ID 8032 Salmivaara, Valtimo, Pohjois-Karjala

Transkriptio

1 Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 (kohdekuvaus ja -rajaus päivitetty vuonna 2017). ID 8032 Salmivaara, Valtimo, Pohjois-Karjala

2 Sijainti Kohde sijaitsee 12 km Valtimon kunnan keskustasta pohjoiskoilliseen. Länsiosastaan alue rajautuu Murtovaaran vanhojen metsien Natura kohteeseen sisältyvään Salmijärveen sekä soidensuojelun täydennysohjelmassa suojeltuihin soihin ja pohjoisessa se rajoittuu Murtovaaran alueeseen, joka suojeltiin MH:n METSO suojeluhankkeessa. Pinta-ala Karttarajauksen pinta-ala 170 hehtaaria. Rajausta on päivitetty alkuperäisestä. Maanomistus Valtio Yleiskuvaus Salmivaara on kivikkoinen ja paikoin jyrkkäpiirteinen vaara, jonka rinteet ovat säilyneet paikoin jopa täysin luonnontilassa. Alueelta löytyy useita kalliojyrkänteitä ja louhikoita. Karujen mäntyvaltaisten rinteiden notkelmissa ja länsipuolisen suon saarekkeissa on tuoreen kankaan kuusivaltaisia ikimetsiä ja muutamia noronvarsia ympäryskorpineen. Kuusivaltaisemmissa metsissä ja muutamissa alueen korvissa kasvaa usein näkyvästi järeää haapaa. Kohde on Pohjois-Karjalan ammattiopiston (Itä-Suomen metsäkonekoulun, ISMEK) hallinnassa. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Pääosa alueesta on METSO I -luokan mäntyvaltaista ikivanhaa ja täysin erirakenteista kuivan tai kuivahkon kankaan kangasmetsää. Luonnontilaisimmat männiköt löytyvät Salmivaaran pohjois- ja länsiosasta sekä Kokkolammen kaakkoispuolelta. Metsien korkea luonnontilaisuuden aste näkyy erirakenteisuuden lisäksi kilpikaarna- ja palokoromäntyjen, kelojen sekä kaikenikäisen mäntylahopuun runsaana esiintymisenä. Merkittävä osa lahopuusta on erittäin järeää. Alueella on kauan sitten kevyesti harvennettua tai harsintahakattua vanhaa männikköä, joissa käsittelyn jäljet voi usein huomata vain kaikista vanhimpien puiden vähäisempänä esiintymisenä. Holmolammen eteläpuolella on vanhaa männikköä, jossa on tuoreempia hakkuujälkiä. Tälläkin alueella on kuitenkin huomionarvoisen runsaasti aihkeja, keloja ja maapuita ja niillä merkittävää vanhojen mäntymetsien lajistoa. Rajauksen itäosissa on myös varttuneita ja laajasti luontaisesti kehittyneitä mäntyvaltaisia metsiä, jotka ympäröivät pieniä luonnontilaisia suolaikkuja. Alueen kuusivaltaisissa metsissä on pääosin runsaasti eri-ikäistä kuusilahopuuta. Luonnontilaisimpia näistä kuusikoista ovat Luokkilammen ja Sysilammen välinen, soidensuojelualueen ympäröimä ikimetsäsaareke sekä Salmivaaran laella oleva notko ja sen lounaispuoliset jyrkänteenaluskorvet. Ne täyttävät METSO-kriteerit kirkkaasti luokassa I. Osin korpisen saarekkeen metsissä eri-ikäistä kuusi-, mänty-, koivu- ja haapalahopuuta on kymmeniä kuutioita hehtaarilla, mikä näkyy myös vaateliaan lajiston hyvin runsaana esiintymisenä. Lisäksi Susilammen rannassa on laajahko majavatuhoalue.

3 Kohteella on merkitystä myös geomorfologisesti monipuolisen vaaraluonnon sekä hyvin säilyneiden piensoiden suojelulle. Lajisto Alueen lajisto on erittäin edustava. Vuonna 1996 toteutetussa kääpäselvityksessä alueelta tehtiin havaintoja ainakin erakkokäävästä (VU), kalkkikäävästä (EN), riekonkäävästä (NT) ja sirppikäävästä (NT). Samana vuonna tehdyissä linnustoselvityksissä havaintoja tehtiin mm. palokärjestä (D1), pohjantikasta (D1, EVA) ja teerestä (D1, EVA). Syksyllä 2016 alueella tehtiin kahden henkilön voimin 1,5 päivän kääväkäsinventointi, jossa käytiin läpi rajauksen pohjoisosaa sekä muutamia eteläisen osan paloja. Uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien havaintopisteitä kertyi 41: välkkyludekääpä (VU) 2x, erakkokääpä (VU), hongantorvijäkälä (VU), riekonkääpä (NT ind) 11x, sirppikääpä (NT) 2x, aihkinahka (NT ind.) 2x, hentokääpä (NT) 3x, kantoraippasammal (NT), mesipillikääpä (NT), mäntyraspikka (NT ind.), peikonnahka (NT ind.), raidankeuhkojäkälä (NT) 4x, pohjanrypykkä (NT ind.) 2x, rusokantokääpä (NT) 4x, rustikka (NT) 3x, ryväsjäkälä (NT) ja silomunuaisjäkälä (NT). Indikaattorilajistosta havaittiin lisäksi aarnikääpä, harsukääpä, kermakääpä, ketunkääpä (luontoarvolaji), korokääpä, kultarypykkä, kuuorvakka, männynkääpä, oravuotikka, pikireunakääpä, riukukääpä (erittäin runsas), ruostekääpä ja viinikääpä. Yhteenveto suojeluarvoista Salmivaaran alueelta löytyvät Valtimon luonnontilaisimmat mäntyvaltaiset aarniometsät. Osaa alueen metsistä ei ole niiden vaikeakulkuisuuden takia ilmeisesti koskaan hakattu eikä kaskettu. Tämä yhdessä poikkeuksellisen runsaan lajiston ja olemassa oleviin suojelualueisiin rajautumisen kanssa tekevät alueesta erittäin arvokkaan. Muuta ISMEK on aikanaan laatinut alueelle alue-ekologisen suunnitelman, jossa osa Salmivaarasta on osoitettu ekologisiksi yhteyksiksi ja/tai luontokohteiksi. Alueelle on tehty erityisesti suojeltavan kalkkikäävän suojelurajaus, jonka pinta-ala on ilmeisesti 65 hehtaaria (Junninen 2009). Metsässä on ollut metsäkonekoulun luontopolkuja, laavu sekä harjoitteluratoja. Olettavasti alueella säilyneiden luonnonmetsien suojelu olisi mahdollista toteuttaa ilman, että koulun toiminnalle aiheutettaisiin merkittävää haittaa. Kohteen suojelua ovat esittäneet BirdLifeSuomi, Greenpeace, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF vuonna 2012 julkaistussa Kansallisomaisuus turvaansuojeluesityksessä. Tietolähteet -Maastokäynti Aiemmat maasto- ja ilmakuvatarkastelut -Junninen, K Kalkkikäävän (Antrodia crassa) suojeluselvitys. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja A 182

4 Kuvat Keijo Luoto

5

6 Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sähköposti: verkkosivut: