VALKEAKOSKEN KANAVAN SEUDUN EKOLOGINEN TARKASTELU LIITTYEN KAAVOITTAMISEEN Valkeakosken kaupunkisuunnittelu, 2013 Liito-orava
SISÄLLYSLUETTELO 1. EKOLOGINEN KÄYTÄVÄ 1.1 Ekologisen käytävän määritelmä 2. KAUPUNKISUUNNITTELU JA MAAKUNTAKAAVA 2.1 Maakuntakaavan merkitys 2.2 Tarkastelualueen kaavamerkinnät ja -määräykset 2.3 Kaavamerkintöjen ja -määräysten ohjausvaikutus 3. TARKASTELUALUEEN OMINAISUUDET 3.1 Ekologinen yhteys kaupunkikeskustassa 3.2 Toimiva ekologinen yhteys 4. JOHTOPÄÄTÖKSET 4.1. Ekologisen käytävän sijainti 5. LÄHTEET
1. EKOLOGINEN KÄYTÄVÄ Eläinten on kuljettava suurella tai pienellä ruoan saantiin soveltuvalla alueella. Pitkät kulkumatkat liittyvät usein oman reviirin etsimiseen tai vuodeaikojen mukaan tapahtuvaan muuttoon. Eläinten, ja myös kasvien ja sienten, on liikuttava myös lisääntyäkseen. Kasvit ja sienet lisääntyvät eläimiä helpommin pääsääntöisesti siitepölyjen, itiöiden ja siementen kulkeutuessa tuulen ja eläinten mukana. 1.1 Ekologisen käytävän määritelmä Ekologisella käytävällä voidaan tarkoittaa eliömaantieteessä yleisesti käytettyä termiä, jolla tarkoitetaan leveää, yhtenäistä maayhteyttä, joka edistää eliöiden siirtymistä alueelta toiselle. Ne siis mahdollistavat eläinten, kasvien, sienten ja ihmisten siirtymisen luontoalueilta toisille. Kaupunkisuunnittelussa ekologisella käytävällä voidaan tarkoittaa esimerkiksi viheraluetta, jota pitkin eri eliöt voivat siirtyä kaupunginosasta toiseen. Toimiva elinympäristökaistale mahdollistaa muun muassa yksilöiden liikkumisen populaatioista toiseen sekä edesauttaa hengissä säilymistä. Ekologisen käytävän toivotaan myös edistävän ja ohjaavan yksilöiden liikkumista toimien sitä paremmin mitä leveämpi se on. Joissain tapauksissa riittävän yhteyden leveydeksi määritellään 200 300 metriä. Yhteyden toimivuus ja riittävyys on eliölajikohtaista. 2. KAUPUNKISUUNNITTELU JA MAAKUNTAKAAVA Kaupunkisuunnittelussa huomioidaan monia eri asioita, joista yksi on riittävien viheryhteyksien, viheralueiden ja viherverkostojen mahdollistaminen ja toteuttaminen eri tarkoituksia varten. Viheryhteyksiä turvataan taajamiin kaavoituksen avulla. Ylin kaavataso on maakuntakaava. Maakuntavaltuusto on hyväksynyt 9.3.2005 Pirkanmaan 1. maakuntakaavan, jonka valtioneuvosto on vahvistanut 29.3.2007 (KHO 20.3.2008). 2.1 Maakuntakaavan merkitys Maakuntakaavan tehtävät painottuvat valtakunnallisten ja maakunnallisten alueiden käyttöä ja yhdyskuntarakennetta koskevien asioiden käsittelyyn. Valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet välittyvät kunnan kaavoitukseen pääosin maakuntakaavoituksen kautta. Kunnan sisäiset maankäyttökysymykset ratkaistaan kunnan kaavoituksessa. Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. 2.2 Tarkastelualueen kaavamerkinnät ja -määräykset Tarkastelualueella maakuntakaavaan on merkitty vihreä katkoviiva, joka sivuaa keskustatoimintojen aluevarausta (C) jatkuen taajamatoimintojen aluevarausten (A) kautta laajemmille virkistysaluevarauksille (V). Tarkastelualueella kanavan seudulla ja Apianlahdella viheryhteystarve on siis osoitettu kaupungin keskustan kautta.
Kuva 2: Pirkanmaan 1. maakuntakaavakarttaa tarkastelualueella Viheryhteystarve: Merkinnällä osoitetaan taajamiin liittyviä olemassa olevia tai tavoitteellisia viheryhteyksiä, joilla on erityistä merkitystä alueellisen virkistysverkoston ja/tai ekologisen yhteyksien kannalta. Suunnittelumääräys: Yksityiskohtaisessa suunnittelussa tulee määrittää viheryhteyden tarkempi sijainti sekä varmistaa maastokäytävän riittävä leveys, jotta alueellinen viheralueiden muodostama verkosto voidaan toteuttaa riittävän yhtenäisenä kokonaisuutena. 2.3 Kaavamerkintöjen ja -määräysten ohjausvaikutus Maakuntakaavassa on osoitettu viheryhteystarve, jonka tarkempi sijainti tulee määrittää yksityiskohtaisessa suunnittelussa. Samalla on varmistettava maastokäytävän riittävä leveys, jotta alueelliset viheralueet muodostavat riittävän yhtenäisen kokonaisuuden toisiinsa verkostoituen. Koska merkintä määritellään siten, että se osoittaa taajamiin liittyviä olemassa olevia tai tavoitteellisia viheryhteyksiä, joilla on erityistä merkitystä alueellisen virkistysverkoston ja/tai ekologisen yhteyden kannalta, voidaan todeta, että maakuntakaavakarttaan merkitty yhteys kuvastaa merkityllä paikallaan, paikan ominaispiirteet huomioiden, olemassa olevaa tärkeää yhteyttä, jolla on erityistä merkitystä alueellisen virkistysverkoston kannalta. Maakuntakaavakarttaan merkityn yhteyden on sijaitsemallaan paikalla tarkoitettava ekologian kannalta tavoitteellista yhteyttä, koska ekologisen yhteyden sijainti ei ole tarkoitukselleen toimiva merkityllä paikallaan sen leveyden ja ominaispiirteiden ollessa riittämättömiä tai yhteyden merkityksen kannalta sopimattomia. Näin ollen yksityiskohtaisemmalla kaavoituksella määritellään ja varmistetaan ekologisen yhteyden tarkempi sijainti.
3. TARKASTELUALUEEN OMINAISUUDET Tarkastelualueena on pääasiassa kanavan Mallasveden puoleinen ympäristö ja Apianlahden ympäristö sekä niihin liittyvät yhteydet. Maakuntakaavan mukainen viheryhteys kaavakarttaan merkityllä paikallaan on osoitettu tarkastelualueella vesistön äärelle kaupungin ydinkeskustaan rakennettuun ympäristöön joitakin puistoja lukuun ottamatta. Kuva 3: Maakuntakaavan viheryhteystarve ilmakuvassa. Kuvaan on rajattu mustalla maakuntakaavakartan mukainen ja olemassa oleva viheraluekokonaisuus. 3.1 Ekologinen yhteys kaupunkikeskustassa Maakuntakaavakarttaan merkitty yhteys katkoviivan osoittamalla paikalla toimii joillekin eliölajeille ekologisena käytävänä, mutta kyseisen ympäristön ominaisuudet ovat hyvin kaupunkimaiset, eikä se ole siten paras mahdollinen ekologinen yhteys. 3.1 Toimiva ekologinen yhteys Koska maakuntakaavan suunnittelumääräys antaa mahdollisuuden tutkia viheryhteyden tarkemman sijainnin yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, on ekologisen yhteyden osalta toisen yhteyden osoittaminen järkevää, jotta yhteyksistä muodostuu monipuolisesti eri eliölajeja palveleva.
Kuva 4: Apianlahden pohjoispuolen kautta yhteys, jossa sen leveys ja ominaisuudet ovat maakuntakaavaan merkityn viivan mukaista yhteyttä suotuisammat. Toimii toisena, parempana ekologisena käytävänä. Punainen väri osoittaa voimakkaasti keskustamaisen ympäristön ja keltainen ydinkeskustaa ja Sointulaa yhdistävän kehittyvän alueen. Ympyrät merkitsevät rakennetun- ja luonnonympäristön rajapintoja, joista keltainen on luonnonympäristön osalta luonteeltaan monimuotoisempi. 4. JOHTOPÄÄTÖKSET Kaupungin ydinkeskustan kautta pääasiassa rakennetussa ympäristössä kulkeva viheryhteys, joka palvelee parhaiten ihmistä virkistysarvojen näkökulmasta, ei ole paras mahdollinen ekologisena käytävänä varsinkaan silloin, jos käytävän leveydeksi halutaan määritellä 200 300 metriä. Maakuntakaavakarttaan merkitty viheryhteystarve on ekologisen yhteyden kannalta sijainniltaan enemmän tavoitteellinen, vaikka katkoviivan osoittama reitti joitakin eliölajeja palveleekin. Ekologisen yhteyden tarkempi sijainti voidaan määritellä yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. 4.1 Ekologisen käytävän sijainti Maakuntakaavan osoittamaa reittiä parempi ekologiseksi yhteydeksi soveltuva reitti kulkee perustellusti Apianlahden pohjoisrannalla. Reitin varrella on luonnonympäristöä huomattavasti ydinkeskustaa enemmän. Vaikka Apianlahden pohjoisrannankaan kautta ei voida kauttaaltaan osoittaa 200 300 metriä leveää ekologista käytävää, ovat puitteet yhteyden toimivuudelle kuitenkin keskustan kautta kulkevaa reittiä paremmat palvellen sellaisia eliölajeja, jotka eivät voi hyödyntää puistomaista ja asumiseen liittyvien pihojen kaltaista yhteyttä.
Apianlahden pohjoisrannan kautta on mahdollista osoittaa yhteys kaupungin pohjois- ja länsiosista Korkeakankaalle ja edelleen etelää ja itää kohti. Sointulan lounaispuolella ja Lumikorven pohjoispuolella reitti on tarkastelualueella muita osia rakennetumpi, mutta silti luonnonympäristöltään monimuotoisempi kuin keskustan kautta kulkeva reitti. Vaikka keskustamainen kaupunkirakenne jatkuisi Sointulaa kohti, on ekologiselle käytävälle mahdollista jättää toimiva yhteys. Apianlahden pohjoisrannan kautta kulkevaa yhteyttä tulisi kehittää mahdollisimman luonnonmukaisena reittinä, kun taas keskustan kautta kulkevan reitin kehittämisedellytyksenä ovat puistomaisen ja asumiseen liittyvän ympäristön kehittäminen. Näin otetaan huomioon eri eliölajit mahdollisimman monipuolisesti. Molempien reittien osalta on huomioitava, että vesistö muodostaa luonnollisen esteen, jota kaikki eliölajit eivät kykene rakennettujen siltojen avulla ylittämään. Esimerkiksi liito-oravan on mahdollista käyttää Apianlahden pohjoisrannan kautta kulkevaa yhteyttä. 5. LÄHTEET - pohjakartta-aineisto; Maanmittauslaitos 2012 - kuvalähteet; Valkeakosken kaupunkisuunnittelu, ellei toisin mainita. - www.pirkanmaa.fi (12.8.2013) - www.ymparisto.fi (12.8.2013) - www.sll.fi (12.8.2013) - www.wikipedia.fi (12.8.2013) - kannen kuva; www.google.fi (12.8.2013) 13.8.2013 Valkeakosken kaupunkisuunnittelu