapiola (20 526) Saunalahti (7 198) Laajalahti (3 620) Nuuksio-Nupuri (1 951) Mankkaa (8 169) Henttaa-Suurpelto (3 116) Haukilahti-Westend (8 860) Laaksolahti (10 989) Kaitaa (5 893) Vanhakartano-Röylä (7219) Kurttila-Vanttila (3 488) Sepänkylä (1 361) 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Kuvio 4. Vakioidut sairastavuusindeksit tilastoalueittain 2009, 2013 ja 2015, koko maa = 100 8 Eetvartti 1 / 2017

Seuraavassa taulukossa esitetään suur- ja tilastoalueiden sairastavuusindeksit sekä sen osaindeksit: kuolleisuusindeksi, työkyvyttömyysindeksi ja lääkekorvausindeksi sekä kansantauti-indeksit vuodelta 2015. Pienaluekohtaisia indeksejä ei esitetä. Kelan työkyvyttömyysindeksi kuvaa työkyvyttömien osuutta työikäisestä väestöstä, kuolleisuusindeksi kuolleiden osuutta ja lääkekorvausoikeusindeksi erityiskorvausoikeutettujen lääkkeiden käyttäjien osuutta väestöstä suhteessa koko maan keskiarvoon. Taulukko 2. Vakioidut sairastavuus-, kuolleisuus-, työkyvyttömyys-, lääkekorvaus- ja kansantautiindeksit sekä väestömäärä 2015 suur- ja tilastoalueittain 2015 Sairastavuusindeksi Kuolleisuusindeksi Työkyvyttömyysindeksi Lääkekorvausoikeusindeksi Kansantautiindeksi Väestömäärä 31.12.2015 Espoo 76,6 88,2 56,9 84,7 75,5 269 802 1 Suur- Leppävaara 71,6 83,2 52,1 79,6 74,5 66 927 11 Kanta- Leppävaara 73,2 83,7 55,4 80,6 78,5 29 885 13 Kilo-Karakallio 78,6 82,2 64,4 89,1 84,2 15 452 14 Laaksolahti 54,5 69,7 28,6 65,3 53,2 10 989 15 Viherlaakso- Lippajärvi 85,3 97,5 67,1 91,4 85,5 9 240 16 Sepänkylä 26,2 78,7 1 361 2 Suur-Tapiola 59,7 69,1 35,9 74,2 59,3 45 083 21 Kanta-Tapiola 63,6 70,5 43,3 76,9 64,4 20 526 22 Otaniemi 68,1 97,5 31,8 75,0 60,9 3 908 Haukilahti- 23 Westend 55,6 63,6 31,4 71,7 53,1 8 860 24 Mankkaa 59,9 74,4 31,6 73,7 53,9 8 169 25 Laajalahti 61,5 84,4 30,0 70,2 59,3 3 620 3 Suur-Matinkylä 68,6 68,9 54,6 82,2 72,8 39 213 31 Matinkylä 71,8 68,5 64,5 82,4 75,7 20 355 32 Olari 66,3 69,8 45,3 83,9 70,7 15 742 Henttaa- 33 Suurpelto 57,2 72,9 36,8 61,9 62,4 3 116 4 Suur- Espoonlahti 71,6 87,3 51,0 76,4 68,0 53 522 41 Kanta- Espoonlahti 79,3 89,6 65,5 82,9 76,6 24 339 42 Saunalahti 62,3 89,8 37,3 59,8 50,7 7 198 Nöykkiö- 43 Latokaski 75,4 100,5 43,7 82,1 67,3 15 452 44 Kaitaa 52,3 72,8 31,8 52,4 46,3 5 893 5 Suur-Kauklahti 73,2 121,2 46,4 52,0 48,4 8 959 51 Kanta-Kauklahti 97,0 138,1 72,1 80,7 76,0 5 471 52 Kurttila-Vanttila 27,5 82,5 3 488 6 Vanha-Espoo 75,3 95,0 55,5 75,4 74,7 39 670 61 Kanta-Espoo 76,5 90,4 58,7 80,4 80,6 25 285 Muurala- 62 Gumböle 72,2 105,6 45,0 66,1 69,9 4 323 63 Bemböle 74,3 85,2 63,0 74,8 68,5 8 111 64 Nuuksio-Nupuri 60,8 114,9 23,8 43,8 43,7 1 951 7 Pohjois-Espoo 50,8 65,5 37,0 49,9 46,5 11 195 71 Vanhakartano- Röylä 39,1 48,1 28,6 40,7 39,7 7 219 72 Kalajärvi-Lakisto 66,9 87,3 51,2 62,1 56,6 3 976 Eetvartti 1 / 2017 9

Miten sairastavuusindeksi lasketaan Jokaiselle Suomen kunnalle on laskettu Kelan rekisteritietojen avulla indeksiluku, joka kertoo, miten tervettä tai sairasta väestö on suhteessa koko maan keskiarvoon (= 100). Vakioiduissa indeksiluvuissa on kuntien välisistä eroista poistettu väestön ikä- ja sukupuolirakenteesta johtuvat erot vakioimalla indeksiluvut iän ja sukupuolen mukaan. Luvut perustuvat kolmeen rekisterimuuttujaan: kuolleisuus eli kuolleiden määrä tuhatta asukasta kohti työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus työikäisistä erityiskorvattaviin lääkkeisiin, rajoitetusti peruskorvattaviin lääkkeisiin tai ruokavaliokorvauksiin oikeutettujen osuus väestöstä. Kukin muuttujista on suhteutettu erikseen maan väestön keskiarvoon, jota merkitään luvulla 100. Sairastavuusindeksi on kolmen osaindeksin keskiarvo. Indeksejä ei voi tarkastella tavanomaisina aikasarjoina, koska vakiointi on tehty kunkin vuoden väestöllä, ei vakioväestöllä. Jos jossakin tietyssä kunnassa indeksi vuonna 2010 on 120 ja vuonna 2013 vain 115, voidaan sanoa, että kunta on lähestynyt koko maan keskiarvoa. Ei kuitenkaan voida sanoa, että sairastavuus kunnassa olisi vähentynyt, koska laskennassa otetaan aina huomioon koko maan luvut eli suhteutetaan koko maan keskiarvoon. Lähteet: Kansaneläkelaitos. Espoon kaupungin konserniesikunnalle tuotetut Espoon osa-alueittaiset sairastavuus- ja kansantauti-indeksit Kansaneläkelaitos. Tilastotietokanta Kelasto, Terveyspuntarin sairastavuusindeksi Sairastavuusindeksi 2014 sekä vuoden 2013 indeksi Espoon osa-alueittain, Tietoisku 11/2015. Espoon kaupunki. Lisätietoja: Erityisasiantuntija Tuula Miettinen, Espoon kaupunki, Konserniesikunta, Strategia ja kehittäminen, puh. 043 8265 210, tuula.miettinen@espoo.fi Kaupungin palveluille aiempaa parempia arvosanoja Kaupunkipalvelututkimuksen pääraportti on valmistunut. Tutkimus tehdään neljän vuoden välein. Tuula Miettinen Keväällä tehdyssä kyselytutkimuksessa selvitettiin espoolaisten mielipiteitä kunnallisten palvelujen laadusta. Espoolaisten vastaajien arviot palveluista olivat aiempaa paremmat. Tutkimuksessa on mukana Espoon lisäksi yhdeksän muuta kuntaa, Helsinki, Vantaa, Turku, Oulu, Lahti (kysely syksyllä 2015), Forssa, Kokkola, Loviisa ja Tuusula. Suppean asuinkuntaindeksin arvo on pysynyt samana kuin vuonna 2015 (3,69). Tyytyväisyys indeksissä mukana oleviin 13 palveluun oli alhaisimmillaan huippusuhdanteessa 1989 ja korkealla lamavuonna 1993, jonka tasolle palattiin vuonna. Sen jälkeen tulos on edelleen parantunut, tyytyväisyys palveluihin lisääntynyt. Espoolaiset ovat vuoden kyselyyn verrattuna aiempaa tyytyväisempiä terveyskeskukseen. Kymmenestä terveyskeskuskäynnin osatekijästä muodostetulla terveyskeskusindeksillä mitattuna tyytyväisyys terveyskeskukseen oli tutkimuskunnista noussut eniten Forssassa ja Espoossa. Kaiken kaikkiaan tyytyväisimpiä terveyskeskuksiin oltiin Forssassa ja Turussa. Espoossa tyytyväisyys on tutkimuskuntien keskimääräisellä tasolla. Kyselyä edeltävien 12 kuukauden aikana espoolaisista vastaajista 79 prosenttia oli käynyt kunnallisessa terveyskeskuksessa. Tutkimuskunnista vähiten terveyskeskuspalvelujen käyttäjiä oli Espoossa ja Turussa, eniten Forssassa ja Kokkolassa. Espoossa kaikkien kysyttyjen terveyskeskuskäynnin osatekijöiden kohdalla tyytyväisyys on lisääntynyt. Eniten parannusta oli koettu ajansaannissa, vastaanoton odotusajassa (jonotusaika v. tutkimuksessa) ja lääkkeiden saannissa. Päivähoidolle paremmat arviot Pienten vastaajamäärien (Espoossa 103) vuoksi päivähoidon tulokset ovat suuntaa antavia. Vuoden Kaupunkipalvelututkimukseen verrattuna espoolaisten tyytyväisyys lasten päivähoitoon on 10 Eetvartti 1 / 2017

3,80 3,70 3,60 3,50 3,40 3,30 3,20 Espoo Helsinki Lahti Oulu Turku Vantaa 3,10 1983/1985 1989 1993 1997 2001 2005 2008 Espoo 3,24 3,20 3,57 3,47 3,36 3,45 3,46 3,58 3,69 Helsinki 3,26 3,21 3,59 3,57 3,47 3,43 3,49 3,48 3,68 Lahti 3,47 3,49 3,60 Oulu 3,61 3,71 3,71 3,66 3,54 3,52 Turku 3,61 3,55 3,59 3,71 Vantaa 3,55 Kuvio 1. Suppean asuinkuntaindeksin kehitys, 13 palvelua (Sis. 13 asiaa, jotka ovat pysyneet kyselylomakkeella samanlaisina vuodesta 1983 saakka.) Palvelut hoidettu 1 = erittäin huonosti, 5 = erittäin hyvin, asteikko katkaistu lisääntynyt selvästi. Kun vuonna kaikista espoolaisista vastaajista 37 prosenttia antoi päivähoidolle hyvän arvion, on osuus vuonna selvästi suurempi, 48 prosenttia. Tyytyväisyys on tutkimukseen osallistuneiden kuntien keskimääräisen tasolla. Kodin ulkopuolella päivähoidossa olevien lasten vanhempien tyytyväisyys kaikkiin kysyttyihin päivähoidon osatekijöihin on lisääntynyt neljän vuoden aikana. Lähes kaikki, 95 prosenttia, ovat tyytyväisiä hoitopaikkaan yleisesti, kodin ja hoitopaikan yhteistyöhön, toimintaan lasten kanssa ja ilmapiiriin ja turvallisuuteen (96 %). Eniten tyytymättömyyttä aiheuttavat henkilökunnan riittävyys ja tilojen kunto ja varusteet. Joka neljäs (23 %) vanhempi antoi niille erittäin tai melko huonon arvosanan. Ryhmäkoko sai huonon arvion joka viidenneltä (20 %). Peruskoululle hyvät arvosanat, tilat ja varusteet huolettavat Edelliseen Kaupunkipalvelututkimukseen verrattuna kaikkien espoolaisten vastaajien tyytyväisyys peruskouluun on pysynyt suunnilleen samalla tasolla. Kes- Kuvio 2. Terveyskeskusindeksin 10 osatekijää Espoossa kuvioissa on asteikko katkaistu, 1 = erittäin tyytymätön, 5 = erittäin tyytyväinen Eetvartti 1 / 2017 11

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % hoitopaikkaan yleisesti 90 95 1 2 8 3 kodin ja hoitopaikan yhteistyöhön 90 95 2 2 8 3 toimintaan lasten kanssa 88 95 1 11 3 2 Tyytyväisyys henkilökunnan ammattitaitoon henkilökunnan riittävyyteen 61 68 86 93 8 9 31 4 23 5 10 2 ilmapiiriin ja turvallisuuteen 86 96 7 8 3 1 tilojen kuntoon ja varusteisiin 68 84 8 6 23 10 ryhmän kokoon 61 74 5 5 34 21 Hyvä Ei kumpaakaan Huono Kuvio 3. Päivähoidossa olevien lasten vanhempien tyytyväisyys päivähoitopaikkaan, Espoo kiarvo oli nyt 4,17 ja vuonna 4,10, (asteikolla 1 = erittäin huono, 5 = erittäin hyvä, ilman Ei osaa sanoa -vastanneita). Tyytyväisyys on tutkimukseen osallistuneiden kuntien keskimääräisellä tasolla. Koululaisten vanhemmilta kysyttiin tyytyväisyyttä erikseen alakouluun ja yläkouluun. Pienten vastaajamäärien (Espoossa ala-aste 160, yläaste 81) vuoksi tulokset ovat suuntaa antavia. Alakoululaisten vanhemmat ovat tyytyväisiä kouluun kuten aiemmassakin kyselytutkimuksessa. Yli 80 prosenttia vastanneista vanhemmista arvioi erittäin tai melko hyväksi koulun yleensä, koulun ja kodin yhteistyön, kouluterveydenhuollon, opetuksen, henkilökunnan, ilmapiirin ja turvallisuuden ja koulumatkan pituuden. Joka viides arvioi huonoiksi tilojen kunnon ja varusteet sekä luokkakoon. Joka kymmenes on tyytymätön koulumatkan pituuteen. Muihin kysyttyihin asioihin vain harvat ovat tyytymättömiä. Espoossa alakoulun oppilaiden vanhemmat ovat tyytyväisempiä kouluun yleensä, kouluterveydenhuoltoon, henkilökuntaan ja koulun ilmapiiriin ja turvallisuuteen kuin vanhemmat tutkimuskunnissa keskimäärin. Myös yläkoulun oppilaiden vanhemmat ovat tyytyväisiä kouluun. Kyselyyn vastanneista oppilaiden vanhemmista yli 80 prosenttia arvioi erittäin tai melko hyväksi koulun yleensä, kodin ja koulun yhteistyön, opetuksen, henkilökunnan, ilmapiirin ja turvallisuuden, valinnaisten aineiden riittävyyden ja koulumatkan pituuden. Tyytymättömimpiä ollaan tilojen kuntoon ja varusteisiin sekä kouluterveydenhuoltoon. Joka viides antoi tiloille ja varusteille huonon arvosanan, kouluterveydenhuollolle joka kymmenes. Espoossa yläkoululaisten vanhemmat ovat tutkimuskuntien vastauksiin verrattuna keskimääräistä tyy- 12 Eetvartti 1 / 2017

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % koulu yleensä 89 89 5 6 5 4 kodin ja koulun yhteistyö 83 81 8 12 11 5 kouluterveyd enhuolto 73 82 11 12 16 5 opetus 88 86 10 8 6 2 Tyytyväisyys henkilökunta 87 85 10 9 3 6 ilmapiiri ja turvallisuus 84 82 12 7 5 10 tilojen kunto ja varusteet 63 69 13 12 24 19 luokkakoko 67 71 9 10 23 19 koulumatkan pituus 81 83 10 6 9 11 Hyvä Ei kumpaakaan Huono Kuvio 4. Luokilla 1-6 olevien lasten vanhempien tyytyväisyys kouluun, Espoo tyväisempiä muihin yläkoulusta kysyttyihin asioihin paitsi opetukseen. Sen osalta tyytyväisyys on samalla tasolla. Arkielämän ongelmia hieman vähemmän Tutkimuksessa kartoitettiin kuntalaisten hyvinvointia kysymällä, onko heillä tai heidän perheenjäsenellään ollut jokapäiväisestä arkielämästä selviytymistä vaikeuttavia ongelmia. Kysyttyjä ongelmia kerrottiin olleen joko vähemmän tai saman verran kuin aiemmassa tutkimuksessa. Eniten parannusta oli liiallisen työmäärän kohdalla. Kun vuoden tutkimuksessa joka neljäs (27 %) vastaaja kertoi liiallisen työmäärän vaikeuttaneen arkielämää, niin vuonna siitä kertoi kärsivänsä 17 prosenttia vastaajista. Kirjastoja riittävästi, tanssipaikkoja liian vähän Runsas enemmistö katsoo, että kysyttyjä kulttuuri- ja vapa-aikapalveluja on Espoossa riittävästi. Eniten kaivataan lisää tanssipaikkoja. Niitä on joka toisen vastaajan mielestä liian vähän. Neljä kymmenestä on myös sitä mieltä, ettei nuorisotiloja, ravintoloita eikä kahviloita ole riittävästi. Vain harvat katsovat, että tarjontaa on liikaa. Seitsemän prosentin mielestä ravintoloita on liikaa, kuuden Eetvartti 1 / 2017 13

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % koulu yleensä 89 87 6 4 7 7 kodin ja koulun yhteistyö 78 86 12 8 6 10 kouluterveyde nhuolto 70 76 15 13 16 11 opetus 86 85 8 11 6 4 Tyytyväisyys henkilökunta 84 87 11 8 5 5 ilmapiiri ja turvallisuus 74 87 15 7 11 7 tilojen kunto ja varusteet 59 68 13 9 27 22 valinnaisten aineiden riittävyys 71 85 15 8 14 7 koulumatkan pituus 84 82 8 7 9 9 Hyvä Ei kumpaakaan Huono Kuvio 5. Luokilla 7-9 olevien lasten vanhempien tyytyväisyys kouluun, Espoo prosentin mielestä urheilukilpailuja ja neljän prosentin mielestä kuntosaleja on liikaa. Muita kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluja liiallisena pitävien osuudet vaihtelevat yhdestä kolmeen prosenttiin vastaajista. Espoolaiset kaipaavat keskimääräistä enemmän teattereita, konsertteja, taidenäyttelyitä, museoita, urheilukilpailuja, kuntosaleja sekä ravintoloita, kahviloita ja tanssipaikkoja. Omalla asuinalueella uskaltaa liikkua Tutkimuksessa vastaajia pyydettiin arvioimaan kokemaansa turvallisuutta asuinalueella ja keskustassa. Pieni osa vastaajista ei osannut sanoa kantaansa tai eivät uskalla liikkua yksin muista syistä. Muista lähes kaikki (99 %) kokevat turvalliseksi tai melko turvalliseksi kävellä asuinalueellaan päivällä ja suuri enemmistö (89 %) myös myöhään illalla. Myös keskusta koetaan päivällä turvalliseksi tai melko turvalliseksi (97 %). Myöhään illalla keskustan kokee joka neljäs (26 %) turvattomaksi. Joka kymmenes (10 %) ei uskalla mennä sinne yksin. Kun vastaajilta kysyttiin kuinka huolestuneita he ovat siitä, että he itse tai heidän perheenjäsenensä voisivat joutua erilaisten rikosten uhriksi asuinkunnassa, useimpia (67 %) huolestutti erittäin tai melko paljon mahdollinen polkupyörän varastaminen. Toiseksi eniten huolestutti joutuminen rattijuopon aiheuttaman liikenneonnettomuuden uhriksi, 54 prosenttia vastaajista. Vähiten huolestuttivat moottoriajoneuvon 14 Eetvartti 1 / 2017

0 5 10 15 20 25 30 työttömyys 14 15 pitkäaikainen lomautus 2 2 työttömäksi joutumisen pelko 12 12 liikaa työtä 17 27 asumiseen liittyviä ongelmia 9 15 taloudelliset ongelmat 13 17 liian suuria lainoja hoidettavaksi oma yritys talousvaikeuksissa 4 3 6 8 elämää vaikeuttava sairaus 25 24 liiallinen päihteiden käyttö 4 4 yksinäisyys 6 11 nälkä, puute ruoasta vaikeus saada päivähoitopaikkaa 2 4 4 8 vaikeus järjestää vanhuksen hoito 6 8 Kuvio 6. Jokapäiväisestä arkielämästä selviytymistä vaikeuttava ongelma itsellä tai perheenjäsenellä, osuus (%) vastaajista, Espoo varastaminen ja väkivaltaisen ryöstön kohteeksi joutuminen, joka neljättä (26 %). Tiedot ovat peräisin FCG Konsultointi Oy:n tutkimuksesta Kaupunki- ja kuntapalvelut sekä tutkimuksen Espoo-kohtaisesta SAS-aineistosta. Tutkimus tehtiin yhdeksässä kunnassa, joten tutkimuksesta saadaan myös vertailutietoa muihin kaupunkeihin. Tutkimuksen kysymyksenasettelu säilytettiin vertailtavuuden vuoksi keskeisiltä osiltaan samanlaisena kuin aiempina vuosina. Tutkimus on tehty vuodesta 1983. FCG on tehnyt Espoon toimeksiannosta viime vuosina myös suppeampaa palvelututkimusta, joten osasta kysymyksistä saadaan vertailutietoa myös viime vuosilta. Kyselyn vastaajat valittiin satunnaisesti 18-79 -vuotiaista kuntalaisista. Kysely lähetettiin vastaajille huhti-toukokuussa. Espoossa otos oli 4 000 henkilöä ja vastauksia saatiin 1 280. Vastausaktiivisuudeksi saatiin 32 prosenttia. Lue lisää: KAPA - Kaupunki- ja kuntapalvelut, Asukastyytyväisyystulokset, Espoo.12.9., FCG Konsultointi Oy, HM www.espoo.fi/tieto > Palvelut > Kuntapalvelututkimus : Espoolaiset edelleen tyytyväisiä palveluihinsa Myös Verkkotilastopalvelusta (Essi > Työkalut > Verkkotilastopalvelu) löytyy tutkimuksen tietoja (Espoon kaupungin henkilöstölle) Lisätietoja: Espoon kaupunki, Konserniesikunta, Strategia ja kehittäminen Erityisasiantuntija Tuula Miettinen, puh. 043 826 5210 Tutkimusjohtaja Teuvo Savikko, puh. 050 380 7608 etunimi.sukunimi@espoo.fi Kaupunki- ja kuntapalvelut, FCG Konsultointi Oy Eetvartti 1 / 2017 15

Liian vähän, % vastaajista 0 10 20 30 40 50 60 kirjastot (sopivana pitäviä 95 %) 4 teatterit (80 %) 17 konsertit (79 %) 19 taidenäyttelyt (84 %) 13 museot (87 %) 11 elokuvat (88 %) 11 urheilukilpailut (82 %) 12 uimahallit (80 %) 19 kuntosalit (80 %) 16 muut sisäliikuntatilat (74 %) 25 ulkoilualueet ja -reitit (88 %) 11 urheilu- ja pelikentät (86 %) 11 nuorisotilat (60 %) 38 ravintolat (56 %) 37 kahvilat (56 %) 43 tanssipaikat (42 %) 55 Kuvio 7. Kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelujen tarjontaa liian vähäisenä pitävien osuus 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Moottoriajoneuvo varastetaan 3 23 56 17 Moottoriajoneuvoa vahingoitetaan 7 36 41 15 Kotiin murtaudutaan 7 37 46 9 Polkupyörä varastetaan 20 47 24 9 Muuta henkilökohtaista omaisuutta varastetaan Henkilökohtaista omaisuutta vahingoitetaan 8 8 39 40 43 43 9 9 Väkivaltainen ryöstö 5 21 63 11 Väkivallalla uhkailu 6 25 57 11 Väkivallan kohteeksi joutuminen 6 26 57 11 Seksuaalirikos 6 21 58 15 Rattijuopon aiheuttama liikenneonnettomuus 11 43 35 11 Erittäin huolestunut Ei ollenkaan huolestunut Melko huolestunut Ei osaa sanoa Kuvio 8. Pelko joutumisesta rikoksen uhriksi, Espoo 16 Eetvartti 1 / 2017

Mun Espoo on -kyselyllä selvitettiin kuntalaisten ajatuksia Espoosta Jorma Valve Espoon kaupunki kysyi viime syksynä Mun Espoo on -kyselyllä asukkaiden ja henkilöstön näkemyksiä siitä, millainen Espoo on ja millainen sen pitäisi olla. Elokuusta lokakuuhun netissä auki olleeseen kyselyyn vastattiin 6 150 kertaa ja se keräsi yhteensä 21 600 yksittäistä ehdotusta tai kommenttia. Kyselyn tuloksia hyödynnetään päivitettäessä Espootarinaa eli kaupungin strategiaa seuraavalle valtuustokaudelle. Uusi Espoo-tarina valmistellaan valtuuston hyväksyttäväksi syksyllä 2017. Kuntalaisten mielestä Espoon vahvuuksia ovat turvallisuus ja luonto Kyselyn tuloksia raportoitiin sanapilvinä, jossa tekstin koko kuvaa sanan esiintymisen määrää ja siten mitä suurempi sanan koko, niin sitä useampi vastaaja on sen maininnut. Yllä olevasta kuvasta on nähtävissä, että kysymykseen Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen Espoosta? ovat vastaukset painottuneet erityisesti luontoon, mereen ja kotikaupunkiin. Luonto ja meri ovat kyselyn mukaan edelleen selkeitä Espoon vetovoimatekijöitä. Meren äärelle kuntalaiset toivovat enemmän aktiviteetteja, kuten harrastus- ja virkistystoimintaa ja palveluita, jotta siellä voisi viettää enemmän aikaa. Vastaajat kokivat, että Mun Espoo on ennen kaikkea turvallinen, kuten alla olevan kuvan sanapilvestä on nähtävissä. Turvallisuus nousi keskeisimmäksi asiaksi kaikissa ikäryhmissä. Asukkaiden kehitystoiveet liittyivät elinympäristöön, luontoon ja liikenteeseen. Metron myöhästyminen ja Espoon sisäisen bussiliikenteen muutokset huolettivat. Monet vastaajista toivoivat poikittaisliikenteen sujuvoittamista Espoon sisällä. Seuraavana nousi esiin muun muassa kulttuurin ja liikunnan, muiden julkisten palveluiden ja työllisyyden kehittäminen. Myös kestävä kehitys nousi tärkeimpiin teemoihin, kun taas matkailu, yritystoiminnan edellytykset ja kansainvälisyys jäivät vähemmille maininnoille. Vastaajat pääsivät kertomaan näkemyksiään myös itselle läheisen kaupunkikeskuksen parhaista puolista ja kehittämisestä. Liikenneyhteydet ja asumisen mukavuus nousivat toivotuimmiksi kehityskohteiksi jokaisen kaupunkikeskuksen kohdalla. Vastaajat selvästi arvostivat palveluiden keskittymistä samaan paikkaan, jolloin kaikki asiansa voi hoitaa yhdellä kertaa. Espoolaiset kokevat kaupunkikeskukset monipuolisiksi palveluiden, työpaikkojen ja vapaa-ajan vieton keskittymiksi, ja niiden läheisyyttä arvostetaan. Vastauksista voidaan tulkita, että kaupunkikeskusten läheisyyden vuoksi kaupunkilaiset kokevat asuvansa kaupungissa, vaikka samalla luonto on yhtä lähellä. Espoon strategia, jossa kehitetään useaa keskusta yhden suuren keskuksen sijaan, vaikuttaisi tässä suhteessa onnistuneelta. Lisätietoja: Strategiajohtaja Jorma Valve, Espoon kaupunki, Konserniesikunta, Strategia ja kehittäminen, puh. 046 877 2055, jorma.valve@espoo.fi Eetvartti 1 / 2017 17

Kaupunkitutkimus- ja metropolipolitiikka -tutkimusohjelman hankkeet vuosille 2017 ja 2018 valittu Teuvo Savikko Kaupunkitutkimus- ja metropolipolitiikka -ohjausryhmä on valinnut vuosiksi 2017 ja 2018 rahoitettavat tutkimushankkeet. Määräaikaan mennessä tuli 34 hankehakemusta, joista 15 päätettiin rahoittaa. Tutkimusohjelman rahoittajaosapuolet valitsivat rahoitettavat hankkeet arviointi- ja neuvottelumenettelyn kautta. Rahoitettaviin tutkimushankkeisiin voi tutustua osoitteessa: http://www.helsinki.fi/kaupunkitutkimus/hankkeet/index.htm Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan tai seuraamaan jotakin tutkimushanketta tai haluat hankkeista muuta tietoa, ota yhteyttä Teuvo Savikkoon (teuvo.savikko@espoo.fi). Rahoitettavat hankkeet teemoittain: Yhteiskehittäminen ja uudet älykkäät palvelut Urbaanin yhteiskehittämisen mallit - Tutkimuksen ja monialaisen toimijuuden parhaat käytänteet kaupunkitiedon ja -suunnittelun kehittämisessä Professori Sami Moisio (sami.moisio@helsinki.fi) ja lehtori Venla Bernelius (venla.bernelius@helsinki.fi), Helsingin yliopisto Pyöräily osana Helsingin seudun kestävää kaupunkiliikennettä - uudet aineistot suunnittelun tukena Tutkijatohtori Maria Salonen (maria.salonen@helsinki. fi),helsingin yliopisto ja Yrkeshögskolan ARCADA Intelligent Methods and Models for Mining Community Knowledge: Enabling enriched Understanding of Urban Development in Helsinki Metropolitan Region with Social Intelligence Senior Research Fellow Shuhua Liu (shuhua.liu@arcada.fi), Yrkeshögskolan ARCADA Mun Idea - osallistuva budjetointi kaupunginosakehittämisessä Yliopettaja Soile Juujärvi (Soile.Juujarvi@laurea.fi), Laurea-ammattikorkeakoulu Kaupunki nuorten palveluna - uuden sukupolven kaupunkikokemus ja tulevaisuuden palvelut Lehtori Sara Ikävalko (Sara.Ikavalko@lamk.fi), LAMK ammattikorkeakoulu Hyvinvointi, palvelut ja monikulttuurisuus Professori Ilse Julkunen (ilse.julkunen@helsinki.fi), Helsingin yliopisto ja Aija Kettunen (Aija.Kettunen@diak.fi), Diakonia-ammattikorkeakoulu Jaettu kaupunki. Etnografinen tutkimus tilallis-toiminnallisista kohtaamisista monikulttuurisissa kaupunkiympäristöissä Professori Pia Olsson (pia.olsson@helsinki.fi), Helsingin yliopisto ja Humanistinen ammattikorkeakoulu HUMAK Kielettömänä kaupungissa? Tulokulma osallistuvaan ja kielellisesti esteettömään kaupunkiin Yliopettaja Päivi Rainò (Paivi.Raino@humak.fi), HUMAK ammattikorkeakoulu Kaupunkitalous ja metropolialue elinkeinoympäristönä Korkean vaikuttavuuden yritykset ja metropolialueen talouskasvu Apulaisprofessori Virpi Sorsa (virpi.sorsa@hanken.fi), Hanken Svenska handelshögskolan Stadionista maailmanluokan elämyskeskukseksi Yliopettaja Teemu Moilanen (Teemu.Moilanen@haagahelia.fi), HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu Asuminen, ympäristö ja kestävä kehitys Sosiaalisen sekoittamisen kynnysarvot Professori Matti Kortteinen (matti.kortteinen@helsinki.fi) ja tutkija Teemu Kemppainen (teemu.t.kemppainen@helsinki.fi), Helsingin yliopisto Miten kestävyysmuutos toteutuu kaupungissa (KE- MUT) - esimerkkinä Eko-Viikin asuinalue Helsingissä Apulaisprofessori Sirkku Juhola (sirkku.juhola@helsinki. fi), Helsingin yliopisto ja Metropolia ammattikorkeakoulu Hienon resoluution ilmanlaatumallinnus kaupunkisuunnittelun tukena Dosentti Leena Järvi (leena.jarvi@helsinki.fi), Helsingin yliopisto ja Metropolia ammattikorkeakoulu Kohti tervettä aikuisuutta (KOTA) - päiväkodin viherpihan vaikutus lasten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin Dosentti Aki Sinkkonen (aki.sinkkonen@helsinki.fi), Helsingin yliopisto SMART PARKS, käyttäjäkokemus osaksi julkisen ulkotilan investointi- ja ylläpitopäätöksiä Dosentti Tapani Pöykkö (Tapani.Poykko@hamk.fi), Hämeen-ammattikorkeakoulu HAMK Kaupunkisosiaalityöllä kohti vaikuttavaa kotoutumista pääkaupunkiseudulla ja Lahdessa 18 Eetvartti 1 / 2017

Uusiutuvan energian tuotanto nousussa Espoossa Tuija Stambej Uusiutuvan energian tuotannon kasvu kiihtyi Espoossa vuonna 2015, selviää Kestävä kehitys Espoossa -tietoiskusta. Tietoiskussa kuvataan kestävän kehityksen tilaa Espoossa ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten tunnuslukujen avulla. Suomenojan lämpöpumppulaitoksen tuottama päästötön energia ja sähköverkkoon liitettyjen aurinkopaneelijärjestelmien määrän kasvu osoittavat, että Espoossakin tulevaisuus on uusiutuvien energiamuotojen. Myös maalämpökaivojen lukumäärä jatkoi kasvuaan vuonna 2015. Espoon asukasta kohden lasketut kasvihuonekaasupäästöt vähenivät jo kolmatta vuotta peräkkäin. Asukasta kohti lasketut päästöt laskivat peräti 10 % ja kokonaispäästöt 9 % edelliseen vuoteen verrattuna. Tähän vaikutti erityisesti jäteveden hukkalämpöä hyödyntävän Suomenojan lämpöpumppulaitoksen käynnistyminen vuoden 2015 alussa, mikä vähensi kaukolämmön tuotannon päästöjä. Myös kulutettu sähkö oli ennätyksellisen vähäpäästöistä. Kuva 1. Maalämpökaivojen lukumäärä Espoossa vuosina 2010-2015. Yhä useampaan espoolaiseen kiinteistöön on asennettu ilmastoystävällinen maalämpö. Maalämpöjärjestelmien yhteenlaskettu teho on arviolta noin 8-10 MW. Monet muutkin mittarit kertovat hyvästä kehityksestä Polkupyöräilyn ja kävelyn suosio on kasvanut henkilöautoilua voimakkaammin. Eniten on lisääntynyt pyö- Kuva 2. Kasvihuonekaasupäästöt Espoossa vuosina 2006-2015. Eetvartti 1 / 2017 19

räily eri keskusten välillä. Myös Espoon ja koko pääkaupunkiseudun ilmanlaatu on parantunut pitkällä aikavälillä. Hengitysilma on puhtaampaa kuin takavuosina siitä huolimatta, että seudun asukasja liikennemäärät ovat kasvaneet. Espoon vesistöjen tila on säilynyt hyvänä tai tyydyttävänä. Pintavesien tilaa sekä järvillä että merialueilla heikentää vesistöjen rehevöityminen, joka on seurausta ravinnekuormituksesta. Suureksi kaupungiksi Espoossa on myös paljon luontoa. Espoon maa-alasta on suojeltu 10 % ja luonnonsuojelualueita on yli 80. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi on tärkeää huolehtia ekologisten yhteyksien säilymisestä luontoalueiden välillä, sillä toimivat yhteydet sopivien elinalueiden välillä ovat elintärkeitä kaikille lajeille ja soveltuvat useimmiten myös ihmisten virkistäytymiseen. Lisätietoja: Ympäristöasiantuntija Tuija Stambej, Espoon kaupunki, Ympäristökeskus, puh. 046 877 3420, tuija.stambej@espoo.fi Kuva 3. Kulkutapojen kehitys Espoossa vuosina 2006-2015 Missä sinä nautit hiljaisuudesta? Espoolaiset tunnistivat 869 hiljaista aluetta Kalevi Hiironniemi Espoossa yhä useampi joutuu elämään meluisassa ympäristössä, jossa meluhaittoja aiheuttavat kaupungin ja asukasmäärän nopea kasvu sekä jatkuvasti lisääntynyt liikenne. Espoon ympäristökeskus selvitti Espoon hiljaisia alueita vuonna mittaamalla maastossa hiljaisuutta desibelimittarin avulla, havainnoimalla maastossa äänimaisemia sekä pyytämällä espoolaisia kertomaan ja tunnistamaan hiljaisiksi kokemiaan paikkoja asukaskyselyn avulla. Melu on yksi keskeisimpiä elinympäristön laatua heikentäviä tekijöitä. Myös Espoossa yhä useampi joutuu elämään meluisassa ympäristössä, jossa meluhaittoja aiheuttavat kaupungin ja asukasmäärän nopea kasvu sekä jatkuvasti lisääntynyt liikenne. Sitä mukaa kun meluongelma on tunnustettu, on vastaavasti hiljaisuuden arvostus kasvanut. Osana selvityksen asukaskyselyä espoolaiset tunnistivat kartalle 869 itselleen tärkeäksi kokemaansa hiljaista aluetta. Kyselyn avoimissa vastauksissa näkyi huoli rakentamisen lisääntymisestä ja samalla hiljaisten virkistysalueiden vähenemisestä. Myös vehreä ympäristö, eläimet ja kaunis maisema liittyivät oleellisesti asukkaiden hiljaisuuden kokemukseen. Pelkästään rauhan ja hiljaisuuden etsiminen ilmoitettiin harvoin syyksi alueella käymiseen. Hiljaisilla alueilla oleskelussa oli enemmän kysymys kokonaisvaltaisesta virkistäytymisestä, luonnossa liikkumisesta ja viheralueista nauttimisesta yleensä. Hiljaisten alueiden säilyminen tärkeää keskellä kasvavaa kaupunkia Hiljaisten alueiden säilyttämisessä oleellista on kaikkien pääsy hiljaisuuden äärelle. Tämän vuoksi hiljaisia alueita on syytä säilyttää myös asutuksen keskellä, eikä vain Nuuksiossa. Asuinalueiden luontoympäristöistä haetaan vastapainoa melulle, joten niille olisi päästävä usein. Lisäksi ihmisten pakottaminen varta 20 Eetvartti 1 / 2017

vasten matkustamaan näille paikoille lisäisi liikennettä ja siten vain pahentaisi melun määrää. Espoon asukasmäärän jatkuva kasvu luo paineita asunto- ja muun rakentamisen lisäämiselle. Uudet ja entiset joukkoliikenneratkaisut ohjaavat lisärakentamista alueille, joilla on jo nyt paljon asutusta. Näiden alueiden harvat hiljaiset viher- ja virkistysalueet ovat vaarassa. Melun lisääntyessä juuri nämä harvat hiljaiset alueet ovat entistä tarpeellisempia ja niiden säilyminen tulisi ottaa huomioon myös rakentamista suunniteltaessa. Espoossa on laajoja ja luonnonmukaisia sekä taajama-alueilta löytyviä suhteellisen hiljaisia alueita Espoosta ei löydy enää syvän hiljaisuuden alueita, joilla luonnonäänet ovat hallitsevia ja ihmisen toiminnan aiheuttamat äänet satunnaisia ja vähäisiä. Kaupungissa on kuitenkin vielä laajoja ja luonnonmukaisia hiljaisia alueita, joissa melutaso jää alle 45 desibelin sekä taajama-alueiden muuta ympäristöä hiljaisempia alueita, jossa melutaso on 45 50 desibeliä. Laajoja ja luonnonmukaisia hiljaisia alueita Espoossa ovat Nuuksion Natura-alueet, niihin liittyvät Espoon järviylängön osat suurten väylien ulkopuolella sekä Nuuksion kansallispuisto. Samoin Pohjois-Espoon itäinen maanviljelysalue, Vanhan Espoon lounaiskulma, Keskuspuiston ja Leppävaaranpuiston ydinosat sekä rannikko voidaan suurelta osin laskea mukaan laajoihin ja luonnonmukaisiin hiljaisiin alueisiin. Pienempiä hiljaisia alueita ovat Gumbölenjokilaakso, Kurttila ja Strandbäcksskogen Bodominjärven eteläpuolella. Lisäksi kaupungin taajamaalueilta löytyi lukuisia suhteellisen hiljaisia virkistys- ja suojelualueiden katveita, joissa ihmistoiminnan äänet kuuluvat, mutta eivät häiritse ajoittaista lentomelua lukuun ottamatta. Tällaisia alueita ovat Kaitalahti, Friisinkallio, Karakallion lehto ja Villa Elfvikin luontotalon ympäristö Laajalahdella. Espoon hiljaiset alueet -selvitys tehtiin osana aiemmin tehtyä EU:n ympäristömeludirektiivin ja ympäristölainsäädännön edellyttämää meluselvitystä. Lisätietoja: Johtava ympäristötarkastaja Kalevi Hiironniemi, Espoon kaupunki, Ympäristökeskus, puh. 046 877 3502, kalevi.hiironniemi@espoo.fi 800 liito-oravaa ja 415 liito-oravametsikköä - Espoon nimikkoeläin viihtyy metsissämme Tia Lähteenmäki Espoossa on arviolta 800 liito-oravaa ja 415 liitooravan asuttamaa metsikköä, selviää Espoon liito-oravien kokonaisselvityksestä. Pohjois-Espoossa on havaittu liito-oravia jo pitkään, mutta nykyisin Espoon nimikkoeläin on levittäytynyt melko tasaisesti eri puolille kaupunkia. Liito-oravat eivät ole kovin ihmisarkoja eivätkä ne karta valaistuja alueita tai liikennemelua. Harva kuitenkaan näkee niitä, sillä suloiset suurisilmäiset liitäjät liikkuvat yön hämärissä äänettömästi puiden latvuksissa. Kellertävät papanat kertovat oravan olemassaolosta, mutta pelkkien papanoiden avulla ei saa vielä selville alueen liito-oravien määrää tai sukupuolta, kertoo ympäristöasiantuntija Tia Lähteenmäki Espoon ympäristökeskuksesta. Naaraat liikkuvat pääasiassa reviirinsä kolopuiden lähettyvillä, joten niiden papanoita löytyy runsaasti pieneltä alueelta. Koiraat puolestaan liikkuvat laajemmalla alueella ja jättävät papanoita myös naaraiden reviirille. Selvityksessä Espoon liito-oravakannaksi on arvioitu noin 800 yksilöä. Parhaita liito-orava-alueita ovat Lakiston ympäristö, Nuuksion järviylängön eteläosa ja Gumbölen-Espoonkartanon alue sekä Etelä-Espoossa Saunalahdesta Nöykkiöön ulottuva alue. Eetvartti 1 / 2017 21

Pohjois-Espoon vahva liito-oravakanta on tunnettu jo pitkään, mutta 2000-luvusta lähtien liito-oravia on havaittu runsaasti myös eteläisissä kaupunginosissa. Suojeltu laji on nykyisin levittäytynyt melko tasaisesti eri puolille Espoota. Ainoastaan saaristoon - Suvisaaristoa lukuun ottamatta - laji ei ole levittäytynyt. Vähiten liito-oravia on Bodomin alueella ja sen itäpuolella Kehä III:n ympäristössä, Histan alueella, Espoonlahden perukan länsipuolella Kurttilan alueella sekä Leppävaaran alueella. Liito-orava viihtyy kuusivaltaisissa sekametsissä ja rakentaa pesän haapoihin Espoosta on tiedossa kaikkiaan 415 liito-oravan asuttamaa metsikköä, jos mukaan otetaan Nuuksion vahva liito-oravakanta. Espoon maa-alasta liito-oravan asuttamia metsiä on noin 5 % ja elinalueista 17 % sijaitsee luonnonsuojelualueilla. Useimmat liito-oravan elinalueet ovat ympäristöä rehevämpiä kuusivaltaisia sekametsiä, joissa on eri-ikäistä puustoa. Elinalueilla kasvaa myös haapoja, jotka ovat liito-oravan yleisin pesäpuu ja tärkeä ravinnonlähde. Laji tulee toimeen myös pienissä taajamametsissä, mutta poikkeuksellisen pieneen metsikköön tai muuhun tavanomaisesta poikkeavaan ympäristöön asettumista on havaittu vain alueilla, joissa parempaa ympäristöä ei ole juuri ollut tarjolla. Tällöin kyse voi olla enemmänkin olosuhteiden pakosta kuin mieliympäristön muuttumisesta. Sopeutuvaisena otuksena liito-orava voi asettua paremman puutteessa meluisan moottoritien kupeeseen, kerrostalojen pihametsikköön tai jopa Tapiolan liikekeskuksen viereisen kerrostalon katon alle, kertoo Lähteenmäki naurahtaen. Kaupunki ottaa huomioon liito-oravan kaavoituksessa ja maankäytössä Liito-oravan elinympäristöihin vaikuttaa myös maankäyttö ja metsienhoito, ja kaupungilla on suurena maanomistajana merkittävä rooli elinvoimaisen liitooravakannan säilyttämisessä. Liito-oravan suojelussa tärkeintä on säilyttää pesäpuut ja niiden ympärillä riittävästi suojaa tarjoavia kuusia sekä ravinto- ja kolopuiksi sopivia haapoja ja muita lehtipuita, Lähteenmäki kertoo. Liito-oravakannan säilyminen elinvoimaisena edellyttää myös puustoisten kulkuyhteyksien säilyttämistä elinalueiden ja muiden sopivien metsäalueiden välillä sekä rajojen yli naapurikuntien puolelle. Ympäristökeskuksen teettämässä monivuotisessa Espoon liito-oravien kokonaisselvityksessä saatiin runsaasti tietoa lajin menestymisestä ja toisaalta riskitekijöistä, kuten sopivien elinalueiden vähenemisestä ja kulkuyhteyksien katkeamisesta kehittyvässä kaupungissa. Lisätietoja: Ympäristöasiantuntija Tia Lähteenmäki, Espoon kaupunki, Ympäristökeskus, puh. 043 826 5221, tia.lahteenmaki@espoo.fi 22 Eetvartti 1 / 2017

Työssäkäyntitilasto 2014 Arja Munter Työssäkäyntitilasto tuottaa vuosittain tietoa väestön taloudellisesta toiminnasta ja työssäkäynnistä. Se on pääasiassa hallinnollisiin rekistereihin ja tilastoaineistoihin perustuva virallinen tilasto. Rekisteriviiveistä johtuen aineisto on julkistettaessa 2-3 vuotta vanhaa. Väestön pääasiallinen toiminta Aiempaa useampi 55-64 -vuotias espoolainen kuului työvoimaan Vuoden 2014 lopussa Suomessa oli asukkaita 5_471_753 henkeä. Suomalaisista 48,2 % kuului työvoimaan. Työvoimaan kuuluvuus oli pysynyt Suomessa edellisen vuoden tasolla. Pääkaupunkiseudulla työvoimaan kuuluvien osuus väestöstä oli korkeampi kuin koko maassa. Työvoimaan kuului 53,2 % seudun väestöstä. Pääkaupunkiseudulla työvoimaan kuuluvuus oli laskenut hivenen. Työvoiman määrä oli kasvanut pääkaupunkiseudulla noin 6 700 hengellä, mikä oli suurempi kuin työvoiman kasvu koko maassa. Työvoimaan kuuluvien osuus pääkaupunkiseudulla oli korkein Helsingissä ja matalin Kauniaisissa. Lukumääräisesti työvoiman määrä oli lisääntynyt kaikissa seudun kunnissa. Alle 14-vuotiaiden lasten osuus väestöstä oli pääkaupunkiseudulla hieman alhaisempi, 16,1 %, kuin koko maassa, 16,4 %. Pääkaupunkiseudun sisällä lasten osuus oli korkein Espoossa ja matalin Helsingissä. Pääkaupunkiseutukunnissa lasten osuus oli kohonnut hieman edellisestä vuodesta Kauniaista lukuun ottamatta. Koululaisten ja opiskelijoiden osuus pääkaupunkiseudulla oli edelleen lähes sama kuin koko maassa. Osuudet olivat pysyneet edellisen vuoden tasolla sekä koko maassa että pääkaupunkiseudun kaikissa kunnissa. Korkein opiskelijoiden väestöosuus oli Kauniaisissa ja alhaisin Vantaalla. Eläkkeellä oleminen oli selvästi harvinaisempaa pääkaupunkiseudulla kuin koko maassa. Eläkkeellä olevien osuus oli kohonnut vuoden 2014 aikana sekä koko maassa että pääkaupunkiseudulla. Koko maassa joka neljäs henkilö oli eläkkeellä, pääkaupunkiseudulla vajaa viidennes väestöstä oli eläkkeellä. Eläkkeellä oleminen oli yleisintä Kauniaisissa ja Helsingissä ja vähäisintä Espoossa. Työvoimaan kuulumattoman ryhmän muut (varusmiehet, kotitöitä tekevät yms.) osuus oli pysynyt ennallaan koko maassa ja hieman laskenut pääkaupunkiseudulla. Kun kaikista espoolaisista 52 % kuului työvoimaan vuoden 2014 lopussa, ikäryhmittäiset työvoimaosuudet vaihtelivat suuresti. Yleisintä työvoimaan kuuluvuus oli 25-54- ja 55-59-vuotiailla, joista työvoimassa oli 88 %. Ikäryhmässä 55-59 -vuotiaat, työvoimaan Osuus väestöstä (%) 60 50 52,2 53,7 53,5 48,2 Työvoima 0-14 -vuotiaat 40 Opiskelijat, koulul. Eläkeläiset 30 24,6 Muut 20 19,6 15,9 13,9 19,4 18,1 17,8 16,4 10 0 8,1 7,7 7,0 7,5 4,1 5,3 3,6 3,2 Espoo Helsinki Vantaa Koko maa Kuva 1. Väestön pääasiallinen toiminta Espoossa, Helsingissä, Vantaalla ja koko maassa 31.12.2014 Eetvartti 1 / 2017 23

100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % Muu Eläke Opiskelu Työvoima 30 % 20 % 10 % 0 % 20132014 20132014 20132014 20132014 20132014 20132014 15 19 20 24 25 54 55 59 60 64 65 Kuva 2. 15 vuotta täyttäneen väestön pääasiallinen toiminta ikäryhmittäin v. -14 (%) kuuluminen on yleistynyt kolmen vuoden aikana. Myös lähempänä eläkeikää olevilla, 60-64 -vuotiailla, työvoimaan kuuluminen on yleistynyt merkittävästi viime vuosina ja vuoden 2014 lopussa heistä 64 % lukeutui työvoimaan. Yli 65-vuotiaista yli 1 300 henkeä kuului työvoimaan. Koululaisten ja opiskelijoiden osuus oli noussut alle 25-vuotiailla ja pysynyt ennallaan tätä vanhemmilla 55-59-vuotiaita lukuun ottamatta. Eläkkeellä olevien osuus oli laskenut tai pysynyt ennallaan edellisestä vuodesta kaikilla alle 65-vuotiailla. Suuralueittain tarkasteltuna työvoimaan kuuluvia oli eniten Vanha-Espoossa, Suur-Leppävaarassa ja Suur-Matinkylässä asuvissa. Vähäisintä työvoimaan kuuluvuus oli Suur-Tapiolassa ja Suur-Espoonlah- Taulukko 1. Väestön pääasiallinen toiminta Espoossa suuralueittain 31.12.2014, osuus koko väestöstä (%) Työ- 0-14- Opisk., Eläke- Suuralue voima vuotiaat koulul. läiset Muut Yht. Suur-Leppävaara 35 644 12 834 5 184 9 903 2 397 65 962 Suur-Tapiola 22 407 7 638 4 466 8 263 1 688 44 462 Suur-Matinkylä 20 223 6 712 2 893 7 060 1 507 38 395 Suur-Espoonlahti 27 147 10 757 3 950 9 341 1 887 53 082 Suur-Kauklahti 4 470 2 202 597 939 254 8 462 Vanha-Espoo 21 386 8 418 3 294 4 935 1 514 39 547 Pohjois-Espoo 5 749 2 856 866 1 408 336 11 215 Muu alue 1 579 546 370 496 1 427 4 418 Yhteensä 138 605 51 963 21 620 42 345 11 010 265 543 % Suur-Leppävaara 54,0 19,5 7,9 15,0 3,6 100 Suur-Tapiola 50,4 17,2 10,0 18,6 3,8 100 Suur-Matinkylä 52,7 17,5 7,5 18,4 3,9 100 Suur-Espoonlahti 51,1 20,3 7,4 17,6 3,6 100 Suur-Kauklahti 52,8 26,0 7,1 11,1 3,0 100 Vanha-Espoo 54,1 21,3 8,3 12,5 3,8 100 Pohjois-Espoo 51,3 25,5 7,7 12,6 3,0 100 Koko Espoo 52,2 19,6 8,1 15,9 4,1 100 24 Eetvartti 1 / 2017

dessa asuvilla. Suur-Kauklahtea lukuun ottamatta muilla suuralueilla työvoimaan kuuluvien osuus oli laskenut tai pysynyt ennallaan. Lasten osuus oli korkein Suur-Kauklahdessa ja Pohjois-Espoossa, joissa joka neljäs asukas oli alle 15-vuotias. Vähiten lapsia oli Suur-Tapiolassa ja Suur-Matinkylässä. Suur-Tapiolassa asuvista joka kymmenes oli opiskelija. Lasten osuus väestöstä oli noussut Suur-Matinkylässä, Suur-Tapiolassa, Suur- Leppävaarassa ja Vanha-Espoossa. Vähiten opiskelijoita oli lapsivaltaisessa Suur-Kauklahdessa ja Suur- Espoonlahdessa. Eläkkeellä olevien osuus oli korkein Suur-Tapiolassa ja Suur-Matinkylässä, joissa lähes viidennes väestöstä oli eläkkeellä. Keskimääräistä enemmän eläkeläisiä oli myös Suur-Espoonlahden väestössä. Eläkkeellä olevien osuus oli noussut tai pysynyt ennallaan Suur-Kauklahtea lukuun ottamatta. Ryhmän muut, johon kuuluvat varusmiehet, kotitaloustyötä tekevät ja muut työvoiman ulkopuolella olevat, osuus oli korkein Suur-Matinkylässä ja alhaisin Pohjois-Espoossa ja Suur-Kauklahdessa. Miesten ja naisten työvoimaan kuulumisessa ei ollut suurta eroa: miehistä työvoimaan kuului 53,1 % ja naisista 51,3 %. Miehistä suurempi osuus oli työllisiä ja naisista pienempi osuus työttömiä. Alle 15-vuotiaita oli miehistä suurempi osuus kuin naisista, samoin opiskelijoista ja koululaisista. Suurin ero sukupuolten välillä taloudellisessa toiminnassa oli eläkkeellä olo. Naisista selvästi suurempi osa kuului eläkeläisten ryhmään kuin miehistä. Kieliryhmien välillä oli selviä eroja taloudellisen toiminnan luokkiin jakautumisessa. Osittain taustalla on kieliryhmien väliset erot ikärakenteessa, osittain kulttuuriset erot. Suomenkielisten työvoimaan kuuluvuus oli yleisintä; yli puolet kieliryhmästä kuului työvoimaan. Myös vieraskielisistä puolet oli työvoimassa, mutta ruotsinkielisistä vain 44 %. Suomenkieliset olivat muita useammin myös työllisiä, vieraskieliset taas muita useammin työttömiä. Ruotsinkielisistä vain harva oli työtön. Ruotsinkielisistä lähes joka neljäs oli alle 15-vuotias lapsi, vieraskielisistä joka viides ja suomenkielisistä vajaa viidesosa. Opiskelijoiden ja koululaisten osuus oli korkein vieraskielisten ryhmässä, josta joka kymmenes kuului tähän ryhmään. Eläkeläisten osuus oli suurin ruotsinkielisissä ja matalin vieraskielisillä. Ryhmä muut, johon sisältyvät mm. varusmiehet ja omaa kotitaloutta hoitavat, oli suurin vieraskielisten ryhmässä. 100 % 4,0 4,3 4,1 90 % 14,0 17,8 15,9 80 % 70 % 8,6 7,7 8,1 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 20,3 18,8 19,6 5,6 4,5 5,1 47,5 46,8 47,1 Muut Eläkeläiset Opiskelijat, koululaiset 0 14 vuotiaat Työttömät Työlliset 10 % 0 % Miehet Naiset Kaikki Kuva 3. Väestön pääasialllinen toiminta sukupuolen mukaan Espoossa 31.12.2014 Eetvartti 1 / 2017 25

100 % 2,6 2,7 4,1 90 % 80 % 17,4 7,9 22,8 14,5 3,2 9,7 15,9 8,1 70 % 7,7 60 % 50 % 40 % 30 % 18,9 4,4 22,7 2,8 21,5 19,6 5,1 10,5 Muut Eläkeläiset Opiskelijat, koululaiset 0 14 vuotiaat Työttömät Työlliset 20 % 48,8 41,3 40,7 47,1 10 % 0 % Suomi Ruotsi Muut kielet Kaikki Kuva 4. Väestön pääasiallinen toiminta äidinkielen kukaan Espoossa 31.12.2014 Koulutustaso Korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuus kohonnut edelleen Maamme 15 vuotta täyttäneestä väestöstä lähes kolmannekselta puuttuu peruskoulutuksen jälkeiset ammatilliset opinnot. Pääkaupunkiseudulla opintojen puuttunen oli harvinaisempaa Vantaata lukuun ottamatta. Keskiasteen koulutus oli 40 %:lla maamme asukkaista. Pääkaupunkiseudulla keskiasteen koulutus oli yleisin vantaalaisilla ja harvinaisin Kauniaisissa asuvilla. Kauniaislaisista peräti 57 %:lla oli korkeaasteen tutkinto. Toiseksi eniten korkeasti koulutettuja oli Espoossa ja vähiten Vantaalla. Koko maassa korkeasti koulutettujen osuus oli pääkaupunkiseutua alhaisempi, vajaa 30 %. Espoossa 15 vuotta täyttäneistä vailla peruskoulutuksen jälkeistä tutkintoa oli 25 %, keskiasteen tutkinto oli 30 %:lla ja korkea-asteen tutkinto 45 %:lla. Ylin korkea-asteen tutkinto tai tutkijakoulutus oli joka viidennellä espoolaisella, kun vastaava osuus koko pääkaupunkiseudulla oli 17 %. Vuoden 2014 aikana espoolaisten koulutustaso oli parantunut niin, että kokonaan vailla tutkintoa olevien määrä oli laskenut ja korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuus oli kohonnut. Yleisen suuntauksen vastaisesti ilman ammatillista koulutusta olevien osuus oli noussut jälleen 25-44 - vuotiaiden ryhmässä. Taustalla saattaa olla osittain koulupudokkaiden määrän kasvu ja toisaalta maahan muuttaneiden määrän lisääntyminen. Tiedot ulkomailla suoritetuista tutkinnoista ovat varsin puutteelliset. Korkea-asteen suorittaneiden osuus oli noussut yli 45 vuotta täyttäneillä. Ikäryhmistä eniten korkea-asteen tutkinnon suorittaneita oli 35-54 -vuotiaissa, noin 60 % ikäryhmästä. Korkeakoulutettujen osuus pieneni kohti vanhempia ikäluokkia. Korkeintaan perusasteen suorittaneiden osuus laski iän lisääntyessä aina 54-vuotiaisiin asti, minkä jälkeen osuus kohosi jälleen. Kansaneläkeiässä olevista 34 % oli ilman ammatillista koulutusta. Väestön taloudellinen aktiivisuus ja koulutustaso olivat yhteydessä toisiinsa. Koko 15 vuotta täyttäneestä espoolaisväestöstä joka neljäs oli vailla peruskoulutuksen jälkeistä tutkintoa. Työvoimaan kuuluvista taas vain vajaa 15 % oli vailla ammatillista koulutusta, ja työvoiman ulkopuolella olevista lähes joka toinen oli vailla peruskoulutuksen jälkeistä tutkintoa. Työvoimaan kuuluvista yli puolella oli korkea-asteen tutkinto, kun työvoiman ulkopuolella olevista vain 30 %:lla. Kun taloudellisen toiminnan ja koulutuksen tarkasteluun yhdistetään sukupuoli, koulutuserot tulevat selvemmiksi erityisesti naisilla. Kaikista 15 vuotta täyttäneistä espoolaisista naisten koulutustaso oli korkeampi kuin miesten. Kun tarkastellaan työvoimaan kuuluvia, miesten ja naisten välinen koulutusero kasvaa. Työvoimaan kuuluvista ja erityisesti työlliseen työvoimaan kuuluvista naiset olivat selvästi miehiä paremmin koulutettuja. Työtön työvoima, sekä miehet että naiset, oli heikommin koulutettua kuin väestö keskimäärin. Kaikkein huonoin koulutustaso oli työvoiman ulkopuolella olevilla. Naisista lähes puolet oli vailla peruskoulutuksen jälkeistä tutkintoa ja miehistäkin lähes yhtä moni oli vailla tutkintoa. Espoon suuralueista selkeästi korkein koulutustaso oli edelleen Suur-Tapiolassa, missä useammalla kuin 26 Eetvartti 1 / 2017

joka toisella 15 vuotta täyttäneellä oli korkea-asteen koulutus. Suur-Matinkylässä, Suur-Leppävaarassa ja Suur-Espoonlahdessa korkeakoulutettujen osuus oli noin 45 % ja muilla alueilla yli kolmannes. Ilman ammatillista tutkintoa olevien osuus laski kaikilla suuralueilla. Vastaavasti korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuus kohosi kaikilla suuralueilla vuoden 2014 aikana. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 21,3 13,4 10,5 10,9 18,7 18,5 13,1 8,5 12,6 20,5 9,2 11,3 9,9 8,3 29,3 32,3 13,7 11,1 13,4 17,5 12,9 9,2 11,4 21,7 9,5 10,2 10,0 6,9 33,6 Yl. korkeak.as., tutkijak. Al. korkeakouluaste Alin korkea aste Keskiaste, vain yo tutk. Keskiaste pl. yo tutk. Vain perusaste 20 % 10 % 25,2 26,7 32,1 10,9 18,6 27,3 29,8 0 % Espoo Helsinki Vantaa Kauniainen Pääkaupunkiseutu Koko maa Kuva 5. 15 vuotta täyttäneen väestön koulutustaso koko maassa ja pääkaupunkiseudulla kunnittain 31.12.2014 Taulukko 2. Väestön koulutustaso iän mukaan Espoossa 31.12.2014 (15 vuotta täyttäneet) Ikä yht. 15-19 20-24 25-29 30-34 35-39 40-44 45-49 50-54 55-59 60-64 65+ Vain perusaste 25,2 86,3 20,9 21,9 19,5 15,7 15,2 14,1 13,6 17,0 19,7 34,0 Keskiaste 29,6 13,7 72,2 38,1 27,9 25,1 23,8 26,3 28,3 28,0 28,9 21,6 Korkea-aste 45,2 0,0 6,9 40,0 52,6 59,3 61,1 59,6 58,2 55,0 51,5 44,4 Yht. 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 % 90 % 30,0 80 % 70 % 45,2 53,4 60 % 50 % 25,6 Korkea asteen koulutus Keskiaste Vain perusaste 40 % 29,6 30 % 31,8 20 % 44,4 10 % 25,2 14,8 0 % Koko väestö Työvoima Työvoiman ulkopuolella olevat Kuva 6. 15 vuotta täyttäneiden espoolaisten koulutustaso työvoimaan kuulumisen mukaan 31.12.2014 Eetvartti 1 / 2017 27

100 % 90 % 80 % 70 % 42,8 47,4 49,0 57,8 51,2 59,5 30,2 40,2 30,5 29,5 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 31,0 28,3 26,2 24,3 33,3 17,7 30,3 11,9 32,7 16,1 Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset yht. Työvoima Työlliset Työttömät Työvoiman ulkop. olevat 30,2 10,3 38,7 31,2 31,6 28,2 26,4 43,1 24,9 45,6 Korkea asteen koulutus Keskiaste Vain perusaste Kuva 7. 15 vuotta täyttäneiden espoolaisten koulutustaso sukupuolen ja taloudellisen toiminnan mukaan 31.12.2014 60 55,8 Osuus 15-vuotta täyttäneistä (%) 50 45,3 46,0 44,6 45,2 40 30 24,7 29,9 26,0 29,5 24,4 41,3 29,5 31,4 25,9 27,3 38,1 38,3 33,6 32,8 29,1 28,1 25,2 29,6 Vain perusaste Keskiaste 20 18,2 Korkea- aste 10 0 Suur- Leppävaara Suur- Tapiola Suur- Matinkylä Suur- Espoonlahti Suur- Kauklahti Vanha- Espoo Pohjois- Espoo Koko Espoo Kuva 8. Koulutustaso suuralueittain Espoossa v. 2014 Valtionveronalaiset tulot Espoolaisten keskitulo laski edellisvuodesta noin 900 euroa Vuonna 2014 espoolaisista 15 vuotta täyttäneistä henkilöistä vajaa 6 % oli ilman valtionveronalaisia tuloja. Helsingissä tulottomien osuus oli hieman korkeampi ja Vantaalla ja Kauniaisissa matalampi. Alle 15_000 euron tuloilla oli espoolaisista vajaa neljännes. Kolmanneksella espoolaisista yli 15-vuotiaista oli 15_000-34 999 euron vuositulot. Helsingissä ja Vantaalla tähän tuloluokkaan kuului useampi tulonsaaja ja Kauniaisissa harvempi. Merkittävin ero kuntien välillä oli yli 65 000 euroa ansainneiden osuudessa. Kauniaisissa heitä oli yli neljännes tulonsaajista, Espoossa runsas kymmenesosa ja Helsingissä ja Vantaalla vajaa kymmenesosa. Espoolaisen työssäkäyvän valtionveronalaiset tulot vuonna 2014 olivat keskimäärin 50 233 euroa. Keskimääräiset tulot olivat laskeneet vuoden aikana 904 euroa eli 1,8 %. Keskitulon kehitys oli aivan poikkeuksellinen Kaitaalla, jossa keskimääräinen valtionveronalainen tulo työllistä kohti laski yli 57 500 euroa edellisestä vuodesta. Korkeimman tulotason alueet olivat Suvisaaristo, Haukilahti-Westend ja Mankkaa. Alhaisimmat tulot olivat jälleen opiskelijavaltaisessa Otaniemessä, jossa työllisen verotettava tulo oli keskimäärin 20 387 euroa, mikä oli vain 40 % espoolaisten työllisten keskimääräisistä tuloista. Toiseksi alhaisin tulotaso oli jälleen Kanta-Espoossa ja kolmanneksi alhaisin Henttaa-Suurpellossa. Työttömien keskimääräiset valtionveronalaiset tulot vuonna 2014 olivat 20 137 euroa. Työttömien tulot 28 Eetvartti 1 / 2017

Kuva 9. 15 vuotta täyttäneiden henkilöiden jakautuminen tuloluokkiin valtionveronalaisten tulojen mukaan pääkaupunkiseudulla 31.12.2014 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 14,2 5,8 8,6 12,6 16,1 14,8 9,2 6,9 4,5 4,5 7,7 8,2 12,8 14,8 17,4 20,4 17,7 18,4 26,0 5,7 7,7 10,5 11,8 11,2 10,1 4,8 8,0 13,1 17,6 17,1 65000+ 55 000 64 999 45 000 54 999 35000 44 999 25 000 34 999 15 000 24 999 Alle 15 000 Tulottomat 20 % 22,4 25,0 22,6 22,5 23,9 10 % 0 % Espoo Helsinki Vantaa Kauniainen PKS olivat laskeneet vuoden aikana noin 53 eurolla, mikä merkitsi noin 0,3 %:n laskua. Työttömien tulot jäivät alle 40 %:iin työllisten tuloista. Työttömien tulot olivat korkeammat Haukilahti-Westendissä asuvilla työttömillä. Seuraavaksi suurimmat tulot työttömillä oli Kurttila-Vanttilassa ja Mankkaalla. Alhaisimmat työttömien tulot olivat Otaniemessä, jossa ne olivat myös laskeneet vuodesta. Toiseksi alhaisimmat tulot olivat Kanta-Espoossa ja Muurala- Gunbölessä asuvilla työttömillä. Taulukko 3. Espoolaisten työllisten ja työttömien keskimääräiset valtionveronalaiset tulot tilastoalueittain v. 2014 2014 2014 Suuralue Työllinen Tulot / Erotus Tulot / Erotus tilastoalue työvoima työllinen 2013-2014 työtön 2013-2014 1. Suur-Leppävaara 32 207 47 477 927 19 088-146 11. Kanta-Leppävaara 15 003 44 752 1 230 18 039-54 13. Kilo-Karakallio 7 035 43 369 393 17 130-486 14. Laaksolahti 5 175 59 160 509 29 690 1 794 15. Viherlaakso-Lippajärvi 4 336 48 534 1 405 18 240-649 16. Sepänkylä 658 54 696-613 22 763-3 283 2. Suur-Tapiola 20 801 60 613 413 26 543 1 575 21. Kanta-Tapiola 9 714 55 576 1 531 23 963 965 22. Otaniemi 1 706 20 387-51 13 967-1 912 23. Haukilahti-Westend 3 869 84 630-1 110 34 620 4 889 24. Mankkaa 3 802 66 154-2 975 31 345 3 328 25. Laajalahti 1 710 62 705 5 784 21 082-2 544 3. Suur-Matinkylä 18 105 49 153 235 19 685-206 31. Matinkylä 9 322 48 883 472 18 350 695 32. Olari 7 285 50 764-137 22 212-2 035 33. Henttaa -Suurpelto 1 498 43 006 923 20 129 1 226 4. Suur-Espoonlahti 24 506 51 968-6 656 21 118-1 551 41. Kanta-Espoonlahti 10 409 46 745-2 602 18 748 1 069 42. Saunalahti 3 402 57 717 3 988 23 975-18 896 43. Nöykkiö-Latokaski 7 603 54 473 1 313 23 940-2 649 44. Kaitaa 2 847 53 058-57 581 24 541 4 557 45. Suvisaaristo 245 103 691 11 802 18 085-2 048 5. Suur-Kauklahti 4 058 48 678 932 21 387 957 51. Kanta-Kauklahti 2 349 45 271 922 17 292 1 268 52. Kurttila-Vanttila 1 709 53 361 1 093 32 630 3 041 6. Vanha-Espoo 19 122 44 016 520 17 790-275 61. Kanta-Espoo 12 099 41 808 108 16 831-512 62. Muurala-Gumböle 2 133 45 494 885 16 974 163 63. Bemböle 4 020 47 944 1 338 21 942 1 463 64. Nuuksio 870 52 954 1 581 22 965-2 242 7. Pohjois-Espoo 5 290 49 810 478 22 196 2 511 71. Vanhakartano-Röylä 3 332 51 041 222 22 651 2 389 72. Kalajärvi-Lakisto 1 958 47 716 938 21 354 2 877 Muut 1 090 29 351-2 776 11 016 1 510 Koko Espoo 125 179 50 233-904 20 137-53 Eetvartti 1 / 2017 29

Työvoiman rakenne Työvoimaosuus pysyi ennallaan Vuoden 2014 lopussa Espoossa oli 138 605 työvoimaan kuuluvaa henkilöä, joiden ikä oli 15-74 vuotta. Määrä oli kasvanut edellisestä vuodesta noin 2 100:lla. Työikäisistä työvoimaan kuului 69 %. Koko maassa vastaava osuus oli 64 %. Espoossa työvoimaan kuuluvuus oli pysynyt ennallaan, samoin koko maassa. Työikäisten työvoimaan kuuluvuus oli korkeinta Espoon pohjoisissa osissa, Suur-Kauklahdessa, Pohjois-Espoossa ja Vanha-Espoossa. Suur-Tapiolassa oli alhaisin työvoimaosuus. Työvoimaan kuuluvuus oli laskenut Suur-Espoonlahdessa ja Pohjois-Espoossa ja noussut tai pysynyt ennallaan muilla suuralueilla. Julkinen hallinto, koulutus ja sosiaali- ja terveyspalvelut joka neljännen työllistäjä Vuoden 2014 lopussa espoolaisesta työvoimasta oli työllisiä 125 179 henkeä. Taloudellinen taantuma näkyi siinä, että vuoden 2014 aikana työllisten määrä laski hieman samoin kuin vuotta aikaisemminkin. Joka neljäs työssä käyvä espoolainen oli työllistynyt julkiseen hallinnon, koulutuksen tai sosiaali- ja terveydenhuollon alalle. Runsas viidesosa oli kaupan tai majoitus- ja ravitsemusalan palveluksessa. Lähes joka viides oli työllistynyt ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan alalle. Toimiala käsittää mm. lakiasiain- ja laskentatoimen palvelut, pääkonttoreiden toiminnan ja arkkitehti- ja insinööripalvelut. Joka kymmenes espoolainen työllinen oli teollisuuden palveluksessa ja lähes yhtä moni toimi informaation ja viestinnän parissa. Eniten espoolaisten työssäkäynti oli vähentynyt kaupan ja majoitustoiminnan alalla ja rahoitus- ja vakuutustoiminnassa. Muut palvelut ja informaatioala olivat kasvattaneet osuuttaan espoolaisten työllistäjinä vuoden 2014 aikana. Taulukko 4. Työvoimaosuudet suuralueittain Espoossa 31.12.2006-2014 (% työikäisistä eli 15-74 -vuotiaista) 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2013 2014 Suuralue Suur-Leppävaara 72,6 73,0 72,9 71,7 71,3 71,4 71,6 71,4 71,5 Suur-Tapiola 67,0 67,7 68,2 66,9 66,8 66,7 66,5 66,6 66,8 Suur-Matinkylä 71,0 70,9 70,8 69,5 68,2 67,9 68,0 67,9 68,3 Suur-Espoonlahti 71,3 71,5 71,2 69,9 68,7 68,7 68,6 68,7 68,4 Suur-Kauklahti 74,1 74,4 74,9 74,6 73,5 72,7 72,1 72,8 74,7 Vanha-Espoo 73,5 74,2 74,1 73,0 72,2 72,1 71,7 71,6 71,6 Pohjois-Espoo 73,1 74,1 73,9 73,9 72,7 72,5 72,6 72,7 71,9 Koko Espoo 70,8 71,2 71,2 70,0 69,3 69,2 69,2 69,1 69,2 Koko maa 64,5 64,8 65,0 64,2 64,0 64,2 64,2 64,3 64,3 Taulukko 5. Työllisen työvoiman toimialarakenne Espoossa 31.12.2013 ja 2014 (toimialat suuruusjärjestyksessä) 2013 2014 Muutos Elinkeino (TOL -2008) Lkm % Lkm % 2013-2014 O, P, Q Julkinen hallinto, maanpuolustus, koulutu, terveys- ja sosiaalipalvelut 31 650 25,3 31 736 25,4 86 G, H, I Tukku- ja vähittäiskauppa, kuljetus, majoitus- ja ravitsemustoiminta 27 740 22,2 27 237 21,8-503 M, N Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta, hallinto- ja tukipalvelutoiminta 21 786 17,4 21 686 17,3-100 B, C, D, E Teollisuus, kaivostoiminta, muu teoll. toiminta 12 259 9,8 12 234 9,8-25 J Informaatio ja viestintä 11 393 9,1 11 613 9,3 220 R, S, T, U Muut palvelut 6 611 5,3 6 827 5,5 216 F Rakentaminen 5 744 4,6 5 827 4,7 83 K Rahoitus- ja vakuutustoiminta 5 338 4,3 5 216 4,2-122 L Kiinteistöalan toiminta 1 343 1,1 1 396 1,1 53 X Toimiala tuntematon 1 158 0,9 1 196 1,0 38 A Maatalous, metsätalous ja kalatalous 206 0,2 211 0,2 5 Kaikki toimialat yhteensä 125 228 100 125 179 100-49 30 Eetvartti 1 / 2017

Työpaikkarakenne Työpaikkojen määrä supistui eniten Suur-Tapiolassa Vuoden 2014 lopussa pääkaupunkiseudulla oli hieman yli 607 000 työpaikkaa. Vuoden aikana seudulta oli kadonnut lähes 3 900 työpaikkaa, mikä merkitsi noin 0,6 % vähennystä. Edellisenä vuonna seudun työpaikat vähenivät lähes 6 000 työpaikalla. Edellisen kerran työpaikat vähenivät pääkaupunkiseudulla vuonna 2009 vuoden 2008 taloudellisen kehityksen seurauksena. Suhteellisesti työpaikkojen väheneminen oli suurinta Espoossa. Vantaalla ja Kauniaisissa työpaikkojen määrä jopa kasvoi hieman. Espoossa oli työpaikkoja vuoden 2014 lopussa 118 065, eli noin 2 200 työpaikkaa vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Espoon työpaikasta runsas kolmannes sijaitsi Suur- Tapiolassa ja runsas neljännes Suur-Leppävaarassa. Joka kymmenes työpaikka oli Vanha- Espoossa. Suur-Tapiolassa työpaikkojen määrä laski noin 3_600 työpaikalla ja alueen osuus Espoon työpaikoista supistui hieman. Myös Pohjois-Espoossa, Vanha-Espoossa ja Suur-Kauklahdessa työpaikat vähenivät hieman. työpaikka oli terveys- ja sosiaalipalveluissa, ja yhtä moni työpaikka teollisuudessa sekä ammatillisessa, tieteellisessä ja teknisessä toiminnassa. Vajaa kymmenesosa työpaikoista oli informaatio- ja viestintäalalla ja koulutuksessa. Työpaikkojen vähenemistä oli tapahtunut eniten tukku- ja vähittäiskaupan alalla, josta on kadonnut lähes 1 900 työpaikkaa. Seuraavaksi eniten supistui rahoitus- ja vakuutustoiminta. Myös ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toimialan työpaikkoja oli kadonnut. Eniten oli lisääntynyt kuljetus- ja varastointialan työpaikat. Seuraavaksi eniten työpaikkoja oli tullut lisää Terveys- ja sosiaalipalveluihin. Suuralueiden työpaikkarakenteet poikkeavat melkoisesti toisistaan. Vanha-Espoon työpaikoista 53 % on julkisessa hallinnossa ja sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tämä on ymmärrettävää, koska kaupungin hallinnon keskus sijaitsee alueella. Suur-Espoonlahdessa julkishallinto ja kauppa ovat hallitsevia aloja. Teollisuuden työpaikkoja oli eniten Suur-Kauklahdessa. Pohjois-Espoossa lähes joka viides työpaikka oli rakennusalalla. Suur-Tapiolan elinkeinorakenne on monipuolinen, eikä varsinaisesti mikään toimiala ole vallitseva. Kaupan ala supistui eniten vuonna 2014 Espoossa sijaitsevista työpaikoista lähes viidennes on tukku- ja vähittäiskaupan alalla. Joka kymmenes Taulukko 6. Työpaikkojen määrä pääkaupunkiseudulla 31.12.2002-2014 Pääkaupunki- Muutos ed. Vuosi Espoo Helsinki Vantaa Kauniainen seutu vuodesta 2002 106 030 373 381 91 670 2 830 573 911-1 748 2003 105 562 367 705 94 361 2 837 570 465-3 446 2004 106 719 368 263 95 964 2 727 573 673 3 208 2005 108 510 374 344 94 589 2 378 579 821 6 148 2006 112 344 378 158 96 977 2 276 589 755 9 934 2007 116 221 385 356 103 196 2 242 607 015 17 260 2008 118 912 388 053 105 716 2 363 615 044 8 029 2009 115 624 380 579 101 134 2 257 599 594-15 450 2010 118 585 381 625 103 955 2 225 606 390 6 796 2011 121 055 386 357 105 995 2 245 615 652 9 262 121 253 386 634 106 602 2 282 616 771 1 119 2013 120 247 381 942 106 420 2 319 610 928-5 843 2014 118 065 379 250 107 332 2 402 607 049-3 879 Eetvartti 1 / 2017 31

Taulukko 7. Työpaikat toimialan mukaan Espoossa suuralueittain 31.12.2014 (TOL-2008) Koko Suur- Suur- Suur- Suur- Suur- Vanha- Pohjois- Tuntem. Espoo Leppä- Tapiola Matin- Espoon- Kauklahti Espoo Espoo Elinkeino vaara kylä lahti A Maatalous, metsätalous ja kalatalous 158 19 28 14 7 11 29 18 32 B, C, D, E Teollisuus, kaivostoiminta, muu teoll. Toiminta 14 514 4 510 6 697 981 668 505 180 883 90 F Rakentaminen 6 300 2 263 1 063 334 561 103 942 869 165 G, H, I Tukku- ja vähittäiskauppa, kuljetus, majoitus- ja ravitsemustoiminta 28 025 7 889 7 608 3 218 3 598 605 2 721 1 730 656 J Informaatio ja viestintä 11 023 3 437 6 037 472 291 32 83 33 638 K Rahoitus- ja vakuutustoiminta 3 193 585 2 317 83 73 2 35 2 96 L Kiinteistöalan toiminta 1 001 234 388 151 144 18 44 16 6 M, N Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta, hallinto- ja tukipalvelutoiminta 19 747 3 814 7 213 1 386 1 116 178 1 293 219 4 528 O, P, Q Julkinen hallinto, maanpuolustus, koulutus, terveys- ja sosiaalipalvelut 27 168 5 684 6 868 2 540 2 626 468 6 772 1 076 1 134 R, S, T, U Muut palvelut 5 740 1 552 1 427 491 575 92 746 148 709 X Toimiala tuntematon 1 196 0 1 0 0 0 0 0 1 195 Kaikki toimialat yhteensä 118 065 29 987 39 647 9 670 9 659 2 014 12 845 4 994 9 249 Koko Suur- Suur- Suur- Suur- Suur- Vanha- Pohjois- Tuntem. Espoo Leppä- Tapiola Matin- Espoon- Kauklahti Espoo Espoo Elinkeino vaara kylä lahti A Maatalous, metsätalous ja kalatalous 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,5 0,2 0,4 0,3 B, C, D, E Teollisuus, kaivostoiminta, muu teoll. toiminta 12,3 15,0 16,9 10,1 6,9 25,1 1,4 17,7 1,0 F Rakentaminen 5,3 7,5 2,7 3,5 5,8 5,1 7,3 17,4 1,8 G, H, I Tukku- ja vähittäiskauppa, kuljetus, majoitus- ja ravitsemustoiminta 23,7 26,3 19,2 33,3 37,3 30,0 21,2 34,6 7,1 J Informaatio ja viestintä 9,3 11,5 15,2 4,9 3,0 1,6 0,6 0,7 6,9 K Rahoitus- ja vakuutustoiminta 2,7 2,0 5,8 0,9 0,8 0,1 0,3 0,0 1,0 L Kiinteistöalan toiminta 0,8 0,8 1,0 1,6 1,5 0,9 0,3 0,3 0,1 M, N Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta, hallinto- ja tukipalvelutoiminta 16,7 12,7 18,2 14,3 11,6 8,8 10,1 4,4 49,0 O, P, Q Julkinen hallinto, maanpuolustus, koulutus, terveys- ja sosiaalipalvelut 23,0 19,0 17,3 26,3 27,2 23,2 52,7 21,5 12,3 R, S, T, U Muut palvelut 4,9 5,2 3,6 5,1 6,0 4,6 5,8 3,0 7,7 X Toimiala tuntematon 1,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 12,9 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 Kaikki toimialat yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Työpaikkaomavaraisuus Työpaikkaomavaraisuus laskenut hieman Viime vuosien taloudellinen taantuma on vaikuttanut myös työpaikkaomavaraisuuden kehitykseen. Työpaikkaomavaraisuus (Espoossa työssäkäyvät prosentteina espoolaisten työllisten määrästä) on heilahdellut vuosittain. Vuoden 2014 aikana työpaikkaomavaraisuus laski edellisvuosien tasosta. Teoreettinen työpaikkaomavaraisuus oli korkein Suur-Tapiolassa, jossa jokaista alueen työllistä kohti on olemassa lähes kaksi työpaikkaa. Toiseksi korkein työpaikkaomavaraisuus oli Pohjois-Espoossa. Kolmannella tilalla työpaikkaomavaraisuudessa oli Suur- Leppävaara. Alhaisin työpaikkaomavaraisuus oli Suur-Espoonlahdessa. Työpaikkaomavaraisuus oli noussut Suur-Matinkylässä, Suur-Espoonlahdessa ja Vanha-Espoossa, mutta laskenut tai pysynyt samana muilla alueilla. Taulukko 8. Työpaikat ja työpaikkaomavaraisuus suuralueittain Espoossa 31.12.2011-2014 2011 2013 2014 Työp. Työ- Työp. Työ- Työp. Työ- Työp. Työ- Työp. Suuralue omavar paikat omavar. paikat omavar. paikat omavar. paikat omavar. Suur-Leppävaara 92,3 30 163 94,0 31 369 96,6 29 911 93,1 29987 93,1 Suur-Tapiola 204,5 44 186 209,1 43 305 206,3 43 287 207,9 39647 190,6 Suur-Matinkylä 54,4 9 042 50,7 9 255 51,4 9 186 51,2 9670 53,4 Suur-Espoonlahti 35,7 9 139 36,2 9 373 37,3 9 237 37,1 9659 39,4 Suur-Kauklahti 48,4 1 774 51,4 2 020 55,0 2 018 53,0 2014 49,6 Vanha-Espoo 66,4 12 405 63,9 12 831 65,7 12 895 66,9 12845 67,2 Pohjois-Espoo 86,5 4 963 91,8 5 072 93,2 5 166 96,0 4994 94,4 Alue tuntematon. 9 383. 8 028 846,8 8 547. 9249. Koko Espoo 96,4 121 055 96,5 121 253 96,0 120 247 96,0 118065 94,3 32 Eetvartti 1 / 2017

Sukkulointi Espoolaisten sukkulointi Helsinkiin pysynyt lähes ennallaan Espoossa sijaitsevista työpaikoista 53,1 %:ssa oli espoolainen työntekijä vuoden 2014 lopussa. Helsinkiläinen työntekijä oli joka viidennessä espoolaisessa työpaikassa. Espoossa työskentelevistä vajaa 7 % asui Vantaalla ja 8 % joko Kirkkonummella, Vihdissä tai Nurmijärvellä. Espoolaisista työllisistä 50,1 % kävi työssä omassa kunnassa. Tämä ns. todellinen työpaikkaomavarai- suus pysyi edellisen vuoden tasolla, vaikka työllisten määrä olikin vähentynyt. Espoosta Helsinkiin sukkuloivia oli 37 % ja Vantaalle 7 % espoolaisista työllisistä. Osuudet ja sukkuloijien määrät oli pysynyt lähes ennallaan. Kaiken kaikkiaan espoolaisista työllisistä 94 % oli töisssä pääkaupunkiseudulla. Lisätietoja: Tietopalvelupäällikkö Petri Lintunen, Espoon kaupunki, Konserniesikunta, Strategia ja kehittäminen, puh. 043 8265 211, petri.lintunen@espoo.fi Taulukko 9. Espoossa työssä käyvien asuinkunta 2011-2014 2011 2013 2014 Asuinkunta Lkm. % Lkm. % Lkm. % Lkm. % Espoo 62 945 52,0 63 570 52,4 63 074 52,3 62 720 53,1 Helsinki 25 199 20,8 25 282 20,9 25 253 20,9 24 353 20,6 Vantaa 7 957 6,6 7 865 6,5 7 865 6,5 7 674 6,5 Kauniainen 1 003 0,8 984 0,8 1 024 0,8 1 017 0,9 Pääkaupunkiseutu yht. 97 104 80,2 97 701 80,6 97 216 80,6 95 764 81,1 0,0 Kirkkonummi 4 904 4,1 4 804 4,0 4 718 3,9 4 726 4,0 Vihti 2 430 2,0 2 427 2,0 2 452 2,0 2 372 2,0 Lohja 2 228 1,8 2 188 1,8 2 135 1,8 2 126 1,8 Nurmijärvi 1 904 1,6 1 847 1,5 1 835 1,5 1 800 1,5 Tuusula 912 0,8 893 0,7 919 0,8 942 0,8 Järvenpää 743 0,6 752 0,6 720 0,6 739 0,6 Kerava 759 0,6 730 0,6 692 0,6 688 0,6 Hyvinkää 725 0,6 650 0,5 649 0,5 638 0,5 Siuntio 604 0,5 599 0,5 587 0,5 590 0,5 Porvoo 553 0,5 559 0,5 531 0,4 547 0,5 Tampere 439 0,4 480 0,4 490 0,4 474 0,4 Turku 455 0,4 467 0,4 445 0,4 401 0,3 Sipoo 361 0,3 383 0,3 347 0,3 377 0,3 Lahti 339 0,3 335 0,3 384 0,3 377 0,3 Inkoo 357 0,3 344 0,3 345 0,3 330 0,3 Muut kunnat 6 577 5,4 6 429 5,3 6 166 5,1 5 551 4,7 Yhteensä 121 055 100,0 121 253 100,0 120 631 100,0 118 065 100,0 Taulukko 10. Espoolaisen työllisen työvoiman työpaikan sijainti 2011-2014 Työpaikan 2011 2013 2014 sijaintikunta % Lkm. % Lkm. % Lkm % Lkm % Espoo 50,1 62 945 50,2 63 570 50,4 63 074 50,4 62 720 50,1 Helsinki 37,2 46 565 37,1 46 563 36,9 45 936 36,7 45 858 36,6 Vantaa 6,7 8 386 6,7 8 322 6,6 8 441 6,7 8 718 7,0 Kauniainen 0,6 766 0,6 813 0,6 818 0,7 815 0,7 Pääkaupunkiseutu yht. 94,7 118 662 94,6 119 268 94,5 118 269 94,5 118 111 94,4 0,0 Kirkkonummi 1,3 1 558 1,2 1 594 1,3 1592 1,3 1 569 1,3 Tuusula 0,3 355 0,3 345 0,3 391 0,3 407 0,3 Nurmijärvi 0,3 346 0,3 347 0,3 366 0,3 390 0,3 Lohja 0,3 386 0,3 408 0,3 379 0,3 385 0,3 Vihti 0,2 336 0,3 311 0,2 307 0,2 330 0,3 Hyvinkää 0,2 312 0,2 307 0,2 343 0,3 323 0,3 Porvoo 0,2 280 0,2 275 0,2 315 0,3 300 0,2 Tampere 0,2 253 0,2 278 0,2 258 0,2 276 0,2 Kerava 0,2 265 0,2 257 0,2 243 0,2 263 0,2 Turku 0,2 233 0,2 283 0,2 268 0,2 240 0,2 Järvenpää 0,1 149 0,1 156 0,1 146 0,1 159 0,1 Lahti 0,1 140 0,1 137 0,1 141 0,1 148 0,1 Oulu 0,1 79 0,1 111 0,1 108 0,1 128 0,1 Sipoo 0,1 81 0,1 95 0,1 110 0,1 112 0,1 Raasepori 0,1 115 0,1 115 0,1 109 0,1 109 0,1 Jyväskylä 0,1 91 0,1 108 0,1 115 0,1 99 0,1 Siuntio 0,1 109 0,1 115 0,1 113 0,1 95 0,1 Muut t. tunt. 1,4 1 710 1,4 1 723 1,4 1 645 1,3 1 735 1,4 Yhteensä 100,0 125 460 100,0 126 233 100,0 125 218 100,0 125 179 100,0 Eetvartti 1 / 2017 33

VARTTITIEDOT VÄESTÖNMUUTOKSET IV NELJÄNNES (1.10. - 31.12.) ennakkotietoja Teija Jokiranta Espoon väestö vuoden 2017 alussa oli 274 500 asukasta Espoon väkiluku vuoden lopussa oli ennakkotietojen mukaan 274 500 asukasta. Kasvua vuoden aikana oli 4 720 asukasta, mikä on vuoden 2015 väestönkasvua (4 259 asukasta) 460 asukasta enemmän. Kuntien välinen muuttoliike kasvoi vuodesta 2015. Muutto ulkomailta Espooseen pysyi samana vuodesta 2015, mutta espoolaisten muutto ulkomaille laski noin 140 hengellä. Vuona Espoolle tuli ulkomaista muuttovoittoa 1 300 asukasta, mikä on 140 asukasta enemmän kuin vuonna 2015. Espoon vuoden väestönkasvusta 38 prosenttia oli syntyneiden enemmyyttä, kuntien välinen muuttoliike lisäsi Espoon väestöä 34 prosentin verran ja 28 prosenttia väestönlisäyksestä oli maahanmuutosta johtuvaa. Espoon suuralueista eniten kasvoi Suur-Matinkylä yli 1 100 asukkaalla. Pohjois-Espoon väestö hieman väheni. Vuonna Pääkaupunkiseudun väestö kasvoi 16 600 asukkaalla ja oli vuoden lopussa 1_138_700. Pääkaupunkiseudun kunnista Helsinki, Vantaa ja Espoo saivat muuttovoittoa muista kunnista, Kauniainen kärsi muuttotappiosta ja sen väestö väheni. Koko maan väestö kasvoi 15 300 asukkaalla. Pääkaupunkiseudun osuus koko maan väestöstä on 21 prosenttia. Suurin väestöä lisäävä tekijä koko maassa vuonna oli maahanmuutto, minkä ansiosta maan väkiluku kasvoi noin 16 300 asukkaalla. Syntyneitä oli lähes 1 000 asukasta vähemmän kuin kuolleita. Vuonna maahanmuutto Suomeen oli 32 300 asukasta, mikä on 3 500 asukasta enemmän kuin vuonna 2015. Yhdeksästä 1) suurimmasta kaupungista kaikki saivat muuttovoittoa muista kunnista vuonna. Maahanmuutto lisää väestöä kuntien välistä muuttoliikettä enemmän Oulussa. Lahdessa kuolleiden määrä ylittää syntyneiden määrän. Pääkaupunkiseudun ulkopuolisista suurista kunnista eniten kasvoivat Tampere, Oulu ja Turku. Yhdeksän suurimman kaupungin väkiluku on 39 prosenttia koko maan väkiluvusta, eli lähes kaksi viidesosaa. Helsingin seutu (14 kuntaa) 2) kasvoi vuonna kaikkiaan 18 900 asukkaalla. Väestönkasvusta syntyneiden enemmyyttä oli 29 prosenttia, 39 prosenttia tuli muuttovoittona muista kunnista ja 32 prosenttia maahanmuutosta. Helsingin seudun väkiluku vuoden lopussa oli 1 456 800 asukasta. Kehyskuntien 3) asukasluku kasvoi 2 300 asukkaalla. Väestönlisäyksestä oli syntyneiden enemmyyttä kuolleisiin nähden 42 prosenttia, muuttovoittoa muista kunnista 23 prosenttia ja maahanmuuttoa 35 prosenttia. Kehyskuntien asukasluku vuoden lopussa oli 318_100 asukasta. Helsingin seudun (14 kuntaa) ja muun seudun 4) väkiluku oli vuoden lopussa 1 582 200 asukasta ja alueen osuus koko maan väestönkasvusta oli 122 prosenttia, eli alue kasvoi koko maata enemmän. Alueen syntyneiden enemmyys kuolleisiin nähden oli 5 300 asukasta, eli alueen syntyneiden enemmyys oli reilusti positiivinen, kun taas koko maassa kuolleita oli lähes 1 000 syntyneitä enemmän. Eniten alueen väestöä lisäsi muutto muista kunnista 6 900 asukkaalla. Pääkaupunkiseudun ulkopuolisia kasvukeskuksia 5) olivat Tampere, Oulu, Turku ja Jyväskylä. Muuttotappiokuntia isoista kaupungeista oli kaksi viidestä. Suuria kaupunkeja, joissa kuolleisuus ylitti syntyvyyden, oli lähes puolet. Siirtolaisuus lisäsi väestöä kuntien välistä muuttoa enemmän yli puolessa yli 50 000 asukkaan kaupungissa. Väestö väheni kahdessa viidestä suurista kaupungeista, eniten Kouvolassa yli 600 asukkaalla ja Porissa 360 asukkaalla. Rekisteristä 6) poimitun ennakkotiedon mukaan Espoossa oli vuoden lopussa 42 200 vieraskielistä asukasta eli 15,4 prosenttia väestöstä. 1) Yhdeksän suurinta kaupunkia 1.1. ovat Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Lahti ja Kuopio. Niiden väestö ylittää 100 000 asukkaan rajan. 2) Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Järvenpää, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula, Vantaa ja Vihti 3) Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti 4) Muuhun seutuun kuuluvat lisäksi Porvoo, Lohja ja Raasepori 5) Yli 50 000 asukkaan kaupungit 1.1. ovat Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Lahti, Kuopio, Kouvola, Pori, Joensuu, Lappeenranta, Hämeenlinna, Vaasa, Rovaniemi, Seinäjoki, Mikkeli, Kotka ja Salo. 6) Trimble Locus, väestö 34 Eetvartti 1 / 2017

Asukasta 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 2015 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12-1 000 Kuukausi Kuva 1. Väestönkasvu Espoossa kuukausittain 2015 ja, kertymä vuoden alusta Asukasta 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 Kuntien välinen nettomuutto Nettomaahanmuutto Synt.enemmyys Väestönlisäys 0 7 8 9 10 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 2015 Kuva 2. Väestönmuutokset Espoossa 2015-, 12 kk:n liukuva vuosisumma Eetvartti 1 / 2017 35

Taulukko 1. Espoon väestönmuutokset tapahtumakuukauden mukaan Vuosi Maassamuutto Siirtolaisuus Muutto- Luonnolliset Väestön Väestö Kuukausi voitto väestönmuutokset lisäys vuoden/ Kuntaan Kunnasta Netto Maahan Maasta Netto yht. Elä- Kuol- Synt. 1) kk:n vänä leet enem- lopussa synt. myys 1) Toteutunut 1990 9 790 9 233 557 763 384 379 936 2 707 904 1 803 2 812 172 645 1991 9 625 8 922 703 813 393 420 1 123 2 773 907 1 866 3 047 175 692 1992 9 741 8 715 1 026 805 454 351 1 377 2 985 959 2 026 3 375 179 067 1993 10 673 9 174 1 499 723 487 236 1 735 2 972 979 1 993 3 612 182 679 1994 11 711 10 043 1 668 553 615-62 1 606 3 057 905 2 152 3 828 186 507 1995 11 914 9 033 2 881 694 802-108 2 773 2 941 970 1 971 4 740 191 247 1996 12 704 9 851 2 853 956 808 148 3 001 3 003 1 120 1 883 5 013 196 260 1997 12 680 10 132 2 548 859 897-38 2 510 2 946 1 008 1 938 4 574 200 834 1998 13 232 11 098 2 134 1 018 1 087-69 2 065 2 953 1 003 1 950 4 128 204 962 1999 13 777 11 139 2 638 1 114 1 284-170 2 468 3 001 990 2 011 4 705 209 667 2000 13 819 11 925 1 894 1 185 1 498-313 1 581 3 143 1 060 2 083 3 604 213 271 2001 14 582 13 565 1 017 1 575 1 215 360 1 377 3 105 1 018 2 087 3 565 216 836 2002 15 285 13 222 2 063 1 516 1 016 500 2 563 3 193 1 022 2 171 4 761 221 597 2003 13 917 13 707 210 1 442 1 125 317 527 3 300 1 207 2 093 2 634 224 231 2004 14 847 14 050 797 1 594 1 332 262 1 059 3 307 1 129 2 178 3 241 227 472 2005 15 329 14 008 1 321 1 861 1 178 683 2 004 3 368 1 192 2 176 4 232 231 704 2006 14 035 14 053-18 2 066 1 162 904 886 3 538 1 166 2 372 3 315 235 019 2007 14 081 14 499-418 2 370 1 318 1 052 634 3 545 1 209 2 336 3 028 238 047 2008 14 041 14 092-51 2 708 1 495 1 213 1 162 3 485 1 140 2 345 3 518 241 565 2009 13 792 14 295-503 2 328 1 299 1 029 526 3 465 1 268 2 197 2 765 244 330 2010 14 488 14 245 243 2 412 1 293 1 119 1 362 3 579 1 328 2 251 3 640 247 970 2011 15 330 14 640 690 3 041 1 516 1 525 2 215 3 546 1 303 2 243 4 469 252 439 16 088 15 506 582 3 209 1 565 1 644 2 226 3 447 1 309 2 138 4 385 256 824 2013 15 045 15 023 22 3 263 1 550 1 713 1 735 3 532 1 341 2 191 3 929 260 753 2014 15 978 14 917 1 061 3 405 1 680 1 725 2 786 3 407 1 334 2 073 4 790 265 543 2015 17 106 15 868 1 238 3 166 1 991 1 175 2 413 3 280 1 427 1 853 4 259 269 802 Ennakkotietoja * 1 1 124 1 296-172 229 193 36-136 252 136 116-20 269 782 2 1 173 1 060 113 209 124 85 198 248 126 122 320 270 102 3 1 106 1 018 88 183 106 77 165 255 129 126 291 270 393 4 1 241 1 153 88 249 153 96 184 278 110 168 352 270 745 5 1 630 1 204 426 243 103 140 566 319 114 205 771 271 516 6 1 632 1 466 166 213 168 45 211 293 116 177 388 271 904 7 1 453 1 310 143 278 139 139 282 276 97 179 461 272 365 8 2 088 2 139-51 443 290 153 102 290 111 179 281 272 646 9 1 858 1 704 154 442 232 210 364 284 120 164 528 273 174 10 1 307 1 148 159 219 131 88 247 256 112 144 391 273 565 11 1 156 1 037 119 224 92 132 251 261 129 132 383 273 948 12 1 526 1 147 379 238 122 116 495 213 134 79 574 274 522 YHT. 17 294 15 682 1 612 3 170 1 853 1 317 2 929 3 225 1 434 1 791 4 720 1) Virallinen väestö ja väestönlisäys. *) Ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus Kuvatut väestönmuutostekijät: Nettomaassamuutto Nettosiirtolaisuus Syntyneiden enemmyys Väestönlisäys = Espooseen muista Suomen kunnista muuttaneet - Espoosta muihin Suomen kuntiin muuttaneet = ulkomailta Espooseen muuttaneet - Espoosta ulkomaille muuttaneet = syntyneet - kuolleet = väestönlisäys vuoden alusta 36 Eetvartti 1 / 2017

Asukasta 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0-5 000 2 3 4 1 2 3 4 1 2 3 4 1 2 3 4 1 2 3 4 2013 2014 2015 KOKO MAA PKS HKI 1) ESPOO VANTAA KAUNIAINEN 2) Kuva 3. Väestönkasvu pääkaupunkiseudulla ja koko maassa, liukuva vuosisumma % 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0-0,5 KOKO MAA PKS HKI 1) ESPOO VANTAA KAUNIAINEN 2) -1,0 2 3 4 1 2 3 4 1 2 3 4 1 2 3 4 1 2 3 4 2013 2014 2015 Kuva 4. Väestönkasvu pääkaupunkiseudulla ja koko maassa, liukuva vuosisumma, kasvuprosentit 1) 1.1.2009 osa Sipoosta siirtyi Helsinkiin. 2) Kauniaisten kohdalla suuria suhteellisen osuuden muutoksia selittää kunnan pieni koko. HUOM! Kuukausittaiset tiedot on tilastoitu tapahtumakuukauden mukaan, eli väestötietojärjestelmään tehdään korjauksia taannehtivasti ko. tapahtumakuukauden kohdalle. korjauksia enää oteta huomioon ko. neljänneksen tietoihin. Tilasto perustuu maistraattien pitämiin paikallisiin väestörekistereihin, joista ne päivitetään väestötietojärjestelmään. Neljännesvuosittaiset tiedot on tilastoitu rekisteröintineljänneksen mukaan, eli väestötietojärjestelmään viedään tiedot kunkin neljänneksen aikana eikä myöhemmin tulleita Eetvartti 1 / 2017 37

Taulukko 2. Väestönmuutokset suurissa kaupungeissa rekisteröintineljänneksen mukaan Alue Luonnolliset Kuntien välinen muutto Siirtolaisuus Koko- Väkiluku vuosinel- väestönmuutokset nais- 31.12. jännes, muutos kertymä Elävänä Kuol- Synt. Tulo- Lähtö- Netto- Maahan- Maasta- Netto- syntyneet leet enem- muutto muutto muutto muutto muutto siirtomyys laisuus Koko maa 12 205 13 706-1 501 60 055 60 055-7 197 3 391 3 806 2 305 I-IV 52 645 53 629-984 278 927 278 927-32 276 16 007 16 269 15 285 5 502 593 Pks-yht. 2 938 2 041 897 15 820 14 199 1 621 2 680 1 494 1 186 3 704 I-IV 12 566 7 973 4 593 69 690 62 911 6 779 12 400 7 165 5 235 16 607 1 138 708 Helsinki 1) 1 609 1 271 338 7 577 7 141 436 1 482 971 511 1 285 I-IV 6 772 5 072 1 700 34 836 31 603 3 233 6 894 4 444 2 450 7 383 635 591 Espoo 730 375 355 3 989 3 332 657 681 345 336 1 348 I-IV 3 225 1 434 1 791 17 294 15 682 1 612 3 170 1 853 1 317 4 720 274 522 Tampere 532 477 55 3 210 2 991 219 223 172 51 325 I-IV 2 297 1 875 422 15 867 13 763 2 104 1 333 804 529 3 055 228 173 Vantaa 587 368 219 4 015 3 555 460 497 168 329 1 008 I-IV 2 514 1 378 1 136 16 636 14 628 2 008 2 248 801 1 447 4 591 219 196 Oulu 1) 4) 562 336 226 1 729 1 783-54 272 60 212 384 I-IV 2 330 1 256 1 074 9 372 9 153 219 1 052 404 648 1 941 200 466 Turku 427 442-15 2 356 2 226 130 258 136 122 237 I-IV 1 818 1 812 6 11 892 10 964 928 1 437 715 722 1 656 187 564 Jyväskylä 1) 346 246 100 1 393 1 499-106 188 60 128 122 I-IV 1 443 1 022 421 8 522 7 914 608 709 326 383 1 412 138 780 Lahti 6) 264 326-62 1 284 1 172 112 131 56 75 125 I-IV 1 026 1 208-182 5 935 5 450 485 597 266 331 634 119 377 Kuopio 3) 4) 5) 244 285-41 1 043 1 095-52 94 40 54-39 I-IV 1 080 1 037 43 6 120 5 569 551 427 158 269 863 112 980 Kouvola 1) 157 246-89 448 587-139 58 15 43-185 I-IV 693 1 104-411 2 381 2 763-382 273 104 169-624 85 231 Pori 2) 146 295-149 624 669-45 57 28 29-165 I-IV 721 1 096-375 3 204 3 325-121 270 135 135-361 85 002 Joensuu 1) 155 180-25 800 844-44 81 29 52-17 I-IV 684 752-68 4 351 4 181 170 407 142 265 367 75 881 Lappeenranta 1) 142 169-27 596 659-63 117 39 78-12 I-IV 620 815-195 3 295 3 467-172 438 173 265-102 72 773 Hämeenlinna 1) 149 181-32 695 715-20 107 18 89 37 I-IV 610 766-156 3 188 3 456-268 395 115 280-144 67 867 Vaasa 4) 179 147 32 637 706-69 120 176-56 -93 I-IV 697 592 105 3 833 4 105-272 582 436 146-21 67 598 Rovaniemi 127 134-7 584 562 22 57 27 30 45 I-IV 598 545 53 3 286 3 122 164 305 114 191 408 62 246 Seinäjoki 1) 152 130 22 655 558 97 37 16 21 140 I-IV 740 507 233 3 140 2 923 217 147 74 73 523 62 053 Mikkeli 4) 113 157-44 395 495-100 49 14 35-109 I-IV 467 654-187 2 226 2 378-152 241 73 168-171 54 494 Kotka 104 166-62 346 474-128 128 19 109-81 I-IV 437 633-196 1 848 2 257-409 558 112 446-159 54 160 Salo 1) 78 160-82 353 382-29 43 19 24-87 I-IV 377 597-220 1 636 1 886-250 230 94 136-334 53 556 Lähde: Väestön neljännesvuositilasto IV /. Tilastokeskus. 1) Kuntaliitoksia 1.1.2009: Helsinki: osa Sipoosta siirtyi Helsinkiin; Hämeenlinna: Hauho, Kalvola, Lammi, Renko, Tuulos; Joensuu: Eno, Pyhäselkä; Jyväskylä: Jyväskylän mlk, Korpilahti; Kouvola: Elimäki, Jaala, Kuusankoski, Anjalankoski, Valkeala; Lappeenranta: Joutseno; Oulu: Ylikiiminki; Salo: Halikko, Kiikala, Kisko, Kuusjoki, Muurla, Perniö, Pertteli, Suomusjärvi, Särkisalo; Seinäjoki: Nurmo, Ylistaro 2) Kuntaliitoksia 1.1.2010: Pori: Noormarkku 3) Kuntaliitoksia 1.1.2011: Kuopio: Karttula 4) Kuntaliitoksia 1.1.2013: Kuopio: Nilsiä; Mikkeli: Ristiina, Suomenniemi; Oulu: Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo, Yli-Ii; Vaasa: Vähäkyrö 5) Kuntaliitos 1.1.2015: Kuopio: Maaninka 6) Kuntaliitos 1.1.: Lahti: Nastola 38 Eetvartti 1 / 2017

TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS IV NELJÄNNES (1.10. - 31.12.) Petri Lintunen Työttömyyden ja työllisyyden kehitystä seurataan kuukausittain Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastolla sekä Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksella. Nämä seurannat poikkeavat toisistaan paitsi käyttötarkoitukseltaan, myös menetelmiltään ja aineistoltaan. Siksi niiden tuottamat luvut usein poikkeavat toisistaan huomattavasti. Molemmissa seurantamenetelmissä on virhelähteitä. Esim. työllisyys- ja työttömyysasteissa alle prosenttiyksikön vaihtelut sisältyvät virhemarginaaliin. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) työnvälitystilasto perustuu rekisteröityihin työ- ja elinkeinotoimistojen asiakkuuksiin. Se palvelee ensisijaisesti työvoimahallintoa, mm. työnvälitystoimintaa, työvoimapoliittisia toimia sekä työttömyyden yhteiskunnalle aiheuttamien kustannusten arviointia. TEM:n luvut ovat aina kuukauden viimeisen arkipäivän poikkileikkaustilanteita. Tilastokeskuksen työvoimatutkimus perustuu kuukausittaiseen otantaan, jossa haastatellaan noin 12 000 työikäistä (15-74 -vuotiasta) henkilöä. Espoolaisia on otoksessa noin 1000. Tiedot kootaan kaikilta kuukauden viikoilta. Työvoimatutkimus kuvaa työvoimaa ensisijaisesti työmarkkinoiden ja työvoiman saatavuuden näkökulmasta. Sen keskeisenä tarkoituksena on mitata työmarkkinoiden käytettävissä olevaa työvoimaa. Työvoimatutkimus noudattaa kansainvälisen työjärjestön ILO:n suosituksia sekä EU:n tilastovirasto Eurostat:n edellyttämiä käytäntöjä. Monissa kansainvälisissä työllisyys- ja työttömyysvertailuissa käytetään työvoimatutkimuksen lukuja. Koska työvoimatutkimus perustuu otantaan, ovat luvut suuntaa antavia. Virhe on sitä suurempi, mitä pienempää väestöryhmää tarkastellaan. Espoon osalta vuonna 2005 keskivirhe oli työvoiman määrässä noin 4500, työllisten määrässä noin 3900 ja työttömien määrässä noin 1000 henkeä. Työllisyys- ja työpaikkatiedoissa ei voida toistaiseksi käyttää Tilastokeskuksen työvoimatutkimusta. Kyseisessä aineistoissa on havaittu merkittävä laatuongelma, joka tuottaa kuntatasolla virheellisiä lukuja. Työvoimatutkimus on tarjonnut ajantasaiset työpaikka- ja työllisyysasteluvut. Työttömyys TEM:n työvälitystilaston mukaan Työttömyys loivassa laskussa, myös pitkäaikaistyöttömyyden kasvu taittui Joulukuun lopulla Espoossa oli työttömiä yhteensä 14 336 ja työttömyysaste oli 10,3 %. Koko maan työttömyysaste oli 13,6 %. Työttömyyden kasvu taittui Suomessa vuoden kesäkuussa. Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa käänne tapahtui syys-lokakuussa ja Helsingissä joulukuussa. Vuoden lopulla Espoossa oli työttömiä 3,8 % vähemmän ja työttömyysaste oli 0,5 %-yksikköä alhaisempi kuin vuotta aiemmin. Ennen syys-lokakuussa tapahtunutta taittumista työttömien määrä kasvoi Espoossa yhtäjaksoisesti maaliskuusta lähtien, joskin selvästi hidastuvaan tahtiin viimeiset pari vuotta. Jos tämä trendi jatkuu, työttömiä olisi vuoden 2017 joulukuussa arviolta alle 12 000. Nuorisotyöttömyys kasvoi Espoossa yhtäjaksoisesti vuoden 2011 lopulta vuoden 2015 lokakuuhun, joskin viimeisen vuoden aikana selvästi hidastuen. Tämän jälkeen määrä pysytteli suunnilleen vuodentakaisella tasolla ja kääntyi lievään laskuun kesällä. Vuoden lopulla Espoossa oli 1387 alle 25-vuotiasta työtöntä eli 61 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Mikäli viimeisen parin vuoden trendi jatkuu, joulukuussa 2017 olisi alle 25-vuotiaita työttömiä arviolta 1000-1100. Pitkäaikaistyöttömien (yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleiden) määrä Espoossa kääntyi viime joulukuussa laskuun neljä ja puoli vuotta jatkuneen nousun jälkeen. Vuoden lopulla Espoossa oli pitkäaikaistyöttömiä 5922 eli 1,7 % vuodentakaista vähemmän. Osuus kaikista työttömistä oli 41,3 %. Jos kuluneen vuoden trendi jatkuu, pitkäaikaistyöttömien määrä alkaa pudota nopeutuvaan tahtiin. Näin ollen pitkäaikaistyöttömiä olisi vuoden 2017 lopulla karkeasti arvioituna 4000. Ulkomaan kansalaisia oli vuoden lopulla työttömänä 3245, kun vuotta aiemmin määrä oli 3203. Kasvua vuodentakaiseen oli 1 %. Parin viimeisen vuoden aikana tapahtuneen trendin perusteella määrän kasvu hidastuu edelleen tulevina kuukausina ja saattaa jopa taittua ensi vuonna siten, että vuoden Eetvartti 1 / 2017 39

2017 lopulla ulkomaalaisia työttömiä olisi Espoossa vajaa 3000. Pakolaisten määrän nopea kasvu syksyllä 2015 ja vielä alkuvuodesta todennäköisesti nostaa ulkomaalaisten työttömien määrää lähiaikoina. Syyrian sodan vuoksi Eurooppaan suuntautuva uusi merkittävä pakolaisvirta on mahdollinen. Espoossa huomattava ryhmä on korkeasti koulutetut työttömät. Vähintään alimman korkea-asteen tutkinnon suorittaneita oli vuoden lopulla 34 % kaikista Espoon työttömistä. Ammattiryhmistä johtajia, erityisasiantuntijoita ja asiantuntijoita oli työttömänä yhteensä 4975 (35 % työttömistä). Espoon työ- ja elinkeinotoimistossa oli vuoden lopulla 1366 avointa työpaikkaa, mikä oli hieman vähemmän kuin vuotta aiemmin. Avointen työpaikkojen määrä on ollut vuonna melko korkea, vaikka työttömien määrä on ollut korkeimmillaan sitten 1990-luvun lamavuosien. Tämä viittaa siihen, että työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa riittävästi. Työttömyysluvuissa on myös huomattavaa vuodensisäistä kausivaihtelua. Myös työttömyysasteen nousu on taittunut Vuoden lopussa Espoon työttömyysaste oli 10,3 % eli puoli prosenttiyksikköä vuodentakaista alhaisempi. Vuosikeskiarvona tarkasteltuna saadaan työttömyyden vuodensisäiset kausivaihtelut eliminoitua tarkastelusta: vuoden tammi-joulukuussa työttömyysaste oli Espoossa keskimäärin 10,5 %, mikä oli suunnilleen samaa tasoa kuin edeltävän vuoden keskiarvo. Työttömyysaste on siis taittumassa myös vuosikeskiarvona tarkasteltuna. Ulkomaalaisten työttömien (ulkomaan kansalaiset) osuus ulkomaalaisesta työvoimasta oli tammi-joulukuussa 24,7_%, mikä niinikään on suunnilleen samaa tasoa kuin edeltävänä vuonna. Alle 25-vuotiaiden työttömyysaste (osuus samanikäisestä työvoimasta) oli 10,8 % eli suunnilleen vuodentakaisella tasolla. Vuosina -2015 nuorten työttömyysaste nousi jyrkästi. Taulukko 1. Espoon työttömyyslukuja joulukuussa 2015 ja Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto 2015 Muutos 2015- joulukuu joulukuu joulukuu Työttömyysaste, % 10,8 10,3-0,5 %-yksikköä 15-24-vuotiaat 10,8 10,3-0,5 %-yksikköä 25-49-vuotiaat 9,8 9,3-0,6 %-yksikköä 50-74-vuotiaat 12,7 12,6-0,1 %-yksikköä miehet 11,6 11,1-0,5 %-yksikköä naiset 9,9 9,6-0,3 %-yksikköä % Työttömät työnhakijat 14 904 14 336-3,8 % 15-24-vuotiaat 1 448 1 387-4,2 % 25-49-vuotiaat 8 380 7 903-5,7 % 50-74-vuotiaat 5 076 5 046-0,6 % Miehet 8 095 7 758-4,2 % Naiset 6 809 6 578-3,4 % naisten osuus työttömistä, % 45,7 45,9 0,2 %-yksikköä % Yli vuoden työttömänä 6 025 5 922-1,7 % osuus työttömistä, % 40,4 41,3 0,9 %-yksikköä Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto 40 Eetvartti 1 / 2017

Työttömyysaste (työttömien osuus työvoimasta) Espoossa Koko työvoima ja ulkomaalainen työvoima (ulkomaan kansalaiset) 2009 2010 2011 2013 2014 2015 Lähde: TEM Vuosikeskiarvo % 28,0 26,0 24,0 22,0 20,0 18,0 16,0 14,0 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 Työttömien osuus työvoimasta % Ulkomaalaisten työttömien osuus ulkomaalaisesta työvoimasta % Kuva 1. Työttömyysaste Espoossa vuosikeskiarvoina: koko työvoima ja ulkomaalainen työvoima. Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö. 15-24 -vuotiaiden työttömien osuus samanikäisestä työvoimasta Espoossa TEM työnvälitystilasto; Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto 12,0 % 11,0 % 10,0 % 9,0 % 8,0 % 7,0 % 6,0 % 5,0 % 4,0 % 3,0 % 2,0 % 1,0 % 2007 2008 2009 2010 2011 2013 2014 2015 Vuosikeskiarvo 0,0 % Kuva 2. Nuorten työttömyysaste Espoossa vuosikeskiarvoina. Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö. Eetvartti 1 / 2017 41

YRITYSTEN TYÖPAIKKAKEHITYS ESPOOSSA Petri Lintunen Yritysten työpaikkamäärää voidaan arvioida ajantasaisesti mutta silti melko luotettavasti henkilöstömäärä-indikaattorilla. Sillä tarkoitetaan yritysten kokopäivätyöllisten määrää kalenterikuukauden aikana. Esimerkiksi kaksi puolipäiväistä työntekijää vastaa yhtä kokopäivätyöllistä. Henkilöstömäärä-indikaattori perustuu yritysten kuukausittaisiin työnantajasuoritusten ja arvonlisäverojen ilmoituksiin ja sen tuottaa Tilastokeskuksen suhdannepalvelu. Espoon kaupunki on tilannut suhdannepalvelun aineiston seuraavilta alueilta: - Koko Espoo - Kaupunkiradan kehityskäytävä - Länsimetron kehityskäytävä - Länsimetron asemanseudut. Tarkasteltavat kehityskäytävät ja asemanseudut on muodostettu postinumeroalueiden pohjalta, koska suhdannepalvelun aineisto perustuu postinumeroaluejakoon (kuva 1). Suhdannepalvelun aineisto päivitetään kaksi kertaa vuodessa: tammikuun ja heinäkuun lopulla. Tässä katsauksessa yritysten laskennalliset työpaikkaluvut esitetään vuosikeskiarvoina sekä viimeisen vuoden osalta kertyneiden kuukausien keskiarvona. Yritystyöpaikat koko Espoossa sekä kehityskäytävillä Yritystyöpaikkojen määrässä varovaista kasvua viime vuonna Henkilötyövuosien mukaan estimoituna Espoossa oli vuonna 2015 noin 108 000 yritystyöpaikkaa. Määrä oli samaa luokkaa kuin edeltävänä vuonna. Vuoden tammi-lokakuussa määrä oli noin 109 000. Yritystyöpaikoista reilu puolet on palvelualoilla, joiden Kuva 1. Tarkasteltavat alueet: Kaupunkiradan kehityskäytävä sekä Länsimetron asemanseudut (muodostavat Länsimetron kehityskäytävän). 42 Eetvartti 1 / 2017