Nannut-luokittelu metatietokuvaus

Samankaltaiset tiedostot
VELMU Tiedotustilaisuus Harakan saari Markku Viitasalo & VELMU-ryhmä. Mihin VELMUa tarvitaan?

Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tausta ja tavoitteet

Yllätyksiä pinnan alla VELMUn huippuhetket

Vedenalaiset uhanalaiset luontotyypit ja niiden luokittelutyö. Dosentti Anita Mäkinen , Helsinki

Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuus ja suojelu itäisellä Suomenlahdella

Itämeren luontotyypit ja uuden tiedon tulva. Lasse Kurvinen Metsähallitus Luontopalvelut Lutu-seminaari

Luontotyyppien uhanalaisuustarkastelu

Uhanalaisuusarvioinnin välitarkastelu 2015

Uhanalaisuusarvioinnin toteutus ja kattavuus

LUONTOSELVITYS TYÖNUMERO: E KITTILÄN KUNTA LUONTOSELVITYS: KIRKONKYLÄN TEOLLISUUSALUEEN ASEMAKAAVA SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

Natura -luontotyyppien mallinnus FINMARINET -hankkeessa. Henna Rinne Åbo Akademi, Ympäristö- ja meribiologian laitos

VEDENALAISEN LUONNON MONIMUOTOISUUDEN KANNALTA ERITYISEN TÄRKEÄT ALUEET JA KYMENLAAKSON MAAKUNTAKAAVA 2040

Luontoarvot ja luonnonsuojelu Jyväskylässä. Katriina Peltonen Metsäohjelman yhteistyöryhmä

ELYt ja merialueiden suunnittelu

Aloite Juhannuskukkulan kallioketojen suojelusta

Ekologiset yhteydet: Vedenalaisen luonnon näkökulma

VELMU. Vedenalaisen meriluonnon inventointiohjelma - Meren suojelun ja kestävän käytön hyväksi. Markku Viitasalo SYKE merikeskus

LUONTOSELVITYSTEN TASON ARVIOINTI

FINMARINET Uutta tietoa Itämeren vedenalaisesta luonnosta Yleistajuinen katsaus hankkeen tuloksiin

Suomenlahden kansallispuistojen kehittäminen

Mitä kallioriuttojen levät kertovat ihmisen vaikutuksesta meriluontoon?

VELMUn tavoitteet. VELMUn kokonaisarviointi seminaari Penina Blankett. Kuva: Metsähallitus 2009/EK

Tuusulan Rantamo-Seittelin linnusto

Merenpohjan laajojen elinympäristöjen tila

Uhanalaisuusluokat. Lajien uhanalaisuusarviointi Ulla-Maija Liukko, Arviointikoulutus lajien uhanalaisuuden arvioijille, 2.2.

Ajankohtaista luonnonsuojelussa

Mihin geologia(a) tarvitaan meriluonnon monimuotoisuuden tutkimuksessa? Anu Kaskela ja kollegat, GTK VELMU seminaari

Saaristomeren ja Selkämeren tila. Merialuesuunnitteluseminaari Meremme tähden, Rauma Janne Suomela, Varsinais-Suomen ELY-keskus

ÖLJYNTORJUNNAN KANNALTA ARVOKKAITA VEDENALAISLUONTOKOHTEITA SAARISTOMERELLÄ

Itäisen Suomenlahden.

KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄ PYHTÄÄN PUROLAN KOHDALLA LUONTOSELVITYS

Mitä tiedämme Suomen luonnon uhanalaistumisesta ja tarvittavista päätöksistä

VELMU kartoittaa vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuutta

SENAATTI JOKELAN VANKILA-ALUEEN LUONTOARVIO

Riittääkö Selkämerellä kalaa myös lähivuosina ja miten kalasto muuttuu?

Tulokaslajien vaikutukset Itämeren tilaan ja tulevaisuuteen. Tutkija Maiju Lehtiniemi

VELMU tiedolla edistetään meremme monimuotoisuuden suojelua ja kestävä käyttöä

KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS...

Vedenalaiset luontoarvot ja ruoppaaminen. Leena Lehtomaa Ylitarkastaja Ympäristö ja luonnonvarat Luonnonsuojeluyksikkö

Ramsar kosteikkotoimintaohjelma

Simojoen jokihelmisimpukkakartoitus 2013

ÖLJYN VAIKUTUKSET LUONTOON. Öljyntorjunnan peruskurssi WWF, Jouni Jaakkola

K-KERAVAN VANKILAN MYYTÄVIEN

Otaniemen meriuposkuoriaisselvitys 2011

Miten arvokkaat pienvedet tunnistetaan maastossa? Metsätalouden vesiensuojelupäivät, Koli Jari Ilmonen, Luontopalvelut

Sisältö. Teksti: Elisa Halmeenmäki, Eeva Hammar, Malva Green ja Marjo Soulanto / Pleistoseeni Taitto: Jan Rosström. Luonto-Liitto 2014

Tehtävät lukuun 12 Symbioosi 3. Itämeriportaali / Tietoa Itämerestä / Uhat / Vieraslajit

Ramoninkadun luontoselvitys

Karttatuotanto ja mallinnus osaprojekti

Vatialan Lamminrahkan Ruutanan alueiden luontoarvojen yhteenveto

Esimerkkejä ekologisista kompensaatioista merellä. Kirsi Kostamo SYKE/Merikeskus Ekologiset kompensaatiot merellä seminaari 13.4.

SENAATTI KERAVAN VANKILA-ALUEEN LUONTOARVIO

Kalojen lisääntymisaluekartoitukset Tietoa kestäviin valintoihin

Tikkalan päiväkoti-koulun itäisen metsikön luontoselvitys

SOMERHARJUN LIIKEKESKUKSEN ASEMAKAAVA -ALUEEN LUONTOSELVITYS

VALTATIEN 7 (E18) PARANTAMINEN MOOTTORITIEKSI VÄLILLÄ KOSKENKYLÄ LOVIISA KOTKA: Tiesuunnitelma ja tiesuunnitelman täydentäminen

Miten merisuojelualueista saadaan tehokkaita? 08. JOULUKUUTA, 2011 Erikoissuunnittelija Jan Ekebom /Metsähallitus

Copyright Pöyry Finland Oy

MUSTASUON ASEMAKAAVAN LAAJENNUS

Uhanalaisuusindeksi Red List Index. Valokuvat Pekka Malinen/Luomus

VELMU kartoittaa vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuutta

Hyrylän varuskunta alueen luontoselvitykset Tiivistelmä 1

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

Projektien tuottamat aineistot BORISjärjestelmässä

HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelma & Suomen biodiversiteettistrategia

6/2010. FINMARINET kar toittaa meriluontoamme

Perinnebiotooppien hoidon vaikutukset eroavat kasvien ja hyönteisten välillä

Linnut ja soidensuojelu - lintuyhdistysten aineistot?

Luku 8 Miten järvessä voi elää monta kalalajia?

ELY-keskuksen näkökulma pohjavedenoton luontovaikutusten arviointiin

Kalakantojen muutokset Saaristomerellä. Fiskebeståndens förändringar i Skärgårdshavet

Olli Rönkä Aluesuunnittelija Lapin liitto. Merialuesuunnittelun tilannekatsaus

Vaskiluodon kosteikko

KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄ IITIN KIRKONKYLÄN KOHDALLA LUONTOSELVITYS

Johanna Kuusterä Zonationin hyödyntäminen Uudenmaan liiton maakuntakaavatyössä

Merimetson ravinto ja kannankehitys Selkämerellä

Kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden seuranta ja IBA-verkoston päivitys

Rantaniityt ja niiden hoito laiduntaen. Ympäristökuiskaaja koulutus Tornio Marika Niemelä, MTT

Ajankohtaista luonnonsuojelussa

Tieto ja tiedon käyttö maakuntakaavoituksessa

Maakuntakaavat merialueilla. VELMU-seminaari Anne Savola Ympäristösuunnittelija, Satakuntaliitto

Luonto- ja linnustoselvitys 2016 Lieksan Pitkäjärven laajennusosat

SIPOON NEVAS GÅRDIN LUONTOSELVITYKSEN TÄYDENNYS

Ilmastonmuutos ja Itämeri Vaikutukset ekosysteemille?

EKOLASKUREIDEN KEHITTÄMINEN: LUONNONVARAT, MONIMUOTOISUUS, ILMASTOVAIKUTUKSET

Luontoinventoinnin täydennys - lammen vesikasvillisuus ja selkärangattomat eliöt

VT 13 RASKAAN LIIKENTEEN ODOTUSKAISTAN RAKENTAMINEN VÄLILLE MUSTOLA METSÄKANSOLA, LAPPEENRANTA. Luontoselvitys. Pekka Routasuo

Ilmastonmuutos ja Itämeri

Ilmastonmuutos ja Itämeri Vaikutukset ekosysteemille?

Vesikasvien elomuodot ja vesikasvit järvien tilan seurannassa

Suomen Luontotieto Oy. välille suunnitellun kiinteän yhteyden ja tuulipuiston vedenalaisten luontotyyppien selvitys 2009

Yhdistysten hoitokohteet lajisuojelun ja luontotyyppien näkökulmasta. Millaisia kohteita ELYkeskus toivoo yhdistysten hoitavan

Ekologiset kompensaatiot Suomen rannikolla ja merialueilla. Kirsi Kostamo SYKE/Merikeskus

Metsien uhanalaiset: kehityssuuntia, toimenpiteitä ja haasteita

hyödyntäminen ilmastonmuutoksen t seurannassa

Öljyvuodon vaikutukset Itämeren luontoon

Merenhoidon tilannekatsaus. Annukka Puro-Tahvanainen Vesien- ja merenhoidon yhteistyöryhmän kokous

Yhteenveto erityisistä luonnonarvoista kevään ( ) työpajasta

Luvun 15 tehtävät: 1. Mitä tarkoittaa biodiversiteetti? Mitä eri tasoja siinä tavataan?

MITEN TUULIVOIMA VAIKUTTAA

Transkriptio:

Nannut-luokittelu metatietokuvaus Suomen vedenalaisluonnosta on tuotettu viime vuosina huomattava määrä tietoa VELMU-ohjelman (2004 2016) ja siihen liittyvien hankkeiden avulla (mm. NANNUT 2009 2012, FINMARINET 2009 2012, TOPCONS 2012 2014). Tietoa vedenalaisesta luonnosta on tuotettu enimmäkseen sukeltamalla ja vedenalaista videokuvaa analysoimalla. NANNUT-työkalu perustuu Martin Snickarsin NANNUT hankkeessa kehittämään, makrokasvillisuuteen ja sinisimpukoihin keskittyvään menetelmään. Se on kehitetty videoaineiston käsittelyyn, mutta soveltuu myös linjasukelluksista kerättyyn tietoon. Datasta pyritään poimimaan oleellinen, eli se yksinkertaistetaan helpommin käsiteltävään muotoon paikallistason suunnittelun ja päätöksenteon tueksi. Menetelmä on kolmivaiheinen: kartoituspisteelle määritetään yhteisöluokka, minkä jälkeen sille annetaan arvo nollasta viiteen erityisten kriteerien perusteella, ja lopuksi nimetään kriteerit pisteen oheistietoihin. Luokittelun jälkeen aineistosta luodaan karttatiedosto, joka havainnollistaa ns. avainyhteisöt ja niiden ekologiset ja hallinnolliset arvot yksinkertaisella tavalla. Eliöyhteisö, tai habitaatti, perustuu tässä luokittelussa vallitsevaan lajiryhmään tai kahden lajiryhmän yhdistelmään. Mikäli pisteellä ei ole yhtä tai kahta selkeää valtalajia, on kyseessä sekayhteisö. Tähän luokitteluun on otettu mukaan vain tärkeimmät pysyviä, ns. avainyhteisöjä, muodostavat lajit (rakkohauru, punalevät, sinisimpukka, näkinpartaislevät, putkilokasvit ja vesisammalet) ja valtaosa esimerkiksi yksivuotisista rihmalevistä on jätetty pois niiden yleisyyden ja esiintymisen vuosittaisen vaihtelun vuoksi. Meren kattavaan luontotyyppiluokitteluun suositellaan Helcom HUB-työkalua. Tulee muistaa, että videolta voidaan tulkita lajistoa vain hyvin yleisellä tasolla, jolloin kaikki menetelmässä kuvatut luontoarvot eivät aina tule esiin. On siis pidettävä mielessä, että vaikka piste saa alhaisen arvon tässä luokittelussa, se voi olla arvokas muiden kriteerien perusteella. VELMU:n kartoitusten sijoittelulla on pääosin pyritty alueelliseen kattavuuteen, eli pisteet saattavat olla melko harvassa. Kartoituksia on lisäksi tehty eri vuosina ja esim. NANNUT -hankkeessa kerätty osa tiedoista saattaa olla useita vuosia vanhaa. Kartoituksen osuminen yksittäisen, paikallisen tarkasteltavan kohteen lähelle saattaa siis paikoitellen olla melko epätodennäköistä ja tieto vanhentunutta. Mikäli tietomäärä todetaan riittämättömäksi tai liian vanhaksi, täytyy alueella tehdä täydentäviä kartoituksia. Tällöin olemassa olevaa dataa voidaan kuitenkin käyttää jatkoselvityksiä tukevana ja ohjaavana tietona. Arvottamisen tavoitteena on antaa virkamiehelle suuntaa-antava käsitys toimenpiteen kohteena olevan alueen yleisistä luontoarvoista ja suojelutarpeesta, jotta toimenpiteet voidaan ohjata alueille, joilla ympäristövaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Yhteisöjen arvoluokituksen peruskriteerinä on peittävyys. Peittävyyden lisäksi useat hallinnolliset ja ekologiset kriteerit antavat arvotuksessa korkeamman lukeman. Kriteerit esitetään tarkemmin alla.

1 Arvoluokka Selite 0 Ei arvoa tässä luokittelussa 1 Pisteellä esiintyy tärkeä yhteisö matalalla peittävyydellä (10 40%) 2 Pisteellä esiintyy tärkeä yhteisö keskipeittävyydellä (40 80%) 3 Pisteellä esiintyy erittäin tiheä yhteisö (yli 80 %) ja/tai: Syvä punalevä- tai rakkohauruvyöhyke Näkinpartaisniitty matalalla peittävyydellä Tiheä ja lajirikas yhteisö Kalanpoikasille tai linnuille tärkeä uposkasviyhteisö Silmälläpidettävä laji 4 Pisteen yhteisö täyttää vähintään yhden kriteereistä: Erittäin syvä punalevä- tai rakkohauruvyöhyke Näkinpartaisniitty keskipeittävyydellä Meriajokasniitty matalalla peittävyydellä Tiheä ja erittäin lajirikas yhteisö Kalanpoikasille tai linnuille tärkeä uposkasviyhteisö Erittäin tiheä sinisimpukkayhteisö 5 Pisteellä esiintyy uhanalainen laji tai kansainvälinen vastuuluontotyyppi (tulevaisuudessa lailla suojeltava) joka täyttää tiukat ekologiset kriteerit: Taulukko 1. Arvoluokkien yhteenveto. Meriajokasniitty (peittävyys yli 20 %) Näkinpartaisniitty (peittävyys yli 60 %, vähintään 2 lajia) Eri merialueiden erot on pyritty ottamaan huomioon lajimäärä- ja syvyyskriteereissä. Tällä hetkellä työkalu sisältää raja-arvot Suomenlahdelle, Saaristomerelle ja Selkämerelle. Kriteereinä käytetyt rajaarvot on laskettu aineistoon perustuen ja lähempi tarkastelu on nähtävissä tekniset raja-arvot liitteessä.

2 Peruskriteerillä tuodaan esiin avainyhteisöt, joilla ei esiinny muita tunnistettavia arvoja. Korkeampi peittävyysprosentti kertoo vahvasta ja elinvoimaisesta eliöyhteisöstä, joka luo kestävän, useita eliölajeja ylläpitävän habitaatin. Alhaisempien peittävyysprosenttien alemmat arvoluokat pyrkivät ilmentämään heikkokuntoisempia, avainlajiltaan vähempimerkityksisiä eliöyhteisöjä, joiden ekologinen vaikutus jää tiheitä yhteisöjä pienemmäksi. Vahvojen eliöyhteisöjen arvottaminen korkeammalle luokitusasteikossa lisää myös kertaluontoisella kartoituksella kerätyn aineiston luotettavuutta. Yhteisöjen peittävyys ja monimuotoisuus Peittävyyden lisäksi myös monimuotoisuutta voidaan pitää elinvoimaisuuden ja ekologisen toimivuuden indikaattorina. Monimuotoisuutta kuvaamaan on tässä käytetty avainyhteisöä muodostavien lajien määrää. Vaadittaville lajimäärille on määritetty teknisessä ohjeessa merialue- ja menetelmäkohtaiset rajat. 0: Avainyhteisöjä muodostavien lajien yhteispeittävyys <10% 1: 10 40% 2: 40 80% 3: >= 80% tai >50% + lajimäärä (matalampi raja-arvo) 4: >50% + lajimäärä (korkeampi raja-arvo) Uposkasvivaltaiset pohjat: kalanpoikasalueet ja lintujen ruokailu- ja levähdyspaikat Suojaiset matalikot, joiden kasvillisuus koostuu korkeista, kolmiulotteisia rakenteita muodostavista kasveista, ovat tärkeitä useiden kalalajien (mm. hauki, ahven, särki) poikasalueita (Snickars 2008). Myös monet selkärangattomat eläimet viihtyvät näissä kasviyhteisöissä (Hansen 2012.). Samankaltaisissa paikoissa viihtyvät myös monet vesilinnut, esimerkiksi puolisukeltajasorsien poikaset suosivat matalia, kasvirikkaita alueita joissa runsaasti selkärangattomia eläimiä ravinnoksi (Mikkola-Roos 1995). Suojaisuutta kuvaa syvyyteen suhteutettu expositioaineisto (Bekkby ym. 2008). Koska dropvideo- ja sukellusaineistoissa ei ole seurattu kalanpoikasten tai lintujen esiintymistä, nämä kriteerit edustavat tärkeitä kalanpoikas- ja/tai lintualueita kasvillisuuteen perustuen. 3: Suurten, kolmiulotteisten kasvien peittävyys yli 50 % + syvyys yli 0,8 m + ekspositio alle 5000 (kalat) TAI Suurten, kolmiulotteisten kasvien peittävyys yli 50 % + syvyys alle 0,8 m + ekspositio alle 3000 (linnut) 4: Suurten, kolmiulotteisten kasvien peittävyys yli 50 % + syvyys yli 1,5 m + ekspositio alle 5000 (kalat)

3 Näkinpartais- ja meriajokasniityt Nämä yhteisöt ovat Suomen kansainväliset vastuuluontotyypit. Meriajokas on lisäksi silmälläpidettävät (NT) sekä Suomessa että koko Itämeren tasolla. Yhteisöjä on myös ehdotettu vesilailla suojeltaviksi. Meriajokas: 3: meriajokkaan peittävyys yli 0 % 4: meriajokkaan peittävyys yli 10 % 5: meriajokkaan peittävyys yli 20 % Näkinpartaiset: 3: näkinpartaisten peittävyys yli 10 % 4: näkinpartaisten peittävyys yli 40 % 5: näkinpartaisten peittävyys yli 60 %, vähintään 2 näkinpartaislajia (Kahden lajin ehdolla pyritään tuomaan esiin kaikkein arvokkaimmat, kerrostuneet näkinpartaisyhteisöt) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Kyseiset lajit löytyvät Suomen punaisen listan lajien joukosta (Raunio ym. 2008). Kaikki Suomessa esiintyvät EU:n luontodirektiivin suojelemat lajit, sekä koko Itämeren punaisen listan lajit (Helcom 2013) sisältyvät tähän lajijoukkoon. Niihin liittyy hallinnollinen vastuu ja lajeja voidaan pitää korkean luonnontilan ja/tai uhanalaisen elinympäristön indikaattoreina. Suojelustatuksen vuoksi pelkkä esiintyminen riittää täyttämään arvokriteerin. 3: Silmälläpidettävä 5: Uhanalainen Syvät rakkohauru- ja punalevävyöhykkeet Vaikka syvät rakkohauru- ja punaleväyhteisöt eivät ekologiselta merkitykseltään poikkea matalista vastineistaan, voidaan niiden ajatella harvinaistuneen Itämeren rehevöitymisen myötä. Molempia lajiryhmiä käytetään lisäksi indikaattorina vesistön hyvästä ekologisesta tilasta. Syvyydessä on huomioitu merialueiden suuri ero sameudessa ja suolaisuudessa, mikä vaikuttaa näiden yhteisöjen levinneisyyteen sekä syvyysjakaumaan. Punalevä: 3:>30%, + matalampi merialuekohtainen syvyysraja 4:>30%, + syvempi merialuekohtainen syvyysraja Rakkohauru: 3:>25%, + matalampi merialuekohtainen syvyysraja 4:>25%, + syvempi merialuekohtainen syvyysraja Tämän luokitteluversion kehittäminen ja aineiston luokittelu: Jaakko Haapamäki (Varsinais-Suomen ELY-keskus) ja Eva Ehrnsten (Kaakkois-Suomen ELY-keskus) VELMU-hankkeessa 2015. Yhteyshenkilö: Jaakko Haapamäki (jjhaapa@gmail.com)

4 Lähteet Bekkby, T; Isachsen, PE; Isaeus, M & Bakkestuen, Vegar (2008). GIS modeling of wave exposure at the seabed: A depth-attenuated wave exposure model. Marine Geodesy. ISSN 0149-0419. 31, s 117-127. doi: 10.1080/01490410802053674 Hansen, J. P. 2012: Benthic vegetation in shallow inlets of the Baltic Sea. Plant Ecology 2012/2. Department of Botany, Stockholm university. Stockholm. HELCOM, 2013 HELCOM Red List of Baltic Sea species in danger of becoming extinct. Balt. Sea Environ. Proc. No. 140. Raunio, A., Anttila, S., Kokko, A. ja Mäkelä, K. (2013) Luontotyyppisuojelun nykytilanne ja kehittämistarpeet lakisääteiset turvaamiskeinot. Suomen ympäristö 5/2013 ISSN 1796-1637 Raunio, Anne; Schulman, Anna ja Kontula, Tytti (2008): Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008 ISSN 1796-1637 Snickars M. 2008. Coastal lagoons- assemblage patterns and habitat use of fish in vegetated nursery habitats, PhD-thesis, Åbo Akademi University, Biol. Dep., 38 p