TIETOISKU 5/

Transkriptio

1 TIETOISKU 5/ SAIRASTAVUUSINDEKSI ENSIMMÄISTÄ KERTAA ESPOON OSA-ALUEILLA Espoolaiset Suomen toiseksi terveimpiä Kansaneläkelaitos ja Espoon kaupunki ovat tuottaneet sairastavuusindeksin Espoon osa-alueille. Kela on laskenut vuosittain sairastavuusindeksin Suomen kunnille, mutta indeksiä ei ole ennen Espoota laskettu missään kunnassa osa-alueittaisella tarkkuudella. Espoon väestö oli Oulunsalon jälkeen maan terveintä sairastavuusindeksin mukaan vuonna Tämän työn tarkoituksena oli selvittää sairastavuusindeksin alueittaista jakautumista niin sanotun terveen kunnan alueella. Indeksin avulla voidaan vertailla sairastavuutta Espoon ja muiden Suomen kuntien välillä sekä tarkastella millä alueilla Espoossa sairastetaan eniten. Kun sairastavuusindeksi ikävakioidaan saadaan tietää, miten paljon sairastavuudesta selittyy muilla syillä kuin ikärakenteen vaihtelulla. Sairastavuudessa suuret alueelliset erot Espoossa Espoon osa-alueittaisessa tarkastelussa selvisi, että jokaisella Espoon osa-alueella väestö oli terveempää kuin koko maassa keskimäärin. Sairastavuus kuitenkin vaihteli hyvin paljon osa-alueiden välillä. Sairastavuusindeksillä mitattuna Espoon terveimpiä alueita olivat Otaniemi, Nöykkiö- Latokaski, Laajalahti, Mankkaa ja Sepänkylä. Eniten sairastettiin Nuuksio-Nupurin, Viherlaakso-Lippajärven, Espoonlahden ja Tapiolan alueilla. Kun sairastavuusindeksi ikävakioitiin, niin tilanne muuttui hieman mm. Tapiolassa, jossa sairastetaan enemmän kuin muualla Espoossa, väestö on kuitenkin ikärakenteeseen nähden varsin tervettä. Väestön ikään suhteutettuna Espoon terveimmät alueet olivat järjestyksessä Tapiola, Haukilahti, Westend, Laajalahti, Mankkaa ja Laaksolahti. Väestön ikään nähden huonoin terveystilanne oli Muurala- Gumbölen, Kauklahden, Nuuksio-Nupurin ja Kurttila- Vanttilan alueilla. Mistä indeksi kertoo Sairastavuusindeksi on kuvaileva luku ja sen tarkoituksena on herättää lisäkysymyksiä. Sairastavuusindeksi lasketaan kuolleisuuden, työkyvyttömyyseläkkeen saajien ja erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen summaindeksinä. Sisällys 1 Sairastavuus Espoossa 2 ja koko maassa 2 Sairastavuus 4 Espoon osa-alueilla 2.1 Sairastavuusindeksi 4 Espoon osa-alueilla 2.2 Ikävakioitu sairastavuus- 6 indeksi Espoon osa-alueilla 2.3 Koulutus, työttömyys, 9 tulotaso ja sairastavuus Espoossa Liitteet 11 Lisätietoja: Santeri Paakko, puh Kehittämis- ja tutkimusryhmä Espoon kaupunki etunimi.sukunimi@espoo.fi Timo Klaukka, puh Tutkimusosasto Kansaneläkelaitos etunimi.sukunimi@kela.fi Ritva Kuikka, puh Tieto-, laatu- ja kehittäminen Espoon kaupunki etunimi.sukunimi@espoo.fi Julkaisun jakelu ja yhteystiedot: Kehittämis- ja tutkimusryhmä PL 12, ESPOON KAUPUNKI Jakelu: puh. (09) ISSN

2 SAIRASTAVUUSINDEKSI ESPOOSSA VUONNA Sairastavuus Espoossa ja koko maassa Kansaneläkelaitos laski Espoon kaupungin kanssa yhteistyönä sairastavuusindeksin Espoolle osaaluetarkkuudella. Sairastavuusindeksi on kuvaileva luku ja se lasketaan kuolleisuuden, työkyvyttömyyseläkkeen saajien ja pitkäaikaissairastavuutta kuvaavan erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen summaindeksinä. Indeksin osatekijöistä työkyvyttömyyseläkkeen saajien ja erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuudet ovat pitkällä aikavälillä varsin muuttumattomia. Suurimmat vaihtelut indeksin ajallisessa tarkastelussa johtuvat kuolleisuuden muutoksista. Taulukossa 1 esitetään sairastavuusindeksi ja ikävakioitu sairastavuusindeksi koko maassa, pääkaupunkiseudun kunnissa ja Espoon osa-alueilla. Sairastavuusindeksi kertoo, kuinka paljon alueella sairastetaan. Ikävakioitu indeksi kertoo alueen sairastavuuden kun alueiden väliset ikärakenne-erot tasataan. Ikävakiointi tehdään suhteuttamalla alueiden väestön ikärakenne koko maan ikärakenteeseen. Sairastavuusindeksillä mitattuna Espoo oli vuonna 2003 Suomen toiseksi tervein kunta. Terveintä väestöä asui Oulunsalossa (indeksiluku 56) ja sairainta Rautavaarassa (202). Espoon sairastavuusindeksi oli 57. Espoon osa-alueilla indeksi vaihteli 18:n ja 83:n välillä. Koko maan indeksi on 100. Pääkaupunkiseudun kunnissa on parempi terveystilanne kuin koko maassa keskimäärin. Kuitenkin pääkaupunkiseudun kuntien välillä on suuria eroja ja varsinkin Espoossa ja Kauniaisissa sairastetaan huomattavasti vähemmän kuin esim. Helsingissä. Espoon jokaisella osa-alueella sairastetaan vähemmän kuin Helsingissä (84) keskimäärin. Taulukko 1. Sairastavuusindeksi ja ikävakioitu sairastavuusindeksi vuonna 2003 Sairastavuus- Ikävakioitu sairas- Ikävakioinnin Väestömäärä Alue indeksi tavuusindeksi muutos Koko maa Espoo Helsinki Vantaa Kauniainen Espoon tilastoalueet 11 Kanta-Leppävaara Kilo-Karakallio Laaksolahti Viherlaakso-Lippajärvi Sepänkylä Kanta-Tapiola Otaniemi Haukilahti-Westend Mankkaa Laajalahti Matinkylä Olari Henttaa Kanta-Espoonlahti Saunalahti Nöykkiö-Latokaski Kaitaa Suvisaaristo Kanta Kauklahti Kurttila-Vanttila Kanta-Espoo Muurala-Gumböle Bemböle Nuuksio-Nupuri Vanhakartano-Röylä Kalajärvi-Lakisto Sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Tietoisku 5/2006

3 Ikävakioinnin avulla voidaan vertailla kuntien ja Espoon osa-alueiden väestön sairastavuutta ns. samalta viivalta. Väestön keski-ikä vaihtelee hyvin paljon niin kuntien kuin niiden osa-alueidenkin välillä. Jotta voitaisiin tarkastella alueiden sairastavuutta ikärakenteen takaa, niin alueiden sairastavuusindeksi pitää ikävakioida. Kun indeksi ikävakioidaan Espoon väestön sairastavuus näyttää lisääntyvän. Tämä johtuu Espoon väestön hyvin nuoresta ikärakenteesta muuhun maahan nähden. Kuitenkin ikävakioinninkin jälkeen sairastavuus jää reilusti koko maan keskiarvon (100) alapuolelle. Koko Espoon ikävakioitu sairastavuusindeksi on 77, Helsingin 92 ja Vantaan 91. Ikävakiointi nostaa jokaisen Espoon osa-alueen sairastavuutta lähemmäs koko maan keskiarvoa. Ainoa poikkeus on Tapiola, jossa sairastavuus vähenee kun se suhteutetaan ikään. Syynä tähän on alueen muusta Espoosta poiketen paljon vanhempi ikärakenne (kts. liite 6). Ikärakenteeseen suhteutettunakin Espoossa sairastetaan vähemmän kuin koko maassa keskimäärin. Vain kahdella alueella 26:sta ikävakiointi nostaa sairastavuuden koko maan keskiarvon yläpuolelle. Suomen kuntien välillä ikävakioitu sairastavuus vaihtelee 59:n ja 158:n indeksipisteen välillä. Kela on laskenut sairastavuusindeksin Suomen kunnille vuodesta 1990 lähtien. Espoon sairastavuusindeksi on koko ajan ollut kuntavertailun kärkipäässä. Sairastavuus on Espoossa vuosina vaihdellut 60:n ja 57:n indeksipisteen välillä. Ikävakioimaton sairastavuus on samana ajankohtana laskenut 81:stä ja 77:ään indeksipisteeseen. Muutokset ovat näinkin pitkällä aikavälillä suhteellisen pieniä, mutta Espoon indeksi näyttää olevan hienoisessa laskusuunnassa. Kuva 1. Uudenmaan kuntien sairastavuusindeksi (ikävakioitu) vuonna 2003 Kuvassa 1 esitetään sairastavuuden (ikävakioitu) vaihtelua Uudellamaalla. Vain Karkkilassa ja Nummi-Pusulassa sairastetaan Uudenmaan kunnista enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Alhaisin sairastavuus on Kauniaisissa ja Espoossa. Lisäksi Kirkkonummella, Inkoossa, Sipoossa, Siuntiossa ja Vihdissa sairastetaan paljon vähemmän kuin Suomessa keskimäärin. Sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Tietoisku 5/2006 3

4 2 Sairastavuus Espoon osa-alueilla Kelan laskeman Espoon osa-alueittaisen sairastavuusindeksin aluejakona käytetään kaupungin virallista tilastoaluejakoa. Näin ollen tuloksia voidaan vertailla muiden tilastotietojen kanssa, kuten tässä tietoiskussa (kohdassa 2.3 Koulutus, työttömyys, tulotaso ja sairastavuus Espoossa sekä liitteissä 7-9). Tilastoaluejako (liite 2) on Espoon pienin osa-aluekoko, jonka väestömäärä on riittävän suuri tuottamaan vertailukelpoista ja luotettavaa tietoa sairastavuusindeksiä laskettaessa. 2.1 Sairastavuusindeksi Espoon osa-alueilla Kuva 2. Sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Tietoisku 5/2006

5 Sairastavuusindeksi kertoo, kuinka paljon Espoossa ja eri alueilla sairastetaan. Sairastavuusindeksi indikoi terveyspalvelujen tarvetta ja kysyntää. Osa-alueittaiset sairastavuusindeksin vaihtelut yhdessä väestömäärän (liite 2) kanssa antavat pohjaa resurssien suuntaamiselle Espoon eri osa-alueille. Espoo oli vuonna 2003 jaettu 26 tilastoalueeseen, joiden väestömäärä vaihteli 500:n ja :n välillä (liite 2). Väestömäärä vaihtelee siis hyvin suuresti tilastoalueiden kesken. Sairastavuusindeksi kertoo alueen keskimääräisen tilanteen, joten alueita vertailtaessa keskenään pitää huomioida se, että vaikka indeksit joillain alueilla ovat samansuuntaiset, niin suuremman väestömäärän alueella myös sairaita on määrällisesti enemmän. Mitä pienempi väestöpohja sitä epäluotettavampi sairastavuusindeksin tuloksesta tulee. Pienellä väestöpohjalla pienetkin heilahtelut mm. kuolleisuudessa vaikuttavat suuresti koko indeksin tulokseen, joten alle hengen alueilla sairastavuusindeksin tulosta voi pitää vain suuntaa antavana. Espoossa on kaksi tilastoaluetta joiden väestömäärä on noin 500 henkeä. Nämä alueet ovat Suvisaaristo ja Henttaa. Tulosten tulkinnan yhteydessä pitää muistaa, että näiden alueiden kohdalla tulokset ovat vain suuntaa antavia. Kuvassa 2 tarkastellaan sairastavuusindeksin alueellista vaihtelua Espoossa. Sairastavuusindeksi kertoo kuinka paljon alueella sairastetaan. Koko Espoon sairastavuusindeksi on 57, Helsingin 83 ja koko maan 100. Espoon osa-alueet on jaettu viiteen luokkaan sairastavuusindeksin alueittaisen vaihtelun mukaan. Mitä suurempi indeksiluku sitä enemmän alueella sairastetaan ja mitä pienempi luku sitä terveempää väestöä alueella asuu. Jos alueella sairastetaan paljon verrattuna Espoon keskiarvoon, alue on kartassa punainen ja alueet, joilla sairastetaan vähemmän on merkitty sinisellä värillä. Karttaan on merkitty kunkin osa-alueen asutut alueet. Vihreällä värillä on merkitty asumaton alue. Verrattaessa Espoon alueittaista sairastavuusindeksiä Helsingin ja koko maan lukuihin voidaan todeta, että espoolaiset ovat varsin terveitä eikä mikään alue erotu joukosta huonolla sairastavuusindeksillä. Jopa alueilla joilla vanhusten määrä on suuri (kts. liite 6), kuten Tapiolan alueella, sairastetaan vähemmän kuin Helsingissä keskimäärin. Kuitenkin alueiden väliset erot ovat suuret ja on syytä tarkastella, minkä takia juuri tietyillä alueilla sairastavuus on yleisempää kuin toisilla alueilla. Sairastavuusindeksi lasketaan kuolleisuuden, työkyvyttömyyseläkkeen saajien ja pitkäaikaissairautta kuvaavan erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen summaindeksinä. Näiden osatekijöiden erillistiedot Espoon osa-alueilla ovat liiitteinä tietoiskun lopussa (liitteet 3-5). Espoon tervein alue sairastavuusindeksin mukaan on Otaniemi (indeksiluku 18), jonka asukkaat koostuvat pääosin nuorista opiskelijoista. Myös Henttaalla (31) ja Suvisaaristossa (32) sairastetaan indeksin mukaan todella vähän. Alueiden kuolleisuusaste oli hyvin alhainen ja niillä asui vähän työkyvyttömyyseläkkeellä olevia ja pitkäaikaissairaita. Nöykkiö-Latokasken (indeksiluku 37), Laajalahden (39), Mankkaan (40) ja Sepänkylän (42) alueilla asui hyvin tervettä väestöä. Näillä kaikilla alueilla sairastavuus jäi paljon alle Espoon keskiarvon. Kullakin alueella kuoleisuusaste oli alhainen, työkyvyttömyyseläkkeen saajien osuus pieni ja alueella asui vähemmän pitkäaikaissairaita kuin Espoossa keskimäärin. Sepänkylän alueella työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus on Espoon keskitasoa. Suurimmassa osassa Espoota sairastavuus oli koko maahan nähden hyvällä Espoon keskimääräisellä tasolla. Näihin alueisiin kuuluivat mm. Haukilahti-Westend, Matinkylä, Kaitaa, Olari, Saunalahti, Kurttila-Vanttila, Muurala-Gumböle, Kilo-Karakallio, Kanta -Leppävaara, Laaksolahti, Bemböle, Vanhakartano-Röylä, Kalajärvi-Lakisto. Näillä alueilla kuolleisuus, työkyvyttömyyseläkkeen saajien osuus ja pitkäaikaissairaiden osuus väestöstä olivat Espoon keskitasoa. Sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Tietoisku 5/2006 5

6 Poikkeuksena olivat muutamien alueiden erityispiirteet kuten mm. Haukilahti-Westendin Espoon keskitasoa korkeampi ja Kilo-Karakallion, Laaksolahden sekä Vanhakartano-Röylän keskimääräistä alhaisempi kuolleisuus. Poikkeuksena olivat myös työkyvyttömyyseläkkeen saajien keskimääräistä korkeampi osuus Kalajärvi-Lakistossa ja Kurttila-Vanttilassa. Lisäksi pitkäaikaissairaiden osuus oli alhainen Vanhakartano-Röylässä, Bembölessä, Muurala-Gumbölessä. Sairastavuus on Espoossa korkein Nuuksio-Nupurin (indeksiluku 83) ja Viherlaakso-Lippajärven alueilla (80). Nuuksio-Nupurin alueella muuhun Espooseen verrattuna korkea kuolleisuusaste nostaa sairastavuusindeksiä. Työkyvyttömyyseläkkeen saajia alueella on vähemmän ja pitkäaikaissairaita hieman enemmän kuin kaupungissa keskimäärin. Viherlaakso-Lippajärven alueella sairastetaan Espoossa toiseksi eniten. Alueella on muuhun Espooseen verrattuna suuri kuolleisuusaste, enemmän työkyvyttömyyseläkkeellä olevia ja suurempi pitkäaikaissairaiden osuus. Espoonlahdessa ja Tapiolassa sairastavuusindeksi on yli 10 indeksipistettä korkeampi kuin Espoossa keskimäärin. Espoonlahdessa (indeksiluku 73) kuolleisuus on korkeampi, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus ja pitkäaikaissairaiden osuus suurempi kuin Espoossa keskimäärin. Tapiolassa (69) kuolleisuus on korkeampi ja pitkäaikaissairaiden osuus suurempi kuin Espoossa keskimäärin. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus on Tapiolassa pienempi kuin muualla Espoossa. Myös Kanta-Espoossa (66) eli Espoon keskuksen alueella ja Kauklahdessa (66) sairastetaan enemmän kuin koko Espoossa keskimäärin. Espoon keskuksessa kuolleisuus on Espoon keskitasoa, mutta varsinkin työkyvyttömyyseläkkeen saajien osuus on korkea ja pitkäaikaissairaiden osuus alueella on suurempi kuin Espoossa keskimäärin. Kauklahden sairastavuusindeksiä nostaa suuri työkyvyttömyyseläkkeen saajien osuus työikäisistä. Alueen kuolleisuus ja pitkäaikaissairaiden osuus on Espoon keskitasoa. Espoon osa-alueiden sairastavuusindeksit ovat korkeimmillaankin huomattavasti matalampia kuin koko Suomen indeksi (100). Tämä johtuu suurelta osin Espoon nuoresta ikärakenteesta. Asia muuttuu hieman, kun sairastavuusindeksi ikävakioidaan eli suhteutetaan koko Suomen ikärakenteeseen. 2.2 Ikävakioitu sairastavuusindeksi Espoon osa-alueilla Ikävakioidussa sairastavuusindeksissä on otettu huomioon väestön ikärakenne, joka vaihtelee alueittain hyvin paljon. Vakioitu indeksi kertoo, mikä olisi osa-alueen sairastavuus, jos alueen ikärakenne olisi täsmälleen samanlainen kuin vertailukohteessa eli koko maassa. Ikävakioitu sairastavuusindeksi on lähtökohta jatkotutkimukselle: sen avulla saadaan tietää, miten paljon sairastavuudesta on selitettävä muilla syillä kuin ikärakenteen vaihtelulla. Ikävakioidun sairastavuusindeksin tieto on kaupungin palvelutuotannon käyttöön yhtä tärkeä työkalu kuin sairastavuusindeksi. Vakioitu sairastavuusindeksi kuvaa alueen väestön terveyden ja hyvinvoinnin tilaa ja sairastavuuden asteen ikärakenteen takaa. Näin ollen alueita voidaan verrata toisiinsa ja vertailun tuloksena saadaan tärkeää tietoa terveydenhuollon ja laajemmaltikin ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tarpeesta. Väliintulo on tärkeää, koska korkean sairastavuusindeksin alueilla tulevaisuudessa sairastavuus kasvaa väestön vanhetessa nopeammin kuin muilla alueilla. Tulkinnan helpottamiseksi ikävakioinnista johtuvaa sairastavuuden muutosta kannattaa tarkastella alueittain väestön ikärakenteen kautta ja varsinkin selvittää missäpäin Espoota ikäihmisten osuus väestöstä on suurin. Liitteessä 6 on esitetty 65-vuotta täyttäneiden osuus alueittain vuonna Yli 64-vuotiaiden osuus koko Espoossa on 8,9 % väestöstä ja osuus vaihtelee alueittain 2,5 prosentista 6 Sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Tietoisku 5/2006

7 yli 17 prosenttiin. Varsinkin Tapiolassa (17,7 %) ja Haukilahti-Westendissä (15,4 %) ikäihmisten osuus on huomattavasti korkeampi kuin Espoossa keskimäärin. Ikävakioidulla sairastavuusindeksillä mitattuna (kuva 3) Espoon tervein väestö asui Suvisaaristossa (indeksiluku 33), Henttaalla (55), Laajalahdessa (56), Kanta-Tapiolassa (65), Mankkaalla (65), Laaksolahdessa (65) ja Haukilahti-Westendissä (66). Suvisaariston hyvin alhainen sairastavuus johtuu siitä, että alueella kuolleisuusaste oli nolla vuonna 2003 ja tämä painoi alueen koko indeksin hyvin alas. Muilla em. alueilla kuolleisuus oli alhainen ja työkyvyttömyyseläkkeen saajien ja pitkäaikaissairaiden osuus oli pienempi kuin Espoossa keskimäärin. Suurin muutos Espoon sairastavuudessa ikävakioinnin jälkeen tapahtui Tapiolan kohdalla. Ikärakenteen johdosta alueella sairastetaan enemmän kuin suurimmassa osassa Espoota (kuva 2), mutta ikäänsä nähden tapiolaiset ovat varsin terveitä. Myös Haukilahti-Westendin alueen väestön sairastavuus vähentyi huomattavasti ikävakioinnin jälkeen suhteessa koko Espoon sairastavuuteen. Kuva 3. Ikävakioitu sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Tietoisku 5/2006 7

8 Muilla alueilla ikävakiointi nosti reippaasti alueen sairastavuutta, vaikkakaan se ei noussut kuin kahdella alueella yli koko maan keskiarvon (100). Nämä alueet ovat Muurala-Gumböle (indeksiluku 108) ja Kanta-Kauklahti (103). Koko Espoon sairastavuus nousi 20 indeksipistettä kun se ikävakioitiin. Eniten ikävakioinnin johdosta nousivat Otaniemen (nousua 65 indeksipistettä) ja Muurala- Gumbölen (nousua 57 pistettä) (taulukko 1) alueiden indeksit. Useimmilla alueilla sairastavuus nousi ikävakioinnin johdosta suunnilleen saman verran kuin koko Espoossa. Ikävakioinnin jälkeen sairastavuus on Espoon keskitasoa Matinkylän (indeksiluku 83), Otaniemen (82), Bembölen (82), Leppävaaran (81), Saunalahden (80), Vanhakartano-Röylän (77), Sepänkylän (76), Kilo-Karakallion (76), Nöykkiö-Latokasken (72), ja Olarin (70) alueilla. Lähellä Espoon keskiarvoa olevien alueiden sairastavuusindeksin osatekijöiden rakenteessa on kuitenkin pieniä eroja. Esimerkiksi Matinkylän, Otaniemen, Bembölen ja Saunalahden alueilla korkea kuolleisuus nostaa koko indeksin hieman yli Espoon keskiarvon. Leppävaarassa ja Vanhakartano- Röylässä työkyvyttömyyseläkkeen saajien keskimääräistä korkeampi osuus nostaa alueiden sairastavuusindeksin Espoon keskimääräiselle tasolle. Kilo-Karakallion alueen väestön sairastavuutta nostaa keskimääräistä suurempi pitkäaikaissairaiden osuus. Nöykkiö-Latokasken ja Olarin alueilla kuolleisuusaste, työkyvyttömyyseläkkeen saajien osuus ja pitkäaikaissairaiden osuus on pienempi kuin koko Espoossa keskimäärin. Vaikka ikävakioinnin jälkeenkin espoolaiset ovat terveempiä kuin suomalaiset keskimäärin on Espoon sisällä suuria eroja alueiden sairastavuudessa. Näin ollen verrattuna muihin Espoon alueisiin huonona voi pitää alueita, jotka saivat yli 10 indeksipistettä korkeampia lukuja kuin mitä koko Espoon keskiarvo (77) oli. Näitä alueita, joissa sairastettiin paljon enemmän kuin Espoossa keskimäärin oli yhdeksän. Näistä yhdeksästä kahdella alueella sairastettiin enemmän kuin koko maassa keskimäärin ja seitsemällä alueella sairastavuusindeksi oli indeksipistettä ollen indeksipistettä suurempi kuin Espoossa keskimäärin. Ikärakenteen huomioon ottaen Espoossa sairastettiin eniten Muurala-Gumbölessä (ikävakioitu indeksiluku 108), Kanta-Kauklahdessa (103), Nuuksio-Nupurissa (99), Kurttila-Vanttilassa (99), Espoon keskuksessa (93), Viherlaakso-Lippajärvellä (93), Espoonlahdessa (92), Kaitaalla (91) ja Kalajärvi-Lakistossa (87). Vaikka em. alueiden sairastavuus on yleisempää kuin muualla Espoossa, on se kuitenkin pääosin hyvää suomalaista keskitasoa. Muurala-Gumbölessä ja Kauklahdessa alueiden sairastavuusindeksiä nosti ikärakenteeseen nähden korkea kuolleisuusaste. Myös työkyvyttömyyseläkkeen saajien osuus väestöstä oli selvästi korkeampi kuin Espoossa keskimäärin. Pitkäaikaissairaiden osuus oli Muurala-Gumbölessä korkeampi ja Kauklahdessa samaa tasoa kuin Espoossa keskimäärin (liitteet 3-5). Nuuksio-Nupurin korkea sairastavuus johtuu suuresta kuolleisuusasteesta. Alueella oli selvästi pienempi osuus työkyvyttömyyseläkkeen saajia ja yhtä suuri osuus pitkäaikaissairaita kuin Espoossa keskimäärin. Kurttila-Vanttilan alueella kuolleisuusaste oli korkea ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien sekä pitkäaikaissairaiden osuus oli paljon korkeampi kuin Espoossa keskimäärin. Espoonlahden, Kaitaan ja Viherlaakso-Lippajärven alueiden sairastavuusindeksiä nosti korkea kuolleisuusaste. Työkyvyttömyyseläkkeen saajien ja pitkäaikaissairaiden osuudet alueilla olivat Espoon keskitasoa. Kalajärvi-Lakiston alueella sairastavuusindeksiä nostivat korkea kuolleisuusaste ja keskimääräistä korkeampi työkyvyttömyyseläkkeen saajien osuus. 8 Sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Tietoisku 5/2006

9 2.3 Koulutus, työttömyys, tulotaso ja sairastavuus Espoossa Koskisen ja Teperin (1999) mukaan terveydentilalla on voimakas yhteys ikään, sukupuoleen, asuinalueeseen, sosiaaliryhmään, koulutukseen, tuloihin, siviilisäätyyn, kieleen, työttömyyteen ja moniin muihin väestöä ryhmitteleviin tekijöihin. Sosioekonominen asema viittaa yleensä sekä hyvinvoinnin materiaalisiin ulottuvuuksiin, kuten tuloihin, omaisuuteen ja asumistasoon, että näiden aineellisten resurssien hankkimisen kannalta keskeisiin välineisiin kuten ammattiin, asemaan työelämässä ja koulutukseen. Näillä sosioekonomisilla tekijöillä on johdonmukainen yhteys sekä kuolleisuuteen että sairastavuuteen. Seuraavassa sivutaan joidenkin sosioekonomisten muuttujien tilaa, joilla saattaa olla yhteys sairastavuuden alueellisiin vaihteluihin Espoossa. Mukana liitteinä (liitteet 7-9) ovat korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuus yli 15-vuotiaasta väestöstä, työllisen työvoiman keskitulot ja työttömyysaste tilastoalueittain Espoossa vuonna Espoon tervein väestö, ikävakioidulla indeksinä mitattuna, asuu Tapiolassa ja Tapiolan ympäristössä mm. Haukilahdessa, Westendissä ja Laajalahdessa. Tapiolassa ja sen ympäristössä asuu myös Espoon parhaiten koulutettua väestöä. Tapiolan alueella ja Haukilahti-Westendissä korkeakoulutettujen määrä on noin 50% yli 15-vuotiaasta väestöstä, kun se koko Espoossa on noin 40 % ja koko maassa noin 25 % (liite 7). Lisäksi alueiden keskitulot ovat työssäkäyvien valtionveronalaisten tulojen mukaan Espoon varakkaimpia alueita (liite 8). Alueiden työttömyysasteet ovat myös matalampia kuin muualla Espoossa (liite 9). Muilla Espoon alueilla, joilla sairastetaan vähän, mm. Laaksolahdessa, Laajalahdessa, Mankkaalla, Suvisaaristo ja Henttaalla koulutus- ja tulotaso ovat parempia sekä työttömyysaste on pienempi kuin Espoossa keskimäärin. Muutaman alueen sairastavuus parantui selvästi kun indeksin suhteutti väestön ikärakenteeseen. Nämä alueet olivat Tapiola ja Haukilahti-Westend. Muurala-Gumbölen alueella muutos oli päinvastainen. Alueen sairastavuus oli hieman parempi kuin koko Espoossa, 51 indeksipistettä kun koko Espoon lukema oli 57, mutta ikävakioinnin seurauksena alueen sairastavuusindeksi nousee hyvin paljon, yli koko maan keskiarvon, 108:aan indeksipisteeseen. Alueella ei siis sairasteta paljon, mutta suhteutettuna alueen nuoreen ikärakenteeseen alueella sairastetaan enemmän kuin muilla Espoon alueilla. Muurala-Gumbölen sairastavuusindeksiä nostaa varsinkin alueen korkea kuolleisuusindeksi (liite 3). Muurala-Gumbölen alueella ei suuresta kuolleisuusindeksiluvusta poiketen kuitenkaan ole suuri kuolleisuusaste. Alueen kuolleisuusindeksi nousee 41:stä 146:een ikävakioinnin seurauksena. Alueella on niin nuori ikärakenne, että kun se ikävakioidaan ja suhteutetaan koko maan ikärakenteeseen, niin kuolleisuusindeksi nousee korkealle. Sama ilmiö toistuu hieman pienemmässä mittakaavassa Kauklahden (indeksiluku 103) alueella, missä ikävakioitu kuolleisuusindeksi nostaa koko indeksin hyvin korkeaksi. Kuitenkin korkea sairastavuus alueilla johtuu myös huomattavasti Espoon keskiarvoa korkeammasta työkyvyttömyyseläkeläisten osuudesta. Muurala-Gumbölessä myös pitkäaikaissairaiden osuus on korkeampi kuin Espoossa keskimäärin. Muurala-Gumbölessä ja Kauklahdessa koulutustaso on matalampaa ja tulotaso heikompaa kuin koko Espoossa keskimäärin. Alueiden työttömyysprosentit, Muurala-Gumbölen 8 % ja Kauklahden 10 %, olivat korkeimpia Espoossa vuonna 2003 (liitteet 7-9). Espoon keskuksen (ikävakioitu sairastavuusindeksi 93) alueella työkyvyttömyyseläkkeen saajien osuus nousee reilusti yli koko maan keskiarvon (liite 4). Kun koko Espoon työkyvyttömyyseläkkeen saajien indeksi on 60, ja Espoon toiseksi korkein indeksi 87 Kauklahdessa, niin Espoon kes- Sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Tietoisku 5/2006 9

10 kuksen alueella indeksi nousee jopa 120:een, eli reilusti korkeammalle kuin koko maan keskiarvo. Espoon keskuksen väestön koulutustaso on matalampaa, tulotaso pienempi ja työttömyys suurempaa kuin Espoossa keskimäärin. Espoon keskuksen alueen väestön koulutustaso ja tulotaso ovat kuitenkin parempia kuin maassa keskimäärin, mutta silti työkyvyttömyyseläkkeen saajien osuus on paljon korkeampi kuin koko maassa keskimäärin. Kurttila-Vanttilan (indeksiluku 99) ja Nuuksio-Nupurin (99) alueilla sairastavuus on yleisempää kuin muualla Espoossa ja on samalla tasolla koko maan indeksin kanssa. Kurttila-Vanttilan alueella on keskimäärin hieman matalampi koulutus ja alempi tulotaso kuin Espoossa keskimäärin. Työttömyysaste on Espoon keskitasoa. Nuuksio-Nupurissa koulutustaso on huomattavasti matalampi kuin Espoossa keskimäärin. Työttömyysaste ja tulotaso ovat Espoon keskitasoa. Espoonlahdessa (92), Kalajärvi-Lakistossa (87), Viherlaakso-Lippajärvellä (93) ja Kaitaalla (91) sairastavuus on hieman parempi kuin koko maassa, mutta silti paljon huonompi kuin Espoossa keskimäärin. Espoonlahdessa koulutustaso on samalla tasolla kuin Espoossa keskimäärin, mutta alueella oli vuonna 2003 suurempi työttömyysaste kuin keskimäärin Espoossa. Tulotaso alueella on Espoon keskitasoa. Kalajärvi-Lakiston alueella on matalampi koulutustaso ja alempi tulotaso kuin Espoossa keskimäärin. Työttömyysaste alueella on Espoon keskitasoa. Viherlaakso-Lippajärven ja Kaitaan alueilla koulutustaso on Espoon keskitasoa, samoin työttömyysaste ja työllisten keskimääräiset tulot (liitteet 7, 8 ja 9). Lähteet: Koskinen S. ja Teperi J. (1999). Väestöryhmien välisten terveyserojen supistaminen. Stakes, Raportteja 243, Jyväskylä. Terveyspuntari, Kansaneläkelaitoksen internet-sivut. [[www. sivut suomi.nsf/net/ pn?opendocument.]] Haettu helmikuussa Väestötilastopalvelu, Tilastokeskuksen internet-sivut. [[ index.html]] Haettu huhtikuussa Sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Tietoisku 5/2006

11 Liite 1. Kuinka sairastavuusindeksi lasketaan Sairastavuusindeksi koostuu kolmesta osasta: kuolleiden henkilöiden osuus tiettynä vuotena, työkyvyttömyyseläkkeen saajat työikäisistä ja niiden henkilöiden osuus väestöstä, joilla on oikeus erityiskorvattaviin lääkkeisiin. Luvut perustuvat kolmeen rekisterimuuttujaan: kuolleisuus työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus työikäisistä erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuus väestöstä Kukin muuttujista on suhteutettu erikseen maan väestön keskiarvoon, jota merkitään luvulla 100. Lopullinen indeksi on kolmen osaindeksin keskiarvo. Vuoden aikana kuolee koko maan väestöstä noin yksi prosentti. Pienissä kunnissa määrä voi vaihdella vuosittain paljonkin, vaikka kuolleisuus pitkällä aikavälillä pysyttelisi vakaana. Tämän vuoksi kuolleisuus-indeksin laskeminen perustuu kolmen peräkkäisen vuoden keskiarvoon. Normaalista poiketen Espoon osa-alueittaisen kuolleisuusindeksin tapauksessa laskennassa on käytetty yhden vuoden, vuosi 2003, kuolleisuustietoja. Muut kaksi muuttujaa perustuvat rekisterikantoihin, jotka muuttuvat vuosittain suhteellisen vähän. Niistä voidaan käyttää tuoreinta saatavissa olevaa tilastovuotta. Tässä tietoiskussa on käytetty vuoden 2003 tietoja. Kuolleisuusluku saadaan laskemalla kuolleiden osuus prosentteina alueen väestömäärästä. Vuonna 2003 koko maan väestöstä kuoli henkilöä. Suhteutettuna saman vuoden väestöpohjaan saadaan kuolleisuudeksi 0,94 %. Espoossa kuoli vuonna 2003 yhteensä noin henkilöä ja suhteutettuna saman vuoden väestöpohjaan saadaan Espoon kuolleisuudeksi 0,55 %. Kun osuuksista muodostetaan indeksi, missä koko maa on 100 niin Espoon sairastavuusindeksi on 57. Työkyvyttömyyseläkeluku saadaan laskemalla työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus työikäisistä. Koko maan väestöstä oli vuonna 2003 työkyvyttömyyseläkkeellä (joko työeläkejärjestelmän tai Kelan myöntämällä) henkilöä, mikä suhteessa työikäiseen väestöön ( henkilöä) oli 7,44 %. Espoossa oli samana vuonna työkyvyttömyyseläkkeellä hieman yli henkeä ja työikäiseen väestöön suhteutettuna Espoossa työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus oli 4 prosenttia. Erityiskorvausoikeudet-luku saadaan laskemalla erityiskorvausoikeutettujen lääkkeiden käyttäjien osuus koko väestöstä. Koko maassa henkeä eli 22,2 % väestöstä oli oikeutettu erityiskorvauksiin. Pitkäaikaissairastavuutta kuvaava, erityiskorvausoikeutettujen määrä oli Espoossa noin henkeä ja osuus väestöstä 15 prosenttia. Yleisindeksi on edellä mainittujen kolmen osaindeksin keskiarvo. Ikävakioidussa sairastavuusindeksissä on otettu huomioon väestön ikärakenne, joka vaihtelee alueittain suuresti. Vakioitu indeksi kertoo, mikä olisi jonkin alueen sairastavuus, jos piiriin ikärakenne olisi täsmälleen samanlainen kuin vertailukohteessa eli koko maassa. Ikävakioitu sairastavuusindeksi on lähtökohta jatkotutkimukselle: sen avulla saadaan tietää, miten paljon sairastavuudesta on selitettävä muilla syillä kuin ikärakenteen vaihtelulla. Ikävakioidun indeksin laskemisessa alueittaisia kuolleiden, työkyvyttömien ja erityiskorvausoikeutettujen määriä painotetaan koko maan ikärakenteen mukaisesti. Vakioväestönä on koko maan väestö, työkyvyttömyysindeksissä vuotiaat. Sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Tietoisku 5/

12 Liitteet Liite 2. Väestömäärä (keskiväkiluku) Espoossa vuonna 2003 Liite 3. Kuolleisuusindeksi vuonna 2003 (ikävakioitu). 12 Sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Tietoisku 5/2006

13 Liitteet Sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Tietoisku 5/ Liite 4.Työkyvyttömyyseläkkeensaajat vuonna 2003 (ikävakioitu). Liite 5. Pitkäaikaissairautta kuvaava oikeus erityiskorvattaviin lääkkeisiin vuonna 2003 (ikävakioitu).

14 Liitteet 14 Sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Tietoisku 5/2006 Liite 6. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä Liite 7. Korkeasti koulutettujen osuus yli 15-v. väestöstä

15 Liitteet Liite 8.Työllisen työvoiman keskitulot vuonna 2003 Liite 9. Työttömyysaste Espoossa Sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Tietoisku 5/

16 16 Sairastavuusindeksi Espoossa vuonna Tietoisku 5/2006 Liite 10. Sairastavuusindeksi ja ikävakioitu sairastavuusindeksi sekä ikävakioidut kuolleisuusindeksi, työkyvyttömyyseläkkeen saajat -indeksi ja oikeus erityiskorvattaviin lääkkeisiin -indeksi.