Alueen pinta-ala: 102 ha Korkeus: 163 mpy Suhteellinen korkeus: 85 m

110 Päijätsalo SYSMÄ KAO060014 Karttalehti: 3121 02, 03 Alueen pinta-ala: 102 ha Korkeus: 163 mpy Suhteellinen korkeus: 85 m Kallioalueen sijainti: Sysmästä 6 km länsilounaaseen, lähes mantereessa kiinni oleva Päijänteen saari. Maankäytön suunnittelutilanne: Länsirinne, näköalakalliolta rantaan kuuluu Päijänteen kansallispuistoon ja Natura 2000 -verkostoon. Koko alue on osa Päijätsalon maisema-aluetta. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Päijätsalon saaren länsiosassa olevan korkeimman selänteen laki kohoaa noin 85 metriä Päijänteen pintaa korkeammalle ja erottuu jyrkkäpiirteisenä metsän peittämänä saarena kauas Päijänteelle. Lähempää vesistön suunnasta katsottaessa erottuu korkeimman huipun länsipuolella olevan näköalapaikan avoimet kalliopinnat kapealta osin rinnepuuston seasta järvelle. Laella olevasta näkötornista avautuu esteetön maisema puuston yli etelästä lännen kautta pohjoiseen kauas yli Päijänteen vastarannan vuorimaille. Myös näkötornin lakikalliolta, jyrkänteen reunalta avautuu avara maisema länteen. Läntisemmän selänteen pohjoisrinteen harvamännikköiseltä paljastuma-alueelta siivilöityy edustavaa vesistömaisemaa luoteen suuntaan. Muilta osin rinteiden ja lakialueiden paikoin tiheä puusto estää näköalat ympäristöön. Näkötornin länsipuolella oleva jyrkänne on eteläosasta heikosti porrasmainen ja pohjoisosasta paikoin ylikalteva. Myös sen tyvellä oleva karu louhikko on pienmaisemalliltaan kiintoisa. Louhikossa kasvaa joitakin palokoroisia mäntyjä. Jyrkänne ja jyrkänteen laki ovat paisteisia. Selänteen laella missä kallio on paljastuneena kasvaa poronjäkälävaltaista harvaa männikköä. Alue on maakunnallisesti merkittävä retkeilykohde ja näköalapaikka, jonne on viitoitus Sysmän keskustasta. Alueella on opastein merkitty luontopolkuverkosto. Korkeimmalla laella on vankka näköalatorni. Alueen kallioperä on kiillegneissiä, joka kalliopaljastumissa on raitaista, hienorakeista ja koostumukseltaan paikoin grauvakkamaista liusketta. Sitä leikkavat vaaleat keski-karkearakeiset graniittisuonet ja -juonet. Raitaisuutta kivessä aiheuttaa kapeina raitoina esiintyvä tumma biotiitti. Länsirinteen jyrkännepinnoilla on kiillegneississä nähtävissä loivaa poimutusta. Kahdesta selänteestä muodostunut alue on laajalti ohuen moreenin peittämää kuusikkoa ja männikköä. Kalliota on runsaiten näkyvissä länsiosan korkeamman selänteen pohjois-, länsi- ja lounaisrinteiden alueella. Paljastuma-alueiden tavanomaista luokkaa olevat silokalliot ovat suurelta osin kasvillisuuden peitossa. Korkeimman laen länsireunalla on parhaimmillaan noin 15 metriä korkea ja heikosti porrasmainen kalliojyrkänne, joka pohjoiseen mentäessä muuttuu pystyksi ja heikosti ylikaltevaksi 5 8 metrin korkuiseksi runsaasti laattarakoilleeksi ja rikkonaiseksi seinämäksi, jonka alla on runsasta louhikkoa. Lohkareaineksen koko on keskimäärin 0,5 1,5 metriä. Itäosan loivapiirteisemmän selänteen lakialueen kalliopaljastumat ovat selvästi länsiosaa pienialaisempia. Selänteen kaakkoispuolella, alarinteellä on tasolla 85 95 metriä mpy. osittain kasvillisuuden peittämä noin 400 metriä pitkä, 50 metriä leveä ja 2 3 metriä korkea vallimainen, heikosti pyöristynyt rantalohkareikko, jossa kiviaineksen koko vaihtelee 20 cm:stä puoleen metriin. Näkötornin kalliojyrkänteet ovat paisteisia ja lähinnä rupijäkälävaltaisia. Myös pohjoisosan hieman suojaisempi länsijyrkänne on karu ja lajisto on tavanomaista. Laella ja kapeilla kallioterasseilla kasvaa poronjäkäliä, kalliotierasammalta ja sianpuolaa. Tavanomaisista sammalista jyrkänteitä kirjovat mm. kalliopalmikkosammal, kalliokarstasammal, kiviturkkisammal, laakasammalet ja kosteimmissa kohdissa tavataan kimpputierasammalta, kallioomenasammalta. Kallioterasseilla on havaittu myös vuorimunkkia (RT) (Hertta). Alueen luonnontilaisuus on melko hyvä. Paikoin on tehty pieniä harvennushakkuita. Korkeimman laen näköalapaikalta ja polkujen kohdalta on kasvillisuus osittain kulunut ja joitakin mäntyjä on kaadettu peittämästä hienoa näköalaa yli Päijänteen. Suojelualueen metsät ovat lukuun ottamatta kalliopaljastumia lähinnä tuoreita kuusi- tai mäntyvaltaisia sekametsiä (MT) ja paikoin lehtomaisia kankaita (OMT). Alueella kasvaa muutama lehtokuusama, pensasmainen lehmus ja mustakonnanmarja. Järeimmät männyt ovat noin 50 cm, kuuset 55 cm, haavat 40 cm ja koivut 30 cm paksuisia. Suojelualueen rinteessä on myös muutamia järeitä kuusi- ja koivuliekoja. Pohjoisemman jyrkänteen päällä on jäkälävaltaista käsiteltyä männikköä ja tyvellä kuivahkoa mäntymetsää (VT). Alueen linnustoon kuuluu ikimetsien lajeja kuten pikkusieppo (NT), pohjantikka (NT), palokärki ja idänuunilintu (Natura 2000 tietokanta). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 4 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 2 MAISEMA-ARVO: 2 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 236

110 Päijätsalo, SYSMÄ Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 237 1:15000 P

111 Huhkaimenvuori SYSMÄ KAO060026 Karttalehti: 3122 01 Alueen pinta-ala: 82 ha Korkeus: 155 mpy Suhteellinen korkeus: 77 m Kallioalueen sijainti: Sysmästä 16 km pohjoisluoteeseen, Vehkasalossa, Päijänteen rannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kallioalue näkyy Päijänteen Pyhäselälle lähinnä metsäisenä korkeana mäkenä. Vain Huhkaimenniemen rantajyrkänne näkyy järvelle noin 10 metrin korkeudelta. Huhkaimenvuoro erottuu pohjoiselle tielle vain hakkuiden takia. Luontaisesti mäki on tästä suunnasta peitteinen. Kallioalue rajautuu osittain Päijänteeseen, kesäasutukseen ja Sysmän ja Luhangan väliseen maantiehen. Huhkaimenvuoren laelta on lähes avoimet näkymät Päijänteen Pyhäselälle ja Lentämänselle. Vastarannalla näkyvät Kultavuoren kalliot ja kumpuileva metsämaasto. Kesämökit peittyvät rantapuuston taakse. Lähimaisema on kuusten latvusten ja pienialaisten koivuryhmien peittämä. Huhkaimenvuoren kallioiset rinteet kohoavat porrasmaisina, osittain jäätikön hiomina, viistoina tai viistojyrkkinä silokalliopintoina kohti lakea. Huhkaimenvuoren korkein laki on vedenkoskematonta maastoa. Korkein ranta on sijainnut alueella noin 140 mpy. Huhkaimenvuoren itäjyrkänteet ovat sileäpintaisia ja hieman viistoisia. Yksittäisten pystyseimämäpintojen korkeus on 2 5 metriä. Massiivisin jyrkänne sijaitsee Huhkaimenvuoren koillisosassa, jossa se kohoaa parhaimmillaan yhtäjaksoisesti noin 10 metriä ja sen päältä portaittaisesti vielä noin 15 metriä. Kallioiden tyvellä on louhikkoa. Koillisosassa olevan Huhkaimenniemen jyrkänteet ovat matalia, alle 10 metriä korkeita, viistopintaisia silokallioita. Jyrkänteen alla on pienikokoista lohkareikkoa. Kallioalueen kivilaji on pääasiassa keskikarkeaa porfyyrista granodioriittia, jossa esiintyy harvakseltaan 2 4 cm:n pituisia vaaleita kalimaasälpähajarakeita. Lounaisosassa esiintyy jonkin verran tasa-keskirakeista granodioriittista muunnosta. Kiillegneissiä esiintyy yleisesti sulkeumana alueen syväkivissä. Kallioalueen kalliokasvillisuus on karua ja tavanomaista. Huhkaimenvuoren jyrkänteet ovat metsä- ja kynsisammalvaltaisia. Paikoin on yleisiä kalliosammalia kuten kalliokarstasammalta, kiviturkkisammalta, kallioomensammalta ja kalliopalmikkosammalta. Jyrkänteillä kasvaa harvakseltaan käkkyrälatvaisia kalliomäntyjä. Rungot eivät kuitenkaan ole kilpikaarnaisia. Huhkaimenvuoren metsistä noin puolet on varttuneita kuusikoita (MT) ja puolet joko käsiteltyä mäntyvaltaista kasvatusmetsää ja taimikoita. Jäkälävaltaista kalliomännikköä on lähinnä vain jyrkänteillä ja aivan niiden lakiosissa. Huhkaimenvuoren pohjoisemman jyrkänteen tyvellä on lehtoa (OMaT), joka alempaa vaihettuu niukkalajiseksi hiirenporrasvaltaiseksi saniaislehdoksi (FT). Lehto on kuusivaltainen ja sitä on alaharvennettu. Sekapuuna kasvaa puumaisia lehmuksia ja haapaa. Lehdossa kasvaa mm. lehtoarhoa, lehtokuusamaa, lehtomataraa, lehto-orvokkia, mustakonnanmarjaa, näsiää ja valkolehdokkia. Louhikossa kasvaa muutamia haisukurjenpolvia. Huhkaimenniemen viistot jyrkänteet ovat lähinnä metsäsammalten peitossa. Jyrkänteen alla olevassa lohkareikossa kasvaa lehtokuusamaa ja riukumaista haapaa. Muuten puusto niemellä on lähinnä mäntyvaltaista tuoreen kankaan (MT) kasvatusmetsää. Kuusta kasvaa sekapuuna. Loivilla viistojyrkänteillä on muutamia järeitä, puumaisia katajia. Tien viereisen kallion tyvellä on myös lehtokuusamaa ja muutama puumainen lehmus. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 4 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 2 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 238

111 Huhkaimenvuori, SYSMÄ Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 239 1:15000 P

112 Kultavuori SYSMÄ KAO060024 Karttalehti: 3122 01, 04 Alueen pinta-ala: 122 ha Korkeus: 190 mpy Suhteellinen korkeus: 112 m Kallioalueen sijainti: Sysmästä 14 km pohjoiseen, Hietalahdessa, Päijänteen rannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kultavuoren länsirinteessä on luonnonsuojelulailla suojeltu lehmusmetsä. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kultavuoren kallioselännejakso kohoaa parhaimmillaan 112 metriä Päijänteen pintaa korkeammalle ja erottuu korkeana metsäisenä profiilina kauempaa järveltä katsottaessa. Kallioalueen eteläosassa Hietalahden alueella erottuvat avokallioiset jyrkännepinnat puuston lomitse melko silmiinpistävinä järvelle ja hallitsevat läheistä vesistömaisemaa. Hietalahden rantajyrkänteen päältä on avoimet näkymät viereiselle lahdelle ja kauemmas Päijänteelle. Horisontissa näkyy kumpuilevia metsämäkiä. Parhaimmat näköalat avautuvat Kultavuoren pohjoisosasta kalliojyrkänteen päältä, josta puiden lomitse näkee Pyhätselän ja Vehkasalon ylitse kauas Päijänteelle. Avokallioisia jyrkänteitä lukuun ottamatta Kultavuori on suurelta osin melko sulkeutunutta tiheän kuusikkovaltaisen metsämaastoa takia. Kultavuoren kallioalue muodostaa lounaissivuistaan jyrkkäpiirteisten kallioselänteiden jakson, joka on kohtalaisesti paljastunutta kalliomaastoa. Kultavuoren korkein lakiosa ja loivat ylärinteet ovat pääasiassa ohuen moreenin peitossa. Korkein ranta on sijainnut alueella noin 140 metriä mpy. Kallio on paremmin paljastuneena Kultavuoren länsirinteen alapuolisilla selänteillä ja eteläpuolella olevien melko teräväpiirteisten selänteiden alueella. Hieman viistojyrkänteiset ja jäätikön hyvin hiomat silokallioiset jyrkännepinnat ovat parhaimmillaan lähes 20 metriä korkeina seinämäpintoina. Yhtenäiset silokalliopinnat ovat myös tavanomaista selvästi laaja-alaisempia selänteiden rinteillä ja laella. Hietalahden pohjukan jyrkänteinen kalliorinne on noin 30 metriä korkea ja sen kaakkoisosan seinämäpinnat ovat hyvin hioutuneet. Ehjimmät kallioseinämät ovat noin 20 metriä korkeita. Kultavuoren ylärinteen länteen ja lounaaseen suuntautuneiden jyrkännejaksojen pystyt seinämäpinnat ovat parhaimmillaan noin 10 metriä korkeita ja niiden alapuolella on monin paikoin lohkareikkoa. Jyrkännejakson eteläpäässä on noin 3 metriä syvä lohkareiden muodostama onkalo. Kallioalueen selänteiden korkeimmat laet ja rinteet ovat kivilajiltaan keskikarkeaa porfyyrista granodioriittia, jossa esiintyy harvakseltaan 2 4 cm:n pituisia vaaleita kalimaasälpähajarakeita. Kultavuoren länsireunan alaosan kukkulat ja rinteet ovat taas kiillegneissiä. Alueen kallioperässä esiintyvän porfyyrisen granodioriitin kontaktisuhteet muihin kivilajeihin osoittavat granodioriitin intrudoituneen aikoinaan melko ylös suhteellisen kylmään ja jäähtyneeseen kuoreen (Kallio 1983). Kallioalueen eteläosan jyrkänteillä on mesotrofista kasvillisuutta. Hietalahden ja Kultavuoren alajyrkänteellä kasvaa runsaasti ketopartasammalta yhdessä harmosammalen kanssa. Jyrkänteillä viihtyy lisäksi kivikutrisammal, tummauurnasammal, Hietalahden jyrkänteellä pohjantakkusammal ja Kultavuoren alajyrkänteellä rotanhäntäsammal ja sen aluslouhikossa haisukurjenpolvi. Kultavuoren pitkä yläjyrkänne ja Aunehiekan rantamäki ovat kasvillisuudeltaan karuja. Tavanomaista lajistoa edustavat mm. kalliokarstasammal, kallio-omenasammal, kalliopalmikkosammal, kiviturkkisammal, laakasammalet ja metsäsammalet. Kalliojyrkänteiden laet ovat poronjäkälävaltaista männikköä. Osa männyistä on kilpikaarnaisia tai keloina. Alueen metsät ovat suurimmaksi osaksi tuoretta (MT) ja paikoin lehtomaista (OMT) kangasta ja lehtoa. Puusto on varttunutta, mutta kuitenkin hoidetun oloista. Paikoin on myös pienialaisia hakkuualoja. Kultavuoren laki on puustoltaan varttunutta kuusi-mäntyvaltaista sekametsää (MT). Kultavuoren alajyrkänteen alla on kuiva mänty-koivuvaltainen lehto (VRT) ja lähellä Pyhätniemen tietä pienialainen isoalvejuurivaltainen kuusilehto (FT). Se vaihettuu vähitellen koivuvaltaiseksi korveksi (MkK), josta kuuset on hakattu. Lehdoissa kasvaa mm. imikkää, kaiheorvokkia, kevätlinnunhernettä, koiranheittä, lehtokuusamaa, lehtomataraa, lehtoorvokkia, mustakonnamarjaa, nuokkuhelmikkää, näsiää ja valkolehdokkia. Aittovuoren läheltä löytyy lisäksi muutama lehtoneidonvaippa. Kultavuoren lounaisrinteellä on ainakin yli 100 runkomaista lehmusta pienissä ryhmissä, joista eräs on rajattu luonnosuojelulain luontotyypiksi. Rinnepuustoa hallitsevat yläreunalla mänty ja koivu sekä alareunalla kuusi ja seassa paikoin suuret tervalepät. Luontotyypin alueella kuitenkin valtapuina ovat suuret haavat ja lehmus. Kasvillisuustyypeiltään rinteessä tavataan kuivaa (MeLaT), tuoretta (OMaT) ja hiukan kosteaa saniaistyypin (FT) lehtoa (Lulu-tietokanta). Rinteessä on myös joitakin vaahteran taimia (RT). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 2 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 240

112 Kultavuori, SYSMÄ 6836 000 6837 000 6838 000 Kallioalue 3429 000 3430 000 3431 000 1:15 000 Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 241

113 Vuorisalo SYSMÄ KAO060089 Karttalehti: 3122 02, 05 Alueen pinta-ala: 181 ha Korkeus: 182 mpy Suhteellinen korkeus: 104 m Kallioalueen sijainti: Sysmästä 20 km pohjoiseen, Judinsalon itäpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Päijänteellä sijaitseva Vuorisalo on lounais-koillissuuntainen mantereesta lähes irrallaan oleva korkea kallioniemi, joka rajautuu selkeäpiirteisesti ympäröivään vesistöön. Vuorisalon korkein laki kohoaa Päijänteen pinnasta 104 metriä korkeammalle ja erottuu ympäristöön korkeana, pääasiassa metsäisenä alueena. Vuorisalon jyrkänteinen itäreuna erottuu paikoin avokallioisena rinnepuuston seasta viereiselle kapeahkolle Päijänteen lahdelle, Kaitavedelle ja hallitsee selvästi ympäristön maisemaa. Vuorisalon laelta ja rinteiltä avautuu monin kohdin luontaisia, usein puuston selvästi rajoittamia hyvin edustavia järvimaisemia kauas ympäristöön. Parhaimmat maisemat avautuvat Vuorisalon eteläosan korkeimman huipun päältä, josta on luontainen maakunnallista luokkaa oleva vesistömaisema etelän ja lounaan suuntiin. Korkeimmalla huipulla olevan jyrkänteen päältä näkyy selvästi yli 10 kilometrin etäisyydelle. Etelään ja lounaaseen avautuvassa vesistömaisemassa näkyy Päijänteellä olevia korkeita kalliorantaisia saaria. Alueen kuusivaltaiset metsämaisemat ovat monin paikoin kohtalaisen sulkeutuneet. Lakialueen ja rinteiden kallioisimmilla kohdilla esiintyvä harvapuustoinen männikkö on sen sijaan maisemallisesti avarampaa ja pinnanmuodoiltaankin vaihtelevampaa maastoa, jota monipuolistaa etenkin rinteiden jyrkänteiset kohdat. Hakkuut ovat kuitenkin monin kohdin muuttaneet laen ja rinteiden luontaista pienmaisemaa jonkin verran. Vuorisalon korkein lakialue on kohtalaisen heikosti paljastunutta ohuen moreenikerroksen peittämää hieman kumpuilevaa vedenkoskematonta, korkeimman rannan yläpuolista kalliomaastoa. Korkein ranta on sijainnut alueella 140 metriä mpy ja se näkyy Vuorisalon itärinteen yläosassa paikoin selkeinä huuhtoutumisrajoina. Kallioita on parhaiten paljastuneena Vuorisalon eteläosan laella ja Vuorisalon jyrkänteisenä kohoavan itärinteen alueella. Etenkin Vuorisalon eteläisen lakialueen silokalliot ovat matalia, usein vierekkäin olevia jäätikön sileäksi hiomia pintoja, jotka paikoin ovat hieman tavanomaista ehjempiä. Korkeimman huipun eteläsivulla on 15 20 metriä korkea kiilarakoillut, heikosti porrasmainen kallioseinämä, jossa yhtenäisten heikosti viistojen pystyseinämien korkeus on parhaimmillaan 10 metriä. Noin 2,5 km pitkä itärinne kohoaa monin kohdin jyrkäteisenä, jossa yksittäiset vaihtelevan pituiset seinämät kohoavat 10 25 metriä korkeina porrasmaisina pintoina kohti lakea. Yksittäiset 5 10 metriä korkeat pystyt ja viistot seinämäpinnat ovat monin kohdin rikkonaisia. Jyrkät itärinteet ja osin länsirinteet ovat monin paikoin runsaan rantalohkareikon peittämät. Kallioalueen kivilaji on seudun kallioperälle yleistä kohtalaisen homogeenista ja heikosti suuntautunutta keskikarkeaa porfyyrista granodioriittia, jossa on tiheässä 2 4 cm:n läpimittaisia vaaleita kalimaasälpähajarakeita. Paikoin alueen kallioissa esiintyy jonkin verran myös terävärajaisia gneissi- ja amfiboliittimurskaleita. Porfyyrinen granodioriitti on iältään noin 1880 miljoonaa vuotta vanha ja se tunkeutui tuolloin tapahtuneessa vuorenpoimutuksessa melko ylös suhteellisen kylmään ja jäähtyneeseen kallioperän kuoreen (Kallio 1983 ja 1986). Etenkin Vuorisalon pitkän pohjoisesta kaakkoon kääntyvän jyrkänteen lajisto on osin meso-eutrofista. Jyrkänteellä ravinteisuutta luonnehtivista putkilokasveista viihtyvät mm. haurasloikko, lehtonurmikka, kissankello, tummaraunioinen ja sammalista paasisammal, isoruostesammal, kalkkikiertosammal, ketopartasammal, kivikutrisammal, metsälehväsammal, nuorasammal, siloriippusammal, sinilehväsammal, tummauurnasammal ja vuoririippusammal. Jyrkänteellä kasvaa lisäksi uhanalainen kalliokeuhkojäkälä (VU) ja kalliolta on aikaisemmin löydetty edellisen lisäksi sinikesijäkälä (VU) (Hertta). Tavanomaista lajistoa edustavat mm. kallioimarre, karvakiviyrtti, harmosammal, kallio-omenasammal, kalliopalmikkosammal, kimpputierasammal ja kiviturkkisammal. Jyrkänteiden laella on poronjäkäläistä harvaa kalliomännikköä. Kaakkoisjyrkänteiden tyvilohkareikossa on useita lehtolaikkuja, joissa varttuneina valtapuina ovat paikoin koivu, mänty ja haapa. Sekapuina kasvaa jokunen lehmus, raita, rannassa tervaleppä ja pensaista koiranheisi, lehmus, lehtokuusama ja näsiä. Muita lehdon lajeja ovat mm. imikkä, kevätlinnunherne, kivikkoalvejuuri, lehtomatara, lehto-orvokkia, lehtotähtimö, mustakonnanmarja ja velholehti. Paikoin kiviä peittävät haisukurjenpolvi, kallio-imarre ja pensaikkotatar. Kallioalueen eteläosan laella on joitakin avohakkuualoja. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 2 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 242

113 Vuorisalo, SYSMÄ 6844 000 6845 000 6846 000 Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 3429 000 3430 000 1:15 000 243

114 Pieni Kammiovuori - Omettamäki SYSMÄ KAO060021 Karttalehti: 3122 04 Alueen pinta-ala: 117 ha Korkeus: 177 mpy Suhteellinen korkeus: 99 m Kallioalueen sijainti: Sysmästä 11 km pohjoiskoilliseen, Päijänteen Kaukaanlahden itärannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Pienen Kammiovuoren tyvellä on luonnonsuojelulailla suojeltu lehmuslehto. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Päijänteen Kaukaanlahden itärantaa reunustava jyrkkäpiirteinen kallioselännejakso kohoaa parhaimmillaan lähes 100 metriä Päijänteen pintaa korkeammalle ja hallitsee Kaukaanlahden itärannan vesistömaisemaa selvästi. Kallioalue erottuu pääasiassa metsäisenä korkeana profiilina länteen Päijänteelle, mutta lähietäisyydeltä pilkottavat ylärinteiden avoimet kalliopinnat rinnepuuston välistä järvelle. Selänteiden avoimilta ylärinteiden silokallioilta ja jyrkänteiden päältä avautuu monipuolinen ja kaunis vesimaisema etelän, lännen ja luoteen suuntiin. Maisemat alueella vaihtelevat Pienen Kammiovuoren lounaisjyrkänteen alla olevasta jalopuumetsiköstä laen avariin silokallioihin ja hieman mereisiin harvapuustoisiin kalliomänniköihin, joita osaltaan monipuolistavat rakoilun porrasmaiseksi lohkomat rinteet tai jyrkänteet. Pohjoisosassa, Kirvesvuoren luoteisrinteen alla on pieni luonnontilainen Kirveslammi. Pienen Kammiovuoren lakiosa on paikallinen retkeilykohde ja näköalapaikka. Pienen Kammiovuoren laella jyrkänteen reunalla on vahvat polut ja nuotiopaikka. Kallioperän ruhjeiden ja murrosten rajaama ja halkoma kalliomaasto on hyvin paljastunutta ja voimakkaasti kumpuilevaa aluetta, jossa suhteelliset korkeuserot ovat 20 30 metriä alueen sisäosissa. Pienen Kammiovuoren 700 metriä pitkässä lounaisjyrkänteessä on 5 7 metrin korkuisia pystyseinämäpintoja, joissa seinämän tyvellä on yleisesti seinämästä voimakkaan laattarakoilun ja rapautumisen seurauksena lohkoutunutta pienikokoista laattamaista lohkareikkoa. Keskiosassa Jämpinvuoren korkeimman laen länsipuoleinen jyrkänne on 20 metriä korkea, yläosastaan jäätikön hioma, viistojyrkänteinen seinämä, jonka alaosa on yli 10 metriä korkea ja heikosti porrasmainen. Eteläosastaan lounaaseen kääntyvä seinämä on säännöllisesti kuutiorakoillut ja 10 metriä korkea. Länsijyrkänteen pohjoispään tyvellä on kolmiomainen rakoiluluola, joka on noin 3 metriä syvä. Omettamäen selänteen länsisivulla on 25 metriä korkea porrasmainen, hyvin harvarakoinen jyrkänne, joka kohoaa alapuolisesta suopainanteesta kahden kapeahkon portaan erottamana laelle. Jyrkänteen alaosassa on lähes 10 metriä korkea pystyseinämäinen osuus. Silokalliot ovat ehjän kivilaadun takia paikoin laaja-alaisia. Pienen Kammiovuoren laella ja etelään viettävillä viistoilla rinteillä ovat silokalliot parhaimmillaan 20 x 30 metrin ja 15 x 50 metrin kokoisina yhtenäisinä ja tasaisina pintoina. Kallioalueen selänteiden korkeimmat lakialueet ovat ohuen moreenin peittämää vedenkoskematonta maastoa. Selänteiden alarinteitä ja notkelmia on huuhdellut vesi. Kallioalueen kivilaji on kohtalaisen homogeenista, heikosti suuntautunutta porfyyrista granodioriittia. Pienen Kammiovuoren alueella esiintyy siinä harvakseltaan 2 3 cm:n pituisia vaaleita kalimaasälpähajarakeita ja sen lounaaseen antavan pystyseinämäisen jyrkänteen alueella näkyy porfyyrisen granodioriitin sulkeumana paikka paikoin kiillegneissiä, joka on paikoin voimakkaasti rapautunut ja grafiittipitoinen. Kallioalueen pohjoisosassa, Omettamäen alueella on porfyyrinen granodioriitti hyvin harvarakoista ja kohtalaisen homogeenista kiveä. Pienen Kammiovuoren jyrkänteellä on mesotrofista kasvillisuutta ja sen tyvellä lehmuslehto. Jyrkänteellä kasvaa vaateliaimmista sammaleista haapasuomusammalta, ketopartasammalta, ketohavusammalta, kivikutrisammalta, nuorasammalta, oravisammalta, tummauurnasammalta ja metsälehväsammalta, joka peittää myös aluslouhikon lehtokiviä. Uhanalaista jäkälistä jyrkännepinnalla viihtyy kalliokeuhkojäkälä (NT/RT). Myös Jämpinvuoren lounaisyrkänteellä ja Kirvesvuoren alemmalla eteläjyrkänteellä on mesotrofista kasvillisuutta. Vaateliaimmista sammaleista kasvaa ketopartasammalta, kivikutrisammalta, nuorasammalta ja tummauurnasammalta. Jyrkänteiden tavanomaista lajistoa edustavat mm. harmosammal, hiirenhäntäsammal, hohtovarstasammal, kallio-omenasammal, kalliopalmikkosammal, kivisammalet, kiviturkkisammalt, kolokiiltosammal, laakasammalet, nuokkuvarstasammal ja torasammalet. Jyrkänteiden päällä, lakiosissa on mosaiikkimaista poronjäkäläpeitteistä männikköä. Pienen Kammiovuoren lounaisjyrkänteen tyvilehto on luonnonsuojelulailla suojeltu. Aivan kallion alla on kuivaa (MeLat) ja alempana tuoretta (PuViT) lehtoa. Lähempänä kalliota valtapuina ovat nuorehkot lehmukset, järeähköt haavat ja muut lehtipuut. Alempaa varsinkin itäosassa lehmukset kasvavat sekapuina lehtokuusikossa. Rinteessä on myös joitakin ohuita vaahteroita (RT). Maapuita on paikon runsaasti. Pensaskerroksen valtalajeina ovat lehmukset, lehtokuusama ja kenttäkerroksen kevätlinnunherne, kielo, lehtoorvokki, metsäkastikka, nuokkuhelmikkä, mustakonnanmarja ja sananjalka. Muista kasveista lehdossa tai jyrkänteen alla esiintyy mm. haisukurjenpolvea, isomaksaruohoa, imikkää, kalliokieloa, ketunleipää, kiertotatarta, lehtoarhoa, lehtonurmikkaa, oravanmarjaa, sinivuokkoa, sormisaraa, sudenmarjaa ja tesmaa. Myös muiden jyrkänteiden tyvellä on tavanomaisempaa lehtomaista kasvillisuutta. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 2 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 2 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 244

114 Pieni Kammiovuori - Omettamäki, SYSMÄ Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 245 1:15000 P

115 Rahkavuori - Pirttivuori SYSMÄ KAO060019 Karttalehti: 3122 04, 05 Alueen pinta-ala: 156 ha Korkeus: 200 mpy Suhteellinen korkeus: 93 m Kallioalueen sijainti: Sysmästä 20 km pohjoiseen, Kammiovuoren eteläpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Pirttivuoren pohjoisjyrkänteen kohdalla on luonnonsuojelulailla suojeltu lehmuslehto. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Pienten vesistöjen kirjomassa metsämaastossa kohoava Rahkavuoren, Kukkulavuoren ja Pirttivuoren muodostama vuorimaa-alue erottuu hieman kupumaisina korkeampina metsäselänteinä läheiseen ympäristöön. Kukkulavuoren pohjoisjyrkänne ja Rahkavuoren länsi- ja lounaissivun jyrkännepinnat erottuvat paikoin rinnepuuston lomitse ja ylitse lähimaastoon, mutta metsäisyyden takia ne eivät erotu kauemmas ympäristöön. Parhaimmat näköalapaikat sijaitsevat Rahkavuoren jyrkänteisen länsirinteen päällä ja Kukkulavuoren pohjoisjyrkänteen päältä, mistä avautuu kumpuileva metsävaltainen pienten vesistöjen kirjoma maisema pohjoisen ja lännen suuntiin. Rahkavuoren lakialueelta näkyy edustalla olevan metsämaaston ylitse aina kauemmas Päijänteelle saakka. Kuusikkovaltainen puusto sulkee tehokkaasti maisemat alueen sisällä monin paikoin, mutta Rahkavuoren ja Kukkulavuoren harvapuustoinen kalliomännikkö on maisemiltaan avarampi. Lähimaisemassa Kukkulavuoren pohjoisseinämä ja Rahkavuoren jyrkänteinen länsisivu ovat melko vaikuttavia. Voimakkaasti kumpuilevan selännejakso on monin paikoin moreenipeitteistä kuusikkoa, jossa kalliopaljastumat on pienialaisia kalliokumpareita. Laajimmat kalliopaljastumat sijaitsevat Rahkavuoren lakialueella ja länsirinteellä sekä Kukkulavuoren kapealla laella ja pohjoissivulla. Rahkavuoren länsi- ja luoteisrinteillä olevat kiila- ja kuutiorakoilleet jyrkänteet sijaitsevat 700 metrin matkalla ja ovat 20 metriä korkeita viistojyrkkiä kohoavia ja silokalliopintaisia jäkälikköisiä kalliorinteitä, jossa paikoin on pieniä yksittäisiä 3 5 metrin korkuisia pystyseinämiä. Jyrkänteen alla on runsasta pienilohkareista louhikkoa. Kukkulavuoren pohjoissivulla on porrasmaisesti kohoava, hieman viistopintainen ja rikkonainen jäätikön hioma parhaimmillaan 25 metriä korkea seinämä, jossa yksittäiset pystypinnat ovat 2 3 metrin luokkaa. Alueella on vallitsevana kivilajina kalimaasälpäporfyyrinen granodioriitti, jonka rapautumispinnalla erottuvat 2 3 cm:n pituiset vaaleat kalimaasälpähajarakeet keskirakeisesta granodioriittisesta aineksesta. Porfyyrisen granodioriitin sulkeumana esiintyy monin paikoin hieno-keskirakeista kiillegneissiä. Heti Kukkulavuoren ja Rahkavuoren selänteiden pohjoisrinteiden alla ja Pirtti- ja Rahkavuoren selänteiden eteläpuolella muuttuu kivilaji migmatiittiseksi kiillegneissiksi, jota on lähiympäristössä kapeissa ja pitkissä liuskevyöhykkeissä. Porfyyrinen granodioriitti on seudun kallioperän nuorimpia kivilajeja ja leikkaa alueen muita syväkiviä alueen graniitteja lukuun ottamatta (Kallio 1986). Kallioalueen jyrkännelajisto on karua ja tavanomaista. Paisteisillä yläjyrkänteellä on rupijäkäläpintoja kuten kallioisokarvetta ja mm. harmosammallaikkuja. Jyrkänteen alaosat ja pohjoisjyrkänteet ovat varjoisempia ja samalla sammalaisempia. Näitä pintoja laikuttaa mm. kallio-omenasammal, kalliopalmikkosammal ja metsäsammalet. Rahkavuorella jyrkänteen lakea peittää poronjäkäläkavustot ja harva kalliomännikkö; moreenipeitteisellä laella taimikko. Rahkavuoren jyrkänteiden aluspuusto on parhaimmillaan lehtomaista (MT, OMT, Ath-FT) kuusikkoa, jossa kasvaa sekapuuna järeähköjä haapoja ja louhikko on metsittynyttä. Pensaista kasvaa näsiää, taikinamarjaa, tuomea ja ruohovartisista mm. hiirenporrasta, kivikkoalvejuurta, metsäimarretta, metsämaitikkaa, mustakonnanmarjaa, nokkosta, nuokkuhelmikkää ja sudenmarjaa. Tyveltä löytyy myös vaahtera (RT) (Hertta). Pirtivuoren tyvellä on lehtokuusikkoa, jossa kasvaa sekapuuna lehmusta, haapaa, koivua, harmaaleppää, raitaa ja pensaista mm. lehtokuusamaa, pihlajaa ja pensasmaista lehmusta. Ruohovartisista mäen lehdoissa kasvaa mm. kaiheorvokkia, kivikkoalvejuurta, lehtomataraa, mustakonanmarjaa ja valkolehdokkia. Myös mäen muut rinteet ovat lehtoisia (OMaT, HeOT). Mäen lakiosa on hakattu ja myös osa länsirinteestä on taimikkona. Kukkulavuoren pohjoisjyrkänteen alus on vartevaa kuusikkoa. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 4 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 2 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 1 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 246

115 Rahkavuori - Pirttivuori, SYSMÄ 6839 000 6840 000 6841 000 6842 000 Kallioalue 3431 000 3432 000 3433 000 Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 1:20 000 247

116 Kammiovuori - Jalaanvuori SYSMÄ KAO060013 Karttalehti: 3122 05 Alueen pinta-ala: 222 ha Korkeus: 221 mpy Suhteellinen korkeus: 143 m Kallioalueen sijainti: Sysmästä 21 km pohjoiseen, Vuorisalon itäpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kammiovuori ja Nutturinkalliot kuuluvat lähes kokonaan Natura 2000 -verkostoon. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kammiovuorelta Jalaanvuorelle ulottuva kalliomaasto erottuu jylhänä vuorimaa-alueena kauas ympäristöön. Se rajautuu osittain Päijänteen rantaan ja ranta-alueisiin ja pieneen Jalaanjärveen. Kammiovuoren korkein laki kohoaa peräti 143 metriä luoteispuolella olevaa ja Päijänteeseen kuuluvaa Kammiolahden pintaa korkeammalle. Kammiovuoren ja Jalaanvuoren jyrkkäpiirteiset profiilit erottuvat pitkälle ympäristön avoimille paikoille, jossa muuten voimakkaasti kumpuileva maasto ei rajoita maisemia. Lähimaisemassa, länsipuolelta Jalaanjärven rannalta olevalta tieltä katsottaessa erottuu Jalaanvuoren lounaisjyrkänteen kalliopinnat rinnepuuston yli selvästi. Kammiovuoren pohjoispään massiivinen länteen antava, puustosta paljas louhikkorinne erottuu upeasti luoteispuolelle olevalle Päijänteen Avoselälle. Kammiovuoren ja Jalaanvuoren puustoisilta lakialueilta ei yleensä avaudu kunnolla näköaloja ympäristöön. Paras näköalapaikka Kammiovuorella sijaitsee lakialueen pohjoispäässä länsirinteen massiivisen louhikkojyrkänteen päällä, josta avautuu maakunnallista luokkaa oleva järvimaisema kauas Päijänteelle luoteen, lännen ja lounaan suuntiin. Samaa luokkaa oleva maisema avautuu myös etelämpää Jalaanvuoren lounaisjyrkänteen päältä. Lännestä erottuu mm. Kuhmoisten rannat, luoteesta Kaipolan tehtaan savut ja pohjoisesta Luhangan kirkon torni. Kammiovuoren pohjoispään massiivinen louhikkojyrkänne ja Jalaanvuoren lähes pystyseinämäinen lounaisjyrkänne ovat kuitenkin pienmaisemallisesti erikoisia nähtävyyksiä. Lähellä Kammiovuoren korkeinta lakea pienen rinteessä olevan porrasmaisen kalliopaljastuman ja siihen nojaavan siirtolohkareen väliin on jäänyt pieni onkalo, joka on nimitty Hiskianluolaksi. "Luolassa" on 1900-luvun alussa piileskellyt murhamies, joka varasteli lähitaloista ruokaa ja asusteli luolassa kenenkään häiritsemättä. Kammiovuori on maakunnallisesti tunnettu retkeilykohde ja nähtävyys. Kammiovuoren länsirinteen alta on opastettu luontopolku korkeimmalle huipulle ja pohjoispään näköalapaikalle. Kallioalueen kivilaji on tasa-keskirakeista, pilsteistä granodioriittia, joka on paikoin pyrokseenipitoista. Kammiovuoren alueella pyrokseenipitoinen granodioriitti on pinnaltaan ruskehtava ja erottuu selvästi normaalista tyypistä. Länsiosassa olevalla matalammalla Nutturinkallioiden alueella muuttuu kivilaji kalimaasälpäporfyyriseksi granodioriitiksi, jonka kontakti itäpuolen granodioriittiin on myloniittiutunut. Kalimaasälpäporfyyrinen granodioriitti edustaa seudun kallioperän nuorimpia kivilajeja ja leikkaa mm. itäpuolella olevaa tasa-keskirakeista granodioriittia (Kallio 1982 ja 1986). Kammiovuoren ja Jalaanvuoren ylärinteet ja lakiosat ovat moreenipeitteistä, vedenkoskematonta maastoa. Kalliopaljastumat ovat laella ja rinteillä yleensä pienialaisia porrasmaisia, jäätikön hiomia selänteitä, jotka ovat kasvillisuuden peittämiä. Geomorfologisesti merkittävin kohta on Kammiovuoren selänteen pohjoispään länsisivun 55 metriä korkea louhikkojyrkänne, jossa rinteen yläosassa on 5 8 metriä korkea, runsaasti kuutiorakoillut, lähes pysty seinämä. Sen alla, jyrkässä rinteessä on massiivinen, noin 300 metriä pitkä ja 50 80 metriä leveä, puuton louhikko. Lohkareaineksen läpimitta on keskimäärin 0,5 2 metriä. Jalaanvuoren länteen ja lounaaseen suuntautunut, heikosti porrasmainen ja melko säännöllisesti kuutiorakoillut kallioseinämä on parhaimmillaan 20 metriä korkea. Seinämässä esiintyy pystyjä ja heikosti ylikaltevia 2 8 metrin lähes yhtenäisiä pintoja. Jyrkänteen alla jyrkässä alarinteessä on melko runsasta louhikkoa. Kammiovuoren kalliokasvillisuus on karua, mutta Jaalavuoren länsijyrkänteellä viihtyy meso-eutrofista lajistoa. Sen länsijyrkäntellä kasvaa oligotrofisen lajiston lisäksi meso-eutrofisia sammalia kuten uurrekellosammalta (RT), kivikutrisammalta, oravisammalta, tummauurnasammalta ja putkilokasveista mm. haurasloikkoa, kissankelloa, kalliokieloa ja karvakiviyrttiä. Kammiovuoren pohjoispään länsijyrkänteen louhikko on poronjäkälä-, kaliotierasammal- ja karttajäkälälaikkuinen. Joillakin lohkareilla kasvaa lisäksi louhisammalta. Louhikon puusto on harvaa kelottunutta männikköä, ja joissakin männyissä on palokoroja. Jyrkänteiden otsilla on karua poronjäkälälaikkuista silokalliota. Itäjyrkänne on varjoisempi, mutta lajisto on edelleen tavanomaista. Kammiovuoren länsirinteellä ja Jalaanvuoren rinteillä on paikoin tehty hakkuita, mutta pääasiassa alueen puusto on kohtalaisen luonnontilaista. Kammiovuoren laella on kuivahkoa männikköä, joka vaihettuu itärinteellä tuoreen kankaan, ja paikoin lehtomaiseksi kuuusikoksi. Itäjyrkänteen alla kasvaa joitakin lehmuspensaita ja kevätlinnunhernettä. Kammiovuoren länsirinteessä on aarnimännikköä, joka vaihettu pikkuhiljaa alempaa lehtomaiseksi havusekametsäksi, jossa on mm. järeitä haapoja. Aivan alaosassa, luontopolun varrella on kuivaa leppävaltaista lehtoa. Lehdossa kasvaa mm. vaahteraa (RT), näsiää, lehtokuusamaa, lehto-orvokkia, mustakonnanmarjaa, tesmaa ja sinivuokkoa. Pohjoisnokan länsilouhikon alla on myös kivistä lehtomaista kuusikkoa, joka vaihettuu kallioalueiden väliin jäävään Muurlahden lepikkolehtoon. Luontopolun varren kiveltä on löydetty taljaruostesammalta, ja eläimistä alueella on havaittu liito-orava (VU) (Hertta). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 2 MAISEMA-ARVO: 2 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 1 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 248

116 Kammiovuori - Jalaanvuori, SYSMÄ 6842 000 6843 000 6844 000 6845 000 Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 3431 000 3432 000 1:15 000 249