Päiväkoti Nooan Arkin Varhaiskasvatussuunnitelma 2014-2015

Päiväkoti Nooan Arkin Varhaiskasvatussuunnitelma 2014-2015

SISÄLLYSLUETTELO 1 KUVAUS KIRKKONUMMEN KUNNAN VARHAISKASVATUKSEN LINJAUKSISTA JA STRATEGIOISTA 1.1 Päivähoidon visio 1.2 Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet osana kunnan varhaiskasvatusta 1.3 Kirkkonummelainen varhaiskasvatus 1.3.1 Lapsilähtöinen pedagogiikka 1.3.1.1 Lapsikäsitys 1.3.1.2 Lapsen osallisuus 1.3.1.3 Aikuisen aktiivinen läsnäolo 1.3.2 Tutkiva oppiminen yhteistoiminnallinen oppiminen 1.3.3 Sadutus 1.3.4 Medialeikki 1.3.5 Kasvun kansiot 1.3.6 Inkluusio päivähoidossa 1.3.7 Kasvatuskumppanuus 2 NOOAN ARKIN VARHAISKASVATUKSEN TOIMINTA-AJATUS 3 VARHAISKASVATUKSEN PÄÄMÄÄRÄT JA TAVOITTEET 3.1. Päätavoitteet Nooan Arkissa 3.2. Nooan Arkin vuosisuunnitelma syksy 2012 kevät 2013 4 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN 4.1. Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus 4.2. Varhaiskasvatusympäristö

4.2.1 Fyysinen oppimisympäristö 4.2.2 Sosiaalis-psyykkinen oppimisympäristö 4.2.2.1 Vertaisryhmän merkitys lapsen oppimisprosessissa 4.2.2.2 Kasvattaja varhaiskasvatuksessa ja omahoitajuus 4.2.3 Kasvatuskumppanuuden toteuttaminen 4.2.3.1 Kasvatuskumppanuussuhteen rakentuminen 4.3Lapselle ominainen tapa toimia 4.3.1 Leikki 4.3.2 Tutkiminen ja projektityöskentely 4.3.3 Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen 4.3.4 Liikkuminen 4.4 Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa 4.5Oppimisen ilo 4.6Sisällölliset lähestymistavat (orientaatiot) 4.6.1 Matemaattinen lähestymistapa 4.6.2 Luonnontieteellinen lähestymistapa 4.6.3 Historiallis-yhteiskunnallinen lähestymistapa 4.6.4 Esteettinen lähestymistapa 4.6.5 Eettinen lähestymistapa 4.6.6 Uskonnollis-katsomuksellinen lähestymistapa 4.7 Mediakasvatus 4.7.1 Medialeikki 5 MONIKIELISTEN JA -KULTTUURISTEN LASTEN VARHAISKASVATUKSEN JÄRJESTÄMINEN 5.1 Monikulttuuriseen varhaiskasvatukseen liittyvistä käsitteistä 5.2 Monikulttuuristen lasten varhaiskasvatuspalvelujen järjestäminen

5.3 Lapsen ja perheen oman kulttuurin, äidinkielen ja identiteetin tukeminen 5.4 Suomen kielen opetus (suomi toisena kielenä, S2) 5.5 Viittomakielisten lasten varhaiskasvatus 5.6 Romanilasten varhaiskasvatus 6 KIELIKYLPY PEDAGOGIIKKAAN PERUSTUVA VARHAISKASVATUS 6.1 Kielikylpy 7 LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN LAATIMISEN JA SEURANNAN PERIAATTEET 7.1 Päivähoidon aloitus 7.2 Suunnitelman laatiminen ja arviointi 7.3 Lapsen yksilöllisen tuen huomioiminen suunnitelmassa 7.4 Esiopetuksen aloittaminen 7.4.1 Kouluvalmius 8 YLEINEN, TEHOSTETTU JA ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA 8.1 Lapsen tuen tarve ja sen arviointi 8.2 Tuen järjestämisen periaatteet ja varhaiskasvatuksen tukitoimet 8.3 Varhaiskasvatuksen yksilöllistäminen lapsen varhaiskasvatussuunnitelma 8.4 Tukipalvelujen toteutus varhaiskasvatuksessa 8.5 Varhaisen tuen työryhmä 9 VARHAISKASVATUKSEN, ESIOPETUKSEN JA PERUSOPETUKSEN YHTEISTYÖN JA JATKUMON RAKENTUMINEN 10 VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN SOVELTAMINEN JA KONKRETISOIMINEN YKSIKÖN VASUKSI 10.1 Kunnan varhaiskasvatussuunnitelma

10.2 Yksikkökohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat 11 VARHAISKASVATUKSEN SISÄLLÖLLINEN ARVIOINTI, KEHITTÄMINEN JA SEURANTA 11.1 Varhaiskasvatuksen laadun hallinta 11.2 Sisällöllinen arviointi ja seuranta 11.2.1 Varhaiskasvatussuunnitelman arviointi 11.2.2 Toiminnan arviointi 11.2.3 Vaikutusten arviointi 11.3 Turvallisuussuunnitelma 11.3.1 Turvataitokasvatus 11.3.2 Turvataitokasvatus Nooan arkissa 11.4 Päivähoitopalvelujen kehittäminen 12 VARHAISKASVATUKSEN PALVELUITA JA NIIDEN OMINAISPIIRTEITÄ 12.1 Päiväkodit 12.2 Esiopetus 12.3 Yksityisen hoidon tuki 12.4 Kotihoidon tuki 12.5 Moniammatillinen ja verkostoyhteistyö: päivähoidon kasvunkumppanit

1 KUVAUS KIRKKONUMMEN KUNNAN VARHAISKASVATUKSEN LINJAUKSISTA JA STRATEGIOISTA Kirkkonummen kunnan varhaiskasvatussuunnitelma perustuu valtioneuvoston periaatepäätöksenä hyväksymiin valtakunnallisiin varhaiskasvatussuunnitelman linjauksiin (2002) sekä linjausten mukaisesti laadittuihin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (2003 ja 2005). Varhaiskasvatussuunnitelmassa on huomioitu myös Kirkkonummen Kuntaja palvelustrategia (2006) sekä kunnan Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma (2009). Kunta- ja palvelustrategian tavoitteena on, että lapsen yhtenäinen oppimispolku varhaiskasvatuksesta perusopetuksen loppuun tiivistää yhteistyötä perusopetuksen kanssa ja mahdollistaa lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista tukevat yhtenäiset ratkaisut. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman mukaan Varhaiskasvatuksessa lapsi on aktiivisessa roolissa, toimijana ja tekijänä, osallistuen varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin yhdessä vanhempiensa ja varhaiskasvatuksen kasvatushenkilöstön kanssa. Laadukas varhaiskasvatus tasoittaa lasten elinolosuhteista seuraavia eroja ja tarjoaa siten kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet kehittyä ja oppia omien edellytystensä mukaisesti. (Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma 2009, 16). 1.1 Päivähoidon visio Päivähoidon visiona on tuottaa monipuolisia ja joustavia palveluja siten, että varhaiskasvatuksen toteuttajat - perheet, päivähoidon kasvattajat ja muut varhaiskasvatusta toteuttavat tahot - toimivat kasvatuskumppaneina, yhteisenä tavoitteenaan edistää jokaisen lapsen hyvinvointia sekä tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. 1.2 Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet osana kunnan varhaiskasvatusta Kirkkonummen Esiopetuksen opetussuunnitelma, joka on hyväksytty suomenkielisessä opetuslautakunnassa 28.8.2002, 97, 25.8.2004 95 sekä 19.5 2011, on osa varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden. Esiopetuksen järjestämisessä tulee siten ottaa huomioon toisaalta muun varhaiskasvatuksen ja toisaalta perusopetuksen tavoitteet ja sisällöt. Riippumatta siitä, toteutuuko esiopetus erillisryhmässä tai yhdistettynä muiden ikäryhmien kanssa, sen tavoitteet ja omaleimaisuus on kuitenkin aina otettava huomioon. (Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2010, 7). Esiopetuksen tehtävänä on vahvistaa lapsen oppimisedellytyksiä, oppimaan oppimista ja tukea tervettä itsetuntoa antamalla hänelle mahdollisuus myönteisiin oppimiskokemuksiin yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Esiopetuksen suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa on lähtökohtana lapsen kiinnostuksen kohteet ja halu oppia. 1.3 Kirkkonummelainen varhaiskasvatus Kirkkonummen varhaiskasvatuksen ominaispiirteitä ovat lapsilähtöisyys - lapsen osallisuus, pienryhmätoimintaan liittyvä tutkiva oppiminen, sadutus, medialeikki,

portfoliotoiminta, inkluusio ja kasvatuskumppanuus. 1.3.1 Lapsilähtöinen pedagogiikka Lapsilähtöisyys on pedagoginen lähestymistapa, jossa kasvatuksen ja opetuksen tehtäviä lähestytään lapsen näkökulmasta, lapsen olemuksesta käsin. 1.3.1.1. Lapsikäsitys Lapsuus on itseisarvo, ei välivaihe matkalla aikuisuuteen. Lapsen maailma on sellaisenaan arvokas ja kiinnostava. Lapsi on itse aktiivinen toimija. Lapsella on sekä halu että valmiudet oppia tuntemaan itsensä ja ympäristönsä, kyky säädellä ja ohjata omaa toimintaa tarpeiden ja kiinnostusten mukaan. Lapsilähtöisyys on lapsen näkemistä lapsena. 1.3.1.2 Lapsen osallisuus Lapsilähtöisessä kasvu- ja oppimisympäristössä lapsi vaikuttaa omaan arkeensa ja elämäänsä sekä osallistuu itseään koskevaan päätöksentekoon. Lapsi on mukana toiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Toiminta noudattaa lapsen rytmejä, aikakäsitystä ja hahmottamisen tapaa. Järjestelyt tukevat lapsen sosiaalista sijoittumista ja turvaavat lasten mahdollisuudet ottaa huomioon toisiaan ja jättää riittävästi tilaa lasten keskinäiselle vuorovaikutukselle. Osallisuudessaan lapsi kokee, että hänen mielipiteillään ja tunteillaan on merkitystä ja ne ovat arvokkaita. Hänen kysymyksiään ja ajatuksiaan kuullaan ja niitä dokumentoidaan. Lapsella on monipuolisesti välineitä ilmaista itseään ja tilaa tulla näkyväksi ryhmässään toisille lapsille ja aikuisille sekä vanhemmille. Lapset kokevat oman oppimisensa merkitykselliseksi. 1.3.1.3 Aikuisen aktiivinen läsnäolo Lapsilähtöisessä toiminnassa aikuinen mahdollistaa sen, että lapsi voi vaikuttaa omaan arkeensa ja elämäänsä. Lapsen ilmaisun vapaus syntyy aikuisessa, suhteessa aikuiseen ja aikuisen jatkuvalla avustuksella. Lapsilähtöisyys syntyy aikuisen halusta kuulla lasta. Näin myös lapsi oppii kuulemaan aikuista ja toisia lapsia. Vuorovaikutus on molemminpuolista kuulemista ja arvostusta. Lapsi seuraa sitä, miten aikuinen suhtautuu. Hän kaipaa huomiota ja etsii yhteyttä aikuiseen. Lapsilähtöisyyteen kuuluu aikuisen aktiivinen mukana oleminen. Lapsi kohtaa jatkuvasti kasvun ja oppimisen kysymyksiä ja haasteita, jotka ovat hänelle liian vaativia yksin. Lapsilähtöisyys on aikuisen kannattelemaa lapsena olemista ja oppimista. Aikuisella on aikuisen vastuu, eikä aikuisen vastuuta siirretä lapselle. Aikuinen tekee tarvittavat päätökset, huolehtii lapsen tarpeista ja turvallisuuden tunteesta. Lapsilähtöisyyttä voi olla vain, kun aikuinen on läsnä huolehtimassa siitä, että jokaisella lapsella on hyvä olla mukana ja kun lapsi voi tuntea aikuisen läsnäolon. 1.3.2 Tutkiva oppiminen yhteistoiminnallinen oppiminen Pienryhmätyöskentely tarjoaa lapselle mahdollisuuksia yhdessä leikkimiseen, tutkimiseen, oppimiseen ja vuorovaikutustaitojen opettelemiseen. Pienryhmätyöskentelyssä lapsi voi verrata omia ajatuksiaan muiden ajatuksiin, ja rakentaa ja muokata omia käsityksiään

vertaillen, keskustellen ja tutkien toisten lasten kanssa. Tässä työskentelymuodossa jokaisen ryhmän jäsenen osallisuus on yhtä tärkeää. Pienryhmät muodostetaan niin, että lapset tukevat parhaiten toistensa oppimista sekä vertaiskumppanuutta. Pienryhmät voivat olla pysyviä tai kuhunkin tilanteeseen sopivia, kooltaan 2-4 lasta. Pienryhmät voivat olla lasten itsensä kokoamia leikkiryhmiä tai kasvattajien muodostamia lasten pienryhmiä, joissa lapsen yksilöllisyyttä tuetaan yhteisöllisyyden kautta. Toiminnan suunnittelussa kasvattaja ottaa huomioon lasten kiinnostuksen kohteet. Ryhmässä lapset harjoittelevat toisten lasten huomioonottamista, ajatuksien ilmaisemista, kuuntelua ja yhteisten päätösten tekemistä. Lasten vertaiskumppanuutta ja -oppimista kehitetään mm. leikin ja sadutuksen kautta. 1.3.3 Sadutus Sadutus on menetelmä, jossa lapsen ajatukset ja kiinnostuksen kohteet tulevat näkyviksi ja dokumentoiduksi. Lasten tarinoilla on merkitystä kasvatusyhteisön kasvatuskulttuurin rakentumisessa, lapset luovat omaa tarinakulttuuriaan. Aikuisen saduttaessa lasta, lapsi saa varhaisia kokemuksia omasta subjektiasemastaan. Kun satu luetaan ryhmässä, lapsi liittyy oman kulttuurinsa kautta ryhmän jäseneksi. Näin rakentuu tunne ryhmän jäsenyydestä ja osallisuudesta omassa vertaisryhmässä. Saduttamisessa opitaan toisen kuuntelemista, arvostamista ja toisen huomioon ottamista. 1.3.4 Medialeikki Medialeikki on lapsilähtöisen pedagogiikan tapa vastata mediakasvatuksen haasteisiin. Oman tekemisen kautta, luomalla omaa mediaa, lapset oppivat yhdessä ymmärtämään, miten median tarjoama maailmankuva syntyy. Lapsilähtöisessä oppimisympäristössä aikuinen mahdollistaa toiminnan, tarjoaa välineitä ja ideoita, ohjaa antamatta valmiita vastauksia. Näin lapsissa kehittyy mediataitojen lisäksi sekä tervettä itsetuntoa että sosiaalista luottamusta siihen, miten omaan todellisuuteen voi vaikuttaa (ks. luku 4.7.1). 1.3.5 Kasvun kansiot Lasten kasvun kansiot tehdään yhteistyössä lapsen, vanhempien ja kasvatushenkilöstön kanssa. Kasvun kansiot edistävät vuorovaikutusta päivähoidon ja kodin välillä ja välittävät tietoa lapsen ajatuksista ja kiinnostuksen kohteista sekä siitä, miten lapsen osallisuus toteutuu varhaiskasvatuksen arjessa päivähoidossa. Lapsen kasvun kansio tukee lapsen oppimaan oppimista, lapsen vahvuuksien ja osaamisen näkyväksi tekemistä. Kasvun kansiot voivat toimia myös apuna nivelvaihekeskusteluissa lapsen oppimispolulla lapsen siirtyessä eri hoitomuodosta toiseen tai varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja alkuopetukseen. 1.3.6 Inkluusio päivähoidossa Päivähoidossa toteutetaan inkluusioperiaatetta, jossa päivähoidon erityispalvelut on viety osaksi päivähoidon kehitysympäristöjä: päiväkoteihin ja perhepäivähoitoon.

1.3.7 Kasvatuskumppanuus Kirkkonummen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen yksi painopistealueista on kasvatuskumppanuus, joka on vanhempien ja kasvattajien tietoista sitoutumista toimia yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Kasvatuskumppanuudessa vanhemmat ja päivähoidon henkilöstö ovat tasavertaisessa vuorovaikutuksessa siten, että molempien kokemuksia, näkemyksiä ja asiantuntemusta kuullaan ja hyödynnetään lapsen parhaaksi. Tähän lapsen ja perheen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tähtäävään yhteistyöhön osallistuvat myös muut perheitä tukevat tahot. Yhdessä vanhempien kanssa ja kasvatuskumppanuuden hengessä lapsen päiväkotipolkua kirjataan ja dokumentoidaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Sen tarkoitus on toimia apuvälineenä lapsen oppimisen ja kehittymisen seuraamisessa. (Katso lisää luvusta 7) Lapsen aloittaessa päivähoidon, järjestetään ensitapaaminen lapsen kotona tai päivähoitopaikassa. Ensitapaamisessa lapsen kotona kasvattaja tapaa lapsen ja huoltajan lapsen omassa kasvuympäristössä. Näin luodaan kasvatuskumppanuudelle vahva pohja heti päivähoidon alkaessa. Kasvatuskumppanuus edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta, kunnioittamista ja kuulemista. 2 NOOAN ARKIN VARHAISKASVATUKSEN TOIMINTA-AJATUS Päiväkoti Nooan Arkki painottaa toiminnassaan kristillisiä elämänarvoja. Kristillinen kasvatusilmapiiri on lämmin ja turvallinen, siinä toteutuu kodinomaisuus ja myönteisyys. Perehdymme kristinuskon perinteeseen sekä tapoihin ja käytäntöihin kirkkovuosikalenteria seuraten. Periaatteena on se, että uskontoon liittyvistä asioista voi keskustella avoimesti lasten kanssa niiden aiheiden pohjalta, joita käsitellään aamuhartausksissa, kirkkohetkissä ja lauluhetkissä. Keskusteluun ja kyselemiseen kannustetaan ja erilaisia lähestymistapoja ja näkemyksiä kunnioitetaan. Myös uskonnon ja historiallisten tapahtumien kietoutumista toisiinsa avataan lapsille. Kasvatamme lasta yhteistyössä perheen kanssa. Pidämme tärkeinä vanhempien kanssa käytäviä kasvatuskeskusteluja sekä jokapäiväisiä keskusteluja lasten tuonti- ja hakutilanteissa. Arvostamme läheistä yhteistyötä ja sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. Tuemme lapsen kokonaisvaltaista kehitystä monipuolisella toiminnalla. Kiinnitämme huomiota lapsen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin sekä tuemme sosiaalisten taitojen oppimista. Perehdymme toiminnassa kristilliseen perinteeseen ja keskeisimpiin juhlapyhiin. Kasvatusilmapiiri päiväkodissa on lämmin, turvallinen ja kodinomainen. Arjen toiminnassa noudatamme hyviä tapoja, pyrimme rehellisyyteen ja muiden huomioimiseen ja arvostamiseen, tuemme lapsen omatoimisuutta ja yksilöllisyyttä. Toimintamme pohjautuu edellisessä luvussa avattuun Kirkkonummelaiseen varhaiskasvatukseen ja sen periaatteisiin ja toimintatapoihin.

3 VARHAISKASVATUKSEN PÄÄMÄÄRÄT JA TAVOITTEET Varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on lisätä lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hyvinvointi on pohja lapsen oppimiselle ja kehitykselle. Kun lapsi voi hyvin, hänellä on mahdollisimman hyvät kasvun, kehittymisen ja oppimisen edellytykset. Saadessaan toimia itselleen ominaisella tavalla, lapsen hyvinvointi lisääntyy ja motivaatio oppimiseen kasvaa. Tällöin lapsen fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja emotionaalinen hyvinvointi on tasapainossa. Lapsen päivittäiseen hyvinvointiin varhaiskasvatuksessa kuuluvat lapsen mahdollisuus lepoon, mahdollisuus riittävästi liikkua, tasapainoinen ravinto ja mahdollisuus hiljentymiseen. Kasvattajan tehtävänä on huolehtia siitä, että terveellisen elämän toimintatapoja vahvistetaan ja päivähoitoon kehitetään pysyviä toimintamalleja lapsen terveellisen elämän tukemiseksi. Nooan Arkissa lapsi nähdään ihmisenä, jolla on arvo itsessään. Tämä on myös hyvä perusta lapsen itsetunnon positiiviselle rakentumiselle. Lasta kohdellaan tärkeänä yksilönä, jonka Luontaisesti ihmettelevää elämänasennetta kannustetaan. Aikuinen ymmärtää lapsen tässä hetkessä elämisen. Ennakointi ja toiminnan hyvä suunnittelu auttaa pitämään yllä hyvää ja positiivista ilmapiiriä. 3.1. Päätavoitteet Nooan Arkissa Edellisten lisäkisi Nooan Arkissa päätavoitteemme on kasvattaa lasta yhteistyössä kodin kanssa kristillisessä kasvatusilmapiirissä tasapainoiseksi, itseensä luottavaksi, omatoimiseksi, yhteistyökykyiseksi ja terveen itsetunnon omaavaksi lapseksi.tuemme lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja järjestämme kehitystä tukevaa monipuolista toimintaa. Pyrimme kasvattamaan lasta kunnioittamaan kaikkea Jumalan luomaa elämää, niin ihmisiä, eläimiä kuin luontoakin. Tuemme lapsen yksilöllisyyttä ja autamme häntä ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta. Pyrimme kasvattamaan lasta rehellisyyteen. Tuemme lapsen kykyä tarkastella omia ja muiden tekoja eettisestä näkökulmasta ja kasvua oikeudenmukaisuuteen. Kasvatamme lasta lähimmäisenrakkauteen, huomioimaan ja kuuntelemaan toista. 3.2. Nooan Arkin vuosisuunnitelma, syksy 2014 kevät 2015 Nooan Arkissa on tämän toimintavuoden yleisempänä teemana Luonto ja ympäristö. Käsittelemme aihetta mm. mediakasvatuksen keinoin. Teemme yhdessä koko päiväkodin kanssa syksypuolella päiväkodin oman lehden, johon tulee juttuja päiväkodin retkistä ja tapahtumista. Kevätpuolella päivitämme päiväkodin blogisivua. Otamme myös lasten kanssa kuvia päiväkodin kameralla. Taidekasvatus kulkee taustala koko vuoden. Tänä vuonna meillä on tarkoitus painottaa musiikkia ja käydä teartterissa. Päiväkodin taidehuone on ohjatusti lasten käytössä. Tanssiprojekti alkaa kevätkaudella. Lasten tanssitunneilla työstetään tanssiesitykset päiväkodin kevätjuhlaan. Ympäristökasvatukseen paneudumme vuoden aikana ainakin kierrätystä toteuttamalla ja erilaisiin asduin- ja elinympäristöihin tutustumalla. Teemme myös retkiä metsään ja käymme Suomen luontokeskus Haltiassa.

Vuosisuunnitelma kuukausittain avattuna: Elokuussa: - Päiväkotiin tutustumista. - Ryhmähaastattelu/esittely omasta ryhmästä, joka tulee pk:n lehteen. - Viikon tähtityyppi -projekti alkaa - Kerrotaan omasta perheestä. - Taideprojekti: batiikkityö. Menetelmällä tehdään säilytyspussit tai tyynynliinat. - Suomi-/maailmateeman jatkoa viime vuodesta lauluhetkissä: jokainen aikuinen kertoo ympäristön kannalta jonkun paikan, jossa on käynyt. Syyskuussa: - Suomi teema lauluhetkissä jatkuu. - Lehden teko alkaa toden teolla; tutkimusryhmä 1 * Retki Liikennepuistoon Helsinkiin * Poliisi vierailulle pk:lle - Päiväkodin valokuvauspäivä. - Vanhempainilta. - Varojen keräämistä kummipojalle jatketaan viemällä tavaraa kirpputori Veikkoseen. Lokakuussa: - Lehden teko jatkuu; tutkimusryhmä 2 * Retki suomen luontokeskus Haltiaan *Ruska/luonto/väri/ maalaus - YK:n päivä:n tiimoilta tehdään taas tempaus varojen keräämiseksi kummilapselle. - Päiväkodin yhteiset talkoot, johon vanhemmatkin osallistuvat. Marraskuussa: - Lehden teko jatkuu; tutkimusryhmä 3; kierrätys * haastateltavat kierrätyskeskuksesta ja kaatopaikalta * esineiden kiertokulku - Isänpäivä 9.11. - Isänpäiväkahvit. - Lehtijuttujen dead line 15.11. - Kasvisruokaviikko - Tuunaus. Joulukuussa: - 1. Adventti - Joulupuuro - Itsenäisyyspäivä - Teatteriretki - Joulujuhla - Joulukirkko

Tammikuussa: - Talviurheilu - Ympäröivä luonto Helmikuussa: - Ystävänpäivä/ kummilapsi tempaus - Tanssiprojekti alkaa - Talviurheilu - Laskiainen Maaliskuussa: - Tanssiprojekti jatkuu Huhtikuussa: - Pääsiäinen - Pääsiäisvaellus Veikkolan seurakuntatalolla. - Tanssiprojekti Toukokuussa: - Vappu - Äitienpäivä 10.5. - Luonnonkosmetiikka - Retki: Nuuksio - Tanssiprojekti - Kevätjuhla Kesäkuussa: - Kesäisiä touhuja: *vesileikkejä *olympialaiset - Juhannus 4 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN 4.1. Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus Varhaiskasvatus toteutuu kokonaisuutena, jossa hoito, kasvatus ja opetus nivoutuvat toisiinsa. Nämä varhaiskasvatuksen eri ulottuvuudet painottuvat eri tavoin eri-ikäisillä lapsilla. Mitä pienempi lapsi on, sitä suurempi osa kasvattajan ja lapsen vuorovaikutuksesta tapahtuu hoitotilanteissa. Ne ovat myös kasvatuksen, opetuksen ja ohjauksen tilanteita, joilla on merkitystä sekä lapsen yleiselle hyvinvoinnille että oppimiselle. Hyvä hoito muodostaa perustan kaikelle toiminnalle varhaiskasvatuksessa. Hyvin hoidetun lapsen perustarpeista on huolehdittu, ja lapsi voi suunnata mielenkiintonsa toisiin lapsiin, ympäristöön ja toimintaan. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen huolenpitoa. Hyvällä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudella voidaan edistää lapsen myönteistä minäkäsitystä, lapsen ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja sekä ajattelun

kehittymistä. Lapsen päivä muodostuu erilaisista arkeen liittyvistä tilanteista, jotka ovat selkeän mutta tarvittaessa joustavan päivärytmin perusta. Lapsen päivään kuuluvat hoitoja muut vuorovaikutustilanteet sekä pienet työtehtävät ovat tärkeitä kasvun ja oppimisen tilanteita. Kasvattaja tuovat lapsen päivän eri vaiheisiin opetuksen ulottuvuuden. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2003, 13-14). Päiväkoti Nooan Arkissa hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus eroaa ryhmittäin. Tinttien ryhmässä (1-3 v) hoitotilanteet ja niiden tarjoamat mahdollisuudet oppimiseen ovat tärkeimpiä. Tilhien ryhmässä (4-5 v) kasvatuksella pyritään tukemaan lapsen omatoimisuutta ja sosiaalisten taitojen oppimista. Tikkojen ryhmässä (6 v) opetustilanteet ja kouluun valmistautuminen nousevat tärkeimmiksi toiminnan muodoiksi. 4.2 Varhaiskasvatusympäristö Varhaiskasvatusympäristö rakentuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta ympäristöstä. Koska varhaiskasvatus on kasvatuksellista vuorovaikutusta, sosiaalisen ja psyykkisen ympäristön merkitys korostuu. Ympäristö viestittää yksikön arvoista, lapsikäsityksestä ja toiminnasta. 4.2.1 Fyysinen oppimisympäristö Kasvattajan tehtävänä on muokata lapsen fyysistä oppimisympäristöä niin, että se toimii lapsen leikin, oppimisen ja muun toiminnan mahdollistajana, aktivoijana, elämyksellisenä tilana, tutkimuskohteena sekä dokumentoinnin alustana. Lapsi muokkaa myös omaa varhaiskasvatusympäristöään yhdessä lapsiryhmän ja kasvattajien kanssa kasvunsa, kehityksensä ja kiinnostuksensa mukaan. Lapsen näkemystä kunnioitetaan ja kasvattajalla tulee olla taito nähdä varhaiskasvatusympäristö myös lapsen näkökulmasta. Rakennettu ympäristö, päivähoitopaikan lähiympäristö sekä arkkitehtuurisesti arvokas kulttuuriympäristö välittää lapselle myös kulttuuriperintöä. Kirkkonummella myös luonto on lähellä jokaista päivähoitoyksikköä. Fyysinen ympäristö muodostaa siten osan kasvatuksellista vuorovaikutusta. Nooan Arkki sijaitsee Lamminjärven maisemissa, idyllisellä ja luonnonläheisellä paikalla vanhassa kartanorakennuksessa. Piha on laaja ja siinä on mahdollista keksiä monenlaista tekemistä niin kesällä kuin talvellakin. Myös pihaa ympäröivä kartanon piha-alue on laaja ja monikäyttöinen. Kesällä on mahdollisuus kerätä marjoja suoraa herukkapensaasta ja talvella laskea mäkeä aidan ulkopuolella. Sisätiloiltaan Nooan Arkki on kodinomainen ja pieniä leikkisoppia riittää omia leikkejä varten. Tällä hetkellä Nooan Arkissa on kaksi kerrosta käytössä. Yläkerrassa ovat Tinttien ja Tilhien ryhmähuoneet, nukkumishuone, yhteinen sali, sosiaalitilat, leikkitiloja ja keittiö. Alakerrassa on Tikkojen ryhmätila, jossa pidetään eskaria sekä tikkojen lepohetkitila. Lisäksi siellä on askarteluhuone, joka on yhteisessä käytössä. Yleisistä tiloista alakerrasta löytyvät myös Tilhien kuravaatehuone ja yhteinen kenkäeteinen. Keittiö on myös oleellinen osa Nooan Arkin fyysistä ympäristöä, sillä lasten on mahdollista piipahtaa myös keittiön ovella tervehtimässä keittäjää. Yleisesti ottaen Nooan Arkin fyysinen ympäristö on omatoimisuuteen tukeva ja kodinomainen.

4.2.2. Sosiaalis-psyykkinen oppimisympäristö Kasvattajalla on tärkeä rooli lapsen sosiaalisen ympäristön rakentamisessa. Kasvattaja toimii mallina vuorovaikutussuhteissa. Hän on kiinnostunut myös lasten keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja sen tukemisesta. Psyykkisen varhaiskasvatusympäristön avoin ja luottamuksellinen tunneilmapiiri innostaa lasta leikkimään, liikkumaan, tutkimaan ja toimimaan itse. Kun lapsi kokee päivähoitopaikan ilmapiirin myönteiseksi ja kannustavaksi, hän tuntee kuuluvansa yhteisöön. Henkilökohtainen huomiointi päivän aikana luo edellytykset turvan tunteen kokemiselle. Aikuisten ja lasten eleet ja ilmeet ovat merkittävä osa vuorovaikutusta. Hyvä varhaiskasvatusympäristö mahdollistaa lasten pienryhmätoiminnan sekä lapsen ja kasvattajan välisen vuorovaikutuksen. Nooan Arkissa kiinnitetään huomiota siihen, että sosiaalinen ilmapiiri on lämmin ja hyväksyvä. Pienen päiväkodin etu on se, että on helpompi huomioida jokainen lapsi erikseen ja kiinnittää huomiota lapsen tarpeisiin. Myös lapsiryhmän yhteenkuuluvuutta korostetaan ja lasten keskinäisiin väleihin kiinnitetään huomiota. Kiusaamistilanteisiin puututaan välittömästi ja asiat selvitetään puhumalla. Lasten kanssa keskustellaan muutenkin paljon. 4.2.2.1 Vertaisryhmän merkitys lapsen oppimisprosessissa Sosiaalinen toiminta ja kommunikaatio vertaisryhmässä luovat pohjan lapsen ajattelulle sekä käynnistävät ja tukevat lapsen oppimisprosessia. Vertaisryhmässä lapset jakavat ja vertailevat käsityksiään rakentaen samalla yhteisiä merkityksiä asioille. Vertaisryhmä muovaa vahvasti lapsen omanarvontunnetta. Vertaissuhteet tarjoavat lapsille mahdollisuuden harjoitella vuorovaikutustaitoja ja saada palautetta omasta toiminnasta. Vertaissuhteissaan lapsi rakentaa minäkäsitystään suhteessa toisiin, muokkaa persoonallisuuttaan, kehittää tiedollista osaamistaan oppimalla yhdessä samassa ryhmässä olevien lasten kanssa ja omaksuu asenteita, arvoja ja normeja 4.2.2.2 Kasvattaja varhaiskasvatuksessa ja omahoitajuusmalli Kasvattajan työssä on tärkeää tiedostaa oma kasvattajuutensa ja sen taustalla olevat arvot ja eettiset periaatteet. Ammatillisuus, tieto ja kokemus ovat kasvattajan osaamisen perusta, ja siinä näkyy myös kasvattajan oma persoonallisuus. Nooan Arkin henkilökunnan yhteiset eettiset periaatteet nousevat kristinuskon tärkeimmästä sanomasta. Pyrimme noudattamaan periaatetta: Tee toiselle sitä, mitä toivot itsellesi kaikessa yhteistyössä. Päiväkodissamme hyödynnetäänkin työntekijöiden erilaisia koulutustaustoja ja kiinnostuksen kohteita mahdollisuuksien mukaan. Erilaiset kokemukset ja persoonallisuudet rikastuttavat ja antavat uutta näkökulmaa kasvatukseen. Kasvattaja toimii tietoisesti ja suunnitelmallisesti noudattaen kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaa ja oman työyksikkönsä tavoitteita. Hänellä on kokonaisvaltainen näkemys kasvatuksesta, hoidosta ja opetuksesta sekä lapsen/lapsiryhmän tarpeista. Kasvattaja tukee lapsen oppimisprosessia eri kehitysvaiheissa tavoitteena oppimaan oppiminen. Kasvattajat dokumentoivat lapsen toimintaa kirjaamalla, valokuvaamalla ja videoimalla, tehden näin näkyväksi lapsen ajatuksia ja mielenkiinnon kohteita, oppimista sekä

toimintaa. Kasvattajan sensitiivisyys ja lapsen tarpeiden ymmärtäminen luo perustan lapsen turvallisuuden kokemukselle ja samalla koko varhaiskasvatuksen laadulle (Kasvun 17 kumppanit/thl 2009). Kasvattaja toimii aina lapsen edun mukaisesti ja kannustaa lasta omatoimisuuteen. Kirkkonummella useissa päiväkodeissa, kuten myös Nooan Arkissa, on käytössä omahoitajamalli. Omahoitajuus on toimintatapa, jossa lapsilla on päiväkodissa omat nimetyt hoitajat. Omahoitaja ottaa perheen vastaan hoitosuhteen alussa ja perehdyttää perhettä uuteen hoitopaikkaan. Samoin omahoitaja luo ensimmäisenä suhteen lapseen tämän aloittaessa uudessa hoitopaikassa. Omahoitajamenettelyn tarkoituksena on luoda lapselle turvallinen kiintymyssuhde yhteen hoitajaan hoitosuhteen alussa. Aloitus- ja varhaiskasvatuskeskustelut käydään vanhempien ja lapsen omahoitajan kesken. Varsinkin pienten lasten kohdalla menetelmä on erittäin toimiva ja vähentää lapsen ahdistusta uuteen elämäntilanteeseen siirryttäessä. Koko hoitohenkilökunta huolehtii kuitenkin kaikkien lasten hyvinvoinnista, ohjaamisesta ja opettamisesta ja pikkuhiljaa lapsi oppii tuntemaan kaikki aikuiset ja luottamaan heihin. 4.2.3 Kasvatuskumppanuuden toteuttaminen Kasvatuskumppanuudella varhaiskasvatuksessa tarkoitetaan vanhempien ja henkilöstön tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Kasvatuskumppanuus edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta, kunnioittamista ja kuulemista. 4.2.3.1 Kasvatuskumppanuussuhteen rakentuminen Kasvattaja on aktiivinen kasvatuskumppanuussuhteen käynnistämisessä ja toimii yhteistyössä vanhempien kanssa. Kun päätös päivähoitopaikasta on myönnetty, päivähoitopaikasta otetaan yhteyttä lapsen kotiin. Vanhempien kanssa sovitaan siitä, miten yhteistyön rakentaminen aloitetaan päivähoitopaikan henkilökunnan ja vanhempien kesken. Päävastuu kasvatuksesta on kodeilla ja kotona tapahtuvaa kasvatusta arvostetaan ja tuetaan. Ensimmäisessä tapaamisessa tai aloituskeskustelussa, kuulemalla vanhempia, lapsen omahoitaja saa vanhemmilta ensiarvoista tietoa lapsesta ja perheestä. Ensimmäinen tapaaminen on mahdollista toteuttaa päiväkodissa/perhepäivähoitopaikassa tai lapsen kotona. Yhteinen keskustelu käydään myös silloin, kun lapsi siirtyy päivähoitopaikasta tai ryhmästä toiseen, aloittaa esiopetuksen ja aina lapsen tarvitessa erityistä tukea. Aloituskeskustelu voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Vanhemmilta voidaan esimerkiksi pyytää tarina lapsesta ja hänen perheestään. Tarina voi olla pohjana tapaamiselle, jonka tavoitteena on tutustua lapseen ja lasten vanhempiin sekä kuulla vanhempien ensitoiveita ja odotuksia päivähoidosta ja esiopetuksesta sekä näkemyksiä kasvatuksesta. Tapaamisessa suunnitellaan yhdessä perheen kanssa lapsen tutustuminen uuteen hoitopaikkaan. Varsinkin pienille lapsille on hyvä varata riittävän pitkä tutustumisaika, jossa lapsi sekä vanhemmat yhdessä tutustuvat lapsen hoitopaikkaan. Lapsen on turvallista tutustua alussa yhteen kasvattajaan, omahoitajaan.

Päivähoidon aloituksessa on tavoitteena edistää turvallista päivähoidon aloitusta, luoda pohjaa kumppanuussuhteen rakentumiselle ja luoda pohja lapsen varhaiskasvatussuunnitelman tai esiopetuksen oppimissuunnitelman laadinnalle. Hoidon alkaessa vanhemmilla on mahdollisuus tutustua ryhmän toimintaan lapsen kanssa ensimmäiset päivät. Lapsen omahoitaja vastaanottaa perheen ja toimii lapselle ensimmäisenä turvallisena aikuisena. Päiväkotimme henkilökunta kokee tämän lapsen ja vanhempien yhteisen harjoitteluajan tärkeäksi sekä lapsen sopeutumisen että kasvatuskumppanuuden rakentumisen kannalta. Tuleville esikoululaisille ja heidän vanhemmilleen tarjoamme mahdollisuuden tutustua esikoulutilaan, -materiaaleihin ja päiväkodin henkilökuntaan ennen esikoulun alkua. Lapsi kasvaa ja kehittyy tunnesuhteiden varassa ja vanhemmat ovat lapsen ensimmäinen ja tärkein ihmissuhde varhaislapsuudessa. Tätä kiintymyssuhdetta on tärkeää tukea päivähoidossa koko varhaiskasvatuksen ajan, mutta varsinkin alle 3-vuotiailla. Lapsen vahvaa sidettä vanhempiin tuetaan ja eroikävää hoidetaan jakamalla lapsen tunteet ja kokemukset päivähoitopäivän aikana. Kun lapsi on turvallisesti tutustunut päivähoitoon, hän voi aloittaa itsenäisesti päivähoidon ja vähitellen liittyä lapsiryhmään. Perheet tarvitsevat yksilöllisen aikansa ennen kuin luottamus päivähoitopaikkaan syntyy ja useimmiten vielä pidemmän ajan eri yhteistyötahojen kanssa. Kasvatuskumppanuus eroaa perinteisestä yhteistyöstä siinä, että kumppanit tuntevat toisensa hyvin, luottavat toisiinsa ja sitoutuvat yhteisen päämäärän saavuttamiseen. 4.3Lapselle ominainen tapa toimia Leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja eri taiteen alueisiin liittyvä ilmaiseminen ovat lapselle ominaisia tapoja toimia. Lapselle luonteva toiminta vahvistaa hänen hyvinvointiaan ja käsitystä itsestään sekä lisää hänen osallistumismahdollisuuksiaan. Toimiessaan itselleen mielekkäällä tavalla lapsi myös ilmentää ajatteluaan ja tunteitaan. Kun kasvattajat toimivat ja keskustelevat yhdessä lasten kanssa sekä havainnoivat lasten toimintaa, heille avautuu lasten maailma ja lapsen tapa ajatella. Lapselle ominaiset toiminnan tavat otetaan huomioon toiminnan suunnittelussa ja toteutuksen muodoissa ja ne ohjaavat kasvattajayhteisön tapaa toimia lasten kanssa (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005). 4.3.1 Leikki Leikki on kaikille lapsille ominainen tapa toimia. Se on tutkimista ja oppimista. Mielikuvituksen ja leikin avulla lapsi käsittelee uutta tietoa, jäsentää sitä suhteessa kokemuksiinsa; sijoittaa sen johdonmukaisesti osaksi aiemmin oppimaansa. Leikki on lapselle välttämätöntä, jotta tiedon karttuessa kokemuksista rakentuu vahva perusta uuden oppimiselle. Leikissä lapset hahmottavat elämäänsä omatoimisesti, tutkivat ympäristöään ja sen tapahtumia, prosessoivat tunteitaan, kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Lapsi oivaltaa asioiden yhteyksiä ja merkityksiä leikin avulla. Leikissä toteutuu lasten keskinäinen vuorovaikutus, lasten oma huumori, leikin riemu ja toiminnan ilo. Leikissä lapsi rakentaa, muokkaa ja muuttaa jatkuvasti sekä fyysistä että sosiaalista ympäristöään. Leikissä lapsi myös luo uutta; etsii ja löytää uusia ratkaisuja kysymyksiinsä ja elämänsä ongelmiin. Leikin käyttövoimana ovat lapsen kokemukset ja mielikuvitus. Leikissä lapsen mielikuvitus myös kehittyy. Ihminen tarvitsee mielikuvitusta kaikessa ajattelussa. Suunnittelu, päättely ja

ongelmanratkaisukyky onnistuvat vain mielikuvituksen avulla. Aikuinen toimii leikin mahdollistajana. Hän tukee lapsen leikkiä antamalla siihen aikaa, tilaisuuksia ja vapautta. Kasvattajan tehtävänä on olla läsnä, havainnoida ja kuunnella lasta, huomioida leikissä lapsen tapaa toimia ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa sekä ohjata, osallistua ja rikastuttaa lapsen leikkiä eri ikäkausien vaatimalla tavalla. Myös ympäristöllä on tärkeä merkitys lapsen leikille. Turvallinen ja salliva ilmapiiri antaa mahdollisuuden lapsen erilaisille leikin ilmaisuille. Vanhemmat voivat yhdessä lasten ja henkilökunnan kanssa luoda ja rikastuttaa päivähoidon leikkiympäristöä. Nooan Arkissa on hyvät mahdollisuudet jakaa lapsia pieniin leikkiryhmiin ja erilaisiin leikkisopukoihin leikkimään. Lasten vapaalle leikille on aikaa päivittäin ja lapsilla on mahdollisuus käyttää monipuolisesti erilaisia leikkivälineitä. 4.3.2 Tutkiminen ja projektityöskentely Lapsi on luontaisesti utelias. Aikuinen tukee tätä luontaista uteliaisuutta suunnittelemalla toimintaa ja järjestämällä oppimisympäristöä niin, että lapsi saa tilaisuuksia ja aikaa tapahtumien ja ilmiöiden tutkimiseen yksin pienryhmässä ja/tai vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa. Lapsi esittää kysymyksiä ja oletuksia, testaa niitä, yrittää ja erehtyy, oivaltaa ja keksii uutta. Yhteinen ihmettely lasten kanssa auttaa keksimään uusia näkökulmia tutkittavaan asiaan. Tutkimusprosessi muistuttaa tieteellisen tutkimuksen vaiheita: lapset esittävät tutkimuskysymyksen tai -kysymyksiä. Yhdessä lapsiryhmän kanssa pohditaan, miten kysymyksiin voitaisiin löytää vastaukset. Lapset ovat mestareita tutkimushypoteesien laadinnassa. Yhdessä laaditaan tutkimussuunnitelma eli se, miten tutkimuskysymyksiä voidaan selvittää. Aikuisen rooli on keskeinen miten havainnollistetaan ja konkretisoidaan lasten usein hyvinkin filosofiset aiheet ja kysymykset ja miten rakennetaan tutkimusprosessi, jossa lapset ovat mukana jokaisessa vaiheessa (kysymykset, tutkimussuunnitelman toteutus, kokeet, testaukset, johtopäätökset, tulosten julkaisu koko lapsi- ja aikuisyhteisölle). Nooan arkissa tutkimusaiheet ovat nousseet lasten ideoista. Olemme tutkineet mm. kukkia, lumihiutaleita, haikaloja sekä lasten kestosuosikkina pysyttelevää lähiluontoa. Teema- ja projektityöskentely on pitempikestoista, muutamasta viikosta jopa koko toimintavuoden kestävää tiettyyn asiaan tai aiheeseen liittyvää tutkimista. Projektityöskentelyn aihe tai teema (tutkimuskysymykset) voivat nousta lapsilta tai aikuisilta. Aikuinen havainnoi lasten toimintaa ja vuorovaikutusta ja tämän perusteella hän saa selville, mitä lapset haluavat tutkia ja mikä heitä kiinnostaa. Projektityöskentelyssä lapset suunnittelevat, ideoivat ja toteuttavat käsiteltävää aihetta yhdessä aikuisten kanssa. Aikuiset tarjoavat materiaaleja ja muita välineitä lasten käyttöön, ohjaavat ja neuvovat työskentelyn etenemisessä sekä vievät projektia eteenpäin ohjaamalla lapsia kriittiseen ajatteluun. Projektissa lapset tutkivat aiheesta nousevia kiinnostuksen kohteita ja ongelmia, kokeilevat erilaisia ratkaisuja, leikkivät aiheesta kumpuavia leikkejä. Tärkeintä ovat oppimismahdollisuudet ja -kokemukset, joita lapsi saa. Projektityöskentelyn avulla tuetaan lapsen ajattelua ja kiinnostusta maailman ilmiöitä kohtaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.

Projektityöskentelyssä tulee antaa mahdollisuus lapsen mielikuvituksen ja luovuuden näkyväksi tulemiselle. Projektien teemat voivat liikkua sadun ja toden, mielikuvitusmaailmoiden ja arjen todellisuuden välillä. Mikäli projektityöskentelyn teema on noussut aikuisen kiinnostuksen kohteesta, on aikuisen tehtävänä selvittää, mikä ko. teemassa lasta kiinnostaa, ja että lapsen on mahdollista työstää teemaa häntä kiinnostavasta kysymyksestä tai lähestymistavasta käsin, jotta lapsen mielenkiinto työstettävään teemaan tai tutkimuskysymykseen säilyy. Periaatteena työskentelyssä on, että lapset saavat valita myös oman mieleisensä työskentelytavan projektin etenemiselle. Valmiit tuotokset laitetaan esille, niistä keskustellaan ja lasten ajatuksia ja kommentteja kirjataan muistiin. 4.3.3 Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen Taiteellinen kokeminen avautuu havaitsemisen, kuuntelemisen, tuntemisen ja luomisen sekä kuvitellun ja intuition avulla. Lapsille tarjotaan kauneuden, harmonian, melodian, rytmin, tyylin, jännityksen ja ilon kokemuksia sekä omakohtaisia aistimuksia, tuntemuksia ja samaistumisen kohteita. Näin lapsen arvostukset, asennoituminen ja näkemykset alkavat hahmottua. Ihmisenä ja ihmisyyteen kasvamisen kannalta samaistuminen on yksi taiteellisen kokemisen ja ilmaisemisen tärkeä prosessi. Taiteellinen kokeminen vahvistaa lapsen kulttuuri-identiteettiä ja ymmärrystä omasta kulttuuriperinnöstään ja kulttuurien monimuotoisuudesta. Taide antaa iloa, energiaa ja elämänvoimaa. Antamalla mahdollisuuksia taiteellisiin elämyksiin ja kokemuksiin, kasvattajat rohkaisevat lasta hänelle ominaiseen luovaan ilmaisuun ja mielikuvituksen käyttöön. Innostava ja turvallinen ilmapiiri sekä eri materiaalien tutkiminen aktivoi lasta kokeiluihin. Lapsen omaa ilmaisua tuodaan esille ja se näkyy ympäristössä lasten töiden esille asettelussa. Lapsen oma estetiikka ja lasten taide muokkaavat lasten oman kulttuuriympäristön rakentumista. Kasvattaja ja lapset voivat kokea yhdessä yllätyksellisyyden ja ilon taiteessa. Taiteellinen kokeminen myös kehittää lapsen tunneilmaisua, mielikuvitusta ja luovuutta sekä omien mahdollisuuksien löytämistä. Taiteellisessa kokemisessa tekeminen itsessään, yllätyksellisyys ja ilo ovat tärkeitä. Nooan arkissa taiteelliseen kokemiseen on päästy tänä vuonna erityisesti koko kevään kestävän tanssiprojektin kautta. Siinä lapsilla on ollut mahdollisuus kokea musiikki ja liikunta sekä luova ilmaisu kehonsa kautta. 4.3.4 Liikkuminen Liikkuminen on lapselle ominainen tapa toimia, olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja oppia tarvitsemiaan taitoja. Liikunnan avulla lapsi oppii motorisia ja päivittäisen elämän vaatimia perustaitoja. Hänen minäkuvansa ja itsetuntemuksensa vahvistuvat sekä sosiaaliset ja kognitiiviset taidot kehittyvät. Liikunnan avulla terveyttä edistävät tavat ja tottumukset opitaan ja omaksutaan jo lapsena. Kasvattajan ja ympäristön tulee mahdollistaa lapsen liikkuminen, jotta lapsen luontainen tarve liikkumiseen säilyy. Ympäristöä muokataan niin, että lapsilla on mahdollista kokeilla rajojaan ja taitojaan turvallisesti sekä sisällä että ulkona. Tavoitteena ovat monipuoliset liikunnan kokemukset ja ilon ja onnistumisen elämykset päivähoidossa, jotka innostavat

lasta liikkumaan muuallakin. Lapsi tarvitsee aikuisen ja kasvattajayhteisön tukea ja kannustusta liikkuakseen ja siksi on tärkeää, että kasvattajat ymmärtävät liikunnan merkityksen lapsen kasvulle ja kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja mahdollistavat sen toteutumisen. Päiväkodin sisätilat ovat helposti muokattavissa pedagogisesti siten, että arkiliikunta on osa sekä lapsen omaehtoista että ohjattua toimintaa. Lapsen elinympäristöä suunniteltaessa otetaan huomioon lapsen liikunnalliset tarpeet. Päivähoidon lähiympäristössä jo olevia liikuntapaikkojen mahdollisuuksia käytetään hyväksi. Nooan arkissa on hyvä piha, mahdollisuuksia myös aivan lähialueella mennä metsään, pulkkamäkeen, narupuistoon. Pururata ja leikkipuistot ovat lähellä. Hiihto sekä luistelu on mahdollista läheisillä urheilukentillä. Olemme käyttäneet myös hyväksemme läheisiä luonnonsuojelualueita ja retkeilleet Nuuksiossa, niin talvella kuin kesälläkin. 4.4 Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa Lapsen ajattelun kehitys on riippuvainen kielen kehityksestä. Kielelliset valmiudet kehittyvät spontaanisti vuorovaikutuksessa lähiympäristön kanssa. Turvallinen, kiireetön ja vuorovaikutukseen kannustava ilmapiiri edistää lapsen itseilmaisua. Aikuisen merkitys lapsen kielellisessä kehittymisessä on suuri. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä merkittävämpää on aikuisen aktiivinen rooli. Aikuinen nimeää asioita ja esineitä sekä päivän tapahtumia leikissä ja muissa arkitilanteissa. Lapsen kielellisten taitojen kehitystä ja ajattelua tuetaan oppimisympäristössä, jossa lapsella on mahdollisuus ilmaista itseään, tehdä kysymyksiä ja keskustella. Hyvä oppimisympäristö tarjoaa malleja erilaisista vuorovaikutustilanteista. Sadut, kirjallisuus - ääneen lukeminen, lorut, laulut ja laululeikit, leikit, pelit ja draama sekä rytmi, melodia ja liike ovat tärkeitä lapsen kielellisen kehityksen tukemiseksi. Näitä lapsi voi kokea arjen vuorovaikutustilanteissa ja ohjatussa toiminnassa. Kirkkonummella, myös Nooan Arkissa, käytetään sadutusmenetelmää, jossa aikuinen kirjaa lasten itsensä kertomia satuja ja tarinoita. Lapsi tulee kuulluksi sadutuksen kautta siten, että hän saa kertoa juuri niistä asioista, joista hän sillä hetkellä tuntee tarvetta kertoa. Satujen ja tarinoiden pohjalta voidaan tehdä myös kuvia, kuvakertomuksia ja sävellyksiä. Sadutettaessa lapsi saa kokemuksia siitä, että hänen ajatuksiaan arvostetaan. Lapsen tapa ajatella, kokea ja nähdä maailma, tulee lasten omien satujen kautta aikuiselle näkyväksi. Lasten sadut ovat merkityksellisiä ja tärkeitä myös toisille ryhmän lapsille. Lasten oma kieli ja huumori vahvistavat lasten keskinäistä vuorovaikutusta, yhteisöllisyyttä, osallisuutta sekä lasten kulttuuria. Oppimisympäristössä esillä olevat sanat ja tarinat innostavat lasta myös tutkimaan kielen kirjoitettua muotoa. Tavoitteena on saada lapsi pohtimaan kieltä, kääntämään huomio kielen merkityksestä myös sen muotoon, jolloin tuetaan lapsen lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen valmiuksia. Kaksikielisessä kunnassamme monilla lapsilla on mahdollisuus kuulla ja tutustua toiseen kotimaiseen kieleen jo perhepiirissä.

Kunnassamme on eri kulttuuritaustaisia lapsia, joille oman äidinkielen oppiminen on vieraassa kulttuuriympäristössä turvattava. Ympäristön monikielisyys herättää lapsen uteliaisuuden vieraan kielen oppimiseen. 4.5 Oppimisen ilo Lapsi on ympäristöstään kiinnostunut aktiivinen tutkija, leikkijä ja tiedon etsijä. Oppiminen on lapselle kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa jokaisella on oma yksilöllinen tapansa ja aikansa omaksua asioita. Lapsi harjoittelee ja oppii erilaisia taitoja toistamalla, leikkimällä ja kokeilemalla kaikkia aistejaan apuna käyttäen. Oppimisen ilo syntyy oivalluksista, ihmettelystä ja siitä, että lapsi saa tutkia, ihastella, maistella, haistella, kokeilla ja kokea juuri niitä asioita, jotka lasta ihmetyttävät ja askarruttavat. Hyväksyvässä vuorovaikutteisessa ilmapiirissä lapselle rakentuu myönteinen kuva itsestään oppijana. Lapsen oppimiskokemuksen jakaminen vanhempien kanssa on lapsen kasvun kannalta tärkeää. 4.6Sisällölliset lähestymistavat (orientaatiot) Eheyttävässä varhaiskasvatussuunnitelmassa opetus ja oppiminen muotoutuvat kokonaisuuksista. Eri lähestymistavat tai tapa hahmottaa maailmaa (sisältöorientaatiot) otetaan suunnittelussa ja toteutuksessa huomioon ja niitä tarkastellaan osana kulloinkin käsiteltävää kokonaisuutta/ teemaa. Teemakokonaisuus rakennetaan yhdessä lasten kanssa hyödyntäen niitä lähestymistapoja, jotka auttavat lasta käsiteltävän asian sekä opittavan tiedon tai taidon jäsentämisessä ja sisäistämisessä. Orientaation käsitteellä korostetaan sitä, että tarkoituksena ei ole oppiaineiden sisältöjen opiskelu vaan sellaisten välineiden ja valmiuksien hankinnan aloittaminen, joiden avulla lapsi vähitellen pystyy perehtymään, ymmärtämään ja kokemaan ympäröivän maailman monimuotoisia ilmiöitä. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2003, 23 24. 4.6.1. Matemaattinen lähestymistapa Lapsi vertailee, rakentelee, mittaa ja luokittelee erilaisia asioita luonnostaan. Leikkiessään lapsi kohtaa matemaattisia ongelmia. Pelit ja leikit tukevatkin loogisen päättelykyvyn ja ajattelun kehittymistä. Lasta tulee rohkaista matemaattisiin tutkimuksiin ja tuomaan esille ja perustelemaan omia ratkaisujaan. Aikuisen tehtävänä on luoda ja huomata erilaisia tilanteita, joissa ihmetellään ja tutkitaan erilaisia ilmiöitä, joissa esiintyy ja konkretisoituu matemaattisia ongelmia. Arkiset hetket, kuten esimerkiksi ruokailu, pukeminen ja ulkona liikkuminen ovat oivallisia tilanteita laskemiselle, luokittelulle ja käsitteiden avaamiselle. Lapsen saatavilla tulee olla myös erilaisia palikoita, pelejä, askartelutarvikkeita, luonnonmateriaalia jne. Kasvattaja voi myös rikastuttaa leikkiä tuomalla siihen mukaan matemaattisia haasteita. Tavoitteena on luoda myönteinen asenne matematiikkaa kohtaan, sillä oppimisen ja onnistumisen ilo rakentavat myönteistä kuvaa oppimisesta ja itsestä oppijana.

4.6.2. Luonnontieteellinen lähestymistapa Luonnossa tutustutaan kaikkeen siihen, mitä luonnossa on: kasveihin, eläimiin, vuodenaikojen vaihteluun, sääilmiöihin, maisemaan, luonnon kauneuteen jne. Retket lähiympäristöön tarjoavat lapselle elämyksiä ja kokemuksia, joiden kautta lapsen oma luontosuhde syntyy. On tärkeää, että lapsella on mahdollisuus nauttia luonnon moninaisuudesta, liikunnan ilosta, tuoksuista, väreistä, äänistä, mauista ja luonnon kauneudesta eri vuodenaikoina. Tavoitteena on muodostaa aktiivinen, myönteinen, kiinnostunut ja kunnioittava suhde luontoon. Havainnoiva, kokeileva, tutkiva ja elämyksiä herättävä toiminta lisää kykyä tehdä päätelmiä erilaisista ilmiöistä ja antaa tietoa luonnosta. Luontosuhteen muodostuessa lapsella syntyy usein myös halu suojella luontoa. Luonnossa havaittavat ilmiöt, eliöt ja kasvit ominaisuuksineen ja eroineen tarjoavat käytännönläheisen tutkimuskohteen lasten omista lähtökohdista ja konkreettisesta kokemusmaailmasta käsin. Tärkeää on keskusteleva ja ihmettelyä arvostava vuorovaikutuksen ilmapiiri, jossa on tilaa mielikuvitukselle, jolloin uusien asioiden löytäminen ja oppiminen on hauskaa. 4.6.3. Historiallis-yhteiskunnallinen lähestymistapa Lapsen aikakäsitys kytkeytyy usein hyvin konkreettisiin asioihin. Pienempien lasten kanssa tutkitaan konkreettisesti esim. valokuvien avulla omaa perhettä, lähipiiriä ja ajallisesti ja paikallisesti lähellä olevaa historiaa. Lasten kanssa rakennetaan kuvaa menneisyydestä lähtien liikkeelle lapsen omasta kasvuympäristöstä, hänen omista ja perheen kokemuksista ja henkilöhistoriasta. Lasten kasvaessa etsitään tartuntapintoja menneisyyden tutkimiseen ja aikaulottuvuuden hahmottamiseen siten, että lapsi löytää oman paikkansa suomalaisessa kulttuurissa. Vanhemmat ja lähiympäristössä asuvat isovanhemmat ja muut ikäihmiset voivat olla mukana tuomassa näkökulmia menneeseen omien kokemustensa ja muistojensa kautta. Ympäristöä ja kulttuuria tutkitaan erilaisten teemojen ja retkien yhteydessä. Verrattaessa historiallisia olosuhteita nykyisiin, avautuu mahdollisuus tarkastella myös nykyyhteiskunnan toimintaa. 4.6.4. Esteettinen lähestymistapa Taidekokemukset ovat merkittävä osa lapsen emotionaalista, taidollista ja tiedollista kehitystä. Taidekasvatus tarjoaa lapsille mahdollisuuden saada onnistumisen elämyksiä, oppia itsestään ja löytää uusia tapoja ilmaista itseään. Päivähoidossa lapsella on mahdollisuus päivittäin monipuoliseen luovaan ilmaisuun. Lapsen toiminta- ja oppimisympäristön tulee olla turvallinen, kannustava ja yllätyksellinen niin, että se rikastaa lapsen mielikuvitusta ja rohkaisee häntä luovaan ilmaisuun. Taide- ja kulttuurikasvatus tukevat lasten kulttuurisen identiteetin vahvistumista. Esteettisen orientaation alueeseen kuuluvat liikunnan, tanssin, musiikin, kirjallisuuden, kuvataiteen ja kädentaitojen sekä teatterin ja draaman tavoitteet ja sisällöt. Päivähoidossa lapsille tarjotaan kokemuksia ja elämyksiä kauneudesta, harmoniasta, melodiasta, rytmistä, tyylistä, jännityksestä ja ilosta sekä niiden vastakohdista. Lasten tulee saada myös purkaa omia kokemuksiaan ja työstää niitä eri tavoin.

Lapset tuottavat myös omaa kulttuuriaan ja se lisää lasten aktiivisuutta ja osallisuutta. Kirkkonummen lähiluonto on merkittävä ja rikas osa lapsen kasvuympäristöä. Taidekasvatukselle luonto on myös ylittämätön innoittaja, oppimisympäristö ja tutkimuslaboratorio. Luontokokemukset rakentavat lasten henkistä hyvinvointia ja rikastuttavat tunne-elämää. Toiminnan lisäksi lapsen on tärkeää saada kokemuksia hiljaisuudesta, keskittymisestä ja työrauhasta. Oppimisympäristöä muokkaamalla ja sisustamalla, esimerkiksi väri- ja materiaalivalinnoilla sekä kalusteiden sijoittelun avulla, luodaan päivähoitoon rauhaa ja selkeyttä. 4.6.5. Eettinen lähestymistapa Lasten jokapäiväinen elämä sisältää tilanteita ja tapahtumia, joissa kasvattaja ohjaa lasta pohtimaan eettisiä kysymyksiä. Kasvattajat toimivat ammattieettisesti ja ovat mallina lapsille. Kasvattajat luovat turvallisen, kannustavan ja hyväksyvän ilmapiirin, jossa pohditaan ja tarkastellaan oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa, totuutta ja valhetta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoisuutta ja kunnioitusta lapsen ikä- ja kehitystaso huomioiden. Kirkkonummen varhaiskasvatus edistää moniarvoista, toista kunnioittavaa ja tasa-arvoista elämää. Lapsen aloittaessa päivähoidossa ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa, kasvattajat keskustelevat perheiden arvoista yhdessä vanhempien kanssa kasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaisesti. Eettinen kasvatus ohjaa lasta erottamaan, mikä on oikein ja mikä on väärin. Nooan Arkissa painotetaan kristillisiä elämänarvoja, joita lapsi harjoittelee päivittäisessä keskinäisessä vuorovaikutuksessa aikuisten ja lasten kanssa. Nooan Arkissa vahvistamme lapsen kykyä tarkastella omia ja muiden tekoja eettisestä näkökulmasta. Painotamme kasvua eettiseen vastuuseen, kasvua totuuteen (rehellisyys, oikeudentajuisuus), sekä kasvua hyvyyteen ja lähimmäisenrakkauteen. Aikuinen keskustelee lapsia askarruttavista kysymyksistä sekä pohtii niihin vastauksia yhdessä lasten kanssa. 4.6.6. Uskonnollis-katsomuksellinen lähestymistapa Lapsella on oikeus kokea uskonnollisia, hengellisiä ja henkisiä asioita ja ilmiöitä sekä perehtyä oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen, tapoihin ja käytäntöihin. Lasta lähellä olevien erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustutaan ja lapselle annetaan mahdollisuus, kokea hiljaisuutta, ihmetellä, kysellä ja pohtia erilaisia asioita. (Vasun perusteet, 2005) Uskontokasvatukseen voivat osallistua kaikki lapset, koska se ei ole vakaumukseen ohjaavaa. Päivähoidon tehtävänä on antaa uskonnollista yleissivistystä ja vastuu päivähoidon uskontokasvatuksesta on kasvatushenkilöstöllä. Jokaisen perheen uskonnolliseen katsomukseen tutustutaan jo päivähoidon aloituskeskusteluissa. Niissä keskustellaan vanhempien kanssa päivähoidon uskontokasvatuksesta sekä sovitaan lasten osallistumisesta erilaisiin Kirkkonummen seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin. Tunnustukselliseen uskontokasvatukseen (esim. joulukirkko), pyydetään vanhempien lupa. Nooan Arkki on lähtökohdiltaan jo kristillisiin arvoihin ja opetukseen pohjautuva, joten sinne hakeutuva perhe tiedostaa tämän jo