SAIRASTAVUUSINDEKSI HELSINGISSÄ JA PERUSPIIREITTÄIN 2009

Transkriptio

1 SAIRASTAVUUSINDEKSI HELSINGISSÄ JA PERUSPIIREITTÄIN 2009 Helsinkiläisten terveydentila on parempi kuin suomalaisten keskimäärin. Vuonna 2009 Helsingin ikävakioitu sairastavuusindeksi 1 oli 90, eli kymmenen pistettä alhaisempi kuin sairastavuus Suomessa. lasketaan kolmen osaindeksin, työkyvyttömyysindeksin, kuolleisuusindeksin ja erityiskorvausoikeusindeksin keskiarvona. Alueiden sairastavuus suhteutetaan koko maan sairastavuuteen, joka saa arvon sata. Helsingin sisällä kuitenkin löytyy alueellisia terveyseroja 2. Osassa Helsingin peruspiirejä 3 väestö voi todella hyvin, kun taas toisilla Kuvio1 alueilla sairastavuus on yleisempää kuin Suomessa keskimäärin. Vuonna 2009 peruspiirien välinen keskihajonta oli 15 pistettä ikävakioidun sairastavuusindeksin ollessa alhaisimmillaan 63 ja korkeimmillaan 118. Yleisemmin indeksistä kuitenkin poikettiin myönteisempään suuntaan ja lähes henkeä eli 54 prosenttia helsinkiläisistä asui alueilla, Pitäjänmäki jossa indeksi oli matalampi kuin koko kaupungin indeksi. Helsingissä oli vuonna 2009 kuusi peruspiiriä, joissa ikävakioitu sairastavuusindeksi oli alle 70. Näillä erittäin alhaisen sairastavuuden alueilla asui yhteensä noin henkeä eli 13 prosenttia Helsingin väestöstä. Tämän lisäksi viidessä muussa peruspiirissä indeksi oli alle 80 ja lähes joka kolmas (27 %) helsinkiläinen asui alhaisen sairastavuuden alueella. Kuudessa peruspiirissä sairastettiin enemmän kuin Suomessa keskimäärin. Yhteensä noin helsinkiläistä, 12 Munkkiniemi Lauttasaari Kaarela Haaga prosenttia helsinkiläisistä, asui alueilla, joissa sairastettiin enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Toisaalta näissäkään peruspiireissä ei indeksi noussut yhtä korkealle kuin maan korkeimpien indeksien kunnissa ja maakunnissa. Helsingin indeksi (90) ylittyi yhteensä kolmessatoista peruspiirissä, jossa asui 38 prosenttia Helsingin väestöstä. Ikävakioitu sairastavuusindeksi 2009 Helsingissä, koko maa=100, Helsinki=90 Reijola Tuomarinkylä Länsi-Pakila Maunula Pasila Taka-Töölö Kampinmalmi Vanhakaupunki Vallila Alppiharju Ullanlinna Itä-Pakila Oulunkylä Kallio Vironniemi Suutarila Pukinmäki Malmi Latokartano Puistola Herttoniemi Laajasalo Myllypuro Jakomäki Mellunkylä Vartiokylä (6) (8) (8) (11) Vuosaari Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 074/ Lisää tietoa indeksin laskutavasta saa julkaisun lopussa olevasta laatuselosteesta ja Kansaneläkelaitoksen Terveyspuntarista. 2 Julkaisussa käytetään ainoastaan vakioituja indeksejä. Näin poistetaan alueiden välisten ikärakenne-erojen vaikutus terveydentilaan. 3 Östersundomin peruspiiristä ei pystytty laskemaan sairastavuusindeksin yhtä osaindeksiä, kuolleisuusindeksiä, eikä tästä johtuen siitä pystytty laskea sairastavuusindeksiä.

2 TILASTOJA 8:2011 Helsingissä ja peruspiireittäin Kuvio 2 Helsinki Eteläinen suurpiiri Vironniemi Ullanlinna Kampinmalmi Taka Töölö Lauttasaari Läntinen suurpiiri Reijola Munkkiniemi Haaga Pitäjänmäki Kaarela Keskinen suurpiiri Kallio Alppiharju Vallila Pasila Vanhakaupunki Pohjoinen suurpiiri Maunula Länsi Pakila Tuomarinkylä Oulunkylä Itä Pakila Koillinen suurpiiri Latokartano Pukinmäki Malmi Suutarila Puistola Jakomäki Kaakkoinen suurpiiri Kulosaari Herttoniemi Laajasalo Itäinen suurpiiri Vartiokylä Myllypuro Mellunkylä Vuosaari Lähde: Kansaneläkelaitos Ikävakioitu sairastavuusindeksi 2009 peruspiireittäin Sosioekonomisten tekijöiden vaikutus sairastavuuteen Sosioekonomisilla taustatekijöillä tiedetään olevan merkitystä yksilön terveydentilaan. Useissa tutkimuksissa on ilmennyt, että erityisesti koulutuksella, ammattiasemalla ja tuloilla on vaikutusta terveydentilaan, ja vaikka suomalaisten terveydentila on kohentunut, ovat sosioekonomiset terveyserot säilyneet ennallaan tai jopa kasvaneet. Sosioekonomisen aseman vaikutukset terveyseroihin ovat erityisen merkittäviä työikäisen väestön kohdalla kun taas eläkeikäisillä vaikutukset ovat pienempiä. (Palosuo ym. (toim.) 2007.) Erot peruspiirien väestön sosioekonomisessa rakenteessa vaikuttavat Helsingissä sairastavuusindeksin vaihteluihin. Korkeakoulutuksella, tuloilla ja työttömyysasteella näyttäisi olevan yhteys väestön terveydentilaan. Alhaisemman sairastavuuden peruspiireissä asuvilla on keskimääräistä korkeammat keskitulot. Tämän lisäksi he ovat korkeammin koulutettuja ja harvemmin työttöminä kuin helsinkiläiset keskimäärin. Peruspiireissä, jossa sairastavuusindeksi oli alle 70, olivat vuoden 2008 valtionveronalaiset keskitulot henkeä kohti noin euroa vuodessa kaupungin keskiarvon ollessa euroa. Korkeimmillaan eroa Helsingin keskituloihin oli siis noin euroa henkeä kohti vuodessa. Alhaisen sairastavuusindeksin alueella myös 15 vuotta täyttäneestä väestöstä noin puolella (49 53 %) oli korkea-asteen tutkinto, kun keskimäärin hieman useammalla kuin joka kolmannella (36 %) 15 vuotta täyttäneellä helsinkiläisellä oli korkeakoulututkinto. Työttömyys taas kyseisillä alueilla oli keskimääräistä alhaisempaa. Alueilla, joilla sairastavuusindeksi oli alle 70, vuoden 2009 työttömyysaste oli 5-6 prosenttia koko kaupungin työttömyysasteen olleessa 8 prosenttia. Korkean sairastavuuden alueilla on lähes poikkeuksetta koko kaupungin tasoa korkeammat työttömyysasteet sekä alhaisemmat korkeakoulutettujen osuudet ja keskitulot. Keskitulot olivat alueilla, jossa sairastavuusindeksi ylitti vuonna 2009 koko maan indeksin (100), noin euroa henkeä kohti. Keskitulot olivat siis henkeä kohti enimmillään euroa Helsingin keskimääräistä tulotasoa alhaisemmat. Korkean sairastavuuden peruspiireissä oli myös vähemmän korkea-asteen koulutuksen omaavia kuin koko kaupungissa. Lisäksi työttömyysaste korkean sairastavuuden alueilla oli korkeampi kuin Helsingissä keskimäärin, poikkeuksena kuitenkin Vanhankaupungin peruspiiri, jossa työttömyysaste oli koko kaupungin työttömyysastetta alhaisempi. Korkeimmillaan työttömyysaste korkean sairastavuusindeksin alueilla oli kuitenkin lähes kaksinkertainen koko kaupungin työttömyysasteeseen verrattuna.

3 Taulukko 1 Ikävakioidut sairastavuus-, työkyvyttömyys-, kuolleisuus- ja erityiskorvausoikeusindeksit Helsingissä 2009 Työkyvyttömyysindeksi Kuolleisuusindeksi Erityiskorvausoikeusindeksi Väestö Helsinki Eteläinen suurpiiri Vironniemi Ullanlinna Kampinmalmi Taka-Töölö Lauttasaari Läntinen suurpiiri Reijola Munkkiniemi Haaga Pitäjänmäki Kaarela Keskinen suurpiiri Kallio Alppiharju Vallila Pasila Vanhakaupunki Pohjoinen suurpiiri Maunula Länsi-Pakila Tuomarinkylä Oulunkylä Itä-Pakila Koillinen suurpiiri Latokartano Pukinmäki Malmi Suutarila Puistola Jakomäki Kaakkoinen suurpiiri Kulosaari Herttoniemi Laajasalo Itäinen suurpiiri Vartiokylä Myllypuro Mellunkylä Vuosaari Östersundomin suurpiiri Lähde: Kansaneläkelaitos ja Helsingin kaupungin tietokeskus TILASTOJA 8:2011 Helsingissä ja peruspiireittäin

4 Taulukko 2, tulot, koulutus, työttömyys ja väestö peruspiireittäin TILASTOJA 8:2011 Helsingissä ja peruspiireittäin Valtionveronalaiset tulot henkeä kohti ( ) 2 Korkea-asteen tutkinto (% 15 vuotta täyttäneistä) 2 Työttömyysaste (% työvoimasta) 3 Väestö 4 Helsinki ,3 8, Eteläinen suurpiiri ,5 5, Vironniemi ,6 4, Ullanlinna ,2 5, Kampinmalmi ,1 5, Taka-Töölö , Lauttasaari ,7 5, Läntinen suurpiiri ,9 7, Reijola ,2 6, Munkkiniemi ,3 5, Haaga ,2 7, Pitäjänmäki ,4 7, Kaarela ,5 8, Keskinen suurpiiri ,5 8, Kallio ,6 9, Alppiharju ,2 9, Vallila ,2 9, Pasila ,4 9, Vanhakaupunki ,7 7, Pohjoinen suurpiiri ,7 7, Maunula , Länsi-Pakila ,4 4, Tuomarinkylä ,5 4, Oulunkylä ,1 7, Itä-Pakila ,2 7, Koillinen suurpiiri ,4 8, Latokartano ,1 9, Pukinmäki ,6 9, Malmi ,8 7, Suutarila ,9 7, Puistola ,9 7, Jakomäki ,6 15, Kaakkoinen suurpiiri ,8 9, Kulosaari ,3 5, Herttoniemi ,8 10, Laajasalo ,3 7, Itäinen suurpiiri ,5 11, Vartiokylä ,9 10, Myllypuro , Mellunkylä ,5 12, Vuosaari ,5 11, Tiedot vuodelta Lähde: Kansaneläkelaitos. 2 Tiedot vuodelta Lähde: Tilastokeskus. 3 Tiedot vuodelta Lähde: Tilastokeskus, Työ- ja elinkeinoministeriö: Helsingin kaupungin erillistilaus. 4 Tiedot vuodenvaihteesta 2009/2010. Lähde: Tilastokeskus ja Helsingin kaupungin tietokeskus, Aluesarjat.

5 Kuvio 3 Ikävakioitu sairastavuusindeksi 2009 pääkaupunkiseudulla alueittain, koko maa= (8) 90-99,9 (14) 80-89,9 (24) 70-79,9 (17) 55-69,9 (21) pääkaupunkiseudulla alueittain Samanaikaisesti keskihajonta on Espoossa 9 pistettä ja Vantaalla 11 pistettä. Myös korkeimman ja matalimman indeksin ero on näissä kunnissa Helsingin eroja pienempi. Indeksit vaihtelivat Espoossa välillä ja Vantaalla Espoossa siis ei yhdelläkään alueella indeksi noussut koko maan indeksiä korkeammaksi ja Vantaallakin indeksi ylitti koko maan indeksin sata enimmillään kahdella pisteellä, kun Helsingissä ero oli suurimmillaan 18 pistettä. Lähes pääkaupunkiseutulaista eli 19 prosenttia sen väestöstä asui alueilla jossa vakioitu sairastavuusindeksi oli alle 70. Koko maan tason indeksi ylittyi harvemmin, tällaisilla alueilla asui noin henkeä eli 8 prosenttia pääkaupunkiseutulaisista. Helsingissä sairastavuusindeksin alueelliset erot ovat kuitenkin suurempia kuin Espoossa 140 ja Vantaalla. Helsingin alueiden 120 välinen keskihajonta on 15 pistettä ja indeksin vaihteluväli oli 4 Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit tilasivat Kansaneläkelaitokselta vuoden 2009 sairastavuusindeksin alueittain yhtä aikaisesti ja kunnat määrittelivät itse käyttämänsä aluetason. ä ei kuitenkaan ole laskettu, jos alueella on alle 2000 asukasta. Helsingin osalta aluetasona käytettiin tilastollista peruspiirijakoa. Espoossa aluejakona käytettiin tilastoalueita. Vantaalla aluejakona käytettiin tilastoalueita, joista väestömäärältään pienempiä maantieteellisesti ja muilta olemukseltaan läheisiä alueita on yhdistetty, niin että väestömäärä ylittää kaikilla alueilla 2000 asukasta. Kauniainen otettiin pääkaupunkiseutu -tarkasteluun mukaan yhtenä alueena Kuvio 4 Lähde: Kansaneläkelaitos Korkeimman ja matalimman sairastavuusindeksin alueet Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla (suluissa koko kaupungin indeksi) matalin korkein Helsinki (90) Espoo (76) Vantaa (89) TILASTOJA 8:2011 Helsingissä ja peruspiireittäin

6 TILASTOJA 8:2011 Helsingissä ja peruspiireittäin Helsingin seudulla ja suurissa kaupungeissa Helsingin seudun muissa kunnissa ja muissa suurissa kaupungeissa Oulua lukuun ottamatta väestön terveydentila on parempi kuin koko maassa keskimäärin. Pääkaupunkiseudun kunnissa indeksi oli muita suuria kaupunkeja alhaisempi. Kauniaisissa sairastavuus oli huomattavasti muita kaupunkeja vähäisempää, mutta myös espoolaisten sairastavuus oli keskimääräistä pienempää. Vantaan sairastavuusindeksi on ollut samoissa lukemissa Helsingin kanssa, mutta oli vuonna 2009 pisteen Helsinkiä alhaisempi. Muista suurista kaupungeista Tampereella ja Turussa sairastavuusindeksi lähentelee sataa, mutta on kuitenkin pysynyt sen alapuolella, kun taas Oulussa sairastavuusindeksi oli ainoana Taulukko 3 Ikävakioitu sairastavuusindeksi Helsingin seudulla ja suurimmissa kaupungeissa Koko maa Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen Hyvinkää Järvenpää Kerava Kirkkonummi Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen Sipoo Tuusula Vihti Oulu Tampere Turku Uusimaa Lähde: Kansaneläkelaitos suurista kaupungeista yli koko maan keskiarvon ja oli vuonna 108. Helsingin seudulla korkein indeksi on Hyvinkäällä (98) ja matalin Kauniaisissa (67). Suomen alueiden ja kuntien väliset terveyserot ovat suuria. Korkeimman sairastavuuden alueet löytyivät Pohjois-Savosta ja Kainuusta, joissa maakuntien sairastavuusindeksit olivat yli 120. Terveimmät maakunnat olivat Ahvenanmaa ja Uusimaa, joissa indeksi oli alle 90. Verrattuna muihin Suomen kuntiin, pääkaupunkiseudulla ja muualla Helsingin seudulla väestö voi siis hyvin. n osaindeksit koostuu kolmesta osaindeksistä; kuolleisuusindeksistä, työkyvyttömyysindeksistä ja erityiskorvausoikeusindeksistä. Helsingissä kuolleisuus on korkeampaa kuin Suomessa keskimäärin, mikä nostaa Helsingin sairastavuusindeksin yli yhdeksäänkymmeneen. Työkyvyttömyyseläkkeellä olo ja erityiskorvausoikeuksien saanti taas ovat helsinkiläisten keskuudessa harvinaisempia kuin suomalaisten keskuudessa keskimäärin ja nämä pitävät kaupungin sairastavuusindeksin koko maan keskiarvoa alhaisempana. Peruspiirien välisissä eroissa ja hajonnassa oli eroa osaindeksien välillä. Osaindekseistä suurin hajonta Helsingin alueiden välillä oli työkyvyttömyyseläkeindeksissä, jossa keskihajonta oli 25 pistettä ja korkeimman ja matalimman indeksin välinen ero jopa 91 pistettä. Pienintä hajonta oli erityiskorvausoikeudessa, jossa keskihajonta oli 12 pistettä ja alueiden välinen ero 65 pistettä. Helsingin uusin ja väestöltään pienin alue Östersundom, jossa indeksi oli reippaasti muita alueita alhaisempi, nosti keskihajontaa huomattavasti. Östersundom pois lukien on erityiskorvausoikeusindeksin alueellinen hajonta ainoastaan 7 pistettä ja alueiden välinen erokin enimmillään vain 27 pistettä.

7 Työkyvyttömyysindeksi Työkyvyttömyysindeksi kuvaa sitä, kuinka suuri osa alueen työikäisestä väestöstä on työkyvyttömyyseläkkeellä eli pitkäaikaisesti tai kokonaan pois työelämästä sairauden, vian tai vamman vuoksi. Helsingissä oli vuonna 2009 yhteensä työkyvyttömyyseläkkeen saajaa, eli työkyvyttömyyden vuoksi eläkkeellä oli 5,3 prosenttia Helsingin työikäisistä (16 65-vuotiaat). Työikäiset helsinkiläiset ovat työkyvyttömyyseläkkeellä harvemmin kuin työ- ikäiset Suomessa keskimäärin. Koko maassa työkyvyttömyyseläkettä sai 7,5 prosenttia vuotiaista. Vuonna 2009 Helsingin vakioitu työkyvyttömyysindeksi oli 81. Eroa koko maan indeksiin oli siis 19 pistettä. Helsingin työkyvyttömyysindeksi, eli tilanne suhteessa koko maahan, on parantunut hitaasti, mutta tasaisesti. Vuonna 2000 iällä vakioitu työkyvyttömyysindeksi oli 83 ja kymmenen vuotta aikaisemmin, vuonna 1990, se oli 87. Työkyvyttömyysindeksissä Helsingin sisäinen hajonta on suurta ja peruspiirien keskihajonta oli 24 pistettä. Vuoteen 2007 verrattuna korkeimman ja matalimman työkyvyttömyyden peruspiirien ero on kasvanut, mutta hajonta on pysynyt samassa. Työkyvyttömyysindeksi vaihteli Helsingin peruspiireissä välillä Kolmessatoista peruspiirissä työkyvyttömyysindeksi oli alle 70 ja työkyvyttömyyseläkkeellä oltiin erittäin harvoin. Näillä alueilla asui yhteensä helsinkiläistä eli 33 prosenttia kaupunkilaisista. Koko maan keskiarvo ylittyi työkyvyttömyysindeksin osalta kahdeksassa peruspiirissä, jossa asui henkeä, 19 prosenttia Helsingin väestöstä. Lisäksi 47 prosenttia helsinkiläisistä asui alueilla, jossa ylittyi Helsingin indeksi (81). Koko Helsingin työkyvyttömyysindeksissä ei ollut tapahtunut suurta muutosta vuodesta 2007, eroa koko maan tilanteeseen oli kasvanut vain alle yhden yksikön. Kuvio 5 Ikävakioitu työkyvyttömyysindeksi 2009 Helsingissä, koko maa=100, Helsinki =81 Kaupungin sisällä muutoksia oli kuitenkin tapahtunut. Eniten työkyvyttömyysindeksi oli kasvanut Jakomäessä, jossa indeksi oli vuonna , kun se oli ollut kaksi vuotta aikaisemmin 13 yksikköä pienempi 117. Eniten indeksi oli laskenut Kulosaaressa, jossa indeksi oli vuonna ja vuonna Toisaalta kummatkin ovat suhteellisen pieniä peruspiirejä, joka saattaa selittää vuosien välisen suuren vaihtelun. Kuolleisuusindeksi 5 Helsinkiläisten yleisimpiä kuolinsyitä ovat syöpätaudit, iskeemiset sydäntaudit, dementia ja Alzheimerin tauti, aivoverisuonien sairaudet sekä alkoholiperäiset taudit ja tapaturmainen alkoholimyrkytys. Helsinkiläisten kuolleisuus on ikävakioidun indeksin mukaan ollut hieman koko Suomen kuolleisuutta korkeampaa koko indeksin tarkastelujakson ajan. Vuonna Kuolleisuusindeksin laskemistapa on muuttunut, eivätkä vuosien 2007 ja 2009 Helsingin peruspiiritasoiset kuolleisuusindeksit ole keskenään vertailukelpoisia. Aikaisemmin indeksin laskemiseen käytettiin vuoden lopun väestöä, 2009 tilauksen yhteydessä otettiin käyttöön keskiväkiluku. Indeksi on laskettu takautuvasti keskiväkilukua käyttäen kuntatasoisena, mutta ei peruspiiritasolla. Tästä syystä myöskään peruspiirien sairastavuusindeksejä ei voida verrata keskenään. TILASTOJA 8:2011 Helsingissä ja peruspiireittäin

8 Pitäjänmäki Munkkiniemi Kuvio 6 Lauttasaari Kaarela Haaga Reijola Länsi-Pakila Maunula Pasila Taka-Töölö Kampinmalmi Ikävakioitu kuolleisuusindeksi 2009 Helsingissä, koko maa=100, Helsinki=103 Tuomarinkylä Vanhakaupunki Vallila Alppiharju Ullanlinna Itä-Pakila Oulunkylä Kallio Vironniemi Suutarila Pukinmäki Latokartano Herttoniemi Laajasalo Myllypuro Jakomäki Mellunkylä Vartiokylä ikävakioitu kuolleisuusindeksi oli Helsingissä 103. Kuolleisuusindeksissä peruspiirien keskihajonta oli 16 pistettä. Ikävakioidun kuolleisuusindeksin arvo vaihteli peruspiireittäin välillä Kuolleisuusindeksi oli alle 80 kuudessa peruspiirissä. Näillä alueilla asui yhteensä helsinkiläistä eli 18 prosenttia kaupungin väestöstä. Yhdellätoista Helsingin peruspiireistä kuolleisuusindeksi nousi yli sadan eli ylitti koko maan indeksin. Näillä alueilla asui yhteensä henkeä eli 30 prosenttia Helsingin väestöstä. Malmi Puistola Kuolleisuusindeksi (11) (7) (8) (7) Vuosaari Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 074/2009 Erityiskorvausoikeusindeksi kuvaa pitkäaikaissairastavuutta. Helsingin yleisimmät erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeuttavat sairaudet ovat krooninen verenpainetauti, krooninen keuhkoastma ja sitä läheisesti muistuttavat krooniset obstruktiiviset keuhkosairaudet, krooninen sepelvaltimotauti, diabetes sekä vaikeat psykoosit ja muut vaikeat mielenterveyden häiriöt. Vuonna 2009 ikävakioitu erityskorvausindeksi oli Helsingissä 85. Indeksi on ollut vuodesta 1990 hienoisessa laskussa; laskua on tapahtunut yhteensä 3 pistettä. Yleisesti erityiskorvausoikeusindeksissä oli sairastavuusindeksin osaindekseistä pienimmät alueelliset vaihtelut. Poikkeuksena tosin uutena tarkasteluun tullut Östersundomin alue, jossa erityiskorvausoikeusindeksi sai arvon 28. Yksikään peruspiiri ei kuitenkaan ylittänyt koko maan keskiarvoa. Peruspiirien välinen keskihajonta oli 12 pistettä ja näin pienempää kuin muissa indekseissä. Indeksi oli alle 80 yhteensä yhdeksässä peruspiirissä, joissa asui henkeä eli 22 prosenttia Helsingin väestöstä. Lähes neljännes (23 %) helsinkiläisistä eli henkeä asui alueilla, jossa erityiskorvausoikeusindeksi oli vähintään 90. Erityiskorvausoikeusindeksi oli laskenut sekä koko kaupungissa että kaikissa peruspiireissä vuodesta viimeisen kahden vuoden aikana eli ero koko maan pitkäaikaissairastavuuteen on kasvanut myönteisesti. Eniten indeksi on laskenut Pukinmäessä ja Itä-Pakilassa. TILASTOJA 8:2011 Helsingissä ja peruspiireittäin Erityiskorvausoikeusindeksi Kuvio 7 Ikävakioitu erityiskorvausoikeusindeksi 2009 Helsingissä, koko maa=100, Helsinki=85

9 LAATUSELOSTE Kansaneläkelaitos on kehittänyt sairastavuusindeksin alueiden välisten terveyserojen tarkasteluun. lasketaan vuosittain kuntatasolla, minkä lisäksi se raportoidaan Kelan Terveyspuntarissa suurempina yksikköinä kuten maakunta, sairaanhoitopiiri ja vakuutuspiiri. n tarkoituksena on kuvata yleisesti alueen sairastavuutta sekä herättää kysymyksiä tilannetta selittävistä tekijöistä ja sairastavuudesta tarkemmin. lasketaan kolmen väestön sairastavuutta kuvaavan rekisterimuuttujan avulla. Nämä ovat työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus työikäisistä, pitkäaikaissairastavuutta kuvaava erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuus väestöstä ja väestön kuolleisuus. Työkyvyttömyysindeksi ja erityiskorvausoikeusindeksi eivät muutu kovinkaan paljon vuodesta toiseen. Kuolleisuudessa saattaa olla suurempia vuosittaisia muutoksia, minkä vuoksi indeksin tekoon käytetään kolmen vuoden keskiarvoa. Työkyvyttömyysindeksin ja erityiskorvausoikeusindeksin laskemiseen käytetään vuoden lopun väestötietoa ja kuolleisuusindeksin laskemiseen käytettiin keskiväkilukua. Terveyspuntarin indekseihin muutos on laskettu takautuvasti. Mittarit suhteutetaan erikseen koko maan keskiarvoon, joka saa arvon sata. muodostuu näiden kolmen osaindeksin keskiarvosta. Jos tarkasteltavan alueen sairastavuusindeksi on pienempi kuin sata, on väestö keskimääräistä terveempää. Jos sairastavuusindeksi on suurempi kuin sata, on väestön terveydentila keskimääräistä huonompaa. Indeksi lasketaan sekä yleisindeksinä että ikävakioituna. Vakioinnin avulla saadaan poistettua ikärakenteen alueellisten erojen vaikutus väestön sairastavuuteen. Lisätietoa Espoon sairastavuusindeksistä alueittain saa Tuula Miettiseltä Espoon kaupungin kehittämis- ja tutkimusyksiköstä. Lisätietoa sairastavuusindeksistä alueittain Vantaalla saa Juhani Riihelältä Vantaan kaupungin tietopalveluyksiköstä. LÄHTEITÄ Kansaneläkelaitos. Helsingin kaupungin tietokeskukselle, Espoon kaupungin kehittämisja tutkimusyksikölle ja Vantaan kaupungin tietopalveluyksikölle tehdyt erillistilastot sairastavuusindeksistä Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla alueittain Kansaneläkelaitos. Terveyspuntarin sairastavuusindeksi. Palosuo, Hannele, Koskinen, Seppo, Lahelma, Eero, Prättälä, Ritva, Martelin Tuija, Ostamo, Aini, Keskimäki, Ilmo, Sihto, Marita, Takala, Kirsi, Hyvönen, Elisa, Linnanmäki, Eila (toim.) (2007): Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Sosioekonomisten terveyserojen muutokset Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:23. TILASTOJA 8:2011 Helsingissä ja peruspiireittäin

10 Helsingin kaupungin tietokeskus TILASTOJA 2011:8 TIEDUSTELUT Elise Haapamäki, p TILAUKSET, JAKELU p HINTA 5 etunimi.sukunimi@hel.fi JULKAISIJA Helsingin kaupunki, tietokeskus Osoite: PL 5500, Helsingin kaupunki tietokeskus.tilaukset@hel.fi JULKAISUJEN MYYNTI Tietokeskuksen kirjasto p virtuaalinen kirjakauppa ISSN (PAINETTU) ISSN X (VERKOSSA)