Kädentaidot ja tuotteistaminen Pauliina Sirkeinen ja Sanna Ala Seppänen
Kohderyhmä lapset Halusimme opettaa lapsia, koska lasten kanssa työskentely on meille molemmille mielekästä. Halusimme luoda elämyksen lapsille, antamalla heidän kokea uuden tekniikan ja lasimateriaalin tunnun. Halusimme antaa välineitä lasten luovaan ajatteluun ja ennakkoluulottomaan harrastamiseen. Kurssin alussa suunnittelimme opetusta eri kohderyhmille, mutta päädyimme lopulta samaan projektiin Pikku- Pikassossa.
Pikku-Pikasson toiminta Pikku-Pikasso on Kuopiossa toimiva lasten kuvataidekoulu. Siellä annetaan kuvataiteen perusopetusta 5-12-vuotiaille lapsille ja 13-16- vuotiaille nuorille. Oppiaineina ovat piirustus, maalaus, kuvanveisto ja keramiikka. Opetus koostuu teemajaksoista, joille on mahdollista hakeutua ympäri vuoden. Opettajana toimii Eija Räisänen ja avustajina häärii satunnaisesti useita työharjoittelijoita.
Lasimateriaalin vaativuuden ja siitä aiheutuvien mahdollisten riskien vuoksi Eija Räisänen antoi meille oppilaiksi 10-12-vuotiaiden rauhallisen ryhmän. Hän arveli sen soveltuvan opetukseen parhaiten. Ryhmässä oli kahdeksan lasta, kolme poikaa ja viisi tyttöä.yksi pojista puhui vain englantia, joten jouduimme huomioimaan hänet erikseen. Opetusryhmä Tavatessamme ryhmäläiset ensimmäistä kertaa yllätyimme heidän rauhallisuudestaan ja hiljaisuudestaan. Lapset eivät ilmaisseet selkeästi mielipiteitään ja ajatuksiaan aiheesta tai tekniikasta. Rauhallisuudestaan huolimatta lapset alkoivat heti suunnitella töitään ja kävivät rohkeasti käsiksi työkaluihin sekä lasimateriaaliin. Oppilaat olivat todella taitavia ja ymmärsivät ohjeet tekniikasta.
Tekniikka Eija Räisänen toivoi, että opettaisimme lapsille mosaiikin tekoa. Aiheena olisi heidän opetussuunnitelmansa mukaan lintu, otsikolla harakkaa naurattaa. Otimme haasteen vastaan, vaikka tekniikka oli meille täysin tuntematon. Jouduimme harjoittelemaan mosaiikin tekoa pajatunneilla. Lisäksi lainasimme kirjastosta alan kirjoja, joista saimme apua ja tietoa aiheesta. Opetimme eri tekniikoita vertaisohjaustuokioissa. Saimme kokemusta opettamisesta, mutta ikäryhmä ja tekniikat eivät vastanneet varsinaista kenttäopetustamme. Tämän vuoksi lapsiryhmän opettaminen oli meille uudenlainen haaste. Mosaiikkitaulun valmistukseen tarvittiin ikkunalasista leikattuja, valmiiksi hiottuja ja rei itettyjä pohjalevyjä,lasisia mosaiikkipaloja sekä puuliimaa palojen kiinnittämiseen. Lopuksi palojen väliin lisättiin laasti. Työvälineiksi tarvittiin suojalasit, lasiveitsiä, mosaiikkisaksia, pihtejä, suojahansikkaita, lastoja sekä kangasriepuja.
Opetuksen suunnittelu ja kulku Teimme suunnitelman tunnin kulusta, jossa otimme huomioon materiaalin, aiheen, omat sekä lasten resurssit ja tekniikan. Yritimme myös huomioida aikataulun. Opetuksemme oli jaettu kahdelle päivälle. Ensimmäisellä kerralla aikaa oli 45 minuuttia ja toisella kerralla puolitoista tuntia. Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi aiheen. Näytimme myös työvälineiden käytön ja tekniikat. Lapset suunnittelivat paperille omat lintunsa ja aloittivat työskentelyn. Toisella kerralla näytimme laastin levityksen, jonka jälkeen lapset jatkoivat omaan tahtiin palojen liimausta. Lapset tekivät töitään eri tahtiin, joten aikataulun huomioiminen oli vaikeaa. Jouduimme huomioimaan riskitekijöinä lasimateriaalin vaarallisuuden sekä aikataulun. Lapset olivat hyvin rauhallisia, mutta työskentelivät innokkaasti. Lapset eivät juurikaan kyselleet apua tai neuvoja, mutta yritimme kuitenkin ohjata jokaista heidän tarpeidensa mukaan. Oli suuri helpotus huomata, miten rohkeasti lapset uskalsivat käsitellä lasimateriaalia. Opetus sujui kaiken kaikkiaan hyvin. Myös opetus englanniksi onnistui. Tapaturmilta vältyttiin, paria haava lukuun ottamatta.
Lopputoimet Viimeisen tunnin lopussa kyselimme palautetta lapsilta ja kehuimme heidän reippauttaan ja töitään. Lasten mielestä oli ollut kivaa, mutta lasin leikkaus oli tuntunut hankalalta. Myöhemmin kävimme punnitsemassa jäljelle jääneet lasit ja saimme maksun materiaaleista. Eija Räisänen lunasti osan laseista myöhempää taiteilua varten. Kuittia emme saaneet suoraan koululta, vaan jouduimme kirjoittamaan sen itse Eijalle.
Oman opetuksen ja kurssin arviointi Opetus sujui pääpiirteissään hyvin pientä alkukankeutta lukuun ottamatta. Lapset olivat epätavallisen rauhallisia, mikä oli myös tavallaan pettymys. Heitä oli vaikea lähestyä heidän hiljaisen käyttäytymisensä takia. Aika loppui kesken, mutta sille emme mahtaneet mitään. Opponenttien mukaan asenteemme lapsia kohtaan oli lempeä ja tekniikkavalinta oli todella hyvä. Ryhmässä toimiminen vaatii opponentin mielestä harjoittelua, jotta jokainen lapsi saa henkilökohtaista huomiota. Eija Räisäsen mielestä olisimme voineet motivoida lapsia enemmän, vaikka työ itsessään motivoi heitä hyvin. Tunnit olivat hyvin valmisteltuja hänen mielestään. Kaiken kaikkiaan opetustuokio oli kuitenkin positiivinen kokemus ja lasten taidot todella yllättivät. Saimme uutta intoa jatkaa mahdollisissa opetustehtävissä tulevaisuudessa!
KIITOS!