KUUSAMON LIUSKEALUEEN KULTAPITOISET ESIINTYMÄT JA ALUEEN KULTAPOTENTIAALI

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M19/4522, 4611, 4613/-90/1/10 Kuusamo Erkki Vanhanen KUUSAMON LIUSKEALUEEN KULTAPITOISET ESIINTYMÄT JA ALUEEN KULTAPOTENTIAALI

2 2 Yleistä Geologian tutkimuskeskus on vuodesta 1982 lähtien suorittanut Co-Aumalmitutkimuksia Kuusamon liuskealueella. Alkuvaiheessa tutkimukset painottuivat kobolttiin. Viime vuosina ne on kuitenkin suunnattu lähes yksinomaan kultaan, joka tarjoaa alueen kaivostoimintaa ajatellen lupaavimman taloudellisen potentiaalin. Lasketut kultamalmivarat Etsinnässä on vuosien aikana paikannettu kolmisenkymmentä vaihtelevasti kultaa ja kobolttia sisältävää esiintymää. Suuressa osassa näistä kultapitoisuus tai -määrä on alhainen. Esiintymiä, joiden kultapitoisuuksista on voitu tutkimusten perusteella esittää arvioita ovat: Kouvervaara, Säynäjävaara, Sivakkaharju, Meurastuksenaho, Iso-Rehvi, Pohjasvaara ja Juomasuo (liite 1). Kullan kannalta tärkeimmät esiintymät ovat Juomasuo ja Sivakkaharju. Juomasuon esiintymä sisältää eri esiintymineen yhteensä noin 1 milj. tonnia malmia kiveä, jonka keskimääräinen kultapitoisuus on 5 g/tn. Rikastamolle tästä määrästä saataisiin syötettä hieman yli tn kultapitoisuudella 5 g/tn (Pankka 1989, Parkkinen 1989). Sivakkaharjun esiintymä sisältää tn malmia, jonka kultapitoisuus on 9 g/tn (Vanhanen 1988, Parkkinen 1989). Meurastuksenahon, Iso-Rehvin ja Pohjasvaaran esiintymät sisältävät merkittävän korkeita kultapitoisuuksia. Yhteensä näissä kolmessa esiintymässä on arvioitavissa olevan tn malmia, jonka pitoisuus on 5 g/tn. Kairauksesta saatu tutkimusaineisto on kuitenkin puutteellinen antamaan luotettavaa kuvaa esiintymien kokonaismalmimäärästä. Lisäksi tutkimusaineiston käsittely on vielä kesken. Kouvervaaran ja Säynäjävaaran esiintymien kultapitoisuudet ovat edellisiin verrattuina alhaisempia. Kouvervaaran esiintymä sisältää kaikkiaan noin tn mineralisoitunutta kiveä, jonka kultapitoisuus on noin 0,3 g/tn (Tarvainen 1986). Kaksi kultapitoisinta osaa käsittävät yhteensä tn kiveä, jonka kultapitoisuus on 2 g/tn (Vanhanen 1988). Säynäjävaara sisältää kultapitoista kiveä tn, jonka kultapitoisuus on 1 g/tn (Tarvainen 1985, Pankka 1986).

3 3 Tiedossa olevat kultamalmiviitteet Mainitut kultapitoiset esiintymät sijoittuvat Kouver- ja Säynäjävaaraa lukuun ottamatta vyöhykkeelle, jota geologisesti kutsutaan Käylä-Konttiaho-antikliiniksi (liite 1). Vyöhyke on 20 km pitkä ja keskimäärin 5 km leveä. Juomasuo sijaitsee Käylä-Konttiaho-antikliinin pohjoispäässä (liite 1). Pääesiintymän lisäksi tavataan viisi pienempää esiintymää (Pankka 1989). Todennäköisesti esiintymiä on useampia, sillä myöhäissyksyn 1989 IP-mittaukset toivat esille 3-4 sähköistä johdetta Juomasuon esiintymien välittömästä läheisyydestä. Geofysikaalisen ja geologisen analogian perusteella johteilla on kiinteä yhteys kultamalminmuodostukseen. Juomasuon lähiympäristön tutkimuksissa (0,3-2 km Juomasuon esiintymästä) on vuonna 1989 paikannettu viisi esiintymää, joista neljä sisältää yli 3 g/tn olevia kultapitoisuuksia. Esiintymien kokoluokan selvityksiä tehdään vuoden 1990 aikana. Outokumpu Oy:n 1970-luvun puolivälin paikkeilla suorittamissa uraanimalmitutkimuksissa on paikannettu 2-3 kultapitoista esiintymää Pohjaslammin alueelta, joka sijaitsee noin 2 km Juomasuon esiintymästä etelään. Kuva esiintymien kokonaiskultapitoisuuksista on kuitenkin epätarkka, sillä kullan analysointi on tuolloin ollut vähäistä. GTK:n tarkistustutkimukset osoittavat, että esiintymissä ainakin paikoin on malmiluokkaa olevia kultapitoisuuksia. Juomasuon esiintymien lähiympäristön kallioperästä on näin ollen paikannettu malmiluokan kultapitoisuuksia kahdeksasta eri kohdasta, kun Pohjasvaaran esiintymä (liite 1) lasketaan mukaan. Geofysikaalisten mittausten ja geologisen tulkinnan perusteella osa kohteista voi sisältää riittävästi kultaa taloudellista hyväksikäyttöä ajatellen. GTK teki myöhäissyksyllä 1989 Juomasuon ympäristössä sähköiset IP-mittaukset 13 km 2 :n alalla. Mittaustuloksissa ilmenee lukuisia sähköisiä johteita, joilla on todennäköisesti selvä geologinen korrelaatio kultamalminmuodostukseen. Näyttääkin ilmeiseltä, että Juomasuon ympäristön malmivaroista on suuri osa vielä paikantamatta. Sivakkaharju, Meurastuksenaho ja Iso-Rehvi sijoittuvat Käylä-Konttiahoantikliinin eteläosan alueelle. Kultapitoisia esiintymiä tavataan lisäksi Konttiahosta (liite 1) ja sen lähiympäristöstä. Alueella esiintyy myös kullan geokemiallisia moreenianomaliota ja sähköisiä IP-johteita, joiden aiheuttajia ei vielä tunneta.

4 4 Alueellinen kultapotentiaali Kuusamon liuskealueen malmien synty on edellyttänyt suurten malmiliuosmäärien virtausta kallioperässä. Virtausta ovat ohjanneet kallioperän lukuisat ruhjeet, siirrokset ja siirrosvyöhykkeet, jotka ovat toimineet malmeja synnyttäneiden liuosten virtauskanavina. Tällaisesta syntytavasta johtuu, että täysin yksinäisiä, muista erillään olevia malmiesiintymiä ei ole syntynyt, vaan malmiaiheet esiintyvät parvina kuten on havaittavissa Juomasuon ja Konttiahon alueilla. Tähän mennessä paikannetuista kultaesiintymistä suurimmalla osalla on läheinen yhteys runsaasti sulfideja sisältäviin esiintymiin, joiden geofysikaalinen paikantaminen on ollut suhteellisen helppoa. Parhaat kultamalmit ovat syntymekanismiltaan kuitenkin sellaisia, että eniten kultaa sisältävät esiintymät saattavat olla myös vaikeimmin paikannettavissa, koska ns. sekundaariset indikaatiot (sulfidit) puuttuvat tai ovat heikosti edustettuina. Vaikka koko Kuusamon liuskealue on kullan suhteen potentiaalinen, muodostaa Käylä-Konttiaho-antikliini geologisesti erittäin sopivan synty-ympäristön kultamalmeille. Ottaen huomioon malmien syntytavan, todennäköistä on, että suuri osa kultamalmeista on tä11ä alueella vielä löytymättä. Kultamalmien paikantamisen edellytyksenä on kallioperän yksityiskohtaisen tarkka geologinen tuntemus. Valitettavasti Käylä-Konttiaho-antikliinin kallioperä on lähes kokonaan irtomaiden peitossa. Arvio Käylä-Konttiaho-antikliinivyöhykkeen kultasisällön selvittämisen vaatimista toimenpiteistä ja kustannuksista Ainoa keino saada perusteellinen tieto Käylä-Konttiaho-antikliinin kallioperän malmipotentiaalisista vyöhykkeistä sekä niihin liittyvistä malmiesiintymistä on mittava syväkairaus. Ennen kairauksen tehokasta ohjaamista on Käylä-Konttiahoantikliinilla kuitenkin suoritettava systemaattinen IP-mittaus ja alueellinen geokemiallinen näytteenotto noin 100 km 2 :n alueella. IP-mittausten kustannukset ovat alkuvuoden 1990 hintatason mukaan noin 4 milj. mk. Geokemiallisen näytteenoton kustannukset ovat noin 1,5 milj. mk. Suurimman menoerän aiheuttaa kairaus. Mikäli tarkistusta vaativien kohteiden tiheys on koko antikliinin alueella yhtä suuri kuin Juomasuon ympäristössä, on kairauksen tarve noin 450 syväkairausreikää eli yhteensä noin m. Yksikköhinnalla 300 mk/m kairaus maksaisi 16,5 milj. mk. Kairanreikien malmianalyysikustannukset ovat noin 2,5 milj. mk. Tämä ei vielä sisällä inventointikairausta, vaan sillä ainoastaan paikannetaan kultamineralisoitumat.

5 5 Edellä kuvatun etsintäohjelman toteuttaminen GTK:n normaalitoimintojen ja - budjetin puitteissa on pitkän ajan vaativa työ. Pelkästään kairauksen toteuttaminen sitoisi GTK:n kaiken tällä hetkellä käytettävissä olevien omien kairauskoneiden kapasiteetin noin viiden vuoden ajaksi. Viiden vuoden työ- ja yleiskustannusten osuus on noin 4 milj. mk. Käylä-Konttiaho-antikliinin kultamineralisoitumien paikantamiseen tarvittavan hankkeen kokonaiskustannukset viiden vuoden ajalta olisivat siis noin 29 milj. mk eli lähes 6 milj. mk vuodessa. Liite: 1. Kuusamon liuskealueen keskiosan geologinen kartta, jossa ilmenevät tekstissä mainitut kultaesiintymät sekä Käylä-Konttiahoantikliini 2. Yhteenveto Kuusamon liuskealueen kultapotentiaalista

6 6 RAPORTTI- JA KIRJALLISUUSVIITTEET Airas, K. ja Auranen, O. 1984: Pohjois-Suomen malmi- ja mineraalivarat. Teoksessa: Silvennoinen, A. (toim.) 1984: Geologinen Pohjois-Suomi. Acta Lapponica Fenniae n:o 12. Inkinen, O. 1978: Kaivoslain 19 :n mukainen tutkimustyöselostus Kuusamon Pohjaslammilta (kaiv.rek. n:o 2547/1). KTM n:o 282/460/75. Pankka, H. 1986: Tutkimustyöselostus Kuusamon kunnassa valtausalueella Säynäjävaara 1 kaiv. rek. n:o 3611 suoritetuista malmitutkimuksista. Raportti M06/4611/-86/2/10 Geologian tutkimuskeskus, Otaniemi. Pankka, H. 1989: Kuusamon Juomasuon Co-Au-esiintymän malmitutkimukset vuosina Raportti M19/4613/-89/1/10 Geologian tutkimuskeskus Otaniemi. Parkkinen, J. 1989: Kuusamon kulta-aiheiden arviointi: Juomasuo, Sivakkaharju, Meurastuksenaho. Raportti M19/4613/-89/1/10 Geologian tutkimuskeskus, Otaniemi. Silvennoinen, A., Honkamo, M., Juopperi, H., Lehtonen, M., Mielikäinen, P., Perttunen, V. Rastas, P., Räsänen, J. ja Väänänen, J. 1980: Main features of the stratigraphy of North Finland. Teoksessa: Silvennoinen, A. (toim.): Jatulian geology in the eastern part of the Baltic Shield, Proceedings of a Finnish-Soviet Symposium held in Finland 21st - 26th August Tarvainen, T. 1985: Kuusamon Säynäjävaaran Au-Co-esiintymän alustava malmiarvio. Raportti M19/4611/-85/1/10 Geologian tutkimuskeskus, Otaniemi. Tarvainen, T. 1986: Kuusamon Kouvervaaran Au-Co-esiintymän malmiarvio. Pro gradu-tutkielma. Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian laitos. Vanhanen, E. 1988: Kuusamon Kouvervaaran koboltti-kultaesiintymän malmitutkimukset vuosina Raportti M19/4522/-88/1/10 Geologian tutkimuskeskus, Otaniemi.

7

8