MAAKUNTAKAAVAN ALUEVARAUKSEN NATURA-ARVIOINTI: SALLATUNTU- RIN MATKAILUPALVELUALUEEN LAA- JENNUS

Vastaanottaja Lapin liitto Päivämäärä 30.10.2015 Viite 1510020496 MAAKUNTAKAAVAN ALUEVARAUKSEN NATURA-ARVIOINTI: SALLATUNTU- RIN MATKAILUPALVELUALUEEN LAA- JENNUS

MAAKUNTAKAAVAN ALUEVARAUKSEN NATURA-ARVIOINTI: SALLATUNTURIN MATKAILUPALVELUALUEEN LAAJENNUS Päivämäärä 30.10.2015 Laatijat Tarkastaja Kuvaus Kansikuva Kaisa Torri Tarja Ojala Luonnonsuojelulain 65 mukainen arviointi Itä-Lapin ja Rovaniemen maakuntakaavassa esitetystä aluevarauksesta: Sallatunturin matkailupalvelualueen laajennus. Kaavamerkinnän Aatsinki-Onkamon Natura-alueeseen kohdistuvien vaikutusten arviointi. Ote Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavaluonnoksesta Viite 1510020496

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. NATURA-ALUEIDEN SUOJELU JA ARVIOINNIN PERUSTEET 2 2.1 Arviointivelvollisuuden määräytyminen 2 2.2 Arvioitavan kohteen herkkyys 3 2.3 Vaikutusten suuruus 3 2.4 Vaikutuksen kesto 3 2.5 Vaikutusten merkittävyys 3 2.6 Vaikutukset arvioitavan kohteen eheyteen 5 2.7 Lieventävien toimenpiteiden vaikutusten arviointi 5 3. NATURA-ARVIOINNIN TOTEUTUS JA KÄYTETTY AINEISTO 6 3.1 Arvioinnissa käytetty aineisto 6 3.2 Arvioinnin epävarmuustekijät 6 4. AATSINKI-ONKAMON NATURA-ALUE (FI1301409) 7 4.1 Natura-alueen nykytila ja suojeluarvot 7 4.2 Suojelutilanne 7 4.3 Luontodirektiivin mukaiset luontotyypit 8 4.4 Luontodirektiivin liitteen II lajit 10 4.5 Lintudirektiivin liitteen I lajit 11 4.6 Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut 11 4.7 Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset lajit 11 5. ARVIOITAVA MAAKUNTAKAAVAN ALUEVARAUS 12 5.1 Maakuntakaavan aluevaraus 12 5.2 Arvioinnin kohdentaminen 13 6. NATURA-ALUEESEEEN KOHDISTUVIEN VAIKUTUSTEN MUODOSTUMINEN 13 6.1 Luontotyypit aluevarauksen alueella 13 6.1.1 Laajennusalueen luontotyyppien suojelutason kokonaistilanne 13 6.2 Vaikutusmuodot 14 7. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 16 7.1 Vaikutukset direktiiviluontotyyppeihin 16 7.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin 17 7.3 Lintudirektiivin liitteen I lajit 17 7.4 Vaikutukset uhanalaisiin ja muihin huomionarvoisiin lajeihin 18 8. VAIKUTUKSET NATURA-ALUEEN EHEYTEEN 19 9. YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN KANSSA 19 10. HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMINEN 19 11. VAIKUTUKSET MUIHIN NATURA-ALUEISIIN 20 12. VAIHTOEHTOJEN TARKASTELU 20 12.1 Laajennushankkeen aikaisemmat vaiheet 20 12.2 Laajennushankkeen vaihtoehtoiset toteuttamistavat 21 13. JOHTOPÄÄTÖKSET 23 14. KIRJALLISUUS 24 LIITTEET Liite 1: Natura-tietolomake: Aatsinki-Onkamo

1 1. JOHDANTO Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavaehdotuksessa on esitetty aluevaraus, joka mahdollistaa Sallatunturin matkailupalvelualueen laajennuksen. Sallatunturin matkailupalvelualue sijoittuu Aatsinki-Onkamon Natura-alueen välittömään läheisyyteen, ja laajennusalue sijoittuisi kokonaisuudessaan Aatsinki-Onkamon Natura-alueelle. Osana Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavan lisäselvityksiä matkailupalvelualueen laajennuksen aluevarauksesta on laadittu Naturaarviointi. Natura-arviointi on laadittu Ramboll Oy:ssä Lapin liiton toimeksiannosta. Maakuntakaavassa osoitetun matkailupalvelujen alueen laajennuksen sijoittuminen suhteessa Aatsinki-Onkamon laajaan Natura-aluekokonaisuuteen on esitetty oheisessa kuvassa. Kuva 1-1 Aluevarauksen sijoittuminen suhteessa Aatsinki-Onkamon Natura-alueeseen.

2 2. NATURA-ALUEIDEN SUOJELU JA ARVIOINNIN PE- RUSTEET Natura 2000 -verkoston avulla suojellaan EU:n luontodirektiivin (892/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) tarkoittamia luontotyyppejä, lajeja ja niiden elinympäristöjä, jotka esiintyvät jäsenvaltioiden Natura 2000 -verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia, että ns. Natura-arviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000 -verkostoon, ei merkittävästi heikennetä. Suojeluarvoja merkittävästi heikentävä toiminta on kiellettyä sekä alueella että sen rajojen ulkopuolella. Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu. Suomessa suojelua toteutetaan alueesta riippuen muun muassa luonnonsuojelulain, erämaalain, maa-aineslain, koskiensuojelulain ja metsälain mukaan. Toteutuskeino vaikuttaa muun muassa siihen, millaiset toimet kullakin Natura-alueella ovat mahdollisia. Luonnonsuojelulailla on toteutettu niiden Natura-alueiden suojelu, joilla on voimakkaimmin rajoitettu tavanomaista maankäyttöä. Näillä alueilla suurin osa ympäristöä muokkaavista toimenpiteistä on kielletty. Vastaavasti metsä- tai maa-aineslakien kautta suojelluilla alueilla kiellot ovat yleensä lievempiä ja mm. pienimuotoiset metsätaloustoimet sekä maa-ainesten ottotoimenpiteet voivat alueen luontoarvot säilyttävällä tavalla olla sallittuja. 2.1 Arviointivelvollisuuden määräytyminen Luonnonsuojelulain 66 :n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa tai hyväksyä suunnitelmaa, jonka voidaan arvioida merkittävällä tavalla heikentävän niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon. Lain 65 :ssä on hankkeiden ja suunnitelmien Natura-vaikutusten arvioinnista todettu: Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset (Luonnonsuojelulaki 65.1 ). Em. perusteella Natura-vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy, mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä, sekä d) ennalta arvioiden todennäköisiä. Arvioinnin perusteena tarkastellaan ensisijaisesti niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on liitetty Naturasuojelualueverkostoon. Näitä ovat aluekohtaisesti joko: luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (SAC-alueet) ja luontodirektiivin liitteen II lajit (SAC-alueet), tai lintudirektiivin liitteen I lintulajit (SPA-alueet) ja lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitetut (SPA-alueet) muuttolintulajit Arvioinnin lähtökohtana ovat SAC-alueilla siten pääsääntöisesti luontodirektiivin mukaiset suojeluarvot (luontotyypit ja lajit), SPA-alueilla lintudirektiivin mukaiset lajit ja muuttolintulajit sekä SAC/SPA-alueilla molemmat. Yksittäisiin luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvien vaikutusten lisäksi on arvioitava hankkeen vaikutukset Natura-alueen eheyteen. Aatsinki-Onkamon Natura-alue on sisällytetty osaksi Suomen Natura verkostoa vain luontodirektiivin perusteella (SAC-alue). Arvioitaviksi tulevat siten hankkeen vaikutukset luontodirektiivin mukaisiin luontotyyppeihin sekä luontodirektiivin liitteen II lajeihin.

3 2.2 Arvioitavan kohteen herkkyys Natura verkostoon sisällytettyjen alueiden tavoitteena on ylläpitää luontotyyppien ja lajien suojelutason säilymistä suotuisana. Mikäli suojelutaso ei ole verkostoon liittämisen ajankohtana ole ollut suotuisa, sitä pyritään parantamaan lajistoon ja luontotyyppeihin kohdistuvin hoitotoimin. Näistä periaatteista ja Natura-alueiden kansainvälisestä suojelustatuksesta (Byron 2000) johtuen kaikkia Natura-alueiden sisällä olevia luontodirektiivissä mainittuja luontotyyppejä ja lajeja pidetään lähtökohtaisesti herkkyydeltään suurina. 2.3 Vaikutusten suuruus Natura-alueiden luontotyyppeihin ja lajistoon kohdistuvien vaikutusten suuruudelle on vaikea määrittää selkeitä rajoja, sillä lajin tai luontotyypin suojelutason säilyminen suotuisana riippuu luontotyypin/lajin yleisyydestä/harvinaisuudesta, Natura-alueen koosta ja sen luontotyyppi/lajijakaumasta sekä luontotyypin/lajin yleisyydestä/harvinaisuudesta koko verkostossa. Tämän vuoksi vaikutuksen suuruudelle ei esitetä erillistä kriteeristöä. 2.4 Vaikutuksen kesto Byron (2000) jaottelee vaikutukset pysyviksi, väliaikaisiksi, pitkäkestoisiksi ja lyhytaikaisiksi seuraavasti: Pysyvä vaikutukset, jotka jatkuvat yli yhden ihmissukupolven (>25 vuotta). Väliaikainen vaikutuksen kesto vähemmän kuin 25 vuotta. Pitkäaikainen - vaikutuksen kesto 15-25 vuotta. Keskipitkä vaikutuksen kesto 5-15 vuotta. Lyhytaikainen vaikutuksen kesto alle 5 vuotta. 2.5 Vaikutusten merkittävyys Vaikutusten merkittävyyttä ei ole yksityiskohtaisesti määritelty luonto- tai lintudirektiiveissä. Yleisesti luontotyypin voidaan arvioida heikentyvän, jos sen pinta-ala supistuu tai ekosysteemin rakenne ja sen toimivuus heikentyvät muutosten seurauksena. Vastaavasti lajitasolla vaikutukset voidaan arvioida heikentäviksi, jos lajin elinympäristö supistuu eikä laji tästä tai jostain muusta syystä johtuen ole enää elinkykyinen tarkastellulla alueella. Vaikutusten merkittävyyteen vaikuttavat tässä yhteydessä erityisesti muutoksen laaja-alaisuus. Kokonaisuudessaan vaikutukset on kuitenkin aina suhteutettava alueen kokoon sekä kohteen luontoarvojen merkittävyyteen alueellisella ja valtakunnan tasolla. Joissakin tapauksissa pienikin muutos voi olla luonteeltaan merkittävä, jos se kohdistuu alueellisella tai valtakunnan tasolla poikkeuksellisen arvokkaalle alueelle tai vaikutuksen kohteena olevan luontotyypin tai lajin säilyminen Naturaalueella voidaan arvioida ominaispiirteiltään tavanomaista herkemmäksi jo pienille elinympäristömuutoksille. Luontoarvojen heikentyminen voi olla merkittävää jos joku seuraavista ehdoista toteutuu: 1) suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei hankkeen toteutuksen jälkeen ole suotuisa 2) olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole pitkällä aikavälillä mahdollista 3) hanke heikentää olennaisesti suojeltavan lajiston runsautta 4) luontotyypin ominaispiirteet turmeltuvat tai osittain häviävät hankkeen johdosta tai 5) ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan.

4 Byron (2000) on esittänyt merkittävyyden arvioimiseksi mm. seuraavanlaisen esimerkkikriteeristön: Taulukko 2-1 Byronin (2000) esimerkki merkittävyyden arvioimiseksi. Merkittävä vaikutus Kohtuullinen vaikutus Pieni vaikutus Elinympäristön kyky ylläpitää kansainvälisesti arvokasta luontotyyppiä ja sen lajistoa menetetään pysyvästi Kansallisesti merkittävän lajin pysyvä menetys elinympäristön, hävittämisen tai häirinnän myötä. Haitallinen vaikutus alueen eheyteen, missä alueen eheydellä tarkoitetaan sitä ekologista rakennetta ja toimintaa, joka ylläpitää alueen luontotyyppejä, luontotyyppien muodostamia kokonaisuuksia sekä lajien populaatioita Suojellun tai kansallisesti tärkeän harvinaisen lajin pysyvä menetys sen kasvupaikan menettämisen, hävittämisen tai häirinnän myötä Luonto- tai lintudirektiivissä mainitun luontotyypin tai lajin pysyvä menetys Kansallisesti merkittävän alueen niiden resurssien menetys, joiden perusteella alue on suojeltu. Kansainvälisesti tai kansallisesti tärkeän alueen haavoittuminen siten, että se vaarantaa alueen kyvyn ylläpitää niitä luontotyyppejä ja lajeja, joiden perusteella alue on suojeltu. Palautuu osittain tai kokonaan kun vaikutus lakkaa. Vaikutus kohdistuu ainoastaan pieneen osaan kansallisesti arvokkaasta alueesta ja sellaisella voimakkuudella, että ekosysteemien toiminnalle ominaiset avaintoiminnot säilyvät. Pysyvä luontoarvojen menetys muulla alueella, jolla on merkitystä luonnonsuojelun kannalta. Paikallisesti arvokkaan alueen luontotyyppien toiminnan heikkeneminen tai lajien menetys, palautuu nopeasti vaikutuksen päätyttyä Vaikutus kohdistuu ainoastaan pieneen osaan paikallisesti arvokkaasta alueesta ja sellaisella voimakkuudella, että ekosysteemien avaintoiminnot säilyvät.

5 2.6 Vaikutukset arvioitavan kohteen eheyteen Luontoarvojen heikentämistä arvioitaessa huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelutasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura -verkoston eheyteen ja koskemattomuuteen. Eheydellä ja koskemattomuudella tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura -verkostoon. Alueen eheyden korostaminen voi tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että vaikka vaikutukset eivät olisi mihinkään luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaisen suuret vaikutukset moneen lajiin ja luontotyyppiin saattavat heikentää alueen ekologista rakennetta tai toimintaa merkittävästi. Niin ikään vaikutusten ei tarvitse kohdistua suoraan arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, vaan ne voivat kohdistua esimerkiksi maaperään tai hydrologiaan, tavanomaiseen tai tyypilliseen lajistoon, mikä voi myöhemmin vaikuttaa luontotyyppeihin ja lajeihin. Tässä luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain sanamuotojen on tulkittu eroavan toisistaan. Luonnonsuojelulain mukaan Natura-arviointi tulee tehdä vain luontotyyppien ja lajien näkökulmasta, kun taas luontodirektiivi korostaa Natura-alueen merkitystä kokonaisuutena ja sen ekologisten ominaisuuksien merkitystä siellä oleville luontotyypeille ja lajeille (Söderman 2003). Oheisessa taulukossa on esitetty esimerkki vaikutusten arvioinnin kriteereistä eheyden kannalta. Taulukko 2-2 Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden (integrity) kannalta, suomennos Söderman (2003) Byronin (2000) mukaan. Vaikutuksen merkittävyys Merkittävä kielteinen Kohtalaisen kielteinen Vähäinen kielteinen Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Kriteerit Hanke tai suunnitelma (joko yksistään tai muiden kanssa) vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää luontotyyppejä/elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Hanke tai suunnitelma (joko yksistään tai muiden kanssa) ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin luontotyyppeihin/ elinympäristöihin/ lajeihin. Jos ei voida selvästi osoittaa, että hankkeella tai suunnitelmalla ei ole haitallista vaikutusta alueen eheyteen, vaikutukset on luokiteltava merkittävästi kielteisiksi. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset alueeseen ovat ilmeisiä. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi lieventävillä toimenpiteillä luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välille, liikenne- tai virkistyskäyttöpainetta ohjataan pois alueelta tai alueita ennallistetaan. Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai myönteiseen suuntaan. 2.7 Lieventävien toimenpiteiden vaikutusten arviointi Byron (2000) on tarkastellut lieventävien toimenpiteiden hyödyntämistä YVA-menettelyssä ja tähän tarpeeseen luotua kriteeristöä voidaan soveltaa myös Natura-arviointiin. Byronin käyttämä luokittelu lieventävien toimenpiteiden tehokkuuden määrittelemiseksi ja toimenpiteiden onnistumiseksi on seuraava: Huono vähäinen vaikutusten vähentäminen, ei suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta. Rajoitettu lieventämistoimenpiteillä saadaan rajoitettua vaikutusta jonkin verran. Kohtuullinen lieventämistoimenpiteillä saadaan rajoitettua vaikutusta, mutta alkuperäinen vaikutus säilyy silti merkittävällä tasolla. Huomattava vaikutusten lähes täydellinen lieventäminen.

6 3. NATURA-ARVIOINNIN TOTEUTUS JA KÄYTETTY AI- NEISTO 3.1 Arvioinnissa käytetty aineisto Maakuntakaavaehdotuksessa esitetyn aluevarauksen vaikutuksia Aatsinki-Onkamon Naturaalueeseen arvioitiin olemassa oleviin tietoihin perustuen. Keskeisimpinä lähtötietoina arvioinnissa käytettiin: Natura tietolomake (1996), Aatsinki-Onkamon Natura-alue Sallan eteläosan suojelualueiden putkilokasveista ja käävistä (Kulmala 2000) Aatsinki Onkamon, Peuratunturin ja Suksenpaistama Miehinkävaaran Natura 2000-alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma (Metsähallitus 2010). Jäkälä- ja sammallajiston kartoitus Sallan Iso Pyhätunturilla (Juutinen & Rämä 2009). Kääpäkartoitus Sallan Iso-Pyhätunturilla suunnitelluilla laskettelurinnelinjoilla (Kinnunen 2009). Iso Pyhätunturin hiihtokeskussuunnitelman Natura-arviointi (FCG 2011) Aatsinki-Onkamon Natura-alue on sisällytetty osaksi Suomen Natura verkostoa vain luontodirektiivin perusteella. Arvioitaviksi tulevat siten aluevarauksen vaikutukset luontodirektiivin mukaisiin suojeluarvoihin: luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin ja liitteen II lajeihin. Natura-arviointi on laadittu Ramboll Oy:ssä Lapin Liiton toimeksiannosta. Natura-arvioinnin laatimisesta Ramboll Oy:ssä vastasi FM biologi Kaisa Torri ja työtä ohjasi FM biologi Tarja Ojala. 3.2 Arvioinnin epävarmuustekijät Arvioinnin kohteena oleva maakuntakaavan aluevaraus on yleispiirteinen, eikä laajennusalueelle sijoittuvista toiminnoista ole laadittu tarkempia suunnitelmia. Vaikutusten osalta tämä tuo arviointiin huomattavaa epävarmuutta. Epävarmuustekijöistä johtuen vaikutukset on arvioitu varovaisuusperiaatetta noudattaen. Arviointi on laadittu olemassa olevien tietojen perusteella, eikä arviointia varten ole tehty luontoselvityksiä alueella. Alueelta aikaisemmissa selvityksissä tehdyt lajihavainnot on huomioitu arvioinnissa. Natura-alueelle sijoittuvasta Tunturilammista ei ole veden laatutietoja, mikä vaikeuttaa vesistövaikutusten arvioimista.

7 4. AATSINKI-ONKAMON NATURA-ALUE (FI1301409) 4.1 Natura-alueen nykytila ja suojeluarvot Aatsinki- Onkamon Natura-alue on tärkeä suo- ja vanhan metsän kohde, jonka kokonaispintaala on 9 746 ha. Kaunisharjun alueella on yli 200-vuotiaita luonnontilaisia kuusikoita, jotka sijaitsevat pääosin korkealla alueella. Männiköt, jotka sijaitsevat alueen halki kulkevalla korkealla harjujaksolla, ovat eri-ikäisiä ja erirakenteisia. Keloja ja lahopuuta on metsissä runsaasti. Julmoivassa on rehevämpää osittain lehtomaista metsää, jossa on runsaasti raitoja ja haaparyhmiä. Onkamojärven alueella metsät ovat luonnontilaisia, yli 200-vuotiaita kuusikoita. Lahopuuta on kattavasti. 4.2 Suojelutilanne Aatsinki-Onkamon Natura-alueella sijaitsee sekä vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvia alueita (Kaunisharjun ja Onkamojärven alueet) soidensuojeluohjelmaan sisältyvä Aatsinginhaudan suot. Sallatuntereiden laskettelukeskuksen laajennusalue kokonaisuudessaan sijoittuu Kaunisharjun (AMO120211) vanhojen metsien suojeluohjelman alueelle. Kuva 4-1 Luonnonsuojelualueet matkailupalvelualueen suunnitellulla laajennusalueella ja sen läheisyydessä.

8 4.3 Luontodirektiivin mukaiset luontotyypit Voimassa olevalla Natura-tietolomakkeella (1996) mainitut luontotyypit on esitetty taulukossa 4-1. Metsähallituksen laatimissa luontotyyppi-inventoineissa alueella on todettu esiintyvän taulukossa 4-1 kuvattu kattavammin luontodirektiivin mukaisia luontotyyppejä (kuvat 4-2 ja 4-3). Taulukko 4-1 Direktiiviluontotyypit Aatsinki-Onkamon Natura-alueella tietolomakkeen (1996) tietojen mukaan. Priorisoidut eli ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit on merkitty tähdellä. Luontotyyppi Koodi Peittävyys, % Edustavuus Luonnonmetsät* 9010 75 Hyvä Aapasuot* 7310 25 Hyvä Pikkujoet ja purot 3260 1 Hyvä Tunturikankaat 4060 1 Hyvä Tunturipajukot 4080 1 Hyvä Kuva 4-2 Aatsinki-Onkamon luontotyyppejä (Metsähallitus, biotooppi-inventoinnit). Yksityiskohtaisempi kartta maakuntakaavan aluevarauksen luontotyypeistä on esitetty kuvassa 4-3.

9 Kuvassa 4-3 on esitetty maakuntakaavassa esitetyn Sallatuntunturin matkailupalvelualueen laajennuksen alle jäävät luontodirektiivin liitteen I mukaiset luontotyypit. Laajennusalueelle ja sen läheisyyteen sijoittuvien luontotyyppien kuvaukset on esitetty tekstissä jäljempänä. Kuva 4-3 Maakuntakaavan aluevarauksen alueelle sijoittuvia luontotyyppejä ovat luonnonmetsät, tunturikankaat sekä puustoiset suot. Myös puustoiset suot lukeutuu priorisoituihin eli ensisijaisesti suojeltaviin luontotyyppeihin. Luonnonmetsät* Tämä tyyppi sisältää vanhat luonnonmetsät sekä luonnontilaiset paloalat ja palon jälkeen luonnontilaisina kehittyneet nuoret metsät. Vanhat luonnonmetsät ovat metsien kliimaksi- tai myöhäisiä sukkessiovaiheita, joihin ihmistoiminta on vaikuttanut vain vähän tai ei lainkaan. Nykyiset vanhat luonnonmetsät ovat vain pieniä jäänteitä Fennoskandian alkuperäisistä luonnonmetsistä. Voimaperäinen metsätalous, jota toteutetaan käytännöllisesti katsoen kaikkialla Pohjoismaissa on suurelta osin hävittänyt vanhojen luonnonmetsien olennaiset piirteet, joita ovat mm. kuolleen

10 pystypuuston ja maapuuston runsaus, elävän puuston ikä-, koko- ja puulajivaihtelu, aikaisemman puustosukupolven puut sekä talousmetsiä tasaisempi pienilmasto. Luonnonmetsät ovat monien uhanalaisten lajien, erityisesti sienten, jäkälien, sammalien ja hyönteisten (etenkin kovakuoriaisten) elinympäristöjä. Puustoiset suot* Tämä luontotyyppi käsittää havu-, havu-lehti- tai lehtipuustoisia suometsiä. Vesi on aina hyvin niukkaravinteista. Näissä yhdyskunnissa puustokerroksessa vallitsevat yleensä hieskoivu (Betula pubescens), paatsama (Frangulaalnus = Rhamnus frangula), mänty (Pinus sylvestris), ja kuusi (Picea abies); kenttäkerroksessa soille tai yleisemmin niukkaravinteisille paikoille luonteenomaisia lajeja, kuten varpuja (Vaccinium spp.), rahkasammalia(sphagnum spp.) ja saroja. Boreaalisellaalueella myös kuusta kasvavat korvet, jotka ovat minerotrofisia soita suoyhdistymien reunoilla, erillisinä juotteina laaksoissa tai painaumissa ja purojen varsilla. Tunturikankaat Tunturikankaat ovat puuttomia varpu-, sammal- ja jäkälävaltaisia nummia. Ne ovat alpiinisen alueen tunnusomainen kasvillisuustyyppi tunturikoivikon ylä- ja pohjoispuolella. Ne vallitsevat hemiarktisessa ja alaoroarktisessa vyöhykkeessä, pohjoisboreaalisessa ja toisaalta keskioroarktisessa vyöhykkeissäkin tunturikankaita esiintyy, mutta vain niukasti. Tunturikoivikoiden kenttäja pohjakerroksen lajisto ei monesti juuri poikkea tunturikankaiden kasvillisuudesta. Erottava tekijä on puustoisuus: tunturikankailla tavataan vain yksittäisiä puita, latvuspeittävyys on yleensä alle 1 %. Aapasuot* Keski- ja pohjoisboreaalisten vyöhykkeiden suoyhdistymätyyppi, jota luonnehtii minerotrofinen nevakasvillisuus yhdistymän keskiosissa. Pääasiallisesti kasvillisuus koostuu oligotrofisista Sphagnum papillosum -nevoista keskiboreaalisella vyöhykkeellä ja oligo-mesotrofisesta rimpien ja jänteiden muodostamasta mosaiikista pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä. Aapasuot ovat yleensä laajoja soita, joiden vesistä keskeinen osa tulee lumensulamisvesistä, jotka keväisin seisovat suolla. Suoaltaan valuma-alue on yleensä huomattavasti suurempi kuin varsinainen suoallas. Vaihettumissuot ja rantasuot Turvetta muodostavia, vähä- tai keskiravinteisten alustojen kasviyhdyskuntia, joille on tunnusomaista minerotrofisten ja ombrotrofisten tyyppien välimuotoiset piirteet. Tyyppiin sisältyy laaja ja monimuotoinen joukko kasviyhdyskuntia. Laajoilla suoalueilla näkyvimmät yhdyskunnat koostuvat keskikokoisista tai pienistä saraikoista, joissa kasvaa myös rahka- tai ruskosammalia. Niihin tavallisesti liittyy myös vesi- ja rantakasviyhdyskuntia Humuspitoiset järvet ja lammet Luonnontilaisia järviä ja lampia, joiden vesi on turpeen ja happaman humuksen ruskeaksi värjäämää. Yleensä turvepohjalla, soilla tai luontaisesti soistumassa olevilla kankailla. ph on usein alhainen, 3-6. Luontotyyppi on ollut hyvin yleinen, mutta nykyisin luonnontilaiset edustavat vedet ovat harvinaistuneet lähinnä metsätaloudellisista ojituksista johtuen. Lähteet ja lähdesuot Tähän luontotyyppiin kuuluvat avolähteiköt, hetteiköt, tihkupinnat ja lähdesuot ravinteisia huurresammallähteitä lukuun ottamatta. Keskeistä on lähdeveden selvä ja pysyvä vaikutus. Jyrkkärantaisissa avolähteissä varsinainen lähdekasvillisuus voi olla niukkaa, mutta niiden planktonlevästö ja eläimistö voi kuitenkin olla hyvin omaleimaista. Lähdesoilla ja hetteiköissä kasvillisuus vaihtuu usein vyöhykkeinä muuhun kasvillisuuteen, kuten lettoihin tai luhtiin, lähdevaikutuksen heikentyessä. 4.4 Luontodirektiivin liitteen II lajit Natura-tietolomakkeella on liitteen II lajeista mainittu saukko. Alueelta laadituissa luontoselvityksissä ei ole tehty havaintoja muista luontodirektiivin liitteen II lajeista. Saukko on uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa arvioitu koko maassa silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi. Saukko on vesiympäristöön sopeutunut näätäeläin, joka saalistaa ravinnokseen kaloja.

11 Kalojen lisäksi saukon tiedetään syövän myös muita nisäkkäitä, hyönteisiä, kasveja, vesikovakuoriaisia, rapuja, sammakoita, simpukoita, linnun munia sekä lintuja. Saukolla on laaja saalistusalue, saukon elinpiiri kattaa tyypillisesti jopa 20 40 km vesistöreittejä. Saukkokannan koko Suomessa on nykyisin noin 3 000-5 000 yksilöä. Saukkokannan nykyisiä uhkatekijöitä ovat tieliikenne, kalanpyydykset ja vesirakentaminen. Aiemmin saukko on kärsinyt myös ympäristömyrkyistä. 4.5 Lintudirektiivin liitteen I lajit Natura-tietolomakkeella on lintudirektiivin liitteen I lajeista mainittu ampuhaukka, helmipöllö, hiiripöllö, liro, metso, palokärki, pohjantikka, pyy, suokukko sekä varpuspöllö. 4.6 Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut Natura-tietolomakkeella on säännöllisesti esiintyvistä muuttolinnuista mainittu tuulihaukka ja mustaviklo. 4.7 Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset lajit 4.7.1 Tietolomakkeella mainitut Natura-tietolomakkeella on mainittu nisäkkäistä karhu ja sienistä raidantuoksukääpä. Linnuista on mainittu isokäpylintu, keltavästäräkki, kirjosieppo, kivitasku, kuukkeli, leppälintu, metsäkirvinen, niittykirvinen, pikkukäpylintu, pohjansirkku, rantasipi, taviokuurna, tilhi, törmäpääsky, urpiainen ja vihervarpunen. 4.7.2 Muut havainnot Oheisille listoille on koottu alueelta laadituissa luontoselvityksissä (Juutinen & Rämä 2010, Kinnunen 2009) havaittuja lajeja sekä uhanalaisrekisteripoiminnan (Ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä) perusteella alueella esiintyviä uhanalaisia sekä silmälläpidettäviä lajeja. Uhanalaisuudeltaan vaarantuneiksi (VU) luokitellut lajit: etelänruostekääpä, erakkokääpä, välkkyludekääpä, pikkulovisammal, hongantorvijäkälä ja hentokesijäkälä. Silmälläpidettävät (NT) lajit: kantoraippasammal, hetekinnassammal, pursukääpä, riekonkääpä, sirppikääpä, känsäorvakka, rusokantokääpä, louhennahka, korkkikerroskääpä, pohjanrypykkä, hento(hapra)kääpä, rustikka, lamokääpä, korpiludekääpä, raidanpiilojäkälä, lahopiilojäkälä, kanadanluppo, männynnuppijäkälä, viherneulajäkälä, hentoneulajäkälä, pahtatorvijäkälä, harmaanokijäkälä, palosuomujäkälä, sormikesijäkälä, raidankeuhkojäkälä, silomunuaisjäkälä, nukkamunuaisjäkälä, karstajäkälä, härmähuhmarjäkälä, raidannappijäkälä, sammallimijäkälä, kelonystyjäkälä, pohjantyppyjäärä, korpiluppo, lahopiilojäkälä ja pikkurustojäkälä. Selvityksissä on todettu etenkin alueella esiintyvä kuusen kääpälajisto monipuoliseksi ja edustavaksi. Kääpien osalta Sallatunturin (ent. Iso Pyhätunturi) rinteeltä laaditussa selvityksessä (Kinnunen 2009) on havaittu yhteensä 94 vanhan metsän indikaattorilajia. Huomionarvoisista jäkälälajeista havaintoja on kertynyt yhteensä yli 100 ja indikaattorijäkälälajeja yhteensä 26 (Juutinen & Rämä 2010). Kokonaisuudessaan kartoitusalueen sammallajisto ei ole erityisen monipuolinen, mutta alueella on merkitystä erityisesti kosteaa lahopuuta vaativien maksasammalten elinympäristönä (Juutinen & Rämä 2010).

12 5. ARVIOITAVA MAAKUNTAKAAVAN ALUEVARAUS 5.1 Maakuntakaavan aluevaraus 5.1.1 Kaavakartta ja kaavamääräys Arvioitavana hankkeena Natura-arvioinnissa on maakuntakaavaluonnoksessa 8.12.2014 esitetty Sallatunturin rinteiden laajennuksen aluevaraus, joka kaavaehdotusvaiheessa on rajaukseltaan vastaava kuin kaavaluonnosvaiheessa esitetty. Aluevaraus on pinta-alaltaan 134 ha ja se sijoittuu kokonaisuudessaan Aatsinki-Onkamon Natura-alueelle. Sallatunturin matkailualue on maakuntakaavassa osoitettu matkailupalvelujen alueeksi kaavamerkinnällä RM. Kaavamääräys RM: Merkinnällä osoitetaan seudullisesti merkittäviä matkailupalvelujen alueita, kuten matkailu- ja lomakeskuksia, lomakyliä, lomahotelleja, leirintäalueita tai muita vastaavia matkailua ja majoitusta palvelevia toimintoja. Sallatunturin rinteiden laajennus on kaavaehdotuskartalla osoitettu uutena kohteena. Kuva 5-1 Maakuntakaavaehdotuksen aluevaraus Sallatunturin rinteiden laajennukselle. 5.1.2 Uuden aluevarauksen kuvaus maakuntakaavaselostuksessa Sallatunturille osoitetaan nykyisen maankäytön mukainen ja kaksi vaihtoehtoista laskettelurinteiden laajennusvaihtoehtoa. Laajennusalue sijoittuu Aatsinki-Onkamo Natura-alueelle. Alustavissa suunnitelmissa alueelle osoitetaan laskettelurinnetoimintoja. Suunnitelmissa on rakentaa Sallatuntureiden toisen, täysin luonnontilaiselle tunturin (ent. nimeltään Iso Pyhätunturi) eteläja länsirinteille laskettelurinteet ja hissit. Vaihtoehdot poikkeavat rinteiden ja hissien lukumäärien suhteen. Vaihtoehtovertailussa ei ole osoitettu, miten vaihtoehdot poikkeavat toisistaan. Rinnealueen laajennus on osoitettu kaavakartalla rasterilla Sallatunturin rinteiden laajennus.

13 5.2 Arvioinnin kohdentaminen Maakuntakaavan selostuksessa on mainittu vaihtoehtoiset rinnesuunnitelmat, mutta näitä ei ole esitetty kuvina. Maakuntakaavakartalla ei ole esitetty vaihtoehtoisia aluevarauksia. Arvioinnin kohteena tässä Natura-arvioinnissa on kaavaehdotuskartalla esitetty aluevaraus. Maakuntakaavakartalla esitetty aluevaraus on yleispiirteinen ja mahdollistaa hyvin erilaisia toteutustapoja. Rakennusoikeuden määrää ei ole esitetty eikä rinteiden sijoittelusta ole annettu määräyksiä. Varovaisuusperiaatetta noudattaen tämä arviointi on laadittu siitä lähtökohdasta käsin, että aluevarauksen kokonaispinta-ala 134 ha voidaan hyödyntää alueen rakentamisessa täysimääräisesti. 6. NATURA-ALUEESEEEN KOHDISTUVIEN VAIKUTUSTEN MUODOSTUMINEN 6.1 Luontotyypit aluevarauksen alueella Maakuntakaavassa osoitetun Sallatunturin laskettelurinteiden laajennuksen alueelle sijoittuvia luontotyyppejä ovat boreaaliset luonnonmetsät, puustoiset suot sekä tunturikankaat (ks. kuva 4-3). Matkailupalvelujen aluevarauksen alueelle sijoittuvien luontotyyppien pinta-alat ovat: - Luonnonmetsät: 83,9 ha. Luonnonmetsät luontotyypin pinta-ala Natura-alueella kokonaisuudessaan on 5906,6 ha. Matkailupalvelujen aluevarauksen alle jäävä osuus tästä luontotyypistä on siten noin 1,4%. - Puustoiset suot: 7,1 ha. Puustoiset suot luontotyypin pinta-ala Natura-alueella kokonaisuudessaan on 511,7 ha ha. Matkailupalvelujen aluevarauksen alle jäävä osuus tästä luontotyypistä on siten noin 1,4%. - Tunturikankaat: 0,26 ha. Tunturikankaat luontotyypin kokonaispinta-ala Natura-alueella on 0,26 ha. Matkailupalvelujen aluevarauksen alle jäävä osuus tästä luontotyypistä on siten 100%. Laajennusaluevarauksen läheisyyteen sen mahdolliselle vaikutusalueelle sijoittuvia luontotyyppejä ovat edellä mainittujen lisäksi aapasuot, lähteet ja lähdesuot, humuspitoiset järvet ja lammet sekä vaihettumissuot ja rantasuot (välilliset vaikutukset, ks. kappale 6.3). 6.1.1 Laajennusalueen luontotyyppien suojelutason kokonaistilanne Tunturikankaat Suomen raportissa EU-komissiolle luontodirektiivin toimeenpanosta (kaudelta 2001-2006) luontotyypin tunturikankaat suojelutasoksi boreaalisella vyöhykkeellä kokonaisuudessaan on arvioitu epäsuotuisa riittämätön heikkenevä. Luontotyyppiin kohdistuvina uhkatekijöinä mainitaan mm. porojen ylilaidunnus sekä hiihtokeskukset. Myös kaudella 2007-2012 luontotyypin tilaksi boreaalisella vyöhykkeellä on raportoitu epäsuotuisa riittämätön (http://bd.eionet.europa.eu/article17/reports2012/habitat/summary). Luonnonmetsät Suomen raportissa EU-komissiolle luontodirektiivin toimeenpanosta (kaudelta 2001-2006) luontotyypin luonnonmetsät suojelutasoksi boreaalisella vyöhykkeellä kokonaisuudessaan on arvioitu epäsuotuisa riittämätön. Luontotyypin uhkatekijöissä mainitaan metsätalous. Myös kaudella 2007-2012 luontotyypin tilaksi boreaalisella vyöhykkeellä on raportoitu epäsuotuisa riittämätön (http://bd.eionet.europa.eu/article17/reports2012/habitat/summary).

14 Puustoiset suot Suomen raportissa EU-komissiolle luontodirektiivin toimeenpanosta (kaudelta 2001-2006) luontotyypin puustoiset suot suojelutasoksi boreaalisella vyöhykkeellä kokonaisuudessaan on arvioitu epäsuotuisa riittämätön. Luontotyypin uhkatekijöissä mainitaan mm. kaupungistuneet alueet, asuminen, metsätalous. Myös kaudella 2007-2012 luontotyypin tilaksi boreaalisella vyöhykkeellä on raportoitu epäsuotuisa riittämätön (http://bd.eionet.europa.eu/article17/reports2012/habitat/summary). 6.2 Vaikutusmuodot 6.2.1 Suorat vaikutukset Maakuntakaavan aluevaraus mahdollistaa mm. laskettelurinteiden, hissilinjojen ja muiden rakenteiden sijoittamisen. Aluevarauksen kaavamääräyksissä ei oteta kantaa rakennusoikeuksiin, joten myös hotelli- ja vastaavien rakenteiden sijoittaminen laajennusalueelle olisi mahdollista. Laskettelurinteiden ja hissilinjojen rakentamisalueilta poistetaan puusto ja valtaosin myös pintakasvillisuus. Rinteet tasoitetaan tyypillisesti koneellisesti ja kasvitetaan uudelleen heinävaltaisella kasvillisuudella. Rakentamisalueiden alkuperäiset luontotyypit ja kasvillisuus menetetään, lisäksi rakentamisalueiden läheisyyteen aiheutuu reunavaikutuksia. Suorat vaikutukset kohdistuvat rakentamisalueella sijaitseviin luontotyyppeihin tunturikankaat, luonnonmetsät sekä puustoiset suot. 6.2.2 Välilliset vaikutukset Matkailupalvelualueen laajennuksesta aiheutuvia välillisiä vaikutuksia voivat olla mm. hydrologiset muutokset pintavalunnassa, muutokset pintavesien ravinnepitoisuuksissa sekä rinnealueiden läheisyyteen kohdistuvat meluvaikutukset. Rinteiden rakentamisen voidaan arvioida vaativan massojen vaihtoja ja tasauksia rinne- ja hissialueille. Massojen vaihdokset voivat aiheuttaa muutoksia pintavalunnassa, joka voi näkyä vesitasapainon muutoksina etenkin rinnealueiden alapuolisilla suoalueilla. Rinteiden nurmettaminen ja keinolumetus tyypillisesti lisäävät ravinteiden määrää pintavaluntavesissä (Kangas 2009). Matkailupalvelualueen laajennus sijoittuu pääosin Ruuhijoen valuma-alueelle, ja laajennusalueelta pintavesien valumasuunta on Sallatunturin olemassa olevan matkailupalvelualueen suuntaan. Suunnitellun laajennusalueen Koutajoen Onkamonjoen keskiosan valuma-alueelle, jolla pintavesien valumasuunta on kohti Natura-alueella sijaitsevia Tunturilammeja (kuva 6-1). Välillisten vaikutusten mahdollisella vaikutusalueella sijaitsevia luontotyyppejä ovat luonnonmetsät, puustoiset suot, humuspitoiset järvet ja lammet, vaihettumissuot ja rantasuot, lähteet ja lähdesuot sekä aapasuot.

Kuva 6-1 Valuma-aluekartta ja vaikutusalueen luontotyypit. 15

16 7. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 7.1 Vaikutukset direktiiviluontotyyppeihin 7.1.1 Luontotyypit laajennusalueelle Tunturikankaat Tunturikankaat luontotyyppi sijoittuu laajennusalueen korkeimmalle kohdalle, jonka voidaan kokonaisuudessaan arvioida olevan todennäköistä rakentamisaluetta (hissirakenteet, mahdollisesti näköalakahvila korkeimmalla kohdalla tms). Tunturikankaat luontotyypin pinta-ala on 0,26 ha ja kyseistä luontotyyppiä esiintyy Aatsinki-Onkamon Natura-alueella vain laajennusaluevarauksen alueelle. Aluevaraus kohdistuu luontotyypin tunturikankaat ainoaan esiintymään Natura-alueella ja kaavamerkintä mahdollistaa tunturikankaat luontotyypin häviämisen Aatsinki-Onkamon Naturaalueelta kokonaisuudessaan. Vaikutus on luonteeltaan pysyvä. Suomen tasolla tarkasteltuna luontotyypin tunturikankaat suojelutason kokonaistilanne on arvioitu epäsuotuisaksi ja heikkeneväksi, ja hiihtokeskukset ovat yksi keskeisimmistä luontotyypin suojelutasoon kohdistuvista uhkista. Merkittävän haitan kynnys ylittyy luontotyypin tunturikankaat osalta, koska maakuntakaavan aluevaraus mahdollistaa Aatsinki-Onkamon Natura-alueen suojeluperusteena mainitun luontotyypin häviämisen kokonaisuudessaan Natura-alueelta. Luonnonmetsät Maakuntakaavassa osoitettu aluevaraus mahdollistaa suorat vaikutukset luontotyypin luonnonmetsät osalta noin 84 hehtaarin alueella. Reunavaikutukset huomioiden vaikutukset todellisuudessa kohdistua tätäkin laajempaan osuuteen, sillä aluevaraus rajautuu laajalti luontotyyppiin luonnonmetsät. Vanhan metsän ominaispiirteet ja pienilmasto arvioidaan reunavaikutuksen suhteen herkäksi ympäristöksi. Sallatunturin laajennusalueelta aikaisempien suunnitelmien yhteydessä laadituissa selvityksissä (FCG 2011) on havaittu suunnitellun laajennusalueen lukeutuvan Sallatuntureiden edustavimpiin vanhan metsän alueisiin. Alueella esiintyy lukuisia vanhojen metsien ominaislajeja sekä uhanalaisuudeltaan vaarantuneita (VU) ja silmälläpidettäviä kääpä- ja jäkälälajeja sekä yksi silmällä pidettävä sammallaji. Vaikutukset luontotyyppiin luonnonmetsät voivat kohdistua suoraan noin 1,4 %:n luontotyypin kokonaispinta-alasta ja välillisten vaikutusten kautta tätä laajempaan osuuteen. Luonnonmetsät kuuluvat Natura-alueen ensisijaisiin suojeluperusteisiin ja vaikutukset kohdistuvat ominaispiirteiltään erityisen hyvin säilyneelle vanhan metsän osalle. Metsähallituksen luontotyyppiaineistoissa edustavuudeltaan erinomaisiksi luokitelluista luonnonmetsien alueista yhteensä 53% sijoittuu maakuntakaavan aluevarauksen alueelle. Edellä esitetyn perusteella arvioidaan, että merkittävän haitan kynnys ylittyy luontotyypin luonnonmetsät osalta, sillä maakuntakaavan aluevaraus kohdistuu erityisen edustaville vanhan metsän alueille. Aluevarauksen toteutuminen mahdollistaisi yli 50% menetyksen edustavuudeltaan erinomaisiin luonnonmetsien alueisiin. Puustoiset suot Suunnitellun matkailupalvelualueen laajennuksen alueelle sijoittuu puustoisia soita 7,1 ha alueelle. Suorat vaikutukset voivat kohdistua 1,4%:n luontotyypin kokonaispinta-alasta Naturaalueella. Lisäksi muutokset pintavesivalunnassa voivat aiheuttaa heikennyksiä varsinaisen laajennusalueen ulkopuolella hankkeen mahdollisella vaikutusalueella: laajennusalueen itäpuolella lähimmät puustoisten soiden esiintymät sijaitsevat alle 150 metrin etäisyydellä mahdollisista rakentamisalueista. Suoluontotyyppien luonnontilan säilymisen kannalta vesitasapainon muuttumattomuus on keskeisessä asemassa. Metsähallituksen luontotyyppiaineistoissa edustavuudeltaan erinomaisiksi luokitelluista puustoisten soiden alueista alle 1 % sijoittuu maakuntakaavan aluevarauksen alueelle.

17 Puustoiset suot kuuluvat Natura-alueen ensisijaisiin suojeluperusteisiin. Luontotyyppiin puustoiset suot kohdistuvat heikentävät vaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan vähäisiksi tai kohtalaisiksi. 7.1.2 Luontotyypit mahdollisella vaikutusalueella Aapasuot Aapasoita sijoittuu lähimmillään noin 150 metrin etäisyydelle suunnitellusta matkailupalvelualueen laajennusalueesta. Aapasoiden valuma-alue on yleensä huomattavasti suurempi kuin varsinainen suoallas ja aapasoiden vesistä keskeinen osa tulee lumensulamisvesistä. Aapasuot luontotyyppiä sijoittuu Sallatuntureiden alarinteille alueille, joille valumavesiä tulee suunnitellulta laajennusalueelta (ks. kuva 6-2). Rinteiden rakentaminen ja keinolumen käyttö voivat vaikuttaa aapasoiden valumavesien määrään ja laatuun. Laadulliset muutokset voivat näkyä ravinnepitoisuuksien kasvuna valumavesissä. Muutokset hydrologiassa kohdistuvat vain hyvin pieneen osaan luontotyypin aapasuot kokonaispinta-alasta Aatsinki-Onkamon Natura-alueella. Kokonaisuudessaan luontotyyppiin aapasuot kohdistuvat vaikutukset arvioidaan vähäisiksi. Humuspitoiset järvet ja lammet Luontotyyppiä humuspitoiset järvet ja lammet (Tunturilammit) esiintyy lähimmilläänkin yli 700 metrin etäisyydellä suunnitellusta laajennusalueesta. Tunturilammit sijoittuu Sallatuntureiden rinteen alle alueelle, joille valumavesiä tulee suunnitellulta laajennusalueelta (ks. kuva 6-2). Etäisyydestä johtuen muutokset Tunturilammien vedenlaadussa arvioidaan kuitenkin vähäisiksi, sillä valtaosa valumavesien ravinteista ehtinee suotautua rinnealueen soihin ja kangasmaastoon. Kokonaisuudessaan luontotyyppiin humuspitoiset järvet ja lammet kohdistuvat vaikutukset arvioidaan korkeintaan vähäisiksi. Vaihettumissuot ja rantasuot Luontotyyppiä vaihettumissuot ja rantasuot esiintyy lähimmillään noin 600 metrin etäisyydellä suunnitellusta laajennusalueesta. Vaihettumissuot ja rantasuot sijoittuvat Tunturilammien reunoille alueelle, jolle valumavesiä tulee suunnitellulta laajennusalueelta (ks. kuva 6-2). Etäisyydestä johtuen muutokset alueelle suotautuvien valumavesien vedenlaadussa arvioidaan kuitenkin vähäisiksi. Kokonaisuudessaan luontotyyppiin vaihettumissuot ja rantasuot kohdistuvat vaikutukset arvioidaan korkeintaan vähäisiksi. Lähteet ja lähdesuot Luontotyyppiä lähteet ja lähdesuot sijaitsee lähimmillään noin 400 metrin etäisyydellä suunnitellusta laajennusalueesta. Matkailupalvelualueen laajennuksesta ei arvioida aiheutuvan sellaisia vaikutuksia, jotka vaikuttaisivat pohjaveden purkautumiseen luontotyypin lähteet ja lähdesuot alueella. Alueelle pintavesivaluntana saapuvan veden määrässä ja laadussa ei arvioida tapahtuvan niin merkittäviä muutoksia, että ne vaikuttaisivat luontotyypin ominaispiirteisiin. Laajennusaluevarauksella ei arvioida olevan vaikutuksia luontotyyppiin lähteet ja lähdesuot. 7.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin Aatsinki-Onkamon Natura-tietolomakkeella on mainittu luontodirektiivin liitteen II lajeista vain saukko. Vesiympäristöihin sopeutunut saukko voi satunnaisesti liikkua laajennusalueella, mutta laajennusalueella ei esiinny saukolle soveltuvia vesistöjä. Lähimmäs laajennusaluetta sijoittuva saukonkin elinympäristön osaksi soveltuvia vesistö on tunturilammit. Tunturilammit sijoittuvat laajennusalueen mahdolliselle vaikutusalueelle, mutta hankkeella ei arvioida olevan sellaisia vedenlaatuvaikutuksia jotka muuttaisivat Tunturilammien soveltuvuutta saukkojen ravinnonhankintaan. Matkailupalvelualueen laajennuksella ei arvioida olevan merkittäviä saukkoon kohdistuvia vaikutuksia. 7.3 Lintudirektiivin liitteen I lajit Lintudirektiivin (SPA) liitteen I lajit eivät luontodirektiivin perusteella suojellulla Aatsinki- Onkamon Natura-alueella lukeudu alueen varsinaisiin suojeluperusteisiin. Aatsinki-Onkamon Natura-alueella esiintyviin lintudirektiivin liitteen I lajeihin lukeutuu useita sellaisia metsälajeja, joihin laajennusalueen vaikutukset voivat kohdistua elinympäristöjen menetyksinä (mm. pohjantikka, palokärki, metso, pyy).

18 7.4 Vaikutukset uhanalaisiin ja muihin huomionarvoisiin lajeihin Oheisessa taulukossa on kuvattu suunnitellulla laajennusalueella esiintyvien uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien havaintopaikkojen lukumäärä laajennusalueella sekä tiedossa olevien esiintymien tilanne muualla Aatsinki-Onkamon Natura-alueella. Osa lajeista on havaittu vain selvitysalueelle kohdennettujen selvitysten yhteydessä (Juutinen ja Rämä 2009, Kinnunen 2009, FCG 2010) eikä lajien esiintymistä laajemmin Natura-alueella ole tietoja. Nämä havainnot on merkitty tähdellä. Kuva 7-1 Uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien havainnot. Laji IUCN Havaintoja aluevarauksen alueella Havaintoja koko Naturaalueella Etelänruostekääpä VU 1*? Pikkulovisammal VU 1 3 Välkkyludekääpä VU 1 11 Erakkokääpä VU 1 2 Hongantorvijäkälä VU 9 12 Hentokesijäkälä VU 1 3 Kantoraippasammal NT 5 5 Hetekinnassammal NT 1 1 Pursukääpä NT 5 75 Riekonkääpä NT 3 60 Sirppikääpä NT 3 73 Känsäorvakka NT 1 5 Rusokantokääpä NT 8 61 Louhennahka NT 1 32 Korkkikerroskääpä NT 1 3 Pohjanrypykkä NT 1 19 Hento(hapra)kääpä NT 3 5 Rustikka NT 1 2 Lamokääpä NT 1 3 Korpiludekääpä NT 1 22 Raidanpiilojäkälä NT 2 2 Lahopiilojäkälä NT 1 1 Kanadanluppo NT 1 1 Männynnuppijäkälä NT 1 1 Viherneulajäkälä NT 3 3 Hentoneulajäkälä NT 3 5 Pahtatorvijäkälä NT 1 1 Harmaanokijäkälä NT 3 4 Palosuomujäkälä NT 1 1 Sormikesijäkälä NT 1 1 Raidankeuhkojäkälä NT 2 2 Silomunuaisjäkälä NT 15 17 Nukkamunuaisjäkälä NT 6 7 Karstajäkälä NT 2 2 Härmähuhmarjäkälä NT 3 3 Raidannappijäkälä NT 10 11 Sammallimijäkälä NT 4 4 Kelonystyjäkälä NT 1 1 Pohjantyppyjäärä NT 1*? Korpiluppo NT 1*? Lahopiilojäkälä NT 1*? Pikkurustojäkälä NT 1*? Laajennusaluevarauksen toteutuessa maakuntakaavan mahdollistamassa laajuudessa se hävittäisi aikaisempien selvitysten perusteella kasvupaikkoja yhteensä kuudelta uhanalaisuudeltaan vaarantuneelta (VU) käävältä, sammaleelta ja jäkälältä (etelänruostekääpä, erakkokääpä, välkkyludekääpä, pikkulovisammal, hongantorvijäkälä ja hentokesijäkälä). Silmälläpidettävien (NT) vanhan metsän kovakuorias-, jäkälä-, sammal- ja kääpälajien osalta kasvupaikkojen menetykset kohdistuisivat 36 lajiin.

19 Matkailupalvelualueen laajennus kohdistuisi suorina vaikutuksina 134 hehtaarin alueeseen ja välillisinä vaikutuksina reunavaikutusten kautta tätä laajemmalle alueelle. Reunavaikutuksesta johtuen elinympäristöjen ominaispiirteet myös laajennusalueen läheisyydessä voivat muuttua ja siten elinympäristöjen soveltuvuus vanhan metsän lajeille voi heiketä. Sallatunturin matkailupalvelualueen laajennuksen vaikutukset kohdistuvat lukumäärältään runsaaseen joukkoon vaarantuneita ja silmällä pidettäviä lajeja. Yhteensä 15 silmälläpidettävän lajin osalta vaikutukset kohdistuvat ainoisiin Aatsinki-Onkamon Natura-alueella tiedossa oleviin esiintymiin. Vain selvitysalueelta kartoitettujen lajien (5 kpl) osalta on myös mahdollista, että kyseessä ovat lajien ainoat esiintymät Natura-alueella. Kokonaisuudessaan kaavamerkinnän uhanalaisiin ja huomionarvoisiin lajeihin kohdistuvat vaikutukset arvioidaan kohtalaisiksi. 8. VAIKUTUKSET NATURA-ALUEEN EHEYTEEN Natura-alueen kokonaispinta-ala on 9 746 ha ja suunnitellun matkailupalvelualueen laajennuksen pinta-ala on 134 ha. Suunnitellun matkailupalvelualueen laajennuksen osuus koko Naturaalueen pinta-alasta on noin 1,38%. Maakuntakaavan aluevaraus mahdollistaa luonnonolosuhteiden muutokset laajimmillaan koko aluevarauksen alueella, ja reunavaikutus voi ulottua myös aluevarauksen lähialueille. Hankkeen merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat luontotyyppeihin tunturikankaat, luonnonmetsät ja puustoiset suot. Eheydellä ja koskemattomuudella tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura verkostoon (Söderman 2003 ja Byron 2000). Maakuntakaavan aluevaraus kohdistuu luontotyypin tunturikankaat osalta Natura-alueen ainoaan esiintymään ja mahdollistaa luontotyypin häviämisen Natura-alueelta. Lisäksi vaikutuksia kohdistuu ensisijaisesti suojeltuihin luontotyyppeihin puustoiset suot sekä luonnonmetsät, joiden suojelutaso Suomessa on kokonaisuudessaan arvioitu epäsuotuisan riittämättömäksi. Vaikka aluevarauksen vaikutukset puustoisten soiden ja luonnonmetsien osalta jäävät luontotyyppien kokonaispinta-alaan Natura-alueella suhteutettuna pinta-alaltaan verraten suppeiksi, vaikutusten merkittävyyttä lisää niiden kohdistuminen Natura-alueen ensisijaisiin suojeluarvoihin ja luonnonmetsille ominaisen huomionarvoisen lajiston osalta erityisen lajirikkaalle alueelle. Kokonaisuutena arvioiden edellä esitettyjen perusteella Aatsinki-Onkamon Natura-alueen eheyteen arvioidaan aluevarauksesta kohdistuvan merkittävä heikentävä vaikutus. 9. YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN KANSSA Aatsinki-Onkamon Natura-alueen läheisyydessä ei ole tiedossa muita hankkeita, joiden kanssa matkailupalvelualueen laajennuksesta voisi aiheutua yhteisvaikutuksia. Maakuntakaavassa Aatsinki-Onkamon Natura-alueen läheisyyteen ei ole osoitettu muita sellaisia aluevarauksia, joista aiheutuisi todennäköisiä Natura-alueeseen kohdistuvia vaikutuksia. 10. HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMINEN Keskeinen tapa haitallisia vaikutusten lieventämiseen olisi maakuntakaavan aluevarauksen osoittaminen Natura-alueen ulkopuolelle. Natura-alueelle osoitetun aluevarauksen osalta vaikutuksia voitaisiin lieventää aluevarauksen pinta-alan pienentämisellä sekä rakentamisen ohjaamisella yksityiskohtaisemmilla kaavamääräyksillä. Mahdollisuudet hankkeen haitallisten vaikutusten lieventämiseksi arvioidaan Natura-alueella toimittaessa kohtuullisiksi ja vaihtoehtoista sijoituspaikkaa tarkastelemalla huomattaviksi.

20 Arviointi on maakuntakaavatasolla laadittu yleispiirteisen aluevarauksen perusteella varovaisuusperiaatteita noudattaen, tarkemman suunnitelman osalta myös vaikutusten kohdentuminen olisi arvioitavissa yksityiskohtaisemmin. 11. VAIKUTUKSET MUIHIN NATURA-ALUEISIIN Matkailupalvelujen alueen laajennuksen vaikutukset ovat paikallisia. Maakuntakaavaehdotuksessa osoitetun aluevarauksen läheisyydessä ei Aatsinki-Onkamon Natura-alueen lisäksi sijaitse muita Natura-alueita, joihin aluevarauksesta voisi kohdistua vaikutuksia. 12. VAIHTOEHTOJEN TARKASTELU 12.1 Laajennushankkeen aikaisemmat vaiheet Sallatunturin matkailupalvelualueen laajennushanke on ollut vireillä useita vuosia. Vuonna 2011 FCG on laatinut Natura-arvioinnin Iso Pyhätunturin hiihtokeskussuunnitelmasta (FCG 2011). Tuolloin arvioitu suunnitelma on ollut maakuntakaavan aluevarausta yksityiskohtaisempi, ja se on sisältänyt mm. rinteiden sijoitussuunnitelmia. Suunnitelmat on esitetty oheisessa kuvassa (kuva 12-1). Laajennushankkeen aikaisemmista suunnitteluvaiheista huolimatta nyt arvioitava maakuntakaavan aluevaraus ei ota kantaa aluevarauksen alueelle sijoittuviin maankäyttömuotoihin. Myös aluevarauksen rajaus poikkeaa vuonna 2011 arvioidusta suunnitelmasta. Kuten kappaleessa 5.2 on todettu, maakuntakaavassa esitetyn aluevarauksen arviointi on laadittu yleispiirteisellä tasolla ja vain maakuntakaavassa esitetyn aluevarauksen perusteella. Kuva 12-1 Aiemmin laaditussa Natura-arvioinnissa (FCG 2011) esitetty rinnesuunnitelma.

21 12.2 Laajennushankkeen vaihtoehtoiset toteuttamistavat Maakuntakaavassa esitetylle laajennusaluevaraukselle on olemassa vaihtoehtoisia toteuttamistapoja. Niiden vaikutuksia ei ole tässä Natura-arvioinnissa arvioitu, mutta vaihtoehtoja kuvataan tässä yleispiirteisellä tasolla. Uusien rinteiden ja matkailupalvelualueen laajennuksen toteuttaminen Natura-alueen ulkopuolella Sallatunturin matkailupalvelualueella on voimassa Sallatunturin yleiskaava 2007, joka tehtyjen muutosten jälkeen on hyväksytty vuonna 2009. Voimassa olevassa yleiskaavassa Sallatunturin etelärinteelle on katkoviivalla merkitty uusi ohjeellinen laskettelurinteen sijainti (Aurinkorinne). Voimassa olevassa yleiskaavassa osoitettua uutta laskettelurinnettä ja hissiä ei ole toteutettu (ote kaavakartasta, kuva 12-2). Voimassa olevassa yleiskaavassa on nostettu myös Sallatunturin alueen majoituskapasiteettia. Kaavaselostuksessa todetaankin, että Sallatunturin kehittämisohjelmassa esitetty majoituskapasiteetin noin kolminkertaisen kasvun tavoite (2600 -> 8000 vuodepaikkaa) on mahdollista toteuttaa sekä vanhan että uuden kaavan nojalla. Kuvassa 12-3 on esitetty voimassa olevan yleiskaavan ohjeelliset mitoitustavoitteet vuodepaikkoina. Yleiskaavassa osoitettu uusi rinnealue ja mahdollisuudet uuteen rinnealueeseen ovat vaihtoehto maakuntakaavassa osoitetulle uudelle rinnealueelle. Keskeinen ero uuden sijoittamisessa voimassa olevan yleiskaavan mukaisesti tai maakuntakaavaehdotuksen laajennusaluevarauksen mukaisesti on rinteen profiilissa ja pituudessa. Yleiskaavan mukaisesti toteutettuna laajennus olisi pinta-alaltaan pienempi kuin maakuntakaavan mukaisena laajennusalueena, mutta rakenteita ei sijoittuisi Aatsinki-Onkamon Natura-alueelle. Kuva 12-2 Ote Sallatunturin yleiskaavasta. Sallatunturin etelärinteelle on katkoviivalla osoitettu uusi ohjeellinen laskettelurinteen sijainti, jota ei ole toteutettu.

22 Kuva 12-3 Yleiskaavan mukaiset ohjeelliset mitoitustavoitteet vuodepaikkoina (kartta: Pöyry 2007). Luontomatkailun kehittäminen Vaihtoehtona maakuntakaavaehdotuksessa esitetylle matkailu- ja lomakeskusten alueelle voidaan nähdä luontomatkailun kehittäminen Natura-alueella. Uusien reittien ja virkistystoimintojen osoittaminen Natura-alueelle alueen luontoarvot huomioiden olisi maakuntakaavan aluevarausta pienipiirteisempi vaihtoehto Sallatunturin alueen kehittämiselle. Suunnitelumääräykset Maakuntakaavaehdotuksessa esitetyn laajennusalueen toteuttamistapoja ei ole rajattu suunnittelumääräyksin. Vaihtoehtona maakuntakaavaehdotuksen aluevaraukselle voidaan nähdä myös aluevaraus, jonka sijoittumista Natura-alueella ohjataan yksityiskohtaisin suunnittelumääräyksin Natura-alueeseen kohdistuvien vaikutusten lieventämiseksi.

23 13. JOHTOPÄÄTÖKSET Itä-Lapin ja Rovaniemen maakuntakaavassa osoitettu Sallatunturin matkailupalvelualueen laajennus aiheuttaa Aatsinki-Onkamon Natura-alueeseen kohdistuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat luontotyyppiin tunturikankaat, joka kaavamerkinnän toteutumisen myötä voi hävitä Natura-alueelta kokonaisuudessaan. Maakuntakaavassa osoitetulla aluevarauksella on merkittäviä heikentäviä vaikutuksia myös ensisijaisesti suojeltuun luontotyyppiin luonnonmetsät sekä Natura-alueen eheyteen kokonaisuudessaan. Edellä tässä arvioinnissa esitetyn perusteella voidaan arvioida, että maakuntakaavaehdotuksessa esitetty Sallatunturin matkailupalvelualueen laajennuksen aluevaraus heikentää merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Aatsinki-Onkamon Natura-alue on sisällytetty osaksi Natura 2000-verkostoa. Lahdessa 30. päivänä lokakuuta 2015 RAMBOLL FINLAND OY Tarja Ojala FM, biologi Kaisa Torri FM, biologi

24 14. KIRJALLISUUS Airaksinen O. & Karttunen K. 2001. Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46. 2. painos. Suomen ympäristökeskus. 194 s. Byron, H. 2000: Biodiversity impact. Biodiversity and Environmental Impact Assessment: A Good Practice Guide for Road Schemes. The RSPB, WWF-UK, English Nature and the Wildlife Trusts, Sandy. FCG 2011. Iso Pyhätunturin hiihtokeskussuunnitelman Natura-arviointi. Habitat assessments at EU biogeographical level: http://bd.eionet.europa.eu/article17/reports2012/habitat/summary Juutinen, R. ja Rämä, H. 2009. Jäkälä- ja sammallajiston kartoitus Sallan Iso Pyhätunturilla. Metsähallitus luontopalvelut. Kangas, K. 2009: Recreation and tourism induced changes in northern boreal environments. Luonnontieteellinen tiedekunta, Biologian laitos. Kinnunen, J. 2009. Kääpäkartoitus Sallan Iso-Pyhätunturilla suunnitelluilla laskettelurinnelinjoilla. Metsähallitus luontopalvelut. Kulmala, P. 2000. Sallan eteläosan suojelualueiden putkilokasveista ja käävistä. Metsähallitus. Luontodirektiivin luontotyyppiraportit 2001 2006 http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Luontotyypit/Luontodirektiivin_luontotyypit/Luontodirektiivin_luontotyyppiraportit /Raportointi_20012006 Luonnonsuojelulaki 1096/1996 Metsähallitus 2010. Aatsinki Onkamon, Peuratunturin ja Suksenpaistama Miehinkävaaran Natura 2000 alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Metsähallitus. Luontotyyppi-inventoinnit paikkatietoaineisto, Aatsinki-Onkamon Natura-alue. Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2 päivänä huhtikuuta 1979 luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta Pöyry 2007. Sallatunturin alueen osayleiskaavan muutos. Kaavakartta ja kaavaselostus. Rassi P., Hyvärinen E., Juslén A. & Mannerkoski I (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Suomen Eliölajit -tietojärjestelmä. Suomen Ympäristökeskuksen OIVA-tietopalvelu (suojelualuerajaukset) Söderman T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen Ympäristökeskus. 196 s. Uhanalaiset lajit. Ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä.