Kaavoituksen ja rakentamisen lupien sujuvoittaminen -työryhmä Aika ke 16.12.2015 klo 13.00 15.00 Paikka Ympäristöministeriö, K144/Lohi Osallistujat Vatilo Matti Laitio Matti Irjala Antti Kerkkänen Anu Berg Harry saapui klo 13.41 Aho Johanna Gunnar Leena Laine Ritva Kärkkäinen Anu Pasuri Tiina Penttinen Leena Veistola Tapani saapui klo 13.45 Saarela Mirkka saapui klo 14.50 Pietarinen Aino Katja Huumo saapui klo 14.52 ASIALISTA 1 Kokouksen avaus Kokous avattiin klo 13.06. 2 Edellisen kokouksen muistion hyväksyminen Muistio hyväksyttiin. 3 ELYjen roolin muuttaminen konsultoivaksi, ELYjen valitusoikeuden rajoittaminen kaavapäätöksistä Osahanketta esiteltiin kokouksessa, ja esiteltiin erilaisia toteuttamisvaihtoehtoja. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että ELY-keskusten rooli kaavoitusasioissa muutetaan konsultoivaksi ja ELY-keskusten valitusoikeutta rajoitetaan. Ympäristöministeriössä tätä 1
on tulkittu siten, että konsultaatiolla tarkoitetaan ELY-keskusten roolin kehittämistä ja ennakoitavuuden ja kumppanuuden korostumista. Työryhmässä pohdittiin ELY-keskusten roolin muuttamista ja sen suhdetta tulevaan itsehallintoalueuudistukseen, vuoden 2019 alusta. Muutos on syytä pitää mielessä tämän työryhmän työssä, keskittyen hallitusohjelman muutoksiin. ELY-keskusten roolia pitäisi muovata eteenpäin siitä, millaiseksi se on ajan myötä muotoutunut. Rooli on muodostunut jossain määrin epäselväksi, ja se tulisi selkeyttää. Konsultoiva rooli on voitu ymmärtää niin nykyisten tehtävien keventämisenä kuin koko roolin muuttamisena tai jotain tältä väliltä. ELY-keskusten konsultoivalle roolille esitettyjä vaihtoehtoja pidettiin pääosin hyvinä. Vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia tulisi arvioida sekä yhdessä että erikseen. Vaihtoehtojen osalta pohdittiin yleiskaavan ohjaavuutta ja yleiskaavojen laadun vaihtelevuutta. Keskusteltiin, että miten kaupunkiseutujen korostaminen suhtetuu siihen, että ELY-keskusten tulisi kuitenkin keskittyä strategisesti tärkeimpiin asioihin. Isommissa kaupungeissa ongelmat voivat olla korostuneempia. Mikäli suurimmat kaupungit rajataan viranomaisyhteistyön ulkopuolelle, niin miten kaupunkien koko rajataan, 50 000 asukasta? Paras vaihtoehto voisi olla jokin näiden esitettyjen vaihtoehtojen yhdistelmä. ELY-keskusten ja kuntien viranomaisyhteistyötä tulisi kehittää kuten myös ELYkeskusten menettelytapoja, jotka ovat osin vanhentuneita ja painottuvat liian yksityiskohtaiseen kuntien ohjaamiseen. ELY-keskusten ja kuntien välisten viranomaisneuvottelun tulisi olla läpinäkyvämpää, ja mahdollisesti luottamushenkilöitä voisi osallistua näihin aiempaa enemmän. Myös elinkeinoelämän edustusta näissä mietittiin, mutta jos neuvotteluja laajennetaan paljon, voi rajanveto käydä hankalaksi. Kyseessä on kuitenkin viranomaisten välinen neuvottelu. ELY-keskusten antamissa lausunnoissa korostuu Y-vastuualueen näkemys, vaikka tarkoituksena olisi huomioida myös L- ja E-vastuualueiden näkemykset. ELY-keskusten valitusten määrää ei niinkään ole pidetty ongelmallisena vaan sitä, että on jouduttu valittamaan tulisi paneutua siihen että valittamisen tarvetta ei olisi. ELYkeskuksen valituksilla pyritään korjaamaan lainvastaisuuksia, ja tätä kautta palvellaan myös elinkeinoelämää ja kansalaisia, kun saadaan lainmukaisia ratkaisuja. Hallitusohjelma ei edellytä, että valitusoikeus poistuisi kokonaan, ja tietyissä selkeissä lainvastaisuuksissa valitusoikeus on myös tästä syystä erittäin tärkeä. ELY-keskuksilla ei lähtökohtaisesti ole intressiä valittaa kuin kaikkein merkittävimmistä asioista. Ongelmaksi on koettu myös se, että viranomainen valittaa toisen viranomaisen päätöksestä. ELY-keskusten valitusoikeutta on syytä selvittää, ja myös sitä vaihtoehtoa, jos valitusoikeudesta luovuttaisiin kokonaan. Koska hallitusohjelmaan on asia kirjattu, on se syytä huomioida tavalla tai toisella tässä hankkeessa. 2
ELY-keskuksilla on huoli kaavojen lainmukaisuudesta. ELY-keskusten valittamista kaavoista valtaosa on oikeuskäsittelyissä todettu lainvastaisiksi. Miten lainvastaisten kaavojen voimaantulo pystytään estämään, jos ELYjen valitusoikeudesta luovuttaisiin? 4 Rakennusten käyttötarkoituksen muutosten ja täydennysrakentamisen sujuvoittamien sekä kevennetty kaavamenettely Hallitusohjelman kirjaukset: Rakennusten käyttötarkoituksen muutoksia ja täydennysrakentamista sujuvoitetaan ottamalla käyttöön kevennetty kaavamenettely Edistetään rakennusten käyttötarkoituksen muuttamista toimisto- ja liiketiloista asunnoiksi. Rakennuksen korjaaminen, käyttötarkoituksen muuttaminen tai perusparantaminen ei laukaise uudisrakentamistasoisia velvoitteita esimerkiksi esteettömyys- ja äänieristysvaatimusten osalta. Korjausrakentamisen helpottamiseksi luodaan alueellisten poikkeuslupien menetelmä. Rakentamismääräyskokoelmaa ollaan uudistamassa. Asemakaavoitukseen ja täydennysrakentamiseen liittyviä asioita on selvitetty, mutta ei kuitenkaan ole konkreettisia esityksiä miten säädöksiä tulisi muuttaa tämän perusteella. Olisiko mahdollista, että poikkeamista tulisi kehittää ns. kevytkaavan suuntaan? Eli ennemmin käytettäisiin asemakaavaa hankkeiden toteuttamiseksi, kuin poikkeamismenettelyä. Poikkeamistoimivallan siirtoa koskeva hallituksen esitys vastaa sellaisenaan suoraan alueellistamisen vaateisiin. Vähäisen asemakaavamuutoksen ja poikkeamisluvan ero ei ole kovinkaan suuri. Vähäisiä asemakaavan muutoksia voitaisiin virtaviivaistaa pienillä teknisillä muutoksilla. Tarvitaanko näihin osallistumis- ja arviointisuunnitelma? Kevytkaavalla voitaisiin tarkoittaa asemakaavaprosessin selkeyttämistä, tai asemakaavan laatimista vaiheittain. Mitä säädösmuutoksia tämä vaatisi? Onko kyse lainsäädännöllisestä asiasta vai muusta? Työryhmässä keskusteltiin, että maankäyttö- ja rakennuslaki lähtee siitä, että rakennetaan uusi rakennus, jolloin osallistumis- ja arviointisäännökset tulee ottaa vakavasti. Kun kyseessä on käyttötarkoituksen muutos, on asia erilainen, sillä tällöin ei tarvittaisi asemakaavan muutosta. Täydennysrakentaminen ja käyttötarkoituksen muutos ovat erilaisia ja niiden prosessit eroavat toisistaan. Oikeana havaintona pidettiin sitä, että menettelyt ovat tulleet liian raskaiksi ja pitkiksi, mitä laki ei edellytä. Miksi prosesseista on tullut näin pitkiä ja raskaita, esimerkiksi poikkeamisprosessi? Työryhmässä todettiin, että vaiheittaista asemakaavaa tulisi pohtia ja asiaa tutkia, ja liiasta varmistelusta tulisi päästä eroon. Asemakaavan muutoksia ei viitsitä tehdä, koska tällöin jouduttaisiin avaamaan koko kaava. Jos olisi mahdollista laatia vaiheittain, 3
voitaisiin niitä laatia tehokkaasti ja tiettyyn teemaan keskittyen, ja tämä olisi parempi vaihtoehto kuin poikkeaminen. Kuinka lakia tulisi muuttaa täydennysrakentamisen ja käyttötarkoituksen muutosten osalta? Tässä palataan siihen, että kunnat ovat erilaisia, ja prosessi ei aina toimi. Käyttötarkoitusten muutokset ovat vaikea asia, eri kunnilla on erilaisia tapoja ja menettelyt ovat erilaisia. Myös prosessien kesto selittynee kuntien erilaisuudella. Tämä on myös ongelmallinen yrityksille. Kuitenkin on melko vähän konkreettisia ehdotuksia kuinka näitä muutoksia voidaan viedä eteenpäin. Asemakaavan esitystapaa koskevia säännöksiä tulisi pohtia. Osa kaavoista on liian yksityiskohtaisia, mutta joskus näitä yksityiskohtia myös tarvitaan, esimerkiksi MRL 55 :n vaatimukset täyttävä kaava voi olla riittävä jo melko yksinkertaisenakin. 5 Lomarakennusten käyttötarkoituksen muuttaminen Hallitusohjelmassa on kirjaus, että lomarakennusten muuttamista vakituisiksi asunnoiksi tulisi sujuvoittaa. Toteuttamistapoina olisivat erilaiset menettelytavat, käytäntöjen tai säännösten muutokset. Alueellisesti eroja on paljon kasvavilla kaupunkiseuduilla pyritään välttämään, että kaupunkien lievealueille syntyy tällaista asutusta. Kotikuntalaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki ovat erilaiset, sillä kotikuntalaki koskee ihmisiä ja maankäyttö- ja rakennuslaki rakentamista, eivätkä ne liity toisiinsa juuri muulla tavoin. Lisäksi myös esimerkiksi verotus on erilaista pysyvän asutuksen ja lomaasutuksen välillä. Viranomaisnäkökulman lisäksi on huomioitava myös naapureiden intressi. Esimerkiksi loma-asutuksen muuttuminen vähittäin kaupunkimaiseksi aiheuttaa ongelmia hiljalleen. Työryhmässä todettiin, että monenlaiset ratkaisut ovat mahdollisia nykytilanteessa. Kuinka taata esimerkiksi palvelut kaikille? Lisäksi kuntien suhtautuminen vaihtelee paljon. Kunta ei saa verotuloja, jos henkilöllä on useampia osoitteita. Kunnilla tulisi olla strateginen näkemys kuinka ohjata tätä asiaa ja millä välineillä. Niillä kunnilla, joilla on ymmärrystä ohjata tätä asiaa, tulisi olla tähän kunnolliset välineet. 6 Sidosryhmätilaisuus 27.1.2016 Tilaisuudesta on informoitu ennakolta noin 100 henkilöä, ja varsinaiset kutsut toimitetaan tammikuun alussa. Tilaisuus kestää yhden päivän, jossa aamupäivässä esitellään eri osahankkeet ja iltapäivällä käydään eri teemojen mukaisesti pienryhmissä keskustelua 4
näistä asioista. Sidosryhmätilaisuudessa esitellään mahdollisuuksien mukaan pykäläehdotuksia ja keskustellaan niistä. 7 Muut asiat Muita asioita ei ollut. 8 Seuraava kokous Työryhmän seuraava kokous pidetään 12.1.2016 9 Kokouksen päättäminen Kokous päättyi klo 15.11. 5