Viljaseula Kotimaisen viljasadon laatuseuranta 2015 Kvalitetsuppföljning av den inhemska spannmålsskörden 2015 Finnish Grain Quality in 2015

Eviran julkaisuja 2/2016 Eviras publikationer Evira publications Viljaseula Kotimaisen viljasadon laatuseuranta 2015 Kvalitetsuppföljning av den inhemska spannmålsskörden 2015 Finnish Grain Quality in 2015

Viljaseula - Kotimaisen viljasadon laatuseuranta 2015 Kvalitetsuppföljning av den inhemska spannmålsskörden 2015 Finnish Grain Quality in 2015

Eviran julkaisuja 2/2016 Eviras publikationer Evira publications Viljaseula Kotimaisen viljasadon laatuseuranta 2015 Kvalitetsuppföljning av den inhemska spannmålsskörden 2015 Finnish Grain Quality in 2015 11.5.2016

Viljaseula - Kotimaisen viljasadon laatuseuranta 2015 Kvalitetsuppföljning av den inhemska spannmålsskörden 2015 Finnish Grain Quality in 2015 Kuvailulehti Julkaisija Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Julkaisun nimi Viljaseula - Kotimaisen viljasadon laatuseuranta 2015 Tekijät Tiivistelmä Julkaisuaika Toukokuu 2016 Asiasanat Evira, kasvianalytiikan yksikkö, viljajaosto Kotimaisen viljasadon laatuseuranta muodostaa kokonaiskuvan viljansadon käyttölaadusta sellaisena kuin se lähtee tiloilta markkinoille tai jää tilojen omaan käyttöön. Tässä julkaisussa on koottu keskilaatutulokset vuoden 2015 viljan laadusta ja myös tilastot pidemmältä aikaväliltä. Tilastotietoa on julkaistu sykysyllä pian sadonkorjuun alettua Eviran internetsivuilla, josta löytyvät myös laatutekijöiden luokittaiset taulukot viljalajeittain, lajikkeittain ja alueittain. Laatuseuranta perustuu viljelijöiden tilaltaan lähettämiin näytteisiin. Näytteiden lisäksi kerättiin taustatietoja viljan suunnitellusta käyttötarkoituksesta, viljelyn tuotantopanoksista ja muista taustatekijöistä. Seurantaan kuuluvat tilat valittiin otantamenetelmällä Luonnonvarakeskuksen maatalous- ja puutarharekisteristä. Vuonna 2015 viljasadon laatuseurantaan kuului noin 1 850 maatilaa, joilta saatiin määräpäivään mennessä yhteensä 1 098 tavanomaisesti viljeltyä näytettä ja 118 luomunäytettä. Kotimaisen viljasadon laatuseurantaa on tehty vuodesta 1966 lähtien. Pitkäaikaisen seurannan etuna on hyvä vertailtavuus eri vuosien välillä. Julkaisu toimii hyvänä tietolähteenä haettaessa tilastotietoa viljan laatutekijöistä. Viljan laatu Julkaisusarjan nimi ja numero Eviran julkaisuja 2/2016 Sivuja 54 Kieli Luottamuksellisuus Julkaisun kustantaja Taitto Suomi, Ruotsi, Englanti Julkinen Evira ISSN 1797-299X ISBN Evira, virastopalveluyksikkö 978-952-225-149-7 (pdf)

Viljaseula - Kotimaisen viljasadon laatuseuranta 2015 Kvalitetsuppföljning av den inhemska spannmålsskörden 2015 Finnish Grain Quality in 2015 Beskrivning Utgivare Livsmedelssäkerhetsverket Evira Publikationens titel Kvalitetsuppföljning av den inhemska spannmålsskörden 2015 Författare Resumé Utgivningsdatum Maj 2016 Referensord Evira, enheten för växtanalytik, spannmålssektionen Kvalitetsuppföljningen av spannmålsskörden ger en helhetsbild av spannmålsskördens kvalitet då den sänds ut på marknaden från gården eller blir kvar på gården för eget bruk. Denna publikation innehåller resultaten för spannmålens medelkvalitet år 2015 och statistiker för längre tidsperioder. Statistikuppgifter publicerades i höstas på Eviras webbsidor strax efter att skörden hade inletts, och där finns också tabeller över kvalitetsfaktorerna klassificerade per sädesslag, sort och region. Kvalitetsuppföljningen är baserad på de prover som odlarna har sänt in. Utöver proverna fick vi också in information om det planerade ändamålet för spannmålen, om insatsvaror och bakgrundsfaktorer vid odlingen. Gårdarna valdes ur jordbruks- och trädgårdsregister vid Naturresursinstitutet enligt samplingsmetoden. Till kvalitetsuppföljningen år 2015 hörde 1 850 gårdar som hade sänt in totalt 1 098 konventionellt odlade prover och 118 ekologiska prover före utsatt datum. Kvaliteten på den inhemska spannmålsskörden har följts upp dedan år 1966. En fördel med den långa uppföljningen är att den gör det lättare att jämföra mellan olika år. Publikationen fungerar som en god infomrationskälla då man söker statisktiska data on spannmålens kvalitetsfaktorer. Spannmåls kvalitets Publikationsseriens namn och nummer Eviras publikationer 2/2016 Sivuja 54 Språk Konfidentialitet Förläggare Layout Finska, Svenska, Engelska Offentlig handling Evira ISSN 1797-299X ISBN Evira, Enheten för ämbetsverkstjänster 978-952-225-149-7 (pdf)

Viljaseula - Kotimaisen viljasadon laatuseuranta 2015 Kvalitetsuppföljning av den inhemska spannmålsskörden 2015 Finnish Grain Quality in 2015 Description Publisher Finnish Food Safety Authority Evira Title Finnish Grain Quality in 2015 Authors Abstract Publication date May 2016 Keywords Evira, Plant Analysis Laboratory, Cereal Section The quality monitoring of the grain harvest forms an overall picture of the quality of the grains for the cropping year as it is when it is sent from the farms to the market or is left for on farm use. This publication contains the data on the average grain quality for 2015 and statistics on average quality for a longer period. Tables on the quality factors are published by cereal, variety and region were published on Eviras internet pages as soon as the harvest had begun. The quality monitoring is based on grain samples sent in by farmers. In addition to the samples, we collected information on planned use, inputs and background factors. The farms were selected from the farming and horticultural register of the Natural Resources Institute using a sampling system. In 2015, the quality monitoring of the grain harvest covered 1 850 farms, from which a total of 1 098 conventionally grown samples and 118 organic samples were received by the due date. The quality of the domestic grain harvest has been monitored since 1966. An advantage of long-term monitoring is the ability to compare between different years. The publication functions as a good source of information when seeking statistical information on the quality factors of the grain. Grain quality Name and number of publication Evira publications 2/2016 Pages 54 Language Confidentiality Publisher Layout Finnish, Swedish, English Public Evira ISSN 1797-299X ISBN Evira, In-house Services 978-952-225-149-7 (pdf)

SISÄLLYS 1 VILJAN LAATU 2015... 6 SPANNMÅLS KVALITET 2015... 6 GRAIN QUALITY IN 2015... 7 2 RUKIIN JA LUOMURUKIIN LAATU... 9 RÅGENS OCH EKORÅGENS KVALITET... 10 RYE AND ORGANIC RYE QUALITY... 10 3 KEVÄTVEHNÄN JA LUOMUKEVÄTVEHNÄN LAATU... 15 VÅRVETETS OCH EKOVÅRVETETS KVALITET... 15 SPRING WHEAT AND ORGANIC SPRING WHEAT QUALITY... 16 4 SYYSVEHNÄN LAATU... 23 HÖSTVETETS KVALITET... 23 WINTER WHEAT QUALITY... 24 5 KAURAN JA LUOMUKAURAN LAATU... 27 HAVRENS OCH EKOHAVRENS KVALITET... 28 OAT AND ORGANIC OAT QUALITY... 29 6 REHUOHRAN JA LUOMUREHUOHRAN LAATU... 38 FODERKORNETS OCH EKOFODERKORNETS KVALITET... 38 FEED BARLEY AND ORGANIC FEED BARLEY QUALITY... 39 7 MALLASOHRAN LAATU... 46 MALTKORNETS KVALITET... 47 MALTING BARLEY QUALITY... 47 8 AINEISTO... 52 8.1 Otokset ja vastausprosentti... 52 8.2 Viljanäytteet ja taustatietolomake... 52 8.3 Analyysit... 52 8 MATERIALET... 53 8.1 Sample och svarsprocent... 53 8.2 Spannmålsåprover och blanketten med bakgrundsuppgifter... 53 8.3 Analyser... 53 8 SAMPLING PROCEDURE... 54 8.1 Sampling and response rate... 54 8.2 Grain samples and form for background information... 54 8.3 Analyses... 54

1 VILJAN LAATU 2015 Tavanomaisesti viljellyistä ruisnäytteistä 86 prosenttia täytti rukiin laatutavoitteet eli oli sakoluvultaan vähintään 120 ja hehtolitrapainoltaan vähintään 71 kiloa. Tavanomaisesti viljellyn rukiin keskimääräinen sakoluku oli 216 ja hehtolitrapaino 77,2 kiloa. Luomuruisnäytteistä 67 prosenttia täytti laatutavoitteet. Luomurukiilla sekä keskimääräinen hehtolitrapaino että sakoluku olivat matalammat kuin tavanomaisesti viljellyllä rukiilla. Tavanomaisesti viljellyistä kevätvehnänäytteistä vain viidennes täytti vehnän laatutavoitteet eli oli hehtolitrapainoltaan vähintään 78 kiloa, sakoluvultaan vähintään 180 ja valkuaispitoisuudeltaan vähintään 12,5 prosenttia. Kevätvehnän laatu oli heikointa seitsemään vuoteen. Laatutavoitteiden täyttyminen jäi useimmiten kiinni valkuaispitoisuudesta, joka oli vähintään 12,5 prosenttia vain 37 prosentissa näytteistä. Valkuaispitoisuus oli keskimäärin 12,0 prosenttia. Luomukevätvehnänäytteistä 18 prosenttia täytti laatutavoitteet. Syysvehnänäytteistä vain yhdeksän prosenttia täytti vehnän laatutavoitteet. Kuten kevätvehnän myös syysvehnän valkuaispitoisuus oli matala, keskimäärin 10,9 prosenttia. Syysvehnänäytteistä 14 prosentissa oli valkuaispitoisuus vähintään 12,5 prosenttia. Tavanomaisesti viljellyistä kauranäytteistä 97 prosenttia oli hehtolitrapainoltaan yli rehukauran tavoitepainon 52 kiloa ja 51 prosenttia yli elintarvikekauran tavoitepainon 58 kiloa. Kauran keskimääräinen hehtolitrapaino oli 57,7 kiloa. Luomukauran keskimääräinen hehtolitrapaino oli korkeampi kuin tavanomaisesti viljellyllä ja korkein kymmeneen vuoteen. Luomukaura näytteistä 95 prosenttia oli hehtolitrapainoltaan yli 52 kiloa ja 58 prosenttia yli 58 kiloa. Kauran keskimääräinen valkuaispitoisuus oli sama tavanomaisesti viljellyllä ja luomukauralla, 11,6 prosenttia. Tavanomaisesti viljellyllä kauralla se oli alhaisin 25 vuoteen. Fusarium homeen tuottaman deoksinivalenoli homemyrkyn (DON) elintarvikkeille asetettu enimmäispitoisuus (1750 µg) ylittyi 12 prosentissa kauranäytteitä (tavanomaisesti viljelty ja luomu yhteensä). Tavanomaisesti viljellyistä rehuohranäytteistä 77 prosenttia ylitti hehtolitrapainotavoitteen, joka oli 64 kiloa. Tänä vuonna rehuohran keskimääräinen hehtolitrapaino oli 66,4 kiloa, joka oli kahdeksaa edellisvuotta suurempi. Luomurehuohranäytteistä vain 31 prosenttia ylitti laatutavoitepainon ja keskimääräinen hehtolitrapainon oli 63,5 kiloa. Rehuohranäytteiden sekä tavanomaisesti viljellyn että luomun keskimääräinen valkuaispitoisuus oli 10,7 prosenttia. Mallasohran jyväkoon ja valkuaispitoisuuden (yli 2,5 mm ja 9-11,5 prosenttia) täytti 55 prosenttia tavanomaisesti viljellyistä näytteistä. Viljasadon laatua arvioitiin 1098 tavanomaisesti viljellystä ja 118 luomunäytteestä. Näytteitä arvioitiin Eviran viljan laatuseurannassa käytettyjen laatutavoitteiden mukaisesti, jotka perustuvat yleisiin Suomen viljakaupan ja teollisuuden hinnoitteluperusteisiin. 1 SPANNMÅLS KVALITET 2015 Av de konventionellt odlade rågproverna uppfyllde 86 procent kvalitetsmålen för råg, vilket innebär ett falltal på minst 120 och en hektolitervikt på minst 71 kilo. Den konventionellt odlade rågens genomsnittliga falltal var 216 och hektolitervikten 77,2 kilo. Av de ekologiska rågproverna uppfyllde 6

67 procent kvalitetsmålen. Ekorågens både genomsnittliga hektolitervikt och falltal var lägre än för konventionellt odlad råg. Av de konventionellt odlade vårveteproverna uppfyllde endast en femtedel kvalitetsmålen för vete, alltså en hektolitervikt på minst 78 kilo, ett falltal på minst 180 och en proteinhalt på minst 12,5 procent. Vårvetets kvalitet var den sämsta på sju år. Att kvalitetsmålen inte uppfylldes berodde oftast på proteinhalten, som var minst 12,5 procent i endast 37 procent av proverna. halten var i genomsnitt 12,0 procent. Av de ekologiska vårveteproverna uppfyllde 18 procent kvalitetsmålen. Av höstveteproverna uppfyllde endast nio procent kvalitetsmålen för vete. Liksom vårvetet hade också höstvetet låg proteinhalt, i genomsnitt 10,9 procent. Av höstveteproverna hade 14 procent en proteinhalt på minst 12,5 procent. Av de konventionellt odlade havreproverna hade 97 procent en hektolitervikt över målvikten för foderhavre 52 kilo, och 51 procent över målvikten för livsmedelshavre 58 kilo. Havrens genomsnittliga hektolitervikt var 57,7 kilo. Ekohavrens genomsnittliga hektolitervikt var högre än för konventionellt odlad och den högsta på tio år. Av ekohavreproverna hade 95 procent en hektolitervikt över 52 kilo, och 58 procent låg över 58 kilo. Havrens genomsnittliga proteinhalt var densamma för konventionellt odlad havre och ekohavre, 11,6 procent. För konventionellt odlad havre var det här den lägsta halten på 25 år. För livsmedel är maximihalten av mykotoxinet deoxynivalenol (DON), som produceras av möglet Fusarium, 1750 µg, vilket överskreds i 12 procent av havreproverna (konventionellt odlad och eko sammanlagt). Av de konventionellt odlade proverna av foderkorn översteg 77 procent målet för hektolitervikten, som är 64 kilo. I år var foderkornets genomsnittliga hektolitervikt 66,4 kilo, vilket var högre än de åtta föregående åren. Av de ekologiska proverna av foderkorn översteg endast 31 procent kvalitetsmålet för vikten, och den genomsnittliga hektolitervikten var 63,5 kilo. Både de konventionellt odlade och de ekologiska proverna av foderkorn hade en genomsnittlig proteinhalt på 10,7 procent. Målet för maltkornets kornstorlek och proteinhalt (över 2,5 mm och 9 11,5 procent) uppfylldes av 55 procent av de konventionellt odlade proverna. Spannmålsskördens kvalitet bedömdes utgående från 1098 konventionellt odlade prover och 118 ekoprover. Proverna bedömdes enligt de kvalitetsmål som Evira använder i sin kvalitetsuppföljning av spannmålen. Dessa mål är baserade på de prissättningsgrunder som allmänt används i spannmålshandeln och industrin i Finland. 1 GRAIN QUALITY IN 2015 Of the conventionally grown rye samples 86 per cent fulfilled the quality criteria for rye, i.e. the falling number was a minimum of 120 and the hectolitre weight a minimum of 71 kg. The average falling number for conventionally cultivated rye was 216 and the hectolitre weight was 77.2 kg. Of the organic rye samples, 67 per cent fulfilled the quality criteria. Both the average hectolitre weight and falling number were lower in organic rye than in conventionally grown rye. Of the conventionally grown spring wheat samples only one fifth fulfilled the quality criteria for wheat, which are a hectolitre weight of a minimum of 78 kg, a falling number of a minimum of 180 7

and protein content of a minimum of 12.5 per cent. The quality of the spring wheat was the lowest in seven years. The fulfilment of the quality criteria most often depended on the protein content, which only reached the minimum of 12.5 per cent in 37 per cent of the samples. The protein content was 12.0 per cent on average. Of the organic wheat samples, 18 per cent fulfilled the quality criteria. Only nine per cent of the winter wheat samples fulfilled the quality criteria for wheat. As with spring wheat, the protein content of winter wheat was also low, on average10.9 per cent. Of the winter wheat samples 14 per cent had a protein content of a minimum of 12.5 per cent. Of the conventionally grown oat samples 97 per cent exceeded the required hectolitre weight of 52 kg for feed oats and 51 per cent exceeded the required hectolitre weight of 58 kg for oats to be used for food. The average hectolitre weight of oats was 57.7 kg. The average hectolitre weight of organic oats was higher than that of conventionally grown oats and the highest in ten years. Of the organic oat samples 95 per cent had a hectolitre weight over 52 kg and 58 per cent exceeded 58 kg. The average protein content of oats was the same for conventionally grown and organic oats at 11.6 per cent. For conventionally grown oats it was the lowest in 25 years. The maximum level (1750 µg) set for the mycotoxin deoxynivalenol (DON) which is produced by the Fusarium fungus was exceeded in 12 per cent of the oat samples (of the total of conventionally and organically grown oats). Of the conventionally grown feed barley samples 77 per cent exceeded the criteria for hectolitre weight, which was 64 kg. This year, the average hectolitre weight for feed barley was 66.4 kg, which was higher than in the eight previous years. Only 31 per cent of the organic feed barley samples exceeded the quality criteria as to weight, and the average hectolitre weight was 63.5 kg. The average protein content of both the conventionally and organically grown feed barley samples was 10.7 per cent. The required grain size and protein content were attained by 55 per cent of the conventionally grown malting barley samples (over 2.5 mm and 9-11.5 per cent). The quality of the grain harvest was assessed from 1098 conventionally grown and 118 organic samples. The samples were assessed in accordance with the quality criteria used by Evira for the quality monitoring, which are based on the general grounds for pricing used by the Finnish grain trade and the industry. 8

Taulukko 1. Laatuseurannan vähimmäislaadun tavoitteet eri viljalajeilla. Tabell 1. Målsättningar för minimikvalitet vid kvalitetsuppföljningen av olika sädesslag. Table 1. Targets for minimum quality for different cereals. Laadun vähimmäistavoitteet - Minimum kriterier av kvalitet - Minimum criterium of quality Viljalaji Sädesslag Grain Vehnä Vete Wheat Ruis Råg Rye Rehukaura Foderhavre Feed oat Elintarvikekaura Livsmedelhavre Food oat Rehuohra Foder korn Feed barley Mallasohra Maltkorn Malting barley Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Sakoluku Falltal Falling Number Valkuainen Lajittelu Sortering Sieving kg/hl s % >2,5 mm % 78 180 12,5-71 120 - - 52 - - - 58 - - - 64 - - - - - 9-11,5 85 2 RUKIIN JA LUOMURUKIIN LAATU Ruisnäytteistä 86 prosenttia oli sakoluvultaan vähintään 120 ja hehtolitrapainoltaan vähintään 71 kiloa. Luomuruisnäytteistä 67 prosenttia täytti oheiset laatutavoitteet. Tavanomaisesti viljellyn rukiin laatu oli hyvä koko Suomessa. Etelä-Suomessa sekä luomu- että tavanomaisen rukiin näytteistä 90 prosenttia saavutti laatutavoitteet. Tavanomaisesti viljellyn rukiin keskimääräinen hehtolitrapaino oli hieman edellisvuotta korkeampi 77,2 kiloa ja kymmenen vuoden keskiarvoa (76,3 kiloa) korkeampi. Luomurukiin keskimääräinen hehtolitrapaino oli 75,2 kiloa. Rukiin keskimääräinen sakoluku oli 216, joka oli kymmenen vuoden keskiarvoa (177) reilusti korkeampi. Luomurukiilla sakoluku oli 191. Sekä tavanomaisen että luomurukiin valkuaispitoisuus oli harvinaisen matala tänä vuonna. Tavanomaisesti viljellyn rukiin valkuaispitoisuus oli 8,8 prosenttia (kymmenen vuoden keskiarvo 10,4 %) ja luomurukiin 9,2 prosenttia. Surkastuneita jyviä (1,8 mm seulan läpäisseet) oli hieman vähemmän kuin edellisvuonna, 3,6 prosenttia. Yleisin tavanomaisesti viljelty ruislajike oli Reetta, jota oli 47 prosenttia näytteistä. Muita yleisiä lajikkeita olivat Evolo ja Juuso. Luomurukiin yleisin lajike oli myös Reetta (58 % näytteistä). Tavanomaisesti viljeltyjä ruisnäytteitä saatiin 10:stä ja luomuruisnäytteitä 8:sta eri lajikkeesta. Viljelijän ilmoituksen mukaan ruisnäytteistä 86 prosenttia käytetään elintarvikkeeksi, yhdeksän prosenttia siemeneksi ja loput rehuksi tai mallastukseen. 9

Tavanomaisesti viljellyn rukiin arvioitu keskimääräinen sato oli hieman alle 4000 kiloa hehtaaria kohti (vaihteli 1000-7200 kg/ha) kun taas luomun satoarvio oli vajaa puolet tavanomaisen sadosta (1940 kg/ha). Tavanomaisesti viljellyn rukiin arvioitu keskimääräinen sato oli heikoin Itä-Suomessa (2200 kg/ha). 2 RÅGENS OCH EKORÅGENS KVALITET Av rågproverna hade 86 procent ett falltal på minst 120 och en hektolitervikt på minst 71 kilo. Av de ekologiska rågproverna uppfyllde 67 procent de här kvalitetsmålen. Den konventionellt odlade rågen var av god kvalitet i hela Finland. I Södra Finland uppnådde 90 procent av både ekorågen och den konventionellt odlade rågen kvalitetsmålen. Den konventionellt odlade rågens genomsnittliga hektolitervikt var något högre än året innan, 77,2 kilo och högre än tio års medeltal (76,3 kilo). Ekorågens genomsnittliga hektolitervikt var 75,2 kilo. Rågens genomsnittliga falltal var 216, vilket var betydligt högre än medeltalet för de tio senaste åren (177). Ekorågens falltal var 191. Både konventionellt odlad råg och ekoråg hade ovanligt låg proteinhalt det här året. Den konventionellt odlade rågens proteinhalt var 8,8 procent (tio års medeltal 10,4 %) och ekorågens var 9,2 procent. Mängden förkrympta korn (gick igenom 1,8 mm såll) var något mindre än året innan, 3,6 procent. Den vanligaste konventionellt odlade rågsorten var Reetta, som utgjorde 47 procent av proverna. Andra vanliga sorter var Evolo och Juuso. Den vanligaste sorten av ekoråg var också Reetta (58 % av proverna). Av konventionellt odlad råg kom det prover av 10 olika sorter och ekorågprover av 8 olika sorter. Enligt uppgift från odlarna används 86 procent av rågproverna som livsmedel, nio procent som utsäde och resten som foder eller för mältning. Den konventionellt odlade rågens uppskattade genomsnittliga skörd var något under 4000 kilo per hektar (variation 1000 7200 kg/ha), medan ekoskörden uppskattades till knappt hälften av den konventionella skörden (1940 kg/ha). Den konventionellt odlade rågens uppskattade genomsnittliga skörd var sämst i Östra Finland (2200 kg/ha). 2 RYE AND ORGANIC RYE QUALITY Of the rye samples 86 per cent had a falling number of a minimum of 120 and a hectolitre weight of a minimum of 71 kg. Of the organic rye samples, 67 per cent fulfilled these quality criteria. The quality of conventionally grown rye was good in all of Finland. In Southern Finland 90 per cent of the samples of both organic and conventional rye fulfilled the quality criteria. The average hectolitre weight of conventionally grown rye was somewhat higher than the previous year, 77.2 kg, and higher than the average value for the last ten years (76.3 kg). The average hectolitre weight of organic rye was 75.2 kg. The average falling number for rye was 216, which was considerably higher than the average value for the last ten years (177). The falling number for organic rye was 191. The protein content of both conventional and organic rye was unusually low this year. The protein content of conventionally grown rye was 8.8 per cent (the average value for 10

the last ten years is 10.4 %) and that of organic rye was 9.2 per cent. There were slightly less shrivelled grains (less than 1.8 mm) than the previous year at 3.6 per cent. The most commonly grown variety of conventional rye was Reetta, which made up 47 per cent of the samples. Other commonly grown varieties were Evolo and Juuso. The most commonly grown variety of organic rye was also Reetta (58 % of the samples). Conventionally grown rye samples of 10 varieties and organically grown rye samples of 8 varieties were received. According to the farmers, 86 per cent of the rye samples are used for food, nine per cent for seed and the rest for feed or malting. The estimated average yield of conventionally grown rye was a little below 4000 kg per hectare (variation 1000-7200 kg/ha), whereas the yield estimate for organic rye was about half of the conventionally grown rye (1940 kg/ha). The estimated average yield for conventionally grown rye was the lowest in Eastern Finland (2200 kg/ha). Kuva 1. Ruisnäytteet, joissa hehtolitrapaino vähintään 71 kiloa ja sakoluku vähintään 120 vuosina 2006 2015. Figur 1. Rågprover med en hektolitervikt på minst 71 kilo och ett falltal på minst 120 under åren 2006 2015. Figure2. Rye samples with a hectolitre weight of a minimum of 71 kg and a falling number of a minimum of 120 during the years 2006-2015. 11

Taulukko 2. Tavanomaisesti viljellyn rukiin keskilaatu vuosina 1990 2015. Tabell 2. Konventionellt odlade rågens genomsnittliga kvalitet 1990 2015. Table 2. Average quality of conventionally grown rye 1990-2015. Ruis - Råg - Rye Satovuosi Skordeår Crop Year Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Sakoluku Falltal Falling Number Valkuainen Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grain kg/hl s % < 1,8 mm % 1990 75,2 124 10,9 1991 72,9 86 10,7 1992 76,9 130 11,5 1993 74,9 96 11,9 1994 75,8 172 11,3 1995 76,2 213 10,3 1996 73,8 214 11,1 1997 75,6 198 12,0 5,9 1998 70,6 75 10,7 19,2 1999 76,6 175 10,9 5,4 2000 74,5 116 10,8 8,3 2001 75,1 170 10,8 8,8 2002 75,3 219 11,2 8,9 2003 73,7 204 11,9 9,7 2004 73,0 137 11,2 11,7 2005 75,0 103 10,3 8,3 2006 77,3 215 10,7 3,7 2007 76,4 164 10,6 5,8 2008 75,0 93 10,4 6,2 2009 75,0 149 9,7 6,1 2010 76,3 245 10,2 6,9 2011 76,2 198 11,1 4,5 2012 77,1 171 9,7 6,6 2013 76,6 162 10,8 4,5 2014 75,8 271 10,4 3,8 2015 77,2 216 8,8 3,6 12

Taulukko 3. Luomurukiin keskilaatu 2002 2015. Tabell 3. Ekologiska rågens medelkvalitet 2002 2015. Tabel 3. Average quality of organic rye 2002 2015. Luomuruis - Ekologisk råg - Organic rye Satovuosi Skordeår Crop Year Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Sakoluku Falltal Falling Number Valkuainen Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grain kg/hl s % < 1,8 mm % 2002 74,3 210 11,1 10,5 2003 71,9 150 11,9 13,7 2004 72,8 121 10,8 11,1 2005 74,2 103 10,2 11,0 2006 75,8 201 10,4 3,3 2007 74,8 144 11,0 8,7 2008 72,1 73 10,4 5,2 2009 73,6 143 9,8 5,1 2010 74,7 236 10,3 8,0 2011 2012 * 74,7 150 9,5 8,1 2013 * 75,2 156 9,8 4,0 2014 * 73,6 245 10,2 5,3 2015 * 75,2 191 9,2 2,0 * luomuotos - ekologiska sampel - organic sample Taulukko 4. Tavanomaisesti viljellyn rukiin keskilaatu alueittain vuonna 2015. Tabell 4.Konventionellt odlade rågens medelkvalitet regionvis 2015. Table 4. Average quality of conventionally grown rye by region 2015. Ruis - Råg - Rye Alue Område Area Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Sakoluku Falltal Falling Number Valkuainen Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grain kg/hl s % < 1,8 mm % Etelä-Suomi 78,1 240 8,6 3,9 Länsi-Suomi 77,0 208 9,0 3,3 13

Taulukko 5. Tavanomaisesti viljellyn rukiin keskilaatu lajikkeittain vuonna 2015. Tabell 5. Konventionellt odlade rågens medelkvalitet per sort år 2015. Table 5. Average quality of conventionally grown rye by variety in 2015. Ruis - Råg - Rye Lajike Sort Variety Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Sakoluku Falltal Falling Number Valkuainen Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grain kg/hl s % < 1,8 mm % Reetta 77,8 220 8,9 3,7 Evolo 78,2 235 8,5 2,8 Kuva 3. Tavanomaisesti viljellyt ruisnäytteet, joissa hehtolitrapaino vähintään 71 kiloa ja sakoluku vähintään 120 ja keskimääräiset hehtaarisadot alueittain vuonna 2015. Figur 2. Andelen av konventionellt odlade rågprover med en hektolitervikt på minst 71 kilo och falltal minst 120 och genomsnittliga skördenivå regionvis år 2015. Figure 2. Conventionally grown rye samples with a hectolitre weigh of a minimum 71 kg and a minimum of falling number 120 and average yield level per region in 2015. Kuva 3. Tavanomaisesti viljeltyjen ruislajikkeiden yleisyys laatuseurannan näytteissä vuonna 2015. Figur 3. Konventionellt odlade rågsorternas andel av proverna i kvalitetsuppföljningen år 2015. Figure 3. Frequency of conventionally grown rye varieties among the samples in 2015. 14

3 KEVÄTVEHNÄN JA LUOMUKEVÄTVEHNÄN LAATU Tavanomaisesti viljellyistä kevätvehnänäytteistä 21 prosenttia oli hehtolitrapainoltaan vähintään 78 kiloa, sakoluvultaan vähintään 180 ja valkuaispitoisuudeltaan vähintään 12,5 prosenttia ja täytti näin vehnän laatutavoitteet. Tavanomaisesti viljellyn kevätvehnän laatu oli heikompi kuin kuutena edellisenä vuotena. Laatutavoitteen täyttyminen jäi useimmiten kiinni valkuaispitoisuudesta, vain 37 prosenttia näytteistä oli valkuaispitoisuudeltaan vähintään 12,5 prosenttia. Tavanomaisesti viljellyn kevätvehnän keskimääräinen valkuaispitoisuus oli 12,0 prosenttia mikä oli huomattavasti matalampi kuin kymmenen viimeisen vuoden keskiarvo (13,2 %). Sakoluku (219) oli keskimäärin samalla tasolla kuten viimevuonnakin, mutta oli selkeästi kymmenen vuoden keskiarvoa matalammalla. Sakoluku jäi 34 prosentissa näytteitä alle 180. Keskimääräinen hehtolitrapaino oli hieman edellisvuotta korkeampi, 80,9 kiloa, ja vain 12 prosenttia näytteistä jäi hehtolitrapainoltaan alle 78 kilon. Luomukevätvehnän laatu oli tavanomaisesti viljeltyä heikompi, vain 18 prosenttia näytteistä täytti kaikki laatutavoitteet. Hyvälaatuisen kevätvehnän osuus näytteistä oli suurin Pohjanmaalla (50 %) ja matalin Varsinais- Suomessa, Hämeessä ja Pirkanmaalla (alle 13 %). Kevätvehnälajikkeista parhaiten laatutavoitteet täytti Quarna (58 %), joka oli myös yleisin lajike. Quarnan valkuaispitoisuus oli yleisesti korkea. Quarna-lajikkeen näytteistä 71 prosentilla valkuaispitoisuus oli yli 12,5 prosenttia. Toiseksi yleisimmän lajikkeen Anniinan näytteistä 20 prosenttia täytti laatutavoitteet. Anniinan laatua heikensi matalat sakoluvut, vain 40 prosenttia näytteistä oli sakoluvultaan vähintään 180. Zebra- ja Demonstrant-lajikkeiden näytteistä vain 4 prosenttia täytti laatutavoitteet. Kevätvehnänäytteitä saatiin tavanomaisesti viljellyistä 21:stä ja luomusta 5:stä eri lajikkeesta. Luomukevätvehnän yleisimpiä lajikkeita olivat Anniina ja Quarna. Viljelijän ilmoituksen mukaan kevätvehnänäytteistä 73 prosenttia käytetään elintarvikkeeksi, 17 prosenttia rehuksi ja kahdeksan prosenttia siemeneksi. Keskimääräinen arvioitu kevätvehnän hehtaarisato oli tavanomaisesti viljellyn kevätvehnän osalta 4320 kiloa (vaihteli 1100 6500 kg/ha) ja luomun osalta 1890 kiloa. Tavanomaisesti viljellyllä kevätvehnällä suurin keskimääräinen satoarvio oli Kaakkois-Suomessa (4700 kg/ha) ja heikoin Varsinais-Suomessa (4000 kg/ha). Tavanomaisesti viljellyistä lajikkeista suurin keskimääräinen arvioitu hehtaarisato saatiin Marblella (4700 kg/ha) ja heikoin Wanamolla (3600 kg/ha). Yleisimmän tavanomaisesti viljellyn kevätvehnälajikkeen Quarnan hehtaarisatoarvio oli keskimäärin 4600 kiloa. 3 VÅRVETETS OCH EKOVÅRVETETS KVALITET Av de konventionellt odlade vårveteproverna hade 21 procent en hektolitervikt på minst 78 kilo, ett falltal på minst 180 och en proteinhalt på minst 12,5 procent och uppfyllde alltså kvalitetsmålen för vete. Det konventionellt odlade vårvetets kvalitet var sämre än under de sex senaste åren. Att kvalitetsmålen inte uppnåddes berodde oftast på proteinhalten, som var minst 12,5 procent i endast 37 procent av proverna. Det konventionellt odlade vårvetets genomsnittliga proteinhalt var 12,0 procent, vilket är betydligt lägre än medeltalet för de tio senaste åren (13,2 %). Falltalet (219) låg i genomsnitt på samma nivå som året innan, men det var betydligt lägre än medeltalet för tio år. Falltalet stannade under 180 för 34 procent av proverna. Den genomsnittliga hektolitervikten var något högre än året innan, 80,9 kilo, och endast 12 procent av proverna hade en hektolitervikt 15

under 78 kilo. Ekovårvetets kvalitet var sämre än det konventionellt odlade, endast 18 procent av proverna uppfyllde alla kvalitetsmål. Andelen vårvete av god kvalitet bland alla prover var störst i Österbotten (50 %) och lägst i Egentliga Finland, Tavastland och Birkaland (under 13 %). Av vårvetesorterna uppfylldes kvalitetsmålen bäst av Quarna (58 %), som också var den vanligaste sorten. Quarna hade i allmänhet hög proteinhalt. 71 procent av proverna av sorten Quarna hade en proteinhalt över 12,5 procent. Bland proverna av den näst vanligaste sorten Anniina uppfyllde 20 procent kvalitetsmålen. Anniinas kvalitet försämrades av låga falltal, endast 40 procent av proverna hade ett falltal på minst 180. Bland proverna av sorterna Zebra och Demonstrant uppfyllde endast 4 procent kvalitetsmålen. Av vårvete kom det prover av 21 olika konventionellt odlade sorter och 5 olika ekologiskt odlade sorter. De vanligaste sorterna av ekovårvete var Anniina och Quarna. Enligt uppgift från odlarna används 73 procent av vårveteproverna som livsmedel, 17 procent som foder och åtta procent som utsäde. Den genomsnittliga uppskattade hektarskörden av vårvete vid konventionell odling var 4320 kilo (variation 1100 6500 kg/ha) och vid ekologisk odling 1890 kilo. För det konventionellt odlade vårvetet var den genomsnittliga skördeuppskattningen störst i Sydöstra Finland (4700 kg/ha) och minst i Egentliga Finland (4000 kg/ha). Av de konventionellt odlade sorterna blev den genomsnittliga uppskattade hektarskörden störst med Marble (4700 kg/ha) och minst med Wanamo (3600 kg/ha). Den vanligaste vårvetesorten vid konventionell odling, Quarna, gav en uppskattad hektarskörd på i genomsnitt 4600 kilo. 3 SPRING WHEAT AND ORGANIC SPRING WHEAT QUALITY Of the conventionally grown spring wheat samples 21 per cent had a hectolitre weight of a minimum of 78 kg, a falling number of a minimum of 180 and a protein content of a minimum of 12.5 per cent and therefore fulfilled the quality criteria for wheat. The quality of conventionally grown spring wheat was lower than it had been for the six previous years. The fulfilment of the quality criteria most often depended on the protein content, which only reached the minimum of 37 per cent in 12.5 per cent of the samples. The average protein content of conventionally grown spring wheat was 12.0 per cent which was considerably lower than the average for the last ten years (13.2 %). The falling number (219) remained at the same level as the previous year, but was clearly lower than the average for the last ten years. The falling number was below 180 in 34 per cent of the samples. The average hectolitre weight was somewhat higher than the previous year at 80.9 kg, and was below 78 kg in only 12 per cent of the samples. The quality of the organic spring wheat was lower than that of the conventionally grown, and only 18 per cent of the samples fulfilled all of the quality criteria. The share of wheat samples of good quality was highest in Ostrobothnia (50 %) and lowest in Southwest Finland, Häme and Pirkanmaa (below 13 %). Of the spring wheat varieties, the quality criteria were best fulfilled by Quarna (58 %), which was also the most common variety. The protein content of Quarna was generally high. The protein content was above 12.5 per cent in 71 per cent of the samples of the Quarna variety. Of the samples of the variety Anniina, which was the second most common, 20 per cent fulfilled the quality criteria. The quality of Anniina was reduced due to 16

low falling numbers, as only 40 per cent of the samples had a falling number of a minimum of 180. Only 4 per cent of the samples of the varieties Zebra and Demonstrant fulfilled the quality criteria. Spring wheat samples were received of 21 conventionally grown and 5 organic varieties. The most common varieties of organic spring wheat were Anniina and Quarna. According to the farmers reports, 73 per cent of the spring wheat samples are used for food, 17 per cent for feed and eight per cent for seed. The average estimated yield of spring wheat per hectare was 4320 kg for conventionally grown spring wheat (variation 1100-6500 kg/ha) and 1890 kg for organic spring wheat. Southeast Finland had the highest average yield for conventionally grown spring wheat (4700 kg/ha) and Southwest Finland the lowest (4000 kg/ha). The variety Marble produced the highest estimated average yield per hectare of the conventionally grown varieties (4700 kg/ha) and Wanamo the lowest (3600 kg/ha). The estimated yield per hectare of the most common conventionally grown variety of spring wheat, Quarna, was 4600 kg on average. Kuva 4. Tavanomaisesti viljellyt vehnänäytteet, joissa hehtolitrapaino vähintään 78 kiloa, sakoluku vähintään 180 ja valkuaispitoisuus vähintään 12,5 % vuosina 2006 2015. Figur 4. Konventionellt odlade veteprover med en hektolitervikt på minst 78 kilo, falltal minst 180 och protein halt minst 12,5 % åren 2006 2015. Figure 4. Conventionally grown wheat samples with a hectolitre weight of a minimum of 78 kg, a minimum falling number 180 and a minimum protein content 12.5 % in 2006 2015. 17

Taulukko 6. Tavanomaisesti viljellyn kevätvehnän keskilaatu vuosina 1990 2015. Tabell 6. Konventionellt odlade vårvetets medelkvalitet 1990 2015. Table 6. Average quality of conventionally grown spring wheat 1990 2015. Kevätvehnä - Vårvete - Spring wheat Satovuosi Skordeår Crop Year Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Sakoluku Falltal Falling Number Valkuainen Kostea sitko Våt gluten Wet gluten Zeleny-luku Zeleny-tal Zeleny's value Tärkkelys Stärkelse Starch Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grain kg/hl s % % ml % < 2,0 mm % 1990 81,7 311 14,1 34,5 47 1991 81,1 371 13,2 32,3 56 1992 82,0 209 15,4 41,9 68 1993 80,2 183 13,6 34,2 59 1994 81,7 293 13,7 33,9 57 1995 82,3 291 12,6 37,3 46 1996 80,8 294 11,7 26,5 46 1997 79,1 361 14,0 33,3 63 2,8 1998 74,1 271 12,9 28,7 60 8,2 1999 81,2 325 14,2 34,0 64 2,3 2000 78,2 302 13,8 29,1* 64 3,9 2001 81,5 289 13,9 29,7* 62 2,2 2002 77,9 329 14,8 31,7* 61 4,2 2003 79,7 224 14,1 27,5* 62 67,2 3,3 2004 76,7 210 13,2 26,8* 59 66,1 5,2 2005 80,2 258 12,7 25,9* 48 68,0 2,0 2006 82,6 317 12,7 25,5* 51 69,1 1,0 2007 79,6 303 13,6 26,8* 57 68,1 1,7 2008 77,3 239 12,6 25,2* 53 68,2 2,4 2009 81,1 319 12,0 23,4* 47 69,5 1,2 2010 80,6 352 14,1 28,8* 57 66,7 4,2 2011 80,7 302 14,7 31,2* 62 66,6 2,0 2012 80,6 271 12,8 25,8* 54 69,1 2,1 2013 81,0 339 13,0 26,8 * 58 68,8 2,3 2014 79,3 222 13,5 25,2 * 54 68,3 2,3 2015 80,9 219 12,0 23,1 * 50 69,3 1,8 *) Kostean sitkon määritysmenetelmä on vaihdettu, tulos on noin 3-5 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin edellisinä vuosina - Våt glutenets bestämmnings metod har ändrats, ungefär 3-5 procentenheter länge än tidigare - Method for determination of wet gluten content has been changed, result about 3-5 %-units lower then in the previous years. Taulukko 7. Luomukevätvehnän keskilaatu vuosina 2012-2015. Tabell 7. Ekologiska vårvetets medelkvalitet 2012-2015. Table 7. Average quality of organic spring wheat 2012-2015. Luomukevätvehnä - Ekologisk vårvete - Organic spring wheat Satovuosi Skordeår Crop Year Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Sakoluku Falltal Falling Number Valkuainen Kostea sitko Våt gluten Wet gluten Zeleny-luku Zeleny-tal Zeleny's value Tärkkelys Stärkelse Starch Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grain kg/hl s % % ml % < 2,0 mm % 2012 80,3 253 13,0 25,9 55 68,6 2,3 2013 81,0 312 12,5 24,2 55 69,3 2,1 2014 79,6 199 12,9 23,5 49 68,6 1,8 2015 80,0 226 12,3 23,0 51 68,4-18

Taulukko 8. Tavanomaisesti viljellyn kevätvehnän keskilaatu alueittain vuonna 2015. Tabell 8. Konventionellt odlade vårvetets medelkvalitet regionvis år 2015. Table 8. Average quality of conventionally grown spring wheat by region in 2015. Kevätvehnä - Vårvete - Spring wheat ELY-keskus ELY-central Area Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Sakoluku Falltal Falling Number Valkuainen Kostea sitko Våt gluten Wet gluten Zeleny-luku Zeleny-tal Zeleny's value Tärkkelys Stärkelse Starch kg/hl s % % ml % Uusimaa 81,4 226 11,5 22,1 47 69,6 Varsinais-Suomi 80,3 224 11,4 21,4 46 69,9 Satakunta 81,5 219 12,0 23,3 48 69,7 Häme 80,4 212 12,3 23,6 51 68,8 Pirkanmaa 81,3 189 12,3 23,7 52 69,2 Kaakkois-Suomi 82,5 290 12,2 23,9 51 69,1 Etelä-Pohjanmaa 80,7 158 13,8 27,7 61 68,0 Taulukko 9. Tavanomaisesti viljellyn kevätvehnän keskilaatu lajikkeittain vuonna 2015. Tabell 9. Konventionellt odlade vårvetets medelkvalitet per sort år 2015. Table 9. Average quality of conventionally grown spring wheat by variety in 2015. Kevätvehnä - Vårvete - Spring wheat Lajike Sort Variety Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Sakoluku Falltal Falling Number Valkuainen Kostea sitko Våt gluten Wet gluten Zeleny-luku Zeleny-tal Zeleny's value Tärkkelys Stärkelse Starch kg/hl s % % ml % Quarna 82,4 232 13,3 26,7 60 68,0 Anniina 81,1 177 13,4 26,8 57 68,2 Zebra 79,7 230 11,4 21,8 46 69,2 Demonstrant 80,4 234 10,7 19,6 44 70,0 Wappu 79,6 185 12,1 23,5 51 68,9 Wellamo 82,1 219 11,5 21,8 46 69,5 Marble 82,6 212 11,1 20,7 43 71,4 Wanamo 79,3 255 12,8 25,2 55 69,9 Kruunu 79,6 301 11,0 20,4 42 69,8 Lennox 79,9 233 11,7 21,9 47 69,8 19

Kuva 5. Tavanomaisesti viljellyn kevätvehnän laatu vuonna 2015 esitettynä Venn-diagrammina. Hehtolitrapainon, sakoluvun ja valkuaisen laatutavoitteiden täyttävän kevätvehnän osuudet prosentteina kaikista näytteistä. Kuvasta nähtävillä myös kahden ja kaikkien laatuvaatimusten täyttyminen ympyröiden leikkauspisteissä. Oikean puoleisessa kuvassa matalampi ( 11,5 %) valkuaispitoisuus. Figur 5. Det konventionellt odlade vårvetets kvalitet 2015 som Venn-diagram. Andelarna vårvete som uppfyllde kvalitetsmålen för hektolitervikt, falltal och proteinhalt anges som procent av alla prover. Figuren visar också hur två respektive alla kvalitetskrav uppfylldes vid cirklarnas skärningspunkter. I den högra figuren är proteinhalten lägre ( 11,5 %). Figure 5. The quality of conventionally grown spring wheat in 2015 presented as a Venn diagram. The proportion of spring wheat that fulfils the quality criteria for hectolitre weight, falling number and protein content as a percentage of all of the samples. The figure also shows how two and all of the quality requirements are fulfilled at the intersections of the circles. The figure to the right shows the lower protein content ( 11.5 %). Kuva 6. Tavanomaisesti viljellyt kevätvehnänäytteet, joissa hehtolitrapaino vähintään 78 kiloa, sakoluku vähintään 180 ja valkuaispitoisuus vähintään 12,5 % ja satotaso alueittain vuonna 2015. Figur 6. Konventionellt odlade vårveteprover med en hektolitervikt på minst 78 kilo, falltal minst 180 och protein halt minst 12,5 % och genomsnittlig skördenivå per region år 2015. Figure 6. Conventionally grown spring wheat samples with a hectolitre weight of a minimum of 78 kg, a minimum falling number 180 and an minimum protein content 12.5 % and average yield level by region in 2015. 20

Kuva 7. Tavanomaisesti viljellyt kevätvehnänäytteet, joissa hehtolitrapaino vähintään 78 kiloa, sakoluku vähintään 180 ja valkuaispitoisuus vähintään 12,5 % ja satotaso lajikkeittain vuonna 2015. Figur 7. Konventionellt odlade vårveteprover med en hektolitervikt på minst 78 kilo, falltal minst 180 och protein halt minst 12,5 % och genomsnittlig skördenivå per sort år 2015. Figure 7. Conventionally grown wheat samples with a hectolitre weight of a minimum of 78 kg, a minimum falling number 180 and a minimum protein content 12.5 % and average yield level by variety in 2015. Kuva 8. Tavanomaisesti viljeltyjen kehnälajikkeiden valkuaispitoisuuden hajonta vuonna 2015 box-plot kaaviona, jossa näytteistä laatikon alalaidan alapuolelle jää 25 prosenttia ja ylälaidan alapuolelle 75 prosenttia, laatikon keskiviiva on mediaani ja ohuiden viivojen ulkopuolelle jää 10 prosenttia näytteistä. Figur 8. Spridningen av de konventionellt odlade vetesorternas proteinhalt år 2015 sett i ett box-plot schema, där 25 % av proverna av varje sort är under lådans nedre kant och 75 % under den övre kanten, boxens mittlinje är medianen och 10 % av proven är utanför de tunna linjerna. Figure 8. Spread of protein content in the conventionally grown wheat varieties year 2015 presented in a box-plot diagram, where 20 % of the samples of each variety are below the lower quartile and 75 % below the upper quartile. The central line of the box is the median and 10 % of the samples are left on the outside of the thin lines. 21

Kuva 9. Tavanomaisesti viljeltyjen kevätvehnälajikkeiden yleisyys laatuseurannan näytteissä vuonna 2015. Figur 9. Konventionellt odlade vårvetesorternas andel av proverna i kvalitetsuppföljningen år 2015. Figure 9. Share of conventionally grown spring wheat varieties in the samples for the quality monitoring in 2015. Kuva 10. Tavanomaisesti viljellyt kevätvehnänäytteet viljelijän ilmoittaman käyttötarkoituksen mukaan vuonna 2015. Figur 10. Konventionellt odlade vårveteprover enligt användningsändamål som odlaren uppgett 2015. Figure 10. The intended uses for conventionally grown samples of spring wheat as reported by the farmers in 2015. 22

Kuva 11. Tavanomaisesti viljeltyjen kevätvehnänäytteiden laatutavoitteiden (hehtolitrapaino vähintään 78 kiloa, sakoluku vähintään 180 ja valkuaispitoisuus vähintään 12,5 %) täyttyminen verrattuna viljelijän ilmoittamaan käyttötarkoitukseen 2015. Figur 11. Konventionellt odlade vårveteprover som uppfyllde kvalitetsmålen (hektolitervikt minst 78 kilo, falltal minst 180 och proteinhalt minst 12,5 %) jämfört med det användningsändamål som odlarna uppgav 2015. Figure 11. Fulfilment of the quality criteria for conventionally grown spring wheat samples (a hectolitre weight of a minimum of 78 kg, a minimum falling number of 180 and a minimum protein content of 12.5 %) compared to the intended use reported by the farmers. 4 SYYSVEHNÄN LAATU Yhdeksän prosenttia syysvehnänäytteistä täytti vehnän laatutavoitteet eli oli valkuaispitoisuudeltaan vähintään 12,5 prosenttia, hehtolitrapainoltaan vähintään 78 kiloa ja sakoluvultaan vähintään 180. Syysvehnän keskimääräinen valkuaispitoisuus oli matalin 25 vuoteen, vain 10,9 prosenttia. Ainoastaan 14 prosenttia näytteistä oli valkuaispitoisuudeltaan vähintään 12,5 prosenttia. Syysvehnänäytteiden keskimääräinen hehtolitrapaino oli korkeampi kuin kymmeneen vuoteen, 81,4 kiloa hehtolitraa kohti. Näytteistä 88 prosenttia oli hehtolitrapainoltaan vähintään 78 kiloa. Samoin sakoluku oli kahta edellisvuotta korkeampi, 319, ja 91 prosenttia näytteistä saavutti laatutavoitteen 180. Syysvehnän arvioitu keskimääräinen hehtaarisato oli 4900 kiloa (vaihteli 1700-7000 kg/ha). Syysvehnänäytteitä saatiin yhdeksästä eri lajikkeesta. Yleisin syysvehnälajike oli SW Magnifik, jota oli 35 prosenttia näytteistä. Syysvehnänäytteistä 70 prosenttia käytettiin viljelijän ilmoituksen mukaan elintarvikkeeksi, 26 prosenttia rehuksi ja loput siemeneksi. Syysvehnästä saatiin hyvin vähän luomunäytteitä, eikä niitä siksi ole käsitelty tässä. 4 HÖSTVETETS KVALITET Nio procent av höstveteproverna uppfyllde kvalitetsmålen för vete och hade alltså en proteinhalt på minst 12,5 procent, en hektolitervikt på minst 78 kilo och ett falltal på minst 180. Höstvetets genomsnittliga proteinhalt var den lägsta på 25 år, endast 10,9 procent. Endast 14 procent av proverna hade en proteinhalt på minst 12,5 procent. Höstveteprovernas genomsnittliga hektolitervikt var högre än på tio år, 81,4 kilo. Av proverna hade 88 procent en hektolitervikt på minst 78 kilo. Likaså var falltalet högre än de två tidigare åren, 319, och 91 procent av proverna nådde kvalitetsmålet 180. 23

Den genomsnittliga uppskattade hektarskörden av höstvete var 4900 kilo (variation 1700 7000 kg/ha). Det kom höstveteprover av nio olika sorter. Den vanligaste höstvetesorten var SW Magnifik, som utgjorde 35 procent av proverna. Enligt uppgift från odlarna användes 70 procent av höstveteproverna som livsmedel, 26 procent som foder och resten som utsäde. Det kom ett mycket litet antal ekoprover av höstvete och de har därför inte behandlats här. 4 WINTER WHEAT QUALITY Nine per cent of the winter wheat samples fulfilled the quality criteria for wheat, which means that the protein content was a minimum of 12.5 per cent, the hectolitre weight a minimum of 78 kg and the falling number a minimum of 180. The average protein content of winter wheat was the lowest in 25 years, at only 10.9 per cent. Only 14 per cent of the samples had a protein content of a minimum of 12.5 per cent. The average hectolitre weight of the winter wheat samples was higher than in ten years at 81.4 kg per hectolitre. Of the samples 88 per cent had a hectolitre weight of a minimum of 78 kg. At 319, the falling number was also higher than for the two previous years, and 91 per cent of the samples attained the quality requirement of 180. The estimated average yield of winter wheat per hectare was 4900 kg (variation 1700-7000 kg/ha). Nine different varieties of winter wheat samples were sent in. The most common variety of winter wheat was SW Magnifik, which made up 35 per cent of the samples. According to the farmers reports, 70 per cent of the winter wheat samples were used for food, 26 per cent for feed and the rest for seed. Very few samples of organic winter wheat were received, and they are therefore not discussed here. 24

Taulukko 10. Tavanomaisesti viljellyn syysvehnän keskilaatu vuosina 1990 2015. Tabell 10. Konventionellt odlade höstvetets medelkvalitet 1990 2015. Table 10. Average quality of conventionally grown winter wheat 1990 2015. Syysvehnä - Höstvete - Winter wheat Satovuosi Skordeår Crop Year Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Sakoluku Falltal Falling Number Valkuainen Kostea sitko Våt gluten Wet gluten Zeleny-luku Zeleny-tal Zeleny's value Tärkkelys Stärkelse Starch Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grain kg/hl s % % ml % < 2,0 mm % 1990 81,7 320 12,3 28,7 33 1991 80,1 170 11,3 23,0 35 1992 82,3 336 12,0 30,6 37 1993 79,8 187 13,0 31,1 35 1994 80,3 344 12,2 28,3 39 1995 81,0 341 11,0 26,3 30 1996 78,9 343 11,2 26,2 29 1997 79,6 314 13,2 33,6 48 1,8 1998 75,5 130 11,6 26,7 47 4,9 1999 82,0 273 11,3 27,1 44 1,3 2000 80,7 256 12,7 28,1* 52 2,0 2001 81,3 304 12,6 27,9* 50 1,4 2002 81,4 331 12,3 26,3* 40 1,3 2003 78,8 292 13,9 29,6* 54 67,5 2,5 2004 77,3 259 12,7 26,7* 44 66,8 3,8 2005 78,9 228 11,6 25,2* 40 69,8 2,2 2006 80,9 352 12,2 26,7* 33 69,6 2,0 2007 81,2 347 12,1 25,8* 38 70,3 1,6 2008 80,5 263 12,3 25,9* 41 70,4 1,1 2009 80,3 367 12,2 26,2* 34 69,9 2,1 2010 78,8 398 12,6 25,2* 38 68,7 2,5 2011 80,2 339 13,4 28,7* 43 68,8 1,9 2012 81,0 333 11,5 23,4* 35 71,1 1,5 2013 80,2 304 13,1 27,6* 50 69,0 2,0 2014 80,5 316 12,4 23,5 * 46 70,1 1,0 2015 81,4 319 10,9 22,1 * 32 71,1 1,3 *) Kostean sitkon määritysmenetelmä on vaihdettu, tulos on noin 3-5 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin edellisinä vuosina - Våt glutenets bestämmnings metod har ändrats, ungefär 3-5 procentenheter länge än tidigare - Method for determination of wet gluten content has been changed, result about 3-5 %-units lower then in the previous years. Taulukko 11. Tavanomaisesti viljellyn syysvehnän keskilaatu lajikkeittain vuonna 2015. Tabell 11. Konventionellt odlade höstvetets medelkvalitet per sort år 2015. Table 11. Average quality of conventionally grown winter wheat by variety in 2015. Syysvehnä - Höstvete - Winter wheat Lajike Sort Variety Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Sakoluku Falltal Falling Number Valkuainen Kostea sitko Våt gluten Wet gluten Zeleny-luku Zeleny-tal Zeleny's value Tärkkelys Stärkelse Starch kg/hl s % % ml % SW Magnifik 82,3 277 11,2 23,1 34 70,9 Skagen 82,4 349 11,0 21,8 35 71,2 Urho 80,6 369 10,9 22,0 30 71,2 25

Kuva 12. Tavanomaisesti viljeltyjen syysvehnälajikkeiden yleisyys laatuseurannan näytteissä vuonna 2015. Figur 12. Konventionellt odlade höstvetesorternas andel av proverna i kvalitetsuppföljningen år 2015. Figure 12. Share of conventionally grown winter wheat varieties in the samples for the quality monitoring in 2015. Kuva 13. Tavanomaisesti viljeltyjen leipäviljojen keskimääräinen hehtolitrapaino vuosina 2006 2015. Figur 13. Konventionellt odlade brödsädens hektolitervikt åren 2006 2015. Figure 13. Hectolitre weights of conventionally grown bread grains in 2006 2015. Kuva 14. Tavanomaisesti viljeltyjen leipäviljojen keskimääräinen sakoluku vuosina 2006 2015. Figur 14. Konventionellt odlade brödsädens falltal åren 2006 2015. Figure 14. Falling numbers for conventionally grown bread grains in 2006 2015. 26

Kuva 15. Tavanomaisesti viljeltyjen leipäviljojen keskimääräinen valkuaispitoisuus vuosina 2006 2015. Figur 15. Konventionellt odlade brödsädens proteinhalter åren 2006 2015. Figure 15. content of conventionally grown bread grains in 2006 2015. 5 KAURAN JA LUOMUKAURAN LAATU Tavanomaisesti viljellyn kauran keskimääräinen hehtolitrapaino oli 57,7 kiloa, joka oli kymmenen edellisen vuoden keskimääräistä (55,7 kiloa) korkeampi. Tavanomaisesti viljellyistä kauranäytteistä 97 prosenttia ylitti hehtolitrapainoltaan rehukauran tavoitepainon 52 kiloa ja 51 prosenttia elintarvikekauran tavoitepainon 58 kiloa. Keskimääräinen hehtolitrapaino oli korkein Keski- Suomessa (59,3 kiloa) ja lajikkeista Fiialla (59,1 kiloa). Luomukauran keskimääräinen hehtolitrapaino oli 58,3 kiloa, mikä oli korkeampi kuin tavanomaisesti viljellyllä ja korkein kymmeneen vuoteen. Luomukauranäytteistä 95 prosenttia ylitti hehtolitrapainoltaan rehukauran tavoitepainon 52 kiloa ja 58 prosenttia elintarvikekauran tavoitepainon 58 kiloa. Itä-Suomessa luomukauran keskimääräinen hehtolitrapaino oli 56,7 kiloa, mutta Etelä- ja Länsi-Suomessa yli 58 kiloa. Tavanomaisesti viljellyn kauran keskimääräinen valkuaispitoisuus oli 11,6 prosenttia, mikä on alin 25 vuoteen. Valkuaispitoisuus oli korkein Etelä-Savossa 13,1 prosenttia ja matalin Varsinais- Suomessa 10,4 prosenttia. Korkein proteiinipitoisuus oli tavanomaisesti viljellyistä lajikkeista Aslakilla ja Eemelillä (13,3 prosenttia) ja matalin Belindalla (10,2 prosenttia). Luomukauran valkuaispitoisuus oli sama kuin tavanomaisesti viljellyllä, 11,6 prosenttia. Surkastuneita jyviä (2 mm seulan läpi menneet) oli tänä vuonna tavanomaisesti viljellyissä näytteissä vähemmän kuin kahtena edellisenä vuotena, keskimäärin 5,4 prosenttia. Luomukauranäytteissä surkastuneita jyviä oli hieman tavanomaisesti viljeltyjä enemmän, 5,9 prosenttia. Fusarium homeen tuottaman deoksinivalenoli homemyrkyn (DON) pitoisuus ylitti elintarvikekauran raja-arvon 12 prosentissa kaikista kaurannäytteistä (tavanomaisesti viljelty ja luomu yhdistetty). Elintarvikekauran DON-pitoisuuden raja-arvo on 1750 µg kilossa. Keskimääräinen DON-pitoisuus oli 640 µg elintarvikekäyttöön ilmoitetuissa ja 680 µg rehukäyttöön ilmoitetuissa kauranäytteissä. Rehukäyttöön tarkoitetussa kaurassa 1750 µg raja-arvon ylityksiä oli hieman enemmän (14 %), kuin elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa näytteistä (12 %). 27

Elintarvikekäyttöön ilmoitetuista näytteistä 54 prosentissa ja rehukäyttöön ilmoitetuista 41 prosentissa ei havaittu lainkaan DON-myrkkyä. Eniten raja-arvon ylityksiä todettiin Hämeessä (26 %) ja Pohjois-Karjalassa (30 %). Vähiten DON-pitoisuus ylityksiä havaittiin Länsi-Suomessa, erityisesti Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla (2 %). Tavanomaisesti viljeltyjä kauranäytteitä saatiin 31 eri lajikkeesta. Yleisin lajike oli Akseli, jota oli 28 prosentti saaduista näytteistä. Toiseksi yleisin oli Belinda (12 %). Luomukauranäytteitä saatiin 19 eri lajikkeesta. Luomukauran yleisimmät lajikkeet olivat Akseli, Peppi ja Venla, joita oli 12 prosenttia kutakin. Viljelijän ilmoituksen mukaan kauranäytteistä reilu 60 prosenttia käytetään rehuksi, viidennes elintarvikkeeksi ja vajaa kymmenesosa siemeneksi. Tavanomaisesti viljellyn kauran satoarvio oli keskimäärin 4050 kiloa hehtaaria kohti (vaihteli 1350-7200 kg/ha). Suurin satoarvio oli Pohjanmaalla (4730 kg/ha) ja pienimmät satoarviot olivat Pohjois- Savossa (3150 kg/ha) ja Keski-Suomessa (3380 kg/ha). Lajikkeista suurin satoarvio oli Steinarilla (5030 kg/ha) ja pienin Eemelillä (3320 kg/ha). Luomukauran satoarvio oli huomattavasti tavanomaisesti viljeltyä vaatimattomampi, 2410 kiloa hehtaaria kohti. 5 HAVRENS OCH EKOHAVRENS KVALITET Den genomsnittliga hektolitervikten för konventionellt odlad havre var 57,7 kilo, vilket är högre än medeltalet för de tio senaste åren (55,7 kilo). Av de konventionellt odlade havreproverna hade 97 procent en hektolitervikt över målvikten för foderhavre 52 kilo, och 51 procent över målvikten för livsmedelshavre 58 kilo. Den genomsnittliga hektolitervikten var högst i Mellersta Finland (59,3 kilo) och för sorten Fiia (59,1 kilo). Ekohavrens genomsnittliga hektolitervikt var 58,3 kilo, vilket var högre än för konventionellt odlad och den högsta på tio år. Av ekohavreproverna hade 95 procent en hektolitervikt över målvikten för foderhavre 52 kilo, och 58 procent över målvikten för livsmedelshavre 58 kilo. I Östra Finland var ekohavrens genomsnittliga hektolitervikt 56,7 kilo, men i Södra och Västra Finland över 58 kilo. Den konventionellt odlade havrens genomsnittliga proteinhalt var 11,6 procent, vilket är den lägsta på 25 år. halten var högst i Södra Savolax, 13,1 procent, och lägst i Egentliga Finland, 10,4 procent. Den högsta proteinhalten av de konventionellt odlade sorterna hade Aslak och Eemeli (13,3 procent) och den lägsta hade Belinda (10,2 procent). Ekohavrens proteinhalt var densamma som för konventionellt odlad, 11,6 procent. Mängden förkrympta korn (gick igenom 2 mm såll) var det här året för de konventionellt odlade proverna mindre än under de två tidigare åren, i genomsnitt 5,4 procent. Ekohavreproverna hade något större mängd förkrympta korn än de konventionellt odlade, 5,9 procent. Halten av mykotoxinet deoxynivalenol (DON), som produceras av möglet Fusarium, översteg gränsvärdet för livsmedelshavre i 12 procent av alla havreprover (konventionellt och ekologiskt odlade tillsammans). Gränsvärdet för DON-halten i livsmedelshavre är 1750 µg/kilo. Den genomsnittliga DON-halten var 640 µg i havreprover som uppgavs vara avsedda för livsmedelsbruk och 680 µg i prover som uppgavs vara avsedda för foder. I havre som var avsedd för foder förekom överskridningar av gränsvärdet på 1750 µg något oftare (14 %) än i proverna avsedda för livsmedelsbruk (12 %). Av de prover som uppgavs vara avsedda för livsmedelsbruk 28

hade 54 procent inget påvisbart innehåll av DON-gift, och motsvarande andel i proverna avsedda för foder var 41 procent. Mest överskridningar av gränsvärdet konstaterades i Tavastland (26 %) och Norra Karelen (30 %). Minst överskridningar av DON-halten noterades i Västra Finland, speciellt i Egentliga Finland och Birkaland (2 %). Det kom in konventionellt odlade havreprover av 31 olika sorter. Den vanligaste sorten var Akseli, som utgjorde 28 procent av proverna. Den näst vanligaste var Belinda (12 %). Det kom prover av 19 olika sorter av ekohavre. De vanligaste ekohavresorterna var Akseli, Peppi och Venla, som var och en utgjorde 12 procent. Enligt uppgift från odlarna används drygt 60 procent av havreproverna som foder, en femtedel för livsmedel och knappt en tiondel som utsäde. Den konventionellt odlade havrens uppskattade genomsnittliga skörd var 4050 kilo per hektar (variation 1350 7200 kg/ha). Skörden uppskattades vara störst i Österbotten (4730 kg/ha) och minst i Norra Savolax (3150 kg/ha) och Mellersta Finland (3380 kg/ha). Den sort som uppskattades ge störst skörd var Steinar (5030 kg/ha) och minst Eemeli (3320 kg/ha). Skörden av ekohavre uppskattades vara betydligt blygsammare än för konventionellt odlad, 2410 kilo per hektar. 5 OAT AND ORGANIC OAT QUALITY The average hectolitre weight of conventionally grown oats was 57.7 kg, which is higher than the average for the last ten years (55.7 kg). Of the conventionally grown oat samples 97 per cent exceeded the required hectolitre weight of 52 kg for feed oats and 51 per cent exceeded the required hectolitre weight of 58 kg for oats to be used for food. The average hectolitre weight was the highest in Central Finland (59.3 kg) and of the different varieties Fiia (59.1 kg) had the highest average hectolitre weight. The average hectolitre weight of organic oats was 58.3 kg, which is higher than that of conventionally grown oats and the highest in the last ten years. Of the organic oat samples 95 per cent exceeded the targeted hectolitre weight of 52 kg for feed oats and 58 per cent exceeded the target hectolitre weight of 58 kg for oats to be used for food. In Eastern Finland the average hectolitre weight of organic oats was 56.7 kg, but in Southern and Western Finland it was over 58 kg. The average protein content of conventionally grown oats was 11.6 per cent, which is the lowest in 25 years. The protein content was highest in South Savo at 13.1 per cent, and lowest in Southwest Finland at 10.4 per cent. Of the conventionally grown varieties, Aslak and Eemeli had the highest protein content (13.3 per cent) and Belinda the lowest (10.2 per cent). The protein content of organic oats was the same as that of conventionally grown at 11.6 per cent. In the samples of conventionally grown oats there were less shrivelled grains (less than 2 mm) this year than for the two previous years, on average 5.4 per cent. At 5.9 per cent there were somewhat more shrivelled grains in the organic oat samples than in the conventionally grown samples. The level of the mycotoxin (DON) produced by the Fusarium fungus exceeded the limit for oats to be used for food in 12 per cent of all oat samples (conventional and organic combined). The maximum limit for DON in oats to be used for food is 1750 µg per kg. The average level of DON was 640 µg in oat samples to be used for food and 680 µg in oat samples to be used for feed. In 29

oats intended for feed the limit of 1750 µg was exceeded somewhat more often (14 %), than in the samples for food purposes (12 %). No DON toxins were detected in 54 per cent of the samples of oats intended to be used for food and none were detected in 41 per cent of the samples of oats intended for feed. The limit was exceeded the most in Häme (26 %) and North Karelia (30 %). The DON level was exceeded the least in Western Finland, especially in Southwest Finland and Pirkanmaa (2 %). We received yield estimates for 31 varieties of conventionally grown oat samples. The most common variety was Akseli, which made up 28 per cent of the samples received. The second most common was Belinda (12 %). Samples of 19 different varieties of organic oats were received. The most common varieties of organic oats were Akseli, Peppi and Venla at 12 per cent each. According to the reports from the farmers, a good 60 per cent of the oat samples are used for feed, one fifth for food and almost one tenth for seed. The yield estimate for conventionally grown oats was on average 4050 kg per hectare (variation 1350-7200 kg/ha). The highest yield estimate came from Ostrobothnia (4730 kg/ha) and the lowest from North Savo (3150 kg/ha) and Central Finland (3380 kg/ha). The yield was estimated to be the highest for the variety Steinar (5030 kg/ha), and the lowest for Eemeli (3320 kg/ha). The estimated yield of organic oats was considerably more modest than that of conventionally grown oats at 2410 kg per hectare. Kuva 16. Tavanomaisesti viljellyn kauran hehtolitrapainoltaan vähintään 52 kilon ja vähintään 58 kilon näytteiden osuudet vuosina 2006-2015. Figur 16. Andelen av konventionellt odlade havreproverna med en hektolitervikt på minst 52 kilo och minst 58 kilo åren 2006-2015. Figure 16. Shares of conventionally grown oat samples with a hectolitre weight at a minumum of 52 kg and a minimum of 58 kg in 2006-2015. 30

Taulukko 12. Tavanomaisesti viljellyn kauran keskilaatu vuosina 1990 2015. Tabell 12.Konventionellt odlade havres medelkvalitet 1990 2015. Table 12. Average quality of conventionally grown oat 1990 2015. Kaura - Havre - Oats Satovuosi Skordeår Crop Year Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Valkuainen Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grain kg/hl % < 2,0 mm % 1990 57,6 13,4 1991 55,5 12,8 1992 56,9 14,2 1993 56,6 12,6 1994 55,5 13,0 1995 58,1 12,1 9,2 1996 58,2 12,1 5,8 1997 55,7 13,7 8,4 1998 54,6 12,1 9,8 1999 55,2 15,0 11,3 2000 54,9 13,0 8,1 2001 56,2 13,4 7,6 2002 54,4 13,8 8,5 2003 54,9 14,2 10,3 2004 55,1 12,9 6,2 2005 55,1 12,8 8,4 2006 55,9 13,7 10,2 2007 56,1 13,1 5,0 2008 56,4 11,8 4,6 2009 55,7 12,1 5,5 2010 53,0 13,5 12,2 2011 55,2 13,5 5,1 2012 57,9 12,0 4,8 2013 56,1 12,6 7,3 2014 55,2 12,8 7,4 2015 57,7 11,6 5,4 Taulukko 13. Luomukauran keskilaatu 2002 2015. Tabell 13. Ekologiska havres medelkvalitet 2002 2015. Table 13. Average quality of organic oat 2002 2015. Luomukaura - Ekologisk havre - Organic oats Satovuosi Skordeår Crop Year Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Valkuainen Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grain kg/hl % < 2,0 mm % 2002 54,8 13,4 8,6 2003 55,0 13,6 9,8 2004 55,2 12,3 4,1 2005 54,4 12,0 6,3 2006 54,1 12,7 11,2 2007 56,3 12,9 4,1 2008 55,5 11,4 3,8 2009 55,0 11,7 6,6 2010 52,9 13,4 3,5 2011 55,7 13,5 4,9 2012 * 58,1 12,0 4,4 2013 * 55,6 12,2 6,8 2014 * 55,7 12,7 5,5 2015 * 58,3 11,6 5,9 * luomuotos - ekologiska sampel - organic sample 31

Taulukko 14. Tavanomaisesti viljellyn kauran keskilaatu alueittain vuonna 2015. Tabell 14. Konventionellt odlade havres medelkvalitet regionvis år 2015. Table 14. Average quality of conventionally grown oat by region in 2015. Kaura - Havre - Oats ELY-keskus ELY-central Area Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Valkuainen Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grain kg/hl % < 2,0 mm % Uusimaa 56,5 10,8 4,1 Varsinais-Suomi 58,4 10,4 6,1 Satakunta 58,2 11,4 5,1 Häme 57,7 11,5 3,5 Pirkanmaa 58,1 11,9 5,9 Kaakkois-Suomi 58,0 11,1 4,3 Etelä-Savo 56,4 13,1 8,1 Pohjois-Savo 57,8 11,5 7,9 Pohjois-Karjala 56,7 11,7 5,6 Keski-Suomi 59,3 12,1 7,5 Etelä-Pohjanmaa 57,6 12,4 5,8 Pohjanmaa 57,9 12,2 5,2 Pohjois-Pohjanmaa 57,2 12,3 4,9 Taulukko 15. Luomukauran keskilaatu alueittain 2015. Tabell 15. Ekologiska havres medelkvalitet regionvis 2015. Figure 15. Average quality of organic oat by region 2015. Luomukaura - Ekologisk havre - Organic oats Alue Område Area Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Valkuainen Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grain kg/hl % < 2,0 mm % Etelä-Suomi 58,3 11,4 4,8 Länsi-Suomi 58,1 11,8 5,5 Itä-Suomi 56,7 11,7 7,1 32

Taulukko 16. Tavanomaisesti viljellyn kauran keskilaatu lajikkeittain vuonna 2015. Tabell 16. Konventionellt odlade havres medelkvalitet per sort år 2015. Table 16. Average quality of conventionally grown oat by variety in 2015. Kaura - Havre - Oats Lajike Sort Variety Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Valkuainen Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grain kg/hl % < 2,0 mm % Akseli 57,8 12,3 8,4 Belinda 57,8 10,2 4,9 Fiia 59,1 11,7 5,7 Eemeli 56,8 13,3 4,7 Marika 57,0 11,9 3,7 Bettina 57,5 10,7 4,6 Meeri 57,5 12,7 4,2 Ringsaker 58,7 10,7 5,1 Rocky 57,2 10,4 3,1 Steinar 55,6 10,8 3,8 Aslak 58,5 13,3 5,6 Peppi 57,7 12,3 7,6 Kuva 17. Kauran (tavanomaisesti viljelty ja luomu yhdistetty) laatu vuonna 2015 esitettynä Venn-diagrammina. Hehtolitrapainon, seulonnan ja DON-pitoisuuden laatutavoitteiden täyttävän kauran osuudet prosentteina kaikista näytteistä. Kuvasta nähtävillä myös kahden ja kaikkien laatuvaatimusten täyttyminen ympyröiden leikkauspisteissä. Surkastuneiden jyvien määrä on pienempi oikean puoleisessa kuvassa. Figur 17. Havrens (konventionellt och ekologiskt odlad tillsammans) kvalitet 2015 som Venn-diagram. Andelarna havre som uppfyllde kvalitetsmålen för hektolitervikt, sållning och DON-halt anges som procent av alla prover. Figuren visar också hur två respektive alla kvalitetskrav uppfylldes vid cirklarnas skärningspunkter. Mängden förkrympta korn är mindre i den högra figuren. Figure 17. The quality of oats (conventional and organic combined) in 2015 presented as a Venn diagram. Fulfilment of the quality criteria for hectolitre weight, sieving and level of DON in oats as a percentage of all samples. The figure also shows how two and all of the quality requirements are fulfilled at the intersections of the circles. The number of shrivelled grains is smaller in the figure on the right. 33

Kuva 18. Tavanomaisesti viljellyn kauran hehtolitrapainoltaan vähintään 52 kilon ja vähintään 58 kilon näytteiden osuudet ja keskimääräinen satotaso alueittain vuonna 2015. Figur 18. Andel av de konventionellt odlade havreprover med en hektolitervikt på minst 52 kilo och minst 58 kilo och genomsnittlig skördenivå regionvis år 2015. Figure 18. Shares of conventionally grown oat samples with a hectolitre weight of a minimum of 52 kg and a minimum of 58 kg and average yield level by region in 2015. Kuva 19. Luomukauran hehtolitrapainoltaan vähintään 52 kilon ja vähintään 58 kilon näytteiden osuudet ja keskimääräinen satotaso alueittain vuonna 2015. Figur 19. Andelen ekohavreprover med en hektolitervikt på minst 52 kilo och minst 58 kilo och genomisnittlig skördenivå per region år 2015. Figure 19. Shares of organic oat samples with hectolitre weight of a minimum of 52 kg and a minimum of 58 kg and average yield level by region in 2015. 34

Kuva 20. Tavanomaisesti viljellyn kauran vähintään 52 kilon ja vähintään 58 kilon hehtolitrapainoisten näytteiden osuudet ja keskimääräinen satotaso lajikkeittain vuonna 2015. Figur 20. Andel av de konventionellt odlade havreprover med en hektolitervikt på minst 52 kilo och minst 58 kilo och genomsnittlig skördenivå per sort år 2015. Figure 20. Shares of conventionally grown oat samples with a hectolitre weight of a minimum of 52 kg and a minimum of 58 kg and average yield level by variety in 2015. Kuva 21. Tavanomaisesti viljeltyjen kauralajikkeiden yleisyys laatuseurannan näytteissä vuonna 2015. Figur 21. Konventionellt odlade havresorternas andel av proverna i kvalitetsuppföljningen år 2015. Figure 21. Share of conventionally grown oat varieties in the samples for the quality monitoring in 2015. 35

Kuva 22. Tavanomaisesti viljellyt kauranäytteet viljelijän ilmoittaman käyttötarkoituksen mukaan vuonna 2015. Figur 22. Konventionellt odlade havreprover enligt användningsändamål som odlaren uppgett 2015. Figure 22. The intended uses for conventionally grown samples of oats as reported by the farmers in 2015. Kuva 23. Tavanomaisesti viljeltyjen kauranäytteiden hehtolitrapainot verrattuna käyttötarkoitukseen vuonna 2015. Rehukauran vähimmäishehtolitrapainotavoite on yli 52 kiloa hehtolitraa kohti ja elintarvikekauran yli 58 kiloa hehtolitraa kohti. Figur 23. Konventionellt odlade havreprovers hektolitervikt jämfört med användningsändamål 2015. Målet för foderhavrens hektolitervikt är över 52 kilo och för livsmedelshavre över 58 kilo. Figure 23. Hectolitre weights of conventionally grown oat samples compared to the intended use in 2015. The minimum criterion for hectolitre weight of feed oats is over 52 kg per hectolitre and over 58 kg per hectolitre for oats to be used for food. 36

Kuva 24. Tavanomaisesti viljellyn kauran ja luomukauran keskimääräiset hehtolitrapainot vuosina 2006-2015. Figur 24. Genomsnittlig hektolitervikt i konventionellt odlade havre och ekologisk havre under åren 2006-2015. Figure 24. Hectolitre weights of conventionally grown oats and organic oats in 2006-2015. Kuva 25. Tavanomaisesti viljellyn kauran ja luomukauran keskimääräiset valkuaispitoisuudet vuosina 2006-2015. Figur 25. Genomsnittllig proteinhalt i konventionellt odlade havre och ekologisk havre under åren 2006-2015. Figure 25. content of conventionally grown oats and organic oats in 2006-2015. Kuva 26. Tavanomaisesti viljellyn kauran ja luomukauran keskimääräiset surkastuneet jyvät (<2,0 mm) vuosina 2006 2015. Figur 26. Genomsnittllig förkrympta korn (<2,0 mm) i konventionellt odlade havre och ekologisk havre åren 2006 2015. Figure 26. Shrivelled grains (<2,0 mm) of conventionally grown oats and organic oats in 2006 2015. 37

6 REHUOHRAN JA LUOMUREHUOHRAN LAATU Rehuohran laatutavoitteena Eviran laatuseurannassa pidettiin 64 kilon hehtopainoa. Tänä vuonna rehuohran keskimääräinen hehtolitrapaino oli 66,4 kiloa, joka oli reilusti kymmenenvuoden keskiarvoa (64,1 kg) suurempi. Tavanomaisesti viljellyistä rehuohranäytteistä 77 prosenttia ylitti hehtolitrapainotavoitteen. Varsinais-Suomesta saaduilla näytteillä oli keskimäärin suurimmat hehtolitrapainot, 68,8 kiloa ja matalimmat oli Keski-Suomesta saaduilla näytteillä, 64,8 kiloa. Keski- Suomenkin näytteistä kuitenkin 82 prosenttia oli hehtolitrapainoltaan yli 64 kiloa. Yleisimmistä tavanomaisesti viljellyistä lajikkeista Bragella, Elmerillä, Saanalla ja Torialla oli korkeat keskimääräiset hehtolitrapainot, kyseisten lajikkeiden näytteistä 80-95 prosenttia oli hehtolitrapainoltaan yli 64 kiloa. Streif-lajikkeen näytteistä kaikki olivat hehtopainoltaan yli 64 kiloa, kun taas Vilde-lajikkeen näytteistä vain 20 prosenttia ylitti 64 kiloa. Luomunäytteistä vain 31 prosenttia ylitti laatutavoitepainon ja hehtolitrapainon keskiarvo oli 63,5. Luomurehuohranäytteitä saatiin niin vähän, että niistä ei voitu tehdä tarkempia havaintoja lajikkeiden tai alueittaisen vaihtelun suhteen. Tavanomaisesti viljellyiden rehuohranäytteiden keskimääräinen valkuaispitoisuus oli 10,7 prosenttia, mikä on matalampi kuin kymmenen vuoden keskiarvo (11,7 %). Luomurehuohran valkuaispitoisuus oli sama kuin tavanomaisesti viljellyllä. Tavanomaisesti viljeltyjen rehuohranäytteiden tärkkelyspitoisuus oli 61,9 prosenttia ja se oli kymmenen edellisvuoden keskimääräistä pitoisuutta (61,0 %) korkeammalla tasolla. Luomurehuohran tärkkelyspitoisuus oli 61,5 prosenttia. Tavanomaisesti viljeltyjen rehuohranäytteiden surkastuneiden jyvien osuus oli samalla tasolla kuin edellisvuonna eli 2 millimetrin seulan läpäisi keskimäärin 2,6 prosenttia näytteiden jyvistä ja 2,2 millimetrin seulan keskimäärin 8,1 prosenttia näytteiden jyvistä. Tavanomaisesti viljeltyjä rehuohranäytteitä saatiin 43 lajikkeesta. Yleisimmät lajikkeet olivat Aukusti ja Brage, joita kumpaakin oli 9 prosenttia näytteistä. Luomurehuohranäytteitä saatiin kuudesta eri lajikkeesta; Arra, Einar, Elmeri, Jyvä, Streif ja Wolmari. Tavanomaisesti viljellyn rehuohran hehtaarisatoarvio oli keskimäärin 4200 kiloa (vaihteli 1600-7000 kg/ha). Suurin keskimääräinen hehtaarisato arvio oli Etelä-Pohjanmaalla, 4720 kiloa ja pienin Keski-Suomessa, 3690 kiloa. Tavanomaisesti viljellyistä lajikkeista suurin satoarvio oli Bragella, 4900 kiloa hehtaaria kohti. Myös Toria ja Streif tuottivat keskimääräistä korkeamman sadon (yli 4500 kg/ha). Heikomman sadon lajikkeita olivat Vilde ja Wolmari, joilla myös hehtolitrapainot olivat heikompia. Luomurehuohran hehtaarisatoarvio oli vajaa puolet tavanomaisesti viljellyn satoarviosta, 1900 kiloa. 6 FODERKORNETS OCH EKOFODERKORNETS KVALITET Foderkornets kvalitetsmål i Eviras kvalitetsuppföljning ansågs vara en hektolitervikt på 64 kilo. I år var foderkornets genomsnittliga hektolitervikt 66,4 kilo, vilket var betydligt högre än medeltalet för de tio senaste åren (64,1 kg). Av de konventionellt odlade proverna av foderkorn översteg 77 procent målet för hektolitervikten. Proverna från Egentliga Finland hade i genomsnitt de högsta hektolitervikterna, 68,8 kilo och proverna från Mellersta Finland hade de lägsta, 64,8 kilo. Även av proverna från Mellersta Finland hade 82 procent en hektolitervikt över 64 kilo. De vanligaste konventionellt odlade sorterna, Brage, Elmeri, Saana och Toria, hade höga genomsnittliga 38

hektolitervikter. Av dessa sorters prover hade 80 95 procent en hektolitervikt över 64 kilo. Alla prover av sorten Streif hade en hektolitervikt över 64 kilo, medan endast 20 procent av sorten Vilde låg över 64 kilo. Av de ekologiska proverna översteg endast 31 procent kvalitetsmålet i fråga om vikten, och den genomsnittliga hektolitervikten var 63,5. Det kom så få prover av ekologiskt foderkorn att det inte gick att göra några noggrannare observationer av variationen mellan olika sorter eller regioner. De konventionellt odlade proverna av foderkorn hade en genomsnittlig proteinhalt på 10,7 procent, vilket är lägre än medeltalet för de tio senaste åren (11,7 %). Ekofoderkornets proteinhalt var densamma som för konventionellt odlad. De konventionellt odlade proverna av foderkorn hade en stärkelsehalt på 61,9 procent, vilket var högre än den genomsnittliga halten under de senaste tio åren (61,0 %). Ekofoderkornets stärkelsehalt var 61,5 procent. Andelen förkrympta korn i de konventionellt odlade proverna av foderkorn var på samma nivå som året innan, vilket innebär att i genomsnitt 2,6 procent av provernas korn gick igenom ett 2 millimeters såll, och i genomsnitt 8,1 procent av provernas korn gick igenom ett 2,2 millimeters såll. Det kom in konventionellt odlade prover av foderkorn av 43 sorter. De vanligaste sorterna var Aukusti och Brage, som var och en stod för 9 procent av proverna. Proverna av ekofoderkorn bestod av sex olika sorter; Arra, Einar, Elmeri, Jyvä, Streif och Wolmari. Det konventionellt odlade foderkornets uppskattade genomsnittliga skörd var 4200 kilo per hektar (variation 1600 7000 kg/ha). Den uppskattade hektarskörden uppskattades vara i genomsnitt störst i Södra Österbotten, 4720 kilo, och den var minst i Mellersta Finland, 3690 kilo. Av de konventionellt odlade sorterna uppskattades skörden bli störst för Brage, 4900 kilo per hektar. Också Toria och Streif gav större skörd än genomsnittet (över 4500 kg/ha). Sorter med mindre skörd var Vilde och Wolmari, som också hade de lägsta hektolitervikterna. Den uppskattade hektarskörden av ekofoderkorn var knappt hälften av den uppskattade skörden av konventionellt odlat, 1900 kilo. 6 FEED BARLEY AND ORGANIC FEED BARLEY QUALITY The quality criterion for feed barley for Evira s quality monitoring was a 64 kg hectolitre weight. This year, the average hectolitre weight for feed barley was 66.4 kg, which was considerably higher than the average for the last ten years (64.1 kg). Of the conventionally grown feed barley samples 77 per cent exceeded the requirement for hectolitre weight. The samples from Southwest Finland had the highest average hectolitre weights at 68.8 kg and the samples from Central Finland the lowest at 64.8 kg. Of the samples from Central Finland, 82 per cent had a hectolitre weight above 64 kg. Of the most commonly conventionally grown varieties Brage, Elmeri, Saana and Toria had high average hectolitre weights as 80-95 per cent of the samples of these varieties had a hectolitre weight over 64 kg. All of the samples of the Streif variety had a hectolitre weight higher than 64 kg, whereas only 20 per cent of the samples of the variety Vilde exceeded 64 kg. Only 31 per cent of the organic samples exceeded the quality criterion for weight and the average hectolitre weight was 63.5. There were so few samples of organic feed barley that no more precise observations of the varieties or regional variations could be carried out. The average protein content of conventionally grown samples of feed barley was 10.7 per cent which was lower than the average for the previous ten years (11.7 %). The protein content of organic feed barley was the same as that of conventionally grown. The starch content of 39

conventionally grown feed barley samples was 61.9 per cent and it was on a higher level than the average for the previous ten years (61.0 %). The starch content of organic feed barley was 61.5 per cent. The share of shrivelled grains of conventionally grown feed barley samples was at the same level as the previous year, which means that on average 2.6 per cent of the grains in the samples passed through a 2 mm sieve and 8.1 per cent of the grains in the samples passed through a 2.2 mm sieve. We received samples of 43 varieties of conventionally grown feed barley. The most common varieties were Aukusti and Brage, which accounted for 9 percent each of the samples. We received organic feed barley samples of six different varieties; Arra, Einar, Elmeri, Jyvä, Streif and Wolmari. The estimated yield of conventionally grown feed barley was on average 4200 kg per hectare (variation 1600-7000 kg/ha). The highest average estimate of yield per hectare came from South Ostrobothnia with 4720 kg and the lowest came from Central Finland with 3690 kg. The highest estimated yield of the conventionally grown varieties was that of Brage with 4900 kg per hectare. Toria and Streif also produced a yield above average (over 4500 kg/ha). The varieties Vilde and Wolmari produced a smaller harvest, and the hectolitre weights were also lower. The estimated yield per hectare of organic feed barley was almost half of that of conventionally grown barley at 1900 kg. Kuva 27. Tavanomaisesti viljeltyjen rehuohranäytteiden hehtolitrapainoltaan vähintään 64 kiloa täyttävien näytteiden osuudet vuosina 2006 2015. Figur 27. Andel av de konventionellt odlade foderkornproverna med en hektolitervikt på minst 64 kilo åren 2006 2015. Figure 27. Proportion of a conventionally grown feed barley samples with a hectolitre weight of a minimum of 64 kg 2006 2015. 40

Taulukko 17. Tavanomaisesti viljellyn rehuohran keskilaatu vuosina 1990 2015. Tabell 17. Konventionellt odlade foderkornets medelkvalitet 1990 2015. Table 17. Average quality of conventionally grown barley 1990 2015. Ohra - Korn - Barley 1) Satovuosi Skordeår Crop Year Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Valkuainen Tärkkelys Stärkelse Starch Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grains Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grains kg/hl % % < 2,0 mm % < 2,2 mm % 1990 65,1 13,0 1991 66,6 12,6 1992 67,4 12,6 1993 66,0 11,7 1994 67,7 12,1 1995 67,0 11,2 13,6 1996 64,7 11,5 20,6 1997 62,1 12,5 21,0 1998 58,7 12,4 25,2 1999 65,1 12,6 4,1 11,3 2000 61,4 12,3 60,6 6,5 16,7 2001 63,8 12,4 60,4 4,1 12,0 2002 61,9 13,0 59,9 8,9 22,5 2003 61,6 13,5 59,1 8,4 20,9 2004 61,1 12,5 59,8 10,4 25,6 2005 63,6 11,9 60,4 4,0 11,5 2006 67,4 12,0 62,0 2,5 7,7 2007 63,8 12,0 60,8 3,7 9,9 2008 63,9 10,7 61,9 2,7 7,1 2009 65,3 11,0 61,7 1,8 4,7 2010 62,4 12,4 60,6 3,6 9,2 2011 61,4 12,7 60,1 3,6 10,2 2012 63,6 11,4 60,6 3,1 8,5 2013 64,9 11,3 61,0 1,7 6,2 2014 * 65,0 11,6 61,1 2,7 8,9 2015 * 66,4 10,7 61,9 2,6 8,1 1) Ei sisällä mallasohraksi luettuja näytteitä - Innehåller inte maltkornprover - Excluding malting barley * Kaikki ohranäytteet, lukuunottamatta niitä joiden käyttötarkoitus on mallastus - Alla kornprover med undantag av den som användingsandaml är mältning - All barley samples, exept for those which end-use is malting. 41

Taulukko 18. Luomurehuohran keskilaatu vuosina 2012 2015. Tabell 18. Ekologiska kornets medelkvalitet 2012 2015. Table 18. Average quality of organic barley 2012 2015. Luomurehuohra - Ekologisk foderkorn - Organic feed barley Satovuosi Skordeår Crop Year Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Valkuainen Tärkkelys Stärkelse Starch Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grain Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grain kg/hl % % < 2,0 mm % < 2,2 mm % 2012 61,3 11,5 60,3 5,3 12,5 2013 63,1 11,4 60,5 2,9 9,3 2014 61,8 11,8 60,5 5,3 11,9 2015 63,5 10,7 61,5 Taulukko 19. Tavanomaisesti viljellyn rehuohran keskilaatu alueittain vuonna 2015. Tabell 19. Konventionellt odlade foderkornets medelkvalitet per region år 2015. Table 19. Average quality of conventionally grown barley by region in 2015. Ohra - Korn - Barley 2) ELY-keskus ELY-central Area Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Valkuainen Tärkkelys Stärkelse Starch Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grains Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grains kg/hl % % < 2,0 mm % < 2,2 mm % Uusimaa 66,8 10,4 62,2 2,4 7,8 Varsinais-Suomi 68,8 10,4 62,8 0,8 3,5 Satakunta 66,9 10,4 62,2 2,6 6,8 Häme 68,4 10,9 62,1 1,7 6,6 Pirkanmaa 66,6 11,0 61,5 3,2 8,1 Kaakkois-Suomi 67,5 10,8 62,0 - - Etelä-Savo 65,5 10,4 62,2 3,7 10,5 Pohjois-Savo 65,1 10,1 62,6 1,9 7,0 Pohjois-Karjala 65,2 10,2 62,1 2,6 9,0 Keski-Suomi 64,8 10,8 61,8 - - Etelä- Pohjanmaa 65,3 11,0 61,2 3,6 11,3 Pohjanmaa 65,9 10,8 61,5 2,1 7,7 Pohjois-Pohjanmaa 65,9 11,3 61,0 - - 2) Ei sisällä mallasohraksi luettuja näytteitä - Innehåller inte maltkornprover - Excluding malting barley samples. 42

Taulukko 20. Tavanomaisesti viljellyn rehuohran keskilaatu lajikkeittain vuonna 2015. Tabell 20. Konventionellt odlade foderkornets medelkvalitet per sort år 2015. Table 20. Average quality of conventionally grown barley in 2015. Ohra - Korn - Barley 1) Lajike Sort Variety Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Valkuainen Tärkkelys Stärkelse Starch Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grains Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grains kg/hl % % < 2,0 mm % < 2,2 mm % Aukusti 66,1 10,8 61,8 2,2 7,5 Brage 67,0 10,6 61,7 2,3 8,4 Toria 65,2 10,2 62,0 2,9 9,1 Wolmari 63,5 11,0 61,2 3,7 6,7 Streif 69,7 10,7 62,3 1,3 4,0 Elmeri 66,0 10,3 62,2 0,9 3,7 Saana 68,3 10,9 62,1 1,2 6,5 Vilde 61,8 11,4 60,6 5,4 13,7 Einar 64,5 10,6 62,0 5,2 13,5 Edvin 65,3 10,1 62,2 - - SW Mitja 67,9 11,4 61,9 - - 1) Ei sisällä mallasohraksi luettuja näytteitä - Innehåller inte maltkornprover - Excluding malting barley samples. Taulukko 21. Kaksitahoisten rehuohrien (tavanomaisesti viljelty) keskilaatu vuosina 1998 2015. Tabell 21. Tvåradiga kornets (konventionellt odlade) medelkvalitet 1998 2015. Table 21. Average quality of two-rowed barley (conventionally grown) 1998 2015. Kaksitahoinen ohra - Tvåradigt korn - Two-rowed barley 1) Satovuosi Skordeår Crop Year Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Valkuainen Tärkkelys Stärkelse Starch Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grains Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grains kg/hl % % < 2,0 mm % < 2,2 mm % 1998 62,9 13 9,6 21,4 1999 67,8 13,7 3,2 8,1 2000 65,1 12,9 61,0 4,3 10,0 2001 67,0 12,9 60,8 2,4 6,6 2002 63,3 13,5 60,2 8,9 19,7 2003 64,0 14,4 59,3 4,4 11,3 2004 64,4 13,1 60,1 6,8 15,8 2005 66,6 12,6 60,4 1,7 4,5 2006 70,2 12,7 62,3 0,9 2,5 2007 66,7 12,3 60,9 2,6 6,5 2008 65,9 11,6 61,7 4,0 8,8 2009 67,7 10,9 62,4 1,3 2,5 2010 65,8 12,8 60,7 1,3 3,3 2011 64,0 12,4 60,4 3,3 8,2 2012 67,4 11,5 60,8 2,0 5,3 2013 67,9 11,4 61,2 0,7 2,4 2014 * 68,1 11,3 61,9 2,3 6,1 2015 * 68,7 10,7 62,4 1,6 6,1 1) Ei sisällä mallasohraksi luettuja näytteitä - Innehåller inte maltkornprover - Excluding malting barley samples. * Kaikki ohranäytteet, lukuunottamatta niitä joiden käyttötarkoitus on mallastus - Alla kornprover med undantag av den som användingsandaml är mältning - All barley samples, exept for those which end-use is malting. 43

Taulukko 22. Monitahoisten rehuohrien (tavanomaisesti viljelty) keskilaatu vuosina 1998 2015. Tabell 22. Flerradiga kornets (konventionellt odlade) medelkvalitet 1998 2015. Tabel 22. Average quality of six-rowed barley (conventionally grown) 1998 2015. Monitahoinen ohra - Flerradigt korn - Six-rowed barley Satovuosi Skordeår Crop Year Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Valkuainen Tärkkelys Stärkelse Starch Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grains Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grains kg/hl % % < 2,0 mm % < 2,2 mm % 1998 57,1 12,2 12,4 27,0 1999 63,8 12,2 4,6 13,1 2000 60,6 12,1 60,5 7,0 18,1 2001 62,8 12,3 60,2 4,6 13,5 2002 61,3 12,9 59,6 12,4 23,6 2003 61,2 13,4 59,1 4,6 22,2 2004 60,6 12,5 59,8 7,0 26,7 2005 63,2 11,8 60,4 4,6 12,2 2006 67,0 11,9 61,7 2,8 8,5 2007 63,5 12,0 60,8 3,7 10,5 2008 63,3 10,7 61,8 3,0 8,0 2009 64,8 11,1 61,6 1,9 5,2 2010 61,5 12,3 60,5 4,0 10,3 2011 60,8 12,7 60,0 3,7 10,7 2012 62,4 11,4 60,4 3,6 9,6 2013 64,1 11,2 60,9 2,0 7,1 2014 63,9 11,7 60,8 3,0 10,0 2015 65,2 10,7 61,7 3,1 9,0 Kuva 28. Tavanomaisesti viljeltyjen rehuohranäytteiden hehtolitrapainoltaan vähintään 64 kilon näytteiden osuudet alueittain ja keskimääräiset satotasot vuonna 2015. Figur 28. Andel av de konventionellt odlade foderkornproverna med en hektolitervikt på minst 64 kilo och genomsnittliga skördenivå per region år 2015. Figure 28. Proportion of a conventionally grown feed barley samples with a hectolitre weight of a minimum of 64 kg and average yield level by region in 2015. 44

Kuva 29. Tavanomaisesti viljeltyjen rehuohranäytteiden vähintään 64 kilon hehtolitrapainoisten näytteiden osuudet ja keskimääräiset satotasot lajikkeittain vuonna 2015. Figur 29. Andel av de konventionellt odlade foderkornproverna med en hektolitervikt på minst 64 kilo och genomsnittliga skördenivå per sort år 2015. Figure 29. Proportion of a conventionally grown feed barley samples with a hectoliter weight of a minimum of 64 kg and average yield level by variety in 2015. Kuva 30. Tavanomaisesti viljeltyjen rehuohralajikkeiden yleisyys laatuseurannan näytteissä vuonna 2015. Figur 30. Konventionellt odlade foderkornsorternas andel av proverna i kvalitetsuppföljningen år 2015. Figure 30. Share of conventionally grown feed barley varieties in the samples for the quality monitoring in 2015. 45

Kuva 31. Ohran ja mallasohran (tavanomaisesti viljelty) keskimääräiset hehtolitrapainot vuosina 2006 2015. Figur 31. Genomsnittlig hektolitervikt i korn och maltkorn (konventionellt odlad) under åren 2006 2015. Figure 31. Hectolitre weights of barley and malting barley (conventionally grown) in 2006 2015. Kuva 32. Ohran ja mallasohran (tavanomaisesti viljelty) keskimääräiset valkuaispitoisuudet vuosina 2006 2015. Figur 32. Genomsnittllig proteinhalt i korn och maltkorn (konventionellt odlad) under åren 2006 2015. Figure 32. content of barley and malting barley (conventionally grown) in 2006 2015. 7 MALLASOHRAN LAATU Mallasohran laatutavoitteita käsiteltiin vain mallastukseen suositeltujen (Panimolaboratorio Oy) ohralajikkeiden osalta. Mallasohrasta saatiin vain muutamia luomunäytteitä eikä niitä tulosten vähäisyyden takia käsitellä tässä. Mallasohran laatutavoitteina pidettiin valkuaispitoisuuden sijoittumista 9-11,5 prosentin vaihteluväliin ja jyväkoon riittävää kokoa niin, että 85 prosenttia näytteestä on suurempaa kuin 2,5 mm. Nämä laatutavoitteet saavutti 55 prosenttia tavanomaisesti viljellyistä näytteistä, mikä on suurempi määrä kuin edellisvuotena. Ongelmia oli sekä valkuaispitoisuuden (yleensä liian matala) että jyväkoon kanssa. Lajikkeista parhaiten pärjäsi Harbinger, jonka näytteistä 77 prosenttia saavutti laatutavoitteet. NFC Tipplen näytteistä 67 prosenttia saavutti laatutavoitteet, mutta Fairytale ja Barke jäivät vain reiluun 40 prosenttiin. Mallasohraa alueittain arvioituna, laadukkaimmat näytteet saatiin Uudeltamaalta, joista 76 prosenttia saavutti laatutavoitteet. Heikoiten pärjäsivät Varsinais-Suomen mallasohranäytteet, joista vain 39 prosenttia saavutti laatutavoitteet. 46

Mallasohran keskimääräinen valkuaispitoisuus oli 10,3 prosenttia. Mallasohranäytteistä 73 prosenttia oli proteiinipitoisuudeltaan 9-11,5 prosenttia ja 72 prosentissa näytteistä oli riittävä jyväkoko. Mallasohran hehtolitrapaino oli 70,1 kiloa, joka oli kymmenen vuoden keskiarvoa suurempi (68,0 kg). Keskimääräinen tärkkelyspitoisuus oli 63,2, joka oli suurempi kuin edellisen viidentoista vuodenaikana. Mallasohranäytteitä saatiin kuudesta eri lajikkeesta, eniten Barke-lajikkeesta (36 %). Seuraavaksi yleisimpiä lajikkeita olivat Harbinger, NFC Tipple ja Fairytale. Mallasohran keskimääräinen satoarvio oli 3600 kiloa hehtaaria kohti (vaihteli 600-6500 kg/ha). Suurin keskimääräinen satoarvio oli Hämeessä, 4440 kiloa ja matalin Varsinais-Suomessa, 2900 kiloa hehtaaria kohti. Lajikkeista paras keskimääräinen satoarvio oli Harbingerillä, 4070 kiloa hehtaaria kohti ja heikoin NFC Tipplellä 2970 kiloa. 7 MALTKORNETS KVALITET Maltkornets kvalitetsmål behandlades endast i fråga om kornsorter som rekommenderas för mältning (Bryggerilaboratorium Ab). Det kom endast några ekoprover av maltkorn och på grund av det ringa antalet behandlas resultaten inte här. Kvalitetsmålet för maltkorn ansågs vara en proteinhalt mellan 9 och 11,5 procent och tillräckligt stor kornstorlek så att 85 procent av provet har större kornstorlek än 2,5 mm. De här kvalitetsmålen nåddes av 55 procent av de konventionellt odlade proverna, vilket är en större mängd än föregående år. Problem förekom i både proteinhalten (i allmänhet för låg) och kornstorleken. Den sort som klarade sig bäst var Harbinger. Av den sorten nådde 77 procent av proverna kvalitetsmålen. Av NFC Tipple nådde 67 procent av proverna kvalitetsmålen, men för Fairytale och Barke nådde endast drygt 40 procent målen. Vid en regional bedömning av maltkornet kom proverna med den bästa kvaliteten från Nyland, där 76 procent nådde kvalitetsmålen. Sämst klarade sig maltkornsproverna från Egentliga Finland. Endast 39 procent av dem nådde kvalitetsmålen. Maltkornets genomsnittliga proteinhalt var 10,3 procent. Av maltkornsproverna hade 73 procent en proteinhalt på 9 11,5 procent och 72 procent av proverna hade tillräcklig kornstorlek. Maltkornets hektolitervikt var 70,1 kilo, vilket var högre än medeltalet för de tio senaste åren (68,0 kilo). Den genomsnittliga stärkelsehalten var 63,2, vilket är mer än under de senaste femton åren. Det kom maltkornsprover av sex olika sorter, mest av Barke (36 %). Därpå följde sorterna Harbinger, NFC Tipple och Fairytale. Maltkornets uppskattade genomsnittliga skörd var 3600 kilo per hektar (variation 600 6500 kg/ha). Skörden uppskattades i genomsnitt vara störst i Tavastland, 4440 kilo, och lägst i Egentliga Finland, 2900 kilo per hektar. Den sort som i genomsnitt uppskattades ge störst skörd var Harbinger, 4070 kilo per hektar, och minst uppskattades man få av NFC Tipple, 2970 kilo. 7 MALTING BARLEY QUALITY As to the quality criteria for malting barley, only the barley varieties recommended for malting (Panimolaboratorio Oy) were used. There were only a few samples of organic malting barley, and they will not be discussed here due to the few results obtained. The quality criteria for malting 47

barley were a protein content with a variation of 9-11.5 per cent and a grain size where 85 per cent of the grains in the sample is larger than 2.5 mm. These quality criteria were obtained in 55 per cent of the conventionally grown samples, which is more than the previous year. There were problems with both protein content (usually too low) and grain size. Harbinger was the variety with the best performance, as 77 per cent of the samples attained the quality criteria. Of the samples of NFC Tipple 67 per cent attained the quality criteria, but only about 40 per cent of the Fairytale and Barke samples attained the quality criteria. Estimated by region, the best quality samples of malting barley came from Uusimaa, where 76 per cent attained the quality criteria. The samples of malting barley from Southwest Finland were the poorest, as only 39 per cent attained the quality criteria. The average protein content of the malting barley was 10.3 per cent. Of the samples of malting barley 73 per cent had a protein content of 9-11.5 per cent and the grain size was adequate in 72 per cent of the samples. The hectolitre weight of malting barley was 70.1 kg, which is above average for the previous ten years (68.0 kg). The average starch content was 63.2 which is higher than for the last fifteen years. We received malting barley samples of six different varieties, mainly the Barke variety (36 %). The next most common varieties were Harbinger, NFC Tipple and Fairytale. The average estimated yield of malting barley was 3600 kg per hectare (variation 600-6500 kg/ha). The average yield estimate was highest in Häme at 4440 kg and lowest in Southwest Finland at 2900 kg per hectare. Of the different varieties, Harbinger attained the highest average yield estimate, 4070 kg per hectare and the lowest was NFC Tipple. Kuva 33. Osuudet tavanomaisesti viljellyistä mallasohranäytteistä, jotka täyttivät jyväkoon ja valkuaispitoisuuden laatuvaatimukset vuosina 2006-2015 (valkuainen 9-11,5 %, lajittelu 2,5 mm 85 %). Huomioitu vain mallastuskäyttöön tarkoitetut näytteet. Figur 33. Andel av de konventionellt odlade maltkornproverna med kvalitetskraven för kornstorlek och proteinhalt (protein 9-11,5 %, sortering 2,5 mm 85 %) 2006-2015. Innehåller prover med en mältning som användningsändamål. Figure 33. Proportion of a conventionally grown malting barley samples that met a required specifications for grain size and protein content (protein 9-11.5 %, sieving 2,5 mm 85 %) 2006-2015. Includes samples with malting as an intended end use. 48

Taulukko 23. Tavanomaisesti viljellyn mallasohran keskilaatu vuosina 1995 2015. Tabell 23. Konventionellt odlade maltkornets medelkvalitet 1995 2015. Table 23. Average quality of conventionally grown malting barley 1995 2015. Mallasohra - Maltkorn - Malting barley Satovuosi Skordeår Crop year Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Valkuainen Tärkkelys Stärkelse Starch Lajittelu Sortering Sieving Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grains Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grains kg/hl % % >2,5 mm % < 2,0 mm % < 2,2 mm % 1995 71,8 11,2 2,0 4,9 1996 70,6 11,2 75,5 4,4 11,3 1997 64,3 12,4 65,2 7,0 16,7 1998 63,7 11,7 69,7 6,3 14,5 1999 69,1 13,2 88,3 1,4 4,0 2000 66,2 12,1 62,2 82,6 2,8 7,3 2001 68,5 12,7 61,4 88,3 1,3 3,7 2002 65,1 12,9 61,5 70,5 5,2 12,8 2003 66,9 13,5 60,6 83,7 1,9 5,2 2004 66,2 11,8 62,0 79,3 3,0 7,7 2005 67,1 11,8 61,7 91,7 0,7 2,1 2006 70,9 12,5 62,6 93,7 0,5 1,4 2007 67,9 12,1 61,7 86,6 1,4 3,6 2008 67,5 10,6 63,0 89,7 1,2 3,1 2009 68,6 10,7 62,9 91,6 0,8 1,9 2010 66,7 12,9 60,8 88,0 1,4 3,3 2011 64,4 12,2 60,9 77,6 2,9 7,2 2012 69,0 11,0 61,8 89,2 1,3 3,2 2013 69,3 10,7 62,2 93,6 0,6 2,0 2014 68,5 10,3 63,0 84,3 1,7 5,2 2015 * 70,1 10,3 63,2 86,4 1,1 3,9 * Mallasohra sisältää - Maltkorn inhåller - Maltning barley includes the varie Saana, Scarlett, Trekker, Barke, Prestige, NFC Tipple, Xanadu, Marthe, Harbinger ja - och - and Fairytale lajikkeet - sorterna, joiden käyttötarkoitus on mallastus - med en mältning som användningändamål - malting as an intended end use. Taulukko 24. Tavanomaisesti viljellyn mallasohran keskilaatu alueittain vuonna 2015. Tabell 24. Konventionellt odlade maltkornets medelkvalitet regionvis 2015. Table 24. Average quality of conventionally grown malting barley by region 2015. Mallasohra - Maltkorn - Malting barley 2) ELY-keskus ELY-central Area Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Valkuainen Tärkkelys Stärkelse Starch Lajittelu Sortering Sieving Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grains Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grains kg/hl % % >2,5 mm % < 2,0 mm % * < 2,2 mm % * Uusimaa 70,1 10,1 63,6 87,1 0,8 1,4 Varsinais-Suomi 69,0 9,8 63,4 82,1 1,7 5,7 Häme 71,5 11,0 62,7 90,8 - - Kaakkois-Suomi 71,8 10,8 62,9 86,9 - - 2) Mallasohra sisältää - Maltkorn inhåller - Maltning barley includes the varie Saana, Scarlett, Trekker, Barke, Prestige, NFC Tipple, Xanadu, Marthe, Harbinger ja - och - and Fairytale lajikkeet - sorterna, joiden käyttötarkoitus on mallastus - med en mältning som användningändamål - malting as an intended end use. 49

Taulukko 25. Tavanomaisesti viljellyn mallasohran keskilaatu lajikkeittain vuonna 2015. Tabell 25. Konventionellt odlade maltkornets medelkvalitet per sort 2015. Table 25. Average quality of conventionally grown malting barley by variety 2015. Mallasohra - Maltkorn - Malting barley 2) Lajike Sort Variety Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliter weight Valkuainen Tärkkelys Stärkelse Starch Lajittelu Sortering Sieving Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grains Surkastuneet jyvät Förkrympta korn Shrivelled grains kg/hl % % >2,5 mm % < 2,0 mm % < 2,2 mm % Barke 70,8 10,5 63,2 86,2 1,1 3,5 Harbinger 71,8 10,5 63,2 90,1 1,1 3,5 NFC Tipple 68,3 9,6 63,3 88,2 - - Fairytale 68,6 9,9 63,5 81,8 - - 2) Mallasohra sisältää - Maltkorn inhåller - Maltning barley includes the varie Saana, Scarlett, Trekker, Barke, Prestige, NFC Tipple, Xanadu, Marthe, Harbinger ja - och - and Fairytale lajikkeet - sorterna, joiden käyttötarkoitus on mallastus - med en mältning som användningändamål - malting as an intended end use. Kuva 34. Osuudet tavanomaisesti viljellyistä mallasohranäytteistä, jotka täyttivät jyväkoon ja valkuaispitoisuuden laatuvaatimukset ja keskimääräinen satotaso alueittain 2015 (valkuainen 9-11,5 %, lajittelu 2,5 mm 85 %). Huomioitu vain mallastuskäyttöön tarkoitetut näytteet. Figur 34. Andel av de konventionellt odlade maltkornproverna med kvalitetskraven för kornstorlek och proteinhalt (protein 9-11,5 %, sortering 2,5 mm 85 %) och genomsnittliga skördenivå regionvis är 2015. Innehåller prover med en mältning som användningsändamål. Figure 34. Proportion of a conventionally grown malting barley samples that met a required specifications for grain size and protein content (protein 9-11.5 %, sieving 2,5 mm 85 %) and average yield level by region in 2015. Includes samples with malting as an intended end use. 50

Kuva 35. Tavanomaisesti viljellyt mallasohranäytteet, joissa valkuaispitoisuus ja jyväkoko laatutavoitteiden mukainen sekä satotaso lajikkeittain 2015 (valkuaispitoisuus 9-11,5 %, jyväkoko 2,5 mm 85 %). Kuvassa on huomioitu vain mallastuskäyttöön tarkoitetut näytteet. Figur 35. Konventionellt odlade maltkornprover med kvalitetskraven för proteinhalt och kornstorlek och genomsnittliga skördenivåer per sort 2015 (proteinhalt 9-11,5 %, kornstorlek 2,5 mm 85 %). Innehåller maltkornproverna för vilka användningsändamål är mältning. Figure 35. Conventionally grown malting barley samples that fulfilled the quality requirements for protein content and grain size and average yield levels by variety in 2015 (protein content 9-11,5 %, grain size 2,5 mm 85 %). Includes malting barley samples with malting as an end use. Kuva 36. Tavanomaisesti viljeltyjen mallasohralajikkeiden yleisyys laatuseurannan näytteissä vuonna 2015. Figur 36. Konventionellt odlade maltkornsorternas andel av proverna i kvalitetsuppföljningen år 2015. Figure 36. Share of conventionally grown malting barley varieties in the samples for the quality monitoring in 2015. 51

8 AINEISTO 8.1 Otokset ja vastausprosentti Evira lähetti vuonna 2015 Viljasadon laatuseurannan näytepyynnöt noin 1600 maatilalle ja Luomuviljan laatuseurannan näytepyynnöt 250 tilalle. Kyseiset maatilat valittiin laatuseurantaan otantamenetelmällä Luonnonvarakeskuksen (Luken) maatalous- ja puutarharekisteristä. Samat maatilat kuuluivat Luken satokyselyyn (yhteensä 6600 tilaa). Otoksesta tarkistettiin kasvulohkotietojen perusteella, että tilalla viljeltiin viljakasveja tällä kasvukaudella. Valinnassa huomioitiin alueellinen kattavuus. Alle viiden peltohehtaarin viljelmät jätettiin pois otannasta. Näytteet pyydettiin lähettämään Eviraan lokakuun loppuun mennessä. Tavanomaisesti viljeltyjä näytteitä lähetti 28 prosenttia otokseen kuuluvista tiloista. Näytteitä saatiin erikokoisilta maatiloilta määräpäivään mennessä 1098 kappaletta, joista kauraa 351, ohraa 342, kevätvehnää 219, mallasohraa 85, ruista 58 ja syysvehnää 43 kappaletta. Luomuviljan laatuseurannan vastausprosentti oli 24. Näytteitä saatiin yhteensä 118 kappaletta, joista oli kauraa 60, ohraa 13, kevätvehnää 11, mallasohraa 5, ruista 24 ja syysvehnää 5 kappaletta. 8.2 Viljanäytteet ja taustatietolomake Pyydettyjen viljanäytteiden lukumäärä määräytyi tilakoon perustella. Tilakoot jaettiin luokkiin 5 9,9 ha, 10 19,9 ha, 20 29,9 ha, 30 49,9 ha, 50 99,9 ha ja yli 100 ha tilat. Kaksi pienintä tilaluokkaa saivat kaksi näytepyyntöä, keskikokoiset kolme näytepyyntöä ja kaksi seuraavaa neljä näytepyyntöä. Yli sadan hehtaarin tilat saivat viisi näytepyyntöä. Jokaisesta näytteestä kerättiin viljaeräkohtaisia taustatietoja viljan tuotantoon liittyvistä tekijöistä. Tietoa saatiin tuotantopanoksista ja taustatekijöistä, kuten esikasveista, viljavuustiedoista, kylvösiemenestä, lannoituksesta, kasvinsuojelusta, kylvö- ja korjuupäivämääristä, maanmuokkauksesta sekä viljan laatuun vaikuttaneista kasvukauden aikaisista säätekijöistä. Taustatietojen kyselylomake on liitteenä. Edustava näyte ja huolellinen näytteenotto ovat tärkeitä tulosten luotettavuuden kannalta ja sen vuoksi viljelijöille toimitettiin viljelijäkirjeessä myös näytteenotto-ohjeet. 8.3 Analyysit Tutkimuksessa tarkasteltiin viljakaupassa ja teollisuudessa yleisesti käytössä olevia viljan laatutekijöitä, jotka analysoitiin Elintarviketurvallisuusviraston kasvianalytiikkayksikön viljajaostossa. Viljajaoston laboratorio on FINAS-akkreditoitu laboratorio ja se noudattaa SFS-EN ISO/IEC 17025-standardin mukaista laatujärjestelmää. 52

8 MATERIALET 8.1 Sample och svarsprocent Evira sände år 2015 begäran om prover för kvalitetsuppföljningen av spannmålsskörden till cirka 1600 gårdar och begäran om prover för kvalitetsuppföljningen av ekologiska spannmål till 250 gårdar. Dessa gårdar valdes för kvalitetsuppföljningen genom ett samplingsförfarande ur Naturresursinstitutets (Lukes) jordbruks- och trädgårdsregister. Samma gårdar hörde till Lukes skördeenkät (totalt 6600 gårdar). Vid samplingen kontrollerades i uppgifterna om jordbruksskiften att gården odlade spannmålsväxter under den här växtsäsongen. Vid valet beaktades regional täckning. Odlingar på mindre än fem hektar åker lämnades bort. Gårdarna ombads att sända prover till Evira före utgången av oktober. Konventionellt odlade prover sändes in från 28 procent av de gårdar som ingick i samplet. Inom utsatt tid kom det prover från gårdar av olika storlek, 1098 prover, av vilka 351 var havre, 342 korn, 219 vårvete, 85 maltkorn, 58 råg och 43 höstvete. Svarsprocenten i kvalitetsuppföljningen av ekologiska spannmål var 24. Det kom totalt 118 prover, av vilka 60 var havre, 13 korn, 11 vårvete, 5 maltkorn, 24 råg och 5 höstvete. 8.2 Spannmålsåprover och blanketten med bakgrundsuppgifter Antalet spannmålsprover bestämdes utgående från gårdens storlek. Gårdarna indelades i kategorierna 5-9,9 ha, 10-19,9 ha, 20-29,9 ha, 30-49,9 ha, 50-99,9 ha och gårdar över 100 ha. Av gårdarna i de två lägsta kategorierna begärdes två prover, av de medelstora tre och av gårdarna i de två högsta kategorierna 4 prover. Av gårdarna på över hundra hektar begärdes fem prover. Av varje prov samlades in bakgrundsuppgifter om spannmålspartiet. Dessa gällde faktorer i anknytning till spannmålsproduktionen. Vi fick information om insatsavaror och bakgrundsfaktorer vid odling, såsom förfrukter, information om skiftets bördighet, använt utsäde, gödselmedel, växtskydd, datum för sådd och skörd, jordbearbetning och väderfaktorer som inverkat på spannmålskvaliteten under växtperioden. Frågeformuläret för bakgrundsuppgifterna finns som bilaga. Ett representativt prov och noggrann provtagning är viktiga med tanke på resultatens tillförlitlighet. Därför sändes även provtagningsanvisningar till odlarna. 8.3 Analyser Vid undersökningen granskades de kvalitetsfaktorer som används allmänt avspannmålshandeln och industrin. Analyserna utfördes av spannmålssektionen vid Livsmedelssäkerhetsverkets enhet för växtanalytik. Eviras spannmålssektions laboratorium är ackrediterat av FINAS ackrediteringstjänst och iakttar ett kvalitetssystem som följer standard SFS-EN ISO/IEC 17025. Vid kvalitetsuppföljningen fastställdes halten av deoxynivalenol i havreproverna för första gången år 2013. 53

8 SAMPLING PROCEDURE 8.1 Sampling and response rate In 2015, Evira sent out requests for samples for the monitoring of the grain harvest to about 1 600 farms and requests for organic grain samples to 250 farms. The farms were selected for the quality monitoring from the farming and horticultural register of the Natural Resources Institute (Luke) using a sampling method. The same farms were part of Luke s yield survey (6600 farms in total). Based on the information on the plots in the sampling it was verified that cereals were cultivated on the farm during this past growing season. Regional coverage was taken into consideration when making the selections. Farms with less than five hectares of cultivated fields were not part of the sampling. It was requested that the samples be sent to Evira by the end of October. Conventionally grown samples were received from 28 per cent of the farms in the sampling. A total of 1098 samples were received by the closing date from farms of varying sizes, 351 of which were oats, 342 barley, 219 spring wheat, 85 malting barley, 58 rye and 43 samples were winter wheat. The percentage of farms that sent in organic grain samples to the quality monitoring was 24. A total of 118 samples were received and 60 of these were oats, 13 barley, 11 spring wheat, 5 malting barley, 24 rye and 5 were samples of winter wheat. 8.2 Grain samples and form for background information The number of samples required depended on the size of the farm. The farm sizes were divided into the categories 5 9.9 ha, 10 19.9 ha, 20 29.9 ha, 30 49.9 ha, 50 99.9 ha and farms exceeding 100 ha. Requests for two samples were sent to the two smallest categories, requests for three samples to the categories in the middle and requests for four samples were sent to the two following. Farms over 100 hectares received requests for 5 samples. Every request for samples was accompanied by a request for background information on factors in the grain production related to the batch of grain in question. We had background data on inputs and background factors such as preceding crops, information on the fertility of the cultivated plot, seeds used, fertilisers, plant protection, the planting and harvesting dates, cultivation techniques and weather-related factors impacting on quality during the growing season. The form requesting background information is attached. Representative samples and careful sampling are important as they affect the reliability of the results. This is why instructions on how to take the samples were sent to the farmers. 8.3 Analyses The study analysed the quality factors for grain that are generally used by the grain tradeand the grain industry, and were analysed by the Cereal Section of the Plant Analysis Laboratory Unit of the Food Safety Authority. The laboratory of Evira s Cereal Section is accredited by the FINAS accreditation service and it complies with a quality system in accordance with SFS-EN ISO/IEC. The level of deoxynivalenol in oat samples was measured for the first time in the quality monitoring of 2013. 54

Kuva 37. Tavanomaisesti viljellyn viljasadon laatuseurannan otoksen 2015 maatilojen kokojakauma ja näytteiden jakautuminen maatilojen koon mukaan. Figur 37. Fördelning av storleken på de gårdar som valts till uppföljningen av den konventionellt odlade spannmålsskördens kvalitet år 2015 och fördelningen av prover på de gårdar med storleken. Figure 37. Distribution of the sizes of the farms selected year 2015 for the quality monitoring of the grain harvest and distribution of the samples from sizes of the farms. Kuva 38. Luomuviljan laatuseurannan otoksen 2015 maatilojen kokojakauma ja näytteiden jakautuminen maatilojen koon mukaan. Figur 38. Fördelning av storleken på de gårdar som valts till uppföljningen av den ekospannmålsskördens kvalitet år 2015 och fördelningen av prover på de gårdar med storleken. Figure 38. Distribution of the sizes of the farms selected year 2015 for the quality monitoring of the organic grain harvest and distribution of the samples from sizes of the farms. 55

Taulukko 26. Vilja-analyysien tutkimusmenetelmät ja niiden referenssimenetelmät. Tabell 26. Undersökningsmetoder och referensmetoder som har använts vid analyserna av spannmål. Table 26. Methods of analysis and their reference methods used in this study. Analyysimenetelmät - Analys methoder - Analytical methds Analyysi Analysen Analysis Yksikkö Enhet Unit Menetelmä - Method Menetelmän referenssi Reference method Kosteus Fuktighet Moisture Hehtolitrapaino Hektolitervikt Hectoliterweight Sakoluku Faltal Falling number Valkuaispitoisuus halt content Tärkkelys Stärkelse Stach Kostea sitko Våt gluten Wet glutein Zeleny-luku Zeleny tal Zeleny index % kg/hl NIT-määritys, Evira 7214, sisäinen menetelmä NIT-method, intern method NIT-analysis, in-house method NIT-määritys, Evira 7214, sisäinen menetelmä NIT-method, intern method NIT-analysis, in-house method s Evira 7212, ICC-std. no. 107/1/68/95 % / k-a. % / k-a. % ml NIT-määritys, Evira 7214, sisäinen menetelmä NIT-method, intern method NIT-analysis, in-house method NIT-määritys, Evira 7214, sisäinen menetelmä NIT-method, intern method NIT-analysis, in-house method NIT-määritys, Evira 7214, sisäinen menetelmä NIT-method, intern method NIT-analysis, in-house method NIT-määritys, Evira 7214, sisäinen menetelmä NIT-method, intern method NIT-analysis, in-house method ISO 712-2010 E ISO 7971-2:1995 ISO 20483:2006, Kjeldahl ISO 6493, polarimetric ICC-std. 155/1/94 ISO 5529-2007 Surkastuneet jyvät Förkrypmta korn Shrivelled grains % Evira 7314, sisäinen menetelmä, intern method, in-house method EN 15587 - ruis - råg - rye 1,8 mm - kaura - havre - oat 2,0 mm - vehnä - vete - wheat 2,0 mm - ohra - korn - barley 2,0 mm & 2,2 mm Mallasohran lajittelu Mälntning korn sortering Malting barley sieving % Evira 7310, sisäinen menetelmä, intern method, in-house method Deoksinivalenol (DON) mg/kg Evira 7336, ROSA DONQ2 Quantitative -sisäinen menetelmä, intern method, in-house method 56