Nuorisotyön kehittäminen monikulttuurisessa yhteiskunnassa Yksinäisestä puurtamisesta kohti toimivia rakenteita ja verkostoja Antti Kivijärvi 27.1.2011
Esityksen rakenne 1) Nuorisotyön ammatillistuminen 2) Ääripää 1: monikulttuurisuuden huomiointi yksinäisenä puurtamisena 3) Ääripää 2: nuorisotoimi kollektiivisena oppijana 4) Johtopäätöksiä: kohti toimivia rakenteita ja verkostoja
Mitä taustalla? Kanuunan monikulttuurisen nuorisotyön kehittämishanke Havainnointiaineisto, haastattelut, dokumentit & verkkomateriaali 13 suuren tai keskisuuren suomalaisen kaupungin nuorisotyön kentillä Kivijärvi, Antti (tulossa 2011) Nuorisotyön kehittäminen monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Yksinäisestä puurtamisesta kohti toimivia rakenteita ja verkostoja. Teoksessa Komonen, Katja & Suurpää, Leena & Söderlund, Markus (toim.) Nuorisoalaa kehittämässä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.
Nuorisotyön ammatillistuminen Lähtökohta: alati lisääntyvä kulttuurinen, etninen ja uskonnollinen moninaisuus keskeinen yhteiskunnallinen murros, johon nuorisotointen odotetaan vastaavan Ammatillistumisen/professionaalistumisen myötä kohti kasvatuksellisuutta ja tavoitteellisuutta Nuorisotyön moniroolisuus ja ammatillistuminen vaikeasti sovitettava ristiriita? Lisääntyvät koulutusvaatimukset, täydennyskoulutukset, nuorisolaki, poliittinen ohjaus, Auditointi, Kanuuna verkosto Kohti viranomaistoimijoita ja ongelmakeskeisyyttä? Paikallisista toimintamalleista ja hiljaisesta tiedosta kohti yhteisiä normeja ja käsitteellistettyä tietoa
Ääripää 1: monikulttuurisuuden huomiointi yksinäisenä puurtamisena Kansallinen ja paikallinen monikulttuurisuuspolitiikka ja linjaukset vähissä ei jaettua ymmärrystä siitä, mitä monikulttuurisuuden huomiointi nuorisotyössä tarkoittaa Toiminnan periaatteiden ja käytäntöjen luominen yksilöiden, ei organisaatioiden vastuulla Tutkija kehittäjänä (aktiivisena toimijana)
Ääripää 1: monikulttuurisuuden huomiointi yksinäisenä puurtamisena Silloittamattomat kuilut: vertikaaliset ja horisontaaliset katkokset nuorisotointen sisällä Tieto ei aina kulje kentältä hallintoon ja päinvastoin strategiat jäävät vain papereiksi & hallinto ei välttämättä ole tietoinen keskeisistä haasteista kentällä (tai toisinpäin) Tieto ei aina kulje talolta tai alueelta toiselle osaaminen ja onnistumiset jäävät yksittäisten työntekijöiden pääomiksi Kulkeeko tieto eri yksiköiden välillä? Ammatti ja hallintokuntarajat ylittävä yhteistyö vähäistä Koulu, järjestöt, vastaanottokeskukset, maahanmuuttajayhdistykset, sosiaalitoimi, poliisi, urheiluseurat Paikalliset organisaatiot oppivat ja kehittyvät toisistaan irrallaan?
Ääripää 1: monikulttuurisuuden huomiointi yksinäisenä puurtamisena Monikulttuurisuuteen panostaminen asialleen omistautuneiden harteilla Monikulttuurisuuden piiristä on mahdollista vetäytyä? Työ vapaaehtoista, omalla ajalla ja/tai organisaation reunamilla tehtävää Organisaatiota katsotaan oman työpisteen kautta organisatorisista rajoista pidetään kiinni (puhe meidän talosta ) Yksittäiset työntekijät muodostavat arjen ratkaisut nopeasti muuttuvissa tilanteissa Nuorisotoimet täyttyvät hiljaisesta tiedosta Hiljainen tieto on käsitteellistämätöntä tietoa, joka on tallentunut rutiineihin ja paikalliseen kokemuksellisuuteen Käsitteellistämisen vaikeus ja unohtaminen
Ääripää 1: monikulttuurisuuden huomiointi yksinäisenä puurtamisena Tiivistys: Yksilöt ja paikallinen toiminta kehittyvät, miten käy rakenteiden ja koko nuorisotoimen? Olennaista kysyä: miten yksinäisten puurtajien hiljainen tieto muuttuu käsitteellistetyksi kaikkien tiedoksi?
Ääripää 2: nuorisotoimi kollektiivisena oppijana Perehtyneisyys kansallisiin lakiteksteihin ja linjauksiin yhteisesti tulkitut sovellukset omassa nuorisotoimessa Toiminnan periaatteet ja käytännöt yhteisesti luotuja rakenteet tukevat toteutumista Tutkija tutkijana (sivusta seuraajana)
Ääripää 2: nuorisotoimi kollektiivisena oppijana Hiljaisen tiedon käsitteellistäminen ja kuilujen silloittaminen organisatoristen rakenteiden kautta Johdon sitoutuminen (ja sen näyttäminen) olennaista kehittämistyön legitimiteetti ja viimekätinen vastuu muutoksista Aikaa ja tilaa yhteisille keskusteluille (hiljaisen tiedon näkyväksi tekemiselle) tiedon irrottaminen yksilöistä Tiedon saattaminen kirjalliseen muotoon ohjelmatyöt esimerkkinä organisatorista muistia, joka on kaikkien omaksuttavissa Koko organisaation osallistava prosessi (+ kollektiivinen tulkinta) tärkeämpi kuin lopputulos? Muiden toimijoiden kuuleminen kenties ensimmäiset kontaktit esim. paikalliseen maahanmuuttotoimistoon Työntekijöiden liikkuvuus/moniroolisuus ja vastarinta Taloihin rakastuminen jarruttaa rutiineihin varastoituneen tiedon levittämistä?
Ääripää 2: nuorisotoimi kollektiivisena oppijana Hiljaisen tiedon käsitteellistäminen ja kuilujen silloittaminen monitoimijaisten verkostojen kautta Kerhotädistä koordinaattoriksi : kehittämistyötä ja kollektiivista oppimista edesauttavat johdon ja kentän välimaastoissa liikkuvat työntekijät keskeistä ylipäätään matala hierarkia (johdon ja kentän fyysinen erillisyys ongelmana nuorisotoimissa?) Yhteyshenkilö ja työntekijä, jolla mahdollisuuksia pysähtelyyn Olennaista taata koordinaattorin asema organisaation keskiössä Koordinaattori mahdollistaa verkostojen ylläpidon henkilösuhteista riippumatta Nuorisotoimen sisäiset verkostot (koordinaattori tiedon luojana, koostajana ja välittäjänä) Nuorisotoimen ulkopuolelle kurottavat verkostot
Johtopäätöksiä: kohti toimivia rakenteita ja verkostoja Kuntaorganisaatioiden ongelmia kollektiivisen oppimisen suhteen: sektorimainen hallinto, hierarkkisuus, ammattiryhmien väliset kuilut ja erottelu luottamushenkilöiden sekä päätöksiä toteuttavien tahojen välillä (Kalliola & Nakari 2006) Kyse yksilöiden ja toiminnan kehittämisen ohella ennen kaikkea organisaatioiden ja rakenteiden kehittämisestä Oppiminen ja kehittämistyö itse työn tekemisen kontekstissa Monikulttuurisuuskontekstien paikallisuus ei universaaleja toiminnan malleja tekemällä, kokeilemalla ja erehtymällä oppiminen olennaista, että tieto kokeiluista tallentuu yksilöiden myös ulkopuolelle Monikulttuurisuusnäkökulman vieminen talotyön ulkopuolelle? Kehittämistä vai normittamista?