Eino Mäkitalo & Kirsi Wallinheimo Virtuaaliset ympäristöt Innostava oppiminen, tehokas koulutus TALENTUM HELSINKI 2012
Copyright 2012 Talentum Media Oy ja tekijät ISBN 978-952-14-1692-7 ISBN 978-952-14-1693-4 (sähkökirja) Ulkoasu: Lapine Oy Hansaprint Oy 2012 Vantaa Anna palautetta kirjasta: www.talentumshop.fi
9 1 Verkko ja verkostunut oppiminen ovat nykypäivää Verkko on merkittävä osa arkipäiväämme niin sosiaalisessa kanssakäymisessä kuin opetuksessakin. Rajat perinteisen, verkko-, etä- ja virtuaaliopetuksen välillä ovat jo sekoittuneet. Nykyteknologian tarkoituksena on helpottaa työskentelyä ja viestintää. Uusi teknologia motivoi niin nuoria kuin aikuisia viestimään ja toimimaan eri tavalla kuin aikaisemmin. Verkon ja teknologian ohessa syntyvät oivallukset, ahaa-elämykset, voivat kasvattaa motivaatiota entisestään, kun omaa osaamistaan voi jakaa myös muille. Oppivissa organisaatioissa ja opetustilanteissa verkon vallankumous nostaa esille tärkeitä kysymyksiä: Miten teknologian ja pedagogiikan yhdistäminen onnistuu? Mitä lisäarvoa ja uutta virtuaalisen ympäristön käyttö tuo opettamisen ja koulutuksen maailmaan? Opettajan tai kouluttajan rooli on viimeisien vuosien aikana muuttunut paljon lyhyessä ajassa. Opettajanhuoneissa ja kou-
10 VIRTUAALISET YMPÄRISTÖT lutuksen foorumeissa kohtaavat kahden sukupolven edustajat: diginatiivit ja digituristit. Diginatiivit ovat syntyneet internet-aikaudella, digituristit ovat puolestaan haukanneet pieninä palasina teknologian osaksi arkeansa ja opettelevat elämään teknologian kanssa, halusivat he sitä tai eivät. Vanhempi sukupolvi digituristit on kokenut onnistumisia ja oppimista ennen digikautta ja haluaa usein perustelun ja lisäarvon uuden teknologian käyttöönotolle. Diginatiivit päivittävät luontevasti läppärinsä ja mobiililaitteensa, kun digituristit vielä jarruttelevat ja siirtävät käyttöönottopäivää. Diginatiivit ovat nyt työikäisiä, siirtyneet työyhteisöihin ja haastavat vallitsevan työkulttuurin. Tavoitteet ovat edelleen samansuuntaiset, mutta lähestymistapa ja näkökulma ovat erilaiset. Työkulttuuri ja kieli ovat erilaiset. Itse käsite diginatiivi on hyvin väljä. Tässä kirjassa me sisällytämme diginatiiveihin kaikki 1980-luvun lopulla ja sen jälkeen syntyneet. Kun tämä sukupolvi on opetellut lukemaan, heillä on ollut jo verkko käytettävissään. Tämän kirjan tavoitteena on auttaa ja tukea opettajaa ja kouluttajaa virtuaalisten oppimisympäristöjen käytön suunnittelussa. Kirjassa annetaan myös käytännön esimerkkejä verkon mahdollisuuksien hyödyntämiseen opetuksessa ja koulutuksessa, kun tavoitteena on innostavan oppimisen kokemus ja tehokas koulutus. Käytännölliset vinkit ja ideat näyttävät, miten erilaisia oppimistilanteita voidaan toteuttaa nykytekniikan avulla. Yritysmaailmassa joudutaan vähillä resursseilla tarjoamaan työntekijöille mielekkäitä mahdollisuuksia kehittyä työssään ja parantaa työssä tarvitsemiaan taitoja. Tällaisia taitoja ovat toisaalta perinteiset työmenetelmät ja laatutyöskentely ja toisaalta yrityksen arvojen ja toimintakulttuurin jalkauttaminen ja kehittäminen yhteistyössä työntekijöiden kanssa. Nykyisessä
VERKKO JA VERKOSTUNUT OPPIMINEN OVAT NYKYPÄIVÄÄ 11 työelämässä erilaisten työtehtävien hoitaminen vaatii monipuolista osaamista, eikä niukkojen resurssien aikoina henkilökunnan kokoaminen esimerkiksi yhteisille kursseille useinkaan ole mahdollista. Virtuaaliset ympäristöt tarjoavat yhden vaihtoehdon näiden haasteiden kohtaamiseen. Virtuaaliset ympäristöt haastavat myös opetustoimen henkilökunnan. Ei ole merkitystä sillä, oletko opettaja vai rehtori, joka vastaa opetusvälineiden hankinnasta, tai henkilö, joka opetusohjelmia laatii tai järjestää koulutuksia. Työtehtävästäsi riippumatta virtuaalisessa toimintaympäristössä roolisi liukuu sujuvasti tekniikan ja pedagogiikan välillä: välillä olet pedagoginen asiantuntija ja toisinaan tekninen tuki opiskelijoille ja kollegoillesi. Virtuaalisuutta ja virtuaalisia toimintaympäristöjä lähestytään tässä kirjassa kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin virtuaalisuutta ja virtuaaliopetusta voidaan pitää luonnollisena toimintana ajassamme, koska se vastaa nykyaikaista kuvaa ajankäytöstämme, ja teknologia, jota virtuaalisuus edellyttää, on mukana arjessa. Yhä useampi kantaa mukanaan kännykän lisäksi jotain muutakin teknologista vempainta. Opiskelijoilla ja työntekijöillä on useimmiten monta identiteettiä: he voivat olla työssäkäyviä opiskelijoita, vanhempia tai itsensä kehittäjiä. Myös erilaiset elämäntilanteet tai työn luonne (esim. runsas matkustaminen) voivat sitoa. Verkon käyttäminen antaa tällöin näille henkilöille mahdollisuuden osallistua kurssille tai koulutukseen. He voivat olla läsnä olematta fyysisesti paikan päällä he voivat olla läsnä tai ovat läsnä virtuaalisesti. Toiseksi Virtuaalisia ympäristöjä voidaan lähestyä myös pedagogiikan näkökulmasta. Tärkeimpänä lähtökohtana sekä perinteisessä oppimistilanteessa että työelämän muutokseen tähtäävässä toiminnassa on se, että kaikella oppimiseen täh-
12 VIRTUAALISET YMPÄRISTÖT täävällä toiminnalla on tavoite. Pedagogiset periaatteet ja oppimisteoriat vaativat tavoitteiden asettelua. Tavoitteet ohjaavat opiskelijan toimintaa motivoimalla, kannustamalla ja sitouttamalla oppijan. Verkkoympäristössä korostuu myös oppijan halu ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Opetuksen tulisi tukea mahdollisimman hyvin monenlaisia oppijoita vähillä resursseilla toimittaessa. Myös sekä oppijan että opettajan on arvioitava mahdollisimman tarkasti omat käytettävissä olevat resurssinsa. Teknologian hallinta säästää voimia ja tehostaa työskentelyä verkkoympäristössä, ja pedagoginen osaaminen auttaa valitsemaan oppimisen kannalta parhaat välineet ja ratkaisut. Ymmärrämme oppimisen vuorovaikutteisena tapahtumaketjuna, jossa opettaja tai kouluttaja käyttää asiantuntijuuttaan luodakseen sellaisen ympäristön, jossa oppimiselle on parhaat edellytykset. Oppimista tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Opiskelija on kuitenkin hyvin aktiivisessa roolissa. Virtuaaliset vuorovaikutustilanteet poikkeavat ympäristöltään olennaisesti fyysisistä tiloista, kun osallistujat voivat useimmiten muokata ja räätälöidä tilan mieleisekseen. Omien tietojen ja kokemusten tuominen esiin ja arvioiminen toisten toimijoiden kanssa yhteistyössä tekee mahdolliseksi uudentyyppisten, yhteistoiminnallisten oppijayhteisöjen syntymiseen. Kirjan jaottelussa noudatetaan ja sovelletaan ns. täydellisen oppimisen mallia (Engeström, 1982) ja virtuaalisia oppimis- ja toimintaympäristöjä kuljetetaan sen mukana. Oppimisen eteneminen ja tavoitteet mietitään täydellisen oppimisen mallissa tarkasti. Oppimateriaalia käytetään eri tavoin opetuksen eri vaiheissa. Täydellisen oppimisen (tunnetaan myös aktiivisen oppimisen mallina) mallia on sovellettu niin opetuksen maailmassa kuin organisaatioissa koulutuksessakin. Organisaatiossa oppi-
VERKKO JA VERKOSTUNUT OPPIMINEN OVAT NYKYPÄIVÄÄ 13 minen voidaan ymmärtää ongelmien ja ristiriitojen käsittelemiseksi ja työssä kehittymiseksi. Aktiivinen tiedonhankinta, tiedon prosessointi, omien tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttamisen kontrolli kuuluvat täydellisen oppimisen kriteereihin. Sama prosessi voisi koulumaailmassa ja oppivassa organisaatiossa näyttää seuraavalta: Koulussa Organisaatiossa 1. Motivointi herättää oppilaan mielenkiinnon 2. Orientointi auttaa oppilasta järjestämään kokonaiskuvaa 3. Sisäistäminen tarkoittaa uuden asian mieleenpainamista esim. mallintamalla 4. Ulkoistaminen on uuden mallin soveltamista 5. Arvioidaan opitun asian toimivuutta 6. Kontrolli oman oppimisen tarkastelua j a korjaamista 1. Kyseenalaistetaan vallitseva käytäntö 2.Analysoidaan käytäntöä 3. Mallinnetaan uusi ratkaisu ja tutkitaan uutta mallia 4. Otetaan uusi malli käyttöön 5. Arvioidaan koko prosessia 6. Vakiinnutetaan ja laajennetaan uusi käytäntö Engeströmin (1982; 2004) täydellisen oppimisen malli voisi näyttää koulu- ja organisaatiomaailmoissa tältä.
14 VIRTUAALISET YMPÄRISTÖT Prosessin jokaisessa vaiheessa osallistujien välillä on yhteistä tekemistä, vuoropuhelua ja dialogia. Dialogin aikana osallistujien esiin nostamat näkökulmat törmäävät ja vaativat kehittämään työstettävää toiminnan mallia edelleen. Tässä kirjassa on kuusi lukua. Ensimmäisen luvun jälkeen, luvussa kaksi, autamme lukijaa näkemään virtuaalisten ympäristöjen taakse ja avaamme käsitteistöä, joka on tärkeä osa kokonaiskuvan muodostamisessa. Esittelemme myös kirjassa käytetyt virtuaaliset tuotteet. Osaa ympäristöistä ja tuotteista raapaisemme pinnalta ja osaan perehdymme tarkemmin. Luvussa kolme näytämme teknologian pedagogisoinnin mahdollisuuksia ja käytännön sovelluksia autenttisten esimerkkien avulla. Neljäs luku haastaa kirjan käyttäjän soveltamaan esittämiämme työtapoja ja käyttömahdollisuuksia omissa mielekkäissä yhteyksissään. Kirjan viimeisissä luvuissa arvioimme sovellusten toimivuutta ja malleja sekä tarjoamme arvioinnin ja kontrollin työkaluja. Virtuaalisissa toimintaympäristöissä voidaan tunnistaa kahdenlaisia ratkaisuja. Virtuaaliset oppimisympäristöt ovat kokonaisia tuoteratkaisuja, joiden varaan voi rakentaa oppimistapahtuman. Toisaalta verkon tarjoamilla sosiaalisen median välineillä ja yksittäisillä tuotteilla sekä niiden yhdistelmillä voidaan myös rakentaa eheä opiskelukokemus. Näitä verkon välineitä voidaan luonnollisesti yhdistää perinteiseen opetukseen.
VERKKO JA VERKOSTUNUT OPPIMINEN OVAT NYKYPÄIVÄÄ 15 Esittelemme muun muassa seuraavien virtuaalisten oppimisympäristöjen opetuskäyttöä: Tämän kirjan tarkoituksena on koristaa teknologia pedagogiikalla ja päinvastoin. Teknologia tuo ekstraa opetukseen: kun ymmärtää teknologiaa, saa pedagogiikasta enemmän irti. Teknologia on mukana arkipäivässä niin kuin kännykkäkin. Nyt valjastamme sen käyttöömme tehokas koulutus ja innostava oppiminen. Tämä on matkaopas virtuaalisen ympäristön haltuunottoon.