1 Valtakunnallinen opettajankoulutuksen ja kasvatustieteiden tutkintojen kehittämisprojekti (VOKKE) NEUVOTTELUKUNNAN 12. KOKOUS Aika: perjantai 18.2.2005 klo 10.00 15.00 Paikka: Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, SH 1 (Bulevardi 18, Helsinki) Läsnä: Niemi Hannele, vararehtori, professori, neuvottelukunnan pj., Helsingin yliopisto, kokouksen puheenjohtaja (klo 10 12) Peltonen Juhani, professori, Turun yliopisto, kokouksen puheenjohtaja (klo 12.45 15) Autio Tero, professori, Tampereen yliopisto Heikinaro-Johansson Pilvikki, professori, Jyväskylän yliopisto Helenius Aili, professori, Turun yliopisto Hemilä Päivi, SOOL, Jyväskylän yliopisto Isomursu Marja-Leena, erityisasiantuntija, OAJ Kaivola Taina, koordinaattori, Helsingin yliopisto Kangasvieri Anneli, Opetus- ja kulttuuriyksikön johtaja, Kuntaliitto Korkeamäki Riitta-Liisa, professori, Oulun yliopisto Liimatainen Sakari, hallintopäällikkö, Jyväskylän yliopisto Mikkola Armi, opetusneuvos, opetusministeriö Nurmi Kari, professori, Lapin yliopisto Scheinin Patrik, professori, Helsingin yliopisto Somerkivi Pirjo, toiminnanjohtaja, Suomen Vanhempainliitto Tahvola Arja, opintoasiainpäällikkö, Tampereen yliopisto Jakku-Sihvonen Ritva, projektinjohtaja,, Helsingin yliopisto Kokouksen tekniset sihteerit: Tissari Varpu, tutkimussihteeri,, Helsingin yliopisto, kokouksen sihteeri Lehtimäki Leena, tutkija,, Helsingin yliopisto 1. Kokouksen avaus Ritva Jakku-Sihvonen avasi kokouksen 10.07 ja toivotti osallistujat tervetulleiksi. Kokouksen puheenjohtajana toimi Hannele Niemi klo 10 12 ja Juhani Peltonen klo 12.45 15.
2 2. Tiedotusasiat a. Uudenlaisia maistereita -kasvatusalan koulutuksen kehittämislinjoja -kirja ilmestyy 28.2.2005. Kirja lähetetään neuvottelukunnan jäsenille postitse. b. Tiedoksi jaettiin tiedote jatko-opintojen kehittämisryhmän jäsenistä, tehtävistä ja kokouksista (liite 1). Työryhmän ensimmäinen kokous pidettiin 3.2.2005. Seuraavat kokoukset järjestetään perjantaina 11.3. klo 10 15 Tampereella ja tiistaina 19.4. klo 10 15 Helsingissä. Työryhmän toiminnasta tiedotetaan n verkkosivuilla: http://www.helsinki.fi/vokke/jatkokoulutus.htm c. järjesti 18.1.2005 kansallisen kutsuseminaarin Kasvatustieteet ja työelämä Miten tutkimus ja opetus palvelevat arjen asiantuntijuutta Helsingissä, Kehittämiskeskus HAUS:ssa. Jakku-Sihvonen tiedotti seminaarin jälkeen saaduista kommenteista. d. Opettaja elinikäisenä oppijana -seminaari järjestetään maanantaina 7.3.2005 klo 10 17 (Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Bulevardi 18, luentosali). Kokouksessa jaettiin seminaarin ohjelma (liite 2), joka on julkaistu n verkkosivuilla: http://www.helsinki.fi/vokke/seminaarit/ohjelma07032005.pdf. e. järjestää yhteistyössä taideaineiden jaoksen kanssa Taidekasvatuksen kehitysnäkymät -seminaarin torstaina 19.5. klo 12 16 Helsingin yliopistossa, soveltavan kasvatustieteen laitoksella (Siltavuorenpenger 10, auditorio 1). f. Seminaari kodin ja koulun yhteistyöstä järjestetään keskiviikkona 31.8.2005 klo 8 16 Helsingin yliopistossa, soveltavan kasvatustieteen laitoksella. g. Katsomusaineiden opetuksen kehitysnäkymät -seminaari järjestetään perjantaina 11.11.2005 Helsingin yliopistossa, soveltavan kasvatustieteen laitoksella. h. Virtuaalisten monialaisten moduulien kehittäminen luokanopettajan monialaisten opintojen osana (ks. liite 3). Todettiin, että kehittämistyötä tehdään yhteistyössä KasVi-hankkeen kanssa. i. Kokouksessa jaettiin n 17.2.2005 päivitetty toimintakertomus ja toimintasuunnitelma. Kokouksen jälkeen asiakirjaa on viimeistelty mm. Peltosen lähettämien tietojen (liite 5) ja vuoden 2005 varainkäyttösuunnitelman osalta. Asiakirjan viimeistelty versio julkaistaan n verkkosivuilla http://www.helsinki.fi/vokke/projektisuunnitelma.htm (ks. kohta 2 toimintasuunnitelma). Muistion liitteenä 4 on 4.3.2005 viimeistelty asiakirja, jota päivitetään seuraavan kerran syksyllä 2005 (http://www.helsinki.fi/vokke/toimintasuunnitelma/ts040305vt.pdf). j. Neuvottelukunnassa vuonna 2004 hyväksytyt kasvatusalan tutkintorakenne suositukset on viimeistelty Vokke-konttorissa 10.2.2005 ja 1.3.2005. Uusin versio julkaistaan pdf- ja powerpoint-dokumentteina n sivuilla (http://www.helsinki.fi/vokke/suositukset.htm). (Liitteenä 6 on 1.3.2005 viimeistelty asiakirja.) k. Tiedotettiin ssa noudatettavista laskutuskäytännöistä; liitteenä 7 on ohje matkalaskujen tekemistä varten. l. Neuvottelukunnan jäsenien ja varajäsenien 17.2.2005 päivitetty lista (liite 8). m. Neuvottelukunnan uudelle sähköpostilistalle (vokke-nk@helsinki.fi) lähetetyt viestit saavat kaikki neuvottelukunnan jäsenet ja varajäsenet sekä Vokke-konttorin väki. Listan ylläpitäjä: (varpu.tissari@helsinki.fi). Liitteenä on ohje (liite 9).
3 n. Ammatillisissa opettajakorkeakouluissa suoritettujen opettajan pedagogisten opintojen hyväksi lukeminen osana yliopistollista arvosanakoulutusta. Todettiin, että asia raukeaa tässä vaiheessa. Asiaan palataan n loppuvaiheessa. o. Korkeakoulututkintojen viitekehys -julkaisu on ilmestynyt. Pöydälle jaettiin julkaisun kansi ja tiivistelmä sekä muutamia julkaisuja. Julkaisu on saatavilla pdf-muodossa: http://www.minedu.fi/julkaisut/koulutus/2005/tr04/tr04.pdf. Todettiin, että laadun varmistusta käsittelevä kohta herättänee paljon keskustelua. p. Taina Kaivola tiedotti valtakunnallisesta LUMA-koulutustapahtumasta, joka järjestetään perjantaina 18.3. Helsingin yliopistossa. Ohjelma ja ilmoittautumislomake: http://www.helsinki.fi/luma. q. Armi Mikkola tiedotti opetusministeriön tiedotushankkeesta, jonka aiheena on tutkintojen uudistus ja ylioppilastutkintojen uudistus. Tiedotustilaisuuksia on järjestetty eri puolilla Suomea ja kohderyhmänä ovat olleet mm. opinto-ohjaajat, rehtorit, opettajat ja opetuksen kehittäjät. Mikkola tiedottaa asiasta myös kuntien sivistystoimen johtajille kokouksessa esitetyn toiveen mukaisesti. Mikkola kertoi, että tiedotusmateriaalina on saatavilla esitteet Yliopistotutkinnot uudistuvat (Liite 11) ja Reform of university degrees (liite 12). Tutkinnonuudistuksesta tiedotetaan opetusministeriön verkkosivuilla: (http://www.minedu.fi/opm/koulutus/yliopistokoulutus/tutkinnonuudistus.html). r. Tiedotettiin Vokke-konttoriin esitetystä toiveesta järjestää varhaiskasvatuksen seminaari. s. Tiedotettiin Euroopan unionin opettajankoulutustyöryhmän muistioluonnoksesta Draft Common European Principles for Teacher Competences and Qualifications (liite 10), jonka luonnos (päivätty 3.2.2005) on verkossa: http://www.pef.unilj.si/strani/bologna/principles.pdf. Päätettiin lähettää em. muistioluonnos opintoasioiden päälliköiden kautta jakeluun sekä tiedoksi n neuvottelukunnalle. Asiakirja sisältää mm. laatukriteereitä, joita opettajan tutkinnolle pitäisi asettaa. Todettiin, että kesäkuussa järjestetään Brysselissä laaja seminaari opettajan koulutukseen liittyvistä asioista. t. Mikkola tiedotti valintoja koskevasta valtakunnallisesta seminaarista, joka järjestetään 19. 20.5.2005 Jyväskylässä. Seminaarissa tarkastellaan, miten uudistuva ylioppilastutkinto tulee näkymään valinnoissa. u. Sakari Liimatainen tiedotti yhteishakutyöryhmän työskentelystä. Todettiin, että yhteishaku on tulossa valtakunnalliseksi 2007. Tavoitteena on, että valintoja voidaan järkevöittää. Opetushallituksen elektroninen yhteishakurekisteri perustetaan 2007 2008 ja siihen on tarkoitus rakentaa kasvatusalan yhteisvalintajärjestelmä. Todettiin, että suunnitelmaa työstetään toukokuun puoliväliin asti. Todettiin, että mitä enemmän esitetään valinta kriteereitä, joita henkilö voi hankkia tutkinnon suorittamisen jälkeen, sitä pidemmälle korkeakouluun pääseminen siirtyy. v. Mikkola tiedotti opetusministeriön määrärahaesityksistä momentille 29.10.22 opettajankoulutuksen kehittämiseen (liite 13). w. Mikkola tiedotti täydennyskoulutusrahasta, jota voi käyttää yliopiston opettajien omaan täydennyskouluttautumiseen (liite 14).
4 3. Opettajien täydennyskoulutuksen lähiajan kehittämisnäkymiä (Armi Mikkolan alustus ) Armi Mikkola hahmotteli 3 taustatekijää, joiden takia opettajien täydennyskoulutuksen lähiajan kehitysnäkymistä on hyvä keskustella juuri nyt. Ensinnäkin tutkintojen kehitystyö on yliopistoissa loppusuoralla, joten tiedetään jo uusien tutkintovaatimusten sisällöistä. Nyt on jo tietoa siitä, mitkä asiat ovat keskeisiä, mitkä asiat mahtuvat yliopistollisiin perustutkintoihin ja mitkä asiat sijoittuvat luontevasti täydennys koulutukseen. Nyt olisi turvattava edellytykset jatkumoajattelulle. Toiseksi opetusministeriössä toimii yliopistojen aikuiskoulutustyöryhmä, joka pohtii mm. opettajien täydennyskoulutusta. Työryhmässä keskustellaan esimerkiksi koulutuksen saavutettavuudesta sekä aikuiskoulutuksen rahoituksesta ja siitä, miten aikuiskoulutuksen rahoitusjärjestelmät toimivat jatkossa. Kolmanneksi opettajankoulutuksen kehittämisohjelman arviointi on käynnistynyt ja siinä täydennyskoulutuksen arviointi on keskeinen asia. Mikkolan mukaan täydennyskoulutuksen perinteinen kolmijako on muuttamassa muotoaan. Täydennyskoulutus on perinteisesti ollut: 1) kuntien vastuulla (virkaehtosopimusten mukaista), 2) valtion rahoittamaa (koulutuspoliittisten painopisteiden mukaan rahoitettua), tai 3) omaehtoista täydennyskoulutusta, johon on voinut hakea tukea työnantajalta. Merkittäväksi tekijäksi on nousemassa rakennerahasto -ohjelmien kautta rahoitettava täydennyskoulutus. Suomessa on tarjolla virtuaalioppimisen ja opetuksen alueella useita kymmeniä 500.000 700.000 euron täydennyskoulutushankkeita. Mikkola tarkasteli, mitä täydennyskoulutuksessa on tapahtumassa ja mihin on hyvä kiinnittää huomiota. Täydennyskoulutuksesta on jo laadittu useita selvityksiä ja niitä on myös tekeillä. Vuosittain valtion rahoittamaan koulutuspoliittisten painopisteiden mukaan rahoitettuun koulutukseen ottaa osaa 13.000 15.000 opettajaa, joista suurin osa on yleissivistävän koulutuksen kentältä. Rakennerahastojen kautta rahoitettuun koulutukseen osallistuu s uunnilleen yhtä paljon pääsääntöisemmin ammatillisen koulutuksen kentällä toimivia opettajia. Mikkola arvioi myös täydennyskoulutuksen alueellisia ja taloudellisia edellytyksiä. Laman aikana syntynyt ongelma näyttää olevan Mikkolan mukaan väistymässä ainakin Länsi- Suomen läänin osalta. Noin puolet kyselyyn vastanneista arvioi, että täydennyskoulutus on lisääntynyt huo mattavasti tai melko paljon viimeisten parin vuoden aikana. Tiedonkeruuta ei kuitenkaan ole toteutettu omaehtoisen täydennyskoulutuksen osalta. Ongelmallisia seikkoja yliopistojen kannalta ovat täydennyskoulutuksen tarjonta ja alueellinen kysyntä. Vuonna 2004 tehdyssä selvityksessä tarkasteltiin opettajien täydennyskoulutustarjontaan sisältyviä noin 400 täydennyskoulutusohjelmaa. Selvityksessä mm. tutkittiin, miten opettajille tarjottu täydennyskoulutus kohdentui alueellisesti ja eri opettajaryhmiin. Selvityksen mukaan yliopistojen tarjoama täydennyskoulutus suuntautuu joko yleissivistävän kentän opettajille tai tarjonta painottuu perusopetuksessa toimiville. Koulutusta ilman jäävät aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön opettajat, joille suunnattu täydennyskoulutustarjonta on aika vähäistä opettajamääriin suhteutettuna. Mikkola pohti, mitkä seikat vaikuttavat tarjontatilanteeseen. Syynä voivat olla heikommat mahdollisuudet osallistua koulutukseen tai se, että valtion budjetista rahoitettava täydennyskoulutustarjonta ei kohdistu aikuiskouluttajiin. Tämä olisi hyvä havaita yliopistoissa. Ammatillisten oppilaitosten yleissivistävien aineiden opettajat on
5 toinen ryhmä, jolle on tarjolla vain vähän täydennyskoulutusta. Selvityksessä havaittiin, että tarjontaa ammatillisten koulutuksen tarjoajien parista löytyi lähinnä kielistä. Mikkola totesi, että yliopistollinen koulutustarjonta on suurelta osin selkeästi tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön liittyvää 400 kurssista yli 100 oli tvt:n opetuskäyttöön liittyviä kursseja. Yliopistojen täydennyskoulutustarjonta sisältää paljon yleisiä kursseja, mutta spesifimpiä kursseja on tarjolla vähän. Mikkolan mukaan koulutustarjontaa on vain vähän tietyn oppiaineen opettajille. Ongelmallista on se, että on useita oppiaineryhmiä, joissa täydennyskoulutustarjontaa on aineenopettajille vain vähän (esim. maantiede, biologia, historia, yhteiskuntaoppi, uskonnot). Matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa sekä taidealan korkeakouluilla sen sijaan on runsaasti täydennyskoulutustarjontaa. Mikkolan mielestä Åbo Akademi pitää hyvin huolta ruotsinkielisten opettajien puolesta. Mikkola arvioi täydennyskoulutustarjontaa myös maantieteellisesti. Hänen mukaansa alueellista tarjontaa on eniten siellä, missä on yliopistoja ja niiden sivutoimipisteitä. Monissa koulutuksissa on havaittavista erilaista alueellista koulutuksen jalkautumista, ja tarjolla on myös verkko-opetusta ja oppilaitosyhteisöön suuntautunutta koulutustarjontaa. Matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa on tarjontaa jokaisessa maakunnassa, mutta esim. äidinkielen ja kirjallisuuden täydennyskoulutustarjontaa ei ole Väli-Suomessa, vaikka tarjontaa on etelässä ja pohjoisessa. Mikkola toi myös esiin joitakin hyviä kokemuksia täydennyskoulutuksen jatkosuunnittelusta. Mitä enemmän yliopistot ovat tehneet tiivistä yhteistyötä mm. lähiympäristön koulujen ja kuntien ja kuntayhtymien kanssa, sitä pidemmälle täydennyskoulutussuunnitelmia on voitu laatia. Esimerkkeinä Mikkola mainitsi Jyväs-seudun hyvän kuntayhteistyön ja koulutustarjonnan sekä Helsingin yliopistossa aineenopettajakoulutuksen johdolla alueellisella tasolla tehdyn tiiviin ja kiinteän yhteistyön. Myönteisinä piirteinä Mikkola toi esiin, että tarpeiden kartoitustavat ja taloudellinen pohja muotoutuvat ja täydennyskoulutustarve hahmotetaan selkeämmin, ja resursseja voidaan yhdistää. Lopuksi Mikkola tarkasteli valtion rahoittamaa täydennyskoulutustarjontaa. Vuonna 2005 opetushallituksen kautta suunnataan 10 miljoonaa euroa täydennyskoulutuksen tarjoajille. Tarjolla on noin 400 kurssia, joista yliopistot järjestävät 45 %. Yliopistot ovat merkittäviä kouluttajia esim. tieto- ja viestintätekniikkaan ja opetusmenetelmien kehittämiseen liittyvillä kursseilla. Yliopistojen täydennyskoulutustarjonta ei sen sijaan sisällä kovin paljon kursseja yrittäjyyskasvatuksesta ja kansalaisvaikuttamisesta. Valtion rahoittaman täydennyskoulutustarjonnan laajuus jatkunee hänen mukaansa lähitulevaisuudessa yhtä suurena kuin aiemmin. 13.000 15.000 opettajaa voi suorittaa 5 8 opintopisteen laajuisen kokonaisuuden vuosittain. Mikkola piti tärkeänä, että täydennyskoulutuksen teemaa käsitellään syvällisesti ja avoimesti. Niemen mukaan täydennyskoulutustarjonta on tärkeä keskusteluaihe tutkinnonuudistuksen aikana ja sen jälkeen. Tärkeitä kysymyksiä ovat: 1) mitä tutkinnonuudistus merkitsee täydennyskoulutukselle ja 2) mitä mahdollisuuksia yliopistoissa on asian eteenpäin viemiseksi.
6 Keskustelussa tulivat esiin mm. seuraavat näkökulmat: 1) Perustutkinnot sisältävät ydinaineksen. Täydennyskoulutuksen tulisi olla jatkumoa tutkinnolle. 2) Todettiin täydennyskoulutuksen vähäisyys: esim. varhaiskasvatuksen osalta biologia ja ympäristökasvatus, 3) Todettiin, että esim. orientoivien aineiden opintopistemäärät jäävät pieniksi. 4) Todettiin, että olisi tärkeää, että täydennyskoulutus pohjautuisi tutkimukseen. 5) Todettiin, että täydennyskoulutuksesta maksettava hinta on pieni, joten täydennyskoulutus on kallista ja kannattamatonta. Halua toteuttaa täydennyskoulutusta olisi, mutta rahaa ei ole saatavissa tarpeeksi. 6) Todettiin ongelmana, että yliopistojen henkilökunta on jo hyvin työllistetty perusopetuksessa, joten opettajien työpanosta on vaikea valjastaa täydennyskoulutukseen. On otettava huomioon myös se, että yliopisto ei salli työntekijöiden osallistuvan kuin tiettyyn määrään ylimääräistä, työn ulkopuolista täydennyskoulutusta. 7) Keskusteltiin täydennyskoulutuksen rahoitusjärjestelmästä ja rahanjaon kriteereistä. Todettiin, että ministeriö osoittaa opetushallitukselle tietyn määrärahan, jonka opetushallitus jakaa eteenpäin. Ministeriö määrittelee tarkat kriteerit, joita pitää noudattaa, kun määrärahapäätöksiä tehdään. (Mikkola jakoi ministeriön ohjeen (15.9.2004, Dnro 163/428/2004), jota määräraha päätöksiä tehdessä noudatetaan, liite 14.) Todettiin, että rahanjaon kannalta on pohdittava, mihin valtion budjettiin varatut 10 miljoonaa euroa ovat käytettävissä. Olisi pohdittava, mikä on se tapa, jolla jatkumoajattelu saadaan alueellisesti ja sisällöllisesti rahakokonaisuuteen sisälle. On myös mietittävä, mitä merkitsee, kun yliopistot tekevät omia esityksiään ja päätöksiään. 8) Keskusteltiin täydennyskoulutuksen rahanjaon ongelmista. Todettiin, että opetushallituksen tekemät päätökset täydennyskoulutuksen rahoituksesta tehdään määriteltyjen painopisteiden mukaan. Todettiin, että suuri osa rahoituksesta suunnataan ammatilliseen koulutukseen. Todettiin, että opetushallitukselta tulisi saada palautetta, jos rahoitusta ei myönnetä, jotta rahoituksen hakijat tietäisivät, miten kehittää suunnitelmia. 9) Keskusteltiin myös AMK-jatkotutkinnon rahoituksesta. Todettiin, että AMK-jatkotutkintoasia on ollut esillä sivistyspoliittisessa työryhmässä mutta kustannusvaikutuksia ei esitetty lainkaan. Kuntaliitto oli jättänyt eriävän kannan, koska kustannusvaikutukset olisi pitänyt selvittää. 10) Todettiin, että täydennyskoulutus on erittäin pirstaleista sekä yliopistojen sisällä että ulkopuo lella ja että täydennyskoulutusorganisaatioiden lisäksi on myös paljon muitakin koulutuksen tarjoajia. Todettiin, että myös täydennyskoulutuskeskusten rooli on pirstaloitunut. Todettiin eri laitosten välillä olevan kilpailua. Opettajien täydennyskoulutuksen todettiin voivan olla täydennyskoulutuskeskuksissa tukijalka. Haasteena on, kuinka voidaan organisoida tahot, jotka toimivat opettajankouluttajina. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla portaali, johon täydennyskoulutustarjonta koottaisiin. 11) Todettiin, että täydennyskoulutuskeskusten asema on taloudellisesti ja hallinnollisesti ongelma. Täydennyskoulutuskeskuksien perustaminen on merkinnyt sitä, että kentän ja yliopistojen väliin on tullut portinvartija. Opettajien haasteena on yhteyksien säilyttäminen kenttään. Ongelmana pidettiin sitä, että täydennyskoulutuskeskuksessa opettavien tiedekunnan opettajien käyttämä aika on pois opettajien tutkimuksen teosta ja lomanvietosta.
7 12) Keskusteluissa todettiin, että opetushallituksen kautta tulevien lyhyiden koulutuksien järjestäminen on hankalaa, sillä projektiluontoisia koulutuksia ei jakseta vetää, vaan tarvittaisiin pitkäjänteisempää järjestelmää. Todettiin, että esimerkiksi Helsingin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa pitkäjänteisyys on keskeistä ja lähtökohtana on tieteenalapohjaisuus. Hyviä kokemuksia todettiin syntyneen perusopetukseen ja täydennyskoulutukseen osallistuvien yhteisillä kursseilla, joilla ainelaitokset olivat myös mukana. 13) Todettiin, että täydennyskoulutuksen strategia on vireillä. Esimerkiksi Pohjois-Suomen Kompassi-hankkeessa on mm. pohdittu täydennyskoulutusasiaa ja sitä, miten voidaan kehittää järjestelmää sellaiseksi, että pirstaleisuus ja epäsystemaattisuus saadaan ratkaistua. 14) Todettiin, että tarvitaan infrastruktuuria opettajien elinikäisen oppimisen tukemiseksi. Todettiin, että on tarpeen löytää ratkaisuja opettajankoulutuslaitosten funktioon ja yhteistyöhön alueen koulujen kanssa. 15) Todettiin, että alueyhteistyön mahdollisuudet tulisi hyödyntää ja pohtia rakenteellisten muutoksien mahdollisuuksia. On tärkeää, että yliopistot ja työelämä tekevät yhteistyötä ja vuoro vaikutusta saadaan aikaan, jotta molemmat tahot pysyvät ajan tasalla. Ongelmallista on, että rahaa jaetaan eri tahoille. On rahojen tuhlausta, jos koulutustarjonta ei vastaa tarpeita. 16) Todettiin, että parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä keskittyi ammatilliseen lisäkoulutukseen. Todettiin, että pitäisi keskustella enemmän, miten akateeminen aikuiskoulutus järjestetään. 17) Todettiin, että opettajien kannalta on tärkeää se, että heille laaditaan kehittymissuunnitelma ja täydennyskoulutussuunnitelma. 18) Todettiin, että haasteet opettajien työn laadulle ja opettajille asetetut velvoitteet ovat kasvaneet. Haasteena on täydennyskoulutuksen kokonaisuuden hahmottaminen omassa yliopistossa ja valtakunnallisesti. 19) Esitettiin erilaisia näkemyksiä siitä, mitkä seikat pitäisi ottaa lähtökohdiksi täydennyskoulutus tarpeita määriteltäessä (työelämän tarpeet, opetussuunnitelmien uudistukset, jne.). Ehdotettiin, että maksuton koulutus tulisi kohdentaa tutkinnon täydentämiseksi mm. työelämän tarpeiden ja opetussuunnitelmien uudistamisen mukaan. 20) Tuotiin esiin ryhmiä, jotka tarvitsevat räätälöityä koulutusta (kuten rehtorit ja sivistystoimenjohtajat). 21) Todettiin, että uusi tutkintojärjestelmä on entistä alkupainotteisempi. Kahden tutkinnon jako soisi kuitenkin mahdollisuuden, että tapahtuisi siirtymää. Todettiin, että elinikäisen koulutuksen periaatteita ei ole otettu riittävästi huomioon. 22) Pohdittiin, millaisia suosituksia ssa voitaisiin laatia ja mitä toimenpiteitä tarvittaisiin. Ehdotettiin, että ssa voidaan tehdä muistio niistä sisällöistä, jotka jäävät täydennyskoulutukseen. Esiin tuotiin koti ja koulu, kansalaisvaikuttaminen, erilaiset oppijat sekä arviointi ja uudenlaiset opetusmenetelmät. Todettiin, että yliopistot eivät ole ainoita organisaatioita, joka voivat tarjota täydennyskoulutusta. Kokouksessa päätettiin, että neuvottelukunnan toukokuun kokoukseen tehdään strategialuonnos, jossa tuodaan esiin hyviä ideoita, miten halutaan toimia. Päätettiin perustaa työryhmä, ja sen jäseniksi ehdotettiin seuraavia henkilöitä: Mari Suvanto Turun yliopistosta,
8 Anna-Liisa Rassi (Jyväskylän yliopistosta), professori Tero Autio (Tampereen yliopistosta), Taina Kaivola (Helsingin yliopistosta), Juha Henriksson (Kuntaliitosta) ja puheenjohtajaksi Ritva Jakku-Sihvonen sta. Todettiin, että keskusteluun pitää saada mukaan täydennyskoulutuksen ja täydennyskoulutusyksiköiden edustajia, jotka kohtaavat kunnissa opettajat. Todettiin, että työryhmä laatii kasvatusalan täydennyskoulutuksen strategialuonnoksen tai visiopaperin (esim. Elinikäinen oppiminen kasvatusalalla tai Kasvatusalan elinikäisen oppimisen strategia), jonka aikajänne olisi vuosi 2010. Ehdotettiin, että muistioon tai strategiaan kerätään tietoja hyvistä ja huonoista kokemuksista, joita monella yliopistolla on ollut erilaisista alueellisista ja seutukunnallisista toimintamalleista. 4. Yliopistokohtaiset katsaukset tutkintojen kehittämistilanteesta (Yliopistojen edustajien esitykset, 5 10 min/yliopisto) Kukin läsnä ollut yliopiston edustaja esitteli yliopistonsa tilannekatsauksen. Poissa olleista yliopistoista oli toimitettu paperi kokoukseen. Sovittiin, että valmiit versiot tutkintorakenteista toimitetaan Vokke-konttoriin tiedostomuodossa, jotta ne voidaan julkaista n verkkosivuilla. Lisäksi Vokke-konttoriin pyydetään toimittamaan tieto siitä, missä verkkoosoitteessa valmiit tutkintorakenteet julkaistaan yliopistojen omilla sivuilla. Keskusteltiin tutkintoasetuksen erilaisista tulkinnoista esim. kieli- ja viestintätaidon osalta (ks. http://www.minedu.fi/opm/koulutus/yliopistokoulutus/bologna/tutkintoasetus190804.pdf). Todettiin, että opetusministeriöstä ei ole tulossa tässä vaiheessa ohjeistusta, mutta yhteistä pohdintaa tehdään. Keskusteltiin pro gradu -tutkielman laajuuden määrittelystä. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa seminaareista ei anneta erillisiä opintopisteitä, vaan ne sisältyvät pro gradu -tutkielman opisto pistemäärään. Keskusteltiin harjoitteluiden opintopistemääristä, joihin on varattu Oulussa 25 ja muissa yliopistoissa 20 opintopistettä. Keskusteltiin ajankohdasta, jolloin opiskelijoille suositellaan siirtymistä uusiin tutkintorakenteisiin. Todettiin, että opiskelijoille on edullisempaa suorittaa vanhan tutkintorakenteen mukainen tutkinto, joten sitä suositellaan heille. Todettiin, että opiskelijoilla on oikeus siirtyä uuteen tutkintorakenteeseen. Keskusteltiin opiskelijoiden vanhojen (kesken olevien) tutkintojen muuttamisesta uuden tutkintojärjestelmän mukaisiksi opintopisteiksi. Muunnoskertoimista esitettiin erilaisia lukuja. 5. Vokke-tutkimusjaoston valmistelemat tutkimusteemat Kari Nurmi esitti Raimo Rajalan evästyksen paperille, joka on ollut esillä tutkimusjaoksessa. Rajala on kirjoittanut tutkimusjaoksessa käydyn keskustelun perusteella ylös ideoita (ks. liite 15). Nurmen mukaan tutkimusideapaperi ei pyri olemaan tyhjentävä, eikä tutkimusteemoja ole esitetty tietyssä järjestyksessä. Tarkoituksena on, että ideapaperi on kiertokirje. Tutkimusideoita voi lähettää Rajalalle. Jakku-Sihvonen totesi, että asia voidaan yhdistää täydennyskoulutustyöhön, ja ehdotti, että tutkimusteemat siirretään käsiteltäväksi toukokuun kokoukseen. Tarkoituksena on, että kevään aikana katsotaan, onko yhteisiä teemoja, joihin tutkimusta on tarpeen kohdistaa. Joitakin opinnäytetöitä on jo tehty (esim. Tampereella on valmistunut pro gradu -tutkielma ja Helsingissä on valmistunut opinnäytetyö). Asia siirrettiin toukokuun kokoukseen.
9 6. Tiedotusvälineiden edustajien tapaaminen Tarkoituksena on tiedottaa kevään valmiista rakenteista ja mm. siitä, miten luokanopettajankoulutus, lastentarhanopettajankoulutus ja aineenopettajankoulutus muuttuvat. Sovitaan ajankohdasta, paikasta, toteutuksesta, osallistujista jne. (Pöydälle jaettiin n tiedoteluonnos. Viimeisteltyjä tiedotteita on saatavilla Vokke-konttorista (liite 16).) Jakku-Sihvonen ehdotti, että Helsingissä järjestettäisiin tiedotusvälineiden edustajille tiedotustilaisuus toukokuussa neuvottelukunnan kokouksen yhteydessä siten, että jotkut neuvottelukunnan jäsenet valmistautuisivat kertomaan omista ohjelmistaan. Ehdotettiin, että samana päivänä kukin yliopisto järjestäisi omassa yliopistossaan tiedotustilaisuuden. Todettiin, että rakenteiden esittelyn lisäksi pitäisi kertoa, mitä tutkinnonuudistuksen jälkeen konkreettisesti tapahtuu. Ehdotettiin, että Vokke-konttorissa laadittaisiin esite, joka toimitetaan sähköisesti yliopistoihin ja jota yliopistot voivat muokata edelleen. Todettiin, että myös englanninkielistä esitettä on kysytty ulkomaisista yliopistoista. Keskusteltiin tiedotustilaisuuksien järjestämistarpeesta eri kohderyhmille sekä niiden järjestämisvastuusta. Tiedotusvälineiden edustajille ehdotetun tilaisuuden järjestäminen sai kannatusta joiltakin neuvottelukunnan jäseniltä. 7. Opintoasioiden jaoksen ajankohtaiset asiat (Arja Tahvola, TaY) Arja Tahvola esitteli opintoasioiden jaoksen ajankohtaisia asioita. Hänen mukaansa siirtymävaiheen asioissa on paljon hallinnollisia asioita, jotka on ratkaistava järkevästi ja joustavasti. - Tiedottamiseen liittyvät asiat. Kirjoilla oleville opiskelijoille tiedotetaan tutkintorakenteen uudistukseen liittyvistä asioista esimerkiksi massa-infojen ja opintorekisteriotteen yhteydessä. Lisäksi on tiedotettava omalle henkilökunnalle ja muille yhteistyötahoille. - Miten opiskelijoille suositellaan siirtymistä uuteen tutkintorakenteeseen? Opiskelijalla on oikeus siirtyä uuteen, joten siirtymistä ei voida estää. Suosituksena voisi olla, että siirtymäaikana valmistuvat opiskelijat tekevät tutkintonsa vanhan tutkintorakenteen mukaan. On kuitenkin vaikea saada aikaan kaikkia yliopistoja koskevia suosituksia. - Eri tiedekunnissa on käytössä erilaisia kertoimia opintoviikkojen muuttamisesta opintopisteiksi. Esimerkiksi Helsingissä konsistori päättää koko yliopistoa koskevista asioista, mutta muualla ei ole tällaista käytäntöä. Esim. Tampereen yliopistossa ei päätetä yhteistä kerrointa. Jossakin perusopinnot tehdään kertoimella 1,5 ja syventävät kertoimella 2. Esimerkiksi syventävissä opinnoissa on käytetty tietokoneajoissa kertoimia 2 ja 3. Kokouksessa todettiin, että on kyse juridiikasta, ja on varottava, ettei jouduta oikaisukierteeseen. Todettiin, että vanhat opiskelijat eivät saa kärsiä tilanteesta, mutta on pidettävä huoli, että tutkintoon kuuluvat pakolliset kurssit/sisällöt on suoritettu. - Kuka muuttaa pisteiksi muista yliopistoista siirtyvien opinnot: pyydetäänkö selvitys alkuperäisestä suorituspaikasta? Aiemmin suoritettujen approbatur -opintojen osalta on kysytty vanhasta yliopistosta, mitä opinnot ovat vastanneet. - HOPS:in asema tutkinnossa ja eri henkilökuntakategorioiden osallistuminen siihen. Todettiin, että resursseja ei lisätä. Haasteellista on se, miten opettajat katsovat
10 voivansa osallistua ohjaukseen. On pohdittava, pitäisikö opetuksen yhteydessä olla substanssiin sisältyvää ohjausta. Esimerkiksi Tampereella on e-hops, jossa esitetään kontrollin kohteena olevat minimivaatimukset ja jossa hyväksytään vaadittavat vaatimukset. Laitostasolla toteutetaan erilainen HOPS ja annetaan ohjausta, joka ei syö liikaa opettajien työaikaa. Yliopistojen edustajia pyydettiin lähettämään kommentit ja kertoimet tiedoksi Vokkekonttorille. 8. Muut mahdolliset asiat 1) Kokouksessa tiedotettiin, että osa n jaoksista on saanut työn valmiiksi. Todettiin, että seuraavat jaokset lopetetaan: äidinkieli ja kirjallisuus, liikunta, historia ja yhteiskuntaoppi, ohjattu harjoittelu, vieraat kielet sekä erityispedagogiikka. Jaoksien väli- tai loppuraportit laitetaan tiedoksi jaoksien verkkosivuille. 2) Ehdotettiin, että opettajan pedagogisia opintoja varten käynnistettäisiin jaos. Todettiin, että on toivottu järjestettäväksi innovaatioseminaareja, joissa voitaisiin tuoda esiin pedagogisia innovaatioita. 3) Esitettiin pohdittavaksi, järjestetäänkö e rityispedagogiikasta seminaari, kuten on toivottu. Asiasta keskustellaan jaoksen kanssa. 4) Seuraava neuvottelukunnan kokous päätettiin järjestää toukokuussa 23.5. klo 10 15. Päätettiin, että seuraavan kokouksen asialistalle sisällytetään jatko-opintojen kehittämisryhmän ehdotus jatko-opintojen perusrakenteesta. 9. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päätti kokouksen 15.05. Helsingissä 15.3.2005 Hannele Niemi Juhani Peltonen kokouksen puheenjohtaja kokouksen puheenjohtaja kokouksen sihteeri LUETTELO N LIITTEISTÄ Liite 1. Tiedote jatko-opintojen kehittämisryhmän jäsenistä, tehtävistä ja kokouksista. Tiedot julkaistu n sivuilla: http://www.helsinki.fi/vokke/jatkokoulutus.htm Liite 2. Opettaja elinikäisenä oppijana -seminaarin 7.3.2005 ohjelma. Julkaistu Vokkeprojektin sivuilla: http://www.helsinki.fi/vokke/seminaarit/ohjelma07032005.pdf Liite 3. Virtuaalisten monialaisten moduulien kehittäminen luokanopettajan monialaisten opintojen osana
11 Liite 4. n toimintakertomus ja toimintasuunnitelma 2003, 2004 ja 2005. Päivitetty 4.3.2005. Julkaistu: http://www.helsinki.fi/vokke/toimintasuunnitelma/ts040305vt.pdf Liite 5. Juhani Peltosen viimeistelemä tutkintorakenne käsityökasvatukselle, ks. Vokkeprojektin toimintakertomuksen ja toimintasuunnitelman sivu 22: http://www.helsinki.fi/vokke/toimintasuunnitelma/ts040305vt.pdf tai http://www.helsinki.fi/vokke/suositukset/tutkintorakennesuositukset_010305vt.ppt#9 ja http://www.helsinki.fi/vokke/suositukset/tutkintorakennesuositukset_010305vt.ppt#10. Liite 6. Kasvatusalan tutkintorakennesuositukset on julkaistu n sivulla (http://www.helsinki.fi/vokke/suositukset.htm) pdf- ja powerpoint-tiedostona sekä ojenteena. Liite 7. Ohje n laskutuskäytännöistä (Jaettiin kokouksessa pöydälle) Liite 8. Neuvottelukunnan jäsenet ja varajäsenet (Jaettiin kokouksessa pöydälle, julkaistu: http://www.helsinki.fi/vokke/neuvottelukunta.htm) Liite 9. Ohje neuvottelukunnan sähköpostilistan käyttöä varten (Jaettiin kokouksessa pöydälle, lähetetty neuvottelukunnan jäsenille sähköpostitse) Liite 10. Korkeakoulututkintojen viitekehys -julkaisu. Saatavilla verkossa: http://www.minedu.fi/julkaisut/koulutus/2005/tr04/tr04.pdf Liite 11. Opetusministeriössä laadittu Yliopistotutkinnot uudistuvat -esite (Julkaistu: http://www.helsinki.fi/vokke/neuvottelukunta.htm) Liite 12. Opetusministeriössä laadittu Reform of university degrees -esite (http://www.helsinki.fi/vokke/neuvottelukunta.htm) Liite 13. Opetusministeriön määrärahaesitykset momentille 29.10.22 opettajankoulutuksen kehittämiseen (Dnro 13/523/2005, 1.2.2005) (Jaettiin kokouksessa pöydälle) Liite 14. Opetustoimen henkilöstökoulutus vuonna 2005 koulutuspoliittisesti merkittävien alueiden koulutus (Dnro 163/428/2004, 15.9.2004) (Jaettiin kokouksessa pöydälle) Liite 15. Tutkintorakenteen uudistamiseen liittyviä tutkimusaiheita. Raimo Rajala: Alustavaa hahmottelua ja ideoita jatkotyöstämistä varten Liite 16. n tiedote (päivitetty 1.3.2005) on saatavilla Vokke-konttorista (Luonnos jaettiin kokouksessa pöydälle)