ÄHTÄRIN SAPPION TUULIPUISTOALUEEN LUO NTOARVOJE N PERUSSELVITYS 2014

ÄHTÄRIN SAPPION TUULIPUISTOALUEEN LUO NTOARVOJE N PERUSSELVITYS 2014 Alueella ei esiinny IHto-ora via Suomen Luontotieto Oy 23/207 4 Jyrki Matikainen ja Tikii Matikainen Ø 4 #

SUOMI \ 1 UtJOIH io ()y AHTARIN SAPPIONTUUIJPUISTOALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2014 Sisältö 1. johdanto 3 2. Aineisto ja menetelmät 3 3. Tutkimusalue 3 4. Tulokset 3 4.1 Alueen luontotyypit 3 4.2 Suunnitelttijen voimalanpaikkojen yleiskuvaus 4 4.3.1 Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen 1 pesimälajit 8 4.3.2 Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainitut lintulajit 9 4.4 Liito-oravaselvitys 9 4.4.1 Johdanto 9 4.4.2 Käytetty menetelmä 9 4.4.3 Tulokset 9 4.5. Viitasammakkoselvitys 10 4.5.1 Aineisto ja menetelmät 70 4.5.4Tulokset 10 4.6 Lepakkoselvitys 10 4.6.1 Aineisto ja menetelmät 10 4.6.2 Tulokset 11 5. Yhteenveto 12 6. Lähteet ja kirjallisuus 13 7. Liitteet 14 2

28.7.2014 SuoMEN [UONTOTtET0 01 ÄHTÄRIN SAPPION TUUIJPUTSTOAUJEEN LUONTOARVOJEN PFRUSSELVIWS 2014 1. Johdanto Pohjanmaan Tuuli Oy tilasi keväällä 2014 Suomen Luontotieto Oy:ltä luontoarvojen perussel vityksen liittyen Åhtärin Sappion alueelle suunniteltuun tuulipuistoalueeseen. Selvitys liittyy hankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Tehtä vän yhteyshenkilönä on tilaajan puolelta toiminut Vesa Tikka ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen. 2. Aineisto ja menetelmät Suunnittelualueelta (karttaliite 1) selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 295), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1 996/1 093, 105) ja Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 1961/264, 1 5a 5 ja 1 7a 5). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Luontotyyppiselvitys, jonka yhteydessä etsittiin myös uhanalaisia putkilokasvilajeja, tehtiin 1.5. välisenä aikana. Alueen pesimälinnusto selvitettiin mahdollisen uhanalai sen tai vaateliaan pesimälajiston havaitsemiseksi (kts. pesimälinnusto-osio. Alueen liito-oravat selvitettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen. (kts. liito-oravaosio). Alueen viitasamma kot selvitettiin kutuaikaisella ääntelyhavainnoinnilla, joka kohdistui kaikkiin alueen vesikoh teisiin mukaan lukien, metsäojat (kts. viitasammakko-osio). Selvityksen maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Maastotöissä avustivat Tikli ja Pihla Matikainen. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rau hala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaal in luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoin ventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Kansallisessa uhanalaisrekisterissä ei ole tietoa suunnittelualueella esiintyvistä uhanalaisista putkilokasvila jeista, sammalista tai jäkälistä. Suunnittelualueelta ei ole aiemmin tehty yksittäisiä luonto- tai ympäristöselvityksiä. Selvityksen tekoaikana oli selvillä voimalaitosyksiköiden suunnitellut sijaintipaikat ja nämä alueet inventoitiin koko aluetta tarkemmin. 3. Tutkimusalue Sappioon suunniteltu tuulipuistoalue sijaitsee Ähtärin keskustaajaman luoteispuolella ja koko alue on talousmetsää. Peltoa tai avosoita ei suunnittelualueella ole eikä myöskään asutusta. Alueen metsäautotiet ovat heikkokuntoisia ja osa niistä on vain pohjustamattomia talvitieuria. Alueen länsipuolella on vanhan metsän suojelukohde. Suunnitellut voimalanpaikat tutkittiin muuta aluetta tarkemmin noin 250 säteellä suunnitellusta voimalanpaikasta. 4. Tulokset 4.1 Alueen yleiskuvaus ja luontotyypit Yli puolet suunnittelualueesta on nuorta taimivaiheen metsää tai uutta avohakkuualuella. Vanhat metsäkuviot puuttuvat alueelta kokonaan ja varttuneempiakin metsäkuvioita on alu eella hyvin vähän. Noin puolet alueesta on ojitettua entistä rämettä jossa soinen luontotyyppi on jo useimmilla alueilla muuttunut metsäiseksi luontotyypiksi. Kivennäismaasaarekkeiden metsätyyppi vaihtelee puol ukkatyypi n kuivasta kankaasta mustikkatyypin kankaaseen. Ravi n teikkaampia metsätyyppejä ei alueella esiinny. Peltoa tai avosoita ei suunnittelualueella ole eikä myöskään asutusta 3

Suu\1\ 1 UOtOflf1O () ÄHTÄRIN SAPPION TUULWUISTOALUEEN WONTOARVOJEN PERUSSELVIWS 2O4 Alueella ei ole Luonnonsuojelulain 29 tarkoittamia suojeltavia luontotyyppejä eikä Metsälain 70 mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Metsälakikohteiden puuttuminen selittyy alueen metsien erittäin tehokkaasta metsätalouskäytöstä sekä kallloalueiden ja luonnontilais ten puuttomien pikkusoiden puuttumisesta. Myöskään Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a ja 1 7a ) suojelemia kohteita kuten luonnontilaisia puroja tai lähteitä ei alueella ole. Kaikki alu een metsät ovat talouskäytössä eikä vanhojen metsien kohteita ole alueella. Perinnemaisemia tai perinnebiotooppeja ei alueella ole eikä esim. merkkejä vanhasta metsälaidunnuksesta ole enää näkyvissä. 4.2 Suunniteltujen voimalanpaikkojen yleiskuvaus Voimala 7 Voimala 1 sijoittuu mäntyä (Pinus sylvestris) ja kuusta (Picea abies) kasvavalle, edellistal vena harvennetulle kumpareelle. Puusto on tasaikäistä, tasakokoista ja harvennuksista osa aluspuustosta ja suurin osa pensaskerroksesta on poistettu. Metsätyyppi on mustikkatyypin tuoretta kangasta. Valtalaj iston muodostavat mustikka (Vacci nium myrti II us), puol ukka (Vac cinium vitis-idaea) ja metsälauha (Deschampsia flexuosa) sekä paikoin myös kangasmaitikka (Melampyrum pratense). Alueella on lahopuuta vain hakkuutähteiden muodossa. Voimalan ja metsäautotien väliin jää kapea ojitettu rämelaikku, jossa soinen luontotyyppi (kangasräme) on kuitenkin jo muuttunut metsäiseksi luontotyypiksi (rämekangas). Alueen pesimälinnusto on hyvin niukka. Voimalan eteläpuolella noin 300 m päässä suunnitellulta voimalanpaikalta havaittiin teeripoikue. Pesirnälinniisto: Metsäkirvinen 1 Laulurastas 1 Pajulintu 1 Hippiäinen 1 Peippo 2 5 lajia ja 6 paria Voimala no 1 ympäristöä 4

IJOMEN IUOJTf TH ju Oy ÄHTÄRIN SAPPION IDUUPUISTOALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2014 Voimala 2 Voimala 2 sijoittuu ojitettujen rämeiden ympäröimään kangasmaasaarekkeeseen. Puusto on osittain nuorta taimivaiheen metsää ja osittain hieman varttuneempaa männikköä. Metsätyyp p1 alueella on puolukka /mustikkatyypin sekamuotoa ja aluskasvillisuudessa näkyy monin paikoin hakkuiden jälkeinen pioneerivaikutus mm. kastikoiden tcalamagrostis ) ja maito horsman (Ebilobium angustifolium) runsautena. Suunnitellun voimalanpaikan itäpuolella on muutama kolopuu, jossa alueella havaittu leppälintu pesi. Muuten lahopuuta on alueella vain hakkuutähteiden ja muutaman suonreunuspökkelön muodossa. Ympäröivät rämeet ovat ojitettua suurvarpurämettä, jossa soinen rämetyyppi jo osittain muuttunut metsäiseksi luontotyypiksi. Suotyyppi alueella on ollut suurvarpurämettä, jossa suopursu on edelleen paikoin valtalajina. PesimäInnusto: Laulurastas 7 Käki 1 Metsäkirvinen 1 Leppälintu 1 Punarinta 7 Pajulintu 7 Peippo 2 7 lajia ja 8 paria Voimala no 2 lähiympäristöä 5

SL]\i \ 1 Ilo )I II 113 1) ÄHTÄRIN SAPPION TUULIPUISTOALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2014 Voimala 3 Voimala 3 ympäristö on hyvin samantyyppistä kuin voimala 2 lähiympäristö. Alueella on sekä taimivaiheen ylittänyttä männikköä että nuorta taimivaiheen havumetsää. Vanhempaa puus toa ei alueella. Metsätyyppi on mustikkatyypin kangasta. Valtalajiston muodostavat mustikka ja metsälauha eikä vaateliaampaa putkilokasvilajistoa esiinny alueella. Alueella on lahopuuta vain hakkuutähteiden muodossa. Alueen pesimälinnusto on niukka. Pesimäli nntisto: Punakylkirastas 1 Laulurastas 1 Pajulintu 2 Peippo 2 Keltasirkku 1 5 lajia ja 7 paria Voimala 4 Valtaosa voimalan ympäristöstä on mäntytaimikkoa, mutta alueen reunamilla on myös taimivaiheen ohillanutta nuorta männikköä, jonka seassa kasvaa myös kuusta ja hieskoivua (Betu la pubescens). Metsätyyppi on mustikkatyypin tuoretta kangasta, ja harjanteen päällä myös puolukkatyypin kuivaa kangasta. Alueen pohjoispuolella on pieni avohakkuualue. Lahopuuta on alueella niukasti. Muutamin kohdin ojitetun rämeen reunamilla on kuitenkin lahopuu pökkelöitä. Alueen itäpuolella havaittiin lepakkoselvityksen yhteydessä heinäkuun lopussa metsopoikue yöpymispuuhissa. Voimala no 4 lähiympäristöä 6

: \ 1 UONTOIITO OY ÄHTÄRIN SAPPION TUULIPUISTOALUEEN WONTOARVOJEN PERUSSELVIWS 2014 Pesimälinnusto: Kulorastas 1 Laulurastas 1 Punarinta 1 Rautiainen 1 Hömötiainen 1 (maastopoikue) Pajulintu 2 Peippo 3 7 lajia ja 10 paria 4.3 Pesimälinnustoselvitys Sappion suunnittelualueen pesimälinnusto selvitettiin 1.5.- 78.6.2014 välisenä aikana. Maas totöistä vastasi ja raportin kirjoitti biologi FM. Jyrki Matikainen. Maastotöissä avustivatiikii ja Pihla Matikainen. Suunnittelualueen pesimälinnusto selvitettiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää (Koskimies 1988) käyttäen, siten että laskennoissa etsittiin Lintudirektiivin liitteen t pesimä lajeja sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2070) mainittuja lintulajeja koko suunnillelualueelta. Peruslinnustoa ei inventoitu, mutta kunkin suunnitellun voimalanpaikan ympäristöstä tehtiin noin 250 metrin säteellä tarkempi inventointi kartoituslaskentamenetel mää käyttäen. Laskenta tehtiin kahteen kertaan ja sen tulokset on esitetty voimalanpaikkojen kuvauksen yhteydessä. Voimalanpaikkojen inventoinnin lisäksi koko alue kuljettiin kahteen kertaan systemaattisesti läpi. Laskenta suoritettiin aamuisin klo 3.30 9.30 välisenä aikana. Koska työn tarkoituksena oli löytää mahdolliset vaateliaat tai uhanalaiset pesimälajit käytet tiin laskennassa myös atrappia vakioidun kartoituslaskentamenetelmän ohjeiden vastaisesti., Alueella havaittiin teeripoikue. Kuvassa naaras 7

SUOMEN 1 tioio1ie1o OY ÄKTÄRIN SAPPION TuUUPUISTOAWEEN WONTOARVOJEN PERUSSEWITYS 2OJ4 \J\.J\7J Laskennassa haettiin erityisesti petolintujen pesiä ja suuret puut tarkistettiin systemaattisesti myös vanhojen tai käyttämättömien pesien löytämiseksi. Uhanalaisen tai vaateliaan lajiston havaintopaikat on esitetty karttaliitteessä 2. Linnuston laskentamenetelmistä kartoituslaskenta on tarkin, mutta samalla työläin, mikäli 1 askentakertoja on useampi kuin yksi. Kartoituslaskentamenetelmää käytetään yleisesti maa linnuston selvitys- ja seurantamenetelmänä ja menetelmänä se on hyvin yksinkertainen ja helposti toteutettavissa. Kartoituslaskentamenetelmä perustuu tavallisesti useaan käyntikertaan tutkimusalueella. Kuten muutkin pesimälinnustoon kohdistuvat laskentamenetelmät sen pohjana on lintujen re viirikäyttäytyminen. Kullakin käyntikerralla merkitään kartalle kaikki pesivää paria osoittavat havainnot. Useimmiten havainto on laulava koiras, mutta myös pesät, juuri pesästä lähteneet maastopoikaset sekä varoittelevat naaraat ovat pesivää paria osoittavia havaintoja. Havainnot merkitään käyntikartalle, jonka tulisi olla mahdollisimman tarkka. Käytännössä peitepiirros, johon voi merkitä omia karttamerkkejä, on usein paras vaihtoehto. Kartoitus on hidas, mutta hyvin tehokas laskentamenetelmä. Yhdellä käyntikerralla havai taan metsämaastossa keskimäärin 60 % alueella pesivistä lintupareista ja kymmenellä jo 99,5 % (Enemar 1959). Avomaastossa, kuten suoympäristössä tai peltoaukeilla kartoituslaskenta menetelmä on hyvin toimiva. Kahden laskentakerran menetelmällä ei välttämättä havaita kaikkia alueella esiintyviä lintuja, niiden satunnaisen liikkumisen sekä muuttuvien ympäristöolosuhteiden vaikutusten takia. Kartoituslaskentamenetelmällä yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa noin 60 % pesimälinnuista, mutta avomaastossa havaintotehokkuus voi olla jopa yli 80 % Har vakasvuisissa metsissä yhdellä käyntikerralla voidaan olosuhteiden ollessa suotuisat havaita lähes kaikki alueella pesivät lintuparit, mikäli laskennan ajoitus osuu oikeaan aikaan (mm. Koskimies javäisänen 1988). Kattavamman ja yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi tulisi laskentakertoja olla mielellään enemmän kuin kaksi. Tulosten tulkinnassa inventointialueen rajalla havaitut parit tulkittiin alueella pesiviksi. Kanalinnut tulkittiin pesiviksi, mikäli kyse oli yksinäisestä naaras linnusta. Laajan reviirin omaavat linnut (mm. palokärki) laskettiin alu een pesimälinnustoon, mikäli reviirin oletettiin ulottuvan inventointialueelle. Selvityksessä käytettiin atrappia jo mahdollisesti laulukautensa lopettaneiden tai muista syistä hiljaisten lintulajien havaitsemiseksi. 4.3.1 Alueella pesivät /havaitut Untudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen 1 pesimälajit Teen (Tetrao tetrix) 7 pari Alueella havaittiin yksi teeripoikue (3 poikasta) aivan alueen eteläreunalla (voimala no 1 ete läpuolella) sekä kolme teerikukkoa alueen keskiosan ojitetun rämeen reunamilla. Lajin pesin nän varmistaminen vaatii joko pesä- tai poikuehavaintoa. Teeren soidinpaikkoja ei alueella havaittu, eikä alueella ole sopivia riittävän laajoja aukeita lajin soidinpaikoiksi. Metso (Tetrao urogallus) 7 pari Varsinaisessa Ii nnustoselvityksessä ei alueelta tehty metsohavai ntoja, mutta lepakkoselvityk sen yhteydessä alueen koilliskulmauksessa löytyi yllättäen yöpymispuuhissa ollut metsopoi kue (2-3 poikasta). Poikaset olivat jo lentokykyisiä, joten on mahdollista että poikue on siirty nyt alueelle muualta. Liito-oravaselvityksen yhteydessä alueelta haettiin metson mahdollisia soidinpaikkoja, mutta niitä ei alueelta havaittu. Pyy (Bonasa bonasia) 7 pari Voimala no 1 itäpuolella aivan tutkimusalueen rajalla havaittiin pyy pari liito-oravaselvityksen yhteydessä. Pariskunta vi ihtyi metsäautotien reu napuissa. Laji suosii kosteapohj aisia kuu sikoita, joissa aluspuustoon kuuluu lehtipuita ja erityisesti harmaaleppää, mutta laji on pe simäympäristönsä suhteen sopeutuvainen ja voi pesiä muunkinlaisessa metsäympäristössä. Lajille optimaalista pesimäympäristöä on alueella niukasti. 8

SUOMEN [ uo1otieio Oy ÄHTÄRIN SAPPI0N TUULIPUISTOAWEEN WONTOARVOJEN PERUSSELVIWS2O14 Palokärki (Dryocopus martius) 7 pari Alueen pohjoisosassa on palokärkireviiri, ja alueelta tehtiin useita palokärkihavaintoja. Alu eella on kuitenkin hyvin vähän riittävän paksurunkoisia puita lajin pesäkolon tekemiseen ja luultavasti lajin pesäpuu sijaitsi inventointialueen ulkopuolella. Alueen kannoissa ja tuulen kaadoissa näkyi palokärjen ruokailujälkiä koko alueella. Palokärjen reviiri on usean neliökilo metrin laajuinen ja lajin ruokailulennot voivat ulottua kilometrienkin päähän pesältä. 4.3.2 Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa uhanalaislczokituksessa (Rassi ym. 2070) mainitut lintulajit Hiirihaukka (Buteo buteo) 1 pari (VU= vaarantunut) Alueella havaittiin kolmeen kertaan ylilentävä hiirihaukka ja linnustoselvityksen yhteydessä alueen pohjoispuolella havaittiin myös hiirihaukan soidinlentoa. Lajin pesää ei kuitenkaan alueelta löytynyt, mutta lajin saalistusreviiri ulottuu myös suunnitellun tuulipuiston alueelle. Myyräkantojen ollessa runsaita laji saattaa pesiä alueella. Alueelta ei löytynyt vanhoja petolintujen pesiä. Teen (Tetrao tetrix) kts. 4.3.1 (NT silmälläpidettävä) Metso (Tetrao urogallus) kts.4.3.1 (NT= silmälläpidettävä) 4.4 Liito-oravaselvitys 4.4.1 Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vai kea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 % Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektii ym 12 artiklan 1 kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana. 4.4.2 Käytetty menetelmä Suunnittelualueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttä en 28.3.2014. Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oles kelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueelta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueelta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jä tösten löytämiseksi. Talvijätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jällämiä virt samerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueelta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle. 4.4.3 Tulokset Suunnittelualueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta ja valtaosa inventointialueesta on liito oravalle soveltumatonta elinympäristöä, kuten nuoria mäntytaimikoita tai ojitettuja rämeitä. Alueella on muutamia hyvin pienialaisia, hieman varttuneempia metsälaikkuja, joissa kasvaa hies- ja rauduskoivua (Betula pendula) sekä yksittäisiä haapoja (Populus tremula), mutta näil täkään kohteilta ei liito-oravia löytynyt. Alueella on niukasti lehtipuuvaltaisia metsäkuvioita, eikä liito-oravalle optimaalisia haapa-kuusi sekametsäkuvioita ei alueella ole lainkaan. 9

SUUMEN 1 UONTOUFTO y ÄHrÄRN SAPH0N TUULIPUISTOALUEEN WONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2014 4.5. Viitasammakkoselvitys 4.5.1 Aineisto ja menetelmät Alueelle tehty viitasammakkoselvitys toteutettiin kutuaikaisella ääntelyhavainnoinnilla ja kaikki alueella olevat selkeät lammikot tai vesikohteet isommat metsäojat mukaan lukien tarkistettiin systemaattisesti. Selvitys tehtiin 1.5 1 0.5 välisenä aikana. Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua tietoa viitasammakoista. Alueelta ei ole olemassa aiemmin julkaistua tietoa viitasammakoista eikä kohteita liene tutkittu aikaisemmin. 4.5.4 Tulokset Alueella ei käytännössä ole viitasammakoille soveliaita kutupaikkoja. Muutamissa laajem missa suo-ojissa oli lajin kutuaikana vettä, mutta nämä kohteet kuivuivat kesällä kokonaan, joten kutupaikoiksi lajille niistä ei ole. Lajin esiintyminen suunnittelualueella on erittäin epätoden näköistä. 4.6 Lepakkoselvitys Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV suojelemia lajeja eikä niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja saa hävittää. Osa Suomen lepakkolajeista kuten pohjanlepakko ja vesisiippa ovat tavallisia lajeja, joita tavataan lähes kaikilta lajeille sopivilta ympäristötyypei Itä. 4.6.1 Aineisto ja menetelmät Suunnittelualueella esiintyviä lepakoita selvitettiin 7.7 8.7 ja 23,7 24.7 välisinä öinä Koska tutkimusalue oli laaja, selvitystyö keskitettiin niihin ympäristötyyppeihin, joissa saattaa olla lepakoiden pesimäpaikkoja tai ruokailualueita. Suunnittelualueella näitä kohteita ovat avo hakkuualueiden reunat sekä aluetta ympäröivien metsäteiden reunamat. Alueella tehty Iepak koselvitys toteutettiin näköhavainnoinnin sekä havainnoimalla lepakoiden käyttämiä kaiku- Alueella ei esiinny vhtasammakoita 10

SUOMEN LuoNtoTiElo Q ÄHTÄRIN SAPPION TUULIPUISTOALUEEN WONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2014 luotausääniä ultraäänidetektoria käyttäen. Havainnoinnissa käytettiin Pettersson Elektronikin valmistamaa detektoria eli ultraääni-ilmaisinta, jolla lepakoiden korkeat kaikuluotausäänet muunnetaan korvin kuultaviksi. Detektorihavainnointia tehtiin yhteensä kahtena yönä vaihtamalla koko ajan detektorin kuuluvuusaluetta (25-50 khz). Tunnistamattomia ääniä ei selvityksessä nauhoitettu. Lepa koita havainnoitiin riittävän lämpiminä (yli +15 C), poutaisina ja vähätuulisina öinä. Havain nointi aloitettiin noin puolen tunnin kuluttua auringonlaskusta. Alueelta ei ollut saatavilla jul kaistua lepakkotietoa, mutta alueella on saatettu havai nnoida lepakoita lepakkoharrastaj ien toimesta. Julkaistuja lepakkohavaintoja ei alueelta ole. Detektorihavainnoinnin lisäksi alueelta etsittiin lepakoiden talvehtimispaikoiksi sopivia louhikoita ja jyrkänteitä. Selvitys aloitettiin kesäkuussa tehdyn pesimälinnustoselvityksen yh teydessä. Karttatyöskentelyn perusteella alueelta haettiin mahdollisia kohteita, joille tehtiin maastokäynti. Näitä kohteita olivat alueen matalat kallioharjanteet, joissa ei kuitenkaan ha vaittu lepakoille soveltuvia louhikoita. 4.6.2 Tulokset Alueen lepakkolajistosta saatiin kahden yön havainnoinnin perusteella kohtuullinen yleis kuva. Koska alue on kokonaan metsää ja pellot ja suot puuttuvat alueelta täysin, ei alue ole lepakoiden suosimaa saalistusmaastoa.tutkimusalueelta ei tehty ainoatakaan lepakkohavain toa, vaikka olosuhteet kuunteluöinä olivat erinomaiset. Selvitysaluetta laajennettiin lähim mälle asutulle pihapiirille, josta löytyi heti kaksi pohjanlepakkoa ja läheisestä kylästä (n. 5 km suunnittelualueelta) toiset kaksi pohjanlepakkoa. Alueelta ei ole lepakoiden pesimäyhdys kuntia eikä mahdollisia talvehtimispaikkoja ja lepakoita havaittiin vain asutuksen reunamilla. Näinkin suurelta tutkimusalueelta kahden yön selvitys on vain otos ja siihen liittyy epä varmuustekijöitä. Lepakoiden lentoaikojen ennustaminen tietyllä alueella on epävarmaa ja tarkka lajistoselvitys näinkin suurella alueella vaatisi kymmenien öiden kuuntelujaksoja. Alu eella esiintyvien lepakoiden yksilömäärien arvioiminen tai tiheyden laskeminen vaatisi vaki omenetelmällä (esim. linjalaskentamenetelmällä) tehdyn erillisselvityksen, mutta tuulivoima rakentamisen suunnittelun kannalta tämä ei ole tavallisesti välttämätöntä. Nykytietämyksen mukaan ainakin osa lepakoista muuttaa talveksi etelään talven viettoon. Osa lepakoista kuitenkin talvehtii Suomessa ja niiden elinmahdollisuuksien turvaamiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että mahdolliset talvehtimispaikat selvitetään. Inventointialueella ei havaittu sellaisia luonnonympäristöjä (louhikoita, luolia) tai ihmisen rakenteita, jotka olisivat mahdollisia lepakoiden talvehtimispaikkoja. Lepakkodetektori 11

SUOMFN LuONT0TW;o Oy ÄHTÄRIN SAPPION TUULIPUISTOALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2014 5. Yhteenveto Nyt inventoidulla alueella ei ole Luonnonsuojelulain, Metsälain tai Vesilain mukaisia suojel tavia luontotyyppejä tai kohteita. Kaikki alueen metsät ovat metsätalouskäytössä. Alueen met sät ovat pääsääntöisesti avohakkuualueita tai nuoria viljelymetsiä ja varttuneita metsäkuvioita on alueella hyvin vähän. Suunnittelualueella ei ole perinnemaisemia tai perinnebiotooppeja eikä vanhaan kulttuuriin sidoksissa olevaa kasvilajistoa. Alueelta ei löytynyt uhanalaista put kilokasvilajistoa ja ympäristön perusteella uhanalaisen putkilokasvilajiston esiintyminen on epätodennäköistä. Alueella ei havaittu liito-oravia. Vesistökohteiden puuttuminen estää viitasammakoiden sekä uhanalaisen sudenkorentolajiston esiintymisen alueella. Alueella havaittiin pesimäai kaan neljä Lintudirektiivin liitteen 1 lintulajia (teen, metso, pyy ja palokärki ). Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainituista lintulajeista alueella havaittiin hiirihauk ka. Alueella ei ole lepakoille sopivia talvehtimispaikkoja, kuten louhikoita eikä myöskään pesäpaikoiksi sopivia kohteita muutamia kolopuita lukuun ottamatta. Alueelle suunniteltu tuulipuisto ei hävitä merkittäviä luontokohteita. 12

kaavoituksessa, Otavan Suo\4FN 1 IJONTOTIE1O O TUULWUIStOALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2014 \!.) 6. Lähteet ja kirjallisuus Airaksinen, 0. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Arnold.E.N & Burton J.A. 1978: A Field Guide to the reptiles and Amphibians of Britain and Europe. Finnlund, M; 1986. Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6(1): 28-30 Hanski ipo K,1 998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: 33-46. Hanski iipo K, 2001: Liito otavan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Enemar, A. 1959: On the determination of size and composition of a passerine bird populati on season. A methodologigal study. Vår Fågelvärld suppl. 2:1-114. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Koskimies, P. &Väisänen 1991 :Monitoring bird populations in Finland. A manual of methods applied in Finland. Finnish Museum of Natural History.Helsinki 145 s. Lappalainen, M. 2002: Lepakot. Salaperäiset nahkasiivet. Tammi Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. &Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s. BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikus tannus. Tapio. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Jusln, A. & Mannerkoski, 1. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhan alaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Hel sinki. 685 s. Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. tymä Oy. Helsinki. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayh Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R. 2012 (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Hel sinki Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi YVA -menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Tucker, G. & Heath, M. 1995: Birds in Europe- Their conservation status. BirdLife Conservati on Series No. 3. 600p Valkama, Jari,Vepsäläinen,Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnon tieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. http://atlas3.lintuatlas.fi. ISBN 978-952-10-6918-5. Sähköinen versio. Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. no, Keuruu. ISBN 951-1-12663-6. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Kirjapai Valtion ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmä. www.karttapai kka.fi www.ymparisto.fi. 13

SUOMEN LucIonF io O\ ÄHTÄRIN SAPPION TUULIPUISTOAWEEN WONTOARVOJEN PERUSSELVIWS2O14 7. Liitteet Karttaliite 7. Tutkimusalue Earttaliite 1. Tutkimusalue suunnitellut voimalat 14

SUOMEN ftio ro;irio Qy ÄHTÄRIN SAPPION TUUUPUISTOALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVIWS 2014 Karttaliite 2. Lintudirektiivin liitteen 1 lajien sekä kansallisessa uhanalaisluo kituksessa mainittujen lintulajien havaintopaikat 15