KUUSAMON KOUVERVAARAN URAANIESIINTYMÄN MALMITUTKIMUKSET VUOSINA

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M19/4522/-89/1/10 Kuusamo Kouvervaara Erkki Vanhanen 15.05.1989 KUUSAMON KOUVERVAARAN URAANIESIINTYMÄN MALMITUTKIMUKSET VUOSINA 1979 1987

YHTEENVETO Geologian tutkimuskeskus aloitti uraanitutkimukset Kuusamon Kouvervaarassa vuonna 1979 saatuaan käyttöönsä Outokumpu Oy:n edellisvuonna keräämän uraanitutkimusmateriaalin. Uraanitutkimuksia tehtiin vuosien 1979-1984 aikana. Tutkimusten aikana Kouvervaaran alueella tehtiin yksityiskohtainen geologinen kartoitus ja intensiivinen radioaktiivisuuden mittaus. Lisäksi kaivettiin lähes 100 tutkimuskaivantoa ja kairattiin 25 syväkairausreikää. Kairausmetrejä kertyi yhteensä noin 2 195 m. Tutkimusten tuloksena paikannettiin yli kolme kilometriä pitkä uraaniesiintymä, joka esiintyy kerrosmyötäisenä sedimentogeenisessä serisiittikvartsiittimuodostumassa. Tämä muodostuma on hyvin heterogeeninen sisältäen erilaisia jäseniä lähes puhtaasta kvartsiitista biotiittipitoisiin serisiittiliuskeisiin. Uraaniesiintymä liittyy muodostuman arkoosikvartsiittijäsenen ja serisiittiliuskejäsenen kontaktivyöhykkeeseen. Kouvervaaran uraaniesiintymä ei ole taloudellisesti hyödynnettävissä, sillä uraanipitoisuudet jäävät liian alhaisiksi. Lisäksi esiintymä on pituudestaan huolimatta liian kapea, leveimmilläänkin vain muutamia metrejä. Kairasydänten uraanilävistysten keskimääräinen uraanipitoisuus on noin 385 ppm. Paras lävistys on reiässä R311, missä uraania on 786 ppm 5 m:n matkalla. Parhaat uraanipitoisuudet sijoittuvatkin tämän reiän läheisyyteen. Kairausta ei ole suoritettu kuitenkaan riittävän tiheällä kairausvälillä, jotta pystyttäisiin kunnolla arvioimaan onko esiintymässä hyödynnettäviä osia.

SISÄLLYS 1. JOHDANTO 2. TUTKIMUSTEN TAUSTA 3. SUORITETUT TUTKIMUKSET 3.1 Radiometriset tutkimukset 3.1.1 Skintillometraus ja lohkaretutkimukset 3.1.2 Radontutkimuset 3.2 Kallioperäkartoitus 3.3 Geo- ja litogeokemialliset tutkimukset 3.4 Geofysikaaliset tutkimukset 3.5 Tutkimuskaivannot 3.6 Kairaukset 3.7 Kemialliset analyysit ja gammaspektrometrimääritykset 3.8 Petrografiset tutkimukset 3.9 Muut tutkimukset 4. KOUVERVAARAN ALUEEN JA URAANIESIINTYMÄN GEOLOGIASTA 5. SAAVUTETUT TULOKSET 6. AIHEEN ARVIOINTI KIRJALLISUUS LIITTEET LIITTYY

JOHDANTO Kouvervaaran uraaniesiintymä sijaitsee Kuusamon kunnassa karttalehdellä 4522 09 B ja D (kuva 1). Esiintymän sijaintipaikan maasto on kauttaaltaan loivasti viettävää etelärinnettä, jota Kuusamon alueen tyypilliset rinnesuot pilkkovat. Uraaniesiintymä on kaikkiaan tavoitettu yli kolmen kilometrin matkalta. Esiintymä ei ole tä11ä matkalla kuitenkaan täysin yhtenäinen, sillä keskipaikkeilla myöhäisemmät siirrokset katkovat esiintymää. Itäpäässä (Rovavaaran alue) esiintymää katkovat myös siirrokset samalla kun radioaktiivinen säteily heikkenee ja esiintymän jäljittäminen ei enää onnistunut. Länsipäässä esiintymä jatkuu todennäköisesti maapeitteiden alla Yli-Kitkajärven alle. Koska maapeitteet esiintymän päällä ovat enimmäkseen ohuita, on paikantaminen tapahtunut suurelta osin kaivinkonemontutuksella. Mahdollisia jatkotutkimuksia ajatellen on otettava huomioon, että Kouvervaaran alueen etelärinteen rinnesuot (ns. Riihisuon alue) on rauhoitettu vuonna 1987 vahvistetun valtakunnallisen soidensuojeluperusohjelman perusteella. Ensimmäiset maininnot Kouvervaaran alueen geologiasta esiintyvät jo Ingbergin (1876) julkaisussa. Kuitenkin tähän mennessä ainoa yhtenäinen geologinen kartta karttalehtiselityksineen Kuusamon liuskealueesta on Hackmanin ja Wilkmanin (1925 ja 1929) tekemä. Piispanen (1972) käsittelee väitöskirjatyössään myös Kouvervaaran alueen geologiaa. Geologian tutkimuskeskuksen kallioperäosasto on kartoittanut Kouvervaaran kallioperän A. Silvennoisen johdolla, mutta karttoja ei ole vielä julkaistu. Malminetsintätöitä ennen Geologian tutkimuskeskusta Kouvervaarassa ovat tehneet Suomen Malmi Oy 1950- ja 1960-luvulla ja Outokumpu Oy 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Suomen Malmi Oy:n tutkimuksissa paikantui Apajalahden kultamineralisaatio, joka sijaitsee Yli- Kitkajärven rantaveden alla noin puoli kilometriä uraanimineralisaatiosta pohjoiseen (Airas 1965). Outokumpu Oy:n tutkimuksissa löytyi Lemmonlahden kobolttiesiintymä, joka sijaitsee parisen kilometriä uraanimineralisaatiosta pohjoiseen samassa malmipotentiaalisessa vyöhykkeessä kuin Apajalahden kultaesiintymäkin (Kuronen 1981). Näille kahdelle esiintymälle on Outokumpu Oy hakenut kaivospiirit vuonna 1987.

Geologian tutkimuskeskus tutki Kouvervaaran uraanimineralisaatiota vuosina 1979-1984. Intensiivisin tutkimusvaihe ajoittuu vuosiin 1979-1982, jonka jälkeen tutkimukset ovat olleet lähinnä tarkistusluonteisia. Kouvervaaran alueen kallioperästä ja sen uraanimineralisaatiosta on J. Vuokko tehnyt pro gradu-tutkielman Turun yliopistossa vuonna 1988. 2. TUTKIMUSTEN TAUSTA Kesällä 1978 löysi outokumpu Oy:n malminetsintä (OKME) useita kymmeniä radioaktiivisia serisiittikvartsiittilohkareita Riihivaaran etelärinteeltä ja Riihilammin pohjoispuolelta (kuva 2). Joistakin paikoin radioaktiivisuutta tavattiin kallioistakin. Samana kesänä yhtiö suoritti alueella lohkarekartoitusta ja humusten näytteenottoa. Noihin aikoihin yhtiö oli kuitenkin lopettelemassa uraanin etsintäänsä. Sen vuoksi se luovutti Kouvervaaran alueelta keräämänsä tutkimusmateriaalin Geologian tutkimuskeskukselle, joka jatkoi alueen uraanitutkimuksia. Tutkimuksista vastasi ensin alkuvuodesta 1979 FM P. Huomo. Myöhemmin samana vuonna tutkimukset otti hoitaakseen FM H. Pyy. Vuoden 1982 alusta lähtien tutkimuksista ovat vastanneet FM K. Pääkkönen ja allekirjoittanut. Tutkimuksia on johtanut FT P. Ervamaa. Kesällä 1979 paikannettiin mineralisaatiota 600-700 m:n matkalta läntiseltä Kouvervaaralta, josta Riihivaaran lohkareet ovat peräisin. Seuraavana kesänä mineralisaatiota paikannettiin kaivinkonemontutuksin yli puolen kilometrin matkalta itäiseltä Kouvervaaralta Riihilampien pohjoispuolelta. Lisäksi löydettiin radioaktiivisuutta Rovavaarasta ja vajaa kilometri isommasta Riihilammesta itään. Kairausta suoritettiin läntisellä Kouvervaaralla jo syksyllä 1979. Kairausta jatkettiin kesällä 1980 ensin läntisellä Kouvervaaralla ja myöhemmin itäosassa. Vuosien 1980-1982 aikana suoritetuilla kairauksilla mineralisaatio saatiin rajattua itäsuuntaan. Kesällä 1982 itäinen ja läntinen mineralisaatio saatiin yhdistettyä kaivinkonemontutuksin. Vuonna 1984 suoritettiin vielä tutkimuskairausta mineralisaation itäosassa.

3. SUORITETUT TUTKIMUKSET Kouvervaaran alueella on suoritettu useita eri tutkimusmenetelmiä, joista suuri osa on ollut erilaisten uraanietsintämenetelmien testausta. Erikoisin lienee ns. uraanikoiran käytön kokeilu. 3.1. Radiometriset tutkimukset 3.1.1. Skintillometraus ja lohkarekartoitus Uraanin etsinnän alkuvaiheen yksi tärkeimmistä maastotutkimusmenetelmistä on skintillometrillä suoritettavat gammasäteilymittaukset, joita OKMEkin suoritti Kouvervaaran alueella kesällä 1978. Geofysikaalisten mittausten yhteydessä vuonna 1981 GTK mittasi kokeilumielessä systemaattisesti radioaktiivisuuden 10,5 km 2 :n alueelta. Mittauslinjojen väli oli 50 100 m ja mittauspisteiden väli 10-20 m. Mittauslinjojen suunta oli pohjois-etelä. Tätä ennen oli kuitenkin suoritettu detaljeissaan huomattavasti intensiivisempi hakumittaus, joiden avulla esiintymät ja lohkareikot oli jo paikannettu. Alueellinen mittaus ei siten tuonut oleellisesti mitään uutta. Matalalentomittauksissa Kouvervaaran alueen radioaktiiviset lohkareet erottuvat oikein hyvin. Voidaankin sanoa Kouvervaaran alueen kokemusten perusteella, että nykyinen lentomittaustekniikka tuottaa saman tai jopa paremman tuloksen kuin linjoittain tapahtuva skintillometraus. Jo OKME paikansi lohkarekartoituksessaan alueen kaksi lohkarejonoa: Riihivaaran ja Riihisuon lohkarejonot (kuva 2). Näistä edellinen sisältää enemmän lohkareita ja on yhtenäisempi kuin jälkimmäinen. Sen vuoksi Riihivaaran lohkarejonossa on suoritettu enemmän detaljitutkimuksia kuin Riihisuon lohkarejonossa. Riihivaaran RA-lohkareiden esiintymisalueelta on paikannettu kaikkiaan n. 400 lohkaretta, jotka muodostavat n. 5 km pitkän ja 100-150 m leveän jonon. Lohkareista on valittu analysoitaviksi ja mikroskooppis-petrografisiin tutkimuksiin 32 tyyppinäytettä. Riihisuon RA-lohkareiden määrä on huomattavasti vähäisempi (n. 30 kpl) ja esiintymisalue epäyhtenäisempi verrattuna Riihivaaran lohkareisiin. Kuitenkin alue, mistä lohkareita on tavattu

on noin 2 km pitkä. Lohkarejonon leveys on alle 100 m. Noin kymmenestä lohkareesta on tehty analyysi- ja petrografisia tutkimuksia. 3.1.2. Radontutkimukset Uraanin radioaktiivisen hajoamisen seurauksena syntyy hajoamistuotteena mm. radonkaasua. Radonkaasun määrän mittausta maaperästä käytetään yhtenä uraanin etsimismenetelmänä maailmalla. Mittausmenetelmät perustuvat radonisotooppien 222Rn ja 220Rn hajaantuessaan lähettämän alfasäteilyn mittaamiseen. Kouvervaaran alueella on kokeiltu kahdenlaista radonmittausmenetelmää. Alfasäteily voidaan mitata joko sinkkisulfidimenetelmällä tai käyttämällä alfasäteilylle herkistettyä filmiä. Edellisessä menetelmässä radonkaasu imetään ZnS-jauheeseen, jossa alfapommituksen seurauksena syntyy valontuikahduksia. Nämä muutetaan sähköisiksi pulsseiksi valomonistimen avulla. Rekisteröimällä sähköisten pulssien määrä radonpitoisuus voidaan laskea. Filmimenetelmässä lasketaan alfasäteilyn filmiin synnyttämät törmäysjäljet. Kesällä 1980 kokeiltiin sinkkisulfidimenetelmää käyttämällä ALFAMETER-laitteistoa. Tarkoituksena oli yhdistää itäinen ja läntinen osa toisiinsa. ALFAMETER-laitteistossa on digitaalinen alfasäteilymittari, josta kellon avulla saadaan pulssit tuntia kohti. Kymmenen ALFAMETER-laitteiston sisältävää putkea (halk. n. 5 cm ja pit. n. 30 cm) haudattiin maahan 30 cm:n syvyyteen vuorokaudeksi. Menetelmällä saadut maksimipulssimäärät korreloituivat verrattain hyvin uraanipitoisen vyöhykkeen kanssa. Tämän menetelmän heikkoutena olivat ns. haamuanomaliat, joille ei kaivinkonemontutuksessa löytynyt selitystä. Lisäksi laitteet 'saastuivat' alfasäteilystä niin, että viikon kuluttua mittausten aloittamisesta yli 80 3 laitteista oli toimintakyvyttömiä. Niinpä mittaukset piti keskeyttää. Kesällä 1983 testattiin filmimenetelmään perustuvaa uutta AlfaCards-menetelmää. Alfa-herkät A1faCards-kortit haudattiin 30-50 cm:n syvyiseen kuoppaan kiinnitettynä kumollaan olevan pakasterasian sisäpuolelle. Kuopat sijoitettiin 5-20 m:n välein. Noin 12 tunnin kuluttua kalvot otettiin ylös ja asetettiin digitaaliseen lukulaitteeseen, joka antoi tuloksen pulsseina sekuntia kohden.

A1faCards-menetelmä toimi hyvin silloin, kun maapeitteet olivat alle 2 m. Tätä paksumpien maapeitteiden alueella menetelmällä ei saatu tulosta uraanimineralisaatiosta huolimatta. 3.2. Kallioperäkartoitus Uraaniesiintymän lähiympäristön kallioperä on detaljeissaan kartoitettu noin 3,5 km 2 :n alueelta ja yleispiirteisemmin noin 30 km 2 :n alueelta. Esiintymän lähiympäristö on hyvin, joskin selektiivisesti paljastunutta. Kalliopaljastumia on satoja. Länsiosassa maapeitteet ovat ohuempia kuin idässä, jossa esiintymä on saatu esille pääosin kaivinkoneella ja kairaamalla. Yksityiskohtaiset kallioperäkartoituksen tulokset ilmenevät Vuokon (1988) pro gradu-työstä. 3.3. Geo- ja litogeokemialliset tutkimukset Moreenin hienofraktion U- ja Th- pitoisuuksien varmistamiseksi on otettu vuosien 1979-1981 aikana 758 pedogeokemiallista näytettä yhtä monesta pisteestä. Lisäksi on vuosina 1984 ja 1986 otettu uraaniesiintymän lähiympäristöstä Au-pitoisuuksien testaamiseksi 19 näytepisteestä 19 näytettä. Litogeokemiallisia soijanäytteitä on otettu yhteensä 352 kpl. osa näistä on otettu kallioperän U-ja Th-pitoisuuksien toteamiseksi, mutta suurimmalla osalla näytteitä on ollut tarkoitus testata alueen kallioperän Au-potentiaalisuutta. 3.4. Geofysikaaliset tutkimukset Uraanimineralisaation ympäristö katettiin tutkimusten aikana geofysikaalisin mittauksin 10,5 km 2 :n alalta. Nyttemmin mittausalue käsittää kymmeniä neliökilometrejä Kouvervaaran ympäristöä. Mitattavat suureet olivat magneettisuus, sähköiset reaali- ja imaginäärikomponentit sekä radioaktiivisuus. Myöhemmin on lisäksi tehty alueen sulfidimalmitutkimuksiin liittyviä VLF-R-mittauksia.

3.5. Tutkimuskaivannot Kaivinkonemontutus on ollut hyvin tärkeässä asemassa geologisessa tutkimuksessa ja varsinkin jäljitettäessä mineralisaation itäosaa. Tutkimuskaivantoja on tehty kaikkiaan n. 80 kpl. Kaivantojen syvyydet vaihtelevat 0,5 5 m ja pituus 1-150 m. Tärkeimmät kaivannot on esitetty kuvassa 2. 3.6. Kairaukset Uraaniesiintymän tutkimiseksi on vuosien 1979-1982 aikana kairattu yhteensä 25 syväkairausreikää, joiden yhteispituus on 2195,10 m. Reikien paikat yhtä lukuunottamatta (R316) ilmenevät kuvasta 2. 3.7. Kemialliset analyysit ja gammaspektrometrimääritykset GTK:n Otaniemen gammaspektrometrillä on tehty U- ja Th-määrityksiä 293:sta pedogeokemiallisesta, 154:stä litogeokemiallisesta, 93:sta syväkairaus- ja 137:stä lohkare- tai kallionäytteestä. GTK:n Pohjois-Suomen kemian laboratoriossa on analysoitu 19:sta pedogeokemiallisesta näytteestä Cu, Co, Ni, Zn, Pb, Ag, Mo ja Au. Otaniemen kemian laboratoriossa on määritetty 31:stä kairasydännäytteestä Cu, Co, Ni, Fe, S ja Ag. Osasta näistä on lisäksi määritetty Zn, Pb ja Au. Litogeokemiallisista näytteistä on kaikista analysoitu GTK:ssa Rovaniemellä Cu, Co, Ni, Zn, Pb, ja Au. Lisäksi 154:stä näytteestä on analysoitu Mo ja As.

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen reaktorilaboratoriossa on määritetty Rb, Sr, Y, Zr, Nb, Mo, K, Ca, Ti, V, Cr, Mn, Fe, Ni, Cu, Zn, Ga ja Pb neljästä näytteestä (EJV-80-32.1, 48.1, 55.5 ja 74.1). 3.8. Petrografiset tutkimukset Petrografisia tutkimuksia varten on kaikkiaan valmistettu 245 ohuthiettä. Pääosin tutkimukset on tehnyt J.Vuokko. Lisäksi hän hän on tehnyt GTK:n Otaniemen mikroanalysaattorin EDS:llä (EDS = energy dispersive spectrometry) kvalitatiivisia mineraalimäärityksiä kiillotetuista ohuthieistä. 3.9. Muut tutkimukset Vuoden 1981 kesällä ja syksyllä GTK yritti kouluttaa Kouvervaaran alueella saksanpaimenkoira Hessusta maailman ensimmäistä uraanikoiraa. Ajatuksena oli, että radioaktiivisesta lähteestä tuleva radioaktiivinen säteily ärsyttää koiran herkkää hajuepiteeliä, jolloin koira vaistoaisi säteilyn ja ilmaisisi asian ohjaajalleen. Tulokset jäivät kuitenkin niin vaatimattomiksi, että koiran käyttämisestä luovuttiin. 4. KOUVERVAARAN ALUEEN JA URAANIESIINTYMÄN GEOLOGIASTA Kerrossidonnainen ja myös kerrosmyötäinen Kouvervaaran uraaniesiintymä sijoittuu sedimentogeeniseen serisiittikvartsiittimuodostumaan, joka muodostaa tiukan synkliinirakenteen Kouvervaaran etelärinteellä. Geologisesti erittäin mielenkiintoinen esiintymä on iästään huolimatta rinnastettavissa peneconcordanttiin hiekkakivityyppiin. J. Vuokko esittää seikkaperäisesti Kouvervaaran alueen ja uraaniesiintymän geologian pro gradu-työssään (1988). Myös Vanhanen (1988) käsittelee jonkin verran alueen geologiaa Kouvervaaran koboltti-kultaesiintymää kuvaavassa raportissaan. Tämän vuoksi geologiseen kuvaukseen ei tässä yhteydessä keskitytä tämän tarkemmin.

5. SAAVUTETUT TULOKSET Tutkimusten tuloksena on paikannettu katkeileva, yhteispituudeltaan yli kolme kilometriä pitkä lähes pystyasentoinen uraaniesiintymä, jonka leveys jää tosin hyvin kapeaksi (muutamasta sentistä muutamiin metreihin). Syvyyssuuntaa ei ole rajattu. Kairanrei'istä tavatut uraanipitoisuudet ovat hyvin heterogeenisiä: yksittäiset pitoisuudet (1 m:n analyysipätkissä) vaihtelevat 50-2710 ppm. Lävistysten keskipituus on noin 4 m ja keskimääräinen U-pitoisuus n. 385 ppm. Parhaat U-pitoisuudet tavataan esiintymän itäosasta Riihilampien pohjoispuolelta, missä analysoitujen näytteiden yksittäiset pitoisuudet voivat kohota yli yhden prosentin. Kairauksien paras U-lävistys on reiässä R311, jossa 5 m:n matkalla U-pitoisuus on 786 ppm. Merkittäviä kultapitoisuuksia ei kultanalyyseissä tavattu. Myös muiden metallien pitoisuudet jäivät merkityksettömän alhaisiksi. 6. AIHEEN ARVIOINTI Kouvervaaran uraaniesiintymä ei ole taloudellisesti hyödynnettävissä, sillä uraanipitoisuudet ja esiintymän leveys jäävät liian vaatimattomiksi. Itäosassa uraanipitoisuudet voivat kuitenkin pienialaisesti nousta huomattavan korkeiksi. Lisäksi Riihisuon lohkareiden täsmällistä lähtöpaikkaa ei kairaustiheyden harvuuden vuoksi tavoitettu. Lohkareista useat ylittävät malmin rajan. Niinpä esiintymän itäosassa, reiän R311 tienoilla, on mahdollista paikantaa pienimuotoinen, muuta aluetta rikkaampi uraanirikastuma. Rikastuman täsmällinen paikantaminen ja koon määrittäminen vaatii kuitenkin jatkokairauksia. Uraanipitoisuuksien alhaisuuden ja muiden arvometallien merkityksettömän pitoisuusuuksien vuoksi Kouvervaaran uraaniesiintymän tutkimuksista on luovuttu.

KIRJALLISUUS Airas, K. 1965: Kuusamon Apajalahden kultamalmin ja sen lähiympäristön geologiaa. Pro gradu-tutkielma. Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian laitos. Hackman, V. & Wilkman, W.W. 1925: Suomen geologinen yleiskartta, 1 : 400 000. The general geological map of Finland. Lehti - Sheet D6, Kuolajärvi. Hackman, V. & Wilkman, W.W. 1929: Suomen geologinen yleiskartta, Lehti D6, Kuolajärvi. Kivilajikartan selitys. Kuronen, U. 1981: Kouvervaaran sulfidiesiintymän geologisesta ympäristöstä Kuusamon liuskealueen länsiosassa. Pro gradu-tutkielma. Turun yliopiston geologian ja mineralogian laitos. Piispanen, R. 1972: On the spilitic rocks of karelidic belt in western Kuusamo, northeastern Finland. Acta Univ. Oul. A4. Geol. 2. Silvennoinen, A. 1972: On the stratigraphical and structural geology of the Rukatunturi area, northeastern Finland. Geol. Survey Finland Bull. 257. Vanhanen, E. 1988: Kuusamon Kouvervaaran koboltti-kultaesiintymän malmitutkimukset vuosina 1982-1988. GTK:n julkaisematon raportti M19/4522/-88/1/10. Vuokko, J. 1988: Kuusamon Kouvervaaran kallioperä ja siihen liittyvä uraaniesiintymä. Pro gradu-tutkielma. Turun yliopiston geologian ja mineralogian laitos.

LIITTEET: 1. Luettelo syväkairausrei'istä LIITTYY (Säilytetään GTK:n arkistossa) Pääkkönen, K. 1984: Tutkimustyöselostus Kuusamossa valtausalueilla Riihivaara 1 ja 2, kaiv. rek.,n:o 3202 suoritetuista malmitutkimuksista vuosina 1981-1982. GTK:n julkaisematon raportti M06/4522/-84/1/60. Vanhanen, E. 1987: Tutkimustyöselostus Kuusamossa valtausalueilla Kouvervaara 1 ja 2, kaiv. rek. n:o 2938 suoritetuista malmitutkimuksista. GTK:n julkaisematon raportti M06/4522/- 87/1/60. Vanhanen, E. 1987: Tutkimustyöselostus Kuusamossa valtausalueilla Rovavaara 1 ja 2, kaiv. rek. n:o 3202 suoritetuista malmitutkimuksista. GTK:n julkaisematon raportti M06/4522/- 87/2/60. Vanhanen, E. 1988: Tutkimustyöselostus Kuusamossa valtausalueella Kesäniemi 1, kaiv. rek. n:o 3338/1 suoritetuista malmitutkimuksista. GTK:n julkaisematon raportti M06/4522/-88/1/60. Geofysikaaliset kartat: M25/4522 09 B 22,23 Säteilykartat: Gammasäteilyn D 02,03 totaali-intensiteetti D 07,08,12,13 D 09,14 D 17,18 D 19 M22/4522 09 B 22,23 Magneettiset kartat D 02,03 D 07,08,12,13

D 09,14 D 17,18 D 19 M24,126/4522 09 B 22,23 D 02,03 D 07,08,12,13 D 09,14 D 17,18 D 19 Sähköiset kartat: Slingram- mittausten reaalikomponentit M24,116/4522 09B 22,23 D 02,03 D 07,08,12,13 D 09,14 D 17,18 D 19 Sähköiset kartat: Slingram- mittausten imaginäärikompo- nentit Kemialliset analyysit: 1. Palanäyteanalyysit 2. Pedogeokemiallisten näytteiden analyysit: M/79/48501-48614, M80/48201-48316, M80/43140-43154, M81/92198 92245 M84/42279-42291, M86/42516-42519 3. Litogeokemiallisten näytteiden analyysit: K83/10001-10198 ja K83/14501-14654 Syväkairausraportit: M52.5/4522/-79/R301 - R306 M52.5/4522/-80/R307 - R316

M52.5/4522/-81/R317 - R319 M52.5/4522/-82/R320 - R322 M52.5/4522/-83/R404 - R405 M52.5/4522/-84/R406 Syväkairausanalyysit: M52.6/4522/-79/R301 - R306 M52.6/4522/-80/R307 - R309 ja R311 - R315 M52.6/4522/-81/R317 - R319 M52.6/4522/-82/R320 - R321 M52.6/4522/-83/R404 - R405 M52.6/4522/-84/R406 Syväkairausprofiilit: M52.7/4522/-79/R301 - R306 M52.7/4522/-80/R307 - R316 M52.7/4522/-81/R317 - R319 M52.7/4522/-82/R320 - R322 M52.7/4522/-83/R404 - R405 M52.7/4522/-84/R406 Geologiset havainnot: (Säilytetään Pohjois-Suomen malminetsintäalayksikön arkistossa Rovaniemellä) KAP-79-L1 KAP-79-14 KAP-79-L26 KAP-79-34 MIK-79-15 ACW-79-L12 ACW-79-45 HNP-80-1 HNP-81-1 KAP-79-L12 KAP-79-22 KAP-79-L32 KAP-79-641 MIK-79-88 ACW-79-16 ACW-79-80 HNP-80-8 HNP-81-47.1

JEN-80-1 EJV-80-1 EJV-81-28 JKV-80-69 JKV-81-1 JKV-82-15 JKV-83-1 JKV-83-39 JEN-80-9 EJV-80-112.2 EJV-80-105 JKV-80-111 JKV-81-442 JKV-82-200 JKV-83-19.4 JKV-83-77

Liite 1 KOUVERVAARAN URAANIESIINTYMÄN SYVÄKAIRAUSREIÄT Reikä x y z Suunta 0 Lähtökaltevuus º Syvyys m R301 7337.191 4444.292 310 0 45 70.10 R302 7337.209 4444.345 310 0 30 59.90 R303 7337.200 4444.393 310 0 30 70.00 R304 7337.191 4444.446 320 0 30 65.00 R305 7337.196 4444.495 320 0 30 60.00 R306 7337.165 4444.436 310 0 45 85.00 R307 7337.157 4444.191 310 0 40 70.80 R308 7337.158 4444.241 310 0 40 79.90 R309 7337.083 4444.245 300 0 45 150.35 R310 7337.618 4447.061 340 345 43 150.15 R311 7337.537 4446.625 350 345 45 130.10 R312 7337.543 4446.532 350 345 45 49.25 R313 7337.504 4446.539 350 345 45 94.80 R314 7337.500 4446.370 360 345 45 35.10 R315 7337.488 4446.373 360 345 60 69.10 R316 7336.537 4446.625 310 180 44 160.60 R317 7337.587 4446.709 350 350 42 89.65 R318 7337.610 4446.805 350 350 26 100.20 R319 7337.729 4447.039 350 350 45 150.40 R320 7337.841 4447.221 350 350 30 101.60 R321 7337.898 4447.309 350 350 28 53.10 R322 7337.839 4447.321 348 350 28 90.50 R404 7337.507 4446.208 360 165 48 71.00 R405 7337.513 4446.233 360 165 47 58.40 R406 7337.455 4446.187 357 345 45 80.10 YHT. 2195.10 m