Reijo Miettinen reijo@tampereenmaratonklubi.info 51 ½v ammattisotilas Niinisalosta (kapteeni). Maratonharrastuksen aloitin alkuun menemällä työnantajan tukemalle kuntoremontille ja seuraavana vuonna tarjottiin
mahdollisuutta valmentautua työporukalla Helsinki City maratonille. Ensimmäinen maraton tuli juostua 2002 (HCM 4:59:24) ja sen jälkeen jäin "koukkuun". Tällä hetkellä (tammikuu 2017) juostuja maratoneja on 57 kpl ja kaikissa maratoneissa tavoitteena on maaliin pääsy. Puolikkaitakin olen juossut, mutta niitä vain 18 kpl. Tällä hetkellä juoksen n. 4-5 maratonia/vuosi ja tavoite on juosta sata maratonia ennen kuin täytän 100v. Olen osallistunut kahdelle eri maratonkoululle, yhden kävin Teskun maratonkoulussa muistaakseni 2003 ja sitten myös Antti Hagqvistin Kankaanpään maratonkoulussa. Varalan maratonkoulussa 2011-2012 toimin apuvalmentajana. Vuodesta 2012- eteenpäin vuosittain varsinaisena valmentajana. Vuoden 2013 alusta pääsin/jouduin Tampereen Maratonklubin johtokuntaan ja siellä vastuualueena Heiaheia -sovellus, sekä Maraton että Hiihtokoululaisille -sovellus admininä. Ennätykset: Maraton 2003 netto 4:25:24 Puolimaraton 2003 netto 01:54:23 Siviili minä: Ammattisotilas, sääosaston johtaja, varusmiesten kouluttaja, käytännössä vedän sääaliupseerikursseja keväisin 4 kk ja syksyllä 4 kk. Armeijan puolesta olen käynyt myös ns. testaaja-kurssin Urheilukoulussa ja otan sekä palkatulta henkilökunnalta kuin varusmiehiltä kuntotestejä vastaan oman työn ohessa. Testit ovat: polkupyöräergometritesti, cooper ja lihaskuntotesti. Juoksen sen minkä ehdin ja mm. Kankaanpään 13 vuotta kestäneessä Talvijuoksusarjassa olen juossut 78 osakilpailua 80 mahdollisesta kilpailusta. Yksi jäi väliin vuonna 2005, kun olin Rovajärvellä samaan aikaan, seuraava jäi väliin kun olin Etelä-Afrikassa marraskuussa 2012. Maratonien lisäksi myös juoksen myös Pirkan hölkkää 33 km, tällä hetkellä juostuna 15 kpl peräkkäin. Työmatkoja pyrin juoksemaan ja olen liikunnan suhteen kaikkiruokainen. Lisäksi vedän Riikka Rajalan kanssa ns. nautiskelijalenkkiä sunnuntaisin Nokian Edenistä. Pitkäkestoinen 3 h lenkki, vauhdin ollessa nopeimmillaan 9 min/km. 3h aikana ehdimme juosta n. 19,5 km -20 km. Eli vauhti on maltillinen.
Petri Juuti petri@tampereenmaratonklubi.info p. 040 557 5632 Olen varsin tyypillinen maratoonari (s.1966), sillä aloitin kuntoremontin 40v synttäreiden lähestyessä. Nyt maratonharrastusta on takana noin kahdeksan vuotta ja juostuja maratoneja yli 120. Ensimmäisen maratonin juoksin Yyterissä 16/05/2009 aikaan 4:18. Ajat ovat klubiin liittymisen jälkeen parantuneet mukavasti. Tämänhetkiset ennätykseni ovat puolimaratonilta (Eliksia hölkkä 2013) 1:30 ja maratonilta 3:12 (Tallinnan maraton). Parhaat saavutukseni ovat mielestäni veteraanien SM-maratonin joukkuekisan pronssi 2012 ja kulta 2015 & 2016 maratonklubin joukkueessa, Cooperissa 3 200 metrin rajan saavuttaminen aikuisena sekä pääsy juoksemaan Bostonin maratonille 2014 ja 2016. Juoksuharrastuksen uudelleenaloittamisen jälkeen paras
päätös on ollut Tampereen Maratonklubiin liittyminen. Päädyin reilu viisi vuotta sitten klubin puheenjohtajaksi ja sitä kautta mukaan maratonkoulun valmentajaksi nyt jo yhdeksänteen kouluun. Siviiliminäni on töissä - sen minkä juoksuharrastukselta ja klubitoiminnalta ennättää - tutkijana erikoisalueinaan ympäristöhistoria, tekniikan historia ja Suomen historia. Asun Kangasalla ja harrastan juoksun lisäksi elokuvia, kirjallisuutta ja matkailua. Myös mm. pyöräily ja patikointi kuuluvat harrastuksiin. Minut löytää koulupäivien lisäksi parhaiten yhteislenkeiltä ja omilta maratoneiltamme. Juoksukoulussa vastaan etupäässä siitä, että homma pyörii, vastuut ovat selvät joka suuntaan ja että kaikilla olisi hyvä mieli. Eli jos on kritiikkiä niin petri@tampereenmaratonklubi.info palvelee :) Motto: Aina on hyvä juoksusää Juostaan yhdessä!
Riikka Rajala riikka@tampereenmaratonklubi.info p.050 303 3044 Ystäväni kertoi minulle mystisestä juoksuklubista, jonka jäsenyyteen vaadittiin maraton. Lähdin tavoittelemaan tuon klubin jäsenyyttä ja sain sen ensimmäisen maratonini jälkeen vuonna 2011. Maratoneilla aikatavoitteeni on aina ollut hengissä maaliin eli pikajuoksun ja minuuttipelin olen jättänyt juoksijoiksi syntyneille tai muuten nopeammasta menosta selvästi nauttiville. Sen sijaan minut tapaakin sunnuntaisin klubimme Nautiskelijoiden lenkillä (lähtö Eden takaovet klo 10, omat heiaheia ja face-sivut). Se on viikon pitkä lenkki hyvässä seurassa. Liian nopeat menijät potkaistaan Nautiskelijoista surutta pois. Heille on klubissamme omia vauhtiryhmiä. Omasta juoksu-urastani olen ajatellut, että minulle riittää yksi maraton vuodessa tahti. Olen myös Tampereen maratonklubin johtokunnan jäsen ja Tampere maratonin kilpailunjohtaja. Tampere maraton on
vakiintunut noin 1000 juoksijan tapahtumaksi ja se järjestetään talkoovoimin. Saamme paljon palautetta juoksijoilta kannustavasta ilmapiiristä. Tampere Maraton 2017 on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa.
Riikka Lankinen riikka.lankinen@gmail.com 0400 485 113 "Kun sä täytät 40-vuotta, sun kunto romahtaa hiljalleen, ellet harrasta viitenä päivänä viikossa jotain liikuntaa." Tämän faktan sain kuulla muutamia vuosia sitten leikkipuistossa, sen kaiken muun jorinan lomassa, yhden arvostetun suomalaisen yhtiön omistajalta. Tämä mies oli tosi hyvä tyyppi, viiden lapsen isä ja puhui aina rehellistä asiaa. Sanat kolahtivat tosi syvälle. Opiskeluaikana (eli huomattavasti nuorempana kuin tuolloin ja nyt) tykkäsin juosta paljonkin omaksi ilokseni ja työelämässä kävin viikottain iltarasteilla, uin, jumppasin, pyöräilin jne., kunnes satutin selkäni. Paha välilevynpullistuma lamaannutti täysin, mutta yllättäen esikoisen raskausaika poisti kivut, joista kuitenkin jäi niin huono olo, etten uskaltanut liikkua enää lainkaan. Pian esikoisen jälkeen syntyi
vielä kaksi lasta lisää, kunnes olinkin jo hyvin huonossa kunnossa, väsynyt ja ylipainoinen. Kuopuksen vauvavuoden jälkeen olin niin uupunut ja huonovointinen, että päätös paremmasta arjesta ei ollut vaikea tehdä. Ilmoittauduin silloiseen 2014 maratonkouluun jo useita kuukausia etukäteen ja siltä seisomalta aloitin kävelemällä. Kävelin kesän 3kk neljänä päivänä viikossa vähintään tunnin reippaita lenkkejä ja tein lihaskuntoa. Sain rakennettua pientä peruskuntopohjaa, sekä pudotettua painoa. Syksyllä alkoi uusi elämä, josta edelleen nautin jokainen päivä. Uusi elämä tarkoitti tavoitteellista juoksuharrastusta. 9 kk aloittamisesta juoksin ensimmäisen maratonini Tukholmassa tasan 4 h aikaan. Sen jälkeen puolimaratonin aikaan 1:40 h, joka on edelleen itselleni suuri arvoitus miten sen tein. Tai ehkä kuitenkin suuri kiitos maratonkoulun valmentajalleni ja täydellisille ohjeille. Perheellisenä aika on tiukalla koko ajan, joten koitan yhdistää harjoituksia tehtäväksi myös yhdessä lasten kanssa. Nyt 3,5 vuotias kuopuskin jo pyöräilee itse eli juoksukärryt jäänevät tulevana keväänä pois. Lasten kanssa liikkuminen on ollut hauskaa ja uskon saaneeni tartutettua myös heihin liikkumisen ilon. Rehellisesti eniten kuitenkin nautin hyvistä treeneistä ja kivoista yhteislenkeistä hyvällä porukalla. Maratonklubin juoksukaverit ovat vertaansa vailla. Juoksukoulun valmentajana toivon ammentavani tämän positiivisen juoksemisen ilon lisäksi ennen kaikkea oikeita tapoja ja neuvoja juoksuharjoituksiin sekä -tekniikkaan. Itselleni on ollut lisäksi tärkeää kuulla kokeneempien neuvoja ja mielelläni siirrän tätä tietoa myös eteen päin.
Matti Borg matti.borg@helminauha.fi 050 522 2959 Muutamia juttuja pitää tehdä, ennen kuin täytän 40. Näin ajattelin, kun siihen rajapyykkiin oli vielä jokunen vuosi aikaa. Yksi niistä oli maratonin juokseminen. Se tavoite meni hiukan pitkäksi mutta toteutui kuitenkin vielä samana vuonna, jolloin olin tuon iän saavuttanut. Tai osittain se oli kyllä enemmän raahautumista kuin juoksemista, mutta kaikki lasketaan. Vuosi oli 2006 ja silloinen Tampere-maraton. Tästä kaikesta voi päätellä, että olen syntynyt vuonna 1966 eli viime vuonna tuli 50 täyteen. Toisen maratonin juoksin vasta kolme vuotta myöhemmin, ei niin että olisi mitään kammoa tullut, mutta tavoite oli saavutettu ja nälkä
vähäksi aikaa tyydytetty. Se oli samaisen klubin järjestämä Varalan 100-vuotisjuhlamaraton. Sen jälkeen innostuin myös liittymään klubiin, ja sitten onkin menoa riittänyt. Klubiin liittyminen onkin muuten parasta, mitä minulle on tapahtunut ainakin viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Huippuhetkistä voisi kisamenestyksen osalta mainita vaikka viimevuotisen joukkue-sm-kullan yhdessä Petrin ja Veikon kanssa, eli ollaan noin niin kuin vaatimattomasti sanottuna Suomen parhaat viisikymppiset. Pahasti kilpailuhengen puraisemana on muutenkin ollut hienoa huomata, että sopivat kisat valitsemalla voi ihan menestyäkin. Kisojen lisäksi klubitoiminta on tuonut mukanaan paljon hienoja reissuja ja kokemuksia ihan tavallinen sunnuntailenkkikin kohottaa mieltä kummasti lähtötilanteesta riippumatta. Niitä lenkkejä on tehty paljon ja monenlaisissa olosuhteissa. Asun Kangasalla Tampereen rajan tuntumassa ja olen ammatiltani kääntäjä ja tulkki. Juoksun lisäksi mainittakoon liikunnallisista harrastuksista mm. hiihto ja uinti. Sen lisäksi vietän suuren osan valveillaoloajastani polkupyörän selässä, enimmäkseen ns. hyötyliikuntana, mutta kerran vuodessa menen myös pienen triatlonkisan. Liikunnan lisäksi harrastan musiikkia (laulua), lukemista ja kirjoittamista (jos joskus ehdin). Kuvaksi valitsin tuollaisen muutaman vuoden takaiselta sauvakävely- (ja sienestys-)vaellukselta otetun muistutukseksi (vaikkapa itselleni), ettei sitä nyt aina tarvitse niin veren maku suussa mennä Motto: Mahdottomat asiat ovat sitä varten, että ne tehdään mahdollisiksi.
Martta Rajalahti Tavoitat parhaiten somesta (face, HeiaHeia) tai sitten p. 040 824 8772 Lapsuus- ja nuoruusvuosina harrastin kilpajuoksua ja -hiihtoa. Uudelleen herännyt n. 20 vuoden tauon jälkeen. Juoksukoululainen vm. 2015, minkä jälkeen laji ja seuran toiminta ovat vieneet mennessään. Hyvin ehtii vielä! Tämä on siitä kiitollinen laji, että siinä nuortuu vuosi vuodelta ainakin, jos mitataan metabolista ikää Mottojani: Hymyile, olet piilokamerassa! Whether you think you can or think you can t, your re right
Jari Rauhala Olen Jari Rauhala ja aloittanut juoksuharrastuksen keväällä 2012, jolloin syksyllä juoksin ensimmäisen maratonin Espoossa aikaan 4.17,42. Maratonkoulun kävin vuonna 2013 2014 Tukholma ryhmässä ja toukokuussa 2014 käytiin juoksemassa Tukholman maraton. Juoksuharrastus on sujunut ihan mukavasti muutamista vaivoista huolimatta, mutta enemmän tämä harrastus on antanut kuin ottanut. Yleisolotila on parantunut peruskunnon kohoamisen myötä ja päivittäisistä toimista suoriutuu paljon helpommin kuin ennen. Juoksusta tykkään erityisesti sen helppouden takia, lenkille on helppo lähteä kotiovelta ja jos haluan voin mennä ryhmän kanssa juoksemaan pitkistä ja samalla voi jutella ja rupatella. Tervetuloa kokemaan juoksemisen ilo.
Tommi Sappinen sappinent@gmail.com Olen nelikymppinen (s.1974) viime vuosina jälleen juoksemisen ilon löytänyt ennätysten perässä juoksija. Aamulenkkini juoksen Pinsiön kauniissa harjumaisemassa kotiväen, 5-vuotiaan tytön, 3-vuotiaan pojan ja vaimon, vielä nukkuessa. Töissä käyn Tampereella. Nuoruudessa harrastin jääkiekkoa ja juoksua. Juoksu jäi kuitenkin totaalisesti vuonna 1992 ja jääkiekko vuotta aikaisemmin.
Ensimmäinen maratonkokeilu oli 2002 HCM, joka oli jonkun vedon seurauksena. Juoksu oli sen verran huono kokemus (aika 4.20 + kaikki mahdolliset ensikertalaisen virheet), että juoksu jäi taas unholaan. Vuonna 2007 elämä alkoi tuntua tylsältä ja kun peilistäkin katsoi makean elämän turvottanut keski-ikäinen väsynyt mies, oli aika tehdä asialle jotain. Päätös osallistua 2008 Tukholman maratonille syntyi. Maratoneja olen juossut sen jälkeen yhteensä 22 ja puolikkaita saman verran. Vuoden 2012 Tukholman jälkeen kaipasin vaihtelua treenaamiseen ja samalla asetin tavoitteeksi alittaa 3h maratonilla vuonna 2014 (joka Riiassa toteutui ajalla 2.56.). Tuolloin tein yhden parhaimmista päätöksistäni, päätin osallistua maratonkouluun. Harjoitteluun tuli enemmän suunnitelmallisuutta ja monipuolisuutta, vauhtia otettiin kevyiltä ja pitkiltä lenkeiltä pois ja kilometrejä alkoi kertyä. Sunnuntain pitkät lenkit muuttuivat säännöllisiksi, porukassa juostessa ne ovat oikeastaan parasta PK kauden harjoittelussa! Erilaisia persoonia on paljon, joten tylsää ei niillä lenkeillä tule Motto: Pain is temporary but victory is forever!
Veikko Punkka punkka@iki.fi p. 050 487 2980 Kun on hidas juoksija, kuten minä täytyy tunnustaa tosiasiat ja keskittyä pidemmille matkoille, joilla voi harjoittelulla saavutetulla kestävyydellä kompensoida jonkin verran vauhdin puutetta. Suunnistus, hiihto ja vaeltaminen olivat lajejani kunnes 90-luvun loppupuolella pääsin toisen asteen ulkojäsenenä seuraamaan maratonkoulua ajatuksena tehostaa ja motivoida suunnistukseen liittyvää juoksuharjoitusta. Ensimmäisen maratonini juoksinkin Tukholmassa 1997 naisten maratonkoulun järjestämällä matkalla. Myöhemmin samana vuonna tuon maratonkoulun alumnit perustivat nykyään Tampereen Maratonklubina tunnettu yhdistys. Seuraavana vuonna yritin harjoitella testien mukaan annettuja ohjeita huomioiden, mikä minun kohdallani tarkoitti harjoittelemista vähemmän ja hitaammalla vauhdilla. Tämän seurauksena vuoden 1998 Tukholman maratonilla aikani paranikin yli 12 minuuttia. Tuon jälkeen useampana vuotena juoksin yhden tai kaksi maratonia varsin vaihtelevalla menestyksellä. Harjoitteluni oli varsin tasapainoista laiminlöin sekä laatua että määrää. Tulokset eivät vain tahtoneet parantua.
Muistuttaakseni itseäni opeista, jotka kyllä tiesin, mutta joita en tahtonut noudattaa kävin maratonopiston ja kunnianhimoisesti asetin siellä itselleni tavoitteeksi juosta Bostonissa maratonin. Muutin harjoitteluani annettujen ohjeiden mukaisesti, mutta kunnolla aikani alkoivat paranemaan vasta kun perheeseemme hankittiin vuonna 2009 koira, jonka lenkittäminen jäi minun vastuulleni. Koiran avulla harjoittelussani sekä laatu että määrä alkoivat parantua ja sen seurauksena tuloksetkin. Vuonna 1998 tekemäni maratonennätyksen rikoin syksyllä 2010 ja seuraavana keväänä voitin ensimmäistä kertaa maratonin (Kemin Arktinen jäämaraton) ja saavutin Tukholmassa Bostoniin kvalifioivan ajan. Bostonissa olinkin ankarasta helteestä (+32 C) huolimatta tai kenties siitä johtuen keväällä 2012 nopein suomalainen. Juostujen maratonien määrä on tämän jälkeen vähitellen kasvanut. Suurin osa näistä tosin juostiin aikaa tavoittelematta enemmänkin pitkinä harjoituslenkkeinä. Ennätyksetkin ovat parantuneet sen verran mukavasti, ettei suuria muutoksia harjoitusohjelmaan ole vielä tarvinnut suorittaa. Viime vuonna tuli tavoitettua sadan maratonin rajapyykki. Tänä vuonna on tarkoitukseni edelleen selkeyttämään palauttavien ja kehittävien lenkkien eroa ja pyrkiä kehittämään kestävyyttä vauhtia menettämättä. Motokseni olen jonkin aikaa sitten varastanut toteamuksen, jonka mukaan Kun harjoittelee niin paljon kuin pystyy (vaan ei yhtään enempää) ja niin hyvin kuin osaa niin saavuttaa ne tulokset mitkä ansaitsee.