Äidin raskaudenaikaisella ravitsemuksella

Katsaus Raskaudenaikainen ravitsemus kohtaavatko suositukset ja käytäntö? Maijaliisa Erkkola, Marja Karppinen, Mikael Knip ja Suvi Virtanen Raskaana olevien naisten ravitsemuksesta annettiin Suomessa uudistetut suositukset vuonna 1998. Tässä katsauksessa tarkastellaan kyseisiä suosituksia uusimpien suomalaisten ravintotutkimuksien valossa. Monipuolisesti ja tasapainoisesti koostettu ruokavalio tyydyttää raskauden ajan lisääntyneen tarpeen D-vitamiinia ja rautaa lukuun ottamatta. Myöskään foolihapon keskimääräinen saanti ravinnosta ei yllä suositusten tasolle. Ravintovalmisteiden käyttö on osittain väärin painottunutta. Äitiyshuollon ravitsemusneuvonnan haasteita ovat riskiryhmien seulominen, tulevaisuudessa yhä lisääntyvien kasvissyöjien erityisneuvonta sekä paino-ongelmien ehkäisy ja hoito. Äidin raskaudenaikaisella ravitsemuksella on osoitettu olevan yhteyttä äidin oman hyvinvoinnin lisäksi sikiön kasvuun ja sairastumisriskeihin (Barker 1994, Godfrey ja Barker 000). Sikiökautiset tapahtumat voivat altistaa mm. sydän- ja verisuonitaudeille ja aikuistyypin diabetekselle. Äskettäin julkaistun englantilaisen kohorttitutkimuksen (Mathews ym. 1999) mukaan raskaudenaikaisella ravitsemuksella on vain hyvin pieni vaikutus lapsen syntymäpainoon ja istukan painoon. Nykytutkimusten valossa näyttää siltä, että ravinnon ja sairauksien välistä yhteyttä tulisi etsiä yhä varhaisemmista tapahtumista alkaen äitien raskautta edeltävästä ravitsemustilasta. Tampereen ja Oulun yliopistollisissa sairaaloissa meneillään oleva tyypin 1 diabeteksen ehkäisyyn ja ennustamiseen tähtäävä DIPP-tutkimus (Type 1 Diabetes Prediction and Prevention Study) tuottaa laajalti tietoa suomalaisäitien ravitsemuksesta raskauden ja imetyksen aikana sekä lasten ravitsemuksesta imeväis- ja leikkiiässä. Ravintotutkimusmenetelmän validointitutkimuksessa kartoitettiin kahdesti toteutetun viiden päivän ruokakirjanpidon avulla 118:n viimeisellä raskauskolmanneksella olevan oululaisäidin ruoankäyttöä ja ravinnonsaantia suhteessa annettuihin suosituksiin, ravintovalmisteiden käyttöön sekä ikään ja koulutustasoon (Erkkola ym. 1998). DIPP-tutkimukseen on kutsuttu äitejä, joiden lapsilla on geneettinen alttius tyypin 1 diabetekselle, ja heidän ruoankäyttöään raskauden ja imetyksen aikana tutkitaan validoidulla kyselylomakkeella. Pitkittäistutkimuksessa jo kertyneestä aineistosta on pystytty tuottamaan kuvailevaa tietoa mm. ravitsemuspoliittisen ohjelman laadinnan tueksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan raskaudenaikaisesta ruoankäytöstä ja ravintoaineiden saannista saatuja tuloksia suhteessa annettuihin suosituksiin. Raskaudenajan ravitsemussuositukset Uudistetut kansalliset ravitsemussuositukset, joissa raskaana olevat ja imettävät naiset on otettu erityisryhminä huomioon, ilmestyivät syksyllä 1998 (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 1998). Suomalaisten ravitsemussuositusten pohjana ovat pohjoismaiset suositukset (Nordisk Ministerråd 1996), ja niitä täydentävät erityisohjeet odottavien ja imettävien naisten ruokailusta (Hasunen ym. 1997). Ravitse- Duodecim 001;117:149 55 149

mussuositukset on laadittu väestötasolle, ja siksi ne eivät sovellu aina suoraan yksilön ruokavalion arvioimiseen. Niiden mukaiset ravintoainemäärät edustavat keskimääräistä saantia pitkähköllä aikavälillä. Ruoankulutuksesta ei anneta määrällisiä suosituksia. Raskauden aiheuttama lisäenergian tarve on käytännössä vähäinen, ja siksi vitamiinien ja kivennäisaineiden lisääntynyt tarve tulisi tyydyttää ruoan ravintotiheyttä parantamalla. Nykysuositusten mukaan monipuolisesti ja tasapainoisesti koottu ruokavalio tyydyttää raskaudenajan lisääntyneen tarpeen lukuun ottamatta rautaa ja talvella (marraskuun alusta helmikuun loppuun) D-vitamiinia. Rautavalmisteiden rutiinimaisesta käytöstä ei kuitenkaan olla täysin yksimielisiä (mm. Beard 000, Hemminki ja Meriläinen 1995, Siimes ym. 1994). Erityisryhmille, kuten mm. vegaaniruokavaliota noudattaville tai suoliston imeytymishäiriöitä sairastaville, on laadittu omia ohjeita (Hasunen ym. 1997). Muuttuuko ruokavalio raskauden aikana? Suomalaisnaisten raskaudenaikaista ruoankäyttöä ja ravinnonsaantia selvittäneessä tutkimuksessa (Erkkola ym. 1998) kävi ilmi, että raskaudenaikainen ruoankäyttö vastasi kohtalaisen hyvin suosituksia (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 1998). Vähärasvaisten maitojen ja hedelmien runsas kulutus oli suositusten mukaista. Viljavalmisteiden, perunan, kalan ja kanan kulutus taas oli vähäistä suosituksiin nähden. Maitoa juomattomien tyttöjen osuus on Suomessa kasvanut tasaisesti 1970-luvulta lähtien (Vikat ym. 1998). Vuonna 1997 noin neljännes 18- vuotiaista tytöistä ei juonut maitoa. FINMONI- CA-tutkimuksen (Kleemola ym. 1994) 5 44- vuotiaisiin suomalaisnaisiin (ei raskaana olevia) verrattuna oululaisäitien maidonkulutus oli kuitenkin kaksinkertaista, mikä viittaa ainakin maidon osalta ruokavalion tietoiseen muutokseen raskauden aikana. Muita eroja raskaudenaikaisessa ruokavaliossa olivat kahvin ja alkoholijuomien huomattavasti vähäisempi kulutus. Raskauden ajalle annettu ohje maksan välttämisestä (Hasunen ym. 1997) ei toteutunut; 5 % äideistä söi maksaa tai maksaruokia tutkimuspäivien aikana. Maksaa syöneiden äitien A-vitamiinin saanti oli kaksinkertaista maksaruokia välttäneisiin verrattuna (1 930 vs 965 µg), mutta saanti ei ylittänyt liiallisen saannin rajaa 3 000 µg/vrk (Nordisk Ministerråd 1996). Maksan käytön tiukka rajoittaminen ei liene kuitenkaan enää tarpeen, koska sianmaksan A-vitamiinipitoisuus on vähentynyt kolmannekseen 1980-luvulla mitatuista huippuarvoista (1989: 60 mg / 100 g, 1996: 1 mg / 100 g, Valtion eläinlääkintäinstituutti, julkaisematon tieto). A-vitamiinin liiallisen saannin riskiryhmään kuuluvat lähinnä maksaruoilla tiheästi herkuttelevat tai A-vitamiinia sisältäviä ravintovalmisteita käyttävät äidit. Rasvojen ja hiilihydraattien laadussa kohentamisen varaa Raskaana olevien oululaisäitien keskimääräinen päivittäinen kokonaisenergiansaanti oli noin 1 MJ suurempi (9.1 vs 8.1 MJ) kuin ei-raskaana olevien 5 44-vuotiaiden suomalaisnaisten (Kleemola ym. 1994). Runsasrasvaisten juustojen suuri kulutus lisäsi tyydyttyneen rasvan saantia ja makeiden elintarvikkeiden (mm. maustetut jogurtit) kulutus sokerin saantia. Raskaudenaikaisessa ruokavaliossa näyttäisi siis olevan tilaa rasvojen ja hiilihydraattien laadullisille ja määrällisille muutoksille (taulukko 1). Huomionarvoista on monityydyttymättömien rasvahappojen riittämätön saanti. Loppuraskauden aikana erityisen välttämättömien rasvahappojen linoli- ja alfalinoleenihapon osuus kokonaisenergiasta alitti tutkittavilla suositukset. Äidit, jotka eivät syöneet kalaa, saivat ruokavaliostaan merkitsevästi vähemmän N-3-sarjan pitkäketjuisia rasvahappoja. Sikiön normaali kehitys edellyttää välttämättömien rasvahappojen ja niiden pitkäketjuisten johdosten runsasta saantia. Sikiö saa tarvitsemansa rasvahapot istukan aktiivisen siirtomekanismin välityksellä suoraan äidin verenkierrosta (Dutta-Roy 000). Useiden tutkimusten pohjalta on päädytty arvioon, että länsimaisen ruokavalion välttämättömien rasvahappojen määrä ei vastaa raskaudenaikaista tarvetta (mm. 150 M. Erkkola ym.

Al ym. 1995 ja 000, Hornstra 000, Makrides ja Gibson 000). Hedelmällisessä iässä olevien suomalaisnaisten tulisi yleensä kiinnittää enemmän huomiota ruokavalionsa rasvan laatuun. Äidin rasvavarastojen koostumus ja välttämättömien rasvahappojen saanti ennen istukan rakentumista voivat tutkimusten mukaan olla vähintään yhtä merkityksellisiä sikiön rasvahappojen saannin kannalta kuin ruokavalion rasvahappokoostumus raskauden aikana. Foolihapon, D-vitamiinin ja raudan saanti ei yltänyt suositusten tasolle Vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti oli oululaisäideillä lähes suositusten mukaista lukuun ottamatta D-vitamiinia, foolihappoa ja rautaa (taulukko ). D-vitamiinin saanti oli vähäisintä äideillä, jotka eivät syöneet kalaa. Suomalaisen analyysin mukaan myös vähärasvaiset kalat sisältävät huomattavia määriä D-vitamiinia (Mattila 1995). Suomessa annettu suositus D-vitamiinilisän raskaudenaikaisesta käytöstä talvikautena näyttää tulosten valossa hyvin perustellulta. Tutkituista äideistä vain 8 % sai suositellun määrän foolihappoa ravinnostaan (taulukko ). Osuus olisi vieläkin pienempi, jos foolihapon hävikki ruoanvalmistuksessa (35 70 %, Bergström 1994) olisi pystytty ottamaan huomioon. Finravinto 1997 -tutkimuksessa (Kansanterveyslaitos 1998) naisten D-vitamiinin ja foolihapon saanti jäi yleisesti alle suositusten kaikilla tutkimusalueilla. Kansanterveyslaitoksessa äskettäin tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisnaisten folaattistatus vaikutti kuitenkin yleisesti hyvältä (Laurinen 000). Pääkaupunkiseudun 69 naiselle (ikä 5 74 v) tehty tutkimus ei antanut aihetta suositella foolihappolisää hedelmällisessä iässä oleville naisille. Luultavaa onkin, että nykyisen foolihappo- ja D-vitamiinisuosituksen turvamarginaalit ovat kohtalaisen suuria. Folaatin saannin kannalta riskiryhmään kuuluvat ne äidit, joilla runsaasti tuoreita kasviksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyväviljavalmisteita sisältävän monipuolisen ruokavalion noudattaminen ei onnistu. Heidän seulomisensa ja mahdollinen suositus vitamiinilisän käytöstä on kuitenkin jo ensimmäisillä neuvolakäynneillä osittain liian myöhäistä. Hermostoputken sul- Taulukko 1. Energian, energiaravintoaineiden ja ravintokuidun keskimääräinen päivittäinen saanti oululaisäideillä. Saanti % kokonais- Vuorokausi- (keskihajonta) energiasta suositus 1 Energia (MJ) 9.1 (1.8) (kcal) 173 (41) Proteiini (g) 81 (17) 15 10 15 Hiilihydraatti (g) 85 (60) 5 55 60 tärkkelys (g) 113 (6) 1 sokerit (g) 68 (4) 1 10 ravintokuitu (g) 19 (6) 5 35 Kokonaisrasva (g) 81 (0) 33 30 tyydyttyneet rasvahapot (g) 34 (10) 14 10 trans-rasvahapot (g).3 (0.9) 1 yksittäistyydyttymättömät cis-rasvahapot (g) 4 (6) 10 10 15 monityydyttymättömät rasvahapot (g) 10 (3) 4 10 N-3-rasvahapot (g) 1.9 (0.6) 0.8 1 3 N-6-rasvahapot (g) 8.7 (3) 3.6 välttämättömät rasvahapot (g) 9.3 (.9) 3.8 5 kolesteroli (mg) 98 (87) Etanoli (g) 0.3 (0.7) 0.1 0 1 Valtion ravitsemusneuvottelukunta 1998. Kovan rasvan kokonaissaannin (tyydyttyneet + trans-rasvahapot) tulisi olla korkeintaan 10 % kokonaisenergiasta. 3 N-6- ja N-3-rasvahappojen (linoli- ja alfalinoleenihapon) suhteeksi suositellaan 5 10:1 (FAO/WHO 1994). Raskaudenaikainen ravitsemus kohtaavatko suositukset ja käytäntö? 151

keutumishäiriön torjumisen kannalta olisi ihanteellista lisätä folaatin saantia jo raskautta suunniteltaessa (Ritvanen 1996, Scholl ja Johnson 000). Kehityshäiriöiden esiintyvyys on Suomessa kuitenkin erittäin pieni, ja folaatin saannin tarkempi seuranta kannattanee kohdistaa vain niihin, joilla on erityisen suuri riski perinnöllisistä tai muista syistä. Muille riittävät ohjeet folaattipitoisten ruoka-aineiden kulutuksen lisäämisestä koko raskauden aikana. Suomalaisnaisten varhainen sosiaalistaminen raskaudenaikaiseen rautavalmisteiden käyttöön näkyi oululaisäitien tutkimuksessa (Erkkola ym. 1998). Äidit eivät raskauden aikana tietoisesti lisänneet runsaasti rautaa sisältävien ruoka-aineiden käyttöä, eikä raudan saanti ravinnosta poikennut ei raskaana olevien naisten keskimääräisestä saannista. Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa ei ole annettu ohjetta ravinnosta saatavan raudan määrästä raskauden aikana. Yhdysvaltalaisten RDA-suositusten (National Research Council 1989) mukaan raudan päivittäisen kokonaissaannin (ravinnon ja ravintovalmisteiden rauta yhteensä) tulisi raskauden aikana olla 30 mg/vrk. Raudan keskimääräinen saanti ravinnosta oli tutkimusaineistossamme kiistatta vähäistä (taulukko ), mikä viittaa siihen, että ravinnon rauta ei yksin voi tyydyttää raskauden ajan lisääntynyttä tarvetta. Kiistakysymykseksi on noussut raudan raskauden aikana tehostuvan imeytymisen vaikutus kokonaisrautastatukseen. Myöskään raudan imeytymiseen vaikuttavien muiden yhtäaikaa nautittujen ruoka-aineiden merkitystä ei sovi vähätellä. Ravintovalmisteiden käyttö väärin painottunutta Erilaisten vitamiini- ja kivennäisainevalmisteiden käyttö on sekä oululaisäideillä tehdyn tutkimuksen että DIPP-tutkimuksessa mukana olevien 45 tamperelaisäidin osa-aineiston tarkastelun mukaan raskauden aikana yleisempää kuin muulloin. Kaartisen ym. (1997) aineistossa 36 % suomalaisnaisista (ei-raskaana olevia) käytti ravintovalmisteita. Oululaisäideistä 70 % ja tamperelaisäideistä 87 % käytti ravintovalmisteita raskauden aikana. Valmisteiden käyttö on kuitenkin osittain väärin painottunutta (taulukko 3). Oululaisäitien tutkimus ajoittui talvikauteen, jolloin kaikkien raskaana olevien pitäisi käyttää D-vitamiinivalmisteita. Vain 31 % äideistä käytti näitä valmisteita, ja he saivat D- vitamiinia ruokavaliosta ja ravintovalmisteista Taulukko. Keskeisten vitamiinien ja kivennäisaineiden päivittäinen saanti suhteessa pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Ravintoaine I Mediaani III Suositus raskauden kvartiili kvartiili aikana 1 A-vitamiini (µg) 697 979 1433 800 D-vitamiini (µg)..9 4.5 10 E-vitamiini (mg) 8. 9.5 11.1 10 Tiamiini (mg) 1.1 1.3 1.5 1.5 Riboflaviini (mg) 1.7.1.5 1.6 Niasiini (mg) 3 9 35 17 Pyridoksiini (mg) 1.6.0. 1.4 Foolihappo (µg) 6 305 35 400 B 1 -vitamiini (µg) 4.6 5.9 7.9.0 C-vitamiini (mg) 100 143 194 70 Kalsium (mg) 1 101 1 34 1 636 900 Rauta (mg) 9.6 11.4 1.9 Magnesium (mg) 96 333 394 80 Sinkki (mg) 10 1 14 9 Jodi (µg) 51 89 339 175 Seleeni (µg) 47 57 66 55 1 Valtion ravitsemusneuvottelukunta 1998. Rautatasapaino raskauden aikana edellyttää noin 500 mg:n rautavarastoa. Fysiologista tarvetta ei voida tyydyttää yksinomaan ruokavalion sisältämällä raudalla. 15 M. Erkkola ym.

yhteensä keskimäärin 78 % 10 µg:n suosituksesta. Suosituimmat ravintovalmisteet olivat molemmissa aineistoissa rauta- ja moniravintovalmisteet (sisältävät useampia vitamiineja tai kivennäisaineita tai niiden yhdistelmiä). Ravinnon lisien käyttöä raskauden aikana ei voitu selittää sosioekonomisilla taustatekijöillä. Kalsiumvalmisteiden käyttö näyttäisi perustellulta vain erityisryhmissä (mm. maahanmuuttajaäidit, vegaaniruokavaliota noudattavat), joiden ruokavalio ei sisällä riittävästi juustoa ja muita maitotuotteita. Nuoret, vähän koulutetut ja tupakoivat äidit ravitsemusneuvonnan erityiskohteiksi Oululaisäideille tehty tutkimus osoitti, että raskaudenaikaista ravitsemusneuvontaa tulisi kohdentaa erityisesti nuoriin, vähän koulutettuihin ja tupakoiviin äiteihin. Vähän koulutetut äidit kuluttivat enemmän makkaraa, sisäelimiä ja kahvia. Kasvisten, hedelmien, hedelmämehujen ja teen käyttö oli vähäisempää. Nuorten äitien ruokavalio sisälsi enemmän sokeria. Kuitujen, raudan ja magnesiumin saanti ravinnosta oli niukempaa. Koulutus- ja ikäryhmittäiset erot ruoan kulutuksessa (Roos ym. 1996) näyttäisivät vahvistuvan raskauden aikana. Alle 5-vuotiaiden ja vähän koulutettujen äitien raskaudenaikainen ruokavalio oli kauimpana suosituksista. Äideistä 15 % ilmoitti tupakoivansa raskauden aikana. Tupakointi oli yhteydessä runsaampaan kahvin ja alkoholin käyttöön. Naisten tupakointi on vähäisempää raskauden aikana; suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimukseen (Helakorpi ym. 1999) osallistuneista aikuisista naisista 0 % tupakoi päivittäin. Raskaus altistaa painohäiriöille Vuonna 1999 suomalaisnaisista 36 % oli ylipainoisia (Helakorpi ym. 1999). Hedelmällisessä iässä olevien (15 44-vuotiaiden) ryhmässä ylipainoisten osuus on hieman lisääntynyt edellisiin vuosiin verrattuna. Nuorten terveystapatutkimuksessa (Rimpelä ym. 1997) havaittiin 1 18-vuotiaiden suomalaisnuorten lihavuuden yleistyneen huomattavasti vuodesta 1977 vuoteen 1997. Suomalaisnaisten raskaudenaikaista ruoankäyttöä ja ravinnonsaantia selvittäneessä tutkimuksessa (Erkkola ym. 1998) tutkittavat Taulukko 3. Ravintovalmisteiden 1 käyttäjien määrät ja ravintoaineiden saanti kyseisiä valmisteita käyttäneillä raskaana olevilla oululaisnaisilla. Ravintoaine Käyttäjien Saanti, % suosituksista 3 määrä % Ruokavalio Ravintovalmisteet A-vitamiini 7 153 18 D-vitamiini 31 30 48 E-vitamiini 31 94 5 Tiamiini 31 93 40 Riboflaviini 31 131 81 Niasiini 1 18 88 Pyridoksiini 31 136 14 B 1 -vitamiini 0 30 70 Foolihappo 7 79 0 C-vitamiini 30 31 199 Rauta 59 40 187 Kalsium 0 133 3 Magnesium 18 1 10 Sinkki 0 133 1 Jodi 19 167 33 Seleeni 17 104 53 1 Vitamiini- ja kivennäisainevalmisteet Tutkimukseen osallistui 118 äitiä, joista 70 % käytti ravintovalmisteita 3 Valtion ravitsemusneuvottelukunta 1998, rauta: National Research Council 1989 Raskaudenaikainen ravitsemus kohtaavatko suositukset ja käytäntö? 153

jaettiin neljään ryhmään raskautta edeltäneen painoindeksin mukaisesti. Äideistä 66 % oli normaalipainoisia (painoindeksi 0.0 5.9), 19 % alipainoisia ja 15 % ylipainoisia (painoluokkien viitearvot: Stakesin perhesuunnittelun ja äitiyshuollon asiantuntijaryhmä 199 1995). Raskauden aikana tutkittavien paino lisääntyi keskimäärin 14.0 kg (keskihajonta 4.6). Painoa kertyi kahteen ylimpään painoindeksiryhmään kuuluneille noin kilon verran vähemmän alempiin ryhmiin verrattuna käänteisen yhteyden periaatteen mukaisesti (kuva). Kahden ylimmän painoindeksiryhmän keskimääräinen painonnousu ylitti kuitenkin suositeltavan määrän (13.4 vs 7.0 11.5 kg) (Stakesin perhesuunnittelun ja äitiyshuollon asiantuntijaryhmä 1995). Ruotsalaistutkimuksessa (Rössner ja Öhlin 1995) raskauden jälkeistä lihomista ennusti parhaiten painonnousu raskauden aikana. Raskautta voidaan siis hyvästä syystä pitää lihomisen riskitekijänä. Huomionarvoista on myös lähtötilanteessa alipainoisten äitien suhteellisen suuri osuus. Nuorten terveystapatutkimuksessa 5 % 18-vuotiaista tytöistä ilmoitti noudattavansa laihdutusruokavaliota (Aromaa ym. 000). Syömishäiriöisten ja laihdutusruokavaliota noudattavien nuorten tyttöjen ravitsemustila ei oletettavasti täytä normaalin raskauden edellytyksiä. Arojoki ja Anttila (000) kehottavat katsauksessaan raskautta suunnittelevia syömishäiriöstä kärsiviä naisia siirtämään raskautta, kunnes syömishäiriö on remissiossa. Useat syömishäiriöiden syntyyn ja jatkumiseen liittyvät tekijät korostuvat normaalin raskauden aikana, ja raskaudenaikainen syömishäiriö heikentää raskauden ennustetta. Kasvisruokavaliot yleistyneet DIPP-tutkimukseen osallistuvien 367 äidin otoksessa erityisruokavalioita noudatti raskauden aikana joka neljäs äiti (julkaisematon havainto). Yleisimmät erityisruokavaliot olivat vähälaktoosinen ruokavalio (10 %:lla tutkittavista) sekä yksittäiset ruoka-aineallergiat (4 %). Kasvisruokavaliota ilmoitti noudattavansa 0.5 % tutkituista. Vuoden 1999 nuorten terveystapatutki- kg 10 100 80 60 40 0 14.6 Painonlisäys raskauden aikana Paino ennen raskautta 13.4 14.7 13.4 0 <0 (n = ) 0 5.9 (n = 76) 6 9 (n = 1) >9 (n = 6) Äidin painoindeksi ennen raskautta, kg/m Kuva 1. Oululaisäitien (n = 118) raskaudenaikainen painonlisäys. muksessa 18-vuotiaiden tyttöjen yleisin erityisruokavalio (1 %) oli kasvisruokavalio (Aromaa ym., painossa). Näyttää siis siltä, että uusi kasvissyöjien sukupolvi on tulossa perheenperustamisikään. Äitiysneuvoloilla on siksi oltava valmiudet antaa näille asiakkailleen ravitsemusneuvontaa. Puhdasta vegaaniruokavaliota noudattavien naisten raskaudenaikaista ruokavaliota tulee täydentää ravintovalmisteilla (Hasunen ym. 1997). Lopuksi Suomalaisnaisten raskaudenaikaisesta ruoankäytöstä ja ravinnonsaannista saadut tulokset osoittavat, että ravitsemussuosituksemme ovat oikein kohdennettuja. Suositusten noudattamisessa on kuitenkin vielä aukkokohtia ja äitiyshuollon ravitsemusneuvonnassa tehostamisen varaa. Osalla neuvolapalveluita käyttävistä naisista ei tosin ole taitoa tai motivaatiota noudattaa ohjeita, vaikka he saisivatkin neuvontaa. Suurimpana vaikeutena lienee todellisten riskiryhmien seulominen esille. Tätä voitaisiin tehostaa kartoittamalla odottavien äitien ruokavaliota äitiyshuollon alkumetreillä, kun ongelmakohtiin vielä pystyttäisiin puuttumaan. Valtion ravitsemusneuvottelukunta on parhaillaan laatimassa ravitsemuspoliittista toimintaohjelmaa 154 M. Erkkola ym.

vuonna 1998 ilmestyneiden ravitsemussuositusten toteuttamiseksi käytännössä. Suomalainen neuvolajärjestelmä tarjoaa oivan mahdollisuuden saavuttaa suuri joukko naisia, joiden kautta ravitsemus- ja terveysvalistus leviää perheisiin ja uudelle sukupolvelle. Kirjallisuutta Al MDM, van Houwelingen A, Hornstra G. Long-chain polyunsaturated fatty acids, pregnancy, and pregnancy outcome. Am J Clin Nutr 000;71Suppl:85S 91S. Al MDM, van Houwelingen AC, Kester ADM, ym. Maternal essential fatty acid pattern during normal pregnancy and their relationship to the neonatal essential fatty acid status. Br J Nutr 1995; 74:55 68. Arojoki M, Anttila L. Syömishäiriöt, laihuus ja hedelmättömyys. Duodecim 000;116:59 64. Aromaa A, Huttunen J, Koskinen S, ym., toim. Suomalaisten terveys 000. Kustannus Oy Duodecim. (Painossa). Barker DJP. Mothers, babies and disease in later life. London: BMJ Books, 1994. Beard JL. Effectiveness and strategies of iron supplementation during pregnancy. Am J Clin Nutr 000;71 Suppl:188S 194S. Bergström L. Nutrient losses and gains in the preparation of foods. Report No. 3/1994. National Food Administration, Sweden 1994. Dutta-Roy AK. Transport mechanisms for long-chain polyunsaturated fatty acids in the human placenta. Am J Clin Nutr 000; 71Suppl: 315S 3S. Erkkola M, Karppinen M, Järvinen A, ym. Folate, vitamin D, and iron intakes are low among pregnant Finnish women. Eur J Clin Nutr 1998;5:74 8. FAO/WHO. Fats and oils in human nutrition. Report of a join expert consultation 1994. Godfrey KM, Barker DJP. Fetal nutrition and adult disease. Am J Clin Nutr 000;71 Suppl:1344S 135S. Hasunen K, Kalavainen M, Keinonen H, ym. Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja, Helsinki 1997:7. Helakorpi S, Uutela A, Prättälä R, ym. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 1999. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B19/1999. Hemminki E, Meriläinen J. Long-term follow-up of mothers and their infants in a randomized trial on iron prophylaxis during pregnancy. Am J Obstet Gynecol 1995;173:06 9. Hornstra G. Essential fatty acids in mothers and their neonates. Am J Clin Nutr 000;71 Suppl:16S 169S. Kaartinen P, Ovaskainen M-L, Pietinen P. The use of dietary supplements among Finnish adults. Scand J Nutr 1997;41:13 7. Kansanterveyslaitos, ravitsemusosasto. Finravinto 1997 -tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B8/1998. Helsinki 1998. Kleemola P, Virtanen M, Pietinen P. The 199 dietary survey of Finnish adults. National Public Health Institute Publication B, 1994. Laurinen M. Plasman folaatit ja homokysteiini sekä folaattien saanti suomalaisilla aikuisilla. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto 000. Makrides M, Gibson RA. Long-chain polyunsaturated fatty acid requirements during pregnancy and lactation. Am J Clin Nutr 000;71 Suppl:307S 311S. Mathews F, Yudkin P, Neil A. Influence of maternal nutrition on outcome of pregnancy: prospective cohort study. BMJ 1999; 319:339 43. Mattila P. Analysis of cholecalciferol, ergocalciferol and their 5-hydroxylated metabolites in foods by HPLC. Väitöskirja, Helsingin yliopisto 1995. National Research Council. Recommended dietary allowances. Washington D.C.: National Academy Press, 1989. Nordisk Ministerråd. Nordiska näringsrekommendationer 1996. Köpenhamn: Nordiska Ministerråd, 1996. Rimpelä M, Rimpelä A, Vikat A, ym. Miten nuorten terveys on muuttunut 0 vuoden kuluessa. Suom Lääkäril 1997;5:705 1. Ritvanen A. Hermostoputken sulkeutumishäiriöt ja foolihappo. Duodecim 1996;11:975 8. Roos E, Prättälä R, Lahelma E, ym. Modern and healthy?: Socioeconomic differences in the quality of diet. Eur J Clin Nutr 1996;50:753 60. Rössner S, Öhlin A. Pregnancy as a risk factor for obesity: lessons from the Stockholm pregnancy and weight development study. Obes Res 1995; 3 Suppl:67S 75S. Scholl TO, Johnson WA. Folic acid: influence on the outcome of pregnancy. Am J Clin Nutr 000;71 Suppl:195S 1303S. Siimes MA, Tiitinen A, Karjalainen O. Raudan profylaktinen käyttö ja synnytyksen aikaiset veriarvot. Duodecim 1994;110:139 3. Stakesin perhesuunnittelun ja äitiyshuollon asiantuntijaryhmä 199 1995. Seulontatutkimukset ja yhteistyö äitiyshuollossa, suositukset 1995. Saarijärvi: Stakes, 1995. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Suomalaiset ravitsemussuositukset, Komiteanmietintö 1998:7. 3. painos. Helsinki: Valtion ravitsemusneuvottelukunta, 1998. Vikat A, Rimpelä M, Rimpelä A, ym. Miten nuorten ruokatottumukset ovat muuttuneet 0 vuoden kuluessa. Suom Lääkäril 1998;53: 69 79. MAIJALIISA ERKKOLA, ETM, tutkija maijaliisa.erkkola@dlc.fi HUS:n lasten ja nuorten sairaala ja Tampereen yliopiston terveystieteen laitos 33014 Tampereen yliopisto MARJA KARPPINEN, ETM, ravitsemusterapeutti Oulun Diakonissalaitos Uusikatu 50, 90100 Oulu MIKAEL KNIP, LKT, professori Helsingin yliopiston lasten ja nuorten klinikka ja HUS:n lasten ja nuorten sairaala PL 81, 0009 HUS SUVI VIRTANEN, LT, ETM, dosentti, Suomen Akatemian vanhempi tutkija Tampereen yliopiston terveystieteen laitos 33014 Tampereen yliopisto Raskaudenaikainen ravitsemus kohtaavatko suositukset ja käytäntö? 155