25 VUOTTA INTERAKTIIVISTA TEKNIIKKAA KOULUTUKSESSA 1
ISBN 978-952-7057-04-9 Toimitus Jarmo Viteli, Matti Sinko ja Anna Hirsimäki Kansi Sanna Säynäjäkangas Taitto Jorma Saarinen Julkaisija Hämeen kesäyliopisto 2
Hämeen kesäyliopiston tervehdys ITK:n ystäville ITK on Hämeen kesäyliopiston ammatillisen täydennyskoulutuksen kirkkain tähti täyttäen Hämeenlinnan Aulangon innostuneilla, energisillä, alansa parasta tietoa jakavilla ja yhteiseen tekemiseen uskovilla osallistujilla joka kevät. Ennen konferenssia ehtii tapahtua paljon. Monta pientä sekä suurta osaa löytää kulisseissa paikkansa. Kesäyliopistolla ITK:ta suunnitellaan ja järjestellään ympäri vuoden, jotta itse konferenssi tulee keväisin todeksi. Hämeen kesäyliopisto on alueellinen toimija, jonka tehtävänä on tarjota lähipalveluina avoimen yliopiston opetustarjontaa. Toteutamme paljon myös muuta koulutusta. ITK kokoaa yhteen oman alansa asiantuntijat, kehittäjät, opettajat ja kouluttajat Utsjoelta Hankoon. Tämä konferenssi on yksi suurimmista alallaan pohjoismaisittainkin. Monipuolisesta esitystarjonnasta huolimatta tärkeintä ja merkittävintä monen ITK-kävijän mielestä ovat kohtaamiset ja erityinen ITK-meininki. Suomen kielestä ei löydy riittävän kattavaa ilmaisua kuvaamaan tätä poikkeuksellisen upeaa yhteisöllisyyden, avoi- 3
muuden ja jakamisen kulttuuria sekä yhteisen energian kokemusta... ITK on kuultava, koettava ja tunnettava itse! Hyvät ITK-kävijät, -esiintyjät ja -tekijät, ilman teitä ei ITK tällä 25. kerrallakaan olisi, mitä se nyt on. Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille ja muille mukana olleille! Jatketaan tätä upeaa tarinaa yhdessä edelleen! Hämeen kesäyliopiston tiimin puolesta, Hanna Salo koulutuspäällikkö Hilma Lehtonen vs. rehtori 4
Sisällys Hämeen kesäyliopiston tervehdys ITK:n ystäville...3 ITK - 25 vuotta opetuksen ja oppimisen puolesta...7 Hitaasti pyörii maailma, hiljaa virtaa Don...15 Tätä tutkittiin: suomalaisen tietotekniikan opetuskäytön tutkimuksen muistumia 1980-luvulta 2000-luvun alkuun...25 Formaalinen ja informaalinen tieto- ja viestintätekniikan oppiminen menneitten vuosikymmenten aikana opetushallinnon suunnasta katsottuna...39 Verkko-oppimista vai opetuksen ja oppimisen kehittämistä verkkoteknologian avulla?...53 Teknologia yksin ja yhdessä oppimisen tukena...67 Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö ja sen tietostrategia...75 Ohjelmointia taas peruskouluun keisarille uudet vaatteet?...87 Oliko oppimispelejä ennen ITK-päiviä?...95 ITK-näyttely on keskeinen osa konferenssikokonaisuutta... 111 5
6
Tutkimusjohtaja Jarmo Viteli Jarmo Viteli, Ed.D., (Computers in Education) on suomalainen kasvatustieteilijä ja e-oppimisen asiantuntija. Viteli toimi Tampereen yliopiston hypermedialaboratorion johtajana 1995-2009, minkä jälkeen hän ollut tutkimusjohtajana Tampereen yliopiston TRIMtutkimuskeskuksessa Informaatiotieteiden yksikössä. Viteli johti etampere-ohjelmaa vuosina 2001-2005. Hän on ollut Hämeenlinnan kesäyliopiston tiederehtori vuodesta 2007. Viteli oli yksi ensimmäisistä tutkijoista, joka lähti kehittämään sosiaalisen median tutkimusta ja yhdistämistä opetukseen Suomessa. Hän nosti aiheen esiin ensimmäistä kertaa vuonna 2005. Jarmo Vitelin tausta on kansainvälinen. Ennen Hypermedialaboratorion johtajuutta Viteli työskenteli Unescon tietoyhteiskuntakehittäjänä Namibiassa. Jatko-opintonsa hän oli jo suorittanut USA:ssa. Vitelillä on kokemusta myös Euroopan Unionin hankkeiden evaluoinnista. Hän toimi arvioitsijana mm. EU:n 7. puiteohjelman Technology Enhanced Learning -ohjelmassa. Lisäksi hänellä on ollut useita luottamustehtäviä erilaisissa tutkimushankkeiden johtoryhmissä ja yritysten sekä yhteisöjen hallituksissa. Lukuvuoden 2013 2014 hän oli vierailevana tutkijana SRI-International-tutkimuskeskuksessa, Menlo Parkissa, Kaliforniassa. Viteli on johtanut perustamaansa Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa konferenssia vuodesta 1990. Viteli laulaa Digiveikot-yhtyeessä. Yhtye on esiintynyt lukuisia kertoja ITK:ssa, yleisön pyynnöstä huolimatta. Marraskuussa 2007 yhtye nähtiin Tampere-talon Isossa salissa Tampere Filharmonian vieraana. Vitelin pitkäaikainen työ informaatioteknologian edistämiseksi palkittiin vuonna 2005, kun Tampereen kaupunki myönsi hänelle kultaisen ansiomitalin. ITK - 25 vuotta opetuksen ja oppimisen puolesta Vuonna 1989 palasin takaisin Yhdysvalloista, jossa olin jatko-opiskellut Asla-stipendin turvin tietokoneiden mahdollisuuksia opetuksessa ja oppimisessa. Tohtoriopintoihin kuului laatia tutkimuspapereita esitettäväksi alan konferensseissa. Se oli uutta tutkijanalulle, kiertelin useampia konferensseja ja innostuin. 7
Monet konferenssit eivät olleetkaan pelkästään tutkijoille vaan myös opettajille ja opetusteknologiasta kiinnostuneille päättäjille. Mukana oli myös alan yrityksiä. Ajattelin, että myös Suomeen pitää kehittää tällainen tapahtuma, missä tutkijat, opettajat, kehittäjät, suunnittelijat, päättäjät ja yritysmaailma kohtaavat. Silloin olivat termit hypermedia ja multimedia kaikkien huulilla ja mm. Applen Hypercard herätti paljon innostusta. Vihdoinkin voi yhdistää asioita toisiin vain klikkaamalla sanaa tai kuvaa. Palattuani Suomeen ryhdyin toimeen. Aloitin kierrokseni kouluhallituksesta jossa kohteliaasti kuunneltiin ja oltiin jopa vähän innostuneita. Yrityksissä asia sai paremmin tulta, ja mm. IBM ja Apple olivat innolla mukana. Puhujiksi sain houkuteltua mukaan niin Erno Lehtisen ja Jussi Kytömäen kuin monia muita. Suunnittelimme Hämeen kesäyliopiston kanssa kaksipäiväisen konferenssin, perjantai-lauantai, jotta opettajat voisivat hyödyntää lauantain VESO-päivänä ja yrityksille tulisi vain yksi menetetty arkiliikepäivä. Olin varma, että paikalle tulisi ainakin 500 800 osallistujaa. Muutama viikko ennen ITKkonferenssia oli muutama kymmenen ilmoittautunutta ja olin valmis peruuttamaan koko homman. Lopulta paikalle saapui reilut sata ihmistä, joista varmaan puolet esiintyjiä. No takkiin tuli, ja manasin asiaa Applen edustajalle, Klaus Oeschille, että taisi olla viimeinen kerta kun järjestin ITK:n ja suunnittelin palaavani USA:han missä mielestäni asiat silloin ymmärrettiin paremmin. Klasu, viisaana miehenä, totesi: Jarmo, ITK on ihan hyvä juttu, mutta se on hieman aikaansa edellä - jatka vaan. Niin tein ja ymmärsin, että mukaan järjestelyihin pitää saada parhaita voimia kouluhallituksesta ministeriöön, opettajajärjestöistä alan kellokkaisiin. Iso kiitos kuuluukin ITK:n suunnitteluryhmäläisille, jotka ovat jatkuvasti kehittäneet ja uudistaneet konferenssia ja ovat vuosittain arvioineet ja valinneet esitykset. Myös Hämeen kesäyliopiston väki on hoitanut aina upeasti ITK:n järjestelyt. Parasta on se, että ITK on osallistujien ja esiintyjien tekemä. Yksin tekemisen aika on ohi niin koulussa, korkeakoulussa kuin laajemminkin työelämässä. Kirjan sisällöstä Opetusteknologiassa oli tapahtunut paljon jo ennen ITK:ta. Onneksi jotkut kirjoitukset avaavat niitäkin näkymiä, mutta selkeästi olisi tarvetta tutkimukselle siitä, miten suomalainen opetusteknologia on kehittynyt vuosikymmenien aikana. Vielä olisi haastateltavana alan pioneereja jo 70-80-luvuilta. Ketkä ottavat haasteen vastaan? 8
Tässä kirjassa on tarinoita ja näkemyksiä suomalaisen opetusteknologian matkalta viimeisen 25 vuoden ajalta. Kyseessä ei ole kronologinen opetusteknologian kehitystarina vaan mosaiikkimainen kooste siitä, mitä kirjoittajat ovat nähneet ja kokeneet eri vuosien aikana. Mukaan on valittu kirjoittajia, jotka ovat suomalaisen opetusteknologian pitkän linjan näkijöitä ja kehittäjiä. Kaikkia samaan kategoriaan kuuluvia osaajia emme tietenkään tavoittaneet, mutta toivomme, että tämä kooste innostaisi muitakin laatimaan katsauksia opetusteknologian alalta tulisi tutkittavaa ja tarinoita riittää. Miltä kehitys näyttää, kun katsotaan asiaa ITK:sta käsin? Olemme koonneet kirjaan mukaan myös sanapilviä eri vuosilta kuvaamaan sitä, miten usein eri sanat esiintyivät kunkin kirjallisissa konferenssin esityksissä. Vuoden 1991 sanapilvi näyttää seuraavalta (mitä isompi sana, sen useammin esillä) Tuolloin tietokone oli vahvasti työväline ja sen käyttökokemukset liittyivät etupäässä yksilö- tai parityöskentelyyn. Koulussa laitteita oli vähän ja ne olivat ATK-luokissa lukkojen takana. WWW:stä ei ollut vielä kuultukaan. 25 vuotta myöhemmin tilanne oli muuttunut: mukana on nyt paljon sanoja ja käsitteitä, jotka ovat syntyneet matkan varrella ja joiden taustalla on koko yhteiskunnan digitalisaatio. Tietoverkot ovat kaikkialla ja älypuhelimet ja tabletit yhä useamman ulottuvilla. Nyt puhumme oppimisympäristöistä, pelillisyydestä, mutta on myös yksi sana, joka 9
esiintyy molemmissa sanapilvissä: tulevaisuus. Parempaa huomista me kaikki olemme rakentamassa, kukin tavallamme. On mielenkiintoista katsoa, millaisen sanapilven pelmautamme vuonna 2040. Lopuksi Haluan lämpimästi kiittää kaikkia kirjoittajia erinomaisesta työstä ja mielenkiintoisista analyyseista ja ajankuvista sekä Anna Hirsimäkeä, Matti Sinkoa ja Jorma Saarista kirjaprosessin sujuvasta hoitamisesta. Hämeen kesäyliopisto ansaitsee suuren kiitoksen kirjan kustantamisesta. Suurin kiitos kuuluu meille kaikille, jotka olemme olleet mukana opetusteknologian Suomi-taipaleella sen ensimmäisiä askeleita ottamassa. Tästä on hyvä jatkaa. Hämeenlinnassa kevätpäiväntasauksen aikaan 2015 Jarmo Viteli ITK-konferenssin perustaja ja johtaja vuodesta1990 alkaen P.S. ITK ja Digiveikot kuuluvat saumattomasti yhteen. Digiveikot (Aarre Heino, Heikki Mäenpää, Jukka Heino, Hannu Eskola ja Jarmo Viteli) ovat vuosikymmenien ajan ihastuttaneet tai vihastuttaneet ITK-väkeä esityksillään. Kuten joku on asian sanoiksi pukenut: Vaikka riman ruuvaisi lattiaan kiinni, niin Digiveikot onnistuvat alittamaan senkin. 10
Digiveikkojen esitysten taustalla on aina tarina, joka joskus aukeaa esittäjille itselleenkin vasta vuosien päästä. Ohessa ITK-konferenssin avauslaulu vuodelta 2000: VASTA VIIMEINEN SAMMUTTAA VALOT Heikki Mäenpää & Jarmo Viteli 2000 Jälleen suljettu yksi on pankki. Neidit uuden jo ammatin hankki. Turhaa kengissäs sulla on lankki, kun käyt lainojas lastailemaan. Sormen alla vain hiiren on korva. Siinä koukussa killut kuin sorva. Aamuyötä käyt kehityksen kanssa, joka sykäyksestä laskuttaa. Varot vankasti syrjäytymästä. Jotain oppinut lienetkö tästä. Kilpajuoksusta kiihdyttävästä, jossa toiset sua juoksuttaa. Uudet nousseet on lasiset tornit. Pajat täyttävät robottisorvit. Vielä hetkisen nurkissa lorvit. Kohta konsultit kurkistaa. Vasta viimeinen sammuttaa valot. Meille kuiskivat korvet ja salot. Vaikka kylissä kylmenee talot älä lannistu veikkoni mun. Vasta viimeinen sammuttaa valot. Vielä kuivat on naapurin halot. Sydämessämme aattehet jalot talviunta vain uinailee. Olet oppinut Gallupin kieltä, jolla muokataan yhteistä mieltä. Paras pysyä vain kaukana sieltä ne missä kyselee sun aatokses. Kannanottoas kaikki on vailla. Nälkä niillä kuin tiikerihailla. Näillä kaamoksen markkinamailla ne ylläpitävät sun paatokses. Vasta viimeinen sammuttaa valot. Meille kuiskivat korvet ja salot. Koita hetkinen rinnalla jaksaa, vaikka palvoisit Ranskaa ja Saksaa. Yli kaiken vain luottamus maksaa. Pääset boonukset bongailemaan. Koeta ihmisen mittainen olla. Lisää hintaasi muutama nolla. Pidä kurssissa onnemme jolla. Muuten optiot ohittaa. Vasta viimeinen sammuttaa valot. Meille kuiskivat korvet ja salot. Vaikka kylissä kylmenee talot, älä lannistu veikkoni mun. Vasta viimeinen sammuttaa valot. Vielä kuivat on naapurin halot. Sydämessämme aattehet jalot talviunta vain uinailee.-- 11 Takaisin sisällysluetteloon
12
ITK 94 13
14
Tapio Varis, professori emeritus Tapio Varis, emeritusprofessori, on ollut mukana ITK:ssa parikymmentä vuotta erilaisissa puhumistehtävissä. Itseironisesti Tapio ilmoittaa: Aika on kuitenkin vähitellen hiljentänyt karjalaista mielenlaatua ja viime vuosina suuria keynote-esitysten pyyntöjä on tullut etupäässä kaukaa ulkomailta, joissa ei vielä ole huomattu, että toistelen samoja asioita vain eri kielillä. Tapion ura on ollut pitkä ja vaihteleva: Ammattikasvatuksen erityisesti kansainvälistyvät oppimisympäristöt emeritusprofessori Tampereen yliopistosta, mediakulttuurin ja viestintäkasvatuksen professori 1997-2002, tiedotusopin dosentti Helsingin yliopistossa 1977-. Globaalin e-oppimisen Unesco-Chair 2002 2017, Unescon Moskovassa sijaitsevan opetusteknologiakeskuksen (IITE) johtokunnan jäsen 2009-2017, Washingtonissa sijaitsevan Millennium Instituutin johtokunnan jäsen 2013-, New Yorkissa sijaitsevan Center for Media and Peace Initiative johtokunnan jäsen 2012-, Euroopan komission ja Unescon media- ja informaatiolukutaidon asiantuntija, vieraileva professori useissa maissa. Hitaasti pyörii maailma, hiljaa virtaa Don Tietotekniikan kehitys on ollut niin nopeaa, että sitä on tarkasteltava hitaan muutoksen ja luovan joutilaisuuden näkökulmasta. Aloitankin esitykseni vuodesta 1908, jolloin ilmestyi A. Gontsharovin kirja Herra Oblomov romaani maaorjuuden ajoilta. Monissa kiireen ja tehokkuuden keskellä järjestetyissä ITK-tilaisuuksissakin lainasin teoksesta yhtä kohtaa sivulta 259, jota pidemmälle en kirjaa jaksanut lukea: Nyt tai ei koskaan! Ollakko vai ei? Oblomov yritti nousta ylös nojatuolistaan, mutta kun ei kerralla saanut jalkaansa sattumaan tohveliin, lyntsähti jälleen alas istualleen Toisin kuin 1960-luvun vastakulttuuri uusi internetkulttuuri ja suorastaan kultti yhdistyy vapaan markkinatalouden arvoihin. Ihmisen luovuus ja uudistuminen yhdistetään usein renessanssimieleen, uudestisyntymiseen, ja kokonaisvaltaiseen inhimilliseen ajatteluun. Oman elämän ja ajan hallinta ovat osoittautuneet nopeutta palvovassa kulttuurissa ongelmallisiksi. Onko tietotekniikan tulo auttanut asiassa? Tietoyhteiskunnalle on ominaista median välittämien viestien, mielikuvien ja tietojen kasvava valta. Todellista on se, mikä pääsee mediassa esille. Omat suorat kokemukset ja elämykset peilautuvat median välittämiin kokemuksiin ja elämyksiin. Ihmiset etsivät elämyksiä ja media tarjoaa heille unelmayhteiskunnan elämysten kokemiseksi. Median 15
avulla ihmiset määrittelevät keitä he ovat, millaisia he ovat suhteessa toisiin, ja mitkä asiat heille muodostavat yhteisiä arvoja sekä yhteisen muistin. Yhteiseen kokemukseen voi myös kuulua yhteinen unohtaminen, erityisesti silloin, kun suuria ihmisryhmiä joutuu pakosta siirtymään pois kotiseuduiltaan ja heiltä kielletään yhteistä muistia ylläpitävä media tai media vaikenee menneisyydestä. Omaksi ja luotettavaksi koettu media on nykyihmisen elämässä päivittäinen, välttämätön elämisessä tarvittava väline. Sen palveluja myös tarvitaan mediakasvatuksessa sekä kouluissa, että kansalaistoiminnassa. Media voi itse auttaa kansalaisia ymmärtämään miten mediatodellisuus rakentuu. Näin medialle myös syntyy tarpeellista ja laadun varmistavaa kriittistä yleisöä. Aikakautemme paradoksi on globaalien verkkojen ja ihmisen minuuden välinen ristiriita. Vaikka informaatio, tavarat ja raha liikkuvat maailmanlaajuisesti, ihmisten identiteetti määräytyy omista kokemuksista, paikasta ja kulttuurista. Suuret maailmanlaajuiset mediat kyllä tuovat erilaista tietoa ja viihdettä, mutta lähellä oleva, pieni media voi olla ihmisen kannalta oleellisempi keino olla mukana elävässä elämässä. Internet on globaalisuudestaan huolimatta kaikkien käytössä oleva pieni, ihmistä lähellä oleva media, jonka osaaminen tarjoaa sitä tietoa, mitä pieni ihminen tarvitsee monimutkaistuvassa ja vieraannuttavassa maailmassa. ITK:ssa esillä olleiden teknologioiden haasteena on ollut informaatio- ja viestintäteknologian konvergoituminen ja digitalisoituminen. Telekommunikaatio, informaatioteknologia ja tietotekniikka, internet ja sähköinen viestintä yhdentyivät siten, että koko talous, yhteiskunta ja kulttuuri sekä työskentely- ja ajattelutavat ovat muuttumassa. Ihmiset oppivat käyttämään monenlaista mediaa ja myös tekemään omaa mediaansa yhdistelemällä kiinnostavaksi kokemaansa mediatarjontaa. On ollut kuitenkin hyvin vaikea ennustaa miten ihmisten käyttäytyminen muuttuu. Esimerkiksi innostus digitelevisiota kohtaan oli odotettua vaisumpaa, kun taas tekstiviestien ja sosiaalisen median käyttö oli ennakoitua suurempaa. Toisin kuin 1960-luvun vastakulttuuri, uusi internetkulttuuri on yhdistynyt vapaan markkinatalouden arvoihin. Sen erikoisuuksiin kuuluu nuoruuden palvonta. Hänen mukaansa identiteettiä ei määrittele se, mihin sosiaaliseen, rodulliseen tai taloudelliseen ryhmään kuuluu, vaan se mihin sukupolveen kuuluu. Yhdentyvä Eurooppa pyrkii voimistamaan kansalaisten osaamista myös medioiden aloilla. Tällainen satojen miljoonien kansalaisten ja kymmenien kielien yhteisö edellyttää sellaista eurooppalaista medialukutaitoa, jossa eri Euroopan maiden kulttuurinen moninaisuus ja erilainen historia tulee ymmärretyksi. Uuden vuosituhannen alussa 16
Eurooppalaisen medialukutaidon tavoitteena oli luoda eurooppalainen tietoisuus eri medioiden, sekä sähköisten ja uusien verkkomedioitten että perinteisen painetun median roolista yhteisen mediatodellisuuden, kulttuurisen identiteetin ja uudenlaisen e- Euroopan rakentamiseksi. Medialukutaitoa ja sivistysperinnettä korostava mediakulttuuri tähdentää ihmisen vapauden ihanteita. Tässä hengessä varttuneet ihmiset ovat kulttuurilukutaitoisia ja kriittisiä median käyttäjiä. Kriittinen median käyttäjä osaa yhdistää teknologian, taiteen, humanismin ja tunnistaa median taustalla olevan arvomaailman. Vuosituhannen vaihteessa olimme uudenlaisen haasteen edessä, kun tavoitteena oli viestintäsivistyksen luominen. Tehtävänä on sellaisen kommunikatiivisen toimintatavan ja mediakompetenssin kehittäminen, jonka avulla kansalaiset kykenevät omassa toimintaympäristössään sekä tuottamaan sanomia eri välineillä, että käyttämään eri viestimiä ja kriittisesti arvioimaan sanomia erilaisissa yhteyksissä. Euroopassa puhuttiin tuolloin tietoyhteiskunnasta, josta amerikkalaiset käyttivät ilmaisua kansallinen informaation infrastruktuuri. Maailman mitassa alettiin puhua globaalista tietoyhteiskunnasta tai globaalista informaation infrastruktuurista. Yhdysvalloissa kehitettiin kansallista oppimisen ohjelmaa näitä rakenteita hyväksikäyttäen ja Euroopassa suunniteltiin elinikäisen oppimisen strategioita. Yhdysvaltalainen lähestymistapa korosti yksityisen aloitteellisuuden ja yksityisyrittämisen merkitystä, kun Euroopassa yhä uskottiin julkisen palvelun merkitykseen. Televiestinnän sääntelyn purkaminen ja ylikansallisten mediakonsernien synty oli seurausta yksityiseen pääomaan ja markkinatalouteen nojaavan näkemyksen yleistymisestä maailmalla, kun julkinen palvelu on ollut pikemminkin puolustuskannalla niin viestinnässä kuin koulutuksessa. Antiikin Kreikan paideia oli tunnettu lähtökohta opastaa ja ohjata oppija julkisen elämän hyveiden ja moraalin noudattamiseen. Tavoite oli kasvattaa pikemminkin hyvä kansalainen kuin kapea-alainen asiantuntija. Laaja-alaisen sivistyksen saanut oppija kykenee myös ottamaan vastuuta asioista ja toisista ihmisistä, ympäristöstä ja itsestään. Euroopan Unioni oli omaksunut vuosille 2007-2013 integroidun elinikäisen oppimisen ohjelman, jossa e-oppiminen nähdään laaja-alaisena digitaalisena kompetenssina. Informaatio- ja viestintäteknologian uskotaan eri tavoin tukevan kasvatusta, taidetta, tiedettä, liike-elämää ja teollisuutta. E-oppimisen ei enää ensisijaisesti viittaa sähköiseen oppimiseen, vaan tehostettuun oppimiskokemukseen uusien teknologien mahdollistamien medioitten avulla. Samaan aikaan koulutushaasteet ja tietotekniikan lupauk- 17
set kasvoivat kehitysmaissa. Virtuaaliset ja kaikille avoimet oppimisympäristöt alkoivat kiinnostaa entistä enemmän. Globaalisuus on meneillään oleva prosessi, jonka suunnan määräävät ylikansalliset talouden rakenteet, mutta myös ne kestävän kehitykset tavoitteet, joita pyritään toteuttamaan poliittisin keinoin. Tanskalaiset tutkijat kiteyttävät globalisaation paradoksit kolmeen ryhmään: on olemassa Länsi-Euroopan ja Japanin nopeasti kasvava, ikääntyvä, mutta varakas ihmisryhmä. Toiseksi on olemassa nopeasti vaurastuva ja tuottava nuorten ihmisten joukko Kiinassa ja Intiassa. Kolmanneksi on suuri joukko nuoria ihmisiä suuren syntyvyyden, mutta alhaisen talouden maissa, joilla on vain niukasti mahdollisuuksia saada minkäänlaista kasvatusta ja joiden tyytymättömyys ja katkeruus kasvaa nopeasti. Voitaisiinko tietotekniikan keinoin auttaa näiden ongelmien ratkaisemisessa? Koulutuksessa yleensä on jo kymmeniä vuosia jatkunut intellektuaalisia sisältöjä, instituutioita ja pedagogisia käytäntöjä ravistellut muutosprosessi, joka kosketti myös ammattikasvatusta. Oppijakeskeinen elinikäinen oppiminen korostaa uusien valmiuksien ja oppimistaitojen merkitystä myös työelämässä. Informaatioon ja tietoon sekä globaaleihin verkostoihin perustuva yhteiskunta tuo osaamiseen uusia intellektuaalisia haasteita eivätkä teollisuusyhteiskunnassa määritellyt ammatit ole välttämättä 2000-luvun osaamisen alueita. Ammattiin liittyy entistä enemmän yrittäjyyttä. Professori Pekka Ruohotie korosti, että ammateissa tarvittavien kvalifikaatioiden kehittymistä on tarkasteltava ensisijaisesti oppimisprosessien näkökulmasta ja toissijaisesti alakohtaisen substanssitiedon näkökulmasta. Ammatteja ei voi pitää myöskään ulkoapäin tuotantoelämästä annettuina, vaan niiden kehittymiseen voidaan ja tuleekin vaikuttaa ammattikasvatuksen avulla. Muistan puhuneeni ITK:ssa myös uusrenessanssikasvatuksen puolesta. Tällä olen halunnut korostaa sitä, että tiedollisessa ja taidollisessa osaamisessa yhä enemmän merkitsevät myös tunne-elämään vaikuttavat taiteelliset ominaisuudet ja käden taitoihin perustuva taidollinen osaaminen. Ammattikasvatuksen opettajina olemme jopa kysyneet onko ammattikasvatus osa tuotannon infrastruktuuria vai kasvatuksellisiin arvoihin sitoutunutta toimintaa. Tämä ristiriita on ollut läpikäyvänä juonteena koko ammatillisen koulutuksen historian ajan kaikkialla. Ari Korhonen ja Jarmo Viteli kirjoittivat Aamulehdessä (22.8.2014) verkko-opetuksen ja MOOCien eli massiivisten avointen verkkokurssien (MAVEK) yleistymisestä, että keskeinen kysymys on sen laatu eli vastaavatko oppimistulokset perinteisen opetuksen oppimistuloksia. Jo e-oppimista koskeneessa keskustelussa havaittiin, että verkko-opetus tuottaa vähintään yhtä hyviä ellei parempia oppimistuloksia kuin perinteinen opetus. Kuitenkin myös perinteinen opetus kehittyy uutta teknologiaa hyödyntävällä tavalla. 18
Maailmanlaajuisesti tunnetut yliopistot Harvard, MIT, ja Stanford tarjoavat omaa brändiään, sisältöjään, rahastojaan, henkilökuntaansa ja suunnitteluapuaan innokkaasti kaikkialle maailmaan MAVEKien toteuttamisessa. Pienemmillä ja vähemmän tunnetuilla instituutioilla ei ole eri syistä samanlaista halua edetä asiassa. Pohjoismaissa on myös pyrkimyksiä kehittää omia MAVEK-kursseja, mutta niiden toteuttaminen pohjoismaisilla kielillä on osoittautunut toistaiseksi hankalaksi. Amerikkalaisten kurssien kääntäminen tietysti onnistuu, mutta silloin kurssi ei enää välttämättä heijasta pohjoismaista ajattelua. MAVEKien eli MOOCien vaikutuksista tiedetään vielä vähän, mutta Britannian Department for Business Innovation & Skills teki vuonna 2013 laajan selvityksen asiasta. Sen mukaan MOOCien kansainvälisyys muodostaa suuren haasteen, koska olisi luotava arviointipohjaa toisesta maasta tuleville verkkokursseille. Jatkuuko oman hallituksen kiinnostus rahoittaa omia yliopistoja, jos MOOC-kursseja saa edullisesti muualta? Ongelmia syntyy myös maailman kaupan vapauden kannalta, jos koulutus nähdään vain taloudellisena ja kaupallisena toimintana ja sille annetaan kansallista tukea toisin kuin muilla talouden ja kaupan aloilla. MAVEK-kritiikissä on väitetty, että opetusmalleissa ei ole huomioitu akateemisessa keskustelussa korostettuja oppimiskokemuksia. Kasvatuksessa on kysymys suurista taloudellisista sijoituksista, mutta myös muustakin kuin ekonomiasta. Kasvatus on kulttuurin, identiteettien ja yhteiskunnallisen tietoisuuden luomista, jossa kansainvälisen vuorovaikutuksen lisäksi tarvitaan vahvaa autonomiaa uudenlaisen kolonialismin torjumiseksi. Uudessa MAVEK-oppimiskulttuurissa opiskelijoilta vaaditaan omaehtoista, itsenäisen opiskelun motivaatiota. Kun avoimissa verkkokursseissa oppimisen vastuu siirtyy paljolti oppijoille itselleen, nousee opetuksessa ja viisauden oppimisessa tarpeellinen persoonallisuuden merkitys uuteen arvoon. Opettajalta odotetaankin aikaisempaa enemmän opiskelun ohjaajana eli fasilitaattorina toimimista, vuorovaikutteisen oppimisprosessin hallitsemista. Opetuksessa myös kuulijat osallistuvat esitettävän asian käsittelyyn ja tieto muodostuu verkossa monen osallistujan yhteistyön tuloksena. Muinaiset kreikkalaiset ymmärsivät myös sen, että jokainen kasvatus edellyttää myös tekniikkaa (techne). Heille techne oli kuitenkin vain tekniikkaa, jota käytettiin parhaitten kansalaisten kouluttamiseksi ja oikeudenmukaisen hallinnon aikaansaamiseksi. Tekniikka ei ollut päämäärä, vaan väline noiden tavoitteiden toteuttamisessa. Kiireen sokaisemassa maailmassa tietotekniikan hallinnasta on tullut päämäärä itsessään eikä väline hyvän elämän toteuttamiseksi. Oppimista, tietoa ja jopa viisautta määritellään liikaa vain teknologian näkökannalta. Kuitenkin uutta teknologiaa, oppimista ja esi- 19
merkiksi tietämyksenhallintaa kehitettäessä on jouduttu uudelleen pohtimaan tiedon olemusta. Kaikkea tietoa ei voi saada hallitusti dokumentoiduksi, vaan esimerkiksi kehon tieto, kokemusperäinen tieto ja monet intuitiiviset tiedon muodot ovat tärkeitä reflektiolle, uuden tiedon ja innovaatioiden syntymiselle, jotka teknologiakeskeisessa ajattelutavassa usein sivuutetaan. Verkkomedian rajattomasta informaatiotulvasta poimitaan informaatiota nk. älykkäiden agenttien avulla. Ne valitsevat käyttäjälle sellaista informaatiota, jota kone uskoo hänen tarvitsevan. ITK:ssa on joka vuosi käsitelty laajasti opettajien pätevyyksiä, mutta myös opiskelijoiden valmiuksia oppia uusissa, kansainvälistyvissä oppimisympäristöissä. Kun 1990-luvun alussa alettiin toteuttaa CUCMe opetusyhteisöjä, huomattiin, että oppilaat toistivat osallistumisessaan perinteisiä television katselutottumuksia. Vaikka verkkopohjainen videokonferenssiyhteys sallii uudenlaisen vuorovaikutuksen ja etäläsnäolon kehittymisen, näihin videokonferensseihin osallistuneet oppijat toistavat tuttuja television katselemisessa totuttuja käyttäytymistapoja. Suurin vuorovaikutus ei tapahtunutkaan verkossa, vaan perinteisesti samaan tilaan kokoontuneiden ihmisten välillä. Kanadassa havaittiin, että kansallisia etäopetusprojekteja tuotettaessa merkittävin seuraus oli, että yhteen kokoontuneet ihmiset ovat uudelleen löytäneet toisensa, ei suurista keskuksista tuotettujen hienojen opetuspakettien käyttö sinänsä. Uutta teknologiaa hyödyntävä dialektinen opetusmenetelmä oli löydettävä uudelleen. Platon aikanaan varoitti, että dialektinen menetelmä opetusvälineenä on niin voimakas, että sitä saa käyttää vain valistunut eliitti, joka on jo varttunut yli 30-vuotiaaksi. Nuorten käsissä opetusteknologiasta hänen ajattelutapansa mukaan voi tulla vain tuhoisaa. Nuoruuden ja nopeuden ihannoiminen unohtaa niihin liittyvän harkintakyvyttömyyden. Inhimillisen kokemuksen aliarvioiminen tietotekniikan sovellutuksissa on jo johtanut monenlaisiin ongelmiin myös koululuokissa. Kreikkalainen viestintäteknologia perustui puhetaitoon, retoriikkaan, ja siinä tarvittavien tekniikoiden hallintaan. Nuo taidot kuuluivat kuitenkin pikemminkin orjille kuin vapaille miehille, jotka harrastivat hengen ajatuksia. Roomalaiset sitä vastoin olivat käytännöllisempiä, pragmaatikkoja, joille teknologia yhdistyi estetiikkaan ja harmoniaan. Globaalissa maailmassa nousevat sivilisaatioiden välisen vuoropuhelun taidot entistä tärkeämmiksi. Kansalaisyhteiskunnan kehittyessä tietotekniikkaa hallitseva, itseoppiva ja omaehtoinen, vapaa ihminen pystyy parhaimmillaan myös maailmanlaajuiseen ja eettisesti kestävään vuorovaikutukseen. ITK:ssakin on nähty, että joskus nopeat voittavat hitaat, mutta hitaus ei aina ole oblomivilaista aikaansaamattomuutta, vaan myös harkintaa. Mozartkin kirjoitti kirjeessään 20
kerran, että hän saa parhaat innoituksensa hetkinä, jolloin hän on hyvillä mielin ja jouten esimerkiksi matkalla hevosrattailla. Tärkeää olisi saada aikaan kestävää kehitystä, mitä se sitten olisikaan. 21 Takaisin sisällysluetteloon
22
ITK 97 23
24
KT Liisa Ilomäki ja professori Erno Lehtinen Liisa Ilomäki, KT, toimii tutkijana Helsingin yliopistossa Käyttäytymistieteiden laitoksella. Hän on sekä kehittänyt että tutkinut tietotekniikan käyttöä opetuksen ja oppimisen apuna 1990-luvulta alkaen ja tutkijana vastannut useista tutkimus- ja kehittämishankkeista. Yksi isoimmista kansallisista hankkeista oli 2000-luvun vaihteessa toteutunut Helsingin opetustoimen tietotekniikkahanke, jossa selvitettiin mm. opettajien ja oppilaiden tietoteknistä osaamista. Liisa on ollut erityisen kiinnostunut siitä, miten koulu kehittyy ja muuttuu tietotekniikan käytön myötä, ja hänen väitöskirjansa (2008), The effects of ICT in school: Teachers and students perspectives, käsitteli koulun kehittymistä. Yhdessä Minna Lakkalan kanssa hän on kehittänyt koulujen arvioimisen ja kehittämisen avuksi Innovatiivisen, kehittyvän koulun mallin, jota on sovellettu erilaisten koulukohtaisten tutkimushankkeitten analyysikehikkona. Uusimmat tutkimusteemat liittyvät siihen, miten opetusta kehitetään tukemaan tietotyötaitoja ja miten digitaalisen teknologian keinoin voidaan tukea ns. trialogisten periaatteiden toteutumista. Yhtenä osana tätä työtä Liisa on tutkinut digitaalisen osaamisen sisältöä. Erno Lehtinen on Turun yliopiston kasvatustieteilijä ja akatemiaprofessori (2010-2014). Lehtisen tutkimustyö on keskittynyt oppimisen ja motivaation tutkimiseen erilaisissa oppimisympäristöissä. Erityisesti Lehtinen on tutkinut matematiikan oppimista, tietotekniikan opetuskäyttöä sekä asiantuntijuuden kehittymistä verkostoituneissa toimintaympäristöissä. FiDiPro-rahoituksen päätyttyä vuonna 2010 Lehtinen nimitettiin viisivuotiseen akatemiaprofessorin virkaan. Tätä tutkittiin: suomalaisen tietotekniikan opetuskäytön tutkimuksen muistumia 1980-luvulta 2000-luvun alkuun Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata suomalaisen tietotekniikan opetuskäytön tutkimuksen päälinjoja tutkimuksen alkuvaiheista 1980-luvulta 2000-luvulle. Kysymyksessä ei ole systemaattinen review kaikesta tutkimuksesta vaan ennemmin itse mukana olleiden arviointia ja käsityksiä tutkimuksen kehityksestä ja painopisteistä. Tarkastelussa keskitytään keskeisimpiin tutkimusteemoihin ja tutkimusyksiköihin, joten yksittäisiä tutkimuksia ja tutkijoita jää esittelemättä. Ehkäpä systemaattisempi review on mahdollista tehdä myöhemmin. 25