GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 19/4522, 4611, 4612, 4613/-90/2/10 Kuusamo ja Salla Erkki Vanhanen

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 19/4522, 4611, 4612, 4613/-90/2/10 Kuusamo ja Salla Erkki Vanhanen SULFIDIMALMI- JA KULTATUTKIMUKSET KUUSAMON JA SALLAN KUNTIEN ALUEILLA VUOSINA KOHTEISSA VILKASLAMPI, PAINANTEENNIITTY, MAITOKOSKI, PERTTUMAAAPA, JUHONLAMPI, PULLEALAMPI, MANALANNIEMI, KOTIKUMPU, SAARILAMPI, PAUKUTTAJA, YLIMMÄINEN KOKALAMPI, MURRON- MAA, KOTISUO JA RIIHILAMPI-ROVAVAARA

2 YHTEENVETO Tässä raportissa käsitellään malminetsintäkohteita, joissa malminetsintätöitä on tehty lähinnä tarkistusluonteisesti. Suurimmalla osalla kohteista malmitutkimuksia ei ole tarpeen myöhemmin jatkaa. Joidenkin kohteiden malmitutkimukset olisi kuitenkin perusteltua viedä pidemmälle. Vilkaslammin, Painanteenniityn ja Maitokosken kohteet sisältävät sulfideja, mutta todetun kullan määrä on jäänyt alhaiseksi. Tämä johtunee erilaisesta metamorfisesta ympäristöstä muuhun Kuusamon liuskealueeseen nähden. Maitokosken malmitutkimukset arvometallien suhteen on syytä joskus saattaa loppuun. Manalanniemen ympäristö, johon myös Pullealampi ja Juhonlampi kuuluvat, tarjoaa geologisesti ja tektonisesti lupaavan ympäristön kultamalminmuodostusta ajatellen. Kohteissa suoritetuissa tutkimuksissa kultaa ei kuitenkaan tavattu, joten tutkimuksia ei jatkettu pidemmälle. Kotikummun, Saarilammin ja Ylimmäisen Kokanlammin kohteissa on todettu rapautuneita ja vaihtelevasti kaolinisoituneita kiviä. Varsinaisia kaoliinitutkimuksia on tehty ainoastaan Ylimmäisellä Kokanlammilla. Täälläkin tulokset jäivät laihoiksi puutteellisen näytteenottokaluston vuoksi. Syvälle ulottuva rapauma on todettu kahden sulfidimineralisaation lisäksi myös Riihilampi-Rovavaara -alueella. Jatkotutkimuksien kannalta ylivoimaisesti lupaavimman kohteen tarjoaa Murronmaa. Täältä tavatut kultapitoisuudet ovat korkeita. Valitettavasti alue on erittäin heikosti paljastunut. Murronmaassa onkin ainoa kalliopaljastuma usean neliökilometrin alueella. Kohteen lähiympäristöstä on lisäksi lukuisia sähköisiä IP-johteita sekä moreenin kulta-anomalioita. Toinen jatkotutkimusten kannalta potentiaalinen alue on Paukuttaja, missä on todettu malminmuodostuksen kannalta tärkeää hydrotermistä muuttumista. Lisäksi moreeninäytteet ovat sisältäneet anomaalisesti kultaa. geologi

3

4 VILKASLAMMIN SULFIDIMINERALISAATION MALMITUTKIMUKSET VUONNA 1988 Vilkaslammen sulfidimineralisaatio sijaitsee Kuusamon kunnan luoteisosassa karttalehdellä A (liite 1). Hyväkuntoinen metsäautotie kulkee noin 200 m:n päästä mineralisaation pohjoispuolelta. Aihe tutkimuksiin saatiin matalalentomittauksissa kolmella lentolinjalla erottuvasta sähköisestä ja magneettisesta anomaliasta. Suoritetut tutkimukset Lentoanomalian kohdalla suoritettiin keväällä 1988 maastossa VLF-R- ja magneettinen mittaus kaikkiaan noin 0,115 km 2 :n alueelta (kuva 1). Tätä varten maastoon tehtiin kevyt apulinja. Pisteväli oli 10 m ja profiiliväli 50 m. Mittauspisteitä karttui 264 kpl. Mittaukset toivat esille yli 0,5 km pitkän, lähes itä-länsisuuntaisen sähköisen johteen, johon yhtyi magneettinen anomalia. Johde jatkuu mittausalueen yli molemmista päistä. Geologisten näytteiden keräämistä varten paikalle kaivettiin viisi tutkimusojaa (kuva 1). Maapeitteet mineralisaation päällä ovat hyvin ohuet (0-2 m). Tutkimusojien yhteispituus on noin 200 m. Tutkimusojista ja niiden lähiympäristöstä on kerätty 88 palanäytettä ja otettu 87 litogeokemiallista näytettä. Tutkimusojia ei ole detaljikartoitettu, mutta ne on jätetty avoimiksi. GTK:n Pohjois-Suomen kemian laboratoriossa pala- ja litogeokemiallisista näytteistä on analy- soitu Ni, Co, Cu, Pb, Zn, Ag, Mo ja Au. Edellisten lisäksi 23 palanäytteestä on analysoitu Te. Mikroskooppis-petrografisia tutkimuksia ei ole tehty. Saavutetut tulokset Tutkimusten tuloksena paikannettiin yli 0,5 km pitkä ja m leveä sulfidiesiintymä. Arvo- jäävät kuitenkin verrattain alhaisiksi. Cu-pitoisuus on lähinnä anomaalinen. metallipitoisuudet Samoin Co-pitoisuus lukuun ottamatta itäisintä monttua (kuva 1), jossa näytteiden Co-pitoisuus

5 voi kohota yli 0,5 %:n. Au-pitoisuus on ainoastaan neljässä näytteessä anomaalinen (0,3-0,8 ppm). een sijainti. Aiheen arviointi Kuva 1. Vilkaslammen sulfidimineralisaation, tutkimusmonttujen ja geofysikaalisen mittausalu- Vilkaslammen mineralisaation länsiosan arvometallipitoisuudet ovat liian alhaisia taloudellista hyötykäyttöä ajatellen. Itäosan Co-pitoisuudet ovat sen verran korkeita, että jatkotutkimukset sopivassa tilanteessa saattaisivat olla paikallaan. Lisäksi mineralisaatio on molemmista päistä rajaamatta. LIITTYY Pala- ja litogeokemiallisten näytteiden analyysit Litogeokemialliset näytteet: K K

6 Geologiset havainnot: EJV-88-1, EJV-88-L3 - EJV-88-6, EJV EJV PP-88-LI - PP-88-L2 AAP-88-Ll Geofysikaaliset kartat: Q24.32/ /1988/1 Q22.13/ /1988/1

7 PAINANTEENNIITYN MALMITUTKIMUKSET VUONNA 1988 Painanteenniityn mineralisaatio sijaitsee karttalehdellä C Kuusamon kunnan luoteisosassa, noin 3 km Vilkaslammen mineralisaatiosta pohjoiskoilliseen (liite 1). Aihe löytyi matalalentomittauksilla, joissa se näkyy yhdellä lentolinjalla 900 ppm:n anomaliana reaali- ja 300 ppm:n anomaliana imaginaarikomponentilla. Sähköiseen anomaliaan yhtyy magneettinen anomalia. Suoritetut tutkimukset Paikalla on suoritettu VLF-R- ja magneettinen maanpintamittaus noin 0,05 km 2 :n alalla. Mitta- uksen pistetiheys oli 10 m ja profiiliväli 50 m. Mittauspisteitä kertyi kaikkiaan 126 kpl. Mineralisaatio saatiin rajattua mittausalueelle, missä se erottuu ainoastaan yhdellä mittauslinjalla hyvänä sähköisenä ja magneettisena anomaliana. Mineralisaatioon kairattiin alkukesästä 1988 yksi syväkairausreikä (R302, syv m), josta on tehty petrografisia tutkimuksia varten neljä kiillotettua ohuthiettä GTK:n Pohjois-Suomen mineraalilaboratoriossa. Kairasydämestä on analysoitu GTK:n Pohjois-Suomen kemian laboratoriossa Cu, Co, Ni, Zn, Pb, Ag, Mo ja Au neljästä näytteestä. Saavutetut tulokset Syväkairausreikä lävisti korkean metamorfoosiasteen omaavia kiille- ja kvartsimaasälpägneissejä sekä graniittisia kiviä. Reiästä tavattiin ainoastaan noin neljän metrin matkalla heikkoa rikkikiisupirotetta. Tämä ei riitä selittämään kohteen hyvää sähköistä johdetta. On todennäköistä, että reikä on lävistänyt mineralisaation alapuolisia kiviä. Analysoitujen näytteiden arvometallipitoisuudet ovat merkityksettömän pieniä.

8 Aiheen arviointi Painanteenniityn mineralisaation arvometallipitoisuudet ovat vailla taloudellista arvoa. Lisäksi mineralisaatio on merkityksettömän pieni, vaikka arvometallipitoisuudet olisivat korkeampiakin. LIITTYY Syväkairausraportti: M52.5/4612/-88/R302 Kairanreiän analyysitulokset: M52.6/4612/-88/R302 Geofysikaaliset kartat: Q24.32/ /1988/2 Q22.13/ /1988/2

9 SALLAN MAITOKOSKEN MALMITUTKIMUKSET VUONNA 1988 Maitokosken malminetsintäkohde sijaitsee Sallan kunnan lounaiskulmassa, lähellä Kuusamon kunnan rajaa karttalehdellä (1 : ) D. Kohde löydettiin matalalentojen avulla, joissa se erottuu kahdella lentolinjalla 500 ppm:n reaali- ja imaginäärikomponentin sähköisenä anomaliana. Anomaliaan yhtyy selvä erillinen magneettinen häiriö. Suoritetut tutkimukset ja aiheen arviointi Kohteessa on suoritettu VLF-R- ja magneettinen mittaus 225 x 250 m2 :n suuruisella alueella. Mittauslinjojen suunta oli pohjois-etelä. Linjaväli oli 50 m ja pisteväli 10 m. Muita malmitutkimuksia ei ole tehty. Mittaukset toivat esille voimakkaan, lähes itä-länsisuuntaisen sähköisen ja magneettisen anomalian, joka jatkuu mittausalueen ohi molemmista päistään. Johteella on pituutta vähintään 250 m ja leveyttä 50 m. Sähköisen ja magneettisen anomalian aiheuttaja on melkoisella varmuudella sulfidimineralisaatio, jossa sulfidien määrä on todennäköisesti melko korkea. Maapeitteet anomalian kohdalla ovat melko ohuet, joten kohteen arvometallipitoisuuksien selvittäminen onnistuisi kaivinkonemontutuksellakin. Kuitenkin GTK:lla on tällä hetkellä Kuusamon liuskealueella niin paljon muita lupaavia malmiaiheita, että tästä malminetsintäkohteesta on resurssien rajallisuuden vuoksi päätetty toistaiseksi luopua. LIITTYY Geofysikaaliset kartat: Q24.32/ /1988 Q22.23/ /1988/1

10 PERTTUMA-AAVAN MALMITUTKIMUKSET 1988 Perttuma-aavan malminetsintäkohde sijaitsee Sallan kunnassa karttalehdellä D (liite 1). Kohde näkyy matalalennon reaalikomponentilla 2200 ppm:n ja imaginaarikomponentilla 1200 ppm:n anomaliana. Sähköinen anomalia sijoittuu kahden magneettisen anomalian väliin. Koska sähköinen anomalia näkyy vain yhdellä lentolinjalla, päätettiin anomalian aiheuttaja selvittää. Suoritetut tutkimukset Kohteessa on suoritettu VLF-R- ja magneettinen mittaus 0,1 km 2 :n alalla. Pisteväli oli 10 m ja profiiliväli 50 m. Mittauspisteitä karttui 234 kpl. Kohteeseen hahmottui useita satoja metrejä pitkä hyvä sähköinen johde magneettisen anomalian kupeeseen. Pohjoispäästä anomalia jäi rajaamatta. Johteen selvittämiseksi siihen kairattiin yksi POKA-reikä GTK:n POKA-kalustolla. Reiän syvyys oli 20,70 m. Kairasydämestä on analysoitu GTK:n Pohjois-Suomen kemian laboratoriossa Ni, Co, Cu, Pb, Zn, Ag, Mo ja Au kolmesta näytteestä. Lisäksi petrografisia tutkimuksia varten on valmistettu kaksi kiillotettua ohuthiettä GTK:n Pohjois-Suomen mineraalilaboratoriossa. Saavutetut tulokset Sähköinen johde aiheutuu grafiittiliuskeesta, jota leikkaavat runsaasti rikkikiisua sisältävät albiitti- ja skapoliittijuonet. Koska arvometallipitoiset eivät ole kunnolla edes anomaalisia, Perttumaaavan kohteella ei ole malmipotentiaalista merkitystä.

11 LIITTYY Syväkairausreiän raportti: M52.5/4612/-88/R401 Kairasydämen analyysitulokset: M52.6/4612/-88/R401 Geofysikaaliset kartat: Q24.32/ /1988/1 Q22.13/ /1988/1

12 JUHONLAMMIN MALMITUTKIMUKSET VUONNA 1988 Juhonlammin malminetsintäkohde sijaitsee Kuusamon kunnassa karttalehdellä D (liite 1). Kesällä 1988 GTK tarkisti sähköisten ja magneettisten matalalentoanomalioiden kultapotentiaalisuutta Ollilanjärven ympäristössä. Juhonlampi oli yksi näistä tarkistuskohteista. Juhonlammin etelärannalla ilmeni matalalennon reaali- ja imaginaarikomponentilla selvä sähköinen häiriö kahdella lentolinjalla. Magneettista anomaliaa sähköisen häiriön kohdalla ei ilmennyt. Suoritetut tutkimukset Sähköisen häiriön paikantamiseksi maastoon tehtiin VLF-R- ja magneettinen mittaus noin 0,065 km 2 :n alueella. Mittauspisteiden väli oli 10 m ja profiiliväli m. Mittauspisteitä oli kaikkiaan 113 kpl. Kuitenkaan lentoanomalian kohdalla ei ilmennyt maastossa sähköistä johdetta. Sen sijaan sähköinen johde hahmottui Juhonlammen pohjoisreunalle noin 300 m lentoanomaliasta pohjoiskoilliseen. Johteen itäpuolella, noin m päässä, on laajat kalliopaljastumat, joiden länsireunalla tavat- tiin heikkoa radioaktiivista säteilyä sekä hydrotermisiä muutoksia. Koska hydrotermisesti muuttuneisiin radioaktiivisiin kiviin liittyy Kuusamon alueella Au-potentiaalisuutta, päätettiin johteen aiheuttaja tarkistaa porauskairauksella. Kairatun reiän pituus oli 37,50 m. Kairasydämestä on tehty yksi kiillotettu ohuthie petrografisia tutkimuksia varten GTK:n Pohjois-Suomen mineraalilaboratoriossa. Tutkimustulokset Sähköisen johteen aiheutti erittäin voimakas rapauma, joka sijaitsee arkoosikvartsiitissa. Koska läheisten paljastumien kivet ovat skapoliittipitoisia dolomiitteja, sijoittuu johdevyöhyke arkoosikvartsiitin ja dolomiitin kontaktivyöhykkeeseen. Kontaktivyöhyke on voimakkaasti tektonisoitunut, mikä on edesauttanut rapauman syntymistä. Silvennoisen (1972) stratigrafiajaottelussa kvartsiitti kuuluu Rukatunturimuodostumaan ja dolomiitti dolomiittimuodostumaan. Kyseisten muodostumien kontaktivyöhykkeestä on tavattu radioaktiivisuutta sekä selviä hydro- muutoksia ja sulfidien muodostusta Juhonlammesta pohjoiseen vajaan kilometrin termisiä pääs-

13 sä. Kuitenkaan selvää kullan rikastumista tällä stratigrafiatasolla ei vaikuta tapahtuneen. Sen vuoksi kontaktivyöhykkeen selvittelyä Juhonlammen alueella ei ole katsottu aiheelliseksi jatkaa. KIRJALLISUUS Silvennoinen, A. 1972: On the stratigraphical and structural geology of the Rukatunturi area, northeastern Finland. Geol. Survey Finland Bull LIITTYY Kairasydänraportti: M52.5/4611/-88/R419 Geofysikaaliset kartat: Q24.32/ /1988/1 Q22.13/ /1988/1 Geologiset havainnot: Kemialliset analyysit: EJV RIK RIK-88-L31 RIK , RIK ,RIK , RIK RIK RIK RIK

14 PULLEALAMMIN MALMITUTKIMUKSET VUONNA 1988 Pullealammen kohde, joka sijaitsee karttalehdellä C ja D (liite 1), on osa Ollilanjärven ympäristön sähköisten johteiden kultapotentiaalisuuden selvittelyä. Paikalla on matalalennoissa voimakas sähköinen johde, johon yhtyy selvä magneettinen anomalia. Suoritetut tutkimukset Sähköisen johteen ja magneettisen anomalian selvittämiseksi kohteessa tehtiin VLF-R- ja magneettinen mittaus noin 0,1 km 2 :n alueella. Mittaussuunta oli itä-läntinen, profiilien väli oli 50 m, mittauspisteitä kertyi 136 kpl ja niiden väli oli 10 m. Paikalle hahmottui m leveä sähköinen johde, johon yhtyi magneettinen anomalia. Johdetta jäljitettiin noin 300 m, mutta se jatkuu vielä molemmista päistä mittausalueen yli. Johteen aiheuttajan selvittämiseksi sen yli kaivettiin itä-länsisuunnassa seitsemän 2-25 m pitkää tutkimuskaivantoa, jotka sijaitsevat 5-10 m:n päässä toisistaan. Kaivannoista kerättiin 19 palanäytettä, joista kahdeksasta analysoitiin GTK:n Pohjois-Suomen kemian laboratoriossa Ni, Co, Cu, Pb, Zn, Ag, Mo ja Au. Saavutetut tulokset Kivilajit johteen kohdalla koostuvat vaihtelevasti hydrotermisesti muuttuneista ja paikoin karsiutuneista biotiitti-skapoliittikivistä ja skapoliittipitoisista kiilleliuskeista. Pääasiallisin johteen aiheuttaja on pirotemainen grafiitti. Myös rikkikiisua tavataan paikoin melko runsaastikin tremoliittikarsiosueissa, mutta sen määrä ei riitä johteen aiheuttajaksi. Magneettinen anomalia aiheutuu pirotemaisesta magnetiitista. Koska analysoidut näytteet eivät sisältäneet arvometalleja, Pullealammen tutkimukset lopetettiin.

15 LIITTYY Palanäytteiden analyysitulokset Geofysikaaliset kartat: Q24.32/ /1988 Q22.13/ /1988/1 Geologiset havainnot: EJV EJV Palanäytteet: K88/

16 MANALANNIEMEN ALUEEN MALMITUTKIKIMUKSET VUONNA 1988 Manalanniemen alueella Ollilanjärven itäpuolella (liite 1) karttalehdellä C tavataan matalalennoissa useita sähköisiä johteita. Jotkut näistä johteista ovat useita kilometrejä pitkiä eikä niihin liity magneettisia anomalioita. Osa johteista on kuitenkin huomattavasti lyhyempiä ja niihin liittyy myös selvä magneettinen anomalia. Vuonna 1988 näitä johteita päätettiin tarkistaa Ollilanjärven tektonisesti ja geologisesti sulfidi- ja kultamalmipotentiaalisesta ympäristöstä. Suoritetut tutkimukset Sähköisen johteiden maastopaikannuksen vuoksi maastossa suoritettiin 1,5-2 km pitkillä yksittäisillä profiileilla slingram- ja magneettisia mittauksia. Profiilien suunta vaihteli koillisen ja idän välillä ja niiden etäisyys toisistaan oli 0,5-1 km. Profiilien yhteispituus on 15,3 km ja mittauspisteiden määrä 1530 kpl. Lisäksi suoritettiin kolmessa eri kohteessa (Manalanniemi, Rysäjoki ja Kuru) VLF-R- ja magneettisia mittauksia yhteensä 4,17 profiilikilometriä 10 m:n pistevälein. Manalanniemen kohteessa mitattiin vielä erikseen slingramilla 0,8 profiilikilometriä samalla pistevälillä. Johteiden aiheuttajia yritettiin aluksi selvittää kaivinkonemontutuksella kaivamalla kolme tutkimuskaivantoa, joista ainoastaan yhdestä tavoitettiin kallio. Tästäkin näytteenotto suuren syvyyden vuoksi oli vaikeaa. Koska näytteiden saaminen kaivinkonemontutuksella ei onnistunut, päätettiin näytteenotto suorittaa POKA-kairauksella. Alueelle kairattiin neljä POKA-reikää (kuva 1), joiden yhteispituus on 75,50 m. Kahdesta kairasydännäytteestä on analysoitu GTK:n Pohjois-Suomen kemian laboratoriossa Ni, Co, Cu, Pb, Zn, Ag, Mo ja Au. Näiden alkuaineiden lisäksi on analysoitu Te kolmesta kallionäytteestä.

17 Kuva 1: Manalanniemen alueen POKA-reikien sijainti. Saavutetut tulokset Alueen kivet koostuvat grafiittipitoisista emäksistä tuffeista ja liuskeista sekä kloriittibiotiittikloriittiamfiboli- ja amfiboligranaattikivistä, jotka ovat ainakin osittain hydrotermisiä. Lisäksi tavataan jonkin verran albiittidiabaaseja ja karbonaattikiviä. Itäisimmän reiän (R415) pohjoispuolella Kuruojan varren kalliopaljastumissa (kuva 1) tavataan paikoin melko voimakasta radioaktiivista säteilyä yhdessä pirotteisen rikkikiisun kanssa. Säteilyn aiheuttaja liittyy karbonaattikiveen Rukatunturikvartsiitti- ja dolomiittimuodostuman kontaktivyöhykkeessä, joka on lisäksi tällä alueella paikoin hydrotermisesti muuttunut. Sähköisten johteiden aiheuttaja on kivistä tavattava grafiitti. Todettujen sulfidien määrä on niin alhainen, että se ei riitä johteiden synnyttämiseen. Koska alueen kemiallisissa analyyseissä ei ole tavattu arvometallipitoisuuksia on Manalanniemen alueen tutkimukset lopetettu.

18 LIITTYY Kairanreikien raportit: M52.7/4611/R415 - R418 Geofysikaaliset kartat: Q24.32/ /1988/1 Q22.13/ /1988/1 Q22.13/ /1988/4 Q22.13/ /1988/5 Q24.11/ /1988/1 Q24.11/ /1988/4 Q24.11/ /1988/5 Kairanreikäanalyysit: M52.6/4611/R416 Geologiset havainnot: EJV-88-L18 EJV RIK RIK RIK-88-L65 - RIK Palanäyteanalyysit: RIK RIK-88-L7.1 RIK RIK

19 KOTIKUMMUN MALMITUTKIMUKSET VUONNA 1988 Kotikummun alueella karttalehdellä A (liite 1) havaittiin matalalennoissa heikkoja sähköisiä anomalioita ( ppm) molemmilla komponenteilla. Anomaliat sijaitsivat magneettisten anomalioiden kupeessa. Kohteet tarkistettiin maastossa VLF-R- ja magneettisin mittauksin. Mittaukset suoritettiin kolmella pohjois-eteläsuuntaisilla profiililla, jotka olivat 50 m:n päässä toisistaan. Mittauspisteitä kertyi 106 kpl ja niiden väli oli 10 m. Mittauksissa hahmottui kaksi heikkoa itä-länsisuuntaista johdealuetta, jotka sijaitsivat noin 200 m:n päässä toisistaan. Kesällä 1988 päätettiin tarkistaa johteiden aiheuttajat porauskairauksin. Ensimmäiseksi kairauskohteeksi valittiin eteläisempi johde, johon kairattiin yksi reikä. Reikä kairattiin noin 30 m syväksi, mihin mennessä näytettä ei vielä saatu. Pystyssä reiässä oli moreenia noin 9 m, loput 20 m oli rapaumaa, joka todennäköisesti aiheutti sähköisen johteen. Ulostulevan kairausveden väristä päätellen rapautunut materiaali oli albiittikarbonaattikiveä. Koska pohjoisempi johde sijaitsi aivan lähitalon tuntumassa ja koska oli odotettavissa, että kyseessä olisi saman tyyppinen, rapautumasta aiheutunut johde, ei reikiä kairattu enempää ja kohteen tutkimukset lopetettiin. LIITTYY Geofysikaaliset kartat: M24.32/ /1985/2 M22.13/ /1985/2

20 SAARILAMMEN MALMITUTKIMUKSET VUONNA 1988 Saarilammen kohdalla välittömästi Saarijärven eteläpuolella (liite 1) karttalehdellä C esiintyy Kuusamon matalalennoissa imaginaarikomponentilla maksimissaan noin 1800 ppm:n anomalia. Vastaava reaalianomalia on noin 800 ppm. Sähköiseen anomaliaan yhtyy kohtalainen, ympäristöstään kuitenkin selvästi poikkeava magneettinen anomalia. Sähköinen ja magneettinen anomalia on lähes pyöreä, halkaisijaltaan 0,5-1 km. Suoritetut tutkimukset Anomalian yli mitattiin itä-länsisuunnassa kaksi mittausprofiilia 200 m:n päästä toisistaan. Suoritetut mittaukset olivat VLF-R- ja magneettinen mittaus. Profiilien pituudet olivat 980 m, pisteväli 10 m ja mittauspisteitä kertyi 198 kpl. Mittauksissa hahmottui noin 600 m leveä sähköinen johde, johon yhtyi nt:n magneettinen anomalia. Johteen aiheuttajan selvittämiseksi sen päällä suoritettiin syvämoreeninäytteenotto Lumikkokalustolla. Näytteenottopisteitä oli kaikkiaan 10 kpl ja näytteitä 13 kpl. Moreeninäytteistä analysoitiin GTK:n Pohjois-Suomen kemian laboratoriossa Ni, Co, Cu, Pb, Zn, Mo ja Au. Koska moreeninäytteenotossa ei tavoitettu yhtä näytettä lukuun ottamatta kalliota, päätettiin kohteeseen kairata POKA-reikä. Saavutetut tulokset Porauskairauksella selvisi, että sähköisen johteen aiheuttaa voimakas rapauma, joka on syntynyt hematiittipirotetta sisältävään albiittikarbonaattikiveen. Magneettiselle anomalialle kairauksella ei saatu selitystä. Todennäköisesti anomalian aiheuttaja sijaitsee syvemmällä. Koska moreeninäytteissä ei ilmennyt minkään analysoidun metallin suhteen anomaalisuutta, kohteen tutkimista sulfidi- ja kultamalmimielessä ei ollut syytä jatkaa. Kaoliinipotentiaalin selvittämiseksi siinä olisi syytä suorittaa uusi näytteenotto.

21 LIITTYY Syväkairausreiän raportti: M52/4613/-88/R412 Moreeninäytteiden M88/ M88/43058 analyysitulokset Geofysikaaliset kartat: M24.32/ /1988/1 M22.13/ /1988/1

22 PAUKUTTAJAN MALMITUTKIMUKSET VUOSINA Paukuttajan malminetsintäkohde sijaitsee karttalehdellä D (liite 1). Aihe tutkimuksiin saatiin kolmella lentolinjalla näkyvästä imaginaarivoittoisesta sähköisestä matalalentoanomaliasta. Suoritetut tutkimukset Anomalian kohdalla tehtiin VLF-R- ja magneettinen mittaus 0,2 km 2 :n alalla. Mittausta varten maastoon tehtiin kevyt apulinja. Mittausten pisteväli oli 10 m ja profiiliväli 50 m. Mittaussuunta oli pohjois-etelä. Mittauspisteitä kertyi kaikkiaan 522 kpl. Vuonna 1987 Paukuttajan alue mitattiin myös slingram-mittauksin laaja-alaisten geofysikaalisten mittausten yhteydessä. VLF-R-mittauksissa Paukuttajan alueelle syntyi useita vaihtelevan kokoisia sähköisiä johteita, joihin osaan liittyi magneettinen anomalia. Slingram-mittauksissa alueella ilmenee positiivinen, %:n anomalia, jonka halkaisija on noin 400 m. Sähköisten anomalioiden selvittämiseksi yritettiin vuonna 1984 tavoittaa syvämoreeninäytteenotolla kallion yläpinta yhdeksästä eri pisteestä, joista otettiin kaikkiaan 13 näytettä. Kallion pintaa ei kuitenkaan tavoitettu. Moreeninäytteistä analysoitiin GTK:n Pohjois-Suomen kemian laboratoriossa Co, Cu, Ni, Pb, Zn, Ag, Mo ja Au. Kivilajitietouden saamiseksi kairattiin vuonna 1986 johteisiin kaksi reikää (yhteensä 72,60 m) Suomen Malmi Oy:n POKA-kalustolla. Kairasydämistä tehtiin mikroskooppis-petrografisia töitä varten 5 kiillotettua ohuthiettä. Saavutetut tulokset Molemmat kairatut reiät osuivat albiittidiabaaseihin, jotka aiheuttavat kohteen magneettiset anomaliat. Kyseiset kivet ovat kuitenkin voimakkaasti hydrotermisesti muuttuneet. Muuttuminen näkyy voimakkaana epidoottiutumisena, kloriittiutumisena ja karbonaattiutumisena sekä paikoin amfiboliutumisena. Sulfidimuodostusta kivistä ei tavattu, minkä vuoksi kemiallisia analyysejä-

23 kään ei tehty. Sähköiset johteet aiheutuvatkin todennäköisesti voimakkaasti rikkoutuneissa ja rapautuneissa kivissä olevista elektrolyyttisistä liuoksista. Moreeninäytteet ilmaisevat kullan suhteen selvän anomaalisuuden 4-6 m:n syvyydellä olevassa moreenikerrostumassa. Samankaltaista anomaalisuutta ilmenee myös Paukuttajan alueen läpi 50 m:n pistevälein otetun alueellisen moreeninäytteenottolinjan näytteissä. Aiheen arviointi Paukuttajan alue kuuluu geologisesti lähes pohjois-eteläsuuntaiseen tektoniseen vyöhykkeeseen, joka on hyvin kultapotentiaalinen. Tässä vyöhykkeessä on esimerkiksi Sivakkaharjun kultaesiintymä Paukuttajasta 2 km etelään. Yhtenä osoituksena kultapotentiaalisuudesta on myös moreenin selvästi kohonnut kultapitoisuus. Jotta mahdolliset kultamineralisaatiot löytyisivät, olisi alueella suoritettava IP-mittaus, geokemiallinen näytteenotto ja syväkairaus. LIITTYY (säilytetään GTK:n arkistossa) 1. Syväkairausraportit: M52.5/4611/-86/R401 M52.5/461I/-86/R402 Q22.11/ D 07,08,12,13 Q24.111/ ,08,12,13 Q24.112/ D 07,08,12,13 2. Syväkairausprofiilit: M52.7/4611/-86/R401 M52.7/4611/-86/R Kiillotetut ohuthieet: Ro Ro 6212 Ro Ro Geofysikaaliset kartat: Q22.23/ /1985/1 Q24.321/ /1985/2 Q24.322/ /1985/2 5. Moreeninäytteet: M84/ M84/ / / Moreeninäytteiden analyysit: tilausnumerot ja

24 YLIMMÄISEN KOKANLAMMEN MALMITUTKIMUKSET VUONNA 1988 GTK:n tekemässä alueellisessa geofysiikan maanpintamittauksissa esiintyy Kuusamon Ylimmäisellä Kokanlammilla karttalehdellä C (liite 1) slingram-mittauksissa selvä positiivinen anomalia reaali- ja imaginaarikomponenteilla (Re % ja Im %). Anomalia erottuu parhaiten imaginaarikomponentilla, jonka anomalian laajuus on halkaisijaltaan m. Magneettista anomaliaa ei esiinny. Suoritetut tutkimukset Anomalian yli mitattiin kaksi 800 m:n pituista VLF-R-profiilia itä-länsisuunnassa sadan metrin päähän toisistaan. Mittauspisteväli oli 10 m. Molemmille mittauslinjoille hahmottui n. 300 m leveä sähköinen johde. Keväällä 1988 tehtiin johteen yli 13 pisteen moreeni-/rapakallionäytteenotto Lumikkokalustolla. Kaluston läpivirtausterä oli ilmeisesti viallinen, sillä kallionäytteitä ei saatu, vaikka kallion pinta saavutettiinkin useassa eri pisteessä. Kesällä 1988 johteen aiheuttaja päätettiin varmistaa porauskairauksilla. Kohteeseen kairattiin kaksi POKA-reikää 60 m:n päähän toisistaan. Reikien syvyydet olivat 34 ja 30 m. Kummassakaan reiässä ei tavoitettu kiinteätä kalliota. Toisen reiän kairausveden väristä ja kahdesta pienestä näytepätkästä voitiin päätellä, että johteen aiheuttaja on kaolinisoitunut rapauma. Syksyllä 1988 tehtiin uusi näytteenotto Lumikkokalustolla käyttäen kaoliininäytteenottoon tarkoitettua teräkalustoa. Näytepisteitä oli kaikkiaan kahdeksan. Tälläkään kertaa näytteenotto ei onnistunut suunnitelmien mukaan, sillä läheskään kaikista pisteistä ei onnistuttu saamaan näytettä rapaumasta. Osasyynä tähän olivat paksut maapeitteet, jotka rapauman päällä vaihtelivat m.

25 Saavutetut tulokset Viidestä näytepisteestä saatiin jonkinlainen näyte. Yksi näyte oli kaoliinia. Muut olivat enemmän tai vähemmän värillisiä rapakallionäytteitä. Näytteiden perusteella rapakallio on syntynyt albiittikarbonaattikiveen, joka Silvennoisen (1972) mukaan kuuluu silttikivimuodostumaan. Röntgendiffraktiotutkimusten perusteella kaoliininäyte sisältää kvartsia 0-30 % ja kaoliniittia %. tehdyn sedigraph-analyysin mukaan kyseessä on hyvä näyte, joka sisältää yli 62 mikronin menevää raekokoa 29,8%. Korjattu savi-% on 53,7 %. Valkoisuusmäärityksiä ei raporttia kirjoitettaessa ollut käytettävissä. Aiheen arviointi Saatu kaoliininäyte oli laadultaan hyvä, mutta kaoliiniesiintymän kokoa suoritetun näytteenoton perusteella ei voida arvioida. Geofysikaalisten mittausten perusteella rapauman halkaisija on lähes puoli kilometriä. Jos halutaan saada tieto kuinka paljon rapauma sisältää hyvälaatuista kaoliinia, on paikalla suoritettava kunnon näytteenotto asianmukaisella kalustolla. Taloudellista hyötykäyttöä ajatellen on muistettava, että esiintymän päällä olevat maapeitteet ovat paksut. KIRJALLISUUS Silvennoinen, A. 1972: On the stratigraphical and structural geology of the Rukatunturi area, northeastern Finland. Geol. Survey Finland Bull. 257.

26 LIITTYY Geofysikaaliset kartat: Q24.32/ /1988/1 Q24.112/ A 23,24 C 03,04 Q24.111/ A 23,24 C 03,04 Q22.11/ A 23,24 C 03,04 Pedogeokemialliset näytteet: M88/ Näytteenottoraportit: M88/4611/R2 - R9 Sedigraph-analyysi

27 MURRONMAAN KULTATUTKIMUKSET VUOSINA Kesällä 1987 koiranohjaaja P. Puhakka löysi Kuusamon Murronmaalta karttalehdeltä A (liite 1) albiittikarbonaattikivilohkareen, joka sisälsi 0,4 ppm kultaa. Muiden metallien arvometallipitoisuudet olivat alhaiset. Koska Puhakka epäili, että lohkare voisi olla peräisin viereisestä kalliopaljastumasta, teki geologi Vanhanen maastotarkistuksen. Suoritetut tutkimukset Maastotarkistuksen yhteydessä todettiin, että kyseinen lohkare oli paikalleen rikkoutunutta kalliota. Kalliopaljastumaa tarkemmin tutkittaessa siitä löytyi radioaktiivista säteilyä ja jonkin verran malakiittia sekä rikki- ja kuparikiisua. Voimakkaimmin säteilevästä kohdasta kerättiin viisi palanäytettä, joista analysoitiin GTK:n Pohjois-Suomen kemian laboratoriossa Ni, Co, Cu, Zn, Pb, Ag, Mo, Au ja Te. Näytteiden Au-pitoisuudet olivat korkeita (1-97 ppm Au). Sen vuoksi kalliopaljastuma ja siitä noin 30 m lounaaseen oleva kalliopaljastuma (kuva 1) puhdistettiin irtomaista kaivinkoneella. Paljastettujen alueiden yhteispinta-ala on noin 350 m2. Paljastumat on detaljikartoitettu. Paljastetuilta alueilta otettiin geologikairalla 114 kallionäytettä, joista analysoitiin GTK:n Pohjois-Suomen kemian laboratoriossa samat alkuaineet kuin edellä. Lähiympäristön kallioperän selvittämiseksi kairattiin kaksi POKA-reikää m:n päähän paljastetuista alueista (kuva 1). Reikien yhteispituus oli 45,5 m. Syksyllä 1988 katettiin Murronmaan ympäristö IP-mittauksin 2,5 km 2 :n alalta. Alueella oli jo aikaisemmin suoritettu slingram- ja magneettinen mittaus.

28 Kuva 1. Murronmaan paljastettujen kallioalueiden ja POKA-reikien sijainti. Aiheen arviointi Kullan huippupitoisuudet rajoittuvat melko tiukasti voimakkaimmin radioaktiivisiin osiin. Muualla paljastumissa Au-pitoisuudet ovat lähinnä anomaalisia. Kultapitoisessa paljastumassa kivilaji on voimakkaasti breksioitunutta sekä hydrotermisesti muuttunutta ja karbonaattiutunutta hienorakeista albiittikiveä. Lisäksi kivi on melko voimakkaasti tektonisoitunut. Parhaat kultapitoisuudet liittyvät kallion tektonisoituneeseen kohtaan, mikä on lisäksi hydrotermisesti biotiittiutunut ja serisiittiytynyt. Kultapitoisesta kalliosta lounaaseen olevan paljastetun alueen (kuva 1) kivilaji on biotiittiserisiittiliusketta. Kontakti albiittikiven ja biotiittiserisiittiliuskeen välillä on tektoninen, sillä kivi muuttui ruhjeisemmaksi kontaktia lähestyttäessä eikä kontaktia onnistuttu kaivinkoneella paljastamaan. Kyseinen kontakti olisi syytä jatkossa kairata läpi, sillä biotiittiserisiittiliuske edustaa Silvennoisen (1972) jaottelussa kvartsiittiliuske- ja albiittikivi silttikivimuodostumaa. Tämä kontaktivyöhyke on todettu GTK:n Kuusamon malmitutkimuksissa erittäin malmipotentiaaliseksi (esim. Sivakkaharju, Vanhanen 1988).

29 IP-mittauksissa ilmenee lukuisia anomalioita, joiden aiheuttajiin liittyy mitä todennäköisemmin suuri kultapotentiaali. Murronmaan ympäristö on näin ollen erittäin kultapotentiaalinen ja mahdollisuudet ekonomisen kultaesiintymän löytämiseen ovat lupaavat. KIRJALLISUUS- JA RAPORTTIVIITTEET Silvennoinen, A. 1972: On the stratigraphical and structural geology of the Rukatunturi area, northeastern Finland. Geol. Survey Finland Bull Vanhanen, E. 1988: Kuusamon Sivakkaharjun kultaesiintymän malmitutkimukset vuosina GTK:n julkaisematon raportti M19/4611/-88/1/10. LIITTYY (säilytetään GTK:n arkistossa) Geofysikaaliset kartat: Q24.112/ A21,22 Sähköinen kartta Slingram-mittaus C01,02 Q24.111/ A21,22 Sähköinen kartta Slingram-mittaus C01,02 Q22.11/ A21,22 Magneettinen kartta C01,02 Q28.4/ A C/88/1 IP-kartta Q28.4/ A C/88/2 Syväkairausraportit: M52.5/4611/-88/R414 ja R420 Syväkairausprofiilit: M52.7/4611/-88/R414 ja R420

30 Analyysitulokset: EJV K88/ K88/ PP-88-L33 Kallionäytteet: K88/ K88/ Geologiset havainnot: EJV RIK PP

31 KOTISUON MALMITUTKIMUKSET VUONNA 1986 Kotisuon malminetsintäkohde sijaitsee karttalehdellä B (liite 1). Kohteessa ilmenee GTK:n suorittamissa laaja-alaisissa geofysikaalisissa maanpintamittauksissa heikko sähköinen anomalia. Luode-kaakkosuuntainen, m leveä anomalia on 200 m pitkä. Anomalian voimakkuus reaali- ja imaginaarikomponentilla vaihtelee %. Suoritetut tutkimukset ja saavutetut tulokset Anomalian aiheuttajan selvittämiseksi kohteeseen kairattiin yksi reikä (44,10 m) Suomen Malmi Oy:n POKA-kalustolla. Kymmenen metrin paksuisen maapeitteen alta tavoitettiin kallio, joka koostui täysin metasomaattisesta biotiittiskapoliittikivestä. Kivessä skapoliitti esiintyy 2-5 mm:n suuruisina porfyroblasteina kvartsibiotiittimatriksissa. Paikoin kivi sisältää myös talkkia sekä joskus hyvinkin runsaan hematiittipirotteen. Kairaus antoi hyvin arvokasta tietoa kohdealueen kallioperästä, sillä kalliopaljastumat tällä alueella ovat harvinaisia. Lisäksi skapoliittipitoista kiveä ei ole kyseisellä alueella aikaisemmin tavattu. Kairattu kivi ei kuitenkaan ole sähköä johtava. On mahdollista, että heikko sähköinen anomalia aiheutuu kairauspaikan vierestä kulkevasta rautalanka-aidasta, joten kohteen tutkimuksia ei ole syytä jatkaa, vaikka se kokonaisuutena kuuluukin kultapotentiaaliseen alueeseen. LIITTYY (säilytetään GTK:n arkistossa) Syväkairausraportti: M52.5/4522/-86/R501 Syväkairausprofiili: M52.7/4522/-86/R501

32 Geofysikaaliset kartat: Q22.11/ B 04,05,09,10 Q24.111/ B 04,05,09,10 Q24.112/ B 04,05,09,10 Kiillotetut ohuthieet: Ro Ro 6131

33 ROVAVAARA-RIIHILAMPIJAKSON SULFIDI- JA KULTAMALMITUTKIMUKSET VUOSINA Yleistä Rovavaara-Riihilampijakso käsittää noin kahden kilometrin pituisen ja puolen kilometrin levyisen vyöhykkeen karttalehdellä C. Vyöhyke on ENE-WSW-suuntainen, sijaiten Kouvervaaran alueen synkliinirakenteen oikealla kyljellä (kuva 1). Jaksoon kiinnitettiin huomiota Kouvervaaran alueen uraanitutkimusten yhteydessä vuonna 1982, jolloin alueelta havaittiin sähköisiä johteita maanpintamittauksissa. Lisäksi uraanitutkimuksia varten suoritetuissa kaivinkonemontutuksissa kesällä 1982 paikannettiin Riihisuon pieni sulfidimineralisaatio, joka sijaitsee vyöhykkeen itäosassa (kuva 1). Kuva 1. Rovavaara-Riihilammin alueen kairareikien ja sulfidimineralisaatioiden sijainti geologisella kartalla (Vuokko 1988).

34 Suoritetut tutkimukset Rovavaara-Riihilampijakso on uraanitutkimusten yhteydessä detaljikartoitettu. Detaljikartoituksen on suorittanut LuK J. Vuokko vuosina Alue on verrattain hyvin, joskin selektiivisesti paljastunut Riihilammin ja Rovavaaran puoleisista päistä. Keskiosa on peitteisempää ja osittain soiden peittämää. Yksittäisiä kalliopaljastumia on alueella kappaletta, jotka suurelta osin ovat kvartsiittipaljastumia. Tutkimusojia ja -monttuja alueelle on kaivettu kaikkiaan 20 kappaletta, yhteensä hieman alle 800 metriä. Kaikki ojat ja montut kolmea tutkimusojaa lukuun ottamatta on kaivettu uraanitutkimusten vuoksi. Ojat on detaljikartoittanut J. Vuokko ja osin E. Vanhanen. Pedogeokemiallisia näytteitä on otettu Riihisuon alueelta 11 kpl 11 pisteestä. Näytteistä on analysoitu Co, Cu, Ni, Pb, Zn, Ag, Mo ja Au GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa. Huomionarvoisia arvometallipitoisuuksia ei tavattu yhtä pistettä lukuun ottamatta, joka sisälsi 593 ppm Co ja 256 ppm Cu. Geofysikaalisista mittauksista alueella on suoritettu magneettinen, slingram-, radiometrinen ja VLF-R-mittaus sekä painovoimamittaus. Em. mittaukset kuuluvat laajempaan alueelliseen mittauskokonaisuuteen. Alueelle on kairattu kaikkiaan 10 syväkairausreikää, yhteensä 1007 metriä. Kairasydämistä on analysoitu Co, Cu, Ni, Pb, Zn, Ag ja Au GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa. Lisäksi joistakin rei'istä on analysoitu Fe sekä rei'istä R402 ja R403 S. Kultaa kahdesta viime mainitusta ei ole analysoitu. Alueen geologia Rovavaara-Riihilampivyöhykkeen kivet koostuvat sedimentogeenisistä serisiittikvartsiiteista, serisiittiliuskeista, kiilleliuskeista ja granaattikiilleliuskeista. Ne sijoittuvat Kouvervaaran alueella esiintyvän synkliinin oikealle kyljelle. Alueen kivet ovat vaihtelevasti hydrotermisesti muuttuneet, mikä on voimakkainta SW-NEsuuntaisen siirrosvyöhykkeen (kuva 1) ympäristössä. Muuttuminen käsittää albiittiutumista, serisiittiytymistä, kloriitiutumista, biotiittiutumista, amfibolin muodostumista sekä jonkin verran

35 karbonaattiutumista. Lisäksi on tapahtunut intensiivistä sulfidien muodostumista, mikä näkyy lähes kauttaaltaan pitkin koko vyöhykettä lähinnä kivien liuskepinnoilla. Voimakkaimmin muuttunutta kiveä edustaa Rovavaaran lounaispuolelta ja Riihilammin koillispuolelta tavattava amfiboligranaattikarsi, joka saattaa olla tällä alueella esiintyvän, ympäristöstään selvästi poikkeavan painovoimamaksimin aiheuttaja. Hydrotermisen muuttumisen lisäksi kivet ovat voimakkaasti tektonisoituneet ja rikkoutuneet, mikä johtuu aluetta pilkkovista siirroksista. Pääsiirrossuunnat ovat SW-NE ja SE-NW. Tämän tarkemmin alueen geologiaa ei tässä yhteydessä kuvata, sillä Fm Jouko Vuokko (1988) on käsitellyt sitä yksityiskohtaisesti pro gradu -työssään. Myös Vanhanen (1988) kuvaa alueen geologiaa Kouvervaaran kobolttikultaesiintymää koskevassa raportissaan. Saavutetut tulokset Tutkimusten tuloksena on paikannettu kaksi sulfidimineralisaatiota: Riihilammin ja Riihisuon mineralisaatiot (kuva 1). Näistä edellinen on suurempi: pituus on yli 50 metriä, mutta leveys jää kairauksen perusteella hyvin vaatimattomaksi - noin metrin levyiseksi. Syvyyssuuntaa ei ole rajattu. Riihilammin mineralisaatioon on kairattu kaksi reikää R402 ja R403. Riihisuon mineralisaatio löytyi kaivinkonemontutuksessa kesällä Mineralisaatioon on kairattu yksi reikä (R359), mutta kiven rikkonaisuuden ja suuren sydänhukan vuoksi dimensioita ei pystytty hahmottamaan. Todennäköisesti mineralisaation mittasuhteet jäävät hyvin vaatimattomiksi. Em. mineralisaatioiden lisäksi alueelta on tavattu Riihisuon eteläreunasta hyvin voimakas rapauma (reiät R361, R362 ja R363). Rapauman dimensioita ei ole määritetty, mutta leveys on vähimmässäkin määrin useita kymmeniä metrejä. Syvimmillään rapauma on lävistetty yli sadan metrin syvyydessä. Rapauma sijaitsee hyvin kvartsirikkaassa serisiittikvartsiittiympäristössä. Kontakti kvartsiittiin päin on alkaa siten, että alussa kvartsiitissa alkaa esiintyä vaihtelevan paksuisia rapautuneita kerroksia, joiden rapautumisintensiteetti kasvaa rapaumaan päin edettäessä. Tektonisia

36 muutoksia kuten myloniittiutumista ja hiertymistä ei kvartsiitissa ole havaittavissa ennen rapaumavyöhykettä. Maastohavaintojen ja gravimetrisen mittauksen perusteella vaikuttaa, että rapauma olisi yhdensuuntainen kvartsiitin kerroksellisuuden kanssa. Väriltään rapauma on keltainen, sisältäen paikoin punaruskeita osueita. Rapaumasta ei saatu kuitenkaan kovin paljon näytettä, sillä suurin osa siitä huuhtoutui kairausveden mukana pois. Rapauman aiheuttajaa on vaikea nimetä, mutta reiän R362 analyysitulokset osoittavat, että rapauma on sisältänyt ainakin osittain sulfidimineraaleja. Korkein Co-pitoisuus on 290 ppm, korkein Cu-pitoisuus on 770 ppm ja korkein Ni-pitoisuus on 610 ppm. Rapauman kaoliinipitoisuutta ei ole testattu. Alueen malmipotentiaalisuuden arviointi Riihilammin mineralisaation kobolttipitoisuus on noin 0,2 %, mutta leveys jää liian mitättömäksi, jotta mineralisaatiolla olisi taloudellista arvoa. Riihisuon mineralisaation kobolttipitoisuus jää alle 0,1 %:n. Lisäksi sen mittasuhteet ovat niin pienet, ettei mineralisaatiolla ole ekonomista merkitystä. Rovavaaraan ja Riihilammin koillispuolelle kairattujen reikien (R357, R358, R360 ja R364) kairasydämistä on tavattu rako- ja liuskepinnoilla suhteellisen runsaasti sulfideja, mutta arvometallipitoisuudet jäävät ainoastaan anomaalisiksi. Riihisuon eteläreunan rapaumalla on pikemminkin tieteellinen kuin ekonominen mielenkiinto. Koska analysoiduista näytteistä ei ole tavattu edes anomaalisia kultapitoisuuksia ja muiden arvometallien pitoisuudet jäävät alhaisiksi, ei Riihilampi-Rovavaarajakson malmitutkimuksia ole syytä jatkaa.

37 RAPORTTI- JA KIRJALLISUUSVIITTEET Pääkkönen, K. 1984: Tutkimustyöselostus Kuusamossa valtausalueilla Riihivaara 1 ja 2, kaiv. rek. n:o 3202 suoritetuista malmitutkimuksista vuosina GTK:n julkaisematon raportti M06/4522/-84/1/60. Vanhanen, E. 1987A: Tutkimustyöselostus Kuusamossa valtausalueilla Kouvervaara 1 ja 2, kaiv. rek. n:o 2938 suoritetuista malmitutkimuksista. GTK:n julkaisematon raportti M06/4522/-87/1/60. Vanhanen, E : Tutkimustyöselostus Kuusamossa valtausalueilla Rovavaara 1 ja 2, kaiv. rek. n:o 3202 suoritetuista malmitutkimuksista. GTK:n julkaisematon raportti M06/4522/-87/2/60. Vanhanen, E. 1988A: Kuusamon Kouvervaaran koboltti-kultaesiintymän malmitutkimukset vuosina GTK:n julkaisematon raportti M19/4522/-88/1/10. Vanhanen, E : Tutkimustyöselostus Kuusamossa valtausalueella Kesäniemi 1, kaiv. rek. n:o 3338/1 suoritetuista malmitutkimuksista. GTK:n julkaisematon raportti M06/4522/-88/1/60. Vuokko, J. 1988: Kuusamon Kouvervaaran kallioperä ja siihen liittyvä uraaniesiintymä. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopiston geologian ja mineralogian laitos.

38 LIITTEET 1. Luettelo syväkairausrei'istä Reikä x y z Suunta Lähtökal tevuus Syvyys m R R R R R R R R R R yht m LIITTYY (Säilytetään GTK:n arkistossa) Syväkairausraportit: M52.5/4522/-83/R402 - R403 M52.5/4522/-85/R357 - R364 Syväkairausanalyysit: M52.5/4522/-83/R402 - R403 M52.5/4522/-85/R357 - R362, 8364 Geofysikaaliset kartat: Q24.321/ /1985/1 Q24.321/ /1985/2 Q24.321/ /1985/3 VLF-R-profiilikartta, vaihekulma Q24.321/ /1985/4 Q24.321/ /1985/5 Q24.321/ /1985/6 Q24.322/ /1985/1 Q24.322/ /1985/2 Q24.322/ /1985/3 VLF-R-profiilikartta, om.vastus

39 Q24.322/ /1985/4 Q24.322/ /1985/5 Q24.322/ /1985/6 M24,116/ D 07,08,12,13 Sähköinen kartta (Slingram) M24,126/ D 07,08,12,13 Sähköinen kartta (Slingram) M22/ D 07,08,12,13 Magneettinen kartta M25/ D 07,08,12,13 Radiometrinen säteilykartta Pedogeokemialliset analyysit: M86/ Syväkairausprofiilit: M52.7/4522/-83/R402 - R403 M52.7/4522/-85/R357 - R364 Geologiset havainnot: EJV EJV EJV EJV JKV JKV-83-67