Kirsi-Marja Ajosenpää. MaRaTa. -Best Practices itsearviointivälineitä opetuksen kehittämiseen matkailu-, ravitsemus ja talousalalla

Kirsi-Marja Ajosenpää MaRaTa -Best Practices itsearviointivälineitä opetuksen kehittämiseen matkailu-, ravitsemus ja talousalalla

Kirsi-Marja Ajosenpää MaRaTa -Best Practices itsearviointivälineitä opetuksen kehittämiseen matkailu-, ravitsemus ja talousalalla Opetushallitus 2004

SISÄLTÖ JOHDANTO 1. TOIMINTAMALLI OPETTAJAN AMMATTITAIDON JA OPETUKSEN KEHITTÄMISEKSI.............................................5 2. SUBSTANSSIOSAAMINEN...................................................7 3. TYÖELÄMÄOSAAMINEN....................................................7 3.1 Tavoite...............................................................7 3.2 Toteutus...............................................................7 3.3 Tulokset...............................................................7 3.4 Johtopäätökset..........................................................8 4. RAVITSEMUSOSAAMINEN...................................................9 4.1 Tavoite...............................................................9 4.2 Toteutus...............................................................9 4.3 Tulokset...............................................................9 4.4 Johtopäätökset.........................................................10 5. HYGIENIAOSAAMINEN....................................................10 5.1 Tavoite...............................................................10 5.2 Toteutus..............................................................10 5.3 Tulokset..............................................................11 5.4 Johtopäätökset.........................................................11 6. KUSTANNUSOSAAMINEN..................................................12 6.1 Tavoite...............................................................12 6.2 Toteutus..............................................................12 6.3 Tulokset..............................................................12 6.4 Johtopäätökset.........................................................13 7. PEDAGOGINEN OSAAMINEN...............................................13 8. OHJAUKSEN JA OPETUKSEN RIITTÄVYYS......................................14 8.1 Tavoite...............................................................14 8.2 Toteutus..............................................................14 8.3 Tulokset..............................................................15 8.4 Johtopäätökset.........................................................16 8.5 Kehittämisideoita........................................................16 9. ALAN VETOVOIMAISUUS..................................................19 9.1 Tavoite...............................................................20 9.2 Toteutus..............................................................20 9.3 Tulokset..............................................................20 9.4 Johtopäätökset.........................................................21 LÄHTEET................................................................23 LIITTEET................................................................25 JOHDANTO...............................................................3 Taitto: Samuli Laine Painopaikka: Porvoo 2004 ISBN 952-13-2216-0 (nid.) ISBN 952-13-2217-9 (pdf) Copyright Opetushallitus 2 MaRaTa-Best Practices

Opetushallitus toteutti vuosina 1999-2000 matkailu-, ravitsemis- ja talousalan koulutuksen kansallisen arvioinnin, joka kohdistui nuorten koulutuksen osalta vuonna 1995 voimaan tulleisiin perustutkintoihin. Arvioinnin tulokset julkistettiin kesäkuussa 2001. Samanaikaisesti arvioinnin toteutuksen kanssa suunniteltiin ja uudistettiin koulutusalan perustutkintojen rakenne sekä opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteet, jotka otettiin käyttöön elokuussa 2000. Arvioinnin tulokset eivät olleet vielä suunnitteluvaiheessa käytettävissä. Uudistuksen voidaan kuitenkin katsoa edistäneen tutkintojen työelämävastaavuutta ja korjanneen ennakoivasti arvioinnissa havaittuja epäkohtia. Hotelli- ravintola- ja cateringalan koulutustoimikunta käsitteli useassa kokouksessaan arvioinnin tuloksia. Koulutustoimikunnan mielestä seuraavat aiheet tulisi nostaa arviointitulosten perusteella alan kehittämiskohteiksi: 1. alueellinen koulutustarpeen ennakointi, 2. opettajien ammattitaidon ja osaamisen ajantasaistaminen ja täydennyskoulutus (hygienia, logistiikka, laskenta, ravitsemus, työelämätuntemus, laatustandardien ja laatuprosessin tuntemus, teorian ja käytännön yhdistäminen), 3. työssäoppimisen ohjeistuksen, arvioinnin ja sopimusten hyvien mallien levittäminen ja työpaikkaohjaajien koulutus, 4. ammatillisen tutkinnon suorittaneiden jatko- ja täydennyskoulutuksen kehittäminen, 5. elinikäiseen oppimiseen valmentaminen, 6. oppisopimuskoulutus, 7. alan vetovoimaisuuden lisääminen ja tutkintojen tunnettavuus, 8. opiskelijoiden ohjauksen riittävyys, 9. suuret erot oppimistuloksissa eri oppilaitosten välillä. Opetushallituksella oli mahdollisuus käynnistää vuoden 2001 lopussa matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla kehittämishanke. Kehittämistehtäviä valittaessa käytettiin hyväksi em. koulutustoimikunnan listaa. Ennakoinnista ja työssäoppimisesta (kohdat 1 ja 3) on käynnissä omat hankkeensa. Koska kehittämishanke kohdennettiin ammatilliseen peruskoulutukseen, jäivät kohdat 4, 5 ja 6 ulkopuolelle. Näin ollen ensisijaisiksi kehittämiskohteiksi valittiin kohdat 2, 7 ja 8. Oppimistulosten suuriin eroihin eri oppilaitosten välillä (kohta 9) voitaneen vaikuttaa opettajien ammattitaidon lisäämisen kautta. Kaksivuotinen hanke (Marata Best Practices) toteutettiin neljän eri koulutuksen järjestäjän yhteistyönä vuosina 2002-2003. Kukin koulutuksen järjestäjä sai erillistehtävän (osaprojektin) seuraavasti: - itsearviointivälineitä opetuksen kehittämiseen matkailu-, ravitsemus ja talousalalla 3

- Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymä / Etelä-Karjalan ammattiopisto kehitti toimintamallia alan perustutkintojen vetovoimaisuuden lisäämiseksi. Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymä / Mikkelin ammattioppilaitos yhteistyössä Mikkelin ammatti-instituutin kanssa (nyk. Mikkelin ammattiopisto) kehitti toimintamallia, jonka avulla selvitettiin alan opiskelijoiden saaman ohjauksen/ opetuksen laatua ja riittävyyttä erityisesti käytännön opetuksessa. Itä-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä / Porvoon ammattiopisto kehitti toimintamallia opettajien työelämä- ja ravitsemusosaamisen lisäämiseen ja ammattitaidon ylläpitämiseen sekä edelleen opiskelijoiden oppimistulosten parantamiseksi. Lisäksi kuntayhtymä on vastannut jatkohankkeena tämän raportin tuottamisesta, julkaisemisesta ja levityksestä. Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä / Pohjois- Pohjanmaan ammattioppilaitos kehitti toimintamallia opettajien hygienia- ja kustannustietoisuusosaamisen lisäämiseksi ja ammattitaidon ylläpitämiseksi sekä edelleen opiskelijoiden oppimistulosten parantamiseksi. Kehittämishanke toteutettiin verkkomaisesti, ja yhteisiä kokouksia pidettiin puolivuosittain. Kaikkia toimintamalliehdotuksia testattiin toisen koulutuskuntayhtymän oppilaitoksessa. Hankkeessa kehitettiin toimintamalleihin lähinnä itsearviointivälineitä, kyselylomakkeita, joiden avulla hankittiin tietoa nykytilanteesta. Hankkeen aikana ei sen sijaan ehditty tehdä konkreettisia kehittämistoimenpiteitä. Tämän julkaisun tarkoituksena on analysoida tuloksia ja täydentää toimintamallit sellaisiksi, että ne sisältävät ehdotuksia kehittämistoimenpiteiksi. Opetushallitus esittää parhaat kiitokset raportin kirjoittajalle sekä kaikille hankkeessa mukana olleille oppilaitosten edustajille. Toivotaan, että tämä hanke innostaa koulutuksen järjestäjiä ja oppilaitoksia vastaavanlaiseen itsearviointi- ja kehittämistyöhön ja että hankkeessa kehitetyistä kyselylomakkeista ja menettelytavoista on hyötyä kehittämistyössä. Tämä raportti on nähtävillä Opetushallituksen verkkosivuilla www.edu.fi ja osaprojektien loppuraportit ovat nähtävissä kunkin koulutuksen järjestäjän verkkosivuilla www.amisto.fi, www.ekamo.fi, www.mast.mikkeli.fi ja www.pao.osakk.fi. Meri Kaila-Sayeed ylitarkastaja 4 MaRaTa-Best Practices

1. TOIMINTAMALLI OPETTAJAN AMMATTITAIDON JA OPETUKSEN KEHITTÄMISEKSI Valtakunnallisen arviointiraportin tulosten tarkastelussa havaittiin eräitä puutteita alan opettajien ammattitaidossa. Puutteita ilmeni muun muassa opettajien hygienia-, ravitsemusja kustannusosaamisessa sekä ajanmukaisessa työelämätietoudessa. Edellisten lisäksi kehitettävää todettiin opettajien pedagogisissa valmiuksissa. Opettajien puutteellinen ammattitaito heijastui opiskelijoiden heikompina oppimistuloksina samoilta osa-alueilta. Opettajien ammattitaidossa oli suuria eroja eri koulutusyksiköiden välillä, mutta myös niiden sisällä. Alalla on hyvän ammattitaidon omaavia ja aikaansa seuraavia opettajia, kuin paikoilleen jämähtäneitä, elinkeinosta vieraantuneita opettajiakin. Opiskelijoiden mielestä opettajien ammattitaidossa on suuria eroja, opettajilla on paljon sijaisia ja opettajat eivät valmistaudu tunneille kunnolla. (Nuotio ym. 2001). Opettajat tarvitsevat uusia malleja nykypäivän opiskelijoiden kohtaamiseen ja yhä useampi kokee, että erityisopettajan pätevyydestä olisi hyötyä kaikille opettajille. Valtakunnallisen arvioinnin mukaan lähes puolet koulutusalan opettajista ilmoitti, ettei ollut osallistunut ollenkaan tai osallistui hyvin harvoin täydennyskoulutukseen. Opettajien ammattitaidon kehittämisessä tuleekin kiinnittää huomio ammattitaidon puutteiden kartoittamiseen, ammattitaidon kehittämisen motivointiin ja aktiiviseen tietojen päivittämiseen. Marata Best Practices (Marata BP) projektin tavoitteena olikin luoda ja kokeilla toimintamalleja juuri opettajien, opetuksen ja alan tunnettavuuden kehittämiseen. Projektin neljästä osaprojektista kolme keskittyi opettajien ammattitaidon kehittämiseen eri osaamisalueilla. Osaprojektien kehittämistyön tuloksista on luotu yksi yhteinen toimintamalli. Toimintamallissa opettaja itsearvioi omaa ammattitaitoaan saaden täsmätietoa osaamisestaan eri alueilla. Tuloksia yhdistämällä kunkin opettajan kehittämistarpeista saadaan kokonaiskuva, jota voidaan hyödyntää kehityskeskusteluissa henkilökohtaisen osaamiskartoituksen luomiseksi ja edelleen ammattitaidon kehittämissuunnitelman laadinnassa. Nämä toimenpiteet yhdessä mahdollistavat opettajan ammattitaidon kehittämisen pitkäjänteisesti. Suunnitelman laadinta, toteutus ja seuranta voidaan tehdä yhteistyössä esimiehen kanssa. Opettajan ammattitaidon kehittämisen ohella mallissa paneudutaan myös oppilaitoksen ja opiskelijoiden toiminnan kehittämiseen. - itsearviointivälineitä opetuksen kehittämiseen matkailu-, ravitsemus ja talousalalla 5

OPS:n perusteet Työelämän vaatimukset Opiskelijoiden vaatimukset Opettajan ammattitaito SUBSTANSSIOSAAMINEN PEDAGOGINEN OSAAMINEN Ammattitaitokartoitukset Työelämäosaaminen Kustannusosaaminen Ravitsemusosaaminen Hygieniaosaaminen OPETTAJAT Ohjaus- ja opetustoiminnan itsearviointi OPISKELIJAT KEHITYSKESKUSTELU KEHITTÄMIS- TOIMENPITEET 1. Ammattitaidon kehittämissuunnitelma REFLEKTOINTI 2. Aktiivinen tiedon hankinta 1. Opetusjärjestelyt 2. Opettajan toiminta 3. Opiskelijan toiminta 4. Toiminnan ja ammattitaidon arviointi 3. Toiminnan kehittäminen Toimintamalli opettajan ammattitaidon ja opetuksen kehittämiseksi Yhteiskunnan arvot ja odotukset 6 MaRaTa-Best Practices

2. SUBSTANSSIOSAAMINEN Ammatillisilla opettajilla oman alan hyvä substanssiosaaminen on peruslähtökohta työn ja ammatin opettamiselle. Ilkka Vertasen (2003) mukaan opettajien on hallittava oma substanssialueensa, jotta he pystyvät nostamaan siitä esille oppimisen ja opiskelijoiden kehittyvän ammattitaidon kannalta keskeisimmät ydinalueet. Vaikka ammatillisessa peruskoulutuksessa tavoite on perusammattitaidon oppimisessa, tulee opettajien seurata aktiivisesti kehitystä ja olla tietoisia sen suunnasta. Ammattiin liittyvien teoreettisten perusteiden lisäksi substanssiosaaminen edellyttää opettajilta kädentaitojen hallitsemista, valmiuksia tehdä itse ja näyttää työn tekemistä opiskelijoille. Marata BP-projekti keskittyi alan opettajien substanssiosaamisen kehittämiseen yleisessä työelämätietoudessa sekä työelämän edellyttämässä ravitsemus, hygienia- ja kustannusosaamisessa. Kehittämisprosessia ja esitettyyn toimintamalliin päätymistä on kuvattu seuraavassa. 3. TYÖELÄMÄOSAAMINEN 3.1 TAVOITE Tavoitteena oli selvittää opettajien työelämäosaamisen tasoa ja kehittää toimintamalli työelämän ja oppilaitosten väliseen yhteistyöhön. Kehitystyöstä vastasi Porvoon ammattiopisto. 3.2 TOTEUTUS Työelämäosaamisen kehittämiseksi laadittiin kyselylomake opettajille (liite 1) ja haastattelurunko työelämän edustajille (liite 2). Opettajille suunnattu kysely sisälsi kysymyksiä mm. opettajan omasta koulutuksesta, työskentelystä oppilaitoksen ulkopuolella, työskentelyjakson kestosta, palkkauksesta sekä opiskelijoiden työssäoppimisen ohjaamisesta. Kyselyyn osallistui marata-alan opettajia ensin Porvoon ammattiopistosta ja lisäksi metodin ja kyselyn toimivuus testattiin verrokkikyselynä Pohjois-Pohjanmaan ammattioppilaitoksessa Oulussa. Porvoon ammattioppilaitoksen työssäoppimispaikoista valittiin kolme työpaikan edustajaa haastatteluun. Haastattelut käytiin työpaikoilla. Työelämäedustajat arvioivat yhteistyön toimivuutta opettajien kanssa ja opettajien käytännön ammattitaitoa. He kertoivat käsityksiään opettajien tarvitsemista tiedoista ja taidoista tuotannollis- teknisessä osaamisessa sekä kustannus-, ravitsemus- ja elintarvikehygieniaan liittyvässä tietoudessa. Kehittämisideoita opettajien työelämätietouden parantamiseksi ja yhteistyön lisäämiseksi kerättiin myös. 3.3 TULOKSET Osalla opettajista tiedot työelämän toimintatavoista ovat ajan tasalla, mutta osalla tietämys on vähäistä ja on kuin puhuisi eri radioaalloilla, vastaa eräs haastatelluista. Työelämäedustajien mu- - itsearviointivälineitä opetuksen kehittämiseen matkailu-, ravitsemus ja talousalalla 7

kaan opettajien tuotannollis-tekninen osaaminen vaihtelee opettajien kesken, ja koska perustaitojen työtapa on muuttunut viime vuosien aikana, tietojen päivittäminen on tarpeen monen opettajan kohdalla. Oppilaitoksilta toivottiin työtapojen opettamista työelämän toteuttamalla tavalla. Kustannustietämys todettiin hyväksi niissä oppilaitoksissa, joissa on toimivat opetusravintolat. Opettajien tiedot elintarvikehygieniasta todettiin laahaavan jäljessä ja huomion kiinnittämistä opiskelijoiden siisteyteen ja henkilökohtaiseen hygieniaan toivottiin lisää. Työelämäedustajien mukaan ne opettajat, joilla on hyvä työelämän tuntemus, ottavat yhteyttä opiskelijoiden työssäoppimisjaksojen aikana enemmän ja ovat halukkaampia keskustelemaan yrityksen muistakin asioista, kuin ne opettajat, joiden työelämän tuntemuksessa on puutteita. Kaikille opettajille ehdotetaan mahdollisuutta työskennellä yrityksissä 1-2 kk kahden vuoden välein tai 3-6 kk viiden vuoden välein. Opettajia ja työssäoppijoita ei toivota työskentelemään yrityksiin samaan aikaan. Kaikki kyselyyn vastanneet opettajat pitivät säännöllisiä työskentelyjaksoja oman alan työpaikoissa tärkeinä. Vastanneista opettajista reilusti yli puolet oli työskennellyt oppilaitoksen ulkopuolella 4-12 viikkoa viimeksi kuluneen kolmen vuoden aikana. Heistä yli puolet työskenteli lomien aikana ja vain neljäsosa työaikana. Suurin osa sai työskentelyjaksosta palkkaa joko työpaikalta tai oppilaitokselta. Kolmasosa vastanneista ei ollut toiminut työssäoppimisen ohjaajana viimeisen kolmen vuoden aikana, mutta lähes kaikki olisivat valmiita työskentelemään oppilaitoksen työssäoppimispaikoissa 1-2 viikkoa. Koulutus- ja asiantuntijatehtävien kautta saatua työelämätietoutta olivat saaneet muutamat aktiiviset opettajat. Opettajat toivovat säännöllisiä työskentelyjaksoja oman alan yrityksissä 1-2 vuoden välein. Yhteistyöprojektien toteuttaminen mahdollistaisi elinkeinon ja oppilaitosten lähentymisen ja samalla toimintatapojen yhtenäistymisen. Opetussuunnitelmien tarkentamista ehdotettiin tehtäväksi yhdessä työelämän edustajien kanssa. Työssäoppimiseen tarvittaisiin lisäresursseja työn toteuttamiseksi kunnolla ja koulutuspäiviä, yritysvierailuja yms. ehdotettiin toteutettavaksi edellisten lisäksi. 3.4 JOHTOPÄÄTÖKSET Opettajien ja työelämäedustajien mielestä työelämäosaamisen tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi nousee säännöllinen ja hyvin organisoitu yhteistyö työelämän kanssa, sekä opettajien työelämäjaksojen kehittäminen. Ehdotukset opettajien työskentelyjaksoista ovat käynnistäneet Porvoon ammattiopistossa AmisOte-projektin, jossa marata-alan opettajat ovat syksystä 2004 vahvasti mukana. Projektiin on sisällytetty opetussuunnitelman kehittämisnäkökulma työelämän tutustumisjakson lisäksi. Opettajan tehtävänä on työelämäjakson aikana kerätä aineistoa opetussuunnitelman päivittämistä varten. Työelämäjakson jälkeen opettajalle on varattu aikaa opetussuunnitel- 8 MaRaTa-Best Practices

man työstämiselle. Vaihtoehtoja työelämäjaksojen ja muun yhteistyön kehittämiseksi on useita, joista jokaisen oppilaitoksen tulee löytää itselleen sopivin. Toimintamalli: Itsearviointilomakkeen suunnittelu Kyselyjen ja haastattelujen toteutus Kaavakkeiden edelleen kehittely Verrokkikyselyn toteuttaminen Tulosten tilastollinen tarkastelu ja johtopäätökset Uuden toimintatavan kehittäminen Toimintatavan käynnistäminen ja toteutus (AmisOte) 4. RAVITSEMUSOSAAMINEN 4.1 TAVOITE Ravitsemusosaamisen kehittämisen tavoitteena oli selvittää opettajien tämänhetkisen ravitsemusosaamisen tasoa ja kehittää toimintamalleja ammattitaidon parantamiseksi. Kehitystyöstä vastasi Porvoon ammattiopisto ja mallia testasi Pojois-Pohjanmaan ammattioppilaitos. 4.2 TOTEUTUS Opettajien ammattitaidon arvioimiseksi laadittiin ravitsemusosaamista kartoittava kyselykaavake (liite 3). Kysely yhdistettiin työelämäosaamista kartoittavan kyselyn kanssa samaan kaavakkeeseen. Porvoon ammattiopiston opettajia osallistui kyselyyn ja verrokkikysely toteutettiin niinikään Oulussa. Ravitsemusosaamisen kyselyllä kartoitettiin opettajien ravitsemusopetuksen toteutusta, opetustyön ulkopuolella tapahtuneita ravitsemus- tai erityisruokavalioihin liittyviä työtehtäviä, lisäkoulutuksia ja muita tapoja päivittää omaa osaamistaan ravitsemustietoudessa. Kirjallisen kyselyn lisäksi toteutettiin ravitsemustietouden syvähaastattelu (Liite 4) neljälle marata-alan ammatinopettajalle. 4.3 TULOKSET Ravitsemusosaamisen kartoituksessa todettiin useimpien opettajien ravitsemusopinnoista olevan pitkä aika, keskimäärin yli 12 vuotta. Tietojen päivittäminen oli opettajan oman aktiivisuuden varassa ja usein satunnaista. Catering-alan opettajat olivat päivittäneet tietojaan hotellija ravintola-alan opettajia useammin, ja opetuksen sisällöissä ravitsemusosaamista pidettiin korostuneen tärkeänä. Varsinaisten ravitsemustiedon tuntien lisäksi opettajat pitivät tärkeänä ravitsemustiedon ja terveellisen ruokavalion merkityksen korostamista kaikissa opintokokonaisuuksissa ja käytännön työssä. Vain muutama opettaja oli päivittänyt tietojaan erilaisilla koulutuksilla. Lehdet, kirjat ja internet olivat suosittuja lähteitä ajankohtaisen ravitsemustiedon saamiseksi. Lähes kaikki vastaajat kaipasivat lyhytkestoista erikoisruokavaliokoulutusta perusravitsemustiedon lisäksi. Kartoituksen tekeminen osoitti, miten tärkeää on herättää opettajat pohtimaan omaa osaamistaan ja sen kautta päivittämään tietojaan ajan tasalle. - itsearviointivälineitä opetuksen kehittämiseen matkailu-, ravitsemus ja talousalalla 9

4.4 JOHTOPÄÄTÖKSET Koulutustarve ravitsemusosaamisen osalta on ilmeinen. Asiakkaiden lisääntyvät ja entistä monimutkaisemmat erikoisruokavaliot, elintarviketeknologian tuotekehitys ja väestön yleisen ravitsemustilan heikkeneminen mm. lihavuuden lisääntymisenä, korostavat opettajien ravitsemusosaamisen päivittämistä. Kartoittava kysely on hyvä lähtökohta opettajan oman tietotason selvittämiseksi ja henkilökohtaisen koulutussuunnitelman laatimiseksi. Syvähaastattelulla ei juurikaan saatu lisäarvoa kehittämistyöhön. Toimintamalli: Itsearviointilomakkeen suunnittelu opetussuunnitelman pohjalta Kyselyn toteuttaminen ja kaavakkeen muokkaaminen Verrokkikyselyn toteuttaminen Syvähaastattelun toteuttaminen osalle opettajista Tulosten tilastollinen tarkastelu ja johtopäätökset Opettajien henkilökohtaiset kehittämissuunnitelmat (kehityskeskustelut, osaamiskartoitukset, täsmäkoulutus jne.) 5. HYGIENIAOSAAMINEN 5.1 TAVOITE Opetushenkilöstön ammattitaidon kehittämisen tavoitteena oli luoda hygieniaosaamista kartoittava kyselykaavake, jonka avulla kartoitettaisiin opettajien ammattitaidon ajantasaisuutta käytännön ja teorian tasoilla. Kyselykaavakkeen kehittämisestä vastasi Pohjois-pohjanmaan ammattioppilaitos. 5.2 TOTEUTUS Itsearvioinnin kyselykaavake kehitettiin yhteistyössä työelämäedustajien kanssa. Opetussuunnitelman perusteiden hygieniaosaamista koskevien tavoitteiden ja sisältöjen sekä työelämän edellyttämän hygieniaosaamisen pohjalta laadittiin kysymyksiä, jotka parhaiten kuvaisivat opettajan tarvitsemaa ammattitaitoa. Kysymykset jaettiin seuraaviin aihealueisiin: Perustiedot mikrobiologiasta ja elintarvikkeiden saastumisesta Ruokamyrkytykset ja hygieeniset työtavat Henkilökohtainen hygienia Puhtaanapito Omavalvonta Lainsäädäntö ja viranomaiset Jokaiseen tieto-taitokysymykseen pyydettiin vastausta opettajan sen hetkisestä osaamisesta sekä teoriassa että käytännössä. Kysymykset oli jaettu hygieniaosaamista kartoittaviin kysymyksiin sekä opetukseen liittyviin sanallisiin kysymyksiin. (Liite 5). Kysely toteutettiin Pohjois-pohjanmaan ammattioppilaitoksen Oulun, Kempeleen ja Muhoksen yksiköiden marata-alan opettajille. Kyselykaavaketta 10 MaRaTa-Best Practices

kehitettiin kyselyyn vastanneiden palautteiden perusteella. Mm. suurin osa avoimista kysymyksistä jätettiin pois, koska ne kartoittivat samoja asioita kuin tietotaitokysymykset. Lähes sama kysely toteutettiin Porvoon ammattiopiston opettajille. Verrokkikyselyllä testattiin lähinnä kyselykaavakkeen toimivuutta, mutta saadut tuloksetkin olivat samansuuntaisia molemmissa kyselyissä. 5.3 TULOKSET Opettajien hygieniaosaaminen vaihtelee osaamisalueittain, eikä riittävää osaamista ole kaikilla alueilla. Tarkasteltaessa kaikkia osa-alueita yhdessä 80% opettajista osaa mielestään opettaa aihealueisiin liittyvät asiat teoriassa, mutta vain 62% käytännössä. Aihealueiden 1, 2 ja 3 sisällöt osataan opettaa teoriassa lähes täysin, mutta kolmasosa vastaajista ilmoittaa, ettei osaa opettaa samoja asioita käytännössä. Puhtaanapidon osalta neljäsosa kokee puutteita päivittäisen työvaihepuhtaanapidon ja jätehuollon opettamisessa. Omavalvonta koetaan helpommaksi opettaa teoriassa kuin käytännössä ja kolmasosa arvioi, ettei osaa opettaa omavalvontaa käytännön työssä. Suurimmat puutteet opettajilla olivat hygieniaosaamiseen liittyvässä lainsäädännössä, ja opettajat kokivat lainsäädännön yhdistämisen käytännön työhön vaikeaksi. Kaikkiaan kaksi kolmasosaa vastaajista arvioi hygieniaan liittyvien tietojensa olevan ajan tasalla. Monipuolisia vastauksia opetusjärjestelyjä koskeviin toimintatapoihin saatiin avoimilla kysymyksillä. 5.4 JOHTOPÄÄTÖKSET Vastauksista käy ilmi, että asiat osataan teoriassa opettaa, mutta teorian soveltaminen käytännössä ontuu. Osalla opettajista on vaikeuksia yhdistää asia käytännön toiminnaksi. Opiskelijoille asioiden oppiminen jää helposti pintapuoliseksi ja irralliseksi, jos asia käsitellään vain teoriassa. Opettajan puutteelliset tiedot voivat aiheuttaa asioiden sivuuttamisen opetuksessa kokonaan, jos opettaja tuntee tietonsa riittämättömiksi. Huolestuttavaa on, että koetaan vaikeaksi opettaa käytännössä alan kannalta hyvin tärkeitä asioita, kuten hygieeniset työtavat, ruokamyrkytyksiin liittyvät riskit ja niiden ennaltaehkäisy sekä henkilökohtainen pukeutuminen ja hygienia, puhtaanapito ja omavalvonta. Toisaalta emme voi tietää mitä vastaaja on tarkoittanut vastatessaan ei osaa opettaa käytännössä - vaihtoehtoon. Hän on ehkä kokenut, ettei osaa opettaa asiaa täydellisesti tai erilaisia opetusmenetelmiä käyttäen ja on siksi vastannut kielteisesti. Kartoituksen alussa olisi hyvä ohjeistaa vastaajia, mitä eri vaihtoehdoilla tarkoitetaan. Lisäksi huomio kiinnittyy 1/3 osaan opettajista, joiden tiedot ovat lähes kaikilta osin vanhentuneita. - itsearviointivälineitä opetuksen kehittämiseen matkailu-, ravitsemus ja talousalalla 11

Toimintamalli: Itsearviointikaavakkeen suunnittelu yhteistyössä työelämäedustajien kanssa opetussuunnitelman pohjalta. Kyselyn toteuttaminen ja palautteen avulla kaavakkeen muokkaus. Verrokkikyselyn toteuttaminen Tulosten tilastollinen tarkastelu ja johtopäätökset Opettajien henkilökohtaiset kehittämissuunnitelmat (kehityskeskustelut, osaamiskartoitukset, täsmäkoulutus jne.) 6. KUSTANNUSOSAAMINEN 6.1 TAVOITE Kustannusosaamisen kehittämisen tavoitteena oli luoda opettajien kustannusosaamista kartoittava kyselykaavake, jonka avulla kartoitettaisiin opettajien ammattitaidon ajantasaisuutta käytännön ja teorian tasoilla. Kehitystyöstä vastasi Pohjois-Pohjanmaan ammattioppilaitos. 6.2 TOTEUTUS Kustannusosaamisen kyselykaavakkeen laadinta toteutettiin samassa oppilaitoksessa ja samaan aikaan kuin hygieniaosaamisen kartoitus. Toteutuksessa noudatettiin samaa toimintatapaa kuin hygieniaosaamisen kyselyssä. Kysymyksiä laadittaessa olivat työelämän edustajat vahvasti mukana. Kustannusosaamisen kyselylomake sisältää 18 keskeistä kustannusosaamisen asiakokonaisuuksia mittaavaa suoraa kysymystä. Tieto-taitokysymysten lisäksi kyselyyn sisällytettiin muutamia avoimia kysymyksiä opetuksesta ja aiheeseen liittyvästä koulutuksesta. (Liite 6). Kyselyyn vastattiin samaan aikaan hygieniakyselyn kanssa ja verrokkikysely toteutettiin samaan tapaan Porvoon ammattiopistossa. 6.3 TULOKSET Opettajien kustannusosaaminen vaihtelee osaamisalueittain ja puutteita ilmenee paljon. Tarkasteltaessa kaikkia kysymyksiä yhdessä vain 55% opettajista ilmoittaa, että osaa opettaa aihealueisiin liittyvät asiat teoriassa ja 47 % käytännössä. Eniten käytännön työssä harjoitellaan kassatoimintojen käyttöä, myynnin rekisteröintiä, tarjousten laadintaa sekä tuotteiden ja palveluiden hinnoittelua. Kustannusosaamisen opettaminen opiskelijoille on vastaajien mielestä mm. hävikin minimoimista työskentelyn kaikissa eri vaiheissa, ajankäytön seurantaa, energian säästeliästä käyttöä ja ekologisuuden huomioimista. Varastointi, mittaaminen, sarjatyö, vakiointi, mitoitus, lajittelu, annoskoon punnitseminen jne. vaikuttavat osaltaan kustannuksiin, joihin tulee kiinnittää aina huomiota käytännön työskentelyn aikana. Opiskelijoille tulee vastaajien mukaan opettaa todellisten palkkamenojen ja liiketoiminnasta aiheutuvien kulujen kaikki kustannukset, vaikka niitä ei oppilaitosmaailmassa kaikkia olekaan. Lähes 60% vastaajista kokee tarvitsevansa lisäkoulutusta puutteellisten tietojen päivittämiseen. 12 MaRaTa-Best Practices

6.4 JOHTOPÄÄTÖKSET Tulosten pohjalta voidaan todeta tarvetta täydennyskoulutukseen opettajien kustannustietoisuuden osalta. Työelämässä jatkuvasti kiristyvä kilpailu on johtanut kustannuskeskeiseen ja tehokkaaseen työ- ja johtamistapaan. Opettajilla tulee olla hyvä käsitys kustannusten vaikutuksista ja kannattavasta toiminnasta, jotta he pystyvät valmentamaan opiskelijoita kustannustietoisiksi työelämän vaatimuksiin. Opettajien tiedot ovat vanhentuneet, eikä kustannustietoisuutta ehkä ole pidetty oppilaitoksissa niin tärkeänä kuin työelämässä. Tulokset antavat heikon kuvan opettajien osaamisesta, mutta avoimissa kysymyksissä kustannusosaamisen toteuttamisesta käytännön työssä saadaan hyviä vastauksia kustannustietoisuuden huomioimiseksi. Kartoituksen kysymykset on poimittu opetussuunnitelman keskeisten sisältöjen pohjalta, mutta kartoittavatko ne riittävästi opettajan taitoja käytännön keittiötyöskentelyn kustannustietoisuudesta, joka juuri on keskeisintä työelämässä toteutettavaa työtä. Toimintamalli: Itsearviointikaavakkeen suunnittelu yhteistyössä työelämäedustajien kanssa opetussuunnitelman pohjalta Kyselykaavakkeen testaus ja parantaminen palautteiden avulla Itsearviointikyselyn toteuttaminen Verrokkikyselyn toteuttaminen Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset Opettajien henkilökohtaiset kehittämissuunnitelmat (kehityskeskustelut, osaamiskartoitukset, täsmäkoulutus jne.) 7. PEDAGOGINEN OSAAMINEN Viime vuosien aikana opetus on muuttunut opettajajohtoisesta opetustavasta kohti opiskelijalähtöisempää opetusta. Opettajan työ on muuttunut tiedon jakajasta oppimisen ohjaajaksi. Samaan aikaan lähiopetustuntien määrää on vähennetty 26-30 tuntiin viikossa, joka osaltaan on vaikuttanut uusien opetusjärjestelyjen pohtimiseen. Uusien opetusmenetelmien hallitseminen edellyttää opettajilta uudenlaista pedagogista ajattelua. On luotettava siihen, että oppimista voi tapahtua opettajan välittömän ohjauksen ulkopuolellakin. Opettajan tehtävänä on nähdä mitkä asiat vaativat kädestä pitäen opettamista ja milloin opiskelija voi oppia itsenäisesti ohjauksen avulla. Omaksuttuaan pedagogisen ajattelutavan opettaja toimii luontaisesti niin, että hän osaa rakentaa esimerkiksi ammatillisista työtilanteista oppimistilanteita. Tässä on oleellinen ero työnopetuksen ja työnjohtamisen välillä (Vertanen 2003). Yhteiskunnan ja työelämän jatkuviin muutoksiin voidaan vastata oppimisen taidoilla. Opiskelijan hyvä käsitys itsestään oppijana, omien oppimistapojen tiedostaminen, niiden muuttaminen ja jatkuva oman oppimisen arviointi ovat työvälineitä uudistumiseen, muuttumiseen ja muutosten sietämiseen. Näiden taitojen oppiminen koulutuksen aikana on ensiarvoisen tärkeää. Opetuskäytäntöjen tulisikin olla mallina itsenäisen oppimistavan edistämiseksi. Yksilölliset ja vastuunottoa edistävät työtavat tukevat - itsearviointivälineitä opetuksen kehittämiseen matkailu-, ravitsemus ja talousalalla 13

opiskelijan kasvua itsenäiseen opiskeluun ja omakohtaisiin valintoihin. Opiskelijan oppimistaitojen, yksilöllisyyden ja etenemisen kehittämisestä ovat kaikki opettajat vastuussa. Opettajilta uuden pedagogisen ajattelun omaksuminen edellyttää omien ohjaustaitojen ja opetustapojen kehittämistä sekä paneutumista opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen ja arviointiin. Marata BP-projektissa pedagogisen osaamisen kehittämiseen paneuduttiin ohjauksen ja opetuksen riittävyyden osaprojektin avulla. Kehittämisprosessia ja aikaisemmin esitettyyn toimintamalliin päätymistä on kuvattu seuraavassa. 8. OHJAUKSEN JA OPETUKSEN RIITTÄVYYS 8.1 TAVOITE Osaprojektin tavoitteena oli kehittää toimintamalliehdotus, jonka avulla selvitetään majoitus-, ravitsemis- ja talousalan opiskelijoiden tämänhetkisen ohjauksen ja opetuksen riittävyyttä nuorten ammatillisessa peruskoulutuksessa. 8.2 TOTEUTUS Toimintamallin suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat Mikkelin ammattioppilaitos yhteistyössä Mikkelin ammattiinstituutin kanssa. Projektin puitteissa suunniteltiin ja toteutettiin toimintamalli opiskelijoille ja opettajille. Opettajien toimintamalliksi muodostui opiskelijaryhmän havainnointi yhden viikon ajalta ja havainnointia kartoittava kysymyskaavake (liite 7). Ammatinopettajat pohtivat etukäteen opetussuunnitelman keskeisiä sisältöjä opetettavista aiheista ja tekivät kirjallisen tuntisuunnitelman ammattiaineiden osalta. Ammatillinen ohjaus rajattiin ohjetuntiin ja työskentelyn aikana tapahtuvaan ohjaukseen. Seurantaviikon aikana opettajat tarkkailivat ohjauksen / opetuksen riittävyyttä ja kirjasivat huomioita ylös päivittäin. Kysymyskaavakkeeseen vastaamalla opettajat kartoittivat kokemuksiaan seurantaviikosta. Seurantaviikkoon osallistui kuusi eri opetusryhmää. Ryhmät koostuivat tuoteneuvojista ja suurtalouskokeista/palveluvastaavista. Molemmista tutkinnoista kaikilta vuosikursseilta seurantaan osallistui yksi ryhmä. Opiskelijat arvioivat opetuksen / ohjauksen riittävyyttä vastaamalla heille suunniteltuun kyselyyn (liite 8). Kyselyistä saatuja tietoja syvennettiin myöhemmin muutamien opiskelijoiden teemahaastatteluilla. Haastattelun pääteemat olivat motivaatio, koetun ohjauksen riittävyys, ohjausmateriaali sekä palaute ja arviointi. Teemahaastattelu toteutettiin etukäteen mietittyjen kysymysten (liite 9) pohjalta. Haastattelijana toimi kaikille sama opettaja ja haastattelut nauhoitettiin. Opiskelijoita valittiin satunnaisesti yhteensä kymmenen henkilöä eri koulutusaloilta ja vuosikursseilta. Kymmenestä valitusta opiskelijasta seitsemän osallistui haastatteluun. Tulosten pohjalta annettiin kehittämistyössä mukana olleille opettajille teh- 14 MaRaTa-Best Practices

tävä, missä heidän piti tehdä johtopäätöksiä ja verrata omaa toimintaa oppimisen ohjauksen tuloksiin. Tehtävässä tuli miettiä opiskelijan ohjausta eri vaiheiden kautta. Vaiheet olivat orientointi, motivointi, uuden asian opettaminen, harjaannuttaminen ja arviointi sekä palaute. Lisäksi opettajien tuli tarkastella omaa opettajuuttaan. Molempien tehtävien avulla opettajat pohtivat yhdessä uudenlaista opettajuutta ja uusia toimintatapoja koko oppilaitoksen tasolla. 8.3 TULOKSET Opettajat: Opettajien mielestä ryhmien kiinnostus opetettavaan aiheeseen oli hyvää ja suurin osa opiskelijoista oli tietoisia heille annetuista työtehtävistä. Muutamat opiskelijat tekivät tarkentavia kysymyksiä ohjetunnin jälkeen ja saivat lisäohjausta. Opettajien käyttämiä ohjaustapoja seurantaviikon aikana olivat: Yhteisohjaus Henkilökohtainen ohjaus Keskustelut opetettavasta asiasta Lisäkysymykset ymmärtämisen varmistamiseksi Sanalliset ohjeet ja kädestä pitäen näyttäminen Läsnäolo Työtapojen ohjaus ja seuranta Kirjallisten ohjeiden tarkastelu yhdessä Opintojen ohjaus Palautteen anto Käytännön työn ja ammattiteorian ohjauksessa opettajat näkevät positiivisena hyvän yhteistyön ryhmän kanssa, jolloin ilmapiiri on turvallinen ja avoin oppimiseen. Opettajien mielestä opiskelijat ottavat annetun ohjauksen sekä palautteen hyvin vastaan ja he pitävät kahdenkeskisiä keskusteluja opiskelijoiden kanssa tärkeinä. Päivän suunnittelu on kaiken A ja O. "Hyvällä suunnittelulla ja 100%:lla keskittymisellä ainoastaan opiskelijoihin päästään kohtuullisiin tuloksiin", vastaa eräs opettaja. Hyvään oppimistulokseen tarvitaan riittävää toistoa perusasioissa sekä teorian pohdintaa ja yhdistämistä käytännön työhön. Riittävän ohjauksen / opetuksen ongelmiksi opettajat kokevat liian suuret ryhmäkoot, ryhmien heterogeenisuuden, lisääntyvät erityistuen tarpeet ja opettajan muut kuin opetustehtävät kesken päivän (kokoukset, muut oppilasasiat yms.). Opettajan aika ei aina riitä kaikkien ohjaamiseen henkilökohtaisesti ja arimmat saattavat "unohtua" huomiohakuisten opiskelijoiden kustannuksella. Erityisesti koettiin riittämättömyyttä aloittavien ryhmien kanssa, jolloin ohjauksen tarve on suurin. Harvoin oli aikaa henkilökohtaisiin palautteisiin, mutta pienemmissä ryhmissä tämäkin onnistui. Osittain materiaalin tuottaminen opetukseen koettiin työllistävänä, koska kirjaa tai valmiita tehtäviä ei kaikista aiheista ole saatavilla. Hyvä materiaali tukee oppimista ja helpottaa ohjaamista. Opiskelijat: Opiskelijoiden palaute seurantaviikon aikana oli pääosin myönteistä. He koki- - itsearviointivälineitä opetuksen kehittämiseen matkailu-, ravitsemus ja talousalalla 15

vat ohjeet selkeiksi ja ohjauksen riittäväksi. Lisäohjausta sai tarvittaessa, opettajien ammattitaitoa ja opetettuja työskentelytapoja pidettiin hyvinä. Ohjaus oli riittävää, vaikka välillä koettiin opettajan ohjaavan vain osaa ryhmästä. Palautetta työn onnistumisesta/ epäonnistumisesta ja yleensä opinnoista toivottiin lisää. Teoriaopintojen osalta edettiin monen mielestä liian hitaasti, toivottiin lisää opetusta ja ohjausta, eikä käsitellyt aiheetkaan aina olleet kovin motivoivia. Kuvaavaa on erään opiskelijan kommentti: "Teorian aiheet typeriä, opettaja hölöttää loputtomiin, ei hiljene millään, minä olen nero tähän luokkaan!". Kokonaisuudessaan opiskelijat olivat melko tyytyväisiä tekemiinsä tuotoksiin ja oppimiseensa opetuspäivien aikana, mutta palautetta toivottiin lisää. Teemahaastatteluihin osallistuneista opiskelijoista kaikilla oli mielestään hyvä motivaatio ja käytännön työskentely motivoi teoriatunteja enemmän. Erään haastateltavan mielestä kaikki lähtee motivaatiosta. Hän kritisoi nykyistä koulutusjärjestelmää huonoksi, koska pelkkä tutkintotodistuksen saavuttaminen ei riitä motivoimaan tarpeeksi, vaan tarvitaan myös aito kiinnostus alasta. Jos motivaatio on kohdallaan, ei tule ongelmia opetuksen tai ohjauksen riittävyydessä. 8.4 JOHTOPÄÄTÖKSET Opettajien tekemän seurannan tulokset ovat opetuksen ja ohjauksen osalta hyvin positiiviset. Opiskelijat ovat motivoituneita ja ottavat ohjauksen ja palautteen hyvin vastaan. Kaikissa ryhmissä ja oppilaitoksissa ei varmaankaan näin ole, vaan ongelmia esiintyy enemmän, joista tulokset antavat joitakin viitteitä. Ehkä seurantaan valitut ryhmät olivat keskitasoa parempia tai tietoisuus seurannasta sai opiskelijat käyttäytymään eri tavalla. Opiskelijoiden monissa vastauksissa esiintynyt motivaation puute teoriaopetuksessa voi osaltaan johtua teoriaopintojen toteutustavasta tai yleisestä negatiivisesta asenteesta teoriaopintoihin. Monesti ammatilliseen koulutukseen hakeudutaan juuri ammatillisuuden vuoksi. Nuoret mieltävät, ettei ammatillisiin opintoihin kuulu teoriaopintoja. 8.5 KEHITYSEHDOTUKSIA Tämän osaprojektin tuloksena on kehitetty opetuksen ja ohjauksen riittävyyttä kartoittavat mallit sekä opettajille ja opiskelijoille. Ohjauksen / opetuksen riittävyyden mittaaminen on vasta yksi askel kohti parempaa käytäntöä. Tässä projektissa ohjauksen ja opetuksen kehittämiseen liittyviä käytäntöjä kaikkien oppilaitosten käyttöön on mietitty. Valtakunnallisesti oppilaitoksia on paljon ja käytännöt opetuksen toteutuksen osalta vaihtelevat. Toisille ehdotetut toimenpiteet voivat olla jo osa jokapäiväistä toimintaa, toisille työvälineitä uusien käytäntöjen pohtimiseen. Ehdotetut käytännöt voidaan jakaa kolmeen eri alueeseen. Oppilaitoksen opetusta koskeviin järjestelyihin (1), opettajan opetusta, ohjausta, opitun kar- 16 MaRaTa-Best Practices

toittamista ja palautteen antoa koskeviin järjestelyihin (2) sekä opiskelijan oman toiminnan kehittämiseen (3). 1. Opetusjärjestelyjä koskeva kehittäminen Alkavien ryhmien lähiopetustuntimäärä suurempi kuin 2. ja 3. vuosikurssin opiskelijoilla. Ohjauksen tarve suurin 1. vuonna. Jatkavat opiskelijat ovat jo oppineet talon tavoille ja työskentelemään enemmän omatoimisesti. Ammattiaineiden osalta vain 2-3 opettajaa koko lukuvuoden ajan ja mielellään ryhmänohjaaja/luokanvalvoja opettaisi pääosan ammattiaineista. Opettaja tutustuu opiskelijoihin paremmin, tietää ohjauksen tarpeen, näkee kehittymisen ja pystyy tekemään jatkuvaa seurantaa. Opiskelijoiden kanssa luottamus syvenee ja yhteistyö sujuu paremmin. Erityistä tukea tarvitsevat tuntevat opettajan ohjaus- ja opetustavan, jolloin heidän on helpompi pyytää ohjausta ja he tuntevat olonsa turvalliseksi. Opettaja pystyy paremmin seuraamaan opiskelijoita (poissaolot) ja tarvittaessa puuttumaan asioihin nopeasti. Kokonaisuuksien opettaminen ( huomioitava lukujärjestyksien suunnittelussa). Oppilaitoskohtaiseen opetussuunnitelmaan sisällytettäisiin jakso oppimaan oppimisen taidoista heti opintojen alussa. (Koulutusta ja materiaalia opettajille). Varsinkin opiskelun alkuvaiheessa oppimisen taitojen ohjaus on olennaista. Opiskelun alun myönteiset kokemukset itsenäisestä opiskelusta saattavat olla merkittäviä jatkon kannalta. Mitä paremmin opiskelija kokee selviytyvänsä, sitä halukkaampi hän on opiskelemaan "eiperinteisillä" menetelmillä ja hyväksymään itsenäisen opiskelun (Räisänen ja Frisk, 1994). Hyvät kokemukset opintojen alussa ennaltaehkäisevät myös keskeyttämisiä. Teorian ja käytännön integroiminen yhteen. Käytännön toimenpiteet kirjattaisiin yksityiskohtaisesti oppilaitoksen opetussuunnitelmaan. Mahdollisuus ajoittain kaksoisopettajuuteen. (Mahdollistaisi monipuolisen ohjauksen, opetuksen eriyttämisen ja henkilökohtaiset keskustelut opiskelijoiden kanssa) Opettajankokouksissa keskustelua asiasta ja kehitystyön käynnistämistä yhdessä muiden opettajien kanssa. Johdon asenteet ja arvostus asiaan vaikuttavat toimintaan. 2. Opettajan toimintaa koskeva kehittäminen Ohjauskoulutusta, ohjauksen merkityksen herättämiseksi ja erilaisten ohjauskäytäntöjen tiedostamiseksi ja oppimiseksi Siirtyminen opettajajohtoisesta suunnittelusta ja opetuksesta kohti opiskelijan itsenäistä toimintaa. Usein opettajat suunnittelevat ja ohjaavat opiskelijoita "varman päälle" kaiken onnistumiseksi. Opiskelijalle ei anneta mahdolli- - itsearviointivälineitä opetuksen kehittämiseen matkailu-, ravitsemus ja talousalalla 17

suutta itsenäisiin päätöksiin ja ongelmanratkaisutaitojen kehittämiseen. Opettajan tulisi edistää itseohjautuvuutta omalla toiminnallaan ja antaa opiskelijoille kuva, että pitää asiaa tärkeänä ja pyrkimisen arvoisena. Ohjaus- ja palautekeskustelut säännöllisesti. Opettajan tulee tehdä heti alussa aikataulu keskustelujen osalta, niin ne tulee pidettyä. Palautteen antaminen säännöllisesti myös käytännön työpäivien jälkeen. Ohjaus- ja palautekeskusteluissa painopiste opiskelijan itsenäisen työskentelyn taitoihin. Arvioinnin suuntaaminen yhä enemmän itsearvioinnin ja itseohjautuvuuden suuntaan. On sanottu, että paras tapa muuttaa oppimista on muuttaa arviointikäytäntöjä uutta oppimistapaa suosiviksi. Näin siksi, että opiskelijalla on taipumus opiskella tavalla, jolla häntä "palkitaan" arviointivaiheessa. (Hätönen, 1996) Käytännön työssä ohjetunnin pitämisen kyseenalaistaminen? Saavatko kaikki ohjetuntiin käytetystä ajasta parhaan hyödyn? Löytyisikö tilalle opiskelijalähtöisempi tapa selvittää asioita? Opiskelijoiden välisen ohjauksen kehittäminen. Opitun mittaamista kerättäisiin erilaisin työelämälähtöisin tavoin. Kirjallisten kokeiden ja pikkutietojen testaamisesta kohti käytännön työskentelyä, yhteistyötä ja ongelmanratkaisutaitojen selvittämistä. Työelämässäkin tarkistetaan kirjoista, kysytään työkavereilta ja pohditaan yhdessä. Kokeilemisen arvoisia olisivat esimerkiksi erilaiset 3-5 opiskelijan käytännössä toteuttamat ongelmanratkaisutehtävät. 3. Opiskelijan omaa toimintaa koskeva kehittäminen Käytännössä opiskelijan kehittymiseen tarvitaan opettajan ohjausta, ainakin alussa, mutta uuden opiskelutavan oppimisen jälkeen opiskelijalla on hyvät mahdollisuudet itsenäiseen opiskeluun ja sen kehittämiseen. Siirtyminen kohti itseohjautuvaa opiskelua vaatii mm. seuraavien asioiden selvittelyä: Omien oppimistavoitteiden miettiminen ja kirjaaminen Oman opiskelutyylin selvittäminen Opiskelun suunnittelu. Miten etenen, valinnaiset opinnot jne. Opiskelu tietoisesti aikaisempia kokemuksia hyödyntäen. Oman opiskelun ja opiskelutapojen arviointi sekä kehittäminen. Palautteen ja ohjauksen avulla oman toiminnan muuttaminen Opiskelijan taitojen kehittämiseksi ja opettajan ohjaamista helpottamaan voitaisiin kehittää vihkonen/monistenippu tms. jossa asioita käsitellään. Samalla se olisi opiskelijan "käsikirja ja työkirja", jota täyttämällä hän paneutuisi pohdiskelemaan omaa oppimistaan. Asian käsittelyn voisi liittää oppimaan oppimisenkurssin sisältöön, jota ehdotettiin toteu- 18 MaRaTa-Best Practices

tettavaksi heti opintojen alussa. Jokaisen HOPS kuuluisi luonnollisesti yhtenä osa tähän, samoin arviointi. Materiaalin suunnittelussa tulisi huomioida koko koulutuksen kesto. Oppilaitoksen toimintatavoista riippuen ohjeistukseen sisällytettäisiin itsearviointiohjeita ja lomakkeita jakson, lukukauden, opintojakson jne. arvioimiseksi, henkilökohtaisiin keskusteluihin valmistautumisen ohjeita sekä vinkkejä oppimispäiväkirjanpitoon, portfolion tekemiseen yms. Toimintamalli: Opiskelijaryhmän opetuksen ja ohjauksen havainnointi ja dokumentointi yhden viikon ajalta Opettajan ja opiskelijoiden palautelomakkeen suunnittelu havainnointiviikosta Havainnointiviikon toteuttaminen kirjallisten tuntisuunnitelmien mukaan Opettajan suorittama dokumentointi omasta ohjauksestaan Opiskelijoiden palaute ohjauksesta Opiskelijoiden palautteen syventäminen teemahaastattelulla Teemahaastattelukysymysten laatiminen Teemahaastattelun toteuttaminen muutamille opiskelijoille Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset Uusien toimintatapojen pohdinta opetusjärjestelyiden sekä opettajan ja opiskelijan toiminnan osalta. 9. ALAN VETOVOIMAISUUS JA VAIKUTTAVUUS Palvelujen kysyntä on maassamme kasvanut tasaisesti 90-luvun puolivälistä lähtien. Kysynnän kasvu on synnyttänyt uusia työpaikkoja palvelualoille ja lisännyt koulutetun työvoiman tarvetta. Matkailu-, ravitsemis- ja talousalan ammatillisen perus- ja aikuiskoulutuksen kysyntä ja tarjonta kohtaavat melko hyvin ( Nuotio ym. 2001), vaikkakin kaikkialla maassa ammattitaitoisen työvoiman saanti on vaikeutunut. Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle työvoiman tarve vielä kasvaa. Palvelualojen vetovoimaisuudessa on eroavaisuuksia eri alojen välillä. Esimerkiksi koti- laitostalousja puhdistuspalvelualan koulutukseen on hakenut yhä vähemmän opiskelijoita 1990-luvun alusta lähtien. Hotelli- ja ravintola-alan tarjoilijan tutkinto ei myöskään ole houkutellut riittävästi opiskelijoita. Oppilaitoksilla on vetovoimaisuuden luomisessa tärkeä rooli. Jos sillä on alueellisesti hyvä imago, oppilaitokseen hakeutuu motivoituneita ja innostuneita opiskelijoita sekä opettajia (Nuotio ym 2001). Valtakunnallisessa arvioinnissa ( Nuotio ym. 2001) tehdyn SWOT-analyysin mukaan oppilaitosten eniten esille nostamia uhkia tai heikkouksia olivat juuri mm. alan vetovoimaisuuden puute, opiskelijoiden vähyys, koulutuksen ylitarjonta ja oppilaitoksen sijainti. Alan vetovoimaisuuden ja vaikuttavuuden osaprojekti on keskittynyt näiden asioiden kehittämiseen. - itsearviointivälineitä opetuksen kehittämiseen matkailu-, ravitsemus ja talousalalla 19

9.1 TAVOITE Osaprojektin tavoitteena oli selvittää majoitus-, ravitsemis- ja talousalan koulutuksen vetovoimaisuuden muodostumista, tutkintojen tunnettavuutta sekä luoda ja kokeilla toimintamalleja niiden parantamiseksi. Uusien toimintamallien tavoitteena on kiinnostuksen herättäminen alaan innostavan tiedotusmateriaalin avulla. 9.2 TOTEUTUS Toimintamallin kehittämisestä vastasi Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymän Etelä- Karjalan ammattiopisto. Ammattiopisto kartoitti alan koulutukseen liittyviä mielikuvia potentiaalisten hakijoiden keskuudessa. Kartoitus tehtiin kirjallisella kyselyllä (liite 10), johon sisältyi kysymyksiä alan kiinnostavuudesta, asiakaspalvelusta, kansainvälisyydestä, työn raskaudesta, alalla opiskeltavista aineista, tutkintonimikkeitä vastaavista työtehtävistä yms. Kartoitukseen osallistui seitsemän eri peruskoulua lähialueelta. Kyselyyn vastasivat ko. kouluista yksi kahdeksas luokka ja yksi yhdeksäs luokka sekä opinto-ohjaajat ja kotitalousopettajat. Kyselyyn vastaamisen jälkeen ammattiopiston opettaja keskusteli ja kertoi alasta opinto-ohjaustuntien yhteydessä. Oppilaat saivat esittää kysymyksiä, joita oli herännyt kyselyn tekemisen aikana. Kyselyn toteuttaminen toimi orientointina alan markkinoinnin ja monipuolisemman keskustelun herättämiseksi. Sama kysely toteutettiin Mikkelin ammattiopiston johdolla Mikkelin alueen neljässä peruskoulussa. Ohjeistus opinto-ohjaajille annettiin sähköpostilla ja kyselykaavakkeet lähetettiin peruskouluille postitse. Henkilökohtaista markkinointia ei ollut. Verrokkikyselyn tulokset olivat täysin samansuuntaiset, kuin Etelä-karjalan ammattiopiston teettämässä kyselyssä. 9.3 TULOKSET Matkailu-, ravitsemis- ja talousala koetaan melko kiinnostavana ja noin puolet vastaajista voisi kuvitella työskentelevänsä alalla. Mielikuvaan kokin työstä on vaikuttanut ruoanvalmistukseen liittyvät televisio-ohjelmat ja ohjelmissa esiintyvät kokkijulkkikset. Kokin työasu oli tunnettu ja sitä pidettiin ammatti-identiteetin nostajana. Samalla kuitenkin kokin työ koettiin "yhtenä ammattina muiden joukossa." Nuorten mukaan kahvilatyössä tapaa paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja kolme neljäsosaa vastasi pitävänsä alasta, jossa saa palvella ihmisiä. Vastauksissa ilmeni selvästi sukupuolijakauma. Pojat eivät kokeneet pitävänsä asiakaspalvelusta. Yleisesti sana palvelu oli nuorille vieras ja se miellettiin negatiivisena. Vähän alle puolet koki ruuanvalmistukseen liittyvät ammatit kiinnostavina, kun taas hieman yli puolet piti baarimestarin työtä kiinnostavana. Baarimestarin työympäristö koettiin kiehtovana ja siihen liittyi television, elokuvien ja ystävien tuomaa hohdetta. Työn varjopuolik- 20 MaRaTa-Best Practices

si mainittiin yötyö ja ainainen alkoholin kanssa läträäminen. Puhdistuspalvelualaan liittyvää tietoutta ja mielikuvia kerättiin myös. Vain noin puolet vastaajista tiesi toimitilahuoltajan työtehtävät ja tutkintonimike oli vieras myös osalle opinto-ohjaajista ja kotitalousopettajista. Suurin osa 8. luokan oppilaista olettaa työllisyystilanteen alalla olevan huono, 9. luokkalaisten vastaukset jakautuvat? ja? ja opettajat olettavat työllisyyden olevan hyvä. Mahdollisuuden edetä uralla kokee mahdolliseksi vain puolet vastaajista. Yhdeksäsluokkalaisille koulutuksen rakenne on selkeämpi, ja he kokevat uralla etenemisen olevan mahdollista. Kaikista vastauksista tulee selkeästi esille puhtaanapidon tärkeys ja välttämättömyys. Siisteys luo viihtyvyyttä, mutta puhtaanapitoalan ammatit koetaan huonosti arvostettuiksi. Niihin ei hakeuduta, niihin joudutaan on nuorten mielipide. Yleisesti kaikki työ majoitus-, ravitsemis- ja talousalalla on opettajien mielestä raskasta, mutta oppilaista vain puolet kokee asian samalla tavalla. Kaikki vastaajat kokevat alan kansainväliseksi. Kotitalousyrittäjän ammattinimike on vieras, eikä ammatin tehtäväkuvia tiedetty. Myös talouskoulun osalta oli paljon virheellistä tietoa. Talouskoulu mielletään kaupalliseen alaan ja opiskelun kesto oli nuorille epäselvä. Peruskoulun jatko-opintojen ohjauksessa painotetaan ammattiin valmistumiseen ja talouskoulu on ehkä sen vuoksi jäänyt vähemmälle huomiolle. Vastaajat tiesivät melko huonosti alalla opiskeltavia aineita, ja koko ammatillisen koulutuksen rakenne, yhteiset opinnot ja oppilaitosmuodot olivat epäselviä vastaajille. 9.4 JOHTOPÄÄTÖKSET Majoitus-, ravitsemis- ja talousalan vetovoimaisuuden, alan ammattien ja työtehtävien tunnetuksi tekemiseen on tarvetta. Tiedotus ja markkinointi tulee aloittaa hyvissä ajoin sekä nuorille, opinto-ohjaajille ja muille opettajille. Tulosten perusteella kyselyn ajankohta oli liian myöhäinen yhdeksäsluokkalaisille. He olivat jo tehneet valinnan jatko-opiskeluista. Panostus alan markkinointiin tuleekin aloittaa aikaisemmin ja suunnata tietoa kahdeksasluokkalaisille. Tutkintonimikkeiden, koulutusrakenteen, alan työtehtävien ja työllisyystilanteen organisoituun markkinointiin lähialueen peruskoulujen opinto-ohjaajille, kotitalousopettajille ja edelleen oppilaille on jokaisen oppilaitoksen syytä kiinnittää huomiota. Tulevaisuudessa opiskelijamäärät ovat entistä pienempiä ja kilpailu oppilaitosten välillä kiristyy. Markkinointia tarvitaan ja sitä on tehostettava opiskelijoiden saamiseksi. Mahdollisuuksia on monia, joista oppilaitosten on löydettävä omansa. Kehittämisprojektin toimintatapa alan markkinoinnin lisäämiseksi on ollut kyselyn teettäminen peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisille. Kyselyn avulla aktivoitiin oppilaat marata-alan ja ammatinvalinnan pohtimiseen tarkemmin. Ammatilli- - itsearviointivälineitä opetuksen kehittämiseen matkailu-, ravitsemus ja talousalalla 21