HUITTISTEN KAUPUNGIN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Kasvatus- ja opetuspalvelut Varhaiskasvatus 2014
Sisällys 1. Johdanto... 3 2. Varhaiskasvatuksen tehtävät... 4 3. Varhaiskasvatus Huittisissa... 5 4. Huittisten varhaiskasvatuksen arvot... 6 4.1 Lapsilähtöisyys... 6 4.2 Turvallisuus... 7 4.3 Kasvatuskumppanuus... 8 4.4 Leikki... 9 4.5 Kiireettömyys... 10 5. Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa... 11 6. Varhaiskasvatuksen suunnittelu... 13 6.1 Suunnittelun vuosikello varhaiskasvatuksessa... 13 6.2 Oppimisympäristöt... 15 6.2.1 Perhepäivähoito... 15 6.2.2 Päiväkodit ja ryhmis... 16 7. Varhaiskasvatuksen toteuttaminen... 18 7.1 Lapselle ominainen tapa toimia... 18 7.1.1 Leikkiminen... 18 7.1.2 Liikkuminen... 18 7.1.3 Taiteellinen kokeminen... 19 7.1.4 Tutkiminen... 19 7.2 Toiminnan sisältöalueet... 20 7.2.1 Matemaattinen sisältöalue... 20 7.2.2 Luonnontieteellinen sisältöalue... 21 7.2.3 Historiallis-yhteiskunnallinen sisältöalue... 22 7.2.4 Esteettinen sisältöalue... 23 7.2.5 Eettinen sisältöalue... 24 7.2.6 Uskonnollis-katsomuksellinen sisältöalue... 25 8. Tuki varhaiskasvatuksessa... 26 9. Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset varhaiskasvatuksessa... 29 10. Arviointi ja kehittäminen... 30 2
1. Johdanto Varhaiskasvatussuunnitelmassa määritellään Huittisten kaupungin varhaiskasvatuspalvelujen toiminta-ajatus, keskeiset arvot ja tavoitteet. Huittisten varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtana ovat valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja sen tekemisessä on huomioitu kaupunkimme linjaukset, strategiat ja tavoitteet. Varhaiskasvatussuunnitelma on kunnallisen varhaiskasvatuksen ohjauksen väline ja keskeinen henkilöstön työväline. Lisäksi suunnitelma on oleellinen osa kaupunkimme ja päivähoitoyksikköjen laadunhallintaa, jonka tavoitteena on arvioida ja kehittää toimintaa monipuolisesti. Huittisten kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmaa (VASU) on työstänyt työryhmä, johon ovat kuuluneet Päivi Harju, Heidi Kotila (Huvikummun päiväkoti), Niina Kulkki, Hanna-Leena Lievola (Huhkolan päiväkoti), Päivi Mäkelä, Mirva Törmälä (Kuninkaisten päiväkoti), Marianna Polo (Vampulan päiväkoti), Johanna Jalava, Anu Suontausta (perhepäivähoito), Elisa Lehtinen (varhaiskasvatuksen erityisopettaja) ja Miia Mynttinen (varhaiskasvatusjohtaja). Työryhmän jäsenet kiittävät työtiimejään ja yhteistyötahojaan kommenteista ja avusta suunnitelman työstämisessä. Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan. Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä. Lapsi, jota kiitetään, oppii olemaan kiitollinen. Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille, oppii olemaan huomaavainen. Lapsi, joka saa tietoa, oppii tuntemaan viisauden. Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden. - Ronald Russell - 3
2. Varhaiskasvatuksen tehtävät Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jonka tehtävänä on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Perheiden ja kasvattajien yhteinen kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden. Tähän tarvitaan vanhempien ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden kasvatuskumppanuutta. Varhaiskasvatus on hoidon, kasvatuksen ja opetuksen yhdessä muodostama kokonaisuus. Nämä varhaiskasvatuksen ulottuvuudet painottuvat eri tavoin eri-ikäisillä lapsilla ja niiden merkitys vaihtelee myös erilaisissa tilanteissa. Mitä pienempi lapsi on, sitä suurempi osa kasvattajan ja lapsen vuorovaikutuksesta tapahtuu hoitotilanteissa. Lapsen ja aikuisen välille syntyvillä vuorovaikutustilanteilla on merkitystä sekä lapsen yleiselle hyvinvoinnille että oppimiselle. Hyvällä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudella voidaan edistää lapsen myönteisen minäkäsityksen, ilmaisuja vuorovaikutustaitojen sekä ajattelun kehittymistä. Lapsen päivä muodostuu erilaisista arkeen liittyvistä säännöllisesti toistuvista tilanteista, jotka ovat selkeän, mutta tarvittaessa joustavan päivärytmin perusta. Lapsen päivärytmi kuvin esitettynä Kasvun ja oppimisen hetkiä syntyy päivittäisissä hoito- ja muissa vuorovaikutustilanteissa, tehtäessä lasten kanssa arjen pieniä työtehtäviä sekä tietysti leikin ja muun lapselle ominaisen toiminnan aikana. Kasvattajat tuovat lapsen päivän eri vaiheisiin kasvatuksen ja opetuksen ulottuvuuden. Varhaiskasvatuksen keskeinen voimavara on ammattitaitoinen henkilöstö. Laadukkaan varhaiskasvatuksen kannalta on olennaista, että koko kasvatusyhteisöllä ja jokaisella yksittäisellä kasvattajalla on vahva ammatillinen osaaminen ja -tietoisuus. Lähtökohtana on kasvatustieteelliseen, erityisesti varhaiskasvatukselliseen, mutta myös laaja-alaiseen, monitieteiseen tietoon ja tutkimukseen sekä pedagogisten menetelmien hallintaan perustuva kokonaisvaltainen näkemys lasten kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta. 4
3. Varhaiskasvatus Huittisissa Varhaiskasvatusta järjestetään valtakunnallisten linjausten mukaisesti varhaiskasvatuspalveluissa, joista keskeisimpiä ovat päiväkotitoiminta, ryhmäperhepäivä- ja perhepäivähoito. Varhaiskasvatuspalveluja tuottavat kunnat, järjestöt, yksityiset palveluntuottajat ja seurakunnat. Esiopetus on vuotta ennen oppivelvollisuuden alkamista tarjottavaa esiopetussuunnitelmaan perustuvaa opetusta ja kasvatusta. Varhaiskasvatus, esiopetus osana varhaiskasvatusta ja perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta johdonmukaisesti etenevän jatkumon. Huittisten kaupunki järjestää varhaiskasvatusta päiväkodeissa, ryhmäperhepäiväkodissa ja perhepäivähoidossa. Päivähoito-oikeus alkaa vanhempainrahakauden päätyttyä ja jatkuu siihen asti, kunnes lapsi siirtyy perusopetukseen (toimintakauden loppuun 31.7. asti). Lapselle voidaan vaihtoehtoisesti valita kunnallinen päivähoitopaikka (päiväkoti, ryhmäperhepäivähoito, perhepäivähoitaja) yksityinen päivähoito Kelan maksama lasten kotihoidon tuki Muihin varhaiskasvatuspalveluihin kuuluvat vuoropäivähoito (tarvittaessa aamu-, ilta- ja viikonloppuhoitoa) varhaiserityiskasvatus eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvien lasten varhaiskasvatus 5
4. Huittisten varhaiskasvatuksen arvot LAPSILÄHTÖISYYS - Yksilöllisyys - Lapsen osallisuus - Lapsen näkeminen, kuuleminen TURVALLISUUS - Fyysinen - Psyykkinen - Sosioemotionaalinen KASVATUSKUMPPANUUS - Keskustelut vanhempien kanssa (mm. vasu, päivittäiset kohtaamiset) - Luottamus, tasavertaisuus ja toisen kunnioittaminen - Vaitiolovelvollisuus LEIKKI - Oppiminen - Monipuolisuus - Luovuus, kiireettömyys - Lapsen mielipiteen huomioiminen KIIREETTÖMYYS - Myönteinen ilmapiiri - Pienryhmätoiminta - Lapsen tarpeisiin vastaaminen - Aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus Jokainen henkilökunnasta sitoutuu aktiivisesti noudattamaan näitä arvoja ja niiden toteutumista. 4.1 Lapsilähtöisyys Lapsilähtöinen kasvatus on merkittävä voimavaratekijä lapsen elämässä. Lapsen oppimisessa ja kehityksessä korostuu hänen aktiivisuutensa, elämyksellisyytensä, toiminnallisuutensa ja leikki. Tavoitteena on suojella, vahvistaa ja tukea lasta. Lapsi saa onnistumisen kokemuksia ja kiitosta. Lapsella on lupa kokeilla ja epäonnistua, eikä hänen tarvitse pelätä arvostelua tai nolatuksi tulemista. Aikuisen tehtävänä on herättää lapsissa uusia kiinnostuksen kohteita. Lapsilähtöisyys korostaa sitä mitä lapsi jo on eikä sitä mitä hänestä tulee. Pienen lapsen keskeinen kasvuympäristö on koti. Toisen merkittävän kasvuympäristön muodostaa päivähoito. Aikuinen kuuntelee ja ymmärtää lasta sekä pyrkii motivoimaan häntä. Aikuinen käyttää aikaa keskusteluun ja vuorovaikutukseen lapsen kanssa; hän neuvoo, perustelee ja kuuntelee lasta aidosti ja on kiinnostunut siitä mitä lapsi yrittää viestittää. Aikuinen toimii johdonmukaisesti ja asettaa lapselle rajat sekä selvittää lapselle miksi jokin asia on vaarallista tai miksi ei tule toimia tietyllä tavalla. Aikuisen tehtävänä on havainnoida, kuunnella ja tutustua lapsen elämään kokonaisuudessaan ja suunnitella kasvatusympäristö sen mukaiseksi. Lapsen kiinnostuksen kohteet vaihtelevat ja oppimistyylit ovat erilaisia, myös kasvatusprosessien on oltava monipuolisia ja joustavia. Tärkeää on, että lapseen luotetaan ja hänen yksilölliset tarpeensa tulevat täytetyksi. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen leikkijä, tutkija ja pohtija, joka oppii parhaiten tekemällä ja toimimalla. Yksilöllinen kasvattaminen onnistuu parhaiten, kun aikuisella on tietoa lapsen kehityksestä, tarpeista ja lapsiryhmän kokemuksista. Tietoa saadaan vanhempien kanssa tehtävällä yhteistyöllä ja havainnoimalla yksittäistä lasta ja lapsiryhmän toimintaa. 6
4.2 Turvallisuus Hyvinvoivan lapsen hoitopäivässä otetaan huomioon niin fyysiset, psyykkiset kuin sosioemotionaaliset turvallisuustekijät. Päivähoitoyksikön tilat on suunniteltu niin, että lapsen on turvallista leikkiä ja liikkua. Lapsiryhmässä on riittävä määrä henkilökuntaa huolehtimassa lasten turvallisuudesta. Leikkivälineet sisällä ja ulkona ovat turvallisia ja niiden kunto tarkistetaan säännöllisesti. Huittisten kaupungin jokaiseen päivähoitoyksikköön on laadittu turvallisuussuunnitelma. Henkilökunta tuntee oman yksikkönsä toimintatavat ja turvallisuuteen vaikuttavat säännöt niin sisällä kuin ulkona. Uudet työntekijät sekä opiskelijat perehdytetään myös työskentelemään turvallisuussuunnitelman mukaisesti. Henkilökunnalla on tarvittavat ensiaputaidot, joita päivitetään säännöllisesti. Psyykkinen turvallisuus perustuu luottamukselliseen hoitosuhteeseen aikuisen ja lapsen välillä. Lapsen toiveita ja tarpeita kuunnellaan ja hänet huomioidaan ryhmän jäsenenä. Aikuinen on läsnä lasten arjessa ja huomioi lapsen läheisyyden tarpeen esimerkiksi ottamalla lapsen syliin. Aikuinen lohduttaa ja rauhoittaa arjen suruissa ja murheissa sekä iloitsee ja riemuitsee lapsen rinnalla. Lasta autetaan päivittäisissä toimissa ja tuetaan lapsen omatoimisuutta ikätason mukaisesti. Lapsen psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttaa henkilökunnan luoma myönteinen ilmapiiri. Sosioemotionaalisia taitoja harjoittelemalla lapset oppivat kunnioittamaan aikuisia ja kaikkia ryhmän jäseniä. Lapsia ohjataan hyviin käytöstapoihin arjen eri tilanteissa. Päivähoidossa ennaltaehkäistään kiusaamistilanteita tukemalla lasten positiivisia vuorovaikutussuhteita. Kiusaamiseen puututaan ja tilanteet selvitetään. Lapsia opetetaan tunnistamaan erilaisia tunteita ja rohkaistaan puhumaan niistä sekä tuetaan lapsen tunnesäätelytaitojen kehittymistä. 7
4.3 Kasvatuskumppanuus Yhteistyötä ja kasvatuskumppanuutta toteutetaan päivittäisissä kohtaamisissa lapsen tuonti- ja hakutilanteissa sekä varhaiskasvatussuunnitelmaa laatiessa. Vanhempainilloissa perheet saavat yleistä tietoa päivähoidosta ja päivähoitoyksikön toiminnasta. Lapsen aloittaessa uudessa päivähoitopaikassa käydään ensimmäisenä huoltajien kanssa keskustelu, johon osallistuvat huoltajat sekä lapsen tulevan ryhmän aikuinen. Lapsen varhaiskasvatussopimus ja -suunnitelma (VASU) laaditaan huoltajien kanssa syksyn aikana ja sitä päivitetään vuosittain. Esiopetuksen alettua tehdään yhteistyössä huoltajien kanssa lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma. Vanhempi on lapsensa asiantuntija ja päivähoidon henkilöstö puolestaan ammatillinen yhteistyökumppani. Yhdessä keskustellen ja tietoa jakaen pyritään lapsen parhaaseen. Perheet kohdataan yksilöllisesti, perheen arvoja kunnioitetaan ja perheitä kohdellaan tasa-arvoisesti. Yhteistyö perustuu luottamukseen, tasavertaisuuteen ja toisen kunnioittamiseen. Kasvatuskumppanuus antaa voimaa sekä positiivista palautetta niin lapsille kuin aikuisille. Kasvatuskumppanuuden yhtenä tavoitteena on myös, että lapsen mahdollinen tuen tarve huomataan ja tunnistetaan mahdollisimman varhain. Tuolloin laaditaan yhteinen tehostetun tuen suunnitelma lapsen kasvun ja kehityksen tukemiseksi yhteistyössä lapsen huoltajien kanssa liitteeksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Yhteistyötä tehdään myös monialaisesti esim. neuvolan kanssa. Asiakkaiden kanssa käydyt keskustelut ja asiakasta sekä hänen perhettään koskevat asiat ja asiakirjat ovat vaitiolovelvollisuuden piirissä ja salassa pidettäviä (AsiakasL 15 Vaitiolovelvollisuus, 24 julkisuuslaki). Lapsen siirtyessä Huittisten kaupungissa päivähoitopaikasta toiseen hänelle laaditut varhaiskasvatussuunnitelmat toimitetaan uuteen hoitopaikkaan. Lasta koskevan tiedon siirtyessä päivähoidosta eri yhteistyötahoille pyydetään huoltajalta lupa tiedonsiirtoon. Lapsen päivähoitosuhteen päättyessä hänelle laaditut varhaiskasvatussuunnitelmat annetaan kotiin. Kasvatuskumppanuudessa etsitään yhteistä ymmärrystä lapsesta ja hänen tarpeistaan. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmat ovat lapsuutta arvostavia ja lasta kannattelevia positiivisia työvälineitä, joissa lapsi, huoltajat ja kasvattajayhteisö yhteistyössä tukevat lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelman tavoitteena on ohjata ja kehittää kasvattajien pedagogista työtä ja ammatillisuutta sekä tukea huoltajia kasvatustehtävässä. 8
4.4 Leikki Leikki on lasten keskinäistä, päivittäistä toimintaa. Leikki on oleellinen osa lapsen kehitystä ja hedelmällinen tapa oppia uusia asioita. Leikkiessään lapsi tuo ilmi omia kokemuksiaan, työstää uusia käsitteitä ja oppimaansa ainesta ajattelunsa välineeksi. Hän harjoittelee ajattelun, ongelmanratkaisun ja itsesäätelyn taitoja. Leikki vahvistaa lapsen itsetuntoa sekä aktivoi sisäistä luovuutta. Leikki kasvattaa lapsen luottamusta itseensä ja omiin kykyihinsä, sillä leikeissä voi harjoitella erilaisia taitoja ilman epäonnistumisen pelkoa. Lapsen iloitessa ja nauttiessa yhteisleikistä hänen vuorovaikutus- ja sosiaaliset taitonsa kehittyvät. Lisäksi hän oppii ratkaisemaan pulmatilanteita luovan ajattelun kautta. Myös emotionaaliset, motoriset ja kognitiiviset taidot kehittyvät leikissä. Lapsen leikki on spontaania. Omaehtoiselle ja vapaalle leikille tulee järjestää riittävästi aikaa. Leikille mahdollistetaan monipuolinen ja virikkeellinen ympäristö, ja lelujen vaihtelevuus. Keskeistä on aikuisen ja lasten välinen vuorovaikutus sekä kiireettömyys ja myönteinen, rohkaiseva ilmapiiri. Tarvittaessa aikuinen rikastuttaa leikin sisältöä huomioiden lapsen ikätason kannustaen ja havainnoiden lapsen leikkiä. Leikeissä vallitsee leikin riemu ja toiminnan ilo! Nukkemaisen nukkevellin nukkevauvalleni keitän. Nukensuukoin häntä hellin, nukenpeittoon käärin, peitän. Täytän pienen nukenkipon, siitä nukkemaidon annan. Puen päähän nukenpipon, ulos nukenvaunuun kannan. - Kaarina Helakisa - 9
4.5 Kiireettömyys Lapsella on oikeus kokea rauhaa, olla lapsi ilman kasvamisen paineita ja olla suojeltuna hänelle haitallisilta asioilta. Kiireettömyys lähtee aikuisesta ja sen huomaamiseen tarvitaan herkkyyttä havainnoida tilanteita. Kiireettömyyttä tuo toiminnan rauhoittaminen ja pienryhmät, joissa voi keskittyä yksilöllisemmin lasten kuulemiseen ja kohtaamiseen. Toimintaympäristön pysyvyys ja ennakoitavuus sekä yhteiset säännöt ja rutiinit luovat rauhallisen ilmapiirin ryhmään. Siirtymätilanteet järjestetään porrastetusti pienissä ryhmissä, mikä lisää lasten ja aikuisten välistä myönteistä vuorovaikutusta. Kiireettömyydessä keskeisiä asioita ovat psyykkinen ja fyysinen läsnäolo, läheisyys, jaettu huomio, vuorovaikutuksen samanaikaisuus, kasvattajan eettinen tietoisuus, tarkka havainnointi ja sensitiivisyys. Kasvattajan tietoisuus toimintansa eettisyydestä tarkoittaa ymmärrystä toiminnan vaikutuksesta ja omien tunnereaktioiden hallitsemista. Kun aikuinen sanoittaa lapselle arjen hankalia tilanteita ja tuntemuksia, se kasvattaa lapsen kykyä empatiaan. Sensitiivisyys on kykyä reagoida lapseen tunnekielellä. Lapsi aistii ja tulkitsee herkästi ympärillään olevaa tunneilmapiiriä ja tunneilmaisua. Hän huomio aikuisen ilmeitä ja elekieltä hakiessaan perustaa rauhoittumiselleen ja luottamukselleen. Lapset kohdataan arjessa aidosti, eletään hetkessä ja ollaan läsnä. 10
5. Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa Pieni lapsi on alusta lähtien kiinnostunut ympäristöstään. Kielen merkitys on keskeinen, kun lapsi rakentaa kuvaa ympäröivästä maailmasta ja paikastaan siinä. Kieli tukee lapsen sekä ajattelutoimintojen että kommunikaation kehitystä sanojen merkitysten välittäjänä. Kielen tehtävä ajattelutoimintojen tukena korostuu lapsen kasvaessa, jolloin se liittyy ongelmanratkaisun, loogisen ajattelun ja kuvittelun alueille. Kielen hallintaan liittyvät valmiudet ovat perustana oppimisvalmiuksille. Kielen oppimisessa jäljittelyllä on tärkeä merkitys. Aikuis- ja vertaissuhteissa lapset oppivat kulttuurisia ja sosiaalisia tapoja sekä kommunikaatiomalleja. Aluksi pieni lapsi ilmaisee aikomuksiaan kokonaisvaltaisesti elein, ilmein ja liikkeiden avulla. Pieni lapsi tarvitsee lähelleen kasvattajan, joka tuntee lapsen yksilöllisen tavan kommunikoida. Kasvattaja eläytyy ja reagoi lapsen kontaktialoitteisiin ja näin rohkaisee lapsen halua vuorovaikutukseen. Samalla hän vahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa ja itsensä hyväksymistä. Vähitellen lapsi oppii luokittelemaan asioita käsittein ja ymmärtämään niiden välisiä suhteita. Lapsi oppii kysymään ja vastaamaan. Päivittäiset toimintarutiinit opettavat pienille lapsille eri tilanteisiin liittyvää kieltä. Kielen avulla lapset muotoilevat leikkinsä tarkoitusta, kuvailevat sen etenemistä ja säätelevät suhteitaan. Leikillä ja saduilla on varhaiskasvatuksessa erityinen merkitys lapsen kielen kehitykselle ja maailmankuvan laajenemiselle. Lapsella on luontainen taipumus sanoilla leikittelyyn. Riimittelyt ja hassut merkityksettömät sanat ohjaavat lapsen huomiota merkityksestä kielen muotoon ja harjaannuttavat kielellisen tietoisuuden aluetta. Lapset pitävät tarinoista ja kirjallisuuden eri lajit kuuluvat alusta lähtien pienten lasten maailmaan. Lapsen itsensä keksimät tarinat sekä luova toiminta kasvattajan kertomien satujen ja tarinoiden pohjalta kasvattavat luottamusta omiin kykyihin ja jatkuvaan itsensä ilmaisemiseen. Ne tutustuttavat lasta monipuolisesti ympäröivään maailmaan, kielen rikkauksiin ja harjoittavat kuuntelutaitoja. Kasvattaja ohjaa lapsen havaintoja, opettaa toimintatapoja sekä kuvailee ja selittää tapahtumia. Lapselle tarjotaan malleja kielen ja käsitteiden oppimiseen ja puhetta, jota hän ymmärtää. Lapsi tarvitsee kielen kehitystä tukevan virikkeellisen ja toiminnallisen kasvuympäristön, jossa hän voi havainnoida sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä. Lapsen herkkyyttä ja kykyä ymmärtää sanatonta ja symbolista viestintää kunnioitetaan, tuetaan ja vahvistetaan. Lapsi tarvitsee kieltä toiminnassaan ja kieli kehittyy leikkimisen, liikkumisen, tutkimisen sekä taiteellisen kokemisen ja ilmaisemisen myötä. 11
Esimerkkejä lapsen kielellisen kehityksen ja vuorovaikutustaitojen tukemisesta: puhumiseen rohkaiseminen asioiden ja esineiden nimeäminen kuvien käyttö (esim. PCS-kuvat), tukiviittomat ohjeen mukaan toimiminen lukeminen/ kuunteleminen (sadut, lorut, riimit) laulaminen erilaiset teatteriesitykset (pöytäteatteri, sorminuket, käsinukke-esitykset) kuva- ja leikkilukeminen keskustelut yhdessä (esim. aamupiirissä) kerronta, sadutus itseilmaisu (lasten omat esitykset) kielellisen tietoisuuden harjoitukset esim. rytmittäminen, tavuttaminen, riimittely kirjoitetun tekstin esilläolo (lasten nimet, viikonpäivät, kuukaudet jne.) 12
6. Varhaiskasvatuksen suunnittelu 6.1 Suunnittelun vuosikello varhaiskasvatuksessa Kasvatustyön suunnittelun taustalla ovat varhaiskasvatuksen arvot. Toiminnan suunnittelu lähtee lapsesta ja lapsiryhmästä. Varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lapsi voi hyvin, kun hänellä on hyvät kasvun, oppimisen ja kehittymisen edellytykset. Uusi toimintakausi alkaa, tutustumista Syyskauden toiminnan suunnittelua Vanhempainillat Vasukeskustelut Syys-, loka-, marraskuu Joulu-, tammi-, helmikuu Joulutapahtuma/-juhla Kevätkauden toiminnan suunnittelua Kesä-, heinä-, elokuu Maalis-, huhti-, toukokuu Tutustumiskäynti päivähoitopaikassa Keskustelu huoltajan kanssa lapsesta Yhteinen kevätjuhla/- tapahtuma Toimintavuoden arviointi ERILAISIA SUUNNITELMIA JA NÄKÖKULMIA NIIDEN LAATIMISEEN: Lapsen ja lapsiryhmän kannalta suunnitellaan ryhmäytymiseen, lapsen kuulemiseen, vertaisryhmässä toimimiseen ja pienryhmätoimintaan liittyvät yhteiset käytännöt. Perheen näkökulmasta suunnitellaan aloitus- ja tutustumiskäytäntöjä, lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista ja vanhempien osallisuutta. Työyhteisötasolla sovitaan toimintakulttuurin rakentamisesta, tiimiytymisestä, varhaiskasvatusympäristön suunnittelusta ja arviointikäytännöistä. Kasvattajatiimitasolla suunnitellaan ja sovitaan toiminnan toteuttamisesta ja arvioinnista. 13
Toiminnan suunnittelun pohjana on LAPSEN HAVAINNOINTI JA VANHEMPIEN KANSSA LAADITTU LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tukee lapsen yksilöllistä kasvua, kehitystä ja oppimista eli LAPSEN HYVINVOINTIA. KASVATTAJA Kasvattajan tehtävänä on huolehtia lämminhenkisen, arvostavan ja hyväksyvän ilmapiirin luomisesta Kasvattaja huolehtii lapsen fyysisistä tarpeista Toiminnan suunnittelun pohjana on tieto lapsen kehityksestä ja tuntemus lapsesta yksilönä sekä tuntemus ryhmästä Tavoitteet, menetelmät ja sisällöt perustuvat lasten tarpeisiin Lasten kokemukset, aikaisemmat tiedot ja taidot sekä elämänpiiri ovat merkityksellisiä toiminnan suunnittelun kannalta Lapsiin tutustuminen, lapsen kuuleminen ja havainnoiminen on tärkeää Ohjaus- ja oppimistilanteet ovat arkiseen elämään ja jokapäiväisiin tilanteisiin liittyviä Väljät suunnitelmat antavat tilaa lasten osallisuudelle Kasvattajan vastuulla on turvata lapsille leikkirauha Lasten ryhmäytymisen ja ryhmän toimimisen tukeminen Kasvatuskumppanuus Lapsen tarvitseman varhaisen ja erityisen tuen mahdollistaminen LAPSI Jokainen lapsi on ainutlaatuinen. Jokaisella on oma kulttuuri, tausta ja tarina Lapsen tarpeet huomioidaan Jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiin Lapsen luontainen tapa toimia on leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja itsensä ilmaiseminen Lapsi oppii parhaiten silloin, kun hänen fyysiset tarpeensa tulevat tyydytetyksi ja hän tuntee olonsa turvalliseksi Lapsi oppii tekemällä, kokeilemalla ja toimimalla aktiivisesti Lapsi oppii vähitellen arvioimaan omaa toimintaansa ja oppimistaan VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ Viihtyisä, hyväksyvä ja levollinen ympäristö, jossa lapsella on turvallisia ihmissuhteita Terveellinen ja turvallinen fyysinen ympäristö Ympäristö järjestetään niin, että lapselle on tarjolla mahdollisuuksia leikkiä, tutkia, liikkua ja ilmaista itseään Ympäristö houkuttelee, haastaa ja kannustaa lasta toimimaan, kokeilemaan ja laajentamaan kokemusmaailmaansa Sosiaalinen ympäristö on merkittävä. Lasten keskinäisille suhteille annetaan aikaa. Myönteisten ihmissuhteiden kehittymistä tuetaan, jotta jokainen lapsi oppii ottamaan huomioon toiset ihmiset ja välittämään heistä. 14
6.2 Oppimisympäristöt 6.2.1 Perhepäivähoito Perhepäivähoitajan oma koti muodostaa sellaisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintaympäristön, jota ei voida irrottaa hoitajan oman perheen ja kodin toiminnoista. Perhepäivähoidon vahvin ominaispiirre on kodinomaisuus, joka syntyy sekä hoitoympäristöstä että toimintatavoista. Toimintatavoissa korostuvat normaalit kodin arkiaskareet ja niihin osallistuminen. Ruokailu (terveellisen ruuan laittaminen), lepo, liikunta, ulkoilu, leikki jne. ovat toimintoja, joiden parissa suurin osa päivän toiminta-ajasta kuluu. Perhepäivähoidossa perushoito ja muu toiminta nivoutuvat yhteen muodostaen päiväjärjestyksen, jossa lapsilla on tilaa ja aikaa myös omaehtoiselle toiminnalle ja leikille. Perhepäivähoidon yksi vahvuus on pieni ryhmäkoko. Perhepäivähoitokodin fyysinen ympäristö koostuu sisä- ja ulkotiloista välineineen sekä luonnonmukaisen ja rakennetun lähiympäristön kuten leikkipuistojen, metsien, kirjaston ym. kokonaisuudesta. Erilaiset lähiympäristöön tehtävät retket laajentavat lapsen kokemuksia ja ovat lapsille elämyksiä. Se, miten tilat on organisoitu ja kuinka monipuolisia materiaaleja ja välineitä lapsille on tarjolla, vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka monipuolisia lasten oppimista ja kasvua tukevia leikkejä ja toimintoja perhepäivähoidossa syntyy. Hyvä perhepäivähoitokoti muuttuu ja kehittyy lapsiryhmän tarpeiden mukaan. Ja hyvä perhepäivähoito tarjoaa lapsille monipuolista ja riittävää toimintaa lapsiryhmän kehitystason ja kiinnostuksen kohteet huomioiden. 15
6.2.2 Päiväkodit ja ryhmis HUHKOLAN PÄIVÄKOTI Muonamiehentie 5, Huittinen HUVIKUMMUN PÄIVÄKOTI Räikänmaantie 93, Huittinen Ryhmät: Mustikat Puolukat Mansikat (satelliittiryhmä ) Karpalot (satelliittiryhmä) Ryhmät: Vinksin Vonksin Heikun Keikun Oikun Eikun KUNINKAISTEN PÄIVÄKOTI Selvinkatu 2, Huittinen VAMPULAN PÄIVÄKOTI JA RYHMIS Sallilantie 55, Vampula Ryhmät: Ryhmät: Punaiset Unikot Siniset Esikot Keltaiset (satelliittiryhmä, Selvinkatu 4 C) Sallilan ryhmis (Sallilantie 53 A) Sammun esiopetusryhmä 16
Fyysinen oppimisympäristö Päiväkotien fyysiset oppimisympäristöt pitävät sisällään päiväkotien sisä- ja ulkotilat. Jokaisen päiväkodin käytössä on pienryhmätiloja, joita käytetään monipuolisesti päivittäin. Lisäksi käytössä ovat ryhmätilat, eteistilat ja wc-tilat. Päiväkotien pihoilla on kiipeilytelineitä, hiekkalaatikko, leikkimökki, liukumäki ja keinuja. Läheistä luontoa hyödynnetään erilaisissa leikeissä ja metsäretkissä. Läheiset luonnon mäet tarjoavat talvisin pulkkamäen laskumahdollisuuden. Lisäksi hyödynnetään lähikoulujen ja oppilaitosten liikuntatiloja. Kuninkaisten satelliittipäiväkotiryhmä (Keltaiset) tarjoaa vuorohoitoa, joten aukioloajat määräytyvät hoidon tarpeen mukaan. Satelliittiryhmä on avoinna maanantaista sunnuntaihin tarvittaessa. Psyykkinen ja sosiaalinen oppimisympäristö Psyykkinen ja sosiaalinen oppimisympäristö rakentuu Huittisten kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmassa laadittujen arvojen pohjalle. Jokaisessa päiväkodissa painotetaan käytöstapojen harjoittelua sekä vuorovaikutusta aikuisten ja lasten kesken. Päiväkotien arjessa näkyy yhteisöllisyys, kodinomaisuus ja lasta kannustava ilmapiiri. Yhteistyötä tehdään läheisten palvelutalojen ja vanhainkotien kanssa käymällä lapsiryhmän kanssa esiintymässä. Päivittäinen vuorovaikutus ja vuorovaikutussuhteiden edistäminen ovat varhaiskasvatustoiminnan perustana. Turvallisessa ympäristössä lapset oppivat ilmaisemaan tunteitaan vuorovaikutuksessa muiden lasten ja aikuisten kanssa, leikkimään yhdessä, kuuntelemaan muita ja toimimaan rehellisesti. Pienryhmien tarkoituksena on lisätä lasten turvallisuuden tunnetta ja kiinnittää huomiota lasten yksilölliseen huomioimiseen. Lapsiin halutaan luoda turvallinen hoitosuhde, joka luo perustan lapsen tasapainoiselle kasvulle ja kehitykselle. Päivähoidossa ennaltaehkäistään kiusaamistilanteita tukemalla lasten positiivisia vuorovaikutussuhteita. Kiusaamiseen puututaan ja tilanteet selvitetään. Lapsia opetetaan tunnistamaan erilaisia tunteita ja rohkaistaan puhumaan niistä sekä tuetaan lapsen tunnesäätelytaitojen kehittymistä. Menetelminä käytetään esim. Askeleittain -tuokioita, vuorovaikutusleikkejä pienryhmässä, Turvataitoja lapsille yms. 17
7. Varhaiskasvatuksen toteuttaminen 7.1 Lapselle ominainen tapa toimia 7.1.1 Leikkiminen Leikki on lapsen luontainen tapa toimia. Varhaiskasvatuksessa on tärkeää antaa aikaa, tilaa ja rauhaa vapaalle leikille. Ohjatut leikkitilanteet ovat suunnitelmallisia ja tavoitteellisia oppimistuokioita. Lapsi oppii leikin avulla vuorovaikutustaitoja sekä prosessoi näkemäänsä, kokemaansa ja kuulemaansa. Leikki opettaa lasta käsittelemään omia tunteitaan ja kokemuksiaan sekä vahvistaa lapsen mielikuvituksen kehittymistä. Varhaiskasvatuksessa lapsella on mahdollisuus erilaisiin leikkeihin niin sisä- kuin ulkotiloissa. Leikkivälineet ovat monipuolisia ja turvallisia ja ne ovat siististi ja houkuttelevasti esillä. Aikuinen havainnoi, ohjaa ja kehittää leikkitilanteita. Havainnoimalla leikkiä aikuinen saa tärkeää tietoa lapsen kehityksestä, elämäntilanteesta, taidoista ja ajatusmaailmasta. 7.1.2 Liikkuminen Lapsen liikkuminen on välttämätöntä fyysiselle kasvulle ja kehitykselle. Lapsella on luontainen liikkumisen tarve ja taipumus toiminnallisuuteen. Liikunta edistää oman kehon liikkeiden hallintaa, käsitteiden oppimista sekä oppimisvalmiuksia. Motorisia perustaitoja tulee harjoitella monipuolisesti ja päivittäin erilaisissa ympäristöissä. Liikuntatehtäviä ja leikkejä voidaan yhdistää kaikkeen toimintaan esimerkiksi musiikkiin, äidinkieleen ja matematiikkaan. Päivän aikana liikuntaa voidaan käyttää siirtymä- ja odotustilanteissa. Aikuisen tehtävänä on suunnitella ja järjestää liikuntakasvatusta sekä huolehtia siitä, että lapsilla on mahdollisuus käyttää perusvälineitä omaehtoiseen liikkumiseen. Ulkona lapsilla on vuodenaikaan sopivia liikuntavälineitä ja toimintaan virittäviä telineitä. Virikkeellinen ympäristö kannustaa lasta liikkumaan. Aikuiset innostavat lapsia liikkumaan ja ovat mukana lasten leikeissä ja peleissä. 18
7.1.3 Taiteellinen kokeminen Taiteellinen kokeminen on tärkeä osa lapsen emotionaalista, tiedollista ja taidollista kehitystä. Lapsi tutkii luonnostaan maailmaa uteliaasti kaikilla aisteillaan ja tekee luovia toiminnallisia ratkaisuja havaintojensa pohjalta. Taiteellisen toiminnan avulla lapsi ilmaisee omaa sisäistä maailmaansa ja jakaa kokemuksia muiden kanssa. Luova toiminta herättää lapsessa ilon ja onnistumisen tunteita. Taiteellisen toiminnan kautta lapsen hienomotoriset taidot vahvistuvat sekä kauneudentaju ja mielikuvitus kehittyvät. Kulttuuriperinnön tuntemus on osa taiteellista kokemista vanhat laulut ja sadut sekä käsityöt ja juhlat tulevat lapsille tutuiksi. Varhaiskasvatuksessa lapsella on päivittäin mahdollisuus monipuoliseen luovaan ilmaisuun. 7.1.4 Tutkiminen Lapsella on luontainen tarve tutkia ja ihmetellä ympäristöään. Kyselemällä lapsi hankkii uutta tietoa ja rakentaa merkityksiä erilaisista ilmiöistä vuorovaikutuksessa muiden lasten ja aikuisten kanssa. Havaintoja tekemällä lapsi oppii luokittelemaan, vertailemaan ja kuvailemaan sekä järjestämään tietoja. Tutkimalla lapsi oppii myös syy-seuraussuhteita. Tutkivassa oppimisessa on keskeistä kokemuksellisuus ja toiminnallisuus. Varhaiskasvatuksessa käytetään monipuolisia ja vaihtelevia työmenetelmiä, joilla tuetaan tutkivaa työotetta. Aikuisen myönteinen suhtautuminen kannustaa lasta kyselemään ja ihmettelemään sekä selittämään ympärillä olevia asioita. 19
7.2 Toiminnan sisältöalueet 7.2.1 Matemaattinen sisältöalue Matemaattisen sisältöalueen tehtävänä on kehittää ajattelu- ja päättelykykyä, keskittymistä, kuuntelua sekä tarkkaavaisuutta, matemaattista silmän ja käden yhteistyötä, muistia, havaintokykyä ja myös ohjeen mukaan tekemistä sekä käden taitoja. Matematiikka on osa lapsen jokapäiväistä ympärillä olevaa elämää, joka kehittää lapsen loogista ajattelua. Matemaattiset käsitteet tulevat leikinomaisesti esille arkielämän tilanteissa lapsille tuttujen, konkreettisten ja kiinnostavien materiaalien, esineiden ja välineiden avulla. Arkiset hetket, kuten esimerkiksi ruokailu ja pukeminen ovat oivallisia tilanteita laskemiselle, luokittelulle ja käsitteiden avaamiselle. Leikkiessään lapsi kohtaa matemaattisia ongelmia. Erilaisten leikkien ja pelien avulla lapsen matemaattinen ajattelu kehittyy. Näissä toiminnoissa hän mm. vertailee, tutkii, havainnoi, luokittelee ja rakentelee. Lapsen ongelmaratkaisukyky ja looginen ajattelu kehittyy kun lapselle tarjotaan ikätasoista tekemistä ja ajateltavaa. Matemaattista sisältöaluetta sovelletaan lapsen ikä- ja kehitystason sekä hänen kiinnostuksensa mukaan edeten. Arjen matematiikassa tärkeitä käsitteitä ovat esimerkiksi samanlainen, erilainen, enemmän, vähemmän, pidempi, lyhyempi, vaakasuora, pystysuora, leveä ja kapea. Aikaan liittyvät käsitteet harjaantuvat päivän rutiineissa ja aikatauluissa. Voidaan luokitella omia ja toisten lasten vaatteita: yksivärisiä, raidallisia, kuviollisia jne. Vertailussa voidaan tutkia, onko joku kynä pidempi kuin toinen, tai painaako toinen kenkä toista enemmän. Lapset voivat asetella esineitä johonkin järjestykseen ja arvuutella, mikä on järjestelysääntönä. Geometriassa tutkitaan muotoja: kolmiulotteisia esineitä (pallo, kuutio, lieriö, ja kartio) ja kaksiulotteisia kuvioita (neliö, nelikulmio, ympyrä ja kolmio). Mittaamista voi harjoitella esimerkiksi toteamalla, että matka oli pitkä tai kirja on painava. TAVOITTEET: Kiinnostuksen herättäminen matemaattisiin ilmiöihin Matemaattisen ajattelun herääminen Keskeisiin käsitteisiin tutustuminen Oman ajattelun tunnistamisen ja tarkkailemisen harjoitteleminen SISÄLLÖT: Päätteleminen, tutkiminen, rakentelut Luokittelu, vertaaminen, järjestäminen, mittaaminen Perusmuodot, suunnat, aika Lukukäsite, luvut 0-10 Avaruudelliset käsitteet, sijainti 20
7.2.2 Luonnontieteellinen sisältöalue Luonnontieteelliselle sisältöalueelle on ominaista kokeellisten menetelmien käyttö. Lapsi tutkii, kokeilee ja havainnoi, oppii nauttimaan luonnosta ja siellä liikkumisesta sekä kokemaan luonnon rauhoittavana. Syy-seuraus -tyyppisiin vaikutussuhteisiin perehtymällä voidaan tutkia luonnon ilmiöitä ja niihin vaikuttavia tekijöitä eri vuoden aikoina niin ulkona kuin sisätiloissakin. Tavoitteena on herättää lapsessa halu liikkua luonnossa, suojella ympäristöään ja tutkia sitä. Lapsille tarjotaan kokemuksia ja elämyksiä ympäröivästä luonnostamme. Lasta ohjataan ymmärtämään kestävän kehityksen periaatteita suhteutettuna hänen kehitystasoonsa. Lapsi on luonnostaan utelias ympäristöään kohtaan. Varhaiskasvatuksessa ohjataan lasta toimimaan luontoa säästävällä tavalla kannustamalla kestävään kulutukseen, kierrätykseen ja energian säästämiseen. Ajatuksena on, että jokainen meistä voi vaikuttaa. Esimerkiksi askarrellaan kierrätysmateriaaleista ja pohditaan ympäristöä säästäviä toimintatapoja kuten vesihanan sulkemista. Jo pienenä opitaan myös oman toiminnan vaikutus ympäristöömme. TAVOITTEET: Arvostavan ja elämyksellisen suhteen syntyminen luontoon ja lähiympäristöön Kestävän kehityksen periaatteisiin tutustuminen Aktiivinen havainnointi, kysely, kokeilu ja vertailu SISÄLLÖT: Eliöt ja elinympäristö, kasvillisuuteen ja eläimiin tutustuminen Vuodenaikojen seuraaminen: luonnon tarkasteleminen ja tutkiminen Ihminen ja ympäristö, kierrätys, ihmisen vaikutus luontoon Aine ja energia (vesi, liike, kitka jne.), tutkiminen ja kokeileminen Maapallo ja sen asukkaat Liikennekasvatus 21
7.2.3 Historiallis-yhteiskunnallinen sisältöalue Lapsi tutustuu omaan kulttuuritaustaan ja lähihistoriaan, suomalaisuuteen ja yhteiskunnan muutoksiin. Lapsille rakentuu kuva sekä menneisyydestä että nykyisyydestä niistä kertoviin esineisiin ja dokumentteihin (kuten vanhoihin valokuviin, tapoihin ja tapahtumiin) tutustumalla. Tällä tavalla lapsi oppii ymmärtämään eroavaisuuksia menneen ajan ja nykyisyyden välillä. Lähiympäristön ja kotiseudun rakennukset ja nähtävyydet saavat näin myös aikaulottuvuuden ja uusia merkityksiä. Tärkeitä asioita ovat perinteet, lapsen oman sukupuun ja juurien tutkiminen sekä maiseman ja tavaroiden muuttumisen havainnointi. Historian ja nykyisyyden ymmärtämisessä apuna ovat myös lapsen oma perhe: vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset ja lapsi itse sekä muut vanhemmat ihmiset. TAVOITTEET: Tutustua oman lähiympäristön ja kotiseudun historiaan Tutustua suomalaiseen perinteeseen ja muiden maiden kulttuureihin Antaa lapselle näkökulmia menneeseen vanhojen valokuvien, tapojen ja tapahtumien kautta SISÄLLÖT: Perhe ja lähiympäristö esim. keskustelut omasta perheestä ja suvusta Lapsen kasvun kansiot Elämää ennen ja nyt Perinteiden vaaliminen mm. suomalaisiin juhlapyhiin valmistautuminen, koristelut, leipomiset, perinteiset juhlat Tutustuminen lähiympäristöön: kävelyretket, yhteiset tapahtumat, kotiseudun rakennukset Kirjallisuus Monikulttuurisuus: laulut ja tervehdykset eri kielillä, pelit Mediakasvatus: sanomalehdet, valokuvat, keskustelut pelaamisesta ja televisio-ohjelmista 22
7.2.4 Esteettinen sisältöalue Esteettinen sisältöalue avautuu havaitsemisen, kuuntelemisen, tuntemisen ja luomisen, sekä kuvittelun kautta. Kauneuden, harmonian, melodian, rytmin, tyylin, jännityksen ja ilon, ja myös niiden vastakohtien kautta, lapselle syntyy omakohtaisia aistimuksia, tuntemuksia ja kokemuksia. Esteettisen sisältöalueen eräs tärkeä prosessi on samastuminen, jolla on merkitystä lapsen ihmisenä ja ihmisyyteen kasvun kannalta. Lapsen arvostukset, asennoituminen ja näkemykset alkavat hahmottua ja näihin tarvitaan aikuisen läsnäoloa ja apua, jotta lapsi saa onnistumisen elämyksiä ja oppii ilmaisemaan itseään erilaisin tavoin. Esimerkiksi erilaiset taidekokemukset ovat merkittävä osa lapsen emotionaalista, taidollista ja tiedollista kehitystä. Kirjallisuuden, musiikin, teatterin, draaman ja kuvataiteen avulla tuetaan lapsen itsetunnon ja itsetuntemuksen kasvua. Varhaiskasvatuksessa tällaisia luovan ilmaisun elementtejä ovat mm. musiikkituokiot, askartelut, juhlat, lasten omat esitykset ja näytelmät, tanssi, kirjat/ kirjallisuus ja retket erilaisiin tapahtumiin (esim. teatteriin). Turvallinen ja kannustava toiminta- ja oppimisympäristö rohkaisee lasta käyttämään mielikuvitusta ja luovaa ilmaisua. TAVOITTEET: Onnistumisen kokemukset ja mielikuvituksen rikastuttaminen Erilaisiin menetelmiin tutustuminen Ympäristön kauneuden huomaaminen Oman tuottamisen ja toisen tekemän arvostaminen SISÄLLÖT: Kirjallisuus: sadut, lorut, kirjojen katselu Musiikki: laulaminen, soittaminen, kuunteleminen Teatteri, draama: lasten omat esitykset, eläytyminen, käsinuket, varjoteatteri Kuvataide, askartelut: maalaaminen, piirtäminen, leikkaaminen, liimaaminen, taittelut, käsityöt, puutyöt Tanssi, liikunta: musiikkiliikunta 23
7.2.5 Eettinen sisältöalue Eettisen sisältöalueen tarkoitus on tarkastella arvo- ja normimaailman kysymyksiä. Päivittäin syntyy tilanteita, joissa lapsen kanssa voidaan pohtia muun muassa hyvää ja pahaa sekä oikeaa ja väärää. Päivittäin saattaa syntyä myös ristiriitatilanteita, joiden selvittelyssä ja läpikäymisessä aikuinen auttaa ja ohjaa niin, että vähitellen lapset oppivat itse selviämään tilanteista myös keskenään. Aikuinen ei kuitenkaan jätä lapsia yksin, eikä aseta heitä liian vaikeisiin tilanteisiin, kiusaamista ei sallita. Pienten lasten eettinen kasvatus, kuten oikean ja väärän pohtiminen, on perusta kaikelle kasvatustyölle. Turvallisessa ilmapiirissä lapsi voi näyttää kaikkia tunteitaan ja oppii myös hallitsemaan niitä rauhanomaisesti. Päiväkoti ja perhepäiväkoti ovat paikkoja, joissa lapsen tulee saada kokea turvallisuutta ja hyväksyntää. Aikuinen ohjaa lasta yleisesti hyväksyttyjen päämäärien suuntaan tavalla, joka antaa lapselle tilaa miettiä itse omia käsityksiään ja ajatuksiaan. Kirjallisuus antaa monia mahdollisuuksia eettisten kysymysten käsittelyyn; lapset eläytyvät luettuun ja osaavat tuoda esille omat näkemyksensä siitä, kuinka hahmojen tulisi käyttäytyä. Muita eettiselle kasvatukselle otollisia ympäristöjä ja tilanteita päivähoidossa ovat mm. erilaiset leikkitilanteet sisällä ja ulkona, pienet työtehtävät esimerkiksi pihassa, ruoka- ja askartelutilassa, luovat toiminnat, vanhempien ja lasten yhteiset keskustelut. TAVOITTEET: Harjoitellaan erottamaan oikea ja väärä, totuus ja valhe, tahallisuuden ja vahingon ero Mahdollisuus pohtia miksi tehdään tietyllä tavalla, syy- ja seuraussuhteen pohtiminen Pettymysten sietämisen harjoitteleminen Käytöstavat, toisten huomioonottaminen Anteeksipyytäminen ja -antaminen Toisten auttaminen SISÄLLÖT: Keskusteleminen: yhteiset säännöt, lasten osallistaminen sääntöjen laatimiseen, arjessa tapahtuvista tilanteista keskusteleminen Sadut, tarinat Leikkitilanteet: muiden huomioonottaminen, ristiriitatilanteiden selvittäminen, esineiden jakaminen Askeleittain -ohjelma 24
7.2.6 Uskonnollis-katsomuksellinen sisältöalue Lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljaisuuteen, ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan sekä keskusteluun. Lapsen herkkyyttä ja kykyä ymmärtää sanatonta ja symbolista viestintää kunnioitetaan, tuetaan ja vahvistetaan. Lapsia lähellä olevien erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustutaan. Uskontokasvatus on suunnattu kaikille lapsille, koska se ei ole vakaumukseen ohjaavaa. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on antaa uskonnollista yleissivistystä. Jokaisen perheen katsomuksellisuudesta keskustellaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelussa. Vanhempien toiveet ja odotukset sovitellaan varhaiskasvatuksen toimintaan. Sovitaan lasten osallistumisesta erilaisiin seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin ja lapsen osallistumisesta tunnustukselliseen uskontokasvatukseen (esim. joulukirkot ja päiväkotien kirkkohetket tai hartaudet päiväkodissa). Uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa kunnioitetaan lapsen vanhempien tai huoltajan vakaumusta. Uskonnollis-katsomuksellisen kasvatuksen perustan muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä tapoihin ja käytäntöihin perehdytään mm. hengellisten laulujen ja tarinoiden avulla. Uskonnollis-katsomuksellisessa teemassa kohdataan uskonnollisia, hengellisiä ja henkisiä ilmiöitä ja asioita. Uskontokasvatuksen tavoitteena on mahdollisuus kohdata uskontoon liittyviä asioita ja tutustua uskonnollisiin juhliin (mm. pääsiäinen ja joulu) sekä siihen, miten ja miksi niitä vietetään. Tavoitteena on myös antaa mahdollisuus tutustua oman uskonnon keskeisimpiin sisältöihin, kirkkoon ja seurakunnan toimintaan. Uskontokasvatuksen antaminen ja kulttuuriperinnön siirtäminen ovat päivähoidossa kasvattajan vastuulla, mutta esimerkiksi tunnustuksellisen evankelisluterilaisen kasteopetuksen antaminen tai koraanikoulun pitäminen jää kunkin seurakunnan tai yhteisön omaksi tehtäväksi. TAVOITTEET: Tutustutaan uskonnon/katsomuksen perinteisiin ja tapoihin, huomioiden perheen näkemykset Tutustutaan uskonnollisiin juhlapyhiin Kulttuuriperinteeseen tutustuminen SISÄLLÖT: Hiljentyminen, rauhoittuminen Hengelliset laulut, kertomukset, kuvakirjat Kirkkokäynnit Seurakunnan vierailut 25
8. Tuki varhaiskasvatuksessa Varhaiserityiskasvatus on osa varhaiskasvatuksen palvelujärjestelmää. Sen tehtävänä on arvioida lapsen mahdollista tuen tarvetta yhdessä vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan kanssa. Huittisissa toimii yksi varhaiskasvatuksen erityisopettaja, jonka työkenttänä on koko Huittisten varhaiskasvatus: päiväkodit, ryhmis ja perhepäivähoito. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja käy päivähoitoyksiköissä havainnoimassa lapsia ja seuraamassa lapsiryhmien toimintaa sekä konsultoimassa päivähoitoyksiköiden henkilökuntaa lasten kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen liittyvissä asioissa. Tehtävänä on yhteistyössä lapsen päivähoitoyksikön henkilökunnan kanssa auttaa lasta ja hänen perhettään silloin, kun lapsen kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle tarvitaan tukea. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu tukea tarvitsevien lasten päivähoitomuodon valintaan sekä avustajien sijoitteluun yhdessä varhaiskasvatusjohtajan, päiväkodin johtajien ja perhepäivähoidon ohjaajan kanssa. Lisäksi tehtäviin kuluu erityispäivähoidon tarpeen kartoitus, koordinointi ja kehittäminen Huittisissa. Yhteistyöverkostoon kuuluvat mm. lasta tutkivat ja kuntouttavat tahot, perheneuvola, sosiaalityöntekijät, lastensuojelu, terveydenhuolto ja opetustoimi. KOLMIPORTAINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA Jokaisella ohjatussa varhaiskasvatuksessa olevalla lapsella on oikeus saada yksilöllistä tukea kasvuunsa ja kehitykseensä. Sekä esiopetuksessa olevilla että alle esiopetusikäisillä lapsilla tuki rakentuu kolmiportaisesti, jolloin jokainen lapsi on oikeutettu varhaiskasvatustoiminnan tarjoamaan yleiseen tukeen. Päivähoidon alussa lapselle laaditaan yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma yhdessä vanhempien ja kasvatushenkilöstön kanssa. Suunnitelmaan kirjataan lapsen vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita sekä asioita, joita harjoitellaan yhdessä kotona ja päivähoidossa. Erityinen tuki Päivähoidon työkalupakki Kuntoutussuunnitelma Tehostettu tuki Päivähoidon työkalupakki Tehostetun tuen suunnitelma Yleinen tuki Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma Tukimuotoina mm. suunniteltu ja ohjattu varhaiskasvatustoiminta suunnitelmat pienryhmätoiminta joustavat ryhmittelyt ennakointi eriyttäminen säännöllinen päiväjärjestys kuvien ja tukiviittomien käyttäminen avustajapalvelut muut tukipalvelut ja apuvälineet varhaiskasvatuksen erityisopettajan tuki 26
Mikäli yleinen tuki ei riitä ja lapsi tarvitsee enemmän tukea jollakin kasvunsa ja kehityksensä osaalueella, laaditaan yhdessä vanhempien kanssa tehostetun tuen suunnitelma liitteeksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Samalla mietitään, tarvitseeko lapsi jatkotutkimuksia. Lapsella on oikeus tehostettuun tukeen myös silloin, jos lastenneuvolassa tehdyn määrävuositarkastuksen yhteydessä suositellaan tukea jollakin kehityksen osa-alueella, esim. kielelliset taidot, motoriikka jne. Onkin tärkeää, että lapsen kehitystä seurataan ja mahdolliset tuen tarpeet havaitaan mahdollisimman varhain. Tuolloin voidaan myös aloittaa lapsen tarvitsemat tukitoimet yhteistyössä vanhempien ja päivähoidon kasvatushenkilöstön kanssa. Varhaiskasvatuksen arjessa on paljon erilaista toimintaa ja menetelmiä, jotka tukevat jokaisen lapsen kehitystä. Näitä ovat mm. suunniteltu ja ohjattu toiminta, säännöllinen päiväjärjestys, asioiden ennakointi, toiminta pienryhmissä, kuvien ja tukiviittomien käyttö jne. Lapsen yksilölliseen suunnitelmaan kirjataan tarkemmin niitä toimintoja, joista hän hyötyy ja joita otetaan huomioon toiminnan suunnittelussa. Mikäli lapsella on erikoislääkärin tai muun asiantuntijan lausunto ja suositus kuntouttavasta päivähoidosta, on hänellä oikeus erityiseen tukeen ja tuolloin hänelle laaditaan päivähoitolain velvoitteen mukaisesti varhaiskasvatuksen kuntoutussuunnitelma yhdessä vanhempien, päivähoidon kasvatushenkilöstön sekä kuntouttavien tahojen kanssa. Erityisen tuen tarkoituksena on mahdollistaa lapselle tasa-arvoinen osallistuminen lapsiryhmän toimintaan riippumatta hän tarvitsemansa tuen tarpeen määrästä. Huittisissa tuki järjestetään lapsen omassa päivähoitoryhmässä. Mahdollisuuksien mukaan pienennetään ryhmän kokoa tai palkataan ryhmän avuksi lisähenkilökuntaa. 27
MONIALAINEN YHTEISTYÖ Lapsille ja perheille tarjottavan varhaisen tuen edellytyksenä on toimiva yhteistyö eri palveluntuottajien välillä. Näitä tahoja ovat Huittisissa terveyskeskuksen lastenneuvola ja puheterapia, perheneuvola sekä lastensuojelun sosiaalipalvelut. Lastenneuvolan ja päivähoidon välisessä yhteistyössä on käytössä tiedonsiirtolomake, johon päivähoidon henkilöstö kirjaa omia havaintojaan lapsen kehityksestä. Vanhemmat vievät lomakkeen neuvolan terveydenhoitajalle lapsen määrävuositarkastukseen ja hän kirjaa siihen yhteenvedon neuvolakäynnistä sekä mahdolliset suositukset tukitoimista. Neuvolakäynnin jälkeen vanhemmat palauttavat lomakkeen lapsen päivähoitopaikkaan. Lapsen kehitykseen liittyvät tarkemmat arvioinnit tehdään joko puheterapeutin tai perheneuvolapsykologin vastaanotolla. Lähetteen arviointeihin tekee lapsen oma terveydenhoitaja. Puheterapeutin arvioinnit on hyvä tehdä silloin, kun huoli herää lapsen kielen kehitykseen liittyvistä asioista. Perheneuvolaan kannattaa olla yhteydessä silloin, kun huoli on herännyt lapsen kehityksestä, tunne-elämästä tai käytöksestä. Sekä puheterapeutin että psykologin tekemien arviointien jälkeen pidetään palautepalaveri, johon vanhempien luvalla kutsutaan mukaan myös lapsen päivähoitoryhmän edustaja. Lastensuojelun tarkoituksena on turvata lapselle oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun. Lastensuojelun tehtävänä on vaikuttaa lasten kasvuoloihin tukemalla huoltajia lasten kasvatuksessa sekä toteuttamalla perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua. Lapsen hyvinvointi on vanhempien, varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteinen tavoite. 28
9. Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset varhaiskasvatuksessa Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten hoito, kasvatus ja opetus järjestetään osana Huittisten kaupungin varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatukseen osallistuvia maahanmuuttajia erottaa toisistaan kieli ja kulttuuri, maahanmuuton syy ja maassaoloaika. Nämä lasten taustat otetaan huomioon lapsen hoitoa, kasvua ja esiopetusta suunniteltaessa yhteistyössä huoltajan kanssa. Tarvittaessa käytetään tulkkipalvelua apuna esim. huoltajien kanssa käytävissä lapsen varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa. Varhaiskasvatuksessa tuetaan lapsen suomen kielen kehittymistä, vahvistetaan oman äidinkielen merkitystä sekä mahdollisuutta kasvaa kahteen kulttuuriin. Varhaiskasvatuksessa tavoitteena on, että lapsi saavuttaa mahdollisimman toimivan suomen kielen taidon eri kielen osa-alueilla (ymmärtäminen, tuottaminen, sanavarasto, rakenteet). Maahanmuuttajalasten suomenkielen opetuksessa käytetään tukena mm. materiaalia Opetushallituksen julkaisemaa Aamu -materiaalia. Hoidon alkaessa lapsen suomen kielen taitotaso voidaan arvioida esim. Kettu -testillä. Arvioinnin perusteella saadaan selville mitä lapsi osaa ja mitä tulisi vielä harjoitella ja opettaa kielen osa-alueilla. Kaikki varhaiskasvatuksen arkipäivän toiminnat esim. aamukokoontumiset, pukeutumis- ja leikkitilanteet tukevat lapsen kielen oppimista, ryhmäytymistä ja sosiaalisia taitoja. Maahanmuuttajalapsen suomen kielen kehittymisen tukena käytetään mm. tukiviittomia, PCS -kuvia, loruja, sormileikkejä, selkeitä/lyhyitä ohjeita, toimintojen toistuvuutta, havainnollistamista sekä erilaisia ryhmärakenteita esim. yksilö-, kokoryhmän- ja pienryhmäohjausta. jutella rakentaa laittaa kengät jalkaan pukea ajatella Varhaiskasvatustoiminta tukee kulttuurivähemmistöön kuuluvia lapsia mahdollisuuteen kasvaa monikulttuurisessa yhteiskunnassa oman kulttuuripiirinsä ja suomalaisen yhteiskunnan jäsenenä. Lapsen äidinkielen merkitystä korostetaan huoltajille ja heitä kannustetaan käyttämään kotona äidinkieltään monipuolisesti. Lapsen kulttuuriin kuuluvia asioita arvostetaan ja ne ovat osa arkipäivän toimintaa. Lapset voivat tuoda kotoaan esimerkiksi satukirjoja, valokuvia/videoita perhejuhlista tai musiikkia. 29
10. Arviointi ja kehittäminen Lapsi varhaiskasvatuksessa Arviointi tukee lapsen kehitystä ja oppimista ja se mahdollistaa oppimisen jatkumon varhaiskasvatuksesta esi- ja alkuopetukseen. Arviointi selkeyttää minäkäsitystä, vahvistaa itsetuntoa ja vaikuttaa lapsen käsitykseen itsestään oppijana. Kasvatushenkilöstön tehtävänä on edistää lapsen edellytyksiä itsearviointiin. Lapsille järjestetään monipuolista toimintaa ja heidän yksilölliset kehitystarpeensa huomioidaan toiminnan suunnittelussa. Havainnoimalla, keskustelemalla ja seuraamalla lasten mielenkiinnon kohteita saadaan lasten mielipide kuuluville arvioinnissa. Lapselle tehdään yhdessä vanhempien kanssa lapsen varhaiskasvatussuunnitelma hoidon alkaessa ja sen toteutumista arvioidaan vähintään kerran toimintakaudessa. Päivähoidon toiminnan keskeisimmät arviointimenetelmät ovat havainnointi ja pedagogiset keskustelut. Päivähoidon henkilöstö havainnoi lasta ja lapsiryhmää, tunnistaa erilaiset lapset ja lasten tarpeet sekä toiminnalle asetetut tavoitteet. Lapsen kanssa voidaan käyttää esimerkiksi hymynaama -kuvakortteja joiden avulla lapsi kertoo oman mielipiteensä toiminnasta. Päivähoitoryhmissä käytetään lapsen kasvun kansiota, jonka tavoitteena on lapsen kehityksen havainnointi ja itsearvioinnin tukeminen varhaiskasvatuksessa yhteisesti sovitun rakenteen mukaan. Vanhemmat Keskusteluja käydään lasten ja lasten vanhempien kanssa sekä päivähoidon henkilöstön kesken. Vanhempien ja lasten suorittama toiminnan arviointi on osa varhaiskasvatuksen jatkuvaa kehittämistä. Vanhemmilla on mahdollisuus vaikuttaa ja arvioida ryhmän toimintaa vanhempainilloissa, lapsensa vasukeskusteluissa ja päivittäisissä tapaamisissa. Yhteistyö on avointa ja luottamuksellista. Vanhempien mielipiteitä kuunnellaan ja kunnioitetaan sekä ne huomioidaan mahdollisuuksien mukaan toimintaa suunniteltaessa. Vanhemmille voidaan toteuttaa arviointikysely, jonka avulla he antavat palautetta päivähoitoyksikön toiminnasta. Henkilöstö Kasvatushenkilöstö arvioi oman ryhmänsä toimintaa ja kehittää sitä yksikkötasolla viikko- ja kuukausipalavereissa. Tarvittaessa myös suunnitteluilloissa voidaan kehittää päivähoitoyksikön toimintaa. Oppimisympäristöä sekä työ- ja toimintatapoja arvioidaan säännöllisesti. Työntekijä arvioi omaa toimintaansa ja kehittää omaa osaamistaan tarpeen mukaan. Päiväkodin johtajan kanssa käydään vuosittain kehityskeskustelu, jossa arvioidaan työntekijän omaa toimintaa, osaamista ja ammatillista kehittymistä. 30