Tervetuloa vaan, astu metsään hurmaavaan, meitä kasveja katsomaan! Kolmisoppisen kasvivihko Kolmisoppisen kasvivihko esittelee Kolmisoppisen metsäpolulta löytyviä kasveja. Kasvit löytyvät polun varrelta tai läheisyydestä. Kuvat: Maria E. Tolppanen
Tähtitalvikki, Moneses uniflora Tähtitalvikin varren tyvellä on ruusukkeena pieniä, pyöreitä, vaaleanvihreitä lehtiä. Pysty varsi kasvaa 10 cm:n korkuiseksi. Vanan latvassa yksi kookas, tähtimäinen kukka, joka nuokkuu ja tuoksuu voimakkaasti. Kukat kestävät pitkään, jopa useita viikkoja lakastumatta. Kukkii kesä-heinäkuussa. Kasvaa kosteissa, hämärissä kuusikoissa, korvissa ym. Melko yleinen koko maassa. Kielo, Convallaria majalis Kielo on hyväntuoksuinen, kauniskukkainen liljakasvi. Sen pysty, lehdetön, 15 20 cm korkea varsi lähtee suoraan pitkästä, haarovasta juurakosta. Tyvessä on kaksi suurta, leveän suikeaa, puhtaan vihreää lehteä, jotka nuorena ovat varren pituisia. Varren yläosassa toispuolinen, nuokkuva terttu kellomaisia, puhtaan valkoisia kukkia, joissa on miellyttävä tuoksu. Koko kasvi on myrkyllinen, erityisesti oranssinpunaiset marjat. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvaa hakamailla, rinteillä, lehdoissa, usein tiheinä kasvustoina. Yleinen etelästä Tornion seudulle asti, Lapissa harvinainen ja puuttuu tunturialueilta.
Oravanmarja, Maianthemum bifolium Oravanmarjalla on pysty, kapea, 10 20 cm pitkä varsi. Varren yläpuolella on kaksi suurta, sydämen muotoista lehteä. Pienet, valkoiset, tuoksuvat kukat ovat varren päässä lieriömäisenä terttuna. Punaiset marjat ovat myrkyllisiä. Oravanmarjaa kasvaa kuivissa, tuoreissa ja lehtomaisissa metsissä. Se kasvaa yleisenä koko maassa aivan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta. Metsätähti, Trientalis europaea Metsätähti on hento, 10 20 cm korkea kasvi. Varsi on ohut, haaraton ja jäykkä. Lehdet ovat suurehkoja, kapean soikeita, ruusukkeena latvan lähellä. Kukat pitkissä, ohuissa perissä, jotka lähtevät lehtihangoista, valkoisia, suurehkoja, tähtimäisiä, teriö on seitsenlehtinen. Kukkii kesä-heinäkuussa monenlaisissa metsissä. Yleinen koko maassa.
Käenkaali, ketunleipä Oxalis acetosella Käenkaalin apilamaiset lehdet peittävät maan. Kasvilla on suikertava, runsashaarainen maavarsi, jonka versonkärjistä kehittyvät vaaleanvihreät, kolmisormiset lehdet. Lehdykät ovat vastaherttamaisia. Ne voivat aueta ja sulkeutua sateenvarjomaisesti sään muutosten mukaan. Lehdissä on runsaasti oksaalihappoa, joka aiheuttaa happaman maun. Sen kukat ovat suoraan maavarresta lähteviä, yksittäin pitkien, ohuiden kukkavanojen päässä. Kukat ovat kellomaisia, terälehdet valkoisia, sinipunasuonisia, tyvilaikku keltainen. Kukkii toukokesäkuussa. Kasvaa lehtomaisissa metsissä, lehdoissa, korvissa ym. Yleinen etelästä Oulun seudulle asti, harvinaistuu pohjoiseen päin mentäessä ja puuttuu Lapista. Rönsyleinikki, Ranunculus repens Rönsyleinikin varsi on pysty, niukkakarvainen, 20 cm korkea. Kukat ovat keltaisia, melko suuria, varren latvassa. Kukkii kesä-heinäkuussa. Kasvaa rannoilla, pihoilla, viljelymailla, lehdoissa ym. Yleinen koko massa.
Niittyhumala, Prunella vulgaris Niittyhumala on yleinen nurmikkokasvi, se kasvattaa haaraisia, juurehtivia rönsyjä. Kukat ovat sinisiä tai violetteja senttimetrin mittaisia. Hedelmä vaiheessa varren latva on käpymäinen ja tuoksuu mausteelle. Kukkii heinä-elokuussa. Niittyhumalaa tapaa niityillä, pientareilla, nurmikoilla, rannoilla ja rehevissä metsissä. Yleinen suurimmassa osassa maata. Sudenmarja, Paris quadrifolia Sudenmarjan varsi on pysty, jäykkä, 20 30 cm korkea. Neljän lehden ruusuke, varren latvassa on yksinäinen, huomaamaton kukka. Marja mustansininen, myrkyllinen. Kukkii kesäkuussa. Kasvaa kosteissa, ravinteikkaissa lehdoissa. Melko yleinen suurimmassa osassa maata.
Metsäkurjenpolvi, Geranium sylvaticum Metsäkurjenpolven pysty, tukeva varsi voi kasvaa puolimetriseksi. Se on karvainen ja yläosastaan haaroittuva. Varren tyvessä on lehtien muodostama ruusuke. Lehdet ovat suuria, sormijakoisia ja liuskat isohampaisia. Kukinto huiskilomainen, suuret, avoimet kukat ovat violetteja, vaaleanpunaisia, joskus valkoisia. Kukkii kesäkuussa. Tavataan lehdoissa, lehtomaisissa metsissä, tienvierillä, niityillä ym. Yleinen koko maassa. Lillukka, Rubus saxatilis Lillukalla on 15 30 cm korkea, pysty, karhea ja pehmeäpiikkinen varsi. Rönsyt pitkiä, jopa useita metrejä, lehdellisiä. Lehdet pitkäruotisia ja kolmisormisia, lehdykät soikeita, isohampaisia. Lehtihangoista kasvavissa kukinnoissa on muutamia pieniä valkoisia kukkia. Hedelmänä mauton, pieni, punainen luumarja. Kukkii kesäkuussa. Kasvaa kallioisissa lehdoissa, tuoreissa metsissä ym. Yleinen koko maassa.
Metsäalvejuuri, Dryopteris carthusiana Metsäalvejuuren lehtilapa ja lehtiruoti ovat suunnilleen samanmittaisia, yhteensä 50 90 cm korkea. Lehdet kasvavat kimppuina ja ovat väriltään tuoreen vihreitä. Metsäalvejuuri kasvaa erilaisilla, usein kivisillä metsämailla. Suomessa laji on yleinen Oulun korkeudelle saakka ja harvinaistuu siitä pohjoiseen päin mentäessä. Metsäalvejuuri on myrkyllinen. Ahomansikka, Fragaria vesca Ahomansikan pysty, haaroittuva, karvainen varsi voi kasvaa 10 15 cm:n korkuiseksi. Varren tyvessä on ruusukkeena leveän kolmisormisia lehtiä. Lehtiruusukkeesta lähtee pitkiä, suikertavia, nopeasti juurtuvia rönsyjä. Valkoisia kukkia on vähän. Hyvänmakuiset marjat, mansikat, ovat turvonneita kukkapohjuksia, joiden pinnalla on pähkylöitä. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvaa mäillä, kedoilla, ahoilla, ym. kuivilla paikoilla. Yleinen Oulun seudulle asti, harvinaistuu selvästi pohjoiseen mentäessä.
Hiirenporras, Athyrium filix-femina Hiirenporras on lähes metrin mittainen saniainen. Kasvaa tiheinä, tuuheina mättäinä varjoisissa ja kosteissa metsissä, erityisesti purojen varsilla. Yleinen lähes koko maassa. Särmäkuisma, Hypericum maculatum Särmäkuisma on usein puolimetrinen, pysty ruoho. Varpu on puumaisen kova, nelisärmäinen, haarainen, joskus punavivahteinen. Kaljut, puikeat lehdet sijaitsevat vastakkain, ja niissä on yksittäisiä, mustia pikitäpliä. Kukat ovat kullankeltaisia, huiskilomaisina kukintoina varren ja haarojen latvassa. Kukkii heinä-elokuussa. Kasvaa tuoreilla niityillä, laitumilla ja metsänreunoilla. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaistuu pohjoiseen päin mentäessä.
Ojakellukka, Geum rivale Ojakellukan karvainen, pysty, latvasta purppuranvioletti varsi voi kasvaa puolimetriseksi. Varsilehdet ovat kolmisormisia. Kellomaiset kukat ovat nuokkuvia. Terälehdet kellertäviä ruusunpunaisia. Kukkii touko-heinäkuussa. Kasvaa kosteilla niityillä, kedoilla, ym. Yleinen suurimmassa osassa maata, harvinaistuu Lappia kohti mentäessä. Poimulehti, Alchemilla vulgaris coll. Poimulehti jakaantuu kymmeniin pikkulajeihin. Varret rennosti kohenevia, usein karvaisia, 15 30 cm pitkiä. Varren tyvessä on pitkäruotisia, munuaismaisia, koristeellisia poimuttuneita lehtiä. Liuskat kolmiomaisia-pyörehköjä, hammaslaitaisia. Varsilehdet pienempiä. Kukinnot ovat tiheitä huiskiloita. Pienet, kellanvihreät kukat. Kukkii kesäheinäkuussa. Kasvupaikkoja kedot, niityt, lähteiköt ym. Yleinen koko maassa.
Metsäimarre, Gymnocarpium dryopteris Metsäimarre on matalakasvuinen, siro saniainen, vain 15 30 cm korkea. Lehtilapa vaakatasoinen, kolmiomainen. Himmeän vaaleanvihreä. Kasvaa lehdoissa, sammaleisissa havumetsissä, kivisessä maastossa. Yleinen koko maassa. Vadelma, Rubus idaeus Vadelma kasvaa 1-2 m korkeaksi pensaaksi. Ensimmäisenä vuonna versot ovat sinihärmäisiä, piikkisiä, aluksi ruohomaisen pehmeitä. Lehti on 2- tai 3-parinen, päätöparinen, ja lehdykät ovat alta siniharmaita. Toisena vuonna versot haaroittuvat ja muodostavat kukkia ja hedelmiä. Hyvänmakuiset hedelmät ovat joko punaisia tai keltaisia. Pensas kukkii kesä-heinäkuussa. Luonnossa vadelma kasvaa yleisenä koko maassa hakkuuaukeilla, teitten varsilla ym.
Nurmitädyke, Veronica chamaedrys Nurmitädyke on koristeellinen ruohomainen kasvi. Kukat ovat taivaansinisiä, suuria, tummajuovaisia, teriön nielu valkoinen. Kukkii toukokuusta elokuuhun. Viihtyy lähes kaikkialla. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaistuu pohjoiseen päin mentäessä. Vuohenputki, Aegopodium podagraria Vuohenputken varsi on uurteinen, ylempänä joskus haarainen, 0,5-1 m korkuinen. Lehdet ovat vaaleanvihreitä, alimmat pitkäruotisia, kolme kertaa kolmisormisia. Kukat valkoisia. Kukkii kesä-elokuussa. Nuoria lehtiä voi syödä pinaatin tapaan, ja vuohenputkea on joskus viljelty. Kasvaa lehdoissa, puistoissa, puutarhoissa, pellonpientareilla ym. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaistuu pohjoista kohti mentäessä.
Sinivuokko, Hepatica nobilis Sinivuokolla on karvainen, rento, 10 20 cm korkea varsi. Lehdet ovat talvehtivia, kolmiliuskaisia, pitkäruotisia, aluksi karvaisia, sitten kaljuja. Yläpinta on tummanvihreä, alapinta usein violetti. Kunkin varren päässä yksinäinen sininen tai sinivioletti kukka. Kehälehtiä yhteensä kuusi. Kukan alapuolella kolme verholehteä, jotka myöhemmin osittain ympyröivät kypsiä pähkylöitä. Sinivuokko aloittaa kukintansa huhtikuussa. Se kasvaa ravinteikkaissa metsissä ja lehdoissa, usein myös koristekasvi. Yleinen Etelä- Suomessa, harvinaisena Keski-Suomeen asti. Pohjoisemmat esiintymät ovat viljelyperäisiä. Humala, Humulus lupulus Humala kasvaa Mustanmäen talon raunioilla viljelyjäänteenä. Humalalla on useita metrejä pitkä varsi. Lehdet ovat suuria, leveän sormiliuskaisia, ylemmät lehdet kolme- ja alemmat viisiliuskaisia. Hedekukat pieniä, harmaanvihreitä. Emikukat ovat käpymäisinä kukintoina. Yleisesti viljelty koriste- ja hyötykasvi. Melko yleinen Etelä-Suomessa, harvinainen Keski- Suomessa Tornion seudulle asti.
Metsäorvokki, Viola riviniana Metsäorvokin lehtiruusukkeet lähtevät juurakon kärjestä. Ruusukkeen tyvestä kohoava varsi on 10 20 cm korkea. Se on pysty tai koheneva, lehdekäs. Lehdet ruodillisia, kaljuja, herttamaisia, nyhälaitaisia. Suurehkot kukat sinisiä. Alimmassa terälehdessä on valkoinen tyvi ja tummaa suonitusta. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvaa metsissä, lehdoissa. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Riidenlieko, Lycopodium annotinum Riidenlieko on varpumainen itiökasvi, jonka pääverso on suikertava, usein metrin mittainen, harvaan juurehtiva. Pääversosta kohoaa 10 20 cm korkeita, pystyjä, vaaleanvihreitä haaroja. Haaralehdet ovat jäykän suomumaisia, joka suuntaan sirottavia. Itiöpesäkkeet ovat suoraan haaran jatkeena perättömissä, pitkänomaisissa, yksittäisissä tähkissä. Kasvaa kosteanpuoleisissa havu- ja sekametsissä kautta maan.
Puna-ailakki, Silene dioica Puna-ailakilla on pysty, pitkä- ja pehmeäkarvainen, 40 60 cm korkea varsi, jonka latva on usein purppuransävyinen. Lehdet soikeita-leveän suikeita. Kukat viuhkana varren latvassa, suuria, ruusunpunaisia, joskus valkoisia. Terälehtiä viisi, syvähalkoisia. Kukkii kesäheinäkuussa. Kasvaa kosteilla niityillä, lehti- ja sekametsissä, joskus koristekasvina viljelty ja villiytynyt. Melko yleinen koko maassa. Kultapiisku, Solidago virgaurea Kultapiiskun varsi on pysty ja latvasta haarova. Lehdet ovat pitkiä, suikeita ja sahalaitaisia. Keltaiset kukinnot ovat pieninä terttuina varren ja haarojen latvassa. Kukkii heinäelokuussa. Kasvaa metsissä, mäenrinteillä, tienvarsilla. Yleinen koko maassa.
Metsäkorte, Equisetum sylvaticum Metsäkortteen verso on 15 25 cm korkea, latvatähkä käpymäinen. Kesäverso vihreä, kuusimainen, voi kasvaa lähes puolimetriseksi. Haarat toistamiseen haaraisia. Tupet väljiä, hampaat kasvaneet yhteen 3-6 liuskaksi. Kasvaa kosteissa metsissä, lehdoissa ym. usein taajoina, koristeellisina kasvustoina. Yleinen koko maassa. Rohtotädyke, Veronica officinalis Rohtotädyke on suikertavavartinen metsäkasvi, jolla on rento, suikertava, koheneva, tiheään karkeakarvainen varsi. Lehdet puikeita, harmaanvihreitä, parittain vastakkaisia, karheakarvaisia, ruodittomia, sahalaitaisia. Kukkaverso 10 15 cm korkea. Kukinto tiheä latvaterttu. Kukat vaaleansinisiä. Kukkii kesä-heinäkuussa. Kasvaa kuivilla rinteillä, kuivissa metsissä, hakkuuaukeilla, kedoilla ym. Yleinen Pohjois-Pohjanmaalle, harvinaisena Tornion seudulle asti.
Terttuselja, Sambucus racemosa Terttuselja on yleensä 2-3 m korkea pensas. Sahalaitaiset, hieraistaessa pahanhajuiset lehdet ovat suippokärkiset. Pienet kellanvihreät, 5-lukuiset kukat ovat tiheissä kukinnoissa. Kypsät marjat ovat kirkkaanpunaiset. Terttuselja ei ole meillä alkuaan luonnonvarainen vaan on viljellyistä pensaista villiytynyt lähimetsiin. Karhunputki, Angelica sylvestris Karhunputki on isokasvuinen putkikasvi, jolla on voimakas, ryydintuoksuinen juuri. Paksu, ontto varsi kasvaa 1,5-2 m korkuiseksi. Väriltään se on punakirjava, ylhäältä karvainen. Lehdet suuria, leveän kolmikulmaisia, 2-3 kertaa parilehdykkäisiä. Lehdykät kiiltäviä, kapean soikeita, sahalaitaisia. Lehtiruodit kouruisia. Kukat ovat valkoisia-punertavia. Terälehdet yhtä suuria, heteet silmiinpistävän pitkiä. Kukkii heinä-elokuussa. Kasvaa lehdoissa, korvissa, rannoilla, kosteilla niityillä ym. Yleinen suurimmassa osassa maata.
Lehtohorsma, Epilobium montanum Lehtohorsma on yleisimpiä horsmalajejamme. Varsi on pysty, kalju tai hienokarvainen, heikosti haaroittuva, 30 70 cm korkea. Lehdet vastakkaisia, soikeita, terävähampaisia, ruodittomia. Kukat pieniä, punavioletteja. Kukkii heinä-elokuussa. Kasvaa multavilla, varjoisilla, kivisillä mailla, lehdoissa, puutarhoissa, joutomailla. Yleinen Etelä- ja Keski- Suomessa, harvinaisena Oulun seudulle asti, satunnaisena pohjoisempanakin. Metsämaitikka, Melampyrym sylvaticum Metsämaitikka poikkeaa kangasmaitikasta pienempien kukkiensa perusteella. Kukat parittain, toispuoleisesti lehtihangoissa, munankeltainen. Yksivuotinen puoliloinen. Kukkii kesä-elokuussa. Kasvaa tuoreilla kankailla, lehtomaisissa metsissä, pientareilla ym. Kasvi mustuu kuivattaessa. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinainen pohjoisimmassa Suomessa.
Kangasmaitikka, Melanpyrum pratense Kangasmaitikka on kuivien ja tuoreiden kankaiden peruskasveja koko maassa. Kukat ovat toispuoleisesti pareittain tai yksittäin ylemmissä lehtihangoissa, väriltään vaaleankeltainen, valkotorvinen, joskus kokonaan keltainen tai harvoin purppuranpunainen. Kukkii heinäelokuussa. Kasvaa metsissä, kankailla, kallioilla, kuivilla niityillä. Koko kasvi mustuu kuivattaessa. Maitohorsma, Epilobium angustifolium Maitohorsman varret ovat jäykän pystyjä, usein punertavia, vuorottain, 50 150 cm korkeita. Lehdet ovat tiheässä, vuoroittain, 10 cm pitkiä. Varren latvassa pitkänä, tiheänä terttuna suuria purppuranpunaisia joskus vaaleanpunaisia tai valkoisia kukkia. Terälehtiä neljä. Kukat avautuvat järjestyksessä alhaalta ylöspäin. Kukkii heinä-elokuussa. Kasvaa hiekkaisilla tai kivisillä mailla, tienvarsilla, hakkuuaukeilla ym. Yleinen koko maassa.
Mustikka, Vaccinium myrtillus Mustikka on 20 30 cm korkea, pysty, monihaarainen varpu, jonka haarat ovat särmikkäitä, kaljuja ja vihreitä. Pienet, soikeat, sahalaitaiset ja ohut lehdet ovat vaaleanvihreitä ja muuttuvat syksyllä punaisiksi. Kukat aukeavat samaan aikaan kuin lehdet. Kellanvihreät tai punertavat ruukkumaiset kukat. Hedelmä on tavallisesti tummansininen, vahapeitteinen, vahapeitteen puuttuessa kiiltävä musta marja. Mustikka kukkii touko-heinäkuussa. Se on yleinen metsäkasvi koko maassa. Puolukka, Vaccinium vitis-idaea Puolukka on 10 20 cm korkea varpu. Maanalaisesta varrenosasta nousee pystyjä tai kohenevia lehdellisiä versoja. Vastapuikean pitkulaiset, ainavihannat, nahkeat lehdet ovat päältä tummanvihreitä, alta vaaleampia, tummapilkkuisia. Valkoiset tai punertavat, ruukkumaiset kukat ovat tiheissä latvatertuissa. Suora emi pistää esille kukasta. Marjat ovat kypsinä kirkkaanpunaisia, hapahkoja ja mehukkaita. Kukinta on kesä-heinäkuussa ja marjat kypsyvät elokuussa. Puolukka kasvaa yleisenä koko maassa kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä, etenkin mäntymetsissä.
Vanamo, Linnaea borealis Vanamo on koristeellinen ainavihanta varpu. Varsi on usein yli metrin pituinen, melkein langanohut, maassa suikertava ja juurehtiva. Pystyissä, 10 cm:n korkuisissa kukintoperissä on kaksi nuokkuvaa, ruusunpunaista, kellomaista kukkaa. Vanamon kukkien tuoksu on mieto, miellyttävän mantelimainen. Kukkii kesä-heinäkuussa. Vanamo kasvaa yleisenä koko maassa sammaleisissa havumetsissä. Kanerva, Calluna vulgaris Kanerva on varpukasvi, joka yleensä kasvaa laajoina, peittävinä kasvustoina. Varsi on pysty ja runsashaarainen, ja neulasmaiset lehdet ovat vastakkain ja tiheässä. Kukissa on neljä pientä terälehteä ja neljä sinipunaista verholehteä. Kukinta on heinä-elokuussa. Kanerva kasvaa karuilla metsämailla ja soilla yleisenä koko maassa.
Korpipaatsama, Rhamnus frangula Korpipaatsama on 2-4 m korkea iso pensas tai pieni puu. Ohuissa oksissa on lyijynharmaa kuori. Lehdet ovat vastapuikeita tai soikeita, tummanvihreitä, lyhytruotisia ja ehytlaitaisia ja paljaita. Pienet, kellanvalkeat, viisilukuiset kukat puhkeavat lehtihankoihin, ja niissä on hyvin pienet terälehdet. Myrkylliset marjat ovat aluksi punaisia, täysin kypsinä mustia. Korpipaatsama on Lappiin asti yleinen kosteissa metsissä ja rannoilla. Rätvänä, Potentilla erecta Rätvänällä on kapeat, pehmeät, maanmyötäiset tai kohenevat varret. Ne kasvavat 15 20 cm korkeiksi. Varsilehdet ovat kolmisormisia. Lehdykät ovat vastapuikeita ja kärjestä isohampaisia. Kukissa on neljä keltaista terälehteä, joiden tyvellä on kellanpunainen laikku. Kukkii kesä-elokuussa. Kasvaa niityillä, tuoreissa metsissä ja ahoilla. Yleinen koko maassa, lukuun ottamatta Pohjanlahden rannikkoalueita.
Aitovirna, Vicia sepium Aitovirnalla on hento, lähes kalju varsi, joka voi kasvaa yli puolimetriseksi saadessaan tukea ympäröivästä kasvillisuudesta. Varsilehdet ovat 6-8-parisia, kärhellisiä, lehdykät puikeita, kärkeä kohti kapenevia. Kukat violetteja-punavioletteja, lähes perättömiä, 2-5 yhdessä. Palot mustia. Kukkii kesä-elokuussa. Kasvaa niityillä, mäillä, rannoilla, lehdoissa, tuoreissa metsissä ym. Yleinen etelästä Oulun seudulle asti, pohjoisempana satunnainen. Kotkansiipi, Matteuccia struthiopteris Kotkansiipi on komea saniainen. Se muodostaa suppilomaisen kimpun. Kotkansiipi kasvaa kosteissa, varjoisissa metsissä ja lehdoissa. Se voi siellä täällä muodostaa mahtavia kasvustoja. Laji on Suomessa Vaasan korkeudelle yleinen, pohjoisessa Suomessa harvinainen.
Niittyleinikki, Ranunculus acris Niittyleinikin varsi on jäykän pysty, 30 50 cm korkea, haarova ja karvainen. Alimmat varsilehdet useimmiten sormiliuskaisia, ylemmissä vain joitakin liuskoja. Terälehtiä on viisi, kiiltäviä ja kirkkaankeltaisia. Kasvaa niityillä, hakamailla, laidunmailla, pihoilla, teiden varsilla. Yleinen koko maassa. Siankärsämö, Achillea millefolium Siankärsämön varsi on pysty, jäykkä, 20 40 cm korkea, pehmeän harmaakarvainen, latvasta hieman haarainen. Lehdet pitkänomaisia, pehmeänkarvaisia, kahteen kertaan pariliuskaisia. Mykeröt lukuisina pieninä huiskilomaisina ryhminä. Mykeröissä on yleensä viisi leveää, valkoista, kielimäistä laitakukkaa ja muutamia harmaanvalkoisia kehräkukkia. Toisinaan mykeröt ovat vaaleanpunaisia. Kukkii heinä-elokuussa. Kasvaa kuivilla rinteillä, niityillä, tienvarsilla. Yleinen koko maassa.
Ojakärsämö, Achillea ptarmica Ojakärsämö on siankärsämöä suurimykeröisempi. Varsi on pysty, läheltä latvaa haaroittuva. Lehdet ovat kapean suikeita, sahalaitaisia. Mykeröt senttimetrin levyisiä. Mykerön laidassa 8-10 leveää, valkoista laitakukkaa, jotka ympäröivät lukuisia harmaanvalkeita kehräkukkia. Kukkii heinä-elokuussa. Kasvaa mäenrinteillä, niityillä, ojanpientareilla, tienreunoilla ym. Melko yleinen koko maassa. Syysmaitiainen, Leontodon autumnalis Syysmaitiaisen varsi on pysty tai koheneva, rento, 15 30 cm korkea, lehdetön, haarova, hieman uurteinen. Varren tyvellä on ruusukkeena kaljuja, suikeita, harvaan pariliuskaisia lehtiä, liuskat kapeita, suippoja. Mykeröt yksittäin varren ja haarojen latvassa. Kukinnot keltaisia, kukat kielimäisiä. Uloimpien kukkien ulkopinnalla punainen viiru. Kukat tuoksuvat vaniljalta. Kukkii heinä-lokakuussa. Kasvaa niityillä, tienvarsilla, pihoilla, poluilla ja rannoilla. Yleinen koko maassa.
Huopa-ohdake, Cirsium helenioides Huopa-ohdakkeen varsi on pysty ja suora, niukkahaarainen, metrin mittainen, valkokarvainen. Lehdet ovat ehyitä tai liuskaisia, pitkiä, suikeita, laidoilta hienopiikkisiä. Varren latvassa 1-2 suurta, 5 cm leveää mykeröä, jotka muistuttavat partasutia. Kukat ovat voimakkaan purppuranpunaisia. Kukkii heinäkuussa. Kasvaa kosteilla metsä- ja niittymailla. Yleinen koko maassa. Heinätähtimö, Stellaria graminea Heinätähtimö on yleinen ja hentovartinen, voimakkaasti haarova, 30 50 cm korkea, kalju ja ympäröivään kasvillisuuteen tukeutuva. Lehdet ovat kapean suikeita. Terälehdet valkoisia, syvähalkoisia. Verholehdet ovat terälehtiä lyhyempiä, laidoilta karvareunaisia. Kukkii kesä-elokuussa. Kasvaa niityillä, tienpientareilla, metsänreunoissa, usein tiheinä kasvustoina. Yleinen koko maassa.
Pietaryrtti, Tanacetum vulgare Pietaryrtin varsi on jäykkä, pysty ja metriseksi kasvava. Lehdet ovat pariliuskaisia, liuskat suikeita, isohampaisia. Ryydintuoksuinen. Mykeröt lukuisia, tiheässä, nappimaisia. Kehräkukat ovat keltaisia, pieniä hunajantuoksuisia. Kukkii heinä-syyskuussa. Kasvaa tienvarsilla, pihoilla, pientareilla, rannoilla. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa Tornion seudulle asti, Lapissa satunnaisluonteinen. Korpi-imarre, Thelypteris phegopteris Korpi-imarteen lehdet ovat 15 30 cm pitkiä, alta tiheään valkokarvaisia, joten etäämpää ne näyttävät harmaanvihreiltä. Lehtilapa hieman kolmiomainen, parilehdykkäinen, alimmat lehdykät luonteenomaisen viiksimäisesti sojottavia. Kasvaa kosteilla, kivisillä metsämailla, usein tiuhoina kasvustoina. Yleinen lähes koko maassa.
Päivänkakkara, Leucanthemum vulgare Päivänkakkaran pysty, kalju varsi voi kasvaa puolimetriseksi. Lehdet ovat kielimäisiä tai tasasoukkia, isohampaisia. Suuri mykerö usein yksin varren latvassa. Laitakukat pitkiä, valkoisia, kielimäisiä. Kehräkukat auringonkeltaisia. Kukkii heinä-elokuussa. Kasvaa niityillä, tienvarsilla, kedoilla, metsänreunoissa, koristekasvina usein viljelty. Yleinen koko maassa. Hiirenvirna, Vicia cracca Hiirenvirnan varret ovat hienokarvaisia ja rentoja. Ne voivat kasvaa puolimetrisiksi ja tukeutua kärhillään ympäröiviin kasveihin. Lehdet ovat 10 12-parisia, kärhellisiä, lehdykät kapean soikeita, alapuolelta nukkaisia. Kukat tiheinä, varrellisina kukintoina, sinivioletteja. Palot vaaleanruskeita. Kukkii heinä-elokuussa. Kasvaa mäillä, rannoilla, tienvarsilla ym. Yleinen lähes koko maassa.
Sarjakeltano, Hieracium umbellatum Sarjakeltano on isokasvuinen, laajoja kasvustoja muodostava laji. Varsi on voimakas, pysty, metrin mittainen, latvasta haarova. Lehdet ovat lukuisia, tiheässä, ulospäisiä, suikeita, ehytlaitaisia tai pienihampaisia. Runsaslukuiset mykeröt varren latvassa sarjamaisena kukintona. Kukat kullankeltaisia, kielimäisiä. Kukkii heinä-lokakuussa. Kasvaa niityillä, mäenrinteillä, hakkuuaukeilla, tienvarsilla ym. kuivilla paikoilla. Yleinen suurimmassa osassa maata, Lapissa harvinainen. Harakankello, Campanula patula Harakankellon varsi on kalju, pysty, haarainen, puolimetrinen. Sen lehdet ovat ylempänä suikeita, lähempänä tyveä vastapuikeita, kaljuja, matalahampaisia. Kukat ovat tummanvioletteja, tummasuonisia, harsuna viuhkona. Kukat ovat avoimempia kuin muilla kellokasveilla. Kukkii heinäkuussa. Kasvaa niityillä, ojanpientareilla, tienvarsilla ym. Yleinen suurimmassa osassa maata, Lapissa satunnaisena.
Puna-apila, Trifolium pratense Puna-apilan pystyt varret ovat 20 35 cm korkeita, usein karvaisia. Lehdet kolmisormisia, ruodillisia. Lehdykät ovat soikeita-vastapuikeita, karvaisia ja niissä on usein nuolimainen, vaalea kuvio. Punavioletit kukat ovat tiheinä, soikeina kukintoina yksin tai pareittain. Kukkii lähes koko kesän. Kasvaa pelloilla, niityillä, tienvarsilla, pihoilla ym. Yleinen koko maassa.
SAMMALET Sammalet ovat rakenteeltaan yksinkertaisia ja pienikokoisia (yleensä 1-10 cm) itiökasveja, joilla on hyvin pienet lehdet tai ei varsinaisia lehtiä lainkaan. Niillä ei ole juuria eikä johtojänteitä, vaan ne ottavat tarvitsemansa veden ja ravinteet suoraan ulkopintansa läpi. Suomesta tunnetaan 661 lehtisammalta, 119 maksasammalta ja 2 sarvisammalta. Sammalia esiintyy hyvin erilaisissa elinympäristöissä, mutta kosteus on monille sammalille tärkeä elinympäristön ominaisuus. Ravinnonottotavan ja juurettomuuden ansiosta sammalia esiintyy myös sellaisilla paikoilla, joissa juurelliset putkilokasvit eivät yleensä menesty, kuten kivillä, jyrkänteiden seinämillä ja lahopuulla. Seuraavia sammaleita löytyy Kolmisoppisen metsäpolun varrelta. Poikkeamalla polulta ja kiertelemällä metsässä, löytyy alueelta monia muita sammaleita sekä seuraavien sammaleiden (rahkasammal, karhunsammal, lehväsammal, kynsisammal) eri lajeja. Lehväsammal Karhunsammal
Kynsisammal Metsäkerrossammal Rahkasammal
Sulkasammal Seinäsammal