6. Julkisen vallan rooli markkinataloudessa (Mankiw & Taylor, Chs 10, 11, 20)

6. Julkisen vallan rooli markkinataloudessa (Mankiw & Taylor, Chs 10, 11, 20) Taloustieteen 6:s perusperiaate sanoo, että markkinoiden luominen on yleensä hyvä tapa organisoida taloudellista toimintaa 7:s perusperiaate toteaa puolestaan, että julkinen valta voi joskus parantaa markkinoiden tehokkuutta Markkinat eivät nimittäin aina toimi hyvin Tarkastelemme seuraavassa neljää tekijää, jotka johtavat siihen, etteivät markkinat toimi yhteiskunnan kannalta tehokkaasti Ulkoisvaikutukset (externalities) Julkishyödykkeet (public goods) Yhteiset resurssit (common resources) Epäsymmetrinen informaatio (asymmetric information) 1

Julkinen valta voi parantaa markkinoiden toimintaa silloin, kun ne toimivat tehottomasti Henkilön 2 hyvinvointi Yhteiskunnan (= 1 ja 2) hyvinvointi Monopolit puretaan, ulkoisvaikutukset sisäistetään Tehottomat markkinat Henkilön 1 hyvinvointi 2 2

6.1 UIkoisvaikutukset Ulkoisvaikutus syntyy silloin, kun yhden kuluttajan tai tuottajan toiminta vaikuttaa toisen kuluttajan tai tuottajan hyvinvointiin ilman, että kumpikaan maksaa tai saa siitä mitään korvausta Ulkoisvaikutus on positiivinen silloin, kun hyvinvointi lisääntyy negatiivinen silloin, kun hyvinvointi vähenee Ulkoisvaikutuksia voi syntyä sekä kulutuksessa että tuotannossa Esimerkkejä ulkoisvaikutuksista: positiivinen kulutuksessa: puhelin, fax negatiivinen kulutuksessa: tupakointi, liikenneruuhkat positiivinen tuotannossa: uuden teknologian tutkimus negatiivinen tuotannossa: ympäristön saastuttaminen 3 3

Ulkoisvaikutusten vuoksi yksityinen kysyntä tai tarjonta ei kuvaa yhteiskunnalle koituvaa rajahyötyä tai rajakustannusta seurauksena on, ettei kokonaishyvinvointi (eli kuluttajan ja tuottajan yhteenlaskettu ylijäämä) maksimoidu markkinatasapainossa taloudessa tuotetaan yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta liian vähän, jos ulkoisvaikutukset ovat positiivisia, ja liikaa, jos ne ovat negatiivisia Tuotannon yhteiskunnallinen kustannus = yksityinen kustannus + ulkoisvaikutus (positiivinen tai negatiivinen Kulutuksen yhteiskunnallinen arvo (eli hyöty) = yksityinen arvo + ulkoisvaikutus (positiivinen tai negatiivinen) 4 4

Mikä neuvoksi? Kuinka ulkoisvaikutuksen aiheuttama tehottomuus korjataan? Coasen ratkaisu (Ronald Coasen mukaan) Osapuolet voivat neuvottelemalla ratkaista ongelman Kaksi osapuolta: esimerkiksi saastuttava paperitehdas joen yhdellä puolella ja turistikohde toisella (vrt. Argentiinan ja Uruguayn sellutehdaskiista). Coasen ratkaisun mukaan kärsijä voi maksaa saastuttajalle, jottei päästöjä synny, tai sitten saastuttaja ostaa kärsijältä luvan saastuttaa. Neuvottelu johtaa yhteiskunnallisesti tehokkaaseen ratkaisuun; kyseessä on markkinaratkaisu Ongelma 1: transaktiokustannukset. Sopimusten aikaansaanti ja toimeenpano kallista. Ongelma 2: vapaamatkustus. Jos esimerkiksi kärsijöitä on useita, niin yksittäisillä kärsijöillä on kannustin antaa muiden ratkaista ongelma 5 5

Näistä syistä ulkoisvaikutusten aiheuttamien tehottomuuksien korjaamisessa tarvitaan usein julkisen vallan apua hallinnollinen ohjaus: viranomainen säätelee toimintaa suoraan taloudellinen ohjaus: viranomainen rankaisee toimintaa (verot), tukee sitä (tukiaiset) tai luo toiminalle markkinat (esim. kaupattavat päästöluvat) Kuviossa 6.1 tarkastellaan sellaisen tuotteen markkinoita, jonka valmistaminen pilaa ympäristöä esimerkiksi paperiteollisuus Suomessa ennen kuin se ryhtyi puhdistamaan jätevesiään koska ulkopuoliselle aiheutuvat kustannukset eivät ole mukana yritysten rajakustannuslaskelmissa, niin markkinatasapainossa hinta on alempi ja tuotettu määrä suurempi kuin mikä on yhteiskunnan kannalta optimaalista 6 6

Kuvio 6.1 Ympäristöä saastuttava tuotanto ja yhteiskunnallinen optimi Hinta Saastuttamisen kustannus Yhteiskunnallinen rajakustannus Tarjonta (yksityinen rajakustannus) Optimi Markkinatasapaino Kysyntä (yksityinen rajahyöty) 0 Q OPTIMI Q MARKKINAT Tuotannon määrä 7 7

Hallinnollinen ohjaus: määrätään yrityksille tuotantokiintiöt siten, että kokonaispäästöt eivät ylitä yhteiskunnallista optimia Taloudellinen ohjaus: asetetaan tuotannolle vero siten että tuotannon yksityinen kustannus veron jälkeen vastaa yhteiskunnallista kustannusta Tällaista ulkoisvaikutuksen korjaavaa veroa kutsutaan Pigou-veroksi taloustieteilijä A.C. Pigou n (1877-1959) mukaan päinvastoin kuin resurssien käyttöä vinouttava vero, jota tarkastelimme edellä, Pigou-vero edistää markkinoiden tehokkuutta ja lisää yhteiskunnan hyvinvointia 8 8

Ympäristöongelmien ratkaisussa ekonomistit pitävät veroja yleensä parempina kuin hallinnollista ohjausta seuraavista syistä: vero, vaikka se on sama kaikille, johtaa siihen, että ne yritykset vähentävät päästöjä, joilla vähentäminen on halpaa, muut maksavat veron => päästöjen vähentäminen tapahtuu tehokkaasti päästöjä aiheuttavat eniten ne, joille vähentäminen on kallista hallinnollisia kiintiöitä on vaikea jakaa kustannustehokkaasti. Kiintiöitä voi mennä liikaa niille, joille leikkaukset halpoja ja liian vähän niille, joille leikkaukset kalliita => leikkausten rajakustannukset vaihtelevat yritysten kesken toisin kuin veron tapauksessa. Kiintiöiden jakoon vaikuttavat lobbaus, aluepolitiikka, yms. vero kannustaa kehittämään uutta, ympäristöystävällistä teknologiaa. Se myös antaa yrityksille mahdollisuuden sopeuttaa toimintojaan jos taloudellisessa ympäristössä tapahtuu muutoksia. 9 9

Päästökauppa Pigou-veron asemasta viranomaiset voivat ohjata markkinoita päästölupien eli päästöoikeuksien kaupalla. Yrityksille allokoidaan päästöoikeudet, joilla ne voivat käydä keskenään kauppaa Allokointi tapahtuu joko huutokaupalla tai historiatietojen perusteella. Päästöoikeuksille muodostuu markkinahinta. Oikeuksia myyvät ne, joille päästöjen vähentäminen on halpaa. Ostajia ovat ne, joille vähentäminen on kallista. 10

Päästökauppa vai saastevero? Teoriassa päästöoikeuksilla päästään samaan lopputulokseen kuin veroilla. Käytännössä tulos voi olla parempi: Jos päästöjen rajakustannukset eivät ole vakio (kuten kuviossa 6.1), sääntelijän tavoitteena voi olla rajoittaa päästöjen määrä jollekin tavoitetasolle Q. (Esim. kasvihuonekaasujen päästöt!) Päästäkseen tavoitetasoon Q veron avulla sääntelijän täytyisi tietää yritysten päästöjen vähentämisen kustannukset (koska niistä riippuu, kuinka paljon vero saa yritykset vähentämään päästöjään). 11

Kuviossa 6.2 näytetään, että Pigou-vero ja päästöoikeuksien kauppa johtavat teoriassa samaan tulokseen päästöjen ajatellaan syntyvän tuotannossa päästöjen kysyntäkäyrä on siksi laskeva samaan tapaan kuin valmistettavan tuotteen kysyntäkäyrä kuvion (a)-osassa päästöjen hintana on vero yritykset asettavat päästöt tasolle, jossa niiden rajahyöty = vero kuvion (b)-osassa viranomaiset asettavat päästöjen määrän myöntämällä päästöoikeudet niiden kauppa määrittää niille hinnan, jolla kysyntä = tarjonta näemme, että lopputulos on sama 11 12

Kuvio 6.2 Pigou-vero ja päästöoikeuksien kauppa Päästöjen hinta (a) Pigou-vero P Pigou-vero 1. Pigou-vero asettaa hinnan päästöille... Päästöoikeuksien kysyntä 0 Q 2.... mikä yhdessä kysyntäkäyrän kanssa määrittää päästöjen tason. Päästöjen määrä 12 13

Kuvio 6.2 Pigou-vero ja päästöoikeuksien kauppa (b) Päästöoikeudet Päästöjen hinta Päästöoikeuksien tarjonta P 0 2.... mikä yhdessä kysyntäkäyrän kanssa määrittää päästöjen hinnan. Q 1. Päästöoikeudet asettavat päästömäärän Päästöoikeuksien kysyntä Päästöjen määrä 13 14

Ulkoisvaikutukset voivat olla myös positiivisia Kuviossa 6.3 on esimerkki koulutuksesta jos koulutuksella on positiivisia ulkoisvaikutuksia, esimerkiksi taikauskon väheneminen (Adam Smith), demokratian edistäminen (Milton Friedman), hygienian paraneminen, rikollisuuden väheneminen,... sen yhteiskunnallinen hyöty on suurempi kuin yksityinen => markkinat tuottavat liian vähän ratkaisu: yhteiskunta tukee koulutusta Teknologian kehittäminen on toinen esimerkki jos uudesta keksinnöstä on hyötyä myös muille kuin keksijälle, sen yhteiskunnallinen tuotto on suurempi kuin yksityinen => keksintöjä on liian vähän ratkaisu 1: patentit, jotka antavat keksijöille korvauksen kun muut soveltavat keksintöä, lainsäädäntö peräisin 1700-luvun lopulta ratkaisu 2: tutkimus- ja kehitystoiminnan julkinen tuki 15 15

Kuvio 6.3 Koulutus ja yhteiskunnan hyvinvointi Koulutuksen hinta Tarjonta (yksityinen rajakustannus) Yhteiskunnan rajahyöty Kysyntä (yksityinen rajahyöty) 0 Koulutuksen määrä Q MARKKINAT Q OPTIMI 16 16

6.2 Julkishyödykkeet ja yhteiset resurssit Kaikki hyödykkeet voidaan kahden ominaisuuden perusteella luokitella neljään ryhmään Nämä ominaisuudet ovat: poissuljettavuus (excludability) kilpailevuus (rivalry) 1) Poissuljettavuus ketä tahansa voidaan estää kuluttamasta hyödykettä 2) Kilpailevuus kun joku kuluttaa hyödykettä, niin kukaan toinen ei voi sitä kuluttaa Yksityiset hyödykkeet poissuljettavia ja kilpailevia esimerkki: jäätelö 17 17

Julkishyödykkeet eivät ole kilpailevia eivätkä poissuljettavia esimerkkejä: majakka, maanpuolustus kun niitä valmistetaan yhdelle kuluttajalle, ovat ne myös kaikkien muiden käytettävissä eikä muita voi mitenkään estää niitä käyttämästä Yhteiset resurssit ovat kilpailevia mutta eivät ole poissuljettavissa esimerkkejä: ilmakehä, yhteiset laitumet, avomerikalastus Poissuljettavissa olevat, ei-kilpailevat hyödykkeet Monet luonnolliset monopolit ovat tällaisia. Esimerkki: kaapelitelevisio Huom! Oppikirja määrittelee luonnollisen monopolin (natural monopoly) käsitteen kahdella eri tavalla! 18

Luonnolliset monopolit Oppikirjan mukaan jonkin hyödykkeen tuotannossa vallitsee luonnollinen monopoli jos: Ch. 11: Hyödyke on poissuljettava, muttei kilpailullinen. Ch. 15 [ja osa 10 tässä luentomateriaalissa]: Hyödykettä voi tuottaa markkinatasapainossa vain yksi yritys, koska muuten yritysten kilpailu tekisi tuotannosta aina kannattamatonta (esim. kaupungin vesilaitos) Tällä kurssilla luonnollisen monopolin määritelmä on näistä määritelmistä jälkimmäinen! Poissuljettavuus ja ei-kilpailullisuus ovat monien luonnollisten monopolien ominaisuuksia. 19

Kuvio 6.4 Hyödykkeiden luokittelu neljään ryhmään Kyllä Kilpaileva? Ei Kyllä Poissuljettava? Ei Yksityiset hyödykkeet Jäätelö Vaatteet CD-levyt Yhteiset resurssit Kalat valtamerissä Ilmakehä Yhteismetsät ja -laitumet Monet luonnolliset monopolit Kaapeli-TV (Ruuhkaantumaton) maksullinen tie Julkishyödykkeet Majakka Maanpuolustus Tsunamivaroitusjärjestelmä 20

Markkinoiden toimimattomuuden syitä Julkishyödykkeet markkinat eivät toimi näiden tuotannossa vapaamatkustajaongelman vuoksi kukaan ei halua maksaa hyödykkeestä kun tiedetään ettei ketään voi sulkea pois sen kuluttamisesta ratkaisu: julkinen valtaa rahoittaa tuotannon verovaroin Yhteiset resurssit markkinat eivät toimi, koska yhteisten resurssien hyödyntämisen kustannukset eivät lankea niille, jotka resursseja käyttävät ratkaisu: julkisen vallan sääntely hallinnollisin tai taloudellisin keinoin vrt: negatiivinen ulkoisvaikutus 21

Ajankohtainen kysymys mihin kuuluvat digitaaliset hyödykkeet? Tieto, ideat, digitaaliset tuotteet ovat luonteeltaan julkisten hyödykkeiden kaltaisia Poissuljettavuuden mahdollistaminen lainsäädännöllä voi johtaa monopoleihin (esim. Microsoft!) ja onko poissuljettavuus enää (esimerkiksi Internetissä leviävien tietokoneohjelmien tai musiikin kohdalla) enää mahdollista? Jos poissuljettavuus ei onnistu, informaatiohyödykkeiden tuottamiseen voidaan etsiä kannusteita markkinaperustaisesti. Esim. mainokset netissä; komplementaaristen tuotteiden myynti; hintadiskriminaatio ja korkeammat hinnat helpoimmin valvottaville asiakkaille. Pitäisikö käyttää myös sääntelyä (esim. verottamalla netin käyttäjiä ja subventoimalla valikoituja digitaalisten hyödykkeiden tuottajia)? 22

Yhteisten resurssien ongelman yksinkertainen matemaattinen malli Tämä malli on hyvin pelkistetty, mutta yksi kaikkien käyttökelpoisimmista taloustieteen malleista Tarkastellaan avomerikalastusta Olkoon tuotantofunktiona Q = F(L) = F( i L i ) Q = kokonaissaalis L i = kalastajan i kalastukseen käyttämä aika, i = 1,2,3, Q Q = F(L) L 21 23

Oletetaan, että yksittäisen kalastajan saama osuus kokonaissaalista riippuu siitä, kuinka paljon hän käyttää aikaa suhteessa kaikkien kalastajien yhteensä käyttämään aikaan Q i /Q = L i /L => Q i = (L i /L) F(L) Olkoon kalan hinta P ja kalastuksen vaihtoehtoiskustannus eli kalastajan itselleen maksama palkka w => Kalastuksen voitto kalastajalle i on π i = PQ i wl i Avomerikalastuksessa merelle pääsy on vapaata, joten kalastajien lukumäärä kasvaa kunnes voitto putoaa nollaan π i = 0 => Pq i = wl i => PQ = wl 22 24

Tulot ja kustannukset kk = PF (L) = w wl PQ = PF(L) L* L 0 L Avomerikalastuksen tasapaino L 0 johtaa liikakalastukseen sillä yhteiskunnallinen optimi L* löydetään maksimoimalla L:n suhteen voitto π = PQ wl: dπ/dl = PdQ/dL w = PF (L) w = 0 => Kalastusta on rajoitettava esimerkiksi kiintiöillä 23 23 25

6.3 Epäsymmetrinen informaatio Epäsymmetrisellä informaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa ostajalla ja myyjällä ei ole samaa tietoa kaupan kohteesta käytetyn auton ostaja ei tiedä auton todellista kuntoa vakuutusyhtiö ei tunne asiakkaansa elintapoja pankki ei tiedä lainaottajan todellista maksukykyä tallettaja ei tiedä pankin maksuvalmiutta Voi syntyä tilanne, jossa kauppaa ei käydä, vaikka sitä syntyisi jos informaatio olisi symmetristä Epäsymmetrisen informaation merkitys on korostunut rahoitusmarkkinoiden kriisissä pankkien väliset rahamarkkinat jäätyivät elokuussa 2007 ja syyskuussa 2008, kun pankit eivät luottaneet toisiinsa 25 26

Epäsymmetrinen informaatio: Market for Lemons George Akerlof (joka sai Nobel-palkinnon 2001) esitti yksinkertaisen mallin tilanteelle, jossa markkinat epäonnistuvat epäsymmetrisen informaation johdosta. Akerlofin tarkastelun kohteena oli market for lemons, huonokuntoisten henkilöautojen kauppa. Esimerkki mallin tilanteesta: Markkinoilla on suuri määrä (Q M ) käytetyn auton myyjiä. Jokaisella on yksi auto, jonka hän haluaa myydä. Autojen laatu eroaa toisistaan. Myyjä tietää oman autonsa laadun, mutta muut eivät voi havaita sitä. Myyjä ei voi välittää tietoaan ostajille (esim. koska kaikki muut myyjät väittävät autonsa olevan markkinoiden parasta laatua). Kuvaamme laatua suureella q. Se on jakaantunut tasaisesti välille [0,1] tarkasteltujen autojen joukossa. 27

Kysyntä ja tarjonta Market for lemons -tilanteessa Jos auton laatu on q, myyjä myy sen jos saa siitä vähintään 1000q euroa. Jos ostaja tietäisi jonkin auton laadun q, hän olisi valmis maksamaan autosta 1500q euroa. (Mutta ostaja ei tiedä q:ta!) Ostajat ovat riskineutraaleja. Tämä merkitsee, että: Jos ostajalla on valittavanaan autoja joiden keskimääräinen laatu on, ostaja on valmis maksamaan autosta 1500 euroa, eli autojen keskimääräisen arvon. Markkinat toimisivat ja lisäisivät hyvinvointia, jos ostajat ja myyjät tietäisivät yhtä paljon: Jos kunkin auton ostaja ja myyjä tietäisivät q:n, auto myytäisiin jollakin hinnalla p, missä (1000 )q<p<(1500 )q. Jos ostaja ja myyjä eivät kumpikaan tietäisi q:ta, auto myytäisiin jollakin hinnalla p, missä (1000 ) < < (1500 ). 28

Epäsymmetrisestä informaatiosta huolimatta voimme piirtää tavanomaisen tarjontakäyrän. Hinta ( ) 1000 Autojen tarjonta 0 Q M Autojen määrä 29

muttemme kysyntäkäyrää, koska nyt kuluttajat tietävät, että autot ovat sitä huonompia, mitä halvempia ne ovat! Ongelman havainnollistamiseksi kuvittelemme, että autojen hinta (euroissa) olisi markkinatasapainossa p. Hinta ( ) 1000 Autojen tarjonta p 0 Q M Autojen määrä 30

Markkinoiden epäonnistuminen market for lemons -tilanteessa Oletetaan, että autojen hinta olisi p (esim. p=500 ). Nyt kukin ostaja voi päätellä seuraavasti: Ne myyjät joiden auton laatu toteuttaa ehdon 1000q<p (esimerkissä p=500 ehdon <1/2) myyvät autonsa, muut eivät. Markkinoilla vaihdettujen autojen keskimääräinen laatu on siis =p/2000 (esimerkissä =500/2000=1/4) Siksi ostajat ovat valmiita maksamaan autoista enintään 1500 = = <, joten kauppoja ei synny! p ei voi olla markkinahinta, kuten ensin oletimme! 31

Havainnollinen tulkinta market for lemons tulokselle: Parhaiden autojen omistajat kieltäytyvät myymästä autoaan markkinahintaan, joka kuvastaa myytyjen autojen keskimääräistä arvoa. Markkinoilla autojen laatu huononee, hinnat laskevat, ja muidenkin autojen myyjät kieltäytyvät myymästä, laatu huononee lisää, hinnat laskevat lisää jne. kunnes markkinahinta p=0. Ratkaisuna markkinoiden sääntely (esim. autojen kuntotestit!) Muita esimerkkejä market for lemons tilanteesta: Vakuutusyhtiön asiakkaat tietävät riskeistään enemmän kuin vakuutusyhtiö -> vakuutusehdot ovat epäedullisia niille asiakkaille, joihin kohdistuvat riskit ovat pieniä, eivätkä he ota vakuutuksia, mikä nostaa vakuutusmaksuja jne. Velallinen tuntee maksukykyisyytensä paremmin kuin luotonantaja -> maksukykyisimmät velalliset maksavat epäedullisen suurta korkoa, eivätkä ota velkaa -> velallisten maksukykyisyys alenee -> korot nousevat lisää jne. 32

Moraalikato (moral hazard) Epäsymmetrinen informaatio voi johtaa myös moraalikatoon (moral hazard): tilanteeseen, jossa taloudenpitäjä käyttäytyy eri tavoin olleessaan riskiltä suojassa kuin ollessaan sille alttiina. Esimerkkinä rahoitusmarkkinat: Yhteiskunta takaa rahoitusmarkkinoiden toiminnan talletussuojan muodossa...mikä saattaa johtaa moraalikatoon. Pankki antaa lainaa riskipitoisille asiakkaille, jos tietää, että valtio pelastaa pankin kriisissä. Rahoitusmarkkinoilla on siksi taipumus aliarvioida riskit. Palaamme asiaan, kun tarkastelemme rahoitusmarkkinoita ja rahapolitiikkaa makrotaloustieteen luennoilla. 33

6.4 Hyvinvointiteoriaa (Mankiw & Taylor, Ch 20) Taloustieteen 7:nnen perusperiaatteen mukaan markkinoiden synnyttämän tulonjaon eriarvoisuus on toinen syy siihen, miksi julkisen vallan voi olla tarpeen puuttua markkinoiden toimintaan Edellä osoitettiin markkinoiden johtavan yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin maksimiin, kun hyvinvointia mitataan kuluttajan ja tuottajan ylijäämien summalla Tarkastelu ei kuitenkaan kerro mitään siitä, onko tuloksena oleva hyvinvoinnin jakauma jossakin mielessä oikeudenmukainen Tämän arvioimiseksi tarvitaan kriteeri 29 34

Yhteiskunnan hyvinvointifunktio W kuvaa, miten yhteiskunnan hyvinvointi riippuu kansalaisten (tai kotitalouksien) hyvinvoinnista: W = W(U 1, U 2,..., U n ), jossa U i on kansalaisen (tai kotitalouden) i hyötyfunktio Taloustieteestä ei ole apua tämän funktion määrittelyssä, sen muoto riippuu yhteiskunnan arvoista taloustieteessä se oletetaan yleensä annetuksi Asiaa pohditaan tarkemmin yhteiskuntafilosofiassa Kolme esimerkkiä: 30 35

1) Utilitarismi Jeremy Bentham (1748-1832), John Stuart Mill (1806-73) julkisen vallan tavoitteena tulee olla kansalaisten hyvinvointien summan maksimointi: W = U 1 + U 2 +...+ U n vastaa edellä esitettyä kuluttajan ylijäämää rajahyödyn ollessa vähenevä, kulutuksen tai tulon siirtäminen rikkaalta köyhälle lisää yhteiskunnan hyvinvointia 2) Oikeudenmukaisuusteoria John Rawls (1921-2002), Theory of justice julkisen vallan tulee maksimoida kaikkein heikoimmassa asemassa olevan kansalaisensa hyvinvointia, maximinkriteeri W = min{u 1, U 2,..., U n } perustelu: veil of ignorance, tietämättömyyden verho 31 36

3) Libertarismi eli markkinaliberalismi tai oikeistoliberalismi Robert Nozick (1938-2002) ajatuksena on että kaikilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet osallistua talouden toimintaan julkisella vallalla ei ole muuta tarvetta puuttua talouden toimintaan, sen ei tulee jakaa tuloja uudelleen mikä tahansa tulonjako on oikeudenmukainen, jos ne prosessit, joiden tuloksena se syntyy, ovat oikeudenmukaisia korostaa yksilön vapautta 32 37

Oikeudenmukaisuuden ja tehokkuuden ristiriita jos markkinoiden synnyttämä hyvinvointi jakautuu kansalaisten kesken epäoikeudenmukaisesti, on talouspolitiikan tehtävänä toteuttaa oikeudenmukaisena pidetty jakauma esim. verotuksen ja tulonsiirtojen avulla ongelmana on, kuten edellä opimme, että verotus aiheuttaa tehottomuutta markkinoilla vaihdetaan vähemmän tuotteita, joita verotetaan työntekijät saattavat vähentää työn tarjontaa, kun palkkatulon verotusta kiristetään kotitaloudet voivat vähentää säästämistä, jos pääomatulon verotusta kiristetään tuloksena on, että jaettavissa oleva kokonaishyvinvointi pienenee se miten kakku jaetaan, vaikuttaa kakun kokoon talouspolitiikka on rajankäyntiä tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden kesken 33 38

Havainnollistetaan kuviolla: seuraavassa kuviossa on hyvinvointimahdollisuuksien käyrä se kuvaa miten kansantalous voi tuottaa hyvinvointia kahdelle jäsenelleen: 1 ja 2 oletetaan että markkinat tuottavat pisteen A mukaisen jakauman yhteiskunta pitää sitä epäoikeudenmukaisena ja tavoittelee pistettä B esimerkiksi verottamalla henkilöä 2 jos tämän seurauksena 2 työskentelee vähemmän kuin ennen, pienenee hyvinvointimahdollisuuksien joukko haluttu piste B ei toteudu, vaan saavutetaan esimerkiksi piste C politiikan ongelmana on usein epätietoisuus siitä, kuinka paljon talouspolitiikka vähentää tehokkuutta esimerkkinä verotuksen vaikutus työn tarjontaan 34 39

U 2 A C B Hyvinvointimahdollisuuksien käyrä U 1 Huom: Piste B kuvaa oikeudenmukaisena pidettävää tulemaa 35 40

6.5 Havaintoja tulonjaosta Hyvinvoinnin mittaaminen on käytännössä hankalaa...sitä arvioidaan siksi tavanomaisesti tulojen avulla Tätä voi perustella sillä, että tulot ja hyvinvointi korreloivat keskenään, minkä näkee kuluttajan valintateorian perusmallista: max U = U(x 1, x 2,..., x n ) ehdolla P 1 x 1 + P 2 x 2 +...+ P n x n Y Mitä suuremmat tulot Y, sitä enemmän voi kuluttaa ja sitä korkeampi on hyvinvointi eli hyötytaso U 36 41

Tulojen jakautumista voi mitata eri tulokäsittein ja eri menetelmin Tulokäsitteitä ovat mm. tuotannontekijätulot = palkkatulot + yrittäjätulot + omaisuustulot bruttotulot = tuotannontekijätulot + saadut tulonsiirrot käytettävissä olevat tulot = bruttotulot maksetut tulonsiirrot Menetelmiä ovat mm. tulokymmenysten tai -viidennesten tulo-osuuksien kuvaaminen Lorenzin käyrä Gini-kerroin 37 42

Tulokymmenys eli desiili väestö on jaettu tulojen mukaan kymmeneen yhtä suureen osaan ensimmäisen tulokymmenykseen tulee pienituloisin 10 % väestöstä, kymmenenteen tulokymmenykseen suurituloisin 10 % Tulo-osuus kuvaa, millaisen prosenttiosuuden eri tulokymmenyksiin sijoittuvat taloudet ovat saaneet käytettävissä olevista tuloista Pienituloisuus kuvaa suhteellista köyhyyttä määritellään käytettävissä olevien tulojen osuutena (50 % tai 60 %) mediaanitulosta 38 43

Käytettävissä olevien tulojen jakautuminen vuonna 2008 Kymmenys Tulojen yläraja, Kymmenyksen mediaanitulo, Kymmenyksen tulo-osuus, % I 12 781 10 786 3,9 II 15 765 14 341 5,6 III 18 225 17 078 6,6 IV 20 586 19 421 7,6 V 22 952 21 806 8,5 VI 25 267 24 049 9,4 VII 28 177 26 610 10,4 VIII 31 973 29 855 11,6 IX 38 785 34 785 13,6 X 46 695 22,8 Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilasto 39 44

Lorenzin käyrä käytettävissä oleville tuloille vuonna 2008 Kymmenys Tuloosuus, % Kumulatiivinen osuus kotitalouksista, % Kumulatiivinen tulo-osuus, % I 3,9 10 3,9 II 5,6 20 9,5 III 6,6 30 16,1 IV 7,6 40 23,7 V 8,5 50 32,2 VI 9,4 60 41,6 VII 10,4 70 52,0 VIII 11,6 80 63,6 IX 13,6 90 77,2 X 22,8 100 100,0 Lorenzin käyrä 45 40

Lorenzin käyrä kuviona ja Gini-kertoimen määritelmä 100 90 80 Lorenzin käyrä jos tulot olisivat jakautuneet tasaisesti Havaittu Lorenzin käyrä Gini-kerroin = alue A jaettuna alueella A+B 70 60 50 40 30 20 10 A B = 0, jos tulot ovat jakautuneet tasaisesti, = 1, jos tulot ovat keskittyneet yhdelle 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 41 46

Gini-kerroin eri tulokäsitteille vuosina 1966-2008 (skaalattuna asteikolle 0-100) Tuotannontekijätulot Bruttotulot Käytettävissä olevat tulot 50 45 40 35 30 25 20 15 1965 1970 1975 1980 1986 1990 1995 2000 2005 2010 42 47

Gini-kerroin eräissä maissa vuoden 2000 paikkeilla 60 50 40 30 20 10 0 Etelä-Afrikka Argentiina Yhdysvallat Italia Iso-Britannia Saksa Suomi Ruotsi Tanska Norja Lähde: http://www.wider.unu.edu/research/database/en_gb/database/ 43 48

Pienituloisuus Suomessa vuonna 2009 Pienituloisuus määritellään suhteella väestön mediaanituloon 60 % koko väestön mediaanitulosta 50 % koko väestön mediaanitulosta Pienituloisuusaste 13 6 Pienituloisia henkilöitä 690 032 329 736 Pienituloisten mediaanitulo 12 021 10 207 Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilasto 49 44

Pienituloisuusaste 1990-2009 16 14 12 60 % mediaanitulosta 50 % mediaatulosta 10 8 6 4 2 0 1990 1995 2000 2005 2010 Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilasto 50 45

Keitä pienituloiset meillä ovat? Pienituloisten talouksien rakenne viitehenkilön sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 2000 ja 2009 Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilasto 51 46

Tuloerot ovat meillä kasvaneet erityisesti tulonjakauman yläpäässä Kotitalouksien keskimääräiset käytettävissä olevat tulot vuoden 2007 hinnoin Euroa 160000 140000 120000 Ylin 1 % 10. desiili 9. desiili 2. desiili 1. desiili Kaikki 100000 80000 60000 40000 20000 0 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 47 Lähde: VATT, Talouden rakenteet 2009 52

Havaintoja tulonjaosta eri maissa Tuloerot ovat suuret Yhdysvalloissa ja monissa kehitysmaissa Pohjoismaat sekä eräät muut Euroopan maat (mm. Hollanti ja Itävalta) ovat tasaisen tulonjaon maita Pohjoismaiden elintaso on myös suhteellisen korkea => Pohjoismaat pärjäävät hyvin kaikissa sellaisissa hyvinvointivertailuissa, joissa arvioidaan sekä tulotasoa että tulojen jakautumista Seuraava kuvio kertoo miksi 48 53

BKT asukasta kohden suhteessa USAan (USA = 100) Pohjoismaisen mallin toimivuudesta 100 USA IRL kokonaisveroaste 90 80 70 AUT < 30 % NLD DEN SWE FIN > 40 % 60 50 40 30 20 60 65 70 75 80 Tulonjaon tasaisuus ( = 100 - Gini-kerroin) 49 54

Pelko ja eriarvoisuus Maiden välisissä eroissa tärkein yksittäinen selittäjä on tulonjaon epätasaisuus Myös rikoksen uhriksi joutuminen lisää pelkoa Muilla tekijöillä ei vaikutusta Lähde: Olli Kangas 50 55

Vankien määrä 100 000 asukasta kohden, 2005 800 700 600 500 400 300 200 100 0 Yhdysvallat Venäjä Etelä-Afrikka Viro Puola Espanja Koko maailma Britannia EU-27 EU-15 Italia Saksa Ruotsi Tanska Suomi Norja 51 56

6.6. Hyvinvointiyhteiskunnasta Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu keskiluokan tuen varaan. Keskiluokka maksaa veroina omat hyvinvointipalvelunsa, mutta rahojen kierrättäminen julkisen sektorin kautta lisää keskiluokan tukea hyvinvointiyhteiskunnalle. Seuraava kuvitteellinen esimerkki havainnollistaa tilannetta. 57

Kuvitteellinen esimerkki verotuksen ja tulonsiirtojen vaikutuksista Ryhmä Keskim. tulot Vero (40%) Tulonsiirrot Nettotulot A (20%) 1000 400 240 840 B (20%) 800 320 240 720 C (20%) 600 240 240 600 D (20%) 400 160 240 480 E (20%) 200 80 240 360 A:n ja E:n suhde 5/1 2,33/1 Huomaa keskiluokan (C) poliittinen merkitys, vaikka se vain kierrättää rahaa julkisen sektorin kautta 53 58

Suomalainen yhteiskuntasopimus : eri ikäluokien nettomääräiset kontribuutiot (verot saadut tulonsiirrot) 1000 euroa 15 10 5-5 0 2-6 12-16 22-26 32-36 42-46 52-56 62-66 72-76 82-86 92-96 -10-15 -20-25 -30 Lähde: prof Torben Andersen, esitelmä 28.1.2008 54 59

% BKT:sta Ongelma: väestön ikääntyminen muuttaa julkisen talouden alijäämäiseksi 1 Julkisen talouden tasapainon (verot - julkiset menot) ennuste 2010-2050 0-2 -4 Lähde: prof Torben Andersen, esitelmä 28.1.2008 55 60

Ratkaisu? Työn määrän nostaminen 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Työvoimaan osallistumisen aste ikäluokittain 15-19 20-24 25-29 30-34 35-39 40-44 45-49 50-54 55-59 60-64 65-69 OECD Max OECD Min Finland Lähde: prof Torben Andersen, esitelmä 28.1.2008 56 61

Pohjoismaisen mallin haasteista Pohjoismainen malli yksityisten hyödykkeiden (mm. koulutus ja terveydenhuolto) julkinen tarjonta laaja sosiaaliturva työmarkkinapolitiikka, jonka tavoitteina ovat täystyöllisyys ja tasainen tulonjako Kimalaisen lento malli näyttää toimivan hyvin vaikka taloustieteen mukaan sen ei pitäisi julkisen sektorin kautta kiertää lähes puolet vuosittaisesta kansantuotteesta Väestön ikääntyminen ja eliniän pidentyminen aiheuttavat ongelmia Ratkaisuehdotuksia eläkeiän nostaminen työvoimaan osallistumisen kannustaminen palvelumaksut julkisesti tarjotuille yksityisille palveluilla 57 62