Vesikasvien elomuodot ja vesikasvit järvien tilan seurannassa

Transkriptio

1 Vesikasvien elomuodot ja vesikasvit järvien tilan seurannassa Pyhäjärvi-instituutti Jarkko Leka, VALONIA Mikä on vesikasvi? Aidot vesikasvit (hydrofyytit) kasvavat vain vedessä. Vesikasvien ja rantakasvien raja on usein venyvä käsite. Vesikasveihin sisällytetään monesti joukko ilmaversoisia, jotka tulevat toimeen myös kostealla maalla. Rantakasvit ovat maakasveja, joita tavataan rannoilla vallitsevan vesirajan yläpuolella. 1

2 Elomuodot Irtokellujat Irtokeijujat Uposlehtiset Pohjalehtiset Kellulehtiset Ilmaversoiset Vesisammalet Näkinpartaiset ja muut suurlevät Rantakasvit Elomuodot 2

3 Irtokellujat Rehevät ja suojaiset kasvupaikat Ottavat ravinteet suoraan vedestä Limaskat, kilpukka Irtokeijujat Juurettomia, vapaasti vedessä keijuvia uposkasveja Niukkarunsasravinteiset kasvupaikat Useat vesiherneet, karvalehti, ristilimaska 3

4 Uposlehtiset Ottavat ravinteita pohjasta ja suoraan vedestä Useat uposlehtiset suosivat keskirunsasravinteisuutta Ärviät, vidat, vesirutto, sätkimet Pohjalehtiset Suosivat kirkkaita ja niukkaravinteisia vesiä Useat lajit herkkiä rehevöitymiselle Lahnanruohot, nuottaruoho, rantaleinikki, hapsiluikka 4

5 Kellulehtiset Yleisiä kaikentyyppisissä vesissä Kasvustojen laajuus ja tiheys suhteessa rehevyyteen Ulpukat, lumpeet, muutamat palpakot, uistinvita, vesitatar Ilmaversoiset Vallitsevasti vedessä kasvia lajeja Maisemallisesti olennainen osa vesi stöä Useat lajit suosivat keskirunsasravinteisuutta, mutta myös kaikentyyppisissä vesissä kasvavia lajeja Ruoko, kaisla, järvikorte, osmankäämit, tietyt palpakot 5

6 Vesisammalet Vesisammalet kasvat monentyyppisissä vesissä Tulevat toimeen vähälläkin valon määrällä => voivat kasvaa syvällä Sirppisammalet, näkinsammalet, järvikuirisammal järvisilo -parta hapranäkinparta Näkinpartaiset ja muut suurlevät Näkinpartaislevät elävät sisävesissä ja murtovedessä. Niillä on pysty, nivelikäs, sädehaarainen sekovarsi, joka muistuttaa kortetta Sisävesissä kasvustot tyypillisesti pieniä Rihmamaisia viherleviä, punaleviä Näkinpartaisia sisävesissä noin 15 lajia 6

7 Rantakasvit Monimuotoinen ja vaikeasti rajattava ryhmä Kasvat matalassa vedessä ylärannalla Rantakasvien suhde vedenlaatuun voi olla heikko. Sarat, kurjenjalka, rantakukka, myrkkykeiso Vesikasvien esiintymiseen vaikuttavia ekologisia tekijöitä Rannan avoimuus ja kaltevuus tuulisuus, valon saanti, kiinnittyminen Pohjan laatu kiinteys, ravinteisuus, eloperäisen aineksen määrä pohjan laatu on tavalli sesti hyvin erilainen eri syvyyksissä Veden väri ja sameus veden valaistusolosuhteista riippuu, kuinka syvällä vesikasvit kykenevät kasvamaan 7

8 Veden virtaukset aallokkoisuus suoraan versoon kohdistuva fysikaalinen rasitus + merkitys pohjan laadun muovaajan kuljettaa ravinteita, samentavia hiukkasia Vedenkorkeuden vaihtelu merkitystä erityisesti vesirajan ylä- ja alapuolisessa vyöhykkeessä edellyttää lajeilta sopeutumista ajoittaiseen kuivilla oloon Veden fysikaalis-kemiallinen laatu useat uposkasvi t voivat ottaa ravinteita suoraan vedestä lajeille haitallisinta on nopeasti tapahtuva veden laadun vaihtelu ja normaalista poikkeavat ääriarvot suolapitoisuus (saliniteetti) monille lajeille esiintymistä säätelevä tekijä ph Lajien välinen kilpailu erityisesti tilasta ja valosta 8

9 Jäätyminen ja jääeroosio esim. pohjaversoisten esiintymisen yläraja jäätyvän vyöhykkeen al apuolella Ihmistoiminnan vaikutukset vesiliikenne, uitto, rantalaidunnus, rantojen raivaus, niitto, maankäyttö kuormitus => rehevöityminen (muutokset veden ravinteisuudessa) Järvien ekologinen luokittelu Ensimmäinen ekologisen tilan luokittelu tehtiin v. 2008, aineisto v Luokittelua varten on määritetty järvityypeittäin luokkarajat kullekin muuttujalle Tilaluokkia on viisi: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. pintavesissä tulee saavuttaa vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä, eikä erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa saa heikentää (vesienhoitolaki 2004). 9

10 Vesikasvien perusteella järven tilaa mitataan kolmen muuttujan avulla. Muuttujat mittaavat lajikoostumusta, lajien runsaussuhteita ja lajien suhtautumista rehevöitymiseen. Ekologisen tilan laskennassa ver rataan tietystä vesistöstä laskettua arvoa vertailuarvoon. Vertailuarvot on laskettu j ärvityypeittäin erinomaisessa tilassa olevien järvien aineistoista. Vertailuarvot kuvastavat luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia olosuhteita. Vesikasvit järvien tilan seurannassa Seurantamenetelmäksi on Suomessa luvulla vakiintunut ns. päävyöhykelinjamenetelmä Linjoja tehdään järven koon mukaan 8-25 kpl Linja tehdään ylärannalta vesikasvillisuuden päättymiskohtaan; linja on kohtisuorassa rantaviivan nähden Linja on 5 m leveä ja se jaetaan vyöhykkeisiin elomuodon tai val talajin mukaan Linjalta kerätään tiedot mm. sijainnista, rantatyypistä, vyöhykkeiden pituuksista ja syvyyksi stä, lajeista sekä arviot niiden yleisyydestä ja peittävyydestä 10

11 kellulehtiset ilmaversoiset pohjalehtiset Järven linjoilta maastolomakkeille kirjatut tiedot tallennetaan excel-tiedostoksi Linjojen lajikoostumuksen ja lajien runsausarvioiden perusteella lasketaan kolmen vesikasvimuuttujan ekologiset laatusuhteet Muuttujien keskiluku (mediaani) kertoo vesikasvien mukaisen järven ekologisen tilan Vastaavasti järviltä voidaan laskea ekol oginen tila kalaston, pohjaeläinten ja kasviplanktonin avulla. Biologisten tekijöiden mukaisten tilaluokkien keskiluku kuvaa vesi stön ekologista tilaa Veden laatu (fysikaalis-kemialliset tekijät) ja hydrologismorfologiset tekijät ovat luoki tusta tukevia suureita 11

12 12