SADUT PÄIVÄKODISSA - TYÖNTEKIJÖIDEN AJATUKSIA SATUJEN KÄYTÖSTÄ JA VALINNASTA 3 5 VUOTIAIDEN LASTEN RYHMÄSSÄ Heidi Paakkunainen Minna Pirhonen Opinnäytetyö, syksy 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusoh- jelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi ( AMK)
TIIVISTELMÄ Paakkunainen, Heidi ja Pirhonen, Minna. Sadut päiväkodissa: Työntekijöiden ajatuksia satujen käytöstä ja valinnasta 3 5-vuotiaiden ryhmässä., Helsinki 2002, 55 s. 3 liitettä. Diakonia ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK). Opinnäytetyö käsittelee satujen käyttöä päiväkodissa ja niiden merkitystä lapsen elämässä sekä sitä mitä päiväkodissa tulisi ottaa huomioon 3 5 -vuotiaiden lasten kanssa käsiteltäessä ja valitessa satua. Tarkoituksenamme on herättää tutkimuksellamme päiväkodin työntekijöitä pohtimaan, miten he käyttävät satuja toiminnassaan ja mikä on satujen merkitys lapselle. Lisäksi haluamme tukea omaa ammatillista kasvua varhaiskasvatuksen alueella. Teoriaosuus käsittelee satujen merkitystä päiväkodissa. Ryhmän toiminnassa on otettava huomioon tilajärjestelyt, lapsiryhmän jakaminen, satujen esitystapa, lapsen mielikuvitusmaailma sekä pelot. Mikä on sadun sisällön merkitys lapselle? Mikä on sadun sanoma nykypäivänä? Tutkimus on kvalitatiivinen. Tutkimus toteutettiin Helsingin Kaakkoisen suurpiirin alueen päiväkotien 3 5-vuotiaiden ryhmien työntekijöille. Tutkimusaineisto kerättiin kevään 2002 aikana. Kaikkiaan alueella oli päiväkoteja 39, joista ensimmäisen yhteydenottomme jälkeen karsiutui seitsemän mm. kevätkiireiden vuoksi. Lähetimme kyselylomakkeet 32 päiväkotiin, joista karhuamisen jälkeen vastasi 21 päiväkotia, eli vastausprosentti oli 66. Tutkimukseen osallistuneissa päiväkodeissa sadut kuuluivat päivittäiseen ohjelmaan, mikä näkyi mm. päiväkotien toimintasuunnitelmasta. Sadut toimivat virikkeenä ryhmän muuhun toimintaan mm. erilaisien näytelmien ja kuvataiteiden kuten maalaamisen kautta. Satua valittaessa ja käsiteltäessä tulee ottaa huomioon lapsien erilaisuus mm. heidän pelot ja mielikuvitus sekä tilajärjestelyt ja sopiva ajankohta. Satujen avulla myös käsiteltiin arjen tapahtumia, tunteita, moraalia ja eettisyyttä. Asiasanat: sadut, päiväkoti, satujen merkitys
ABSTRACT DIAKONIA POLYTECHNIC, HELSINKI UNIT Paakkunainen, Heidi and Pirhonen, Minna FAIRY TALES IN KINDERGARTEN: Worker s thoughts; What topics should be considered when choosing and reading fairy tales Helsinki, Autumn 2002 Pages: 55 Appendices: 3 Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education The purpose of this study is to clarify the meaning of fairy tales in kindergarten. What topics should be considered when choosing and reading fairy tales to the children 3-5 years old? Another aim of this study was to make workers think about how they use fairy tales and about the meaning of fairy tales to children. The theoretical part deals with the definition of fairy tales, the different uses of fairy tales and the possible purposes for using fairy tales in kindergarten. The study is qualitative. A questionnaire was used to clarify the meaning of fairy tales in kindergarten. The questions focused on how the workers benefit from the use of fairy tales and in what circumstances they were used. In spring 2002, 39 Helsinki kindergartens were chosen for the study, of which 32 agreed to participate. 32 questionnaires were sent out, with 21 responses (66%). The questionnaires showed that fairy tales were involved in the daily program of all the kindergartens. It was stated that fairy tales inspired children to participate in other activities, such as different types of drama, visual-arts and painting. The study suggests that when workers are choosing and reading fairy tales, they should consider that children are different, for example, having individual fears and imaginations. Also, environment, including space and suitable time should be taken into consideration. Feelings, morality, ethics and weekly programmes and themes were also dealt with through fairy tales. According to the workers, a rushed schedule and large groups were factors that made it difficult to benefit from the use of fairy tales. Keywords: fairy tale, kindergarten, meaning of fairy tale, Stored at: Diaconia Institute Library, Helsinki
SISÄLLYS 1 JOHDANTO 7 2 SADUT 7 2.1 Satujen luokitus 8 2.2 Sadun sanoma nykypäivänä 10 2.3 Sadun merkitys lapselle 11 2.4 Satujen terapeuttisuus 12 3 SADUT OSANA PÄIVÄKODIN TOIMINTAA 13 3.1 Tilajärjestelyt 14 3.2 Lapsiryhmän jakaminen 15 3.3 Satuhetket 16 3.4 Satu keskustelun välineenä 18 3.5 Satujen esitystapa 19 4 SADUN SISÄLLÖN MERKITYS LAPSELLE 20 4.1 Lapsen mielikuvitusmaailma 21 4.2 Pelkojen käsittelyä satujen avulla 22 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUMINEN 24 5.1 Tutkimustehtävä 24 5.2 Tutkimusmenetelmä 24 5.3 Kohderyhmä 25 5.4 Tutkimusaineiston keruu 26 5.5 Aineiston analysointi 26 5.6 Tutkimuksen luotettavuus 27 6 TUTKIMUSTULOKSET 28 6.1 Sadut osana päiväkodin toimintaa 28 6.2 Tilajärjestelyt 30 6.3 Lapsiryhmän jakaminen 31 6.4 Satujen luokitus 32
6.5 Sadun sisällön merkitys lapselle 33 6.6 Satujen esitys tapa 35 7 TULOSTEN ARVIOINTI 36 8 POHDINTA 38 LÄHTEET 42 LIITE 1. Kyselylomake 45 LIITE 2. Opinnäytetyön tutkimuksen osallistumisen kysely 52 LIITE 3. Tutkimuslupa 53
1 JOHDANTO Valitsimme opinnäytetyömme aiheeksi sadut, koska niillä on tärkeä tehtävä lapsen kehityksen tukemisessa. Moni lapsi viettää suuren osan päivästään päiväkodissa, jossa sadut ovat osa päiväkotiryhmän toimintaa. Satujen avulla voidaan käsitellä lap- tavat aiheuttaa lapsessa ristiriitaisia tunteita, surua, ahdistusta, mustasukkaisuutta, aggressiivisuutta ja vihaa. Satukirjan avulla voi myös ennalta valmistautua vaikeisiin tilanteisiin, kuten muuttoon, lääkäriin menoon, koulun käynnin aloittamiseen. Satujen sen kanssa mm. syntymää, kuolemaa, sairastumista, avioeroa, muuttoa. Nämä saat- avulla voidaan myös käydä läpi esimerkiksi heikompien ja vahvempien, suomalaisten ja ulkomaalaisten sekä vammaisten ja ei-vammaisten välisiä suhteita. Edellä mainitut asiat ovat tulleet esille opintojemme aikana ja tämän vuoksi opinnäytetyömme aihe tukee ammatillista kasvuamme. Tulevina päivähoidon ammattilaisina olemme opinnäytetyöprosessin jälkeen perehtyneet yhteen merkittävään varhaiskasvatuksen osa- alueeseen. Opinnäytetyömme aihe muotoutui opiskelujemme perusopintojen aikana omien päi- kirjallisuuden teemavuosi Kirjaseikkailu 2001, joka oli suunnattu peruskoululaisille. Tämän pohjalta kiinnostuimme tutkimaan satujen käyttöä päiväkodissa ja niiden mer- väkotikokemuksiemme pohjalta. Vuonna 2001 oli valtakunnallinen lasten- ja nuorten kitystä lapsen elämässä. Mitä päiväkodissa tulisi ottaa huomioon 3-5-vuotiaiden las- lasten ryhmän kasvatusvastuulisille ten kanssa käsiteltäessä ja valitessa satua. Tutkimuksen teimme 3-5-vuotiaiden työntekijöille. Oman ammatillisen kasvun lisäksi toivomme opinnäytetyön myös herättävän päivä- jolla voidaan tukea lapsen kielellistä kehitystä, satu voi johdatella uuteen teemaan tai kodin työntekijöitä pohtimaan sadun tärkeyttä. Sadut ovat monikäyttöinen työväline, toimintamuotoon sekä tukea lapsen henkistä kasvua. Opinnäytetyössämme nousi merkittäviksi lähteiksi kahden kirjailijan teokset. Hilkka Ylösen Taikahattu ja hopeakengät sadun maailma sekä Loihditut linnut, jotka käsitte- levät lapsen elämän tukemista satujen avulla. Sekä Inkeri Lammen Lorusta lukuhet- keen käsittelee satujen merkitystä päiväkodissa.
7 Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää satujen käyttöä Helsingin kaakkoisen suurpiirin alueen päiväkodeissa, 3 5-vuotiaiden ryhmissä. Kyselytutkimuksen avulla kyseltiin työntekijöiden ajatuksia satujen käytöstä ja valinnasta. Olipa kerran pieni satu, joka halusi lumota vuosikymmen toisensa perään kuulijaansa. Se halusi kertoa siitä, kuinka tärkeä sadun maailma on lap- tarvitse kasvaa aikuisiksi ei ainakaan liian aikaisin. Se ha- sille. Se halusi myös herättää ajatuksen siitä, ettei kaikkien lusi antaa tärkeitä yhteisiä hetkiä lapsille ja heidän vanhem- tus saisi siivet ja paljon, paljon tilaa. milleen. Ja se halusi pitää huolen siitä, että lasten mielikuvi- Onneksi tämä satu ei ollut yksin, sillä muuten tehtävä olisi voinut käydä ylivoimaiseksi. - Lasten oma kirjakerho. HS 14.2.2002-2 SADUT Satujen rakenne on usein yksinkertainen: muutama tyylitelty päähenkilö, selkeästi jaoteltu juoni, toisto, vertauskuvallinen tai selvästi osoitettu opetus ja onnellinen lop- pu. Lapsi oppii pian huomaamaan sadun rakenteen, niinpä hän osaa vaistomaisesti säädellä eläytymistään, koska hän tietää, että kahta epäonnistunutta kilvoittelua seu- taa eläytymään, miltä toisesta tuntuu, kun häntä kohdellaan väärin tai raukkamaises- ti. Samalla kun kasvava lapsi oppii ymmärtämään, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua, hän opettelee ymmärtämään, miltä hänestä tuntuu. (Lampi 1981, 28-29; Kullberg raa kolmas kerta, joka onnistuu ja että sadut päättyvät lähes aina onnellisesti. Satu opettaa lasta tunnistamaan hyvän ja pahan, oikean ja väärän välisen eron; se opas- 2000, 19.) Sadulla on paljon suurempi merkitys ihmisen kehitykselle kuin yleensä tajuammekaan. Lapsen maailmassa on monia pelkoa ja turvattomuutta aiheuttavia asioita, kuten kilpailua, kiirettä, ihmissuhdeongelmia. Satukirjat ovat kuin aarrearkkuja, jotka kantavat sisällään monenlaisia tarinoita elämästä. Satukirjan voi
8 kantaa mukanaan illalla sänkyyn tai majaan, lukea aina uudestaan ja uudestaan, hyppiä eteenpäin tai taaksepäin tai selailla ja jättää sivuja väliin. Sadun kuunteleminen ja siihen eläytyminen on kaukana passiivisesta television katselemisesta. (Jarasto & Sinervo 2001, 211; Landsberg 1988, 17.) Nykyajan televisioon tottuneiden lasten saattaa olla vaikea seurata luettua satua. Lapsille luetun sadun kuunteleminen on kuitenkin tärkeää, koska silloin he voivat itse kuvitella, miltä sadun henkilöt ja tapahtumapaikat näyttävät. Tämä rikastuttaa lasten luovuutta ja mielikuvitusta. Lasten satukirjat ovat nykyään yleensä värikkäästi ja hyvin kuvitettuja. Kuvia voi vaihteeksi joskus katsoa vasta jälkikäteen. Tällöin lapselle itselleen jää tilaa käyttää omaa mielikuvitustaan ja kehittää luovuutta. (Jarasto ym. 2001, 212.) Bettelheim (1984, 32) on todennut, että sadut opastavat lasta löytämään oman identi- hän tarvitsee kehittääkseen luonnettaan. Sadut osoittavat, että hyvä elämä on ihmi- teettinsä ja kutsumuksensa. Sadut auttavat lasta ymmärtämään, mitä kokemuksia sen ulottuvilla vastoinkäymisistä huolimatta. 2.1 Satujen luokitus Sadut ovat luokiteltu kirjallisuudessa: kansansaduksi, taidesaduksi, nonsense- seikkailusadut. Kansansadussa on monia piirteitä, jotka tekevät sen helpoksi lapsel- le: kaavamainen, toistuva rakenne sekä satujen sanoma. Kansansadun henkilöt ja saduksi ja fantasiasaduksi. Kansansaduiksi luokitellaan eläinsadut, pilasadut ja tavallisimmat tapahtumat ovat tuttuja useimmille lapsille; sankari kohtaa esteitä ja voittaa haasteet. (Vaijärvi 1978, 175.) Eläinsadut ovat nasevia ja lyhyitä. Eläimistä voimiltaan heikompi kuvataan viisaaksi ja nokkelaksi. Kamppailuissa heikompi voittaa nokkeluudellaan väkevän, mutta tyhmän kumppaninsa. Eläinsatujen henkilöhahmot ovat vertauskuvallisia ja niihin liitetään paljon inhimillisiä ominaisuuksia. Niistä on löydettävissä selvä opetus: tyhmää ja hyväuskoista rangaistaan, heikkoa ei saa halveksia, ylpeys käy lankeemuksen edellä, itserakkaus ja koreilun halu on tuomittavaa. Eläinsadut ovat kaunistelemattomia, jopa julman realistisia. Niissä paha ei saa palkkaansa vaan
9 petoksella rikastuu helpommin kuin ahkeralla työllä ja kiittämättömyys on maailman palkka. Eläinsadut esittävät karusti, millaisia luonteenpiirteitä ja keinoja tarvitaan olemassa olon taistelusta selviytymiseen. (Lampi 1981, 30; Vaijärvi 1978, 178.) Pilasadut ovat humoristisia ja niissä pilaillaan usein yksinkertaisten ihmisten kustan- Tunnetuimpia pilasatuja ovat hölmöläistarinat. (Lampi 1981, nuksella. Pääteemoina ovat tyhmyys, viisaus ja seksuaalisuus eri tavoin varioituina. 31.) Seikkailusadut ovat monivaiheisia ja ne voidaan tyypitellä ihmesatuihin ja novel- prin- lisatuihin. Ihmesadut etenevät loogisesti. Seikkailujen palkintona sankari saa sessan ja puolivaltakuntaa usein onnekkuuden, ei niinkään harkinnan ja ponnistelun vuoksi. Ihmesadut sisältävät usein yliluonnollisia piirteitä ja myyttisiä rakennekaavoja. Ihmesatuihin kuuluu esim. Saapasjalkakissa. Novellisadut ovat ihmesatuja nokkelampia ja monivivahteisempia. Neuvokas sankari raivaa itse esteet ja selviää voitta- jana. Tunnetuimpia novellisatuja ovat Grimmin veljesten sadut esim. Punahilkka, Tuhkimo, Prinsessa Ruusunen. (Lampi 1981, 31.) Taidesadut ovat irtaantuneet kansansaduista; niiden kirjoittajat ovat tunnettuja ja ne ovat tyyliltään moni-ilmeisempiä kuin kansansadut. Taidesadut heijastelevat kirjoittajansa aikakauden asenteita, elämänkatsomusta ja maailmankuvaa. Taidesatu toimii kahdella tasolla puhutellen sekä aikuista että lasta. Se pureutuu vertauskuvin ihmisen henkiseen kasvuun ja sen ongelmiin. Taidesaduiksi luokitellaan edesmenneiden H.C Anderssenin, Tove Janssonin, Astrid Lindgrenin, Topeliuksen sekä Kaarina He- lakisan sadut. (Pennanen 1990, 61.) Satukirjallisuudessa on syytä tarkastella myös fantasiakirjallisuutta, joka nykyisin erotetaan selvästi omaksi lajiksi. Fantasiasadut sisältävät ihmeen sekä yliluonnollisia tai kuvitteellisia maailmoja, olentoja tai esineitä, joiden kanssa sadun henkilöhahmot tekevät tuttavuutta. Fantasian erottaa sadusta se, että fantasiassa on aina mukana kaksi maailmaa: realistinen todellisuus, jossa päähenkilö usein elää sekä kuvitteellinen todellisuus, jossa vallitsevat omat lakinsa ja säännönmukaisuutensa. Juuri tämä kahden maailman rakenne on fantasian olennaisin piirre. Tällaisia satuja ovat esimerkiksi Tolkienin Taru sormusten herrasta, Lewisin Narniasarja sekä Saint Excuperyn Pikku Prinssi. (Suojala 2001, 36.)
10 Fantasiakirjallisuudesta on vaikea puhua käsittelemättä yhtä keskeistä lastenkirjallisuuteen kuuluvaa ilmiötä, nonsensea, vaikka se ei suoranaisesti liitykään fantasiaan lajina. Nonsense-sadut hylkäävät perinteisen sadun opettavuuden ja idealismin. Ne leikittelee sanoilla ja käsitteillä. Peruskuviona on yleensä matka, kuten Carrolin saduissa Liisan seikkailut Ihmemaassa. Nonsense- saduissa nurinkurisuus, paikan sekä muodon äkilliset ja selittämättömät muutokset kuuluvat asiaan. (Ojanen, Lappalainen & Kurenniemi 1980, 64; Suojala 2001, 37.) 2.2 Sadun sanoma nykypäivänä Yhteiskunnan mukana satu muuttuu. Siinä heijastuvat aikakauden arvot ja normit, niin että meidän aikamme satu on aikaisemmin syntyneitä suvaitsevampi ja ihmistä ymmärtävämpi. Satujen muuttumiseen vaikuttaa myös, että nykyaikana ne ovat lapsille tarkoitettuja, kun taas kansansatuja kerrottiin kaikenikäisille, lähinnä aikuisille. Ihmisiä ei useinkaan nykysaduissa muuteta eläimiksi, kiviksi tai puiksi. Kansansatuihin valikoitui sankariksi niin mökin pojista kuin prinsseistäkin nuorin, köyhä tyttö tai onneton prinsessa. Nykyaikana tämä asetelma on kadonnut, eikä sankari tai sankaritar ole aina edes ihminen, vaan vaikkapa pehmoeläin. (Ylönen 2000, 21-22.) Ylösen (2000, 26) mielestä nykyajan kirjailija on muuttunut; kirjailija hymyilee välistä ihmisten heikkouksille eikä tuomitse ja rankaise ankarasti epäonnistumista kuten entisaikojen sadunkertojat tekivät. Vakavuus on saduissa vähentynyt, mutta sadun olemus on pysynyt ennallaan. Keskeinen sanoma on sama vuosisadasta toiseen: hyvän ja pahan taistelu ja lopuksi hyvä voitto. Myös oppimista tapahtuu niin uusissa kuin vanhoissa saduissa. Monitahoinen nykyajan satu kiehtoo lasta yhtä lailla kuin suoraviivainen kansansatu. 1990-luvun kotimaisten satujen keskeisiksi aiheiksi nousevat rakkaus, ystävyys ja oman identiteetin etsintä. Myös luonnon ja ihmisen välinen voimainmittely on usein esillä. Sadun tapahtumat voi olla yhtä hyvin metsän vilpoisassa katveessa kuin lasten huoneen runsaan tavara maailman keskellä. Kirjailijat puhuvat pehmeämpien elämänarvojen puolesta ja puolustavat luovien voimavarojen käyttöönottoa ja yhä teknistyvässä maailmassa. Nykyiseen sadustoon yhdistyvät samanaikaisesti sekä
11 lapsuuden että nuoruuden huikeat pyrkimykset ja aikuisuuden seestyneet toiveet. Tästä syystä sadut ovat edelleen parhaimmillaan hyvinkin monenikäisten yhteistä lukemistoa. (Heikkilä-Halttunen 2001, 132.) 2.3 Sadun merkitys lapselle Lapsilla on useimmiten jokaisella oma lempisatunsa, jonka hän haluaa kuulla aina uudelleen ja uudelleen. Hän saattaa osata sen ulkoa jopa sanasta sanaan ja keskeyttää heti, mikäli aikuinen jättää pois jonkin virkkeen tai muuten vähänkään muuttaa sitä. Tällä sadulla on lapselle erityinen merkitys, jonka avulla hän työstää jotakin mielessä olevaa asiaa. Lapselta voi tällöin kysyä, miksi hän haluaa kuulla tämän tietyn sadun. Tällöin saatetaan joskus päästä keskustelemaan lapsen kanssa hänen mieltä askarruttavasta asiasta. Usein lapsen voi kuitenkin olla vaikea pukea tämä asia sanoiksi, koska se on hänellä vielä alitajunnan eikä tietoisuuden työstettävänä. (Jarasto ym. 2001, 215.) Jaraston (2000, 215) mukaan satuja ja tarinoita voi ihan tietoisesti käyttää silloin, kun lapsella on jokin ongelma tai vaikea elämäntilanne, johon pitäisi löytyä ratkaisu tai johon lapsen olisi hyvä saada uusi näkökulma. Silloin aikuinen valitsee sadun tai sepittä sen itse ottaen huomioon lapsen tilanteen ja luo siihen hyvän, uutta toivoa ja rohkeutta antavan lopun. Sadun avulla lapsi ehkä oivaltaa asian uudella, itseään helpottavalla tavalla. Jotkut kertomukset todellisesta elämästä auttavat koviakin kolhuja saaneita lapsia ja antavat uskoa selviytymiseen, mutta sellaisia tekstejä on huomattavasti vähemmän kuin kuvitteellisia, onnistumisista kertovia. Kirjoissa liian todentuntuinen asioiden kuvaaminen saattaa ahdistaa, jos se tulee liian lähelle kuulijan tai lukijan omaa elämää. Lapsi ei ehkä halua kuulla samankaltaisista kokemuksista kuin hänellä itsellään on ollut. (Ylönen 2000, 91.) Realistisessa tekstissä puuttuu sadulle olennainen kuten yliluonnolliset olennot ja tapahtumat. Jäljelle jäävät erilaiset elämän ilmiöt ja ympäristö ihmisineen ja eläimineen. Todellisuuteen perustuvan tekstin ja sadun tavoitteet ovat usein erilaiset. Kun lapselle kerrotaan kirjan avulla sairaalaan menosta, ei valita tekstiä, jossa
12 haltijatar toimii lääkärinä, keijukainen sairaanhoitajana ja potilaina on joukko erilaisia lintuja. Lapsen halutaan saavan tietää, mikä häntä todellisessa tilanteessa odottaa. Tieto poistaa ennakkoluuloja ja vähentää uuden asian aiheuttamaa pelkoa. Läheisen ihmisen kuolemaan liittyvästä, kuten hautajaisista, lapsi saa todenmukaista tietoa kuvitelluista realistisista kertomuksista. Tällaisissa tapauksissa tieto ei ehkä lohduta, mutta on tarpeen tilanteen ymmärtämiseksi. (Ylönen 2000, 88.) Bettelheimin (1984, 145) mukaan jotkut väittävät, että sadut eivät anna totuuden mukaista kuvaa elämästä sellaisena kuin se on ja että ne ovat sen vuoksi lapselle vahingollisia. Näin aikuisten mieleen ei juolahda, että totuus lapsen elämässä saattaa olla erilainen kuin heidän. Aikuiset eivät aina tajua, että sadut eivät yritäkään kuvata ulkoista maailmaa ja todellisuutta. 2.4 Satujen terapeuttisuus Ylösen (2000, 62) mukaan terapeuttisina pidettävien satujen avulla pyritään käsittelemään ja vähentämään tunne-elämän ongelmia, esimerkiksi syrjäytymisen tai hylätyksi tulemisen aiheuttamaa mielipahaa. Päiväkotiryhmissä, joissa ei ole terapiakoulutuksen saanutta henkilöä, ei tehdä terapiaa. Lapselle on kuitenkin hyötyä, jos kasvattajat valitsevat satuja, jotka saattavat auttaa tietyissä tilanteissa. Satujen avulla voidaan siirtää ajatuksia ja tunteita kuulijan mieleen. (Kemppinen 2002, 57.) Terapeuttisissa saduissa on asioita, joiden toivotaan koskettavan lasta tunnetasolla. Lapsen kasvaessa hän alkaa ymmärtää syitä ja seurauksia selkeämmin ja lapsi pystyy kuvailemaan, miten hän kuvittelee sadun. Tämä kehitys auttaa lasta seuraamaan sadun kulkua. Lapsi voi käydä läpi vaikeuksia tai menetyksiä mielikuvituksensa - mielikuviensa - avulla ja löytää omista kokemuksistaan yhtäläisyyksiä satujen henkilöihin ja tapahtumiin, vaikeuksiin ja niitä seuraaviin onnistumisiin. Lapsen ajattelussa toivotaan tapahtuvan vähitellen muutosta, niin että suru lievittyy tai vastoinkäymiset eivät tunnu enää ylivoimaisilta. (Tucker 1981, 46; Ylönen 2000, 62.)
13 Joskus pelätään, että lapsi saattaa saada saduista niin paljon mielikuvituksen tuotetta, että hän laiminlyö todellisuuden hallinnan opettelemisen. Asia on kuitenkin toisin. Bettelheimin (1984, 147) mielestä oli kokemus minkälainen hyvänsä, se vaikuttaa yhtä aikaa persoonallisuuden kaikkiin puoliin. Kokonaispersoonallisuus tarvitsee rikkaan mielikuvituksen ja vakaan tietoisuuden ja selkeän todellisuudentajun tukea selvitäkseen elämän haasteista. Kaikkia satuja ei pidetä terapeuttisina, mutta ei kuitenkaan ole olemassa terapeuttisten satujen kokoelmaa, josta voitaisiin valita tiettyyn tilanteeseen sopiva. Terapeuttinen satu on selkeästi kuvitteellinen, jolloin ymmärretään, ettei kysymys ole todellisesta maailmasta. Sisältö herättää mielenkiinnon ja pitää sitä yllä koko kerronnan ajan. Samaistumisen kohde - usein päähenkilö - on lapselle esimerkki siitä, että omaan elämäänsä pystyy vaikuttamaan. (Ylönen 2000, 64.) 3 SADUT OSANA PÄIVÄKODIN TOIMINTAA Päivähoitotyössä yhdistyvät lapsen hoito, kasvatus ja opetus. Lapsi voi olla päivähoidossa koko päivän, jolloin hänen vanhempansa ovat yleensä töissä tai opiskelevat. Lapsella on mahdollisuus leikkiin ja monipuoliseen ohjattuun toimintaan ikäistensä kanssa. Samalla lapsi saa aineksia persoonallisuutensa kaikenpuoliseen kehittämiseen. Päiväkoti on hoito- ja kasvatusyhteisö, jossa sekä hoito että pedagoginen henkilöstö työskentelevät yhdessä lapsiryhmissä. Pedagoginen työskentelytapa on perinteisesti ollut opettavaa, kasvunsuunnan näyttävää aikuisjohtoista toimintaa. (Hellstén & Pihlaja 1999, 56.) Ylösen (2000, 40) mukaan parhaassa satuiässä ajatellaan olevan 4-8-vuotiaiden, mutta lapsen tausta, elämäntilanne, ominaisuudet ja kehitystaso vaikuttavat olennaisesta hänen satuikäänsä. Pieni lapsi pitää niin keijukaisia kuin noitiakin totena, mutta useat viiden vuoden ikäiset erottavat jo kuvitteellisen todellisesta. Päivähoidossa on erittäin tärkeätä kiinnittää huomiota sekä tunne-elämän tukemiseen että myötäelämisen ja myötäelämisen kyvyn kehittymiseen. Päiväkodissa lapsi viettää suuren osan päivästä, joten siteet joita lapsi luo ryhmässään ovat erittäin
14 merkityksellisiä. Kasvatuskomiteamietinnön (1980, 123) mukaan tutkimukset osoittavat ongelmana olevan usein, että myötäelämisen kyvyn kehittäminen on syystä tai toisesta häiriintynyt. Myötäelämisen kyky on kuitenkin perusta, joka säätelee eettisten normien oppimista ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Tämä vaikuttaa keskeisesti koko lapsen persoonallisuuden kehittymiseen. Päiväkodissa lasta tuetaan itsetunnon kehittymisessä, myönteisen minäkäsityksen syntymisessä sekä tahdonmuodostuksessa, hän saa ilmaista tunteitaan ja häntä ohjataan niiden hallinnassa. Saduilla oikein käytettynä on syvästi positiivinen vaikutus lapsen psyyken ja persoonallisuuden kasvuun varhaislapsuudessa, jolloin hänen maailmankuvansa ja käsitys itsestä alkaa hahmottua. (Bettelheim 1984, 12; Komiteamietintö 1980, 125.) Nykyään kaikkein tärkein ja kaikkein vaikein tehtävä lapsen kasvattamisessa on auttaa häntä elämän merkityksen löytämisessä. Siihen lapsi tarvitsee paljon kokemuksia, joita hänelle päiväkodissa annetaankin. Ne auttavat häntä tuntemaan avoimuutta, myötätuntoa ja kunnioitusta toisia kohtaan sekä suhtautumaan myönteisesti erilaisuuteen ja toista kansallisuutta kohtaan. Näitä edellä mainittuja asioita voidaan käsitellä satujen avulla ja työstää lapsen tuntemuksia. (Komiteamietintö 1980, 127.) 3.1 Tilajärjestelyt Kun satuja käsitellään päiväkotiryhmässä, on tärkeää ottaa huomioon tilajärjestelyt. Jotta kiinnostus kirjoihin heräisi ja niiden käytöstä luotaisiin tapa, tulee lapsen sekä kuulla että nähdä niitä päivittäin, ja aikuisen tulee kannustaa ja ohjata häntä niiden käyttöön. Kirjoja ei tulisi sijoittaa vain aikuisten saataville tai laatikoihin, vaan kirjahyllyjen tulisi olla päivittäin lasten vapaasti käytettävissä. Kirjahyllyistä on helppo löytää mieluista luettavaa milloin mieli tekee. Pienempien lasten kohdalla kirjalaatikko on oiva kirjojen säilytys paikka, sillä se on sopivasti lasten ulottuvilla eikä se kaadu helposti vaikka sinne menisi istumaan ja katselemaan kirjoja. (Alanko 1998, 72; Lampi 1981, 55.) Ulkoisin järjestelyin voidaan lisätä lukuhetkien miellyttävyyttä ja houkuttelevuutta. Käytännön tilat tosin asettavat päiväkodeissa rajoituksia niin, että asetelma on useimmiten sama: lapset istuvat tuoleillaan ja aikuinen omallaan pitäen kirjaa
15 kasvojensa korkeudella. Miellyttävä ympäristö ja mukava asento auttavat lasta keskittymään. Kirja tulisi valaista hyvin, jotta kuvat näkyvät selkeästi. Istuintyynyt, rauhallinen nurkkaus, lukuhetkeen mahdollisesti liittyvät rituaalit esimerkiksi kynttilän sytyttäminen, virittävät lapsia. Lukuhetkiä ei pitäisi milloinkaan järjestää läpikulkuhuoneessa, koska lasten keskittymiskyky asetetaan tällöin kohtuuttomasti koetukselle. (Lampi 1981, 61.) Lapsiryhmän levottomuutta ja hälinää voidaan vähentää kiinnittämällä huomiota siihen, että toiminta on lapsia kiinnostavaa sekä rytmittämällä toiminta lapsen aktiivisuuden ja levon tarpeen mukaan. Lapselle tulee antaa myös mahdollisuus vetäytyä yksin muusta ryhmästä, kuten katsella kirjoja tai kuunnella satukasettia. Tämä tulisi ottaa huomioon päiväkodin ryhmän tilaratkaisussa sekä tilojen suunnittelussa. (Komiteamietintö 1980, 124-125.) 3.2 Lapsiryhmän jakaminen 3-6-vuotiaiden ryhmässä lukuhetki pidetään usein siten, että koko perusryhmä on saman aikaisesti paikalla. Tämä on enimmäkseen tarkoituksenmukaista paitsi käytännön järjestelyjen kannalta myös sen vuoksi, että näin saadaan yhteisiä elämyksiä. Lisäksi nähdään miten muut eläytyvät aiheeseen, ilmaistaan omia tunteita, vaihdetaan välittömästi ajatuksia kuullusta sekä totutaan ottamaan huomioon muut kuulijat. (Komiteamietintö 1980, 124.) Hyvät ihmissuhteet ja iloinen, vivahteikas ilmapiiri luovat myönteistä kokemuspohjaa lapsen tunneelämän kehittymiselle. On tärkeätä myös, että lapsi oppii hyväksymään itsensä kannalta epämiellyttäviä kokemuksia. Tällainen kokemus on esimerkiksi epäonnistuminen, jolloin aikuisen on autettava lasta hyväksymään se itsessään. Näin hän voi oppia hyväksymään sen myös toisissa. Mitä järjestäytyneemmäksi lapsen ryhmän toiminta muuttuu, sitä enemmän hän pyrkii myös kontrolloimaan käytöstään ja tunteitaan. Jo päiväkodissa hän on oppinut, että samanlaisuus merkitsee turvallisuutta ja voimakkaat tunteet saattavat herättää toisinaan hämmennystä. (Komiteamietintö 1980, 124; Kullberg- Piipola 2000, 21.) Päiväkodissa yksilöllisten lukuhetkien järjestäminen on toisinaan vaikeaa. Mahdollisuuksien mukaan hoitohenkilökunnan tulisi myös vastata tällaisiin toivomuksiin. Jos kirjoja on jatkuvasti näkyvissä ja tarjolla, tulee lukemispyyntöjäkin
16 herkästi. Tällaisissa yksilöllisissä lukutuokioissa aikuinen voi huomata, minkälaiset kirjat kutakin lasta kiinnostavat ja minkälaisia tunteita ne heissä herättävät. (Lampi 1981, 63.) Ei ole mahdollista, että satu toteutuisi ryhmässä ja kodissa samalla tavalla. Etenkin isossa ryhmässä aikuisen ja lapsen läheisyys ja vuorovaikutus jäävät vähäisemmiksi kuin kotona. Kun yhdessä on useita lapsia, yksittäisen lapsen sadun kokemista hänen ilmeistään ja eleistään ei voida seurata ja tulkita yhtä tarkasti kuin kotona. Ryhmässä lapsella ei ehkä ole mahdollisuutta eikä haluakaan kertoa sadun herättämistä ajatuksista kuten hän saattaisi kotona tehdä. Ryhmällä on kuitenkin juuri sille ominaisia vahvuuksia kuten yhdessä kokeminen ja mahdollisuudet tuoda satua esiin monin tavoin. (Ylönen 2000, 93.) Sadun valinnassa otetaan huomioon koko ryhmä. Jos päädytään kertomukseen, joka ei varmasti pelota ketään, jännitystä kaipaavat ja aggressioiden purkamista tarvitsevat lapset eivät voi silloin käsitellä vihaa ja tuntea oikeutettua vahingoniloa pahan tuhoutumisesta. Lempeä satu on aina turvallinen valinta, joka tuo hyvän mielen monelle. Mitä isommista lapsista on kysymys, mitä paremmin hoitajana toimiva aikuinen heidät tuntee, mitä pienempi ryhmä on ja mitä enemmän sadusta keskustellaan, sitä syvemmälle meneviä kertomuksia voidaan valita. Kun pienessä, tutussa ja turvallisessa ryhmässä luetaan ja pohditaan tekstin esiin tuomaa, lapsen tuska voi lievittyä sadun henkilöiden vaikeuksien ja onnistumisen myötä. (Ylönen 2000, 93.) Päivähoidon henkilökunnalla on tärkeä tehtävä hyvän tunneilmaston luomisessa. Turvallinen ja lämmin aikuinen kykenee päivähoidossa tukemaan lapsen perusturvallisuutta. Lapsi kaipaa aikuisen läheisyyttä, fyysistä kontaktia ja vuorovaikutusta aikuisen kanssa, joka on johdonmukainen kasvatuksessa. Kun aikuinen saa tunnekontaktin lapseen, hän myös omalta osaltaan antaa lapselle kokemuksen, joka auttaa lasta myöhemmin solmimaan myönteisiä ihmissuhteita. (Komiteamietintö 1980, 123,126.) 3.3 Satuhetket
17 Satuhetkiin ja kirjankatseluun käytettyjen tuokioiden määrä ja kesto riippuvat lasten iästä, lapsiryhmän koosta ja opettajan omasta kiinnostuksesta kirjallisuutta kohtaan. Opettajan tulisi lukea samaa kirjaa monta kertaa. Mitä tutummaksi kirja tulee, sitä enemmän lapsi siitä hyötyy ja oppii myös itse selittämään kirjan tapahtumia ääneen. Lapset rakastavat toistoa ja aikuisen tulisi olla tässä suhteessa loputtoman kärsivällinen. Yleensä lapsi kiintyy juuri siihen satuun, joka käsittelee hänelle keskeisiä asioita. Hän kuluttaa satua niin pitkään, kun asia on käsitelty. (Jantunen & Rönnberg 1996, 145.) 3-6-vuotiaiden ryhmissä tulee huolehtia siitä, että eri-ikäisten lasten tarpeet ja vastaanottokyky otetaan huomioon ja tyydytetään sopivin kirjoin. Pienimmät tottuvat usein yllättävän hyvin kuuntelemaan pitkiäkin tarinoita, tosin he voivat myös toisaalta vaikeuttaa isompien lasten keskittymistä. Viimeistään 5-6-vuoden iässä lapsia tulisi totuttaa kuuntelemaan myös jatkokertomuksia. Näin he oppivat pitkäjänteisyyttä, ja tottuvat palauttamaan eri kerroilla mieleensä juonen aiemmat vaiheet. (Lampi 1981, 60.) Lähestyessään esikouluikää lapsi elää itsenäistymisen kautta. Käsitys oikeudenmukaisuudesta sekä hyvästä ja pahasta on luonteeltaan ehdotonta. Voimien mittely, vertailu ja kilpailu paremmuudesta ovat tuttuja teemoja leikeissä ja näistä seuraa toisinaan tunnepulmia, joita voidaan käsitellä sadun avulla. Hyviä satuja voisivat olla esimerkiksi Peppi Pitkätossu ja Ronja Ryövärintytär, jotka käsittelevät itsenäistymisen tukemista, Tuhkimo, joka käsittelee sisarkateutta ja Hannu ja Kerttu eroahdistuksen käsittelyyn. Olisikin hyvä, jos lapsi saisi itse valita satunsa. (Jantunen & Rönnberg 1996, 145.) Satuhetkien määrä ja ajankohta riippuvat päivän muusta ohjelmasta. Lapsen vireys on tällöin tärkeätä ottaa huomioon. Säännöllisesti samaan aikaan toistuva satuhetki virittää lapset odottamaan niitä ja tällöin keskittyminen ja kuunteleminen onnistuvat suhteellisen hyvin. Jos lukeminen tapahtuu sattumanvaraisesti silloin tällöin, lapsen on vaikea oppia satuhetkien pelisääntöjä keskittyminen kuunteluun tuntuu työläältä ja pienetkin tarkkaavaisuutta hajottavat tekijät saattavat saada yliotteen aiheuttaen häiriötä koko ryhmälle. (Lampi 1981, 61.)
18 Satuhetken tulee olla kestoltaan mieluummin liian lyhyt kuin liian pitkä. Lapsi ei saisi väsähtää kuuntelemiseen, koska hän ei silloin enää jaksa paneutua aiheeseen. Pintapuolinen kuunteleminen kehittää pintapuolisia jopa kielteisiä asenteita sekä lukuhetkiä että mahdollisesti myös kirjoja kohtaan. (Lampi 1981, 61.) Satujen käsitteleminen lasten kanssa on kasvattajan työn kannalta monin tavoin palkitsevaa. Vuorovaikutustilanteessa kertoja ja kuulijat kokevat yhdessä sadun tunnelmat, sadun taian. Samastuessaan tarinan henkilöihin he astuvat sadun miljööseen, jossa juuri nyt kaikki on mahdollista. Aikuisen ja lapsen maailmat kohtaavat toisensa satujen valtakunnassa. Kaikki pelkäävät ja kaikki voittavat yhdessä. Satuhetki auttaa kasvattajaa havainnoimaan ja ymmärtämään lapsia sekä heidän tapaansa kokea asioita. Jos lapselle selitetään, miksi jokin satu kiehtoo häntä niin suuresti, riistää se häneltä sadun lumouksen. Aikuisen ei tulisi tulkita satua ja lapsen tunteita vaan antaa lapsen kokea ja tulkita se itse. (Bettelheim 1984, 27; Helakisa & Hieta 2001, 199.) Päiväkodissa yksi tärkeistä satuhetkistä on nukutushetki. Nukutushetkien tarkoituksena on tyynnyttää lasten ajatukset päivän puuhista. Musiikin kuuntelu, aikuisen oma laulu ja omatekoinen tarina sekä rauhoittava läsnäolo ovat yhtä olennainen osa nukutushetkeä kuin kirjan kuunteleminen. Luettavan tekstin tulisi olla melko lyhyt. Siihen ei pitäisi sisältyä jännitystä, pelottavuutta eikä liioin kuvia tai muuta sellaista, mikä on omiaan kiihottamaan mielikuvitusta liikaa. (Lampi 1981, 62.) Nukutustilanne ei missään tapauksessa saa jäädä päivän ainoaksi satuhetkeksi. Lapsi on tällöin passiivinen kuuntelija ja sikeäunisimmat jäisivät jopa tyystin vaille kirjojen antia. Johdonmukaista lienee myös noudattaa luettavan määrän suhteen yhtenäistä käytäntöä niin, että kerralla luetaan esimerkiksi vain yksi tarina. Luettuun tai itse sepitettyyn tarinaan voidaan tarvittaessa sommitella pieni jatko juttu, jossa on nukkumiseen johdatteleva lopetus tai joka huipentuu sopivan määrätietoisesti sen pituinen se päätökseen. (Lampi 1981, 62.) 3.4 Satu keskustelun välineenä Vuorovaikutuksessa toisten lasten ja aikuisten kanssa lapsi oppii eläytymään toisten ihmisten kokemuksiin ja tunteisiin. Erityisen tärkeätä on kannustaa lasta ilmaisemaan hellyyttä ja muita myönteisiä tunteita toisia ihmisiä kohtaan. Lapsen tulee voida ilmaista myös kielteisiä tunteitaan, ja häntä ohjataan ja autetaan niiden käsittelyssä. Lammen (1981, 63) mielestä mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä
19 tärkeämpää olisi, että hän saisi katsella kirjoja joko aikuisen sylissä tai vieressä istuen. Aikuisen turvallinen läheisyys auttaa lasta parhaiten omaksumaan uusia asioita ja hallitsemaan kirjan aiheuttamaa mahdollista pelkoa tai jännitystä. Yhdessä olo antaa lapselle tilaisuuden keskustella näkemästään ja kuulemastaan. Näissä lukutilanteissa ei luettavan sisältö olekaan lapselle tärkeintä vaan itse tilanne sinänsä ja ennen kaikkea lapsen ja aikuisen yhdessä olo. (Julkunen 1993, 23.) Hyödyllisimmiksi on todettu esimerkiksi kysymykset ennen lukemista, eräänlaiset lämmittelykysymykset. Niiden avulla lapsen huomio suunnataan yhteiseen lukemistapahtumaan, mitä on ehkä tulossa. Lapsi johdatellaan näin odottamaan lukemisen sisällöstä jotakin. Yhtä tärkeitä ovat myös lukemisen aikaiset keskustelut; luetun sisältö yhdistetään tällöin lapsen kokemukseen luettavan sisällön kaltaisista asioista ja ilmiöistä. Muistellaan tilanteita, jotka omassa elämässä on koettu samanlaisiksi kuin luettavassa tekstissä kuvatut. (Julkunen 1993, 25.) Lapsen sanomisiin tulee suhtautua myönteisesti ja hänen mielipiteitä tulee arvostaa, ovatpa ne aikuisen mielestä kuinka kummallisia tahansa. Lapsen näkökulman hyväksyminen tukee lapsen halua ilmaista mielipiteensä (Julkunen 1993, 25.) 3.5 Satujen esitystapa Aikuisen ääneen lukeminen ei ole ainoa tapa edetä kertomuksessa, vaan voidaan myös näytellä ja esittää nukketeatteria. Askartelu, liikunta, yhdessä leikkiminen, tanssimalla piirtämällä, muovailemalla tai kertomalla sadun kiinnostuneelle aikuiselle omin sanoin ovat ryhmien toimintatapoja. Yleensä 5 ikävuoteen mennessä lapsi seuraa ja ymmärtää satua, luetaanpa sitä, esitetään nukketeatterina tai näytelmänä. Lapset jäljittelevät satuhahmoja, kohtaavat vaaratilanteet yhä uudelleen ja selviävät aina voittajina. Leikissä lapset purkavat sadun jännitteitä tekemällä asioita, joita he eivät muissa tilanteissa uskaltaisi tehdä. (Helakisa & Hieta 2001, 199; Ylönen 2000, 94, 103.) Lapset omaksuvat saduista myös uusia sanoja ja sanontoja, joita he soveltavat uusissa yhteyksissä. Kielen kehittymisen kannalta on tärkeää, että lapset toistavat usein kuulemiaan satuja ja keksivät niiden pohjalta uusia tarinoita. Lapset keksivät
20 monia asioita ensimmäistä kertaa elämässään, näkevät asioita uudessa valossa, yhdistelevät ja kokeilevat oppimaansa uudella tavalla. Satujen inspiroimassa spontaaniuden ilmapiirissä lapsi herkistyy kielelle ja saa valmiuksia kertoa elämästään. Hän pääsee vähitellen perille siitä, kuka hän on ja miten elää oikeaa elämää. Niitä kuuntelemaan tottuneet lapset osaavat yleensä arvostaa kirjoja ja heille syntyy halu oppia itse lukemaan. (Jarasto ym. 2001, 214; Helakisa & Hieta 2001, 199.) Satu kutsuu esiin lapsen luovuuden. Saduissa jätetään usein jokin asia avoimeksi, ei anneta suoria ratkaisuja vaan jätetään lapsen mielikuvitukselle tilaa luoda sellainen päätös kuin hän haluaa. (Jarasto ym.2001, 214.) 4 SADUN SISÄLLÖN MERKITYS LAPSELLE Satua valittaessa tulee ottaa huomioon kaksi tärkeää asiaa; lapsen mielikuvitus ja pelot. Jokainen lapsi on yksilö, mikä tulee ottaa huomioon päiväkoti ryhmässä ja satua valittaessa. Lapsilla pelot ovat erilaisia ja he kokevat ne eri tavoin. Mielikuvitus voi suurennella ja tuoda esiin pelkoja, jotka vaikuttavat sadun merkitykseen. Jos työntekijällä on mahdollisuus tuntea lapsi ja hänen taustansa, sadulla voidaan tukea lapsen kasvua ja kehitystä. Saduissa on aina avoin ja kätketty symbolinen merkitys. Sadut eivät merkitse sitä, mitä ne konkreettisesti ilmaisevat. Ongelmien käsittely symbolien avulla on paljon turvallisempaa kuin toimiminen todellisuudessa. Saduissa lapsi samaistaa itsensä sadun henkilöihin. Tämä kokemus on hyvin tärkeä minuuden kehitykselle. Lapsen minä kuva avartuu, hän oppii tuntemaan ihmiselämän vastakohtapareja. Lapsi voi tuntea ahdistuksen ja vapautumisen, murheen ja ilon, pahuuden ja hyvyyden ja hän saa aavistuksen siitä, mitä elämä tuo tullessaan ja kuinka uskoa menettämättä voi kääntää tilanteet lopulta edukseen. (Liukko 27.5.2002) Jokipaltion (1997, 23-24) sanoin Liikkukoon sadun hahmo sadun metsässä, kuninkaan linnassa, lampaita paimentamassa tai jättiläisten tai robottien maailmassa,