Raportti 29.5.2015 Kinnulan Hautakankaan tuulivoima-alueen metsäkanalintujen soidinpaikkaselvitys 2015 Espoo 2015
1 Kannen kuva: Ukkometson hakoma, lumen taittama rämemännyn latva Ruotesuolla. Matti Sissonen Karttakuvat: Faunatica Oy Pohjakartat ja ilmakuvat: Maanmittauslaitos Kirjoittaja: Toimittaja: Kiitokset: Matti Sissonen Elina Manninen Kalle Sivill (Winda Power Oy)
2 Sisällysluettelo Tiivistelmä... 3 1. Johdanto... 4 2. Tulokset... 5 3. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset... 10 4. Kirjallisuus... 12 Liite 1. Menetelmäkuvaukset... 13 Liite 2. Selvityksen metsäkanalintujen esittelyt... 14
3 Tiivistelmä Kinnulan Hautakankaalle suunnitellulla tuulivoima-alueella selvitettiin metson, teeren sekä riekon soitimien ja reviirien sijainnit keväällä 2015. Selvitys tehtiin kolmella maastokäynnillä 18.3., 21.4. ja 2.5.2015. Työn tilasi Winda Power Oy ja toteutti Faunatica Oy. Hankealueella on suurella todennäköisyydellä metson soidinpaikka Ruotesuon alueella, jossa oli metsohavaintojen tihentymä. On mahdollista, että myös hankealueen aivan pohjoisimmassa osassa on soidinpaikka. Ruotesuon alueella Kotasaareen rakennettava voimala (voimalapaikka nro 5) saattaa aiheuttaa metsolle haittaa. Tätä voimalapaikkaa olisi suositeltavaa siirtää lähemmäs olemassa olevaa tielinjaa ja jos mahdollista, niin jo valmiille hakkuuaukolle. Näillä minimoitaisiin alueen pirstoutuminen ja metsolle sopivan elinympäristön jääminen voimalapaikan rakennusalan alle. Vaikka pohjoisimman voimalan (nro 1) koillispuolisessa maastossa ei varmistunutkaan metson soidinta, on suositeltavaa sijoittaa voimala paikalla olevalle valmiille hakkuuaukolle, lähelle suunniteltua sijaintia, tai vaihtoehtoisesti siirtää sitä n. 200 m etelään, lähemmäksi sille johtavan metsäautotien päätekohtaa. Muut voimalat eivät haittaa metson elinoloja. Kuitenkin nekin olisi suositeltavinta sijoittaa mahdollisimman lähelle valmista tieuraa metsämaiseman pirstoutumisen estämiseksi. Hankealueen teeren soitimet ovat laajoilla avohakatuilla alueilla. Havaitut yksilömäärät olivat pieniä. Kahden lounaisimman voimalapaikan välisellä hakkuuaukealla soidinsi vähäinen määrä teerikukkoja. Mikään voimalapaikka ei sijoitu havaintojen mukaan soitimen välittömään läheisyyteen. Näin ollen hankealueen negatiiviset vaikutukset teereen ovat luultavasti hyvin vähäisiä. Selvityksessä saatiin vain yksi havainto riekosta. Yleispiirteisesti hankealueella on riekolle hyvin soveltuvia elinympäristöjä varsin vähän. Toisaalta alueella olevilla matalaa lehtipuutaimikkoa kasvavilla hakkuuaukeilla ilmeisesti ruokailee ainakin talvisin riekkoja. Merkittävin potentiaalinen pesimäreviirialue riekolle lienee Matoneva. Sen luoteispuolelle suunniteltava lähin voimala ei kuitenkaan luultavasti haittaa riekon elinoloja.
4 1. Johdanto Kinnulan Hautakankaalle (kuva 1) suunnitellulla tuulivoima-alueella selvitettiin metson, teeren sekä riekon soitimien ja reviirien sijainnit keväällä 2015. Selvitys tehtiin kolmella maastokäynnillä 18.3., 21.4. ja 2.5.2015. Työn tilasi Winda Power Oy ja toteutti Faunatica Oy. Tavoitteena oli selvittää, sijoittuvatko suunnitellut voimalat metsäkanalintujen soidinpaikoille tai reviireille. Selvityksen perusteella annetaan suosituksia voimaloiden sijoittelusta niin, etteivät ne uhkaa metsäkanalintujen elinoloja. Selvityksessä käytetyt menetelmät on kuvattu liitteessä 1. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti.
5 2. Tulokset 2.1. Metso Hankealueelta tuli melko runsaasti metsohavaintoja, mutta niiden perusteella ei voida päätellä tarkkaa soidinpaikka. Hankealueella on kuitenkin suurella todennäköisyydellä metson soidinpaikka Ruotesuon alueella, jossa oli metsohavaintojen tihentymä. On myös mahdollista, että hankealueen aivan pohjoisimmassa osassa on soidinpaikka. Hankealueelta löytyi ensimmäisellä käynnillä 18.3.2015 metsokukon siivenvetojälki pohjoisimman voimalapaikan (nro 1) koillispuolelta ojitetulta rämeeltä. Paikalla oli myös runsaasti hakopuita. Tältä alueelta ei myöhemmillä käynneillä kuitenkaan löydetty metsoista uusia merkkejä, jotka olisivat viitanneet soitimeen. Metsokukot saattavat soidintaa muuallakin kuin varsinaisella soidinpaikalla ja ottaen huomioon havainnon melko aikaisen ajankohdan, näyttäisi siltä, että havaintoa ei ole syytä tulkita varmaksi merkiksi soidinpaikasta. Sinänsä havaintopaikan biotooppi on metson soidinpaikaksi soveltuvaa ojitettua rämettä. Alueelta löytyi 2.5. Matonevan kaakkoislaidalta tuoreet, pedon kynimät koppelon höyhenet. Ruotesuon alueelta löytyi selvä metsohavaintojen tihentymä. Kuitenkaan paikalla ei millään käyntikerralla nähty useampia metsoyksilöitä yhtä aikaa, vaan havainnot koskivat yksittäisiä kukkoja ja koppeloita. Havaintojen perusteella voidaan kuitenkin arvioida soitimen olevan lähialueella. Kotasaaressa olevan voimalapaikan (nro 5) lähistöltä löytyi useita metsojen hakomispuita. Kyseisen voimalapaikan lähialueella on havaintojen perusteella siis merkitystä metson elinympäristönä, vaikkei välittömässä läheisyydessä soidinpaikkaa olisikaan. Muita metsohavaintojen tihentymiä ei hankealueelta löytynyt suunnitelmassa olevien voimalapaikkojen läheisyydestä. Havaintopaikat on esitetty kuvassa 2.
6 Kuva 2. Selvityksen metsohavainnot. Voimalat on numeroitu 1 9.
7 2.2. Teeri Selvityksen aikana ei saatu havaintoja merkittävistä teeren soitimista hankealueella. Kahden lounaisimman voimalapaikan (nrot 7 ja 9) välisellä hakkuuaukealla soidinsi vähäinen määrä teerikukkoja. Tältä alueelta tuli havaintoja myös teerikanoista; suurimmassa parvessa oli neljä lintua. Matonevalla ei havaittu lainkaan teeriä. Hankealueen kaakkoispuolelta kuului kaukaa luultavasti hieman isomman teerensoitimen pulinaa, sen sijainti kuitenkin jäänee selvästi hankealueen ulkopuolelle. Havainnot on esitetty kuvassa 3 2.3. Riekko Hankealueen sisällä ainoa riekkohavainto tuli 18.3.2015 yöllä pöllökuuntelun (Faunatica 2015) yhteydessä Hautakankaan kaakkoispuolella olevan hakkuuaukon reunasta, josta lähti tien varresta yksi riekko. Hankealueella ei ole pohjoisosan Matonevaa lukuun ottamatta riekolle sopivaa avointa osaa sisältävää suota. Matonevalta ei tässä selvityksessä saatu havaintoja riekoista tai niiden jäljistä. Osin ojitettunakin Matoneva kuitenkin edelleen tarjonnee riekolle soveltuvia elinympäristöjä. Hankealueen etelärajalta noin kilometrin päästä Tyvisuon kohdilta lähti auton valoista riekko ensimmäisen pöllökuuntelun yhteydessä 15.3.2015. Varmoja riekon pesimäreviirejä ei hankealueelta siis todettu. Havainto on esitetty kuvassa 3. 2.4. Muut havainnot Metsäkanalintuselvityksen yhteydessä havaittiin myös suurpetojen jälkiä. Ahman jäljet havaittiin hankealueen eteläosassa Riihinevan-Lähdekorven alueella sekä koillisosassa Hautakankaalta. Jälkimmäisessä paikassa havaittiin myön karhun jäljet (kuva 4).
8 Kuva 3. Selvityksen teeri- ja riekkohavainnot. Voimalat on numeroitu 1 9.
9 Kuva 4. Metsäkanalintuselvityksen yhteydessä tehdyt jälkihavainnot kahdesta ahmasta (punaiset nuolet) ja yhdestä karhusta (sininen nuoli).
10 3. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset 3.1. Metso 3.2. Teeri Ruotesuon alueella Kotasaaressa sijaitseva voimalapaikka (nro 5) saattaa aiheuttaa metsolle haittaa sijoittuessaan mahdollisen soidinpaikan läheisyyteen. Toisaalta soitimien häviämisen syyn on esitetty olevan ensisijaisesti metsien pirstoutuminen itse soidinpaikalla tapahtuvan avohakkuun sijasta (Valkeajärvi ym. 2007 sit. Rolstad & Wegge 1989). Tuulivoimaloihin liittyy kuitenkin muitakin tekijöitä kuin pelkkä avohakkuualan syntyminen, kuten rakennusvaiheen häiriöt, lisääntyvä liikenne ja mahdollisesti metsoa haittaava voimaloista lähtevä matalataajuinen melu. Tätä voimalapaikkaa olisi suositeltavaa siirtää lähemmäs olemassa olevaa tielinjaa ja jos mahdollista, niin jo valmiille hakkuuaukolle. Näillä minimoitaisiin alueen pirstoutuminen ja metsolle sopivan elinympäristön jääminen voimalapaikan rakennusalan alle. Hankealueen pohjoisimman voimalan (nro 1) koillispuolisessa maastossa saattaa olla metson soidinalue. Etäisyyttä hankealueen toiseen soidinalueeseen Ruotesuolle tulee n. 2 km, joka on tutkimustiedon mukaan kahden soidinalueen välinen minimietäisyys (Wegge & Rolstad 1986). Vaikka tällä paikalla ei varmistunutkaan soidin, on suositeltavaa sijoittaa voimala nro 1 paikalla olevalle valmiille hakkuuaukolle, lähelle suunniteltua sijaintia, tai vaihtoehtoisesti siirtää sitä n. 200 m etelään, lähemmäksi sille johtavan metsäautotien päätekohtaa. Keskisuomalaisten metsosoidinten tiedetään siirtyvän 150 350 m vuosien välillä (Valkeajärvi ym. 2007). Turvallisin vaihtoehto on sijoittaa voimala soidinpaikaksi soveltumattomalle alueelle, kuten hakkuuaukolle. Muut voimalat eivät haittaa metson elinoloja. Kuitenkin nekin olisi suositeltavinta sijoittaa mahdollisimman lähelle valmista tieuraa metsämaiseman pirstoutumisen estämiseksi. Tässä hankkeessa voimaloiden välinen sähkönsiirto on tarkoitus toteuttaa maakaapeloinnilla, joten linnuilla ei ole riskiä törmätä ilmajohtoihin. Hankealueella olevat teeren soitimet ovat laajoilla avohakatuilla alueilla. Havaitut yksilömäärät olivat pieniä, eikä mikään voimalapaikka sijoitu havaintojen mukaan soitimen välittömään läheisyyteen. Näin ollen hankkeen vaikutukset teereen ovat todennäköisesti vähäisiä. Teerikanta tosin on ollut seudulla heikko edellisen kesän huonon poikastuoton jälkeen ja havaitut yksilömäärät siksi alhaisia. Joidenkin tutkimusten mukaan teeren soitimien läheisyyteen sijoitetut tuulivoimapuistot ovat aiheuttaneet soitimen häviämisen (Zeiler & Grunschachner-Berger 2009). Kuitenkaan hankealueella ei luultavasti ole merkittävän isoa teeren soidinta ja kun ainoa havaittu soidinalue lisäksi sijaitsee hakkuuaukealla, heikkenee sen laatu joka tapauksessa taimikon kasvaessa.
11 3.3. Riekko Yleispiirteisesti hankealueella on riekolle hyvin soveltuvia elinympäristöjä varsin vähän, koska hankealueen suoalueet ovat pääosin ojitettuja ja metsittyneitä. Toisaalta alueella olevilla matalaa lehtipuutaimikkoa kasvavilla hakkuuaukeilla ilmeisesti ruokailee ainakin talvisin riekkoja. Varsinaisen pesimäreviirin yleensä vaatimia avosuoalueita ei kuitenkaan juuri ole. Merkittävin potentiaalinen pesimäreviirialue riekolle lienee Matoneva. Sen luoteispuolelle suunniteltavasta voimalasta (nro 1) on tuskin kuitenkaan erityistä haittaa riekoille. Riekot saattavat tosin esimerkiksi sumussa törmätä voimalan runkoon. Riekon elinoloja haittaavat kuitenkin etupäässä ojitukset ja avointen suoalueiden metsittyminen.
12 4. Kirjallisuus BirdLife Suomi 2013: Lintudirektiivin liitteen I Suomessa säännöllisesti tavattavat lajit. [http://www.birdlife.fi/suojelu/lainsaadanto/lintudirektiivi-lajit.shtml] viitattu 28.8.2014. BirdLife Suomi 2015: Tuulivoimaloiden rakentamisen ja käytön vaikutuksista lintuihin Suomessa. internet-sivut: [http://www.birdlife.fi/suojelu/paikat/tuulivoima.shtml] viitattu 15.5.2015 Faunatica Oy 2015: Kinnulan Hautakankaan tuulivoima-alueen pöllöselvitys 2015. Raportti. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1991: Monitoring Bird Populations, A Manual of Methods Applied in Finland. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto, Helsinki. Luonnonsuojeluasetus 1997/2005: 14.2.1997 annettu luonnonsuojeluasetus (160/1997) ja sen 17.11.2005 annettu muutos (913/2005) [http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1997/19970160; http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050913]. Luonnonsuojelulaki 1996: 20.12.2006 annettu luonnonsuojelulaki (1096/1996) [http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1996/19961096] ja luonnonsuojelulain perustelut (HE 79/1996) [http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960079]. Metsoparlamentti 2015: Soidinpaikkojen kartoitus.. internet-sivut: [http://www.metsoparlamentti.fi/soidinpaikat.html] viitattu 15.5.2015 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus., Helsinki. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. internet-sivut: [http://atlas3.lintuatlas.fi] viitattu 19.5.2015 Valkeajärvi, P., Ijäs, L. & Lamberg, T. 2007: Metson soidinpaikat vaihtuvat lyhyen ja pitkän aikavälin havaintoja. Suomen Riista 53: 104 120 Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. Wegge, P. & Rolstad, J. 1986: Size and spacing of capercaillie leks in relation to social behaviour and habitat. Behav. Ecol. Sociobiol. 19: 401 408. Ympäristöministeriö 2015: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. Internet-sivut, [http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7bd3afa921-1a04-4a3c-8703-02a23589815b%7d/56873], viitattu 19.5.2015 Zeiler, H. P. & Grunschachner-Berger, V. 2009: Impact of wind power plants on black grouse, Lyrurus tetrix in Alpine regions. Folia Zool. 58(2): 173 182
13 Liite 1. Menetelmäkuvaukset Metso Hankealueella selvitettiin metson, teeren sekä riekon soitimia ja reviirejä kolmella maastokäynnillä 18.3., 21.4. ja 2.5.2015. Käynnit ajoitettiin alkaviksi ennen auringonnousua ja kukin kartoituskerta kesti 8 h. Riekon osalta havaintoja tuli myös kahden pöllökuuntelun (Faunatica 2015) yhteydessä. Metson soidinpaikkaselvityksessä sovellettiin Keski-Suomen Metsoparlamentin suosittelemaa menetelmää (Metsoparlamentti 2015). Kartoitukset keskitettiin suunniteltujen voimalapaikkojen läheisyyteen ja metson soidinpaikoiksi selvästi soveltumattomat alueet (kuten hakkuuaukeat) jätettiin kartoittamatta. Kartoitus suoritettiin kävelemällä maastossa pysähtyen usein soidinäänten kuulemiseksi ja koska metsot soitimellakin pakenevat ihmistä melko kaukaa. Myös nousuryminöitä kuunneltiin tarkasti. Mikäli havaintoja linnuista tuli tai löytyi esim. tuoreita lumijälkiä, aluetta tutkittiin erityisen tarkasti. Ensimmäisellä käyntikerralla lumipeite oli täydellinen ja miehen kantavan hangen päällä näkyi metson jälki. Toisella käyntikerralla varjoisimmilla paikoilla oli vielä melko runsaasti lumilaikkuja. Viimeisellä kartoituskerralla lumi oli jo sulanut lähes kokonaan. Kahden ensimmäisen kartoituskerran aikana saatujen havaintojen perusteella muodostui käsitys siitä, missä hankealueella oli useiden metsojen tihentymiä, mikä viittaisi mahdolliseen soitimen läheisyyteen. Teeri Teerten soitimia kartoitettiin kaikilla kolmella käyntikerralla. Etukäteen karttatarkastelun perusteella teeren soitimelle sopivan avonaisia alueita olivat hankealueella lähinnä Matoneva sekä hankealueen lounaisnurkalla oleva laaja hakkuuaukea. Riekko Karttatarkastelun perusteella mahdolliseksi riekon reviirialueeksi tulkittiin lähinnä Matoneva. Riekoista tuli selvitysten aikana kaksi näköhavaintoa (joista toinen hankealueen ulkopuolelta) pöllökuunteluiden yhteydessä.
14 Liite 2. Selvityksen metsäkanalintujen esittelyt Tekstit: Pertti Koskimies ja Valkama ym. (2011) Metso (Tetrao urogallus) Silmälläpidettävä (NT), Alueellisesti uhanalainen (RT), Suomen vastuulaji, Lintudirektiivin liitteen I laji Metso puuttuu Suomessa laajemmin vain Tunturi-Lapista. Laji vaatii kohtalaisen ison metsäisen alueen soidinpaikoilleen, joten esiintymisalueet ovat laikuttaisia. Metson soidinpaikkojen on todettu säilyvän parhaiten alueilla, joissa metsäpeite soitimen ympärillä on laaja-alainen. Pienimuotoinen mosaiikkimaisuus voi myös lisätä soidinpaikan säilymistä. Ravinto koostuu hyvin suureksi osaksi kasveista, pienet poikaset käyttävät lisänä hyönteisiä. Talvisin pääravinto on männynneulaset, syksyllä haavanlehdet. Kesällä metso etsii ravintonsa maasta: se syö erilaisia varpujen lehtiä, varsia ja marjoja. Suomen pesimäkanta on nykyään noin 300 000 paria. Lajin kanta pieneni eniten 1960 1990-luvuilla, johtuen lähinnä tehostuneesta metsätaloudesta. Suomessa EU:n pesimäkannasta on lähes 70 %, joten Suomella on hyvin merkittävä rooli metson säilymisessä. Teeri (Tetrao tetrix) Silmälläpidettävä (NT), Suomen vastuulaji, Lintudirektiivin liitteen I laji Teeri pesii koko maassa Lapin tunturialueita lukuun ottamatta. Se viihtyy sekä lehti- että havumetsissä suosien valoisia metsänreunoja, hakkuuaukioita ja soita, lisäksi niitä näkee saarissa ja pelloilla. Talvisin teeriä löytää helpoimmin koivikoista; teeren pääasiallinen ravinto talvella ovat koivun norkot. Keväällä soidinaikaan koiraat kerääntyvät avoimille paikoille: soille, järvien jäille, pelloille ja hakkuille. Pesät ovat kuitenkin suojaisissa paikoissa metsien ja taimikoiden tiheiköissä. Linjalaskentojen perusteella parimäärää on vaikea arvioida, sillä laskentojen aikaan se piileskelee ja lisäksi naaraita on enemmän kuin koiraita. Nykyisen parimäärän arvioidaan olevan noin 700 000. Kanta on romahtanut 50 70 % viimeisten 50 vuoden aikana. Suurimpana syynä lienee kaskikauden synnyttämien koivikoiden väheneminen, mutta myös metsästyksellä voi olla osuutta asiaan. 2000-luvulla on ollut havaittavissa jopa pientä kasvua lajin kannassa. Riekko (Lagopus lagopus) Silmälläpidettävä (NT) Lajin levinneisyys on ulottunut koko maahan Etelä-Suomea myöten, mutta etelässä riekko ei ole enää ollut runsaslukuinen noin sataan vuoteen. Suurimmat pesimätiheydet löytyvät Pohjois-Lapista, ja tiheydet laskevat etelää kohden. Riekon pesimäympäristöä ovat puoliavoimet koivua ja pajua kasvavat ympäristöt, kuten tunturikoivikot, rämeiden ja nevojen laidat sekä hakkuuaukeiden vesaikot.
15 Riekko on taantunut etenkin eteläisessä Suomessa jo pitkään ja lajin levinneisyys on muuttunut yhä harvemmaksi. Linjalaskentojen perusteella pesimäkanta taantui yli kolmanneksen 1980-luvulta vuoteen 2010, mutta lajin vuosittaiset kannanvaihtelut voivat olla suuria. Tuoreimmassa uhanalaisuusluokituksessa laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Riekon taantumisen syitä ja uhkia ovat soiden kuivattaminen, metsästys ja ilmastonmuutos. Riekko vaihtaa talvisin valkoiseen höyhenpukuun, jonka takia lumettomina talvina se on helposti petojen huomattavissa. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 2000-luvulla noin 80 000 paria.
Lansantie 3 D 02610 Espoo http://www.faunatica.fi/ Marko Nieminen Dosentti, toimitusjohtaja p. 0400 628 328 marko.nieminen@faunatica.fi Kari Nupponen FM, projektipäällikkö p. 0400 333 688 kari.nupponen@faunatica.fi Aapo Ahola FM, tutkimussuunnittelija p. 050 562 2751 aapo.ahola@faunatica.fi Elina Manninen FM, tutkimussuunnittelija p. 050 538 4777 elina.manninen@faunatica.fi