KIVIMÄENPUISTON ALPPIRUUSUTARHA

Transkriptio

1 KIVIMÄENPUISTON ALPPIRUUSUTARHA Tervetuloa vuonna Kivimäenpuistoon rakennettuun Alppiruusutarhaan. Alppiruusutarhan tarkoituksena on esitellä kotimaisia rhododendronlajikkeita. Kanervakasviheimon (Ericaceae) Rhododendron-suku on kasvikunnan suurimpia sukuja. Suvun tieteellinen nimi muodostuu kreikan kielen sanoista rhodon ja dendron, jotka merkitsevät ruusua ja puuta. Suomeksi suvun nimi on alppiruusut ja atsaleat. Suurin osa rhododendronsuvun lajeista on kotoisin pohjoisen pallonpuoliskon vuoristoisilta alueilta, kuten Himalajalta ja Itä-Aasiasta. Kotimaisien alppiruusujen eli marjatanalppiruusujen jalostus alkoi Helsingin yliopistolla 1973 ja lajikkeita on tähän mennessä nimetty yhdeksän kappaletta. Ne kaikki menestyvät Keski-Suomea myöten ja suurin osa selviää ongelmitta myös Oulun korkeudella. Alppiruusu viihtyy parhaiten kosteassa, kuohkeassa turvepitoisessa hapahkossa maassa ja suojaisella varjonpuoleisella seinustalla tai harvahkossa mäntymetsikössä. Matalajuurisena kasvina alppiruusu pitää aluskasvillisuudesta, joka suojaa sen juuristoa liialliselta maan jäätymiseltä ja kesällä varjostaa maan pintaa vähentäen haihtumista ja juurien kuivumista.heinän juuristokilpailua alppiruusu ei kuitenkaan siedä. Kestävät kotimaiset alppiruusutkin menestyvät ja kukkivat vain oikeaan paikkaan istutettuina. Kauneimmillaan Kivimäenpuiston- Alppiruusutarha on toukokuun lopulta kesäkuun puoleenväliin, jolloin suurin osa alppiruusuista on kukassa. Toivotamme sinulle viihtyisiä hetkiä kotimaisten alppiruusulajikkeiden tunnelmissa!

2 B A I H C G E D G F

3 A `St. Michel (Mikkeli) Kukka on nuppuasteella vaaleanpunainen, auetessaan lähes valkoinen, vaaleanvihreä pilkkuinen. Lajike on kotimaisista alppiruusuista talvenkestävin ja se kukkii kotimaista alppiruusuista viimeisenä, juhannuksen tienoilla. Pensas on tuuhea ja hyvin haarova. Lehdistö on tummanvihreä. Nuoret versot ja lehtien alapinnat ovat vaalean nukan peittämiä. Kasvukorkeus 1,5-2 m. Lajike on nimitetty Mikkelin kaupungin mukaan. B `Haaga` Kukkatertut ovat suuret, voimakkaan vaaleanpunaiset, tummatäpläiset. Kukinta kesäkuun puolivälissä. Pensas on ystykasvuinen, säännöllisen pyöreä, runsaasti haarova. Lehdistö on kaunis kiiltävän vihreä. Kasvukorkeus 1,5-2 m. `Haaga` on saanut nimensä Laajasuonpuiston kotikaupunginosan mukaan.

4 C `P.M.A.Tiderstedt` Valkoisissa kukissa on tummanpunaisia täpliä. Pensas on harvahko ja pystykasvuinen. Lehdet ovat tummanvihreät ja kaljut. Kasvukorkeus yli 2 m. Lajike on saanut nimensä professori P.M.A. Tigerstedtin mukaan tämän omalle suosikkialppiruusulle. D Pekka` Kukkatertut ovat täyteläiset, väriltään hennon vaaleanpunaiset. Kukkii runsaasti kesäkuun puolivälissä tai sen jälkeen. Nuput ja uusi kasvusto on ruskehtavan nukan peitossa. Lehdistö on kauniin kellanvihreä. Yksittäinen lehti on pitkänpyöreä ja suuri, jopa 20 cm pitkä. Pensas on kasvutavaltaan tanakka ja haarova, täysikasvuisena se on hyvin suurikokoinen. Vallankin nuorena se kasvaa voimakkaasti kasvukorkeus jopa 3 m, samoin leveys. Lajike on nimetty puutarhaneuvos, kaupunginpuutarhuri Pekka Jyrängön muistoksi.

5 E `Helsingin Yliopisto` Kukat ovat vaaleanpunaiset, oranssipilkkuiset ja vahamaiset. Kukinta ajoittuu kesäkuun alkupuolelle. Pensas on pystykasvuinen, lehdistöltään kiiltävän vihreä. Nuorissa taimissa on punertava sävy. Kasvukorkeus n.2 m. Helsingin yliopiston 350-vuotisnimikkolajike v F Elviira` Kotimaisista alppiruusuista ensimmäisenä touko-kesäkuussa kirkkaan-punaisin kukkiva lajike. Yksittäinen kukka on leveän kellomainen. Yhdessä kukinnossa kukkia on 6-10 kpl. Kasvusto on tiheä, hyvin haarova, versot ovat lyhyitä ja tukevia. Lehdet ovat pieniä, tummanvihreitä ja kovia. Aikaisen `heräämisen` vuoksi lajike on arka kevätauringolle. Kasvukorkeus n.50 cm. `Elviira` on saanut nimensä jalostaja Marjatta Uosukaisen isoäidin mukaan.

6 G `Hellikki` Kukat ovat tumman punavioletit, kukinnan edistyessä hieman vaalenevat. Kukinta on runsas ja näyttävä. Pensas on pyöreähkö ja hyvin haarova. Lehdet ovat päältä tummanvihreät ja alta vaaleanukkaiset samoin kuin nuoret versot ja nuputkin. Lajike on hyvin arka kevätauringolle ja vaatii ehdottoman varjoisan paikan. Kasvukorkeus 1-1,5 m. `Hellikki` on saanut nimensä jalostaja Marjatta Uosukaisen äidin mukaan. H `Kullervo Kukinnot ovat tuuhean pallomaiset. Kukat ovat nuppuasteella punaiset, aluksi punertavat ja auetessaan lähes valkoiset. Kukkien värin voimakkuuteen vaikuttavat erilaiset kasvuolosuhteet. Pensas on pienikokoinen, muodoltaan pyöreä. Nuori kasvusto on hohtavan vaalean nukan peittämä. Vanha lehdistö on voimakkaan vihreä, alta ohutnukkainen. Kasvukorkeus 1m. Nimensä `Kullervo` sai Kalevalasta ja Sibeliuksen sävellyksestä.

7 I `Pohjola`s Daughter` (Pohjolan tytär) Kukkatertut ovat löysät ja hiukan nuokkuvat. Suuret aaltoreunaiset kukat ovat nuppuasteella voimakkaan violetinpunaiset, ja muuttuvat auetessaan hennon vaaleanpunaisesta lähes valkoiseksi. Kukan sisällä on ruskeita tai vihreitä täpliä. Terälehdet ovat aaltoreunaiset. Pensas on erittäin tuuhea ja alhaalta asti hyvin haaroittuva. Kasvutavaltaan se on ryömivä ja pyöreä. Nuoret versot ja lehtien alapinnat ovat nukkaisia. Lajike vaatii ehdottomasti varjoisan kasvupaikan. Kasvukorkeus n.1 m, leveys voi olla jopa 3 m. Nimi juontuu Kalevalasta ja Sibeliuksen musiikista.