Marja-Liisa Vesterinen SOTE-ENNAKOINTI sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden ennakointi SOTE-ALAN OSAAMISTARPEET JA KOULUTUKSEN KEHIT- TÄMINEN TULEVAISUUDESSA Tässä luvussa esitetään SOTE-ENNAKOINNIN tulokset sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden osaamistarpeista ja niiden vaikutuksista koulutuksen kehittämiseen. Aluksi esitetään kaikille ammattiryhmille yhteiset työelämän avaintaitoihin ja alan perusosaamiseen liittyvät osaamistarpeet. Sen jälkeen osaamistarpeita ja koulutuksen kehittämistarpeita tarkastellaan ammattiryhmittäin ja osin myös palvelualueittain. Marja-Liisa Vesterinen esittää kaikille ammattiryhmille yhteiset yleiset työelämän uudet osaamisvaatimukset ja sosiaali- ja terveysalan perusosaamiseen ja kokonaisuuden hallintaan liittyvät osaamisvaatimukset. Vesterinen esittää myös osaamisvaatimukset tulevaisuuden terveyskeskuksessa pitkäaikaissairaiden hoitomallin mukaisessa toiminnassa ja hoitajavastaanotoilla. Tuija Moisio kuvaa toteutuneita terveydenhuollon tehtävänsiirto- ja asiantuntijahoitajakoulutuksia. Anna-Maija Koskisen ja Pia Laibertin artikkeli koskee lähihoitajan työtä ja osaamistarpeita tulevaisuuden hoitotyön osaajana. Marja-Liisa Vesterinen ja Maria Lankoski esittelevät case-esimerkin siitä, miten opiskelijoiden osaamista edistetään Etelä-Karjalan ammattiopistossa, kun opiskelijat vetävät ikääntyneiden muistiryhmiä ja kerhoja sekä toimivat omaishoitajien tukena kodeissa. Raija Nurminen esittää omassa artikkelissaan ennakointituloksia erikoissairaanhoidon erityisosaamistarpeista. Timo Kohvakka ja Jaana Peltola esittelevät Imatran kaupungin hyvinvointineuvolan toimintaperiaatteita, joilla on uudistettu ja yhdistetty perhe- ja terveyspalveluita. Merja Tepponen kuvaa artikkelissaan uusia teknologioita ja sähköisiä ratkaisuja, jotka auttavat ikäihmisten selviytymistä arjessa. Marja-Liisa Vesterinen esittää ennakoinnin tuloksia perhe- ja sosiaalipalvelujen sekä vanhuspalvelujen osa-alueilla esiin nousseista uusista tai vahvistettavista osaamisalueista. Lopuksi Vesterinen esittelee SOTE-ENNAKOINTI-projektissa syntyneitä suosituksia sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämiseen.
Marja-Liisa Vesterinen KAIKILLE AMMATTIRYHMILLE YHTEISET OSAAMISEN KEHITTÄMIS- TARPEET SOTE-ENNAKOINNIN kohderyhmänä olivat erilaiset hoitajien ammattiryhmät, sosiaalityö ja vanhustyö. Lääkäreiden osaamistarpeiden ennakointi rajattiin työmme ulkopuolelle. Seuraavana esitettäviä yleisiä työelämän osaamistarpeita sekä ammatillista perusosaamista ja kokonaisuuden hallintaa edellytetään kaikilta em. ammattiryhmiltä. Ammattiryhmäkohtaisia uusia tai vahvistettavia erityisosaamisen tarpeita kuvataan erikseen omien otsikoidensa alla. Uusien tai vahvistettavien osaamistarpeiden yhteydessä pyrimme samalla tuomaan esiin ne muutokset, jotka aiheuttavat uusia osaamistarpeita, jolloin etenkin opetussuunnitelmatyötä ja opintojaksojen suunnittelevien opettajien on helpompi ymmärtää, mihin osaamisvaatimus perustuu. Seuraavaan tekstiin ja kuvioihin on koottu ennakoinnissamme toistuvasti esiin nousseet näkemykset sote-alan ammatillisen perusosaamisen ja alan kokonaisuuden hallinnan uusista osaamisvaatimuksista, jotka ovat seurausta sosiaali- ja terveysalan rakenteiden, prosessien ja työnjaon sekä työnkuvien muutoksista. Substanssiosaamiseen sisältyvää erityisosaamista kuvataan ennakoinnin tulosten mukaisesti erikseen terveyskeskuksessa tarvittavana, pitkäaikaissairaiden hoidossa tarvittavana ja hoitajavastaanotoilla tarvittavana erityisosaamisena. Yleisten työelämävaatimusten sekä alan perusosaamisen ja kokonaishallinnan osaamisvaatimukset kuvataan ensin tiivistetysti kuvioina ja sen jälkeen niitä selitetään tekstinä. Sulkuihin on merkitty, mihin tutkintoon ko. osaamisen syntyminen liitetään (ks. jaottelu Vesterinen 2002, Heinonen 2010 osa 1). On hyvä huomata, että esittämämme koulutuksen muutostarpeet eivät ole kokonaan uusia asioita opetussuunnitelmissa, vaan niissä on usein kysymys opittavan asian sisällön muutoksista. Täten ne eivät myöskään vie lisätilaa opintoviikoissa tai opintopisteissä mitattuna, vaan edellyttävät pikemmin sisältöjen uudistamista tulevaisuuden muutosten mukaisesti. Yleiset työelämävalmiudet Yleisillä työelämävalmiuksilla tarkoitetaan tietoja ja taitoja, joita tarvitaan työelämässä riippumatta siitä, missä tehtävässä toimitaan. Nämä valmiudet kulkevat läpi elämän henkilön mukana ja ne yleensä vahvistuvat kokemuksen myötä. Ne koskevat kaikkia ammattiryhmiä. Uutta yleistä työelämäosaamista, joka on kannettavissa mukana työpaikasta toiseen, ovat Sirkka Heinosen (2010) mukaan seuraavat osaamisen alueet: vuorovaikutusosaaminen, joka siirtyy sosiaaliseen osaamiseen tai tulee myös sinne yhteistyöosaaminen aikaosaaminen (oman ajankäytön organisointi, reaaliaikaisuuden hyödyntäminen)
teknologiaosaaminen ympäristöosaaminen, kestävän kehityksen mukaan toimiminen systeemiosaaminen ja kokonaisuuden hallinta (yhteiskunta, palvelujärjestelmä) arvojen eheyttävä vaikutus viestintä, kieli, kulttuuri tiimi- ja verkosto-osaaminen, yhdessä oppiminen, yhdessä osaaminen ja yhdessä tekeminen ennakointiosaaminen (pitäisi saada omaksi kurssikseen tai opintojaksokseen); pystyttävä hahmottamaan oma paikkansa työelämässä uudessa työnteon paradigmassa. Lähes kaikissa ennakointitutkimuksemme haastatteluissa ja kyselyissä nousi yleisistä työelämävalmiuksista esiin samoja, kuvioihin 1-2 koottuja ja sisällöltään uusiksi koettuja osaamisvaatimuksia. Vieläkin vahvana esiintyvän organisaatiolähtöisyyden tilalle tarvitaan asiakaslähtöisyyttä. Se ei tarkoita kaiken tekemistä niin kuin asiakas haluaa, vaan toiminnan suunnittelua asiakkaan parhaaksi, ammattilaisen asiantuntijuudella harkiten ja asiakasta kuunnellen. Oheiset osaamistarpeet koskevat kaikkia ammattiryhmiä. Yleisten työelämävalmiuksien kehittymistarpeet 1. ASIAKASLÄHTÖINEN AJATTELU JA TOIMINTA Asiakasosaaminen, vuorovaikutustaidot, ihmissuhdetaidot Kunnioittava asenne ja arvokasvatus asiakkaita ja omaa työyhteisöä kohtaan Alaistaidot, työyhteisöosaaminen 2. TIIMI- JA VERKOSTOTYÖ Tiimityötaidot, oma vastuun kantaminen, ammatillinen vuorovaikutus Itsensä johtaminen alueella, josta vastaa tiimityössä Verkostoituminen ja moniammatillisuuden ymmärtäminen Kuvio 1 Asiakaslähtöinen ajattelu ja moniammatillisuus yleisenä työelämävalmiutena. Asiakasosaaminen ilmenee asiakaslähtöisenä asenteena (vastakohtana viranomaisasenne), asiakkaan tarpeiden tunnistamisena ja huomioimisena palvelun tuottamisessa. Asiakasosaamista tarvitaan puhelin- ja kontaktitilanteessa arvioitaessa hoidon, sosiaalituen tms. tarvetta asiakkaan yksilöllisestä tarpeesta käsin tai ohjattaessa asiakasta saamaan oikeantyyppistä palvelua. Asiakasosaamisen lähtökohtana on kyky dialogiseen keskusteluun ja kuunteluun asiakkaan kanssa sekä hänen voimavarojensa tunnistaminen. Ammatilliset vuorovaikutustaidot tulevat entistä enemmän esiin myös toimittaessa tiimeissä ja verkostoissa. Moniammatillisissa tiimeissä tarvitaan oman itsensä johtamisen taitoa, koska jokaisen odotetaan toimivan itsenäisesti, tehokkaasti omasta professiostaan käsin ja samalla yhteisten tavoitteiden saavuttamisen puolesta.
Alaistaidoissa korostuvat vastuullisuus, sitoutuminen työhön, työelämän ja työyhteisön pelisääntöjen noudattaminen, osallistuminen kehittämiseen ja yrittäjämäinen, kehittämisorientoitunut asenne. Nuorten elämäntyyli ja arvot eivät aina suosi edellä mainittua osaamisnäkökulmaa, ellei koulutuksessa tuoda esiin niiden merkitystä työnteon onnistumiselle ja tuloksille koko työyhteisössä. Kunnioittava asenne ja arvokasvatus asiakkaita sekä omaa työtä ja omatyöyhteisöä kohtaan ovat oleellisia alaistaitoja, joiden syntymiseen on koulutuksessa kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota. Oman alan ammatillinen perusosaaminen ja kokonaisuuden hallinta Ammatillisella perusosaamisella tarkoitetaan kuhunkin alaan (esim. metsäteollisuusala, opetusala, sote-ala) liittyvää alan perusosaamista ja alan kokonaisuuden tuntemusta. Perusosaamista opiskellaan yleensä ensimmäisen, kenties toisenkin opintovuoden aikana, jonka jälkeen opiskelijat syventävät osaamistaan tietyn koulutusohjelman tai suuntautumisen mukaisesti (esim. sote-alalla vanhuspalveluihin, psykiatriaan jne.) Perusosaamisen ja alan kokonaisuuden hallinnan sisältö yleensä syvenee kasvaa koulutusasteittain. Kuvioihin 2-6 on koottu tiivistetysti ammatillisen perusosaaminen ja alan kokonaisuuden hallintaan sisältyvät osaamisalueet. Alan perusosaamisen ja kokonaisuuden hallinnan kehittämistarpeet 1. PALVELUJÄRJESTELMÄN HALLINTA Sote-alan palvelu- ja toimintajärjestelmän kokonaisuuden hallinta Kehitteillä oleviin uusiin toimintamalleihin tutustuminen Palveluohjauksen osaaminen Verkosto- ja kumppanuusosaaminen ja verkostojohtaminen Moniammatillinen työskentely Esimiestyö, johtamisosaaminen Monikulttuurisuusosaaminen erityisesti omalla alalla 2. TERVEYDEN- JA HYVINVOINNIN EDISTÄMISEN ROOLITUS JA TOIMINNAT Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kokonaisuus Varhaisen tunnistamisen ja puuttumisen osaaminen /tieto ja menetelmät Kuvio 2 Palvelujärjestelmän uudistuminen ja sote-ala osana hyvinvointia. Sote-alan palvelu- ja toimintajärjestelmän kokonaisuuden hallinta (kuvio 2) edellyttää, että koulutuksen aikana tutustutaan oman alueen merkittävien sote-organisaatioiden palvelurakenteeseen, tulevaisuuden strategiset linjauksiin ja tavoitteisiin palvelurakenteiden uudistamisessa. Palvelujärjestelmän kokonaisuuden hallinta sisältää sote-alan eri osien (terveyspalvelut, vanhuspalvelut jne.) pääpiirteiden tuntemisen. Opittavien asioiden kiinnittyminen kokonaisuuteen onnistuu parhaiten, kun opinnoissa käydään varhain läpi ensin palvelukokonaisuudet. Kokonaisuuden hallintaan sisältyy myös valmius käyttää sähköisiä toimintajärjestelmiä sekä ymmärrys, miten niitä käytetään yhteistyön välineinä eri työpisteiden, tulosalueiden ja organisaatioiden välillä ja yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa.
Työtavat muuttuvat yhä enemmän moniammatilliseksi asiantuntijatyöksi. Osa työstä edellyttää kykyä verkostoitua sekä oman organisaation sisällä että sieltä ulospäin muihin alan julkisiin tai yksityisiin organisaatioihin ja kolmannelle sektorille. Kunkin on osattava tuoda esiin omat ammatilliset näkökulmansa, mutta on osattava myös suhteuttaa ne muiden tiimin tai verkoston jäsenten ammatilliseen näkökulmaan kuunnellen, keskustellen ja yhteisellä ongelmanratkaisulla. Palveluohjauksen osaaminen perusta syntyy em. palvelujärjestelmän tuntemisen pohjalta ja saa sisältöä substanssiosaamisen kasvaessa. Ammatillisen osaamisen perusteella kukin tietää, mitä apua tai hoitoa asiakas tarvitsee, jolloin hänet osataan palveluohjata oikean asiantuntijan luo. Palveluohjausosaaminen nivoo yhteen asiakaslähtöisyyden, asiakkaiden osallisuuden ja moniammatillisen yhteistyön. Palveluohjausosaamisessa korostuu asiakkaan yksilöllisyys ja hänen ainutkertaisen tilanteensa ymmärtäminen, joka on osattava yhdistää moniammatilliseen tiimityöhön ja verkostoon, joka osallistuu kyseisen asiakkaan palveluun. Palveluohjauksessa on oleellista osaamista myös se, että asiakasta ohjataan sellaiseen palveluun / hoitoon, jolla on todellista vaikuttavuutta. Esimerkkinä tästä on vaikkapa vanhustenpalveluissa se, että kotihoidon ennalta ehkäisevässä työssä palveluohjauksella vaikutetaan siihen, ettei asiakas joudu siirtymään raskaampiin hoitomuotoihin. Opiskelijoiden tulee oppia tuntemaan kullekin ammattiryhmälle tyypillisiä palveluohjauksen tilanteita ja soveltamaan palveluohjauksen malleja erilaisissa asiakastilanteissa. Palvelujärjestelmän ja palveluohjauksen osaamisen ansiosta opiskelija oppii toimimaan oman professionsa asiantuntija. Kumppanuusosaaminen, verkostoissa toimimisen osaaminen ja verkostojohtamisen osaaminen ovat välttämättömyyksiä tulevaisuudessa. Asiakkaille tuotetaan palvelukokonaisuuksia entistä enemmän kumppanuuksien avulla siten, että julkisen sote-organisaation edustajan vastuulla on kokonaisuuden hallinta, koordinointi ja kumppanuuden johtaminen. Kumppanuustaitojen ja verkostoissa toimimisen oppimiseksi tarvitaan eriytynyt oppisisältö kuhunkin tutkintoon sen oman näkökulman mukaan. Kumppaneille asetetaan vaatimuksia osallistua paitsi itse palvelun tuottamiseen, niin myös ennaltaehkäisevään työhön ja koordinoidun kokonaisuuden suunnitteluun. Tämä velvoittaa yksityisen ja kolmannen sektorin laajentamaan omaa osallistumistaan yhteistyöhön, jotta kumppanuus toteutuu yhdessä kannettavana vastuuna asiakkaasta ja työn tuloksista. Kumppanuusjohtamisella koordinoidaan, varmistetaan, arvioidaan ja seurataan näiden tavoitteiden toteutumista. Esimiestyön ja johtamisen perusteet koskevat tulevaisuudessa kaikkia sote-alalla toimijoita, sillä kuka tahansa voi olla tiimin johtajana, moniammatillisen palaverin puheenjohtajana jne. Perinteinen työnjohtotehtävä uudistuu siten, että esimiehen tehtävänä on yhteen sovittaa erilaisia ydin- ja tukiprosesseja ja vastata koko palveluprosessin toimivuudesta ja tuloksellisuudesta. Terveyden edistäminen tehdään tulevaisuudessa näkyväksi osaksi työtä ja sen tavoitteita. Opiskelijoiden tulee tietää, mitä tarkoitetaan alueellisilla tai kuntakohtaisilla hyvinvointistrategioilla ja miten niissä rakennetaan moniammatillista verkostoa ja jaetaan terveyden edistämisen toteutusvastuuta eri toimijoille. Tärkeintä on, että opiskelijoilla on tieto ja taito toteuttaa terveydenedistämistä omassa tulevassa ammatissaan. Terveyden edistämiseen tarvitaan osaamista ja tietoa tilanteista ja menetelmistä, joilla sitä toteutetaan. Terveyden edistäminen näkyy kuntouttavaan hoitotyöhön sitoutumisena, varhaisessa puuttumisena ja tunnistamisena sekä asiakkaan ohjaamisena ja neuvontana. Asiakaslähtöisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi on hoitajan otettava huomioon asiakkaan yksilölliset tarpeet ja voimavarat. Hoitajan on osattava ohjata, valmentaa ja motivoi-
da asiakas tunnistamaan omat muutostarpeensa, asettamaan omat tavoitteensa ja osallistumaan oman hoitosuunnitelmansa tekemiseen. Hoitajan tehtävänä on tukea asiakkaan omaa hoitoa erilaisin keinoin. Terveyden edistämisen osatekijöinä on koulutuksessa korostettava kroonisten pitkäaikaissairauksien ehkäisyä, sairastumisen ensioireiden tunnistamista, hoitoa ja ohjausta kokonaisvaltaisen pitkäaikaissairaiden hoitomallin mukaisesti kaikissa ammattiryhmissä (terveyshyötymallin omaksuminen). Varhaisen tunnistamisen ja puuttumisen osaamiseen kuuluu menetelmäosaaminen siitä, minkälaisia ovat ennalta ehkäisevän työn ja puheeksi ottamisen vuorovaikutukselliset pelisäännöt ja hyvät toimintamallit. Tutkimuksessamme tuli hyvin usein esiin se, että opiskelijat tiesivät asioiden teoriapohjan, mutta heillä ei ollut toimintamalleja esimerkiksi harjoittelujaksoa tai kesätyötä varten. Monikulttuurisuuteen liittyvät osaamistarpeet tulevat koskemaan kaikkia sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmiä siitä syystä, että maahanmuuttajien määrä kasvaa tuoden alalle sekä ulkomailta tulleita asiakkaita että työntekijöitä ja kollegoja. Monikulttuurisuusosaamiseen sisältyy kulttuurien tuntemus, kielitaito, kyky ymmärtää toisen kulttuurin edustajaa, maahanmuuttajia koskevan lainsäädännön tunteminen sekä kotouttamissuunnitelman ja tulkkipalvelujärjestelmän tunteminen. Jokaisella tulisi olla kyky erottaa toisistaan muiden kulttuurien kunnioitus ja toisaalta työpaikan toimintatavat, joiden mukaan kaikkien kulttuurien ihmiset toimivat. Alan perusosaamisen ja kokonaisuuden hallinnan kehittämistarpeet 3. KEHITTÄMISVALMIUDET Kehittämisosaaminen, uuden ideointi, laatutyö Muutoksiin sopeutuminen, muutoshalukkuus Oman ammattitaidon ja alan kehittäminen Kyky ymmärtää palvelut myös tuotteina Kyky ymmärtää mittareita, mittaamista ja toiminnan arviointia Prosessien lukutaito ja niiden käyttäminen kehittämisen välineenä Kuvio 3 Kehittämisvalmiuksiin liittyvät kehittämistarpeet Kehittämistyö kuuluu jokaisen työhön (kuvio 3). Toiminnan ja ainakin oman työn kehittämisen ideointi, suunnittelu ja toteutus sekä laadun arviointi kuuluivat jokaisen työhön. Koulutuksessa on huolehdittava, että kehittämistä ei tulevaisuudessa enää koeta lisätyöksi. Jatkuva muutos koskettaa pysyvänä ilmiönä kaikkea ja kaikkia. Sen vuoksi koulutuksen tehtävänä on saada tulevat työntekijät asennoitumaan muutokseen normaalina asiana. Muutoksiin sopeutuminen, muutoshalukkuus ja oppimisvalmiudet ovat hyviä, koulutuksella opittavia ominaisuuksia, joiden puuttuminen näkyy nykyisin monen ihmisen työuupumisena. Opiskelijat tarvitsevat koulutusta siihen, että heille syntyy yrittäjämäinen ja kehittämisorientoitunut asenne työhön sekä niiden seurauksena kykyä ja itseluottamusta tehdä rohkeita interventioita työhön sen uudistamiseksi. Tiedonhankintataitoja ja taitoa soveltaa niitä omassa työssä uusissa toiminta-ympäristöissä ja uusilla menetelmillä tarvitaan edistämään alan ja ammatillista kehittymistä. Tulevaisuudessa laadun ja tulosten mittaaminen ja arviointi on systemaattista ja hyvin mittaroitua. Mitattuja tuloksia käsitellään ryhmä- ja yksilötason kehityskeskusteluissa ja niillä arvioidaan koko organisaation tuloksia ja vaikuttavuutta. Koulutuksessa opiskelijoiden tulee oppia ymmärtä-
mään arviointityö osaksi yhteistä kehittämistä ja näkemään se palautteen antamisen ja saamisen työvälineenä. Yksi sosiaali- ja terveydenhuollon muutosten keskeinen työväline ovat prosessikuvaukset, joilla määritetään uusissa rakenteissa toimimista sujuvana asiakaslähtöisenä toimintojen ja vastuiden ketjuna. Jokaisella työn tekijällä tulee olla prosessien lukutaitoa, mutta myös ymmärrystä prosessikuvausten ideasta toimia kehittämisen, tasalaadun ja yhteisten toimintatapojen oppimisen työvälineenä. Prosessien käytännön oppimista ja ymmärtämistä on luontevaa sijoittaa työssäoppimis- ja harjoittelujaksoille, koska prosessien ymmärtäminen edellyttää siihen liittyvää kontekstia ja mahdollisuutta seurata prosessia käytännön työssä. Kaikessa ammatillisessa koulutuksessa tulee olla talouden, johtamisen ja alaistaitojen opintojaksoja (kuvio 4). Em. osaamisalueet ovat erityisesti sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa vajavaisesti jos ollenkaan hoidettuja. Alan perusosaamisen ja kokonaisuuden hallinnan kehittämistarpeet 4. TALOUDEN PERUSTEET JA YMMÄRRYS YRITTÄJYYDESTÄ Talouden perusteiden tuntemus ja liiketoimintaosaaminen sote-alalla Sote-alan yrittäjyysosaaminen, yksityissektorilla osaaminen Yhteiskunnallinen osaaminen 5. JOHTAMISTAIDOT / ESIMIESTAIDOT Ammatillisen päätöksenteon taidot Ohjaus- ja opetusosaaminen Johtamisosaaminen ja sen uusina haasteina muutosjohtaminen, kustannustehokkuuden johtaminen, henkilöstöjohtaminen Johtamisosaaminen hoitajan omana urapolkuna (erityisosaamisen aluetta) Kuvio 4 Talous- ja yrittäjyysosaamisen sekä johtamistaitojen perusteiden hallinta. Vaikka talousvastuu on organisaatioissa käytännössä ylimmällä johdolla, on jokaisen työntekijän tiedettävä, miten hän voi vaikuttaa kustannuksiin ja toiminnan tuloksiin omalla työllään. Taloudellisen osaamisen osatekijöitä ovat seuraavat: Liiketaloudellinen ajattelu sovellettuna sote-alalle. Tavoitteena on, että jokainen työntekijä ymmärtää oman toimintansa taloudelliset vaikutukset, osaa lukea budjettia ja seurantaraportteja ja osaa arvioida toiminnan vaikuttavuutta suhteessa syntyviin kustannuksiin (esim. kun annan maksusitoumuksen, tiedän mitä se maksaa ja osaan arvioida vaihtoehtoja) Tuotteistaminen, kustannuslaskenta ja liiketoimintaosaaminen yksityissektorilla, mutta myös julkisella sektorilla Sosiaali- ja terveysalan yrittäjyysosaaminen sekä yrittäjyyden lisäämiseksi että yrittäjyyteen/ yksityissektoriin liittyvät opintotehtävät. Johtamisosaaminen ja esimiestyö ovat haasteina sote-alan monilla eri tasoilla ja tilanteissa siitä syystä, että johtaminen on jokaisella organisaatiotasolla jonkun alan ihmisen tehtävänä ilman, että hän oppii peruskoulutuksessaan johtamisen perusteita ja esimiestyötä.
Uusina haasteina ovat muutosjohtaminen, yksikkökohtaisen talouden johtaminen ja henkilöstöjohtaminen. Kuten sote-alan visioissa ja muutostrendeissä on tullut esiin, muutosta tapahtuu kaiken aikaa. Sen vuoksi tarvitaan uudenlaista muutosjohtajuutta, jolla henkilöstön ajatukset vapautetaan vanhasta etsimään uusia, vaihtoehtoisia tapoja toimia. Edellä mainittujen johtamisen osaalueiden koulutus, kuten myös verkosto-osaamisen johtaminen, rekrytointiosaaminen, henkilöstön osaamisen johtaminen ja moniammatillisten tiimien johtamistaidot tulee oppia ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa. Hoitajille tarvitaan myös johtamisopintoja omana urapolkunaan. Yhteiskunnallinen osaaminen edistää henkilöstön kykyä seurata yhteiskunnan muutoksia ja ymmärtää niiden vaikutusten työhön ja asiakkaisiin. Sosiaalipalvelujen puolella tuli haastatteluissa esille uusi tarve eräiden asiakasryhmien opettamisosaamisesta ja ohjauksesta perhepalveluissa (maahanmuuttajat, uusavuttomat). Vanhuksia on asiakkaana kaikissa ammattiryhmissä ja kaikilla tulosalueilla, ei vain vanhuspalveluissa (kuvio 5). Sen vuoksi sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat tarvitsevat avoterveydenhuollossakin gerontologista perusosaamista, riittävästi tietoa vanhenemisesta, siihen liittyvistä tyypillisistä fyysisistä ja psyykkisistä terveysongelmista ja hoidosta. Sairaanhoitajille, lähihoitajille ja fysioterapeuteille sekä sosiaalityöntekijöille ja sosionomeille tarvitaan lisäosaamista vanhussosiaalityötä varten. Alan perusosaamisen ja kokonaisuuden hallinnan kehittämistarpeet 6. VANHUSTYÖN PERUSOSAAMINEN Vanhenevien ja ikääntyneiden asiakkaiden kohtaamisen ja hoidon taidot Vanhussosiaalityön perusosaaminen Kuntouttavan hoitotyön vieminen käytäntöön Ryhmähoidon ja ohjauksen menetelmät 7. PIKÄAIKAISSAIRAUKSIEN TUNTEMINEN SEKÄ HOITOONOHJAUS- OSAAMINEN Diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, astma, reuma, lihavuus, liikkumattomuus, dementia - ehkäisy, tunnistaminen, hoito ja ohjaus Pitkäaikaissairaiden hoitomallin hallinta Mielenterveys- ja päihdetyön perusosaaminen ja palveluohjaus uusissa rakenteissa Kuvio 5 Vanhustyön ja tyypillisten kansansairauksien hoito-osaamisen kehittämistarpeet. Vanhenevien ja ikääntyneiden asiakkaiden hoitotyön taidot sekä tiedot ikääntymisestä ja ikääntyneiden sairauksista kuuluvat kaikkiin sote-alan koulutusohjelmiin. Koulutusohjelmien/osaamisalojen ammattitaitovaatimukset eroavat huomattavasti toisistaan, jolloin myös opetuksen sisällöissä ja painotuksissa on suuria eroja. Vanhenevalla väestöllä on yhä useammin mielenterveys- ja päihdeongelmia, muistisairauksia ja syrjäytymisen aiheuttamaa masennusta. Terveysasemilla, päivystysvastaanotoilla ja sosiaalipalveluissa toimivilla on oltava riittävä perusosaamisen vanhuksista asiakastyhmänä, jotta hoito ja palveluohjaus toteutuvat oikealla tavalla. Sitoutuminen kuntouttavaan hoitotyöprosessiin ja kyky soveltaa sitä ei ole tällä hetkellä riittävää, eikä se näy kiireissä hoitotyössä. Kuntouttava ote on olennainen osa erikoissairaanhoidon leikkauspotilaiden kuntoutusta ja jatkohoitoa terveyskeskuksen vuodeosastoilla kotiin paluun mahdollistamiseksi. Kuntouttavan otteen noudattaminen on oleellista myös vammaispalveluissa
sekä laitos- että itsenäisessä tai tuetussa asumisessa. Kuntouttavaan työotteeseen tulisi koulutuksessa yhdistää myös se, että vastuuttava työote potilaan voimavarat huomioiden hyväksyttävää ja välttämätöntä (= ei epäeettistä), jotta asiakas ohjataan ja suostutellaan toimimaan itsekin sen puolesta, että kuntoutus toteutuu. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin strategian toimeenpanosuunnitelmaan sisältyy varhaisen kuntoutuksen konseptin käyttöönotto. Sen ideana on kuntoutuksen välitön toteuttaminen kaikessa potilastyössä ja siten, että potilas aktivoidaan osallistumaan siihen kaikin mahdollisin keinoin. Opiskelijat ja työntekijät tarvitsevat näyttöön perustuvia esimerkkejä kuntoutumistarinoista, joissa potilaita ja asiakkaita yrittämään on kannustettu yrittämään parastaan omahoidossa ja kuntoutuksen kohteina niin, että kuntoutumista on tapahtunut. Kroonisten kansansairauksien ennaltaehkäisy ja niiden hyvä hoito edellyttää hyvää perusosaamista keskeisistä kansansairauksista, niiden ennaltaehkäisystä, tunnistamisesta ja hoidosta. Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelman (DEHKO 2000-2010) koulutustyöryhmä suosittelee kaikille terveydenhuollon ammattiin valmistuville riittävää perusopetusta diabeteksesta ja muista keskeisistä kansansairauksista (Diabetes terveydenhuoltoalan koulutuksessa Selvitys ja suositukset DEHKO-raportti 2009:1). Ryhmähoidon,- kuntoutuksen ja -ohjauksen menetelmät liittyvät em. kroonisten kansansairauksien, terveyden edistämisen ja vanhuspalvelujen uusiin ja yleistyviin toimintamenetelmiin, joita hoitohenkilöstön tulisi osata. Oppimista on tässä asiassa vahvistettava. Mielenterveys- ja päihdetyön perusosaaminen kuuluu kaikille sote-alalla asiakas- tai potilastyötä tekeville. Terveysasemilla, neuvoloissa ja vanhuspalveluissa edellytetään, että jokainen työntekijä tunnistaa mielenterveys- ja päihdeongelman oireet, hallitsee puheeksi ottamisen menetelmät, oman ammattiryhmänsä toimenpiteet asiassa ja hallitsee asiakkaan palveluohjauksen. Omana erityisalueenaan osaamistarpeissa nousee esiin erilaista riippuvuutta sairastavien hoito, ryhmäohjaus, väkivallan kohtaaminen ja työmenetelmät. Luottamuksen rakentamisen taitoa tarvitaan haasteellisesti käyttävien asiakkaiden kanssa. Kyky jalkautua ja toimia uudessa työympäristössä tulee olemaan tarpeellinen osaamisalue osalla henkilöstöstä sekä avopalveluissa että myös erikoissairaanhoidossa. Hoitoa viedään yhä enemmän asiakkaan kotiin (mobiiliyksiköt viemässä palvelua, palvelupisteet marketeissa tms., psykiatrisesti sairaat lapset, saattohoidot). Uuden tietotekniikan, atk-ohjelmistojen käytön, mobiiliteknologian ja terveysteknologian osaaminen tai tunteminen (kuvio 6) opitaan tulevaisuudessa sitä mukaa kuin se kehittyy ja sen perusteella, liittyvätkö ne omiin työtehtäviin (= osaaminen) vai sivuavatko (=tunteminen). Koulun teoriaopinnoissa opitaan ohjelmistojen, järjestelmien ja teknologian pääperiaatteet, käyttötilanteet jne., mutta varsinainen käytön oppimisen on hyvä toteuttaa joko työssäoppimisjaksoilla työpaikoilla tai yhteistyötä tekemällä. Harvalla koulutusorganisaatiolla on mahdollisuus hankkia terveysteknologiaa opetuksen käyttöön, eikä se ole tarkoituksenmukaistakaan. Pääsääntöisesti teknologiosaaminen, kuten sähköiset toimintajärjestelmät, kulunvalvonta, viestintätekniikka jne. tullaan oppimaan työpaikoilla. Teknologian kehittyminen ja sen käyttöönotto edellyttää uusien toimintatapojen, ohjelmistojen ja välineiden oppimista ammatillisessa koulutuksessa. Koulutukselle tämä asettaa haasteita siinä mielessä, että yhteistyötä työelämän kanssa tulee lisätä. Työpaikka oppimisympäristönä on kuitenkin ehdoton edellytys ammattitaidon oppimiselle.
Alan perusosaamisen ja kokonaisuuden hallinnan kehittämistarpeet 8. ATK-OSAAMINEN JA SÄHKÖISTEN TOIMINTAJÄRJESTELMIEN HALLINTA Uuden tietotekniikan, atk-ohjelmistojen käytön ja terveysteknologian osaaminen tai tunteminen E-asiointi hyvinvointiohjauksessa Turvallisuusosaaminen ja tietoturvallisuuteen liittyvää osaaminen Kuvio 6 ATK-osaaminen, sähköiset toimintajärjestelmät ja potilasohjaus. Projektin aikana sovittiin omalla sote-alueellamme, että opettajat ja opiskelijat saavat käyttää sosiaali- ja terveyspiirin opetusluokkia alan ohjelmistojen ja järjestelmien opiskeluun, koska kouluilla tuskin tulee olemaan taloudellisia mahdollisuuksia hankkia kaikkia käytössä olevia ohjelmistoja ja teknologiaa omaa opetustaan varten. E-asiointi hyvinvointiohjauksessa Opiskeluun tulee sisältyä myös asiakkaan itsehoitoon liittyvien nettipalvelujen, esitieto-, seurantayms. lomakkeiden käytön ja niiden avulla tapahtuvan asiakasohjauksen pääperiaatteet. Varsinainen syväoppiminen syntyy työkokemuksen avulla tutkinnon suorittamisen jälkeen. Opiskelijoille olisi hyvä syntyä myös kykyä hyödyntää valtakunnallista nettikonsultaatiopalvelua, jossa konsultaatioryhmät vastaavat kysymyksiin. Vanhuspalveluissa ja ylipäänsä ryhmiä ohjaavissa tehtävissä tarvitaan myös virtuaaliteknologiaosaamista, esim. hyvinvointitv:n käyttötaitoa, mobiiliratkaisujen hallintaa ja datan siirtoa. Kyseiset taidot opitaan joko työpaikalla tai täydennyskoulutuksena. samoin kuin ohjaus- ja neuvontamenetelmäosaaminen, kuten virtuaaliset ohjausmenetelmät ja arviointi. Lähteet: Heinonen S. 2010: Esitys ammattikorkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen t&k-päivillä 15.11.2010. Sosiaali- ja terveysministeriö 2010. Sosiaali- ja terveysministeriön Tulevaisuuskatsaus 2010. Terve ja hyvinvoiva Suomi 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:23 Hki 2010. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderid=1087414&name=dlfe-12410.pdf Vesterinen M.-L. 2002. Ammatillinen harjoittelu kehittää asiantuntijuutta, mutta tuo haasteita. Pedafoorum. Yliopistopedagoginen tiedotuslehti. Newsletter of a Finnish Network for Developing Instruction and Learning in Higher Education 2/2002, 27 29.